Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tasan vuosi sitten…

Heij!

Nostalgiaa on ilmassa. 25.8.2012 oli le grand jour kun tämä tyttö asteli Helsinki-Vantaan lentokentällä silmät punaisina Marseillen koneeseen, kohti tuntematonta ja uusia seikkailuja Montpellierissä. Se oli jännä tunne silloin, kun ei oikein kyennyt käsittämään, että oikeasti on lähdössä vuodeksi pois, ja seuraavan kerran tulisi Suomeen vasta jouluna. Ja varsinkin se, että ei ollut mitään hajua, millainen elämä perillä odottaa.

Vaihtoon lähteminen oli puoli vuotta sellainen asia, joka pyöri mielessä lähes päivittäin, joko pienenä jännityksenä, lähdön haikeutena tai käytännön asioiden pohtimisena. Vaikka tuo maaginen päivä lähenikin ja lopuksi laskettiin kuukausien sijasta jo päiviä lähtöön, niin ihan yhtä käsittämättömältä asia tuntui vuosi sitten aamulla. Ajatus siitä, että tänään muutan sitten vuodeksi Ranskaan ei jotenkin vain tuntunut todelliselta. Muistankin vain keskittyneeni siihen, kuinka pääsen perille, enkä suonutkaan ajatusta sille, että mitäs sitten kun olen siellä Montpellierissä. Selvää oli vain junalla Helsinkiin, lento Marseilleen, bussi asemalle, yö hostellissa, aamulla juna Montpellieriin ja siitä jotenkin Triolet’n asuntolaan.

Ekat viikot menikin lähinnä sitten käytännön asioiden hoitoon, Ikeassa ravaamiseen ja kaupunkiin tutustumiseen, joten eipä siinä ihan heti pystynyt sisäistämään sitä, että tässä kaupungissa nyt elellään sitten ensi kesään asti. Elokuun lopussa Montpellierissä oli ihan hirvetä helteet, ja mietinkin vain, että jos sää jatkuu samanlaisena koko vuoden, niin en kestä. Tuntui vain, että oli lomareissulla, ja pian taas pääsisi kotiin. Mutta kun ei päässyt, niin oli pakko vaan sopeutua, ja opetellä ymmärtämään ranskalaisia.

Kuukauden parin jälkeen elämä alkoi löytää omat uomansa, ja arki alkoi Montpellierissäkin. Kaikille tänä syksynä vaihtoonlähteville siis vinkki: Vaikka aluksi tuntuu siltä, että haluaa vain mahdollisimman nopeasti takaisin Suomeen, niin alkushokki kyllä laantuu ja elämä vieraassa maassa alkaa rullaamaan.  Jännitys, paniikki ja koti-ikävä kuuluvat kaikki asiaan, mutta ne laantuvat sitten viikkojen kuluessa. Itse en olisi edes uskonut, että vuosi ulkomailla sujuu näinkin kivuttomasti, vaikka vaikeitakin hetkiä oli, ja välillä olisi tehnyt mieli vain heittää hanskat tiskiin.

Mutta mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Nyt pystyy jo hieman huvittuneena muistelemaan tuota vaihdon alkua: sitä paniikkia, mikä syntyi kun Skype ei heti ensi yrittämällä toiminut tai kun huone elokuun helteissä tuntui pimeältä vankilalta, josta happi loppuu. Niistäkin tilanteista selvittiin, ja ratkaisu löytyi joko Skypen uudelleen asentamisesta tai tuulettimen hommaamisesta.

Vaihtovuoden jälkeen olen huomannut, että reissaaminen ei enää jännitä samalla tavalla kuin ennen. Aikaisemmin perhoset lentelivät mahassa jo viikkoa ennen matkaanlähtöä, ja kaikki mahdolliset asiat, kuten hotellin sijainnin, selvitin valmiiksi jo kuukautta ennen lähtöä. Vaihdon aikana kun reissuja oli lähes joka viikonloppu, niin siihen turtui, eikä jaksanut jokaista matkaa enää erikseen jännittää, sen kun vaan hyppäsi junaan, ja katsoi mihin päätyi. Matkaan liittyvät käytännön asiat muistin selvittää yleensä edellisenä iltana, junaliput ja hotellit sentään selvitin vielä vähän aiemmin.

Ranskalainen ei-se-nyt-niin-tarkkaa -asenne tarttui vuoden aikana; opintorekisteriotetta vaihtokursseista ei ole vielä kuulunut, mutta en jaksa stressata asiasta. Täytyy ehkä lähettää sinne joku sähköposti, jos ei vielä syyskuussakaan mitään kuulu… Opiskelun suhteen opin vuoden aikana, miten vähän tarviikaan opiskella, jotta pääsee kurssista läpi. Katsotaan toimiko tekniikka kesätentin kohdalla, tietysti ehkä näistä ”oikeista” opinnoista voisi vähän ykkösiä parempiakin arvosanoja kerätä.

Kolme kuukautta Suomessa ovat kuitenkin jo tehneet tehtävänsä. Vaihto alkaa tuntua yhä kaukaisemmalta, ja välillä tuntuu, etten missään ole ollutkaan. Tosin reilun vuoden olin poissa yliopistolta, ja nyt on tuntunut ihan hassulta käydä siellä taas syömässä. Ranskaksi äsken viestejä kirjoitellessani tosin huomasin, miten kielitaito alkaa jo rapistua. Sanat, jotka muistin vielä pari kuukautta sitten, olivat auttamatta hukassa, ja löytyivät vasta sanakirjan avulla. Samoin oikeinkirjoitus ja kielioppi, jotka ennen tulivat ihan huomaamatta, aiheuttivat päänvaivaa. Toivottavasti tilanne korjaantuu, kun koulut taas alkavat ja ranskaa kuulee ja tulee puhuttua edes tunneilla. Muuten täytyy tutustua kaikkiin yliopiston ranskalaisiin vaihtareihin, että jotenkin saa säilytettyä kielitaitonsa. Tällä hetkellä aktiivisimmassa käytössä ovat ranskalaiset voimasanat, mutta yliopiston professoreille ei ehkä kannata putainia hokea ihan koko aikaa…:D

(Olen tyylikäs.com…:D)

Tällä hetkellä on ehkä vähän sellainen mitäs sitten -olo. Yksi haave, joka on puolitoista vuotta ollut iso osa elämääni, on nyt takana. Mikä olisi sitten se seuraava haave, jota lähtisin toteuttamaan? Ennen vaihtovuotta kaikki muuta reissuhaaveet hautasin tulevaisuuteen, koska tiesin, että pian pääsen Ranskaan ja siellä reissaamaan. Nyt se on tehty, ja kaikki taas avoinna. (No okei, yliopistolla täytyy olla opintojen takia läsnä ainakin seuraavat kaksi vuotta, että oikeastaan aika hyvin on selvillä, mitä pitäisi tehdä…) Mutta kieliharjoittelu Ruotsissa… pitäisiköhän sitä sitten ruveta suunnittelemaan seuraavaksi…:D

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply ella b maanantai, elokuu 26, 2013 at 00:04

    Oot kylla selkeesti valinnut Ranskan parhaat kohteet! Hitsi naista kuvista tuli kova nostalgiaplajays, olen joskus opiskelijana asunut pari vuotta Montpellierissa ja oli aivan mahtavaa aikaa ne! Ja sitten selasin tekstejasi ja huomasin etta hehkutat Bordeaux’ta joka on tietty myos ihan huippu. Mun viimeinen Ranskankaupunki ja (ehka) oma suosikki ja onnekseni suuntaan sinne viela tassa loppuviikosta. Odotan innolla! Jos muistat niin laita tietoa missa paikoissa kavit syomassa siella, ma tunnen aika hyvin ja olis kiva kuulla sun mielipiteita 🙂

    • Reply Hanna maanantai, elokuu 26, 2013 at 11:44

      Etelä-Ranskasta kyllä löytyy niin paljon upeita paikkoja, että siellä riittää nähtävää vielä pitkäksi aikaa! Haha Montpellier ja opiskelijaelämä tuntuu olevan aika suosittu yhdistelmä siis. Mutta toi Bordeaux on kyllä ehdottomasti munki suosikki, nauti ihanasta kaupungista, kun sinne menet 🙂 En kyllä muista yhdenkään ravintolan nimeä, missä siellä käytiin syömässä. Käytiin jossain italialaisessa aika isossa ravintolassa, oisko ollu ton Place Saint-Projet’n laidalla, ihan perushyvää pizzaa oli siellä, mut aika kallista. Yleisestikin Bordeaux’n ravintolat oli mun mielestä vähän kalliimpia ku yleensä :/ Sit käytiin jossain pikkukahvilassa, mistä sai ihanaa quicheä, se oli jossain kadunkulmas aika lähellä Place de la Boursea. Meksikolaisessa ravintolassa käytiin myös, kivaa vaihtelua ainaiseen ranskalais-italialaiseen ruokaan, ja vähän turhanki isot annokset oli. Se paikka oli kans jollain aukiolla, mutta en nyt kartasta katsomalla osaa enää sanoa, missä. Ja taisi olla aika siinä lähellä sitten vielä joku italialainen paikka, jossa käytiin vikana päivänä, sielläkin oli hyvät pizzat! Reissatessa kyllä aina käy niin, että ei ikinä muista hyviä ravintoloita, kun ne löytyy aina kiertelyn ja eksymisen jälkeen, täytyis varmaan ruveta kirjoittelemaan nimiä edes ylös!

    Leave a Reply