Suomen suurin matkablogiyhteisö

Les calanques de Marseille

Bonjour!

Marseillen reissulla kävin siis veneretkellä katsomassa calanques-muodostelmia, joista Wikipedia kertoo seuraavaa:

”Calanque eli kalanki on nimitys valkoisille, kalkkikivisille jyrkille kallioille, joita esiintyy Välimeren rannoilla. Tunnetuimmat kalankit sijaitsevat Marseillen ja Cassis’n välissä Etelä-Ranskassa. Noin 20 km pitkä, karu ja kivinen rantaviiva kohoaa yli 500 m:n korkeuteen ja sen äkkijyrkät kalliorotkot muodostavat upeita merenlahtia, jotka ovat ainutlaatuisia Euroopassa.”

Toisin sanoen siis maisemat olivat aika upeat! Tosin meinattiin heti alkuun jäädä laivasta, kun ooteltiin väärällä satamalaiturilla. Onneksi jossain kohtaa tajuttiin ihmetellä, että ollaanko todellaki ainoat veneretkestä kiinnostuneet turistit. No ei oltu, vaan muut olivat jo vallanneet parhaat näköalapaikat, kun juoksimme oikeaan laivaan pari minuuttia ennen lähtöä, joten loppu hyvin siis. Olisi vain kannattanut kuunnella lipunmyynnissä ohjeet laivan lähtöpaikasta, eikä olettaa, että se lähtee sen ainoan kyltin kohdalta, jonka olimme jo nähneet satamassa.

Laiva lähti siis Marseillen vanhasta satamasta, Le vieux-Port’sta, joten aluksi saimme ihailla Marseillen maisemia vesiltä käsin.

Aika läheltä mentiin myös noita Marseillen edustan saaria.

Ensimmäiset calanquet ohitettiin kapeaa solaa pitkin, kuvasta ei välttämättä saa oikeaa käsitystä, mutta nuo kalliojyrkänteet olivat ihan valtavan korkeita.

Ihanan turkoosia vettä!

Nuo kalkkikivikalliot olivat tosiaan aika karuja, varsinkin Marseillen päässä.

Seurasimme rannikkoa Cassis’iin asti, ja kävimme aina ihailemassa suojaisia poukamia matkan varrella. Tuolloin oli todella lämmin ilma, joten paljon oli porukkaa veneillä liikenteessä.

Suojainen ranta eräässä poukamassa.

Calanque-rannikon tyypillinen kasvi, nimeä en tiedä, mutta joku kitukasvuinen puska selvästi kyseessä 😀

Noilla kalliorinteillä kulki myös paljon vaellusreittejä, ja sieltä käsin saisi varmasti toisenlaisen, mutta yhtä upean näkymän alueeseen. Ehkä käyn siellä vielä joku päivä vaeltelemassa, jos palaan Marseilleen…

Cassis’n puolella kasvillisuutta oli jo enemmän, ja mielestäni calanquet olivat siellä upeimmillaan.

Kaunista.

Cassis’n edustalla käännyimme takaisin Marseillea kohti, ja paluumatkalla ei enää pysähdelty ihailemaan poukamia. Marseillen valtavan koon tajusi vasta, kun näki mereltä käsin, miten laajalle alueelle kaupunki levittäytyi.

Tässä ollaan jo takaisin kaupungin rannikolla, ja upeat maisemat ovat takanapäin.

Retkiä calanqueille järjestää useampikin laivayhtiö, me valitsimme tämän firman. Vaikka risteily melko kallis olikin, 25€ opiskelijalta, niin ainakin omasta mielestäni oli sen väärtti. Me taidettiin tehdä tuo pisin, 12 calanquen risteily, mutta myös lyhyempi versio on tarjolla. Kaikki risteilyt lähtevät kuitenkin vanhasta satamasta, ja lipunmyyntikojut löytyvät sieltä, joten siellä voi kävellä vertaillen hintoja ja eri vaihtoehtoja. Suosittelen kyllä ostamaan liput hyvissä ajoin, koska tuo laiva oli aika täynnä, ja varmasti kesällä on vielä enemmän ihmisiä. Yritin varata niitä etukäteen soittamalla, mutta eipä se onnistunut (mikä oli sinänsä outoa, koska tuo nettisivuilla ilmoitettu puhelinnumero oli nimenomaan tiedustelut ja varaukset…). Nähtävästi lippuja saa nyt netistäkin ostettua jo etukäteen, jos haluaa ottaa varman päälle.

Ja kannattaa muuten varata lämminta vaatetta risteilylle mukaan, koska vaikka ulkona olisi 30 astetta lämmintä, niin merituuli aika tehokkaasti viilensi ilmaa, ja takki tuli ihan tarpeeseen.

Mutta siis, jos Marseillessa käytte, niin nuo calanquet on todellakin näkemisen arvoiset, suosittelen!

P.S. Aamulehden mukaan eurooppalainen ruokatori on taas rantautunut tänne Keskustorille, saapa nähdä, pitääkö mennä patonkijonoon taistelemaan aidoista ranskalaisista patongeista 😀

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply