Suomen suurin matkablogiyhteisö

Suomen parhaita vuoristoratoja testaamassa

Hyvää elokuuta!

Mihin tämä kesä on oikein mennyt? Taas on käynyt niin kuin joka kesä tuppaa käymään, että alkukesästä olen ihan innoissani siitä, mitä kaikkea kesälomalla oikeen ehtiikään tekemään, ja nyt loppukesästä tajuaa, että yli puolet tästä listasta on vielä tekemättä!

Jotain sentään olen ehtinyt, nimittäin käydä huvipuistoissa. Viime viikonloppuna tein pikavisiitin Särkänniemeen ja käytin pari kaverilta saatua lippua (kiitos niistä ;D), ja muutama viikko sitten kävin oikein kunnolla huvittelemassa Suomen parhaassa elämyspuistossa Alahärmän PowerParkissa.

Joku voisi ajatella, että vedän kotiinpäin, onhan PowerPark kuitenkin Pohjanmaalla, mistä itsekin olen kotoisin. Mutta aika monessa huvipuistossa käyneenä voin kyllä todeta, että paras se on, Lintsi häviää sata-nolla, ja eikä Särkänniemikään ihan samalle tasolle yllä.

PowerParkin alue on paljon siistimpi ja houkuttelevampi kuin muiden puistojen, ja näkee, että paikkaan on todella panostettu. Tuntuu, että astuu peltolakeuksilta suoraan johonkin Satumaahan, niin räikeä on kontrasti ympäröivään maaseutuun. Niin, ainut miinuspuoli onkin se, että PowerPark sijaitsee aika lailla keskellä ei mitään, ja oma auto on melkein pakollinen, jotta sinne pääsee. Onneksi ilmaista parkkitilaa löytyy puiston läheltä runsaasti.

Ja parasta PowerParkissa on tietysti tuo puuvuoristorata! Ihan huippulaite, kuvassa oli vielä aamun testiajot meneillään, mutta sen jälkeen ei paljon tyhjiä vaunuja näkynyt, koska taisi olla muutaman muunkin mielestä puiston paras laite. Voi sitä vauhdin hurmaa, en edes tiedä kuinka kovaa tuo menee, mutta ihan kiitettävästi tukka meni sekaisin.

Oon kyllä useammalta henkilöltä kuullut olevani tylsää huvipuistoseuraa, koska mua ei saa mihinkään hurjiin laitteisiin edes yllyttämällä. Lähinnä siksi, että aika helposti tulee huono olo kaikenmaailman vekottimissa, joten pyörivät härvelit jätän mieluusti väliin. Kuten tuon kuvassa näkyvän Boosterin.

Tämän vuoden uutuus oli entistä korkeampi vapaapudotus, Dragon Tower. Edellinen oli jo mulle ihan tarpeeksi korkea, joten koska tämä oli puolet sitä korkeampi, niin jätin väliin (tämänkin). Tosin laitetta olisi voinut käyttää myös maisematornina, jolloin se olisi pyörinyt hitaasti alas, mutta koska kukaan muu ei jonottanut ”hitaaseen” jonoon, niin en sitten viittinyt olla ainut mamis.

Tähän sentään uskalsin mennä, vaikka peruuttava vuoristorata, joka tekee silmukoita pää alaspäin vähän jo tuntui mahassa. PoweParkissa on kyllä hyvin laitteita myös aikuisille, ja hurjemmasta menosta pitäville, mutta myös lapsille on possujunia. Ja kauppojakin löytyy, joten aikaa voi viettää shoppaillen, jos pelkkä laitteiden kieputuksen katsominenkin saa huonon olon aikaan.

Kannattaa siis käydä tsekkaamassa PowerPark, jos ei ole vielä käynyt. Plussaa paikka saa vielä siitä, että yleensä siellä on ollut vähemmän jonoja laitteisiin kuin Lintsillä ja Särkässä, tosin vuosi vuodelta siellä on ollut enemmän ja enemmän porukkaa, joten saa nähdä, miten jatkossa tulee käymään. Ja alueen vieressä on myös sisä- ja ulkokartingradat ja ratsastustallikin löytyy lähistöltä, joten tekeminen ei heti lopu! Sinne siis 😀

Hellesunnuntain suunta viime viikonloppuna oli siis Särkänniemi, yllättävän vähän siellä oli porukkaa heinäkuun viikonlopuksi, mutta ehkä osa potentiaalisista asiakkaista oli sitten suunnannut mökille tai uimarannalle.

Tornadoonkin sai vain suoraan kävellä sisälle, ei ollut yhtään jonoa. Ja olihan sekin aika hurjaa menoa; sovitaan, että kyseessä on Suomen toiseksi paras vuoristorata heti PowerParkin puisen jälkeen.

Pieni pyörähdys Angry Birds Landissa, ja sitten…

…tätä tultiin katsomaan! Kovasti mainostettua Koiramäkeä.

Ja vaikka kyseessä taisikin olla enemmän vähän pienemmille lapsille suunnattu paikka, niin ihastuin silti suloisiin pastellinvärisiin taloihin, joista löytyi pieniä putiikkeja ja kahviloita.

Oikeita vanhanajan nekkuja, nam!

Drakkulan linnassa oli lasten seikkailurata, en uskaltanut mennä, näytti sen verran hurjalle, ja olisin kuitenkin juuttunut niihin kiipeilyverkkoihin kiinni.

Koiramäen talo oli kunnon vanhanajan maatilan pihapiiri, ja eläimiäkin löytyi, koska Särkänniemen lasten eläintarhan eläimet olivat nyt Koiramäen maatilan eläimiä. By the way, löysin itselleni ihan täydellisen kesätyön, Särkänniemen ponien hoitaja! Miten sinne pääsee töihin!?

Koiramäki ei ollut pelkkää hupia, vaan selkeästi lapsille yritettiin myös kertoa, millaista elämä on ollut ennen. Sehän Mauri Kunnaksen kirjoissakin taitaa olla ideana. Itselle nuo vanhat esineet ovat ihan tuttuja suurimmaksi osaksi, niitä löytyy kotitaloni nurkista vaikka kuinka paljon, joten hassua oli ajatella, että suurin osa lapsista ei ole ikinä nähnyt voikirnua, eikä tiedä, mitä sillä tehdään.

Lempparipaikkakin löytyi, ihanan värinen kahvila! Ja mikä valinnanvaikeus noissa leivoksissa…

Tällaisiin sitten päädyttiin, mutta vadelmakakkua ja runebergintorttua olisin myös halunnut maistaa… Mitään sen kummempia laitteita Koiramäessä ei ollut, vaikka sinne rannekkeen tarvikin päästäkseen sisälle, mutta kiva paikka oli kierrellä ja katsella.

Viikonloppuna suunta on taas Pohjanmaalle, tällä kertaa mökkeilemään hyvässä seurassa, joten saapa nähdä, koska kerkeän seuraavan kerran kirjoitella. Mutta mukavaa viikonloppua kaikille! 🙂

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply