Suomen suurin matkablogiyhteisö

Doing my Erasmus again!

Heippa!

Muistui taas tänään vaihdon alkuajat elävästi mieleen, kun kiertelin kahden espanjalaisen ja yhden italialaisen kanssa yliopistolla etsien kaiken maailman toimistoja. Toinen kv-tuutoroistavistani on siis jo saapunut Tampereelle, ja asioita on taas saanut selvittää ihan urakalla, ihan niin kuin viime syksynä Ranskassa. Jonot, jonotuslaput, toimistojen aukio-oloaikojen odotus ja paperitulva tuntuvat olevan vastassa myös Suomeen saapuvia vaihtareita. Välillä jopa tuntuu, että vaihtareita ihan hukutetaan tietotulvaan ja informaatiota pursuaa ovista ja ikkunoista.

Vähän eri meno oli kyllä Ranskassa, minuahan ei kukaan ollut vastassa ensimmäisenä päivänä, ja ihan itse sain kaverini kanssa pölläillä kaupungilla ja selvittää asioita. Muutenkin Suomessa vaihtareiden saapuminen on organisoitu ihan opaskyltteistä lähtien (”International Office, 5th floor”). Varmasti onkin helpompi sopeutua vieraaseen maahan, kun vastassa on ihmisiä, joiden tehtävänä on vain neuvoa ja vastata kysymyksiin. Itse kaipasin juurikin tätä vaihtovuoteni alussa, ekana koulupäivänä en voinut käydä edes vessassa, ku ei ollut hajuakaan, missä sellainen on. Yliopiston kirjastossa en käynyt kun ehkä kerran koko vuonna, koska en tiennyt, miten kyseinen laitos olisi toiminut. Tietokoneluokkakin saattoi olla jossain, mutta itselläni ei ollut hajuakaan, että missä. Miten paljon helpompaa elämä olisikaan ollut, jos olisi ollut joku siinä alussa neuvomassa ja kertomassa asioita. Mutta toisaalta, siitä huolimatta selvisin ja opin itse selvittämään asioita (tosin aika paljon varmaan auttoi se, että puhuin jo ennestään ranskaa).

Tuolla yliopistolla pölläillessä tulikin sellainen tunne, että hitsi jos olis voinu olla Erasmus-vaihtarina Suomessa. Koska vaihtareiden asiat on täällä järjestetty aika hyvin, ja vaikka tietty täälläkin on aluksi jonkin verran byrokratiaa, niin Ranskaan verrattuna helpolla tuntuu pääsevän. Vaihtarijärjestöt Suomessa ovat tosi aktiivisia ja järjestävät kaikenlaista ohjelmaa, myös reissuja. Suomalaisesta kulttuurista tarjotaan jo paljon tietoa ennen tänne tuloa, ja jokaiselle vaihtarille kerrotaan, että sauna is THE thing to do. Vaihtarit asuvat solukämpissä, joten hyvällä säkää kämppiksistä saa hyviä kavereita, eikä tarvi kököttää yksin huoneessaan, kuten Ranskan citéU:ssa. (No okei, kimppakämppä ei aina ole hyvä juttu, ja Tampereellakaan vaihtareiden asumisolot eivät ole ihan huippuluokkaa.)

Silti, kaksi kuukautta Suomessa ja kaipaan takaisin Ranskaan. En olisi heti uskonut, että ikävä iskee näin pian, koska toukokuussa mitkään tuhkapilvet tai lentoemäntien lakot eivät olisi estäneet mua palaamasta Suomeen. Olisin vaikka kävellyt jos ei muuta, niin kyllästynyt olin jo koko Ranskaan ja elämään siellä. Mutta vaikka Suomessa on ollut ihanaa, niin silti pikkuhiljaa alan kaiholla muistella Montpellierin katuja, ihania pikkuputiikkeja ja herkkukauppoja. Olen myös alkanut ikävöidä ratikkamatkoja, SNCF:n junia, ruokakauppaa ja ihan randomeja juttuja. Jännä juttu, koska Ranskassa ollessani ikävöin Suomesta ihan samanlaisia kummallisia asioita.

Elämä Ranskassa, omalla tavallaan se vain oli niin helppoa. Jos ainut velvollisuus siellä oli käydä maksamassa vuokra ennen kuun 10. päivää, niin ei siellä paljon tarvinnut turhista stressata. Riitti, kun huolehti omista tekemisistään ja menemisistään, koska kaikki muut ihmiset, joiden asioita olisi voinut stressata olivat Suomessa. Se muutaman tuhannen kilometrin välimatka Suomeen antoi kummasti perspektiiviä asioihin ja mahdollisti sen, että ikävät asiat pystyi työntämään johonkin mielen romukoppaan. Ja ainut asia, mistä tarvi kantaa huolta oli se, mitä haluaa tehdä. Eräällä tavallaan aika itsekästä kyllä, huolehtia vain omista asioistaan, mutta itse koin sen aika virkistävänä vaihteluna.

Ehkä en kaipaakaan Ranskaa, vaan kaipaan sitä elämän huolettomuutta ulkomailla asuessa. Tai sitten kaipaan vain lomaa 😀 Vapaa viikonloppu, ihanan lämmin sää, järven laineiden liplatus ja pulahdus virkistävään veteen tuntuivat jo tekevän ihmeitä.

Miten muiden vaihdosta/ ulkomailta palanneiden sopeutuminen Suomeen on sujunut? Olenko ainut, joka muistelee tippa linssissä vaihtovuoden kepeyttä ja ihan arkipäivän elämää vieraassa maassa?

”C’est dans le souvenir que les chose prennent leur vraie place.” Eli aika kultaa muistot, so true!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply