Suomen suurin matkablogiyhteisö

Life is like a box of chocolate…

…You’re never gonna know what you’ll get. Tai jotain sinne päin. Suomeksi sanottuna viime aikoina on tapahtunut kaikenlaista, ja elämän suklaarasiani on ollut täynnä yllätyksiä, lähinnä tosin positiivisia sellaisia. Tarkoitus oli kirjoittaa tämä postaus jo eilen, mutta kahden rivin jälkeen soi ovikello ja ihanat ystäväni tulivat illanviettoon, joten se ajatus sitten vähän jäi… Mutta ajattelin nyt tulla kertomaan, että hengissä ollaan ja huomenna yritän vapaapäivän kunniaksi saada vihdoin jotain järjellistä sisältöä tännekin.

Tällainen box of chocolate löytyi Ranskasta synttärilahjaksi. Siellä oli monta ihanaa chocolatier’iä, eli suklaakonditoriaa tai -kauppaa, mikä lie se suomennos onkaan. Parhaita olivat sellaiset pienet putiikit, jotka eivät kuuluneet mihinkään ketjuun. Varsinkin Toulousesta löytyi monta erilaista ja Nizzassakin oli yksi hulppea paikka, josta minulla on niin surkea kuva, etten viitti tähän laittaa. Ketjuliikkeistä parhaita mielestäni olivat Jeff de Bruges, josta nuokin synttärisuklaat ovat sekä tietysti ihana Real Chocolat, josta sai yleensä ihan hirveästi maistiaisia.

Tuolla Real Chocolat’ssa asioidessa kannattaa olla tarkkana, ettei iske suuruudenhulluus, koska ostosten loppusummasta tulee helposti aika huikea summa (ei sillä, että olis kokemusta…). Noista levyistä saa pilkkoa sopivan kokoisia paloja, ja sitten maksaa kilohinnan mukaan. Noita suklaakauppoja oli aika paljon sellaisissa pienemmissä turistikylissä, Carcassonnen vanhassa kaupungissa oli useampi, samoin St-Paul-de-Vence’ssä Nizzan lähellä oli ainakin yksi myymälä. Myös Espanjan puolella San Sebastiánissa törmäsin Realin myymälöihin.

Maistiaisia sai aina myös yhden ketjun keksikaupassa, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista. Niitäkin myymälöitä löytyi aika monesta kaupungista, ja sieltä sai myös nougat’ta ja karkkeja. Tapasin käydä aina kyseisen ketjun myymälän nähdessäni hakemassa ilmaisen maistiaiskeksin, koska niitä tarjottiin systemaattisesti jokaiselle kauppaan sisään astuvalle. Maistiaisten lisäksi paikan erikoisuus oli myös ihanat peltiset keksirasiat, joita pystyi ostamaan ihan yksittäinkin.

Vähän lähti rönsyilemään tämäkin postaus, mutta tuo ensimmäinen kuva toi mieleen taas kaikki ihanat suklaat, joita Ranskasta sai. Mutta vaikka ranskalainen/ belgialainen/ sveitsiläinen suklaa kuinka hyvää onkin, niin mikään ei voita Marabouta tai Fazeria! Kaikki Suomi-vieraat saivatkin tuoda aina suklaata mulle kyläillessään Ranskassa viime vuonna.

Mutta loppuilta onkin pyhitetty ihanalle opukselle nimeltä La France de 1940 à nos jours, tentti senkun lähenee, joten mitenpä muuten sitä kesälauantai-iltaa voisikaan viettää kuin opiskellen. Mulle ei ainakaa tuu mitään muuta mieleen 😀 Palaillaan huomenna (toivottavasti) vähän järkevimmillä aiheilla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply