Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kuukausi takana

Moikka!

Kyllä aika meneekin nopeasti, tänään tulee jo tasan kuukausi Suomessa oleskelua täyteen. Ja tuntuu siltä, että ihan just vasta palasin. Mitenkäs sitten Suomeen paluu on täällä suunnalla sujunut?

Kuukauden aikana vähimmätkin rippeet Montpellieristä tuodusta turistirusketuksesta on haalistunut, tuliaisherkut on syöty aikoja sitten ja kielitaitokin alkaa pikkuhiljaa rapistua, kun kieltä ei pääse käyttämään. Mutta silti pääsääntöisesti Suomessa on ollut ihana olla rakkaiden ihmisten keskellä ja omassa kunnollisessa kämpässä.

Tosin välillä sitä alkaa jo muistella kaiholla, miten helppoa se elämä Ranskassa lopulta oli, kun ei ollut mitään velvoitteita ja sai vain reissailla ympäriämpäri maata. Vaihtarielämän hyvä puoli oli myös se, että kaikki kaverit olivat samassa tilanteessa, ja biitsi- ja leffaseuraa sai aika lyhyelläkin varoitusajalla. Haha että varokaa vaan, rupean täällä Suomessakin soittelemaan, että ”lähdetkö nyt heti sinne ja tänne?”

Ja kotityöt… Vihaan kaikkea tiskaamista, pyykinpesua, ruuanlaittoa ynnä muuta tylsää, joka vie aikaa kaikelta kivalta. Ranskassa tiskiä ei ikinä ollut paljoa, kun oli vain se yksi kattila ja lautanen, ruokaa pystyi hyvin tehdä ison satsin monesti päivässä ja pyykkiä pesin sitten vasta, kun puhtaat vaatteet loppuivat. Ai niin ja ne villakoirat, kun ei ollut imuria, niin ei niitä jaksanut sieltä kovin usein mopata. Nyt ehkä täytyy taas opetella siihen, että lattian voisi siivota useammin kuin kahden kuukauden välein… Mutta okei, ehkä kotitöiden lisääminen on vain hyvä asia, onhan se merkki siitä, että asumisolotkin ovat täällä hieman parempaa tasoa. (Ihanaa kerroskeittiötä en ole kaivannut kertaakaan!)

Ranskalaisia herkkuja on ehkä hieman ikävä, ja sitä jätskiä. Mutta yleisesti olen ollut yllättynyt siitä, kuinka helppoa suomalaiseen kulttuuriin takaisin sopeutuminen on ollut. Ehkä siihen auttoi jo se, että kävin vappuna täällä jo. Silloin tuntui oudolta kuulla suomea joka puolella, ja muutenkin suomalaiset käytöstavat olivat vähän hakusessa. Automaattinen reaktioni oli muun muassa alkaa tervehtimään ihmisiä poskipusuilla, onneksi tajusin aina hyvissä ajoin, että hetkinen, mua pidetään täällä ehkä hieman outona, jos teen näin.

Paluumatkani Ranskasta kulki Barcelonan ja Tukholman kautta, että silloin oli jo kaikki kielet ja tavat ihan sekaisin päässä, kun kone laskeutui Suomeen. Tukholman lentokentällä tilasin ruokaa: ”Jag tar végétarien.” -”Alltså vegetarisk?”-”Sí.” Että näin, ja myyjä sitten kiitti mua espanjaksi, ja vaihtoi enkkuun. Mutta muutaman tunnin shokkihoito Tukholman lentokentällä selvästi vaikutti niin, että paluushokki ei ollut ihan niin massiivinen, olin vain helpottunut, kun suomen puhuminen sentään luonnistui, vaikka muut kielet ei.

Luulin, että tästä tulee leppoisa kesä, ja kerkeän hyvin kirjoitella tätä blogia, mutta viime aikoina on kyllä ollut aikamoista haipakkaa. Suurin syy siihen, miksi täällä blogin puolella on aika hiljaista ollut tällä viikolla, löytyy tästä:

Ihanan rentouttavaa luettavaa, Ranskan historia toisesta maailmansodasta nykypäivään. Jos kärsii nukahtamisvaikeuksista, niin suosittelen lukemaan sivun kyseisestä teoksesta (joka on muuten reilusti yli 500 sivua, jes…), ja varmasti nukuttaa. Ei sillä, että kokemusta olisi asiasta. Mutta joo, tuon opuksen parissa pitäisi sitten viettää ihania hellepäiviä ainakin seuraava kuukausi ennen tenttiä. Menin tosiaan ilmoittautumaan yhteen tenttiin heti palattuani, kun siinä kohtaa näytti siltä, että kesätöitä ei enää löydy. Töitä onneksi löytyi, mutta tentti pitää silti tehdä, joten hyvää kesää vaan mulle. Eikä tässä vielä kaikki, nimittäin 10-sivuinen kieliharjoitteluraportti odottaa vielä aloittamista…

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa siis  sitä, että ihan niin usein en enää kerkeä blogia päivittelemään, mutta Pariisi-postauksen toinen osa on kyllä tulossa pikapuoliin, jahka jaksan käydä kuvia koneelta taas läpi! Viikonloppuna tosin olisi hieman tiedossa kotimaanmatkailua, lähden köyhän miehen Kuopioon, eli Jyväskylään. (Kuopiossa hotellit oli jo täynnä, mutta Jyväskylä on mun maantiedolla myös Itä-Suomea, eli ihan sama asia siis. Oon ihan tolkuttoman huono Suomen kartan suhteen, Itä-Suomessa en oo käynyt kovin montaa kertaa, ja lasken kaiken Tampereen itäpuolisen alueen Itä-Suomeksi, vaikka tiedän kyllä, että Jyväskylä on oikeasti Keski-Suomea.)

Ja jotta tässä postauksessa ei olisi mitään päätä eikä häntää, niin lopuksi matkailuvinkki Tampereelle. Kävin tiistaina legendaarisessa Vohvelikahvilassa (Ojakatu 2), eikä ollut pettymys. Ihana paikka, josta saa herkullisia vohveleita, kannattaa käydä!

Toinen Vohvelikahvila Tampereelta löytyy osoitteesta Tuomiokirkonkatu 34, sielläkin olen käynyt viime kesänä, ja oli hyvää. Pohdittiin kavereiden kanssa, kumpi näistä kahviloista olikaan se aito ja oikea, mutta ei päästy selvyyteen. Mutta molemmista saa kyllä ihan yhtä hyviä vohveleita!

Huh, nyt taidan suunnata taas päiväunille seurailemaan kenraali de Gaullen toilailuja toisessa maailmansodassa. Ihania hellepäiviä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply