Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kylmyys eteläranskalaisella asteikolla

Moikka!

Katsoin eilen illalla hauskan ranskalaisen leffan ja se innostikin kertomaan vähän Pohjois- ja Etelä-Ranskan välisistä eroista. Kyseessä oli siis leffa nimeltä Bienvenue chez les Ch’tis, en osannut liittää traileria youtubesta suoraan tähän, mutta tuossa linkki videoon enkunkielisillä teksteillä. (Tosin iso osa leffan hauskuutta on murre, joka ei englanniksi käännettynä ehkä ihan aukea…)

Welcome to the Land of Ch’tis / Bienvenue chez les Ch’tis (2008) – Trailer

Leffan päähenkilö joutuu työn vuoksi muuttamaan aurinkoisesta ja lämpimästä Etelä-Ranskasta kylmään pohjoiseen, Nord-Pas-de-Calais’n alueelle lähelle Belgian rajaa. Mainittakoon sen verran, että iso osa Ranskan sisäisestä muuttoliikkeestä suuntautuu Pariisin lisäksi Etelä-Ranskaan, ja pohjoinen ei todellakaan ole sitä houkuttelevinta aluetta ranskalaisten keskuudessa. Itse en eteläranskalaisten suusta kuullut yhtään positiivistä kommenttia Nord-Pas-de-Calais’iin liittyen, suurin osa oli sitä mieltä, että heidän puhumaansa murretta ei ymmärrä ja täytyy sanoa, että vaikka katsoin leffan tekstitettynä ranskaksi, niin ihan kaikkea en kyllä ymmärtänyt minäkään.

Mutta kannattaa katsoa leffa, jos sen sattuu jostain saamaan käsiinsä, ainakaan minun tietojeni mukaan se ei ole ikinä Suomessa ilmestynyt (niin kuin ei kovin moni muukaan hyvä ranskalainen leffa ).

Mutta sitten siihen asiaan, mistä minun piti alun perin kirjoittaa, nimittäin eroja Ranskan eri osien välillä. En ole asiantuntija, joten kertokaa, millaisia kokemuksia teillä on aiheesta. Minun käsitykseni Pohjois-Ranskasta muodostuu siis tuon elokuvan ja kuulopuheiden perusteella, etelästä taas on ihan omakohtaista kokemusta.

Ensiksikin, ihmiset ovat erilaisia. Etelässä ollaan kyllä kohteliaita, mutta ainakin minun oli todella vaikea tutustua kunnolla paikallisiin. (Suurin osa kavereistani siis oli muita vaihtareita, niin kuin varmaan käy 90 prosentille vaihtoon lähtevistä.) Ihmiset kyllä juttelivat ja ainakin jossain määrin osoittivat kiinnostusta minua ja kotimaatani kohtaan, mutta silti porukkaan ei ihan kunnolla päässyt mukaan. Ihmiset olivat ehkä sillä tavalla sisäänpäinkääntyneitä, että oman ryhmän sisällä oltiin mukavia, mutta tähän ryhmään ei sitten ulkopuolisia hyväksyttykään mukaan. Pohjoisessa (pois lukien Pariisi, se on ihan oma lukunsa sitten ystävällisyyden suhteen) ihmiset taas kuulemma ovat vieraanvaraisempia ja ottavat muualta tulleetkin paremmin mukaan (accueillant ranskaksi, olisikohan tälle sanalle parempaa suomennosta olemassa, terveisin osaan kyllä puhua suomea vaihdon jälkeen, mutta…:D).

Yksi hyvinkin tuttu reaktio tuossa Ch’ti-leffassa oli eteläranskalaisten suhtautuminen kylmyyteen. Vaikka ulkona olisi +20 astetta ja aurinko paistaa, niin suurin osa ihmisistä kulki Montpellierissä vielä farkut jalassa ja takki päällä. Jos lämpötila oli +10 niin jo alettiin valitella kylmyyttä. Ja lähes jokainen ihminen, joka kuuli minun olevan Suomesta totesi: ”Il fait froid là-bas chez vous, non?” (Siellä teillä päinhän on kylmä, eikös?) Ja ihan turha siinä oli yrittää selitellä, että kyllä Suomessakin joskus on ihan hellettä, ja eikä aivan koko aikaa kuljeta toppatakit päällä. Helpommalla pääsi, kun totesi vain, että talvella voi olla jopa -30 astetta pakkasta, siinä riitti taas ranskalaisilla ihmettelemistä hetkeksi aikaa.

Kuvittelisin, että Pohjois-Ranskassa ei ihan näin kauhistuneita olla pakkasista kuin etelässä. Eräs ensi vuonna Suomeen vaihtoon tuleva tyttö tuntui olevan kovastikin huolissaan siitä, että ei hänellä ole tarpeeksi paksuja vaatteita Suomeen, ja kyseli millaisilla kengillä pärjää lumisissa olosuhteissa. Kaikista hauskin oli kuitenkin vaihtarikaverini, joka kysyi kerran, että eikös siellä Suomessa ajeta koiravaljakoilla, kun hän oli jossain Suomi-aiheisessa kortissa nähnyt kuvan hyskyvaljakosta. Vastasin, että joo, joka päivä ajelen sellaisella kouluun 😀 Onneksi kaverini tajusi vitsin, ettei tarvi hommata koiravaljakkoa sitten kun hän tulee kylään…

Murre on tosiaan myös yksi tekijä, joka pohjoista ja etelää erottaa. Itse väitin sinnikkäästi koko vaihtovuoden ajan, että en kyllä erota vieläkään ranskan eri aksentteja keskenään, mutta eilen katsoessani tuota leffaa tuntui etelän murre kyllä paljon tutummalta korvaani. Ja tein sentäs yhdellä kurssilla tutkimuksen Ranskan eri alueiden murteista, että ehkä jotain opin kuitenkin. Pohjoisessa puhutaan ch’miä, joka kuulostaa aika sössötykseltä, koska kaikki s-kirjaimet korvataan suhuässällä, ch. Mutta jos jollain lukijalla on enemmän kokemusta kulttuurieroista etelän ja pohjoisen välillä, varsinkin siitä, millaista elämä on Nord-Pas-de-Calais’ssa, niin kertokaa toki omia kokemuksia 🙂

Eilen tuli muuten talviturkkikin vihdoin kastettua! Tarkoitushan oli käydä kastamassa se Välimeressä, mutta viimeisten vaihtoviikkojen kylmät ilmat estivät sitten sen suunnitelman (ja sillä kylmällä merivedellähän ei ollut asian kanssa mitään tekemistä…:D) Onneksi Tampereella oli lämmintä vettä, eikä ukkoskuurokaan paljoa haitannut menoa. Poikkeuksellisesti tällä kertaa se olin jopa minä, joka oli ekana vedessä, yleensä kun tuppaan olemaan se, joka jää rannalle ruikuttamaan, kun muut syöksyvät suoraan uimaan.

Ihania hellepäiviä kaikille, lupaan pikapuoliin tehdä jonkun postauksen Montpellieristäkin 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply