Suomen suurin matkablogiyhteisö

My post-Erasmus life

Heippa taas!

Nyt oon onnistunut jopa muokkaamaan tän blogin ulkoasua mieleisemmäksi, selvästi olen löytänyt sisäisen piilonörttini. Vielä jos saisin nuo kuvat näkymään suurempina, niin olisin tyytyväinen…

Mutta ajattelin, että voisin näin aluksi esitellä itseni ja kertoa hieman vaihtovuodestani yleisesti. Kuvassa siis minä, The Turisti 😀 Olen 22-vuotias Ranskan kielen opiskelija Tampereelta, ja palasin tosiaan puolitoista viikkoa sitten Erasmus-vaihdosta Etelä-Ranskasta.

Vaihtovuoteni vietin Välimeren rannalla Montpellierissä (ja koko vuoden ajan myös mietin, onko oikea taivutusmuoto Montpellierissa vai Montpellierissä, että jos joku tietää kumpi on oikein, niin saa vinkata tännekinpäin). Kertoilen kaupungista varmasti lisää vielä myöhemmin, tässä vaiheessa liitän nyt vain pari kuvaa tähän kuvitukseksi.

Kirjoittelin vaihdon aikana matkakuulumisia sähköpostitse kavereille ja sukulaisille, ja järkevämmin ajateltuna tämä blogin pitäminen olisi varmasti ollut parempi ratkaisu. Eipähän olisi kenenkään tarvinnut jaksaa lukea niitä kymmenen sivun mittaisia viestejä, kun kuulumisia olisi tullut vähän useammin ja pienemmissä erissä. Mutta otetaan vahinko takaisin, ja kirjoitellaan samoista reissuista vielä uudestaan, jos vaikka löytyisi uusia kiinnostuneita lukijoita täältä suunnalta. Varmasti tulen kertomaan jotain myös niistä matkoista, jotka olen tehnyt ennen vaihtoonlähtöä, vaikka blogin painopisteenä tuleekin olemaan aika vahvasti Ranska.

Asetin itselleni kaksi tavoitetta vaihtovuodelle: oppia puhumaan hyvin ranskaa sekä matkustella mahdollisimman paljon. No, alla olevasta korttikokoelmasta voi ehkä päätellä, että reissattua tuli melko kiitettävästi. Ostin siis postikortin (tai pari) aina jokaisesta paikasta, missä kävin ja koristelin niillä asuntolahuoneeni seinää. Tässä sitten lopputulos!

Ja mitä tulee kielitaitoon, niin paras tapa oppia vierasta kieltä on kyllä ehdottomasti ulkomailla asuminen/ oleskelu. Vaikka suoritan opintoni Suomessa ranskaksi, niin on silti aivan eri asia kuulla ja käyttää kieltä joka päivä ihan kaikissa arkipäivän tilanteissa. Ja miten paljon oppiikaan uusia sanoja ihan vain sillä, että käy ruokakaupassa ja lukee tuotteiden nimiä, samalla kun yrittää päättää, mitä ostaisi.

Joltain osin vaihtovuosi ei tietänkään vastannut odotuksia: asuntolaelämää en välttämättä lähtisi suosittelemaan ja ranskalainen byrokratia osoittautui maineensa veroiseksi. Mutta kokonaisuutena: kannattaa lähteä, jos siihen on mahdollisuus! Itse ainakin palasin takaisin monta kokemusta rikkaampana, ja ehkä myös jonkin verran aikuisempana.

Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole tullut ikävä takaisin Ranskaan, vaikka rantamaisemat upeat olivatkin. Yhdeksän kuukauden jälkeen oli kuitenkin ihana palata takaisin Suomeen, ja normaaliin arkielämään. Ja tietysti sekin on plussaa, ettei keittiötä tarvi enää jakaa koko kerroksen kanssa, tai se, että keittiöstä löytyy uuni. (Kerron tuosta asuntolastakin jossain vaiheessa enemmän, mutta sanotaanko näin, että aika minimalistisesti varusteltu paikka oli kyseessä :D)

Kotiinpaluushokki tai post-Erasmus depression (eli vaihdon jälkeinen masennus) eivät siis vielä ole tietään tänne löytäneet, mutta niitä odotellessa keskityn nyt nauttimaan ihanasta Suomen kesästä ja hellesäästä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, mutta lähtiessäni oli Ranskassa tosiaan paljon kylmempää kuin Suomessa. Että hyvin ajoitettu oli tämä kotiinpaluu 🙂

A bientôt!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sussu keskiviikko, kesäkuu 5, 2013 at 22:58

    Heii huippua Hanna ku alotit tämän 😉 Täältä saat vakkarilukijan heti!

    • Reply Hanna torstai, kesäkuu 6, 2013 at 07:08

      Haha hyvä tietää, että mulla on sit ees yks lukija jo 😀

  • Reply Kaisa sunnuntai, kesäkuu 9, 2013 at 21:07

    Ja täällä on jo toinen Ranska-utelias 🙂

    • Reply Hanna sunnuntai, kesäkuu 9, 2013 at 21:28

      Jee hyvä juttu 🙂

  • Reply baguette torstai, heinäkuu 17, 2014 at 22:49

    Moi! itselläni tulee pian vuosi siitä kun suuntasin vaihtariksi Montpellieriin. Eksyinpä blogiisi näin tavallisena torstai-iltana ja nyt en varmaan pääse nukkumaankaan kun kirjoituksesi kaupungista ja vaihdosta ylipäätään saivat omat muistoni vyörymään mieleen! Kiitos kuitenkin! 😀 Minulla oli palatessani viha-rakkaussuhde Montpellieriin ja vaihtoon, mutta kyllä nyt aika alkaa kullata muistoja. Mitä kaipaat Montpellieristä nyt eniten kun sulla on vielä kaukaisempana muistona tuo vaihtoaika kuin minulla? 🙂

    • Reply Hanna perjantai, heinäkuu 18, 2014 at 10:49

      Kiva kuulla ja tervetuloa mukaan! Hauskaa, että joku muukin on ollut Montpellierissä vaihdossa 🙂 Saman oon kyllä huomannut, että aika kultaa muistot, sillä vaihdon lopussa aloin olla jo ihan kypsynyt koko Ranskaan ja halusin vain äkkiä takaisin Suomeen, mutta nykyään tuota vaihtoaikaa tulee muisteltua kaiholla. Eniten olen huomannut kaipaavani sitä vaihtarielämän helppoutta ja kiireettömyyttä. Joka päivä oli uusi seikkailu ja pakollisia velvoitteita ei juurikaan ollut, vaan aikaa reissaamiseen oli pilvin pimein. Nimenomaan Montpellieriin en ehkä niinkään ole kaivannut, sillä kaupunki tuskin enää tuntuisi samalta ilman vaihtarikavereita, Totta kai vanhaa kaupunkia, shoppailumahdollisuuksia ja ihania herkkupuoteja on jonkin verran ikävä, mutta enemmän on ikävä vain Ranskaa ja erityisesti sitä, että sai puhua ranskaa joka päivä. Nyt olen kesän asunut Tukholmassa, ja huomaan kyllä koko ajan vertaavani Ranskassa ja Ruotsissa asumista toisiinsa. Ranskassa kuitenkin koko ajan olo oli hieman ulkopuolinen, enkä missään vaiheessa tuntenut kuuluvani ranskalaiseen yhteiskuntaan. Ruotsissa sopeutuminen on ollut helpompaa, kun sitä, että olen ulkomaalainen ja puhun kieltä hassulla aksentilla, ei katsota samalla lailla nenänvartta pitkin kuin Ranskassa. Mutta kiitos kysymyksestä, tuli taas itselläkin ihan nostalgiset vaihtofiilikset, kun aloin muistelemaan vaihtarielämää 🙂

    Leave a Reply