Icebar, Tukholma

Tukholman hotelleita googlettaessamme törmäsimme sattumoisin kuviin Icebar Stockholmista ja mielenkiinto heräsi. Haluttiin kokeilla Tukholman reissulla vähän erilaista drinksupaikkaa ja jääbaari kuulosti sopivan erikoiselta. Näin talvella lumen ja jään keskellä ajatus jääbaarista ei ehkä innosta, mutta etenkin kuumina kesäkuukausina miksipä ei.

Icebar sijaitsee Hotel C Stockholmin alakerrassa ja sinne mahtuu kerrallaan noin 60 henkilöä. Nimensä mukaisesti baarin seinät, tuolit, pöydät, baaritiski, drinkkilasit ja sisustuselementit on kaikki veistetty jäästä ja baarissa olikin mukavan rapsakka -7 astetta pakkasta. Väriä vaihtava valaistus toi mukavaa tunnelmaa. Hinta oli noin 17e/hlö, mikä sisälsi sisäänpääsyn, yhden drinkin ja talvivarusteet eli pitkän kaavun ja hanskat. Kerranhan sitä vaan eletään, päätimme ja maksoimme kiltisti. Baarissa oli sillä hetkellä viikinki-teema (teema vaihtelee ilmeisesti vuosittain) ja viihdyimme siellä reilu puolisen tuntia kuvia näpsien ja kirkkaan värisiä drinkkejä siemaillen, ennen kuin varpaita alkoi palella liikaa. Jos pääsee yli hieman suolaisesta hinnasta niin kokemus oli mukava eikä meitäkään jälkikäteen kaduttanut.

instagram

Turistit Tukholmassa

Miehen kanssa lähdettiin alkusyksystä piipahtamaan viikonloppureissulla Tukholmassa. Itse olen jo pitemmän aikaa halunnut käydä tsekkaamassa Tukholmaa kun se edellinen kerta taisi olla joku yläasteen tai lukion risteily. Tukholma oli helppo valinta siinäkin mielessä että koska idea reissuun lähtemisestä tuli nopealla aikataululla niin saimme sinne lennot suhteellisen halvalla eikä matka-aikakaan päätä huimaa kun perille pääsee tunnissa. Mies ei kovasti innostu pitkistä kävelyreissuista kuten minä, joten hotellikin varattiin aivan keskustasta Norrmalmilta heti Arlanda Expressin pysäkin vierestä. Majapaikkana siis trendikäs Hotel C Stockholm, jota voin varauksetta suositella. Sijainti oli loistava ja henkilökunta todella ystävällistä ja avuliasta, ainoan miinuksen hotellille antaisin siitä että huoneissa ei ollut ilmastointia. Itse asiassa tämä hotelli valikoitiin suuresta valikoimasta sillä perusteella että hotelli erottui joukosta koska sen tiloissa sijaitsee Icebar, joka herätti meidän mielenkiinnon. Icebarista teen oman postauksen myöhemmin.

Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia Tukholman suhteen vaan päätimme ottaa rennosti, syödä ja juoda hyvin, katsella maailmanmenoa ja ehkä vähän katsella nähtävyyksiä. Ensimmäisenä iltana suunnistimme tutkimaan vanhaa kaupunkia ja söimme burgerit yhdessä katuravintolassa ja joimme drinkit toisessa.

Pahaksi onneksi miehen orastava flunssa paheni heti ensimmäisenä reissupäivänä ja apteekkireissu oli tosiasia. Auttavalla ruotsin kielen taidolla löysimme  onneksi apoteekista yskänlääkettä ja särkylääkettä. Päätimme että paras tapa nähdä kaupunkia tässä tilanteessa oli istahtaa perinteisen turistibussin kyytiin ja ihailla kaupunkia sieltä käsin. Tämä ei ollutkaan mikään huono päätös sillä näimme paljon eri puolia Tukholmasta ja tietysti ne päänähtävyydet eikä miesflunssaisen matkakumppanin tarvinnut liikahtaakaan paikaltaan. Iltasella päätimme vielä tsekata Solnassa sijaitsevan Mall of Scandinavia-ostoskeskuksen. Tämä monikerroksinen shoppailuparatiisi sisälsi yli 170 liikettä ja tilat olivat viimeisen päälle, mutta ainakin meidän mielestä hintataso oli päätä huimaava eikä mukaan tarttunut kuin pari t-paitaa miehelle.

Viimeinen Tukholmapäivä vietettiin harhailemalla kaupungilla ja tsillailemalla terassilla. Tukholma on todella kaunis kaupunki ja mukava kohde viikonloppureissulle vaikka aikaa olisi saanut kulumaan täällä enemmänkin. Tulen mielelläni tänne uudelleenkin.

instagram

Koiramäen talossa

Back in business. Tässä blogissa on ollut hiljaiseloa viime aikoina johtuen allekirjoittaneen stressilevelin korkeasta tasosta. Nyt olisi kouluhommat sentään saatu päätökseen ja kirjoittaminen/blogin päivitys maistuu jälleen. Kesä meni pitkälti reissatessa vain Suomen rajojen sisäpuolella. Perheen kanssa tehtiin roadtrip Kouvolasta Porin maisemiin. Tuolta matkalta mieleen jäi erityisenä helmenä Yli-Kirrassa sijaitseva talonpoikaismuseo eli ”Koiramäen talo.” Jos pidätte Mauri Kunnaksen ihanista Koiramäki-kirjoista niin tässä on aivan mahtavan suloinen vierailukohde koko perheelle, sillä juuri tätä aluetta Kunnas on käyttänyt inspiraationa kirjoissaan. Talonpoikaismuseo käsittää maatalon pihapiirin ja sitä ympäröivän museoalueen johon kuuluu monia mielenkiintoisia rakennuksia joihin pääsee ihmettelemään elämää 1800-luvun Suomessa. Museoalueelta löytyy maalaistalon rakennukset, erilaisia pajoja, aittoja ja riihiä sekä koulumuseo.

instagram

Atreenalin Seikkailupuisto, Imatra

Kesän eka (vaan ei vika) kiipeilyreissu suuntautui tällä kertaa ihan lähinurkille eli Imatralle. Lappeenrannan Flowpark onkin jo testailtu pariin otteeseen. Itse olen erittäin korkeanpaikan kammoinen ja jo parvekkeelle meneminen saa melkein kylmän hien otsalle. Pidän kuitenkin itseni haastamisesta  joten jälleen kerran pakotin itseni puun latvaan, siinä sitä on extremeä kerrakseen.

Jos kaikilla ei ole kokemuksia kiipeily/seikkailupuistoista, niin ideanahan on se että puissa liikutaan tasolta toiselle ylittämällä erilaisia esteitä. Päällä on tietty kypärä ja valjaat. Ratoja on eri korkuisia ja eri tasoisia, lapsillekin löytyy ratoja, joten koko perhe voi osallistua aktiviteettiin. Meidän ryhmäkoko oli 5 henkilöä, joten olimme etukäteen tehneet ryhmävarauksen Atreenaliniin, jolloin jokaisen lipun hinnaksi tuli 22e. Lipulla sai seikkailla kolme tuntia ja siihen sisältyi opastus, varusteet ja bonuksena vielä kiipeilyhanskat. Normaalihintainen lippu olisi ollut 25e. Alueelle olisi saanut mennä myös ilmaiseksi tsemppaamaan kavereita ja kuvaamaan jos ei itse innostu kiipeilemisestä.

 

Itse tykkäsin kovasti Atreenalinista. Ratoja löytyi 5, neljästä eri vaikeusluokasta ja ne olivat vielä mukavan pitkiä. Meillä meni kolmen radan kiertämiseen noin kolme tuntia. Koska helpommat radat tuntuivat kohtuu iiseiltä ja korkeuteenkin alkoi taas tottumaan niin piti tietty lähteä vielä yrittämään vähän vaikeampaa rataa eli Adventure rataa. Se olikin sitten puolisen kilometriä pitkä ja nousi parhaimmillaan 14m korkeuteen mistä laskettiin pitkä vaijeriliuku radan päähän. Tämä meinasi olla jo liikaa minulle, mutta sisulla siitä selvittiin vaikka kyllä pelotti siellä huojuvan männyn latvassa. Meidän rahkeet eivät riittäneet lähteä kokeilemaan vaikeinta Sport rataa kun jo radan alkuunpääseminen olisi vaatinut korkean kiipeilyseinän selvittämisen.

instagram