Browsing Category

Yleinen

Homecoming

Tosiaan, Guadalajarasta palasin omia jälkiäni Mexico Cityn kautta takaisin Oaxacaan. Tuntui kuin olisi tullut takaisin kotiin, vaikka välissä ehtikin hujahtaa sellaiset melkein 4 kuukautta! Aika täällä tuntuu samalla menneen niin nopeasti, mutta samalla hitaasti. Ei tunnu todellakaan, että olisi ollut kohta reissun päällä 5 kuukautta!

Oaxacassa näin ystävääni Keilaa, johon tutustuin täällä viimeksi ja meistä tuli hyvät ystävät. Söimme hervottomasti tlayudoja ja juhlimme koulujen päättymistä. Oli kiva kävellä tuttuja katuja ja paikkoja, vaikka tuntuukin että Oaxacasta löytyi taas uusia nurkkia, katuja, putiikkeja ja ravintoloita!

Keilan ja Marcon kanssa katujuhlilla!

Koulujen päättymistä, ns. valmistujaispäivää kutsutaan täällä nimellä ”Calenda”. Keilan siskontyttö pääsi ala-asteelta, ja olimme hänen koulullaan katsomassa tätä juhlaa. Paras osuus oli, kun eri-ikäiset oppilaat esittivät eri Oaxacan alueiden ja etnisten ryhmien tansseja kunkin alueen perinteiseen asuihin ja asusteisiin pukeutuneina! Oaxaca on suuri ja kulttuurillisesti erittäin värikäs ja mielenkiintoinen osavaltio. Moniin asuihin kuuluu naisilla mekko, jossa on erilaisia kirjottuja kuvioita, paljon kultaisia koruja sekä hiuksissa letit jossa on erilaisia koristeita.

Iltapäivällä teimme juhlimaan kokoontuneelle porukalle tlayudoja lounaaksi. Edellisenä iltana grillasimme Keilan kanssa kuola valuen lehtipihvejä (meksikolaisittain ”bistec”) tätä herkkua varten. Se olikin aikamoinen suoritus, ensin sytyttää hiilet kaasuliedellä, saada ne kytemään ja lopuksi grillata 2,5 kiloa lihaa…oli meillä ainakin hauskaa ja yksi elämys tämäkin!

Keilan sukulaisia tuli siis kylään juhlistamaan Michelin, Keilan siskontytön valmistujaisia. Keilan toinen sisko omistaa ravintolan ja hän sitten taituroi kaikille tlayudoja nautittavaksi!

Illalla suuntasimme Keilan poikaystävän, Markon, ystävän valmistujaisjuhliin. Heillä oli siis Oaxacan läpi kulkeva katukulkue, joka on yleinen tapa juhlistaa valmistujaisia ja oikeastaan mitä vaan täällä Oaxacassa. Kulkuetta johtaa bändi, jossa on torvisoittimia ja rumpuja. Lisäksi joku kantaa suuria paperista valmistettuja figuureja. Ihmiset sitten seuraavat heitä, laulavat, tanssivat ja nauttivat alkoholia. Välillä kulkue pysähtelee ja silloin joku yleensä ottaa kantaakseen puiseen runkoon kyhätyn sonnin, joka syöksee jonkunmoisia ilotulituksia. Ja sitten juostaan kipinöitä karkuun ja tanssitaan.

Katujuhlat maaliskuussa, paperisessa pallossa oli hääparin nimet ja nuo ukkelit kuvastavat vaimoa ja aviomiestä.

Kuvassa tuo paperinen sonni, alemmassa kuvassa se on sytytetty!

Valmistujaisjuhlat päätyivät juhlapaikalle, jossa oli paljon nuorisoa, musiikkia ja tietenkin olutta. Kun lähdin itse kotiin, raikasi juhlapaikalla cumbia ja oaxacan paikallismusiikki nimeltään Son Istmo. Tämä musiikki symboloi minulle elävästi Meksikoa! Tässä linkki yhteen, ehkä Oaxacan kaduilla eniten kuultuun kappaleeseen. Lisää musiikkia löytyy spotifystä tai youtubesta nimellä son istmo.

Katuparaateja näkee Oaxacassa paljon, sillä ne ovat tyypillisiä muun muassa hääjuhlille. Nyt heinäkuun lopussa Oaxacassa oli vuoden yksi suurimmista juhlista, Guelaguetsa, joka on omistettu Oaxacan alueen perinnetansseille ja musiikille. Silloin reiluksi viikoksi kadut täyttyvät väreistä, musiikista, tanssista, kulkueista ja ihmisistä. Itse en Guelaguetsaan osallistunut, mutta kun olin Oaxacassa reilua viikkoa ennen tapahtumaa, oli eräänä iltana suuri katuparaati tanssijoineen päivineen!

Itse olen kyllä tällä reissulla hurahtanut aivan päättömästi ja entistä enemmän lattarimusiikkiin. Salsa, cumbia, banda, reggaeton ja kaikki meksikolaiset rytmit on vieneet mennessään. Laitan tähän vielä muutamia linkkejä biiseihin, joita täällä on tullut kuunneltua, jos joku haluaa näihin paikallisiin rytmeihin uppoutua! Kaikki eivät ole meksikolaisia tosin, mutta soineet/tullut kuunneltua täällä paljon. 🙂

Viimeisintä biisiä tullut tanssittua niin paljon että ei järkeä…ai muistoja! Ylempänä linjattu biisit ovat kaikki cumbiaa.

Hauskinta oli kun näitä cumbia-kappaleita etsiessä löysin Spotifystä soittolistan nimeltä ”Cumbias de Microbusero” eli ’minibussi-cumbiat’. Ainakin meksikossa (varmasti myös Kolumbiassa mistä cumbia on kotoisin) on yleistä, että paikallisbusseissa soi iloinen cumbiamusiikki eeeerittäin kovaa, ja juurikin monet tältä listalta löytyvät kappaleet on tullut kuultua turuilla ja toreilla…haha!

Ja mitä olisikaan Meksiko ilman Banda-musiikkia (yläpuolella)…

Ja tottakai täällä tuli kuunneltua myös paljon salsaa sekä reggaetonia! Pitääpä ehkä kuitenkin ottaa työn alle Spotifyyn vielä yksi Meksiko-aiheinen soittolista…

Comida mexicana

Nyt kun täällä tacojen maassa on vierähtänyt tämä melkein 5(!!!!) kuukautta, voisi olla taas paikallaan pieni kurkistus meksikolaisten ruokakulttuuriin. On tässä kerennyt jos jonkinmoista ateriaa maistella ja kulttuuria ihmetellä. Tosin ehkä hieman itselleni ja varmasti monelle tutulleni yllätyksenä on tullut se, että ruoka ei ole ollut läheskään niin keskiössä tällä reissulla kuin ehkä reissuillani yleensä. Tai siis, tottakai olen syönyt meksikolaista ruokaa lähes joka päivä mutta en ole juossut kuumeisesti ravintoloiden perässä tai maistellut joka kaupungin erikoisuuksia. Pakko myöntää, että esim. Guadalajarassa jäi melkein kaikki paikalliset erikoisuudet kokeilematta. Syynä tähän lienee se, että meksikolainen keittiö on hyvin, hyvin lihapainotteista. Ja, en tiedä saako tätä sanoa ääneen, mutta välillä hieman tylsää. Ruokalajeja on lukuisia, mutta lähes aina perusaineet ovat tortilla, pavut ja salsa. Tässä muutamassa kuukaudessa kerkeää tulla kausia, jolloin ei yksinkertaisesti uppoa enää tortillat haha.

Ruokalajien eroavaisuudet tulevat sitten siitä, onko tortillalätty miten paksu, onko papumössö tortillan päällä vai välissä ja mitä lisukkeita niiden kanssa tarjoillaan. Tämä on siis tietenkin hyyyyyyvin kärjistetty esimerkki, eli ei nyt oteta tätä liian tosissaan hahha. Mutta esimerkiksi, tlayuda on suuri rapea maissitortilla jonka päällä on papumössöä, juustoa, kaalia ja usein lihaa. Tästä hieman pienempi versio kooltaan ei ole enää tlyuda vaan se voi olla tostada tai huarache.

Chilaquiles-aamupala!

Vaikka joka päivä en tortilloja nautikaan aamupalaksi, älkää silti luulko, etten tykkäisi meksikolaisesta keittiöstä. Rakastan sitä, ja tulen varmasti kaipaamaan kovasti herkullisia salsoja ja lämpimiä tuoreita tortilloja. Ja etenkin sitä fiilistä, joka meksikolaiseen, etenkin katuruokaan, liittyy. Että ei ole väliä missä olet töissä, miltä näytät ja mikä aika on kellossa niin aina voi mennä pieneen katukojuun syömään tacoja. Yksi päivä olimme menossa ulos, olin korkokengissä ja pyntättynä, ja päätimme mennä syömään tacoja. Siellä sitä barbeque-grillin kärryssä söin nappaskengissäni tacoja, ja niin muuten teki muutama muukin meksikolainen lady. Tätä Meksikoa minä rakastan!

Tlacoyo-koju Mexico Cityssä.

Taco con nopal eli kaktustaco!

En halua nyt kuitenkaan puhua tacoista, koska ne kaikki tietävät. Ajattelin kertoa teille hieman eroavaisuuksista koko ruokakulttuurissa.

Ensinnäkin, yllätyksenä ei varmaan tule että chiliä on lähes kaikkialla. Useimmiten siis salsan muodossa, jolloin ruuasta voi itse säätää niin tulista kuin tykkää. Eräänä päivänä menimme syömään sushia, ja pöytään kannettiin soijakastiketta jalapenojen ja limen kera…! Itse tyydyin ihan tavalliseen soijaan mutta meksikolaiselle tietenkin upposi chilillä terästetty versio.

Näitä saat ravintolassa aina eteesi; limeä, salsaa ja guacamolea.

Vasemmalta oikealle; Pambazo eli leipä jonka sisällä perunaa&chorizoa, takana Gringa eli kaksi tortillaa joiden välissä lihaa ja juustoa, sekä Quesadilla.

Myös ruoka-ajat ovat täällä hieman erilaiset, ainakin Suomeen verrattuna. Monelle meksikolaiselle aamupala voi olla vaikka työmatkalla katukojusta napattu torta eli täytetty sämpylä. Kaikista perinteisin meksikolainen aamupala on munakokkeli chorizon kera, ja sen kanssa tarjoillaan papumössöä sekä tietenkin tortilloita. Aamupaloja ovat lisäksi chilaquiles, eli tortillasipsejä salsan, papumössön, ranskankerman ja paikallisen queson kera. Tämä on tunnettu erityisesti krapula-aamupalana, koska ymmärrettävästi kyseessä on suhteellisen tuhti ateria. Yleisesti ottaen meksikolainen aamupala on aika tuhti, ja sillä pötkitäänkin pitkälle iltapäivään.

Kuten kuvasta näkyy, meksikolainen aamupala on perinteisimillään aika tuhti!

Barbacoa on yksi perinteinen aamupala, tässä taco- sekä cemitaversiot.

Meksikolaiset tuntuvat nauttivan lounaan kahden ja kolmen välillä iltapäivällä, ja silloin monet tacokojut ja ravintolat ovatkin tupaten täynnä. Kuten mainittu, tämä on minusta hauska hetki ihmisbongailuun kaupungilla. Tacokojuilla on miehiä siisteissä parroissa puvuissa, naisia kynähameissa ja koroissa, poliiseja univormuissaan ja työmiehiä työkalut vyötäröllä. Näillä kojuilla on vain ihmisiä, jotka haluavat nauttia hyvistä (ja halvoista) tacoista. Myös monet ravintolat tarjoavat lounasaikaan menua, johon kuuluu keitto, pasta/salaatti, pääruoka ja pieni jälkiruoka. Tällainen kustantaa useimmiten noin 100 pesoa eli 5 euroa.

Illallinen nautitaankin sitten varsinkin meille suomalaisille myöhäiseen aikaan, yleensä kahdeksan jälkeen. Ei ole yhtään erikoista syödä illallista vaikka kymmenen-yhdentoista aikoihin! Varsinkin viikonloppuisin, taas kerran katuruokakojut täyttyvät ihmisistä.

Yksi Pueblan erikoisuuksista, Cemita eli valtaisa täytetty sämpylä. Tässä oli sisällä vähän kaikkea; kinkkua, leivitettyä porsasta, kahta eri juustoa, avokadoa, tomaattia, salaattia, marinoitua sipulia ja chiliä…

Tacoja voi ostaa vaikkapa auton kyydistä!

Mutta fakta on se, että täällä meksikossa syödään valtavasti lihaa. Tacot perustuvat lihaan ja kadut ovat täynnä paikkoja josta saa ostettua kokonaisia grillattuja kanoja. Lihansyönti on niin kulttuurisidonnainen asia, että muualla kuin ehkä Meksiko cityssä, varsinkin vegaanina olo olisi haastavaa. Kasvissyöjänä on helpompaa, useimmista paikoista saa kyllä annoksia kaktuksella tai sienillä ja muilla kasviksilla mutta vaihtoehtoja ei ole hirveästi.

Siksipä minäkin täällä olen taipunut usein lihansyöntiin. Koska se on yksinkertaisesti helpompaa, ja siten pääsen autenttisimmin nauttimaan useista ruokalajeista.

Tlayudoja ja Huaracheja valmistumassa perinteisesti avotulella, vähän kuin muurikalla paistettuna!

Herättää vain hurjasti ajatuksia, että Suomessa moni (etenkin) nuori on valveutunut lihansyönnin suhteen ja kaupasta saa jos jonkunlaista lihan, maidon ja juustonkorviketta. Mutta sitten, toisella puolen maapalloa asiat ei ole läheskään niin yksinkertaisia. Ainakin minut se pistää miettimään, vaikka tiedän, että myös Suomessa lihankulutus on nousussa vaikka tuntuu että yhä useampi on kasvissyöjä. Ääripäät korostuvat, niinkuin monissa muissakin ilmiöissä. Mutta tästä päästäänkin siihen, miksi lihansyönnin lopettaminen on monille niin vaikeaa. Meksikolainen ystäväni sanoikin, että ei hänellä ole mitään kasvissyöntiä vastaan, mutta kasvissyöjäksi ryhtyminen myös estää häntä nauttimasta (täysin) yhtä kulttuurin kulmakivistä, ruokaa. Se, että mitä ja miten tälle asialle voitaisiin tehdä, on toinen asia. Kun sitten taas toisaalta esimerkiksi Meksikossa on ehkä hieman suurempiakin ongelmia, mutta en tiedä voiko niitä sitten vertailla. Esimerkiksi lihansyöntiä ilmastonmuutokseen nähden tai vaikka maan ekonomiaa joka on rajussa laskussa, saati sitten köyhyys ynnä muut ongelmat. Mutta silti, kyllä se laittaa omat arvot ja normit koetukselle, että siksi että minä haluan ja se on helpompaa, syön täällä lihaa, vaikka se ei ekologisesti ole kannattavaa. Tiettyjä asioita on eri ympäristössä helpompi antaa itselleen anteeksi.

Toki tästä pääsisi aasinsillalla vaikka kuinka moneen arvomaailmalliseen asiaan aina matkustelusta lapsien hankintaan, mutta lähinnä halusin jakaa näitä ajatuksia. Matkustellessa kun on sekin hyvä puoli, että maailmankatsomus hieman avartuu ja omia valintoja ja niiden vaikutuksia elämässä miettii hieman eri perspektiivistä.

Mutta, ei täällä tilanne kasvissyöjille mitenkään toivoton ole. Tai vegaaneille, vaikka useassa ruuassa onkin juustoa, eiköhän senkin saa kysymällä jätettyä pois. Mexico Cityssä ystäväni vei minut syömään ruokaa nimeltä Tlacoyo. Se on perinteisesti sinisestä maissista valmistettu paksu ovaalinmuotoinen ”tortilla”, joka täytetään pavuilla tai juustolla. Tämä on siis perinteisesti tarjottu ilman lihaa. Päälle lisätään kaktusta ja oman maun mukaan cremaa, salsaa ja queso frescoa. Tacoja saa myös usein kaktuksen kera (kaktusta kutsutaan täällä nimellä nopal), ja quesadillat on ehdottomasti parhaita herkkusienten ja juuston kera, ilman lihaa.

Tlacoyo

Mexico Citystä saakin sitten melkein mitä vaan ruokaa kuvitella saattaa. Esimerkiksi Condesan kaupunginosassa sijaitseva erinomainen kasvisravintola nimeltä Pan Comido. Herkullisia kasvis- ja vegaaniruokia sekä niiiiiin hyviä smoothieita!!

Siinäpä taisikin tulla aimo annos tekstiä meksikolaisesta ruuasta. Kuten aiemmin mainittu, ruokakulttuuri Meksikossa on niin kiehtova ja laaja asia että siitä pelkästään kirjoittaisi blogia. Jospa tästä joku sai pientä lisähaisua taas kulttuuriin, tai ainakin veden kielelle!

Dream come true

Jokainen, joka minut tuntee, tietää että rakastan koiria. Jos elämäni ei juuri nyt olisi tällaista reissunaisen itsensä etsimismatkaa, ottaisin heti koiran. Mutta sen aika ei ole vielä, vaan vasta sitten kun voin antaa tuolle olennolle 100% läsnäoloni ja aikaa kunnolliselle kasvatukselle!

Osalla koiranpennuista puuttui nimi kun saavuin, ja sain nimetä tämän söpöläisen! Hän puri kaikkea ja kaikkia, joten nimeksi tuli Bita.

Onneksi kohtalolla on tapana usein pitää sormensa (elämän)pelissä haha. Muutaman viikon kaupungeissa reissaamisen jälkeen alkoi tuntua, että alkaisi taas joku hetken hengähdystauko ja pieni rutiini elämään olla paikallaan. Olin miettinyt aiemmin, että Guadalajara voisi olla paikka jossa olisin hetken taas aloillani, ja olin silmäillyt hieman workawayta kuitenkaan vielä ketään kontaktoimatta. Tapoihini uskollisesti en siis ollut tätä suunnitellut juurikaan etukäteen, vaan aloin fiiliksen iskiessä katsella workawaysta, mitä Jaliscossa olisi tarjolla. Silmääni sattui ilmoitus, (joka oli pistänyt silmääni myös edellisellä kerralla) jossa etsittiin koirahotelliin vapaaehtoisia. Laitoin heille viestiä ajatellen, että he vastaavat näinkin nopealla aikataululla jos se on niin tarkoitettu. Ja niin vain tapahtui, että he vastasivat samana iltapäivällä, ja iltaan mennessä oli sovittu että kahden päivän päästä alkaa kahden viikon vapaaehtoistyöni koirien kanssa!

Toinen omistajista, Orlando.

 

La Manadan vanhin koira, Bongo.

La Manada on siis vasta muutaman kuukauden toiminnassa ollut löytökoirasuoja/koirahotelli. Täällä on siis löytökoiria, jotka kaikki on pelastettu Meksikon kaduilta, suurin osa tästä Guadalajaran ympäristöstä. Kahdeksan pientä pentua, sekä noin viisitoista muuta koiraa, joista osa on kylläkin Manadan omistajien, Orlandon ja Nestorin, koiria. Lisäksi paikassa toimii koirahotelli, eli ihmiset voivat tuoda koiransa tänne joko vain päivähoitoon tai sitten vaikka viikoksi, jos ovat itse lähdössä esimerkiksi lomille. Tänne voi myös tuoda koiransa koulutettavaksi, meillä on töissä ”koirakuiskaaja” eli kouluttaja nimeltä Juan.

Minun lisäkseni täällä on töissä vapaaehtoisena brittiläinen Mark, jolla on useampi vuosi kokemus koirien kanssa työskentelystä. Mark on konkari, joten on ollut hienoa työskennellä hänen kanssaan! On kuitenkin ihan eri asia olla lemmikin omistaja, kuin tehdä töitä eläinten kanssa. Koirat tarvitsevat auktoriteettinsa, muuten niiden kanssa tulee ongelmia. Täällä onneksi, ja ihmetyksekseni, kaikki koirat tulevat toimeen erittäin hyvin keskenään! Ja ihmisten kanssa joka ikinen on oikeita kultamussukoita.

Päivittäisiin rutiineihin kuuluu aamulla kello kahdeksan koirien ruokinta, vesien vaihto, sisähäkkien siivous ja ulkoa kakkojen kerääminen. Noin kymmenen aikoihin tulemme aamupalalle, ja sen jälkeen on koirien leikki-aika. Suuri osa koirista on isolla pihalla vapaana koko ajan (ne ketkä tulevat ongelmitta toimeen), mutta aamupäivällä muun muassa pennut pääsevät muiden kanssa ulos. Muutama tunti leikkiä ja paijausta, jonka jälkeen iltapäivällä levätään koska silloin on todella kuuma. Illalla viideltä annetaan toinen ruoka ja saatetaan vielä leikkiä koirien kanssa, ja iltayhdeksän aikaan viedään osa koirista sisälle yöksi.

Täällä olen ollut kyllä onneni kukkuloilla, onko mitään parempaa kuin paijata koiria joka päivä! Lisäksi hoidettavana on kaksi vietnamilaista roikkomahasikaa (eli lemmikkipossuja), joista meidän Princesa sai itsasiassa viikko sitten kolme pientä porsasta! Ja näiden päälle vielä neljä kappaletta opossumeita hahha. Ne ovat kyllä helppoja hoidettavia, jotka nukkuvat 80% päivästä joten heitä tarvitsee vain ruokkia.

La Manada sijaitsi Guadalajaran esikaupunkialueella, paikassa nimeltä Tlajomulco. Se on valtava asuinalue, mutta itse pikkukaupungin keskusta on hyvinkin pieni. Mutta sitäkin sympaattisempi! Kävelin muutamana päivänä kaupunkiin, koska se oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustan aukiolla oli mukava nauttia virkistävä Tejuino ja katsella paikallista elämää! Sunnuntaisin tulimme keskustaan markkinoille ostamaan vihanneksia, hedelmiä, munia ja leipää viikoksi. Manadassa sain yösijan lisäksi rahaa ruokaan, joten omaa rahaa ei mennyt parissa viikossa käytännössä ollenkaan. Ei huonompi juttu näin reppureissaajana! Lisäksi samassa pihassa Manadan kanssa asusteleva Hugo oli mieletön kokki, joka monena iltana laittoi meille illallista. Muun muassa parhaita quesadilloja ikinä…

Oli kyllä aivan unohtumattomat pari viikkoa, ja ikävä tulee varmasti koiria. Olisi mahtavaa joku päivä palata takaisin! Orladolla ja Nestorilla on suuret suunnitelmat paikan varalle, tarkoituksena on, että saman katon alla toimisi koirasuoja, koirahotelli, eläinlääkäri ja trimmauspalvelu. Lisäksi Hugon ollessa psykologi, he suunnittelevat puiston yhteyteen eläinterapiaa, joka on suunnattu lapsille. Toivottavasti kaikki suunnitelmat toteutuvat, ainakin heillä on kaikki ainekset onnistumiseen!

GDL

Ajattelin, että Meksikon toisiksi suurimpana kaupunkina Guadalajara olisi samantyylinen kuin Mexico City; suuri, liikaa liikennettä ja ihmisiä. Olin väärässä!  Mexico Cityyn verrattuna Guadalajara on tuttavallisemman, pienemmän ja huomattavasti kotoisamman oloinen. Ja minulle tärkeintä, Guadalajarassa asiat ovat helpommin kävellen saavutettavissa keskustan alueella.

Tiesittekö muuten, että täällä ”tapatia/tapatio” on ihminen joka on kotoisin Guadalajarasta?

Minulle Guadalajara oli muun muassa

…kulttuuria

 

…katutaidetta ja muraaleja

 

…yksityiskohtia ja tunnelmaa

Vanhan kaupungin kadut olivat täynnä hevosvaunuja, jotka tarjosivat turisteille kyytejä.

 

…trendikkäitä kahviloita, ravintoloita ja hyvää ruokaa

Ihana Peligro Al Fondo-kahvila. Erittäin instagram-ystävällinen ja edullinen paikka hahaha.

Tejuino, jaliscon erikoisuus. Se on juoma, joka on valmistettu fermentoidusta maissista, ja sen kanssa tarjoillaan limesorbettia!

…hyvää seuraa ja uusia ystäviä (ja tequilaa haha)

Näihin tyttöihin tutustuin Couchsurfingin kautta, kokkasimme yhdessä tortillakeittoa!

…artesaanioluita ja yöelämää

…ja tietenkin markkinoita

Mercado San Juan de Dios

Mercado Corona

San Juan de Dios