Comida mexicana

Nyt kun täällä tacojen maassa on vierähtänyt tämä melkein 5(!!!!) kuukautta, voisi olla taas paikallaan pieni kurkistus meksikolaisten ruokakulttuuriin. On tässä kerennyt jos jonkinmoista ateriaa maistella ja kulttuuria ihmetellä. Tosin ehkä hieman itselleni ja varmasti monelle tutulleni yllätyksenä on tullut se, että ruoka ei ole ollut läheskään niin keskiössä tällä reissulla kuin ehkä reissuillani yleensä. Tai siis, tottakai olen syönyt meksikolaista ruokaa lähes joka päivä mutta en ole juossut kuumeisesti ravintoloiden perässä tai maistellut joka kaupungin erikoisuuksia. Pakko myöntää, että esim. Guadalajarassa jäi melkein kaikki paikalliset erikoisuudet kokeilematta. Syynä tähän lienee se, että meksikolainen keittiö on hyvin, hyvin lihapainotteista. Ja, en tiedä saako tätä sanoa ääneen, mutta välillä hieman tylsää. Ruokalajeja on lukuisia, mutta lähes aina perusaineet ovat tortilla, pavut ja salsa. Tässä muutamassa kuukaudessa kerkeää tulla kausia, jolloin ei yksinkertaisesti uppoa enää tortillat haha.

Ruokalajien eroavaisuudet tulevat sitten siitä, onko tortillalätty miten paksu, onko papumössö tortillan päällä vai välissä ja mitä lisukkeita niiden kanssa tarjoillaan. Tämä on siis tietenkin hyyyyyyvin kärjistetty esimerkki, eli ei nyt oteta tätä liian tosissaan hahha. Mutta esimerkiksi, tlayuda on suuri rapea maissitortilla jonka päällä on papumössöä, juustoa, kaalia ja usein lihaa. Tästä hieman pienempi versio kooltaan ei ole enää tlyuda vaan se voi olla tostada tai huarache.

Chilaquiles-aamupala!

Vaikka joka päivä en tortilloja nautikaan aamupalaksi, älkää silti luulko, etten tykkäisi meksikolaisesta keittiöstä. Rakastan sitä, ja tulen varmasti kaipaamaan kovasti herkullisia salsoja ja lämpimiä tuoreita tortilloja. Ja etenkin sitä fiilistä, joka meksikolaiseen, etenkin katuruokaan, liittyy. Että ei ole väliä missä olet töissä, miltä näytät ja mikä aika on kellossa niin aina voi mennä pieneen katukojuun syömään tacoja. Yksi päivä olimme menossa ulos, olin korkokengissä ja pyntättynä, ja päätimme mennä syömään tacoja. Siellä sitä barbeque-grillin kärryssä söin nappaskengissäni tacoja, ja niin muuten teki muutama muukin meksikolainen lady. Tätä Meksikoa minä rakastan!

Tlacoyo-koju Mexico Cityssä.

Taco con nopal eli kaktustaco!

En halua nyt kuitenkaan puhua tacoista, koska ne kaikki tietävät. Ajattelin kertoa teille hieman eroavaisuuksista koko ruokakulttuurissa.

Ensinnäkin, yllätyksenä ei varmaan tule että chiliä on lähes kaikkialla. Useimmiten siis salsan muodossa, jolloin ruuasta voi itse säätää niin tulista kuin tykkää. Eräänä päivänä menimme syömään sushia, ja pöytään kannettiin soijakastiketta jalapenojen ja limen kera…! Itse tyydyin ihan tavalliseen soijaan mutta meksikolaiselle tietenkin upposi chilillä terästetty versio.

Näitä saat ravintolassa aina eteesi; limeä, salsaa ja guacamolea.

Vasemmalta oikealle; Pambazo eli leipä jonka sisällä perunaa&chorizoa, takana Gringa eli kaksi tortillaa joiden välissä lihaa ja juustoa, sekä Quesadilla.

Myös ruoka-ajat ovat täällä hieman erilaiset, ainakin Suomeen verrattuna. Monelle meksikolaiselle aamupala voi olla vaikka työmatkalla katukojusta napattu torta eli täytetty sämpylä. Kaikista perinteisin meksikolainen aamupala on munakokkeli chorizon kera, ja sen kanssa tarjoillaan papumössöä sekä tietenkin tortilloita. Aamupaloja ovat lisäksi chilaquiles, eli tortillasipsejä salsan, papumössön, ranskankerman ja paikallisen queson kera. Tämä on tunnettu erityisesti krapula-aamupalana, koska ymmärrettävästi kyseessä on suhteellisen tuhti ateria. Yleisesti ottaen meksikolainen aamupala on aika tuhti, ja sillä pötkitäänkin pitkälle iltapäivään.

Kuten kuvasta näkyy, meksikolainen aamupala on perinteisimillään aika tuhti!

Barbacoa on yksi perinteinen aamupala, tässä taco- sekä cemitaversiot.

Meksikolaiset tuntuvat nauttivan lounaan kahden ja kolmen välillä iltapäivällä, ja silloin monet tacokojut ja ravintolat ovatkin tupaten täynnä. Kuten mainittu, tämä on minusta hauska hetki ihmisbongailuun kaupungilla. Tacokojuilla on miehiä siisteissä parroissa puvuissa, naisia kynähameissa ja koroissa, poliiseja univormuissaan ja työmiehiä työkalut vyötäröllä. Näillä kojuilla on vain ihmisiä, jotka haluavat nauttia hyvistä (ja halvoista) tacoista. Myös monet ravintolat tarjoavat lounasaikaan menua, johon kuuluu keitto, pasta/salaatti, pääruoka ja pieni jälkiruoka. Tällainen kustantaa useimmiten noin 100 pesoa eli 5 euroa.

Illallinen nautitaankin sitten varsinkin meille suomalaisille myöhäiseen aikaan, yleensä kahdeksan jälkeen. Ei ole yhtään erikoista syödä illallista vaikka kymmenen-yhdentoista aikoihin! Varsinkin viikonloppuisin, taas kerran katuruokakojut täyttyvät ihmisistä.

Yksi Pueblan erikoisuuksista, Cemita eli valtaisa täytetty sämpylä. Tässä oli sisällä vähän kaikkea; kinkkua, leivitettyä porsasta, kahta eri juustoa, avokadoa, tomaattia, salaattia, marinoitua sipulia ja chiliä…

Tacoja voi ostaa vaikkapa auton kyydistä!

Mutta fakta on se, että täällä meksikossa syödään valtavasti lihaa. Tacot perustuvat lihaan ja kadut ovat täynnä paikkoja josta saa ostettua kokonaisia grillattuja kanoja. Lihansyönti on niin kulttuurisidonnainen asia, että muualla kuin ehkä Meksiko cityssä, varsinkin vegaanina olo olisi haastavaa. Kasvissyöjänä on helpompaa, useimmista paikoista saa kyllä annoksia kaktuksella tai sienillä ja muilla kasviksilla mutta vaihtoehtoja ei ole hirveästi.

Siksipä minäkin täällä olen taipunut usein lihansyöntiin. Koska se on yksinkertaisesti helpompaa, ja siten pääsen autenttisimmin nauttimaan useista ruokalajeista.

Tlayudoja ja Huaracheja valmistumassa perinteisesti avotulella, vähän kuin muurikalla paistettuna!

Herättää vain hurjasti ajatuksia, että Suomessa moni (etenkin) nuori on valveutunut lihansyönnin suhteen ja kaupasta saa jos jonkunlaista lihan, maidon ja juustonkorviketta. Mutta sitten, toisella puolen maapalloa asiat ei ole läheskään niin yksinkertaisia. Ainakin minut se pistää miettimään, vaikka tiedän, että myös Suomessa lihankulutus on nousussa vaikka tuntuu että yhä useampi on kasvissyöjä. Ääripäät korostuvat, niinkuin monissa muissakin ilmiöissä. Mutta tästä päästäänkin siihen, miksi lihansyönnin lopettaminen on monille niin vaikeaa. Meksikolainen ystäväni sanoikin, että ei hänellä ole mitään kasvissyöntiä vastaan, mutta kasvissyöjäksi ryhtyminen myös estää häntä nauttimasta (täysin) yhtä kulttuurin kulmakivistä, ruokaa. Se, että mitä ja miten tälle asialle voitaisiin tehdä, on toinen asia. Kun sitten taas toisaalta esimerkiksi Meksikossa on ehkä hieman suurempiakin ongelmia, mutta en tiedä voiko niitä sitten vertailla. Esimerkiksi lihansyöntiä ilmastonmuutokseen nähden tai vaikka maan ekonomiaa joka on rajussa laskussa, saati sitten köyhyys ynnä muut ongelmat. Mutta silti, kyllä se laittaa omat arvot ja normit koetukselle, että siksi että minä haluan ja se on helpompaa, syön täällä lihaa, vaikka se ei ekologisesti ole kannattavaa. Tiettyjä asioita on eri ympäristössä helpompi antaa itselleen anteeksi.

Toki tästä pääsisi aasinsillalla vaikka kuinka moneen arvomaailmalliseen asiaan aina matkustelusta lapsien hankintaan, mutta lähinnä halusin jakaa näitä ajatuksia. Matkustellessa kun on sekin hyvä puoli, että maailmankatsomus hieman avartuu ja omia valintoja ja niiden vaikutuksia elämässä miettii hieman eri perspektiivistä.

Mutta, ei täällä tilanne kasvissyöjille mitenkään toivoton ole. Tai vegaaneille, vaikka useassa ruuassa onkin juustoa, eiköhän senkin saa kysymällä jätettyä pois. Mexico Cityssä ystäväni vei minut syömään ruokaa nimeltä Tlacoyo. Se on perinteisesti sinisestä maissista valmistettu paksu ovaalinmuotoinen ”tortilla”, joka täytetään pavuilla tai juustolla. Tämä on siis perinteisesti tarjottu ilman lihaa. Päälle lisätään kaktusta ja oman maun mukaan cremaa, salsaa ja queso frescoa. Tacoja saa myös usein kaktuksen kera (kaktusta kutsutaan täällä nimellä nopal), ja quesadillat on ehdottomasti parhaita herkkusienten ja juuston kera, ilman lihaa.

Tlacoyo

Mexico Citystä saakin sitten melkein mitä vaan ruokaa kuvitella saattaa. Esimerkiksi Condesan kaupunginosassa sijaitseva erinomainen kasvisravintola nimeltä Pan Comido. Herkullisia kasvis- ja vegaaniruokia sekä niiiiiin hyviä smoothieita!!

Siinäpä taisikin tulla aimo annos tekstiä meksikolaisesta ruuasta. Kuten aiemmin mainittu, ruokakulttuuri Meksikossa on niin kiehtova ja laaja asia että siitä pelkästään kirjoittaisi blogia. Jospa tästä joku sai pientä lisähaisua taas kulttuuriin, tai ainakin veden kielelle!

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply seija maukonen torstai, elokuu 1, 2019 at 12:17

    Hei miten noi tacot tai tortillat syödään…ei taideta taitella niinkuin täällä meillä?? Sit toi sininen maissi, ihmeellinen, onko se luonnollinen väri?

    • Reply anniinamau torstai, elokuu 1, 2019 at 16:25

      Taitetaan joo ja sit vaa ääntä kohti! Kaikkialla sitä lihaa tms ei oo ihan noin paljon kun tossa yhdessä kuvassa. Myös aika monessa katuruokapaikassa tacot tulee silleen ”tuplana”, eli saat tavallaan kaksi tacolättyä päällekkäin, ja sit siinä päällä on se täyte. Sen voi sitten jakaa niin että saa periaatteessa kaksi tacoa jos täytettä on paljon! Mutta joskus lihassakin on niin paljon nestettä että tuplatortilla on hyvä kun yksi yleensä hajoaa haha.
      Ja sininen tortilla on ihan luonnollinen väri! Täällä on kolmea eri väriä maissia, sinistä, keltaista ja valkoista. 🙂 on myös punaista, mutta se on geenivirhe ja niitä tulee yleensä 1-2 per sato, joten jos viljelijä sellaisen saa niin se yleensä kuivataan ja laitetaan seinälle tuomaan onnea!

    Leave a Reply