Dream come true

Jokainen, joka minut tuntee, tietää että rakastan koiria. Jos elämäni ei juuri nyt olisi tällaista reissunaisen itsensä etsimismatkaa, ottaisin heti koiran. Mutta sen aika ei ole vielä, vaan vasta sitten kun voin antaa tuolle olennolle 100% läsnäoloni ja aikaa kunnolliselle kasvatukselle!

Osalla koiranpennuista puuttui nimi kun saavuin, ja sain nimetä tämän söpöläisen! Hän puri kaikkea ja kaikkia, joten nimeksi tuli Bita.

Onneksi kohtalolla on tapana usein pitää sormensa (elämän)pelissä haha. Muutaman viikon kaupungeissa reissaamisen jälkeen alkoi tuntua, että alkaisi taas joku hetken hengähdystauko ja pieni rutiini elämään olla paikallaan. Olin miettinyt aiemmin, että Guadalajara voisi olla paikka jossa olisin hetken taas aloillani, ja olin silmäillyt hieman workawayta kuitenkaan vielä ketään kontaktoimatta. Tapoihini uskollisesti en siis ollut tätä suunnitellut juurikaan etukäteen, vaan aloin fiiliksen iskiessä katsella workawaysta, mitä Jaliscossa olisi tarjolla. Silmääni sattui ilmoitus, (joka oli pistänyt silmääni myös edellisellä kerralla) jossa etsittiin koirahotelliin vapaaehtoisia. Laitoin heille viestiä ajatellen, että he vastaavat näinkin nopealla aikataululla jos se on niin tarkoitettu. Ja niin vain tapahtui, että he vastasivat samana iltapäivällä, ja iltaan mennessä oli sovittu että kahden päivän päästä alkaa kahden viikon vapaaehtoistyöni koirien kanssa!

Toinen omistajista, Orlando.

 

La Manadan vanhin koira, Bongo.

La Manada on siis vasta muutaman kuukauden toiminnassa ollut löytökoirasuoja/koirahotelli. Täällä on siis löytökoiria, jotka kaikki on pelastettu Meksikon kaduilta, suurin osa tästä Guadalajaran ympäristöstä. Kahdeksan pientä pentua, sekä noin viisitoista muuta koiraa, joista osa on kylläkin Manadan omistajien, Orlandon ja Nestorin, koiria. Lisäksi paikassa toimii koirahotelli, eli ihmiset voivat tuoda koiransa tänne joko vain päivähoitoon tai sitten vaikka viikoksi, jos ovat itse lähdössä esimerkiksi lomille. Tänne voi myös tuoda koiransa koulutettavaksi, meillä on töissä ”koirakuiskaaja” eli kouluttaja nimeltä Juan.

Minun lisäkseni täällä on töissä vapaaehtoisena brittiläinen Mark, jolla on useampi vuosi kokemus koirien kanssa työskentelystä. Mark on konkari, joten on ollut hienoa työskennellä hänen kanssaan! On kuitenkin ihan eri asia olla lemmikin omistaja, kuin tehdä töitä eläinten kanssa. Koirat tarvitsevat auktoriteettinsa, muuten niiden kanssa tulee ongelmia. Täällä onneksi, ja ihmetyksekseni, kaikki koirat tulevat toimeen erittäin hyvin keskenään! Ja ihmisten kanssa joka ikinen on oikeita kultamussukoita.

Päivittäisiin rutiineihin kuuluu aamulla kello kahdeksan koirien ruokinta, vesien vaihto, sisähäkkien siivous ja ulkoa kakkojen kerääminen. Noin kymmenen aikoihin tulemme aamupalalle, ja sen jälkeen on koirien leikki-aika. Suuri osa koirista on isolla pihalla vapaana koko ajan (ne ketkä tulevat ongelmitta toimeen), mutta aamupäivällä muun muassa pennut pääsevät muiden kanssa ulos. Muutama tunti leikkiä ja paijausta, jonka jälkeen iltapäivällä levätään koska silloin on todella kuuma. Illalla viideltä annetaan toinen ruoka ja saatetaan vielä leikkiä koirien kanssa, ja iltayhdeksän aikaan viedään osa koirista sisälle yöksi.

Täällä olen ollut kyllä onneni kukkuloilla, onko mitään parempaa kuin paijata koiria joka päivä! Lisäksi hoidettavana on kaksi vietnamilaista roikkomahasikaa (eli lemmikkipossuja), joista meidän Princesa sai itsasiassa viikko sitten kolme pientä porsasta! Ja näiden päälle vielä neljä kappaletta opossumeita hahha. Ne ovat kyllä helppoja hoidettavia, jotka nukkuvat 80% päivästä joten heitä tarvitsee vain ruokkia.

La Manada sijaitsi Guadalajaran esikaupunkialueella, paikassa nimeltä Tlajomulco. Se on valtava asuinalue, mutta itse pikkukaupungin keskusta on hyvinkin pieni. Mutta sitäkin sympaattisempi! Kävelin muutamana päivänä kaupunkiin, koska se oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustan aukiolla oli mukava nauttia virkistävä Tejuino ja katsella paikallista elämää! Sunnuntaisin tulimme keskustaan markkinoille ostamaan vihanneksia, hedelmiä, munia ja leipää viikoksi. Manadassa sain yösijan lisäksi rahaa ruokaan, joten omaa rahaa ei mennyt parissa viikossa käytännössä ollenkaan. Ei huonompi juttu näin reppureissaajana! Lisäksi samassa pihassa Manadan kanssa asusteleva Hugo oli mieletön kokki, joka monena iltana laittoi meille illallista. Muun muassa parhaita quesadilloja ikinä…

Oli kyllä aivan unohtumattomat pari viikkoa, ja ikävä tulee varmasti koiria. Olisi mahtavaa joku päivä palata takaisin! Orladolla ja Nestorilla on suuret suunnitelmat paikan varalle, tarkoituksena on, että saman katon alla toimisi koirasuoja, koirahotelli, eläinlääkäri ja trimmauspalvelu. Lisäksi Hugon ollessa psykologi, he suunnittelevat puiston yhteyteen eläinterapiaa, joka on suunnattu lapsille. Toivottavasti kaikki suunnitelmat toteutuvat, ainakin heillä on kaikki ainekset onnistumiseen!

Previous Post

No Comments

Leave a Reply