Baby turtle sanctuary

Puertossa sijaitsee Vive mar-niminen merikilpikonnien suojelukeskus.  Monille turisteille suosittu tekeminen onkin vastakuoriutuneiden kilpikonnien vapauttaminen mereen! Playa Bacocho’lla on joka ilta mahdollisuus tämä toteuttaa, joten niinpä minäkin suuntasin oman pikku kilpparini vapauttamaan.

Ilmeisesti noin puoli kuuden aikaan ennen ensimmäisten kilpparien vapautusta on pieni infohetki, mutta sen verran meksikolaistunut olen, että tulin myöhässä ja missasin infon. Seinillä oli kuitenkin pieniä tietoiskuja sekä tein vähän taustatutkimusta itseäni ja teitä sivistääkseni!

Merikilpikonna-naaraat elävät siis meressä suurimman osan elämästään, mutta tulevat munimaan rannalle, muun muassa siis tänne Puerto Escondidon rannoille. Ne kaivavat suuren kuopan hiekkaan ja munivat sinne 80-200 pehmeäkuorista, noin golfpallon kokoista munaa. Sitten naaras peittää ja naamioi pesän, kunnes palaa mereen.

Täällä Puerton rannoilla kun on jos jonkinmoista hälinää ihmisistä mönkijöihin ja kulkukoiriin, täytyy munia suojella. Vivamar’in vapaaehtoiset etsivät pesiä ja siirtävät munat sitten turvaan tänne Sanctuaryyn. Munat siirretään aidatulle alueelle, jossa niitä vahditaan kuoriutuminen asti eli noin 50-60 päivää. Munia täytyy käsitellä tarkasti ja varovasti, sillä ne vaativat tietyn lämpötilan kehittyäkseen, ja itseasiassa lämpötila myös määrittää poikasten sukupuolen! Kuoriutuminen jälkeen pikkukilpparit vapautetaan mereen.

Lystistä joutuu toki hieman kustantamaan, tai mielestäni jopa aika kovan hinnan (100 pesoa eli noin 5€), mutta kun nuo rahat näiden eläimien suojeluun menevät niin päätin hinnan kuitenkin pulittaa. Rannalla olikin jo saapuessani suurin osa ihmisistä oman kilpparinsa vapauttanut, ja ihmisiä oli paljon! Menin sitten pienen jonon perälle, jossa rahat ojennettuina paikallinen mies nappasi isosta saavista kupilla minulle kilpparini. Kilpikonniin ei kosketa ollenkaan prosessin aikana, koska ne stressaantuvat eikä muutenkaan villieläimiä ole hyvä kosketella tarpeettomasti. Tämän jälkeen suuntasin meren rantaan, jossa varovasti kippasin kilpparin hiekalle. Se lähtikin heti hirveätä kyytiä suuntaamaan mereen, ja muutaman minuutin päästä aallot huuhtoivat pienen mukaansa. Toivon pikkuiselle pitkää elämää!

Osa tutuistani Puertossa oli pelotellut että kokemus on lopulta karmaiseva, kun suuri parvi merilintuja on odottamassa kilpikonna-iltapalaansa heti kun pienet on vapautetttu. Näin ei kuitenkaan onneksi ollut, onneksi. Paljon vaaroja uhkaa kuitenkin kilpikonnavauvoja niiden tehtyään matkansa mereen, ja valitettavan pieni osa elää aikuisiksi. Siksi tämä suojelutyö onkin erittäin tärkeää! Onhan se hauska fiilis ajatella, että mzinun vapauttama pieni eläin saattaa elää vaikka satavuotiaaksi ja palata joka vuosi Puerton rannoille munimaan.

Ps. Nimesin kilppari-vauvani ennen vapauttamista. Hänen nimeksi tuli Bacco.

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply