Monthly Archives

kesäkuu 2019

Dream come true

Jokainen, joka minut tuntee, tietää että rakastan koiria. Jos elämäni ei juuri nyt olisi tällaista reissunaisen itsensä etsimismatkaa, ottaisin heti koiran. Mutta sen aika ei ole vielä, vaan vasta sitten kun voin antaa tuolle olennolle 100% läsnäoloni ja aikaa kunnolliselle kasvatukselle!

Osalla koiranpennuista puuttui nimi kun saavuin, ja sain nimetä tämän söpöläisen! Hän puri kaikkea ja kaikkia, joten nimeksi tuli Bita.

Onneksi kohtalolla on tapana usein pitää sormensa (elämän)pelissä haha. Muutaman viikon kaupungeissa reissaamisen jälkeen alkoi tuntua, että alkaisi taas joku hetken hengähdystauko ja pieni rutiini elämään olla paikallaan. Olin miettinyt aiemmin, että Guadalajara voisi olla paikka jossa olisin hetken taas aloillani, ja olin silmäillyt hieman workawayta kuitenkaan vielä ketään kontaktoimatta. Tapoihini uskollisesti en siis ollut tätä suunnitellut juurikaan etukäteen, vaan aloin fiiliksen iskiessä katsella workawaysta, mitä Jaliscossa olisi tarjolla. Silmääni sattui ilmoitus, (joka oli pistänyt silmääni myös edellisellä kerralla) jossa etsittiin koirahotelliin vapaaehtoisia. Laitoin heille viestiä ajatellen, että he vastaavat näinkin nopealla aikataululla jos se on niin tarkoitettu. Ja niin vain tapahtui, että he vastasivat samana iltapäivällä, ja iltaan mennessä oli sovittu että kahden päivän päästä alkaa kahden viikon vapaaehtoistyöni koirien kanssa!

Toinen omistajista, Orlando.

 

La Manadan vanhin koira, Bongo.

La Manada on siis vasta muutaman kuukauden toiminnassa ollut löytökoirasuoja/koirahotelli. Täällä on siis löytökoiria, jotka kaikki on pelastettu Meksikon kaduilta, suurin osa tästä Guadalajaran ympäristöstä. Kahdeksan pientä pentua, sekä noin viisitoista muuta koiraa, joista osa on kylläkin Manadan omistajien, Orlandon ja Nestorin, koiria. Lisäksi paikassa toimii koirahotelli, eli ihmiset voivat tuoda koiransa tänne joko vain päivähoitoon tai sitten vaikka viikoksi, jos ovat itse lähdössä esimerkiksi lomille. Tänne voi myös tuoda koiransa koulutettavaksi, meillä on töissä ”koirakuiskaaja” eli kouluttaja nimeltä Juan.

Minun lisäkseni täällä on töissä vapaaehtoisena brittiläinen Mark, jolla on useampi vuosi kokemus koirien kanssa työskentelystä. Mark on konkari, joten on ollut hienoa työskennellä hänen kanssaan! On kuitenkin ihan eri asia olla lemmikin omistaja, kuin tehdä töitä eläinten kanssa. Koirat tarvitsevat auktoriteettinsa, muuten niiden kanssa tulee ongelmia. Täällä onneksi, ja ihmetyksekseni, kaikki koirat tulevat toimeen erittäin hyvin keskenään! Ja ihmisten kanssa joka ikinen on oikeita kultamussukoita.

Päivittäisiin rutiineihin kuuluu aamulla kello kahdeksan koirien ruokinta, vesien vaihto, sisähäkkien siivous ja ulkoa kakkojen kerääminen. Noin kymmenen aikoihin tulemme aamupalalle, ja sen jälkeen on koirien leikki-aika. Suuri osa koirista on isolla pihalla vapaana koko ajan (ne ketkä tulevat ongelmitta toimeen), mutta aamupäivällä muun muassa pennut pääsevät muiden kanssa ulos. Muutama tunti leikkiä ja paijausta, jonka jälkeen iltapäivällä levätään koska silloin on todella kuuma. Illalla viideltä annetaan toinen ruoka ja saatetaan vielä leikkiä koirien kanssa, ja iltayhdeksän aikaan viedään osa koirista sisälle yöksi.

Täällä olen ollut kyllä onneni kukkuloilla, onko mitään parempaa kuin paijata koiria joka päivä! Lisäksi hoidettavana on kaksi vietnamilaista roikkomahasikaa (eli lemmikkipossuja), joista meidän Princesa sai itsasiassa viikko sitten kolme pientä porsasta! Ja näiden päälle vielä neljä kappaletta opossumeita hahha. Ne ovat kyllä helppoja hoidettavia, jotka nukkuvat 80% päivästä joten heitä tarvitsee vain ruokkia.

La Manada sijaitsi Guadalajaran esikaupunkialueella, paikassa nimeltä Tlajomulco. Se on valtava asuinalue, mutta itse pikkukaupungin keskusta on hyvinkin pieni. Mutta sitäkin sympaattisempi! Kävelin muutamana päivänä kaupunkiin, koska se oli noin 15 minuutin kävelymatkan päässä.

Keskustan aukiolla oli mukava nauttia virkistävä Tejuino ja katsella paikallista elämää! Sunnuntaisin tulimme keskustaan markkinoille ostamaan vihanneksia, hedelmiä, munia ja leipää viikoksi. Manadassa sain yösijan lisäksi rahaa ruokaan, joten omaa rahaa ei mennyt parissa viikossa käytännössä ollenkaan. Ei huonompi juttu näin reppureissaajana! Lisäksi samassa pihassa Manadan kanssa asusteleva Hugo oli mieletön kokki, joka monena iltana laittoi meille illallista. Muun muassa parhaita quesadilloja ikinä…

Oli kyllä aivan unohtumattomat pari viikkoa, ja ikävä tulee varmasti koiria. Olisi mahtavaa joku päivä palata takaisin! Orladolla ja Nestorilla on suuret suunnitelmat paikan varalle, tarkoituksena on, että saman katon alla toimisi koirasuoja, koirahotelli, eläinlääkäri ja trimmauspalvelu. Lisäksi Hugon ollessa psykologi, he suunnittelevat puiston yhteyteen eläinterapiaa, joka on suunnattu lapsille. Toivottavasti kaikki suunnitelmat toteutuvat, ainakin heillä on kaikki ainekset onnistumiseen!

GDL

Ajattelin, että Meksikon toisiksi suurimpana kaupunkina Guadalajara olisi samantyylinen kuin Mexico City; suuri, liikaa liikennettä ja ihmisiä. Olin väärässä!  Mexico Cityyn verrattuna Guadalajara on tuttavallisemman, pienemmän ja huomattavasti kotoisamman oloinen. Ja minulle tärkeintä, Guadalajarassa asiat ovat helpommin kävellen saavutettavissa keskustan alueella.

Tiesittekö muuten, että täällä ”tapatia/tapatio” on ihminen joka on kotoisin Guadalajarasta?

Minulle Guadalajara oli muun muassa

…kulttuuria

 

…katutaidetta ja muraaleja

 

…yksityiskohtia ja tunnelmaa

Vanhan kaupungin kadut olivat täynnä hevosvaunuja, jotka tarjosivat turisteille kyytejä.

 

…trendikkäitä kahviloita, ravintoloita ja hyvää ruokaa

Ihana Peligro Al Fondo-kahvila. Erittäin instagram-ystävällinen ja edullinen paikka hahaha.

Tejuino, jaliscon erikoisuus. Se on juoma, joka on valmistettu fermentoidusta maissista, ja sen kanssa tarjoillaan limesorbettia!

…hyvää seuraa ja uusia ystäviä (ja tequilaa haha)

Näihin tyttöihin tutustuin Couchsurfingin kautta, kokkasimme yhdessä tortillakeittoa!

…artesaanioluita ja yöelämää

…ja tietenkin markkinoita

Mercado San Juan de Dios

Mercado Corona

San Juan de Dios

 

Tequilaa Tequilassa

Minulla on viimekertaisesta Meksikon reissusta johtuen hieman ristiriitainen suhde tequilaan. Tai no, sanotaanko että en ole ollut erityisen innostunut sitä enää varsinkaan Suomessa juomaan, varsinkin tietäen laadun jota perusbaarissa shottina kaadetaan. Kaikki varmaan tietää Sierra-tequilan ja sen sombreronmuotoisen korkin. Ei kiitos!

Mutta nyt olen kuitenkin reissaamassa tequilan synnyinmaassa Meksikossa. Voiko Meksikoa kokea ilman tequilaa? Kysymys on varmaan sama, kuin kysyisi voiko Suomea kokea ilman ruisleipää. Ei voi.

Tequila on tietenkin kotoisin Tequilasta, joka on pieni kylä Jaliscon osavaltiossa Meksikossa. Tequila sijaitsee noin 50 kilometriä Guadalajarasta jossa pidin majaa, ja sinne pääsee helposti bussilla, joten tietenkin tämä elämys oli koettava!

Tequilassa sijaitsee valtava määrä eri Tequila-tislaamoita, mutta myös itse kaupunki on Meksikon ”Pueblo magico”-listalla ja siis erittäin idyllinen paikka. Bussimatka Guadalajarasta Tequilaan kestää noin kaksi tuntia. Kylään päästyään onkin enää päätettävä, mihin tislaamoon menee vierailemaan! Me menimme Jose Cuervoon, joka sijaitsee aivan Tequilan ytimessä ja onkin yksi Meksikon suurimmista tequilan tuottajista.

Ostimme liput ja odotellessamme kierroksen alkua halusi ystäväni meidän ostavan tietenkin Tequila-drinkit, jotka sisälsivät myös suolaa, sitruunalimonadia, paljon jäitä ja greippisiivun. Tietääkseni drinkin nimi oli ”Squirt”, johtuen sitruunalimpparin nimestä jota juomaan tulee. Tällä siis lähdettiin tequila-kammoani selättämään, eikä ensimmäinen drinksu maistunut pahalta ollenkaan! Asialla on toki varmasti tekemistä tequilan laadun kanssa. Odotellessa myös hieman kävelimme ympäriinsä tehtaan lähettyvillä olevilla kaduilla.

Itse kierros kesti kaksi ja puoli tuntia, jonka aikana kiersimme tehtaalla kuunnellen tequilan valmistusprosessista ja tietenkin maistellen tequilaa! Jos muistan oikein, kyseinen Jose Cuervon tehdas valmistaa 10 000 litraa tequilaa joka päivä.

Agaveja leikattuna ja menossa uuniin. Agaven täytyy olla noin 6-8 vuoden ikäinen, ennenkuin se leikataan ja siitä voidaan valmistaa tequilaa.

Se ei pelaa joka pelkää…

Kierroksen alussa saimme maistaa sekä paahdettua agavea joka oli todella hyvää, sekä tequilaa sen ensimmäisen tislauksen jälkeen. Tämä tavara oli muuten todella tujua, noin 55% alkoholia! Lisäksi saimme maistella eri ikäisiä tequiloita, ja lopuksi meidän kierrokseemme kuului erillinen tequilan maistelu, jossa maistelimme neljä eri tequilaa oikeaoppisesti ja niistä eri vivahteita tunnistaen. Ja kyllä, kaikki mietitte kuitenkin, viimeistään tässä vaiheessa sai ihan kevyen hiprakan päälle. Itse en tosiaankaan juonut kokonaan kaikkia neljää shottia, liekö olisin hetken päästä jaloillani pysynyt sen jälkeen haha.

Paahdettua agavea. Erittäin makeaa ja paahtuneen makuista herkkua. Tästä sitten puristetaan tuota nestettä, josta alkaa tequilan valmistus!

Agavejen paahtamiseen käytettävä uuni. Näitä oli tehtaassa yhteensä 16 kappaletta.

Tequilan maistelu ja apuvälineinä lime, kaneli ja agave jolla haettiin erilaisia aromeja tequiloista hieromalla kyseisiä asioita lasin reunaan. Kekseillä puhdistettiin suu mauista ja kaffella nenä tuoksuista!

Sen havainnon tein kuitenkin, että ei se pelkästään perisuomalainen kulttuuri ole, että kun ihmiset saavat vähän ilolientä, alkaa kummasti porukka sosialisoitua. Maisteluhetkeä lopetellessamme, yhtäkkiä joku huikkasi pöydän toisesta päästä ”Chica, de donde eres?”, eli mistä olen kotoisin. Sanottakoon, että kaikki muut kierrokselle osallistujat olivat meksikolaisia joten erotuin joukosta 😀 Kun vastasin, että olen Suomesta, siitäkös riemu repesi ja kaikki halusivat hirveästi kuulla mitä teen Meksikossa, mitä tykkään olla täällä jne. Seuraavaksi tajuan, että olemme kaikki lähdössä tislaamon viereiseen ravintolaan, joku tilasi porukalle pullollisen tequilaa ja seuraavaksi alettiin laulaa. Kunnes mariachit tulivat paikalle ja sitten pyydettiin tietenkin heitä esiintymään. Nyt oli sitä autenttista Meksikolaista elämystä! Oli niin hauskaa, itse en lauluosuuteen nyt ”valitettavasti” päässyt osallistumaan sillä ei vielä ihan lähde nuo meksikolaiset kansanlaulut.

Mariachis

”Bileiden” ollessa vielä täydessä käynnissä päätimme kuitenkin lähteä takaisin kohti Guadalajaraa. Kotimatkalla maistui pienet unoset oikein hyvin, ei varmaan ollut nautitulla tequilalla osuutta asiaan…

Detalles de Queretaro

Queretarossa tein parin yön stopin ennen Guadalajaraa. Queretaron ympärillä olisi itseasiassa hyvinkin paljon nähtävää, muun muassa viinitiloja ja paljon luontokohteita. Ne jäivät nyt kuitenkin seuraavaan kertaan aikani ollessa tällä kertaa rajallinen. Kuten kuvista näkyy, Queretarossa oli kameralle käyttöä sillä kaupungin vanha osa (centro historico) on täynnä upeita rakennuksia, aukioita, kirkkoja, värejä ja yksityiskohtia. Nauttikaatte siis niistä!