Delfiinejä näkyvissä!

Kuten niin useasti mainittu, suurimpana osana ajastani Puertossa en tehnyt sen kummempaa. Tällä tarkoitan nyt sitä, että kun Puertossa on kyllä näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka, mutta lähinnä päivät kuluivat töissä, rannalla ja tanssiessa. Siispä viimeisenä puolenatoista viikkona otin itseäni niskasta kiinni ja tein muutamia juttuja mitä ehdottomasti halusin kokea ennen täältä lähtöä. Näistä saatte nyt sitten maistiaisia seuraavan parin postauksen ajan!

Yksi listalleni päätyneistä jutuista oli veneretki katsomaan delfiinejä! Moni tuttuni Puertossa oli tätä kehunut, enkä ollut elämässäni koskaan delfiinejä luonnossa nähnyt, joten tietenkin eläimiä ja merta rakastavana oli tämä koettava. Retken buukkasin rannalla retkeä kaupittelemaan tulleelta mieheltä. Vähän mietitytti että millainen reissu tulee olemaan kun sen näin vain buukkaa, mutta oppaamme oli super hauska mies ja reissu erittäin onnistunut! Mukaani lähti hostellilta Nadine-niminen saksalainen tyttö, jonka kanssa vietimme vikat päivät. Meitä tultiin aamulla hakemaan seitsemän ainakaan, josta ajoimme satamaan ja tapasimme muut reissulle osallistujat, yhteensä meitä oli kahdeksan. Sieltä hyppäsimme veneeseemme ja suuntasimme kohti avointa merta auringon noustessa.

Miehet laittoivat parit virvelit veteen, ja hetken päästä sieltä nousikin pari komeaa tonnikalaa. Pienempi päästettiin menemään ja isompi päätyi varmaan kapteenimme lounaaksi, tai mukaan se ainakin lähti!

Tovin veneellä ajettuamme oppaamme Rafael käski meidät kaikki naiset veneen keulaan, ja aloimme tähyillä veteen. Hetken päästä veneen edessä hyppivät ensimmäiset delfiinit! Delfiinit siis tulevat tänne saalistamaan, eikä niitä siis houkutella mitenkään ”keinotekoisesti”. Oletan, että oppaamme tunnistaa nämä paikat siitä, että tässä kohdassa oli paljon lintuja jotka oletettavasti myös saalistavat kaloja kyseisessä kohdassa.

Ensimmäisessä paikassa näimme ”vain” viisi delfiiniä ja täällä oli myös muutama muu veneellinen porukkaa. Kohta muut veneet kuitenkin ottivat hatkat ja me lähdimme vähän omille reiteillemme meidän porukalla. Luulen että oppaallamme oli aika hyvä vainu delfiineistä, sillä kohta vene taas hidasti vauhtia ja edessämme hyppi ainakin parikymmentä delfiiniä! Osa hyppi veneen keulan edessä, osa kauempana, oli pieniä vauvadelfiinejä ja selvästi isompia uroksia. Sitä ihastelun määrää! Oli uskomatonta nähdä näitä upeita otuksia villinä omassa elementissään. En tiedä, ovatko delfiinit niin leikkisiä sitten mutta tuntui että ne esittivät oikein kaikenlaisia hyppyjä ja temppuja meille.

Olin kuullut, että retkeen kuuluu myös uimista delfiinien kanssa, mutta tähän suhtauduin hieman skeptisesti, kunnes oppaamme antoi kaikille maskit ja kysyi että oletteko valmiina uimaan. Jeeee, me todellakin menemme delfiinien kanssa veteen! Sinne sitten hyppäsimme kaikki Rafaelin perässä avomereen. Delfiinit toki pysyttelivät meistä noin 10 metrin päässä, mutta maskin kanssa pystyi näkemään niiden hienoja muodostelmia (oletettavasti saalistukseen liittyviä) ja kuulemaan niiden ääntelyä! Aivan mieletön kokemus, jonka tulen varmasti muistamaan lopun ikääni. Ainut miinus tuolla uidessa oli pienet meduusat, joita oli häiritsevän paljon. Ne eivät polttaneet kovasti, mutta aina vähän epäilyttävää uida tuntemattomien otuslajien seassa joiden seassa tiedät olevan myös erittäin vaarallisia yksilöitä…kaikki saivat varmaan pieniä polttojälkiä, mutta ei mitään vakavaa onneksi.

Retken lopuksi olikin vähän epämiellyttävämpi kokemus, jonka kylllä tiesin koittavan kun osaksi retkeä oli mainittu kilpikonnien näkeminen. Oppaamme nimittäin bongasi vedestä suuren merikilpikonnan, hyppäsi sen perään ja nappasi sen kiinni. Tästä hommasta en pitänyt yhtään, sillä mielestäni villieläimiin ei pidä koskea tai varsinkaan tällä tavalla häiritä niitä. Aiemmin näimme toisen kilpikonnan ja heti kaukaa veneen nähtyään se sukelsi syvälle mereen, mikä kertoo mielestäni siitä, että ne eivät tällaisesta huomiosta pidä. Emme menneet Nadinen kanssa uimaan tässä vaiheessa, sanoin oppaallemme että en pidä tällaisesta hommasta, joten en osallistu. Säälitti todella paljon katsoa kun kilpikonna oli selvästi todella stressaantunut ja yritti paeta oppaan otteesta, kun muut retkueemme osallistujat ottivat kuvia. En tiedä olisiko tämä osio ollut riittävä syy siihen, etten olisi tehnyt koko retkeä, mutta delfiinit sentään saivat itse päättää miten lähelle tulevat. Onneksi kilppari pääsi muutaman minuutin jälkeen jatkamaan matkaansa.

Kokonaisuudessa retkestä jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka kilpikonnan puolesta harmitti paljon. Lopuksi menimme Playa Carrizalilloon uimaan ja sieltä takaisin satamaan. Reissun lopuksi suuntasimme Nadinen kanssa nauttimaan Chilaquiles-aamupalasta. Tämä on siis yksi perinteinen meksikolainen aamupala; maissilastuja, papumössöä, queso frescoa, munakokkelia ja salsaa. Tuhtia, mutta hyvää!

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply