La laguna de Chacahua

Heippa vaan ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Puerto Escondidossa elämä vaan asettui niin rennoille uomille että kaikenlainen suorittaminen kyllä jäi ihan minimiin tuon 7 viikon aikana. Niin myös blogin päivittäminen. Kertooko tämä sitten hyvin vietetystä ajasta vai saamattomuudesta, haha. Nyt siis paikka on vaihtunut, pidän majaa Mexico Cityssä viikon verran. Mutta palataan sinne Puerto Escondidoon nyt kuitenkin!

Puerto Escondidosta rannikkoa pitkin pohjoiseen sijaitsee Chacahuan laguuni. Ennen Puertoon tuloa en ollut edes kuullut koko paikasta, mutta monet hostellin asukkaat kehuivat paikkaa joten olihan sinne suunnattava! Chacahua on erityisesti surffaajien suosiossa, koska laguuni yhdistyy mereen, ja Chacahua tarjoileekin hurjat 14 kilometriä lähes autiota hiekkarantaa. Mikäs parempaa kun paeta muutamaksi päiväksi nautiskelemaan riippumatossa makoilusta ja siitä, että olet ainoa ihminen surffaamassa.

Auringonnousu Chacahualla.

Chacahuaan päästäkseen on nähtävä hieman vaivaa, koska kulkupeliä joutuu vaihtamaan usein. Ensin on otettava minibussi Rio Grandeen, josta collectivo laguunin rantaan. Sieltä on kaksi vaihtoehtoa, mennä noin viiden minuutin matka veneellä ja sitten 40 minuutin erittäin pomppuinen automatka collectivolla, tai ottaa noin 40 minuutin pituinen veneretki mangrovemetsien läpi. Itse tein tulessa toisen vaihtoehdon ja mennessä toisen. Hieman vaivaa, mutta todellakin sen arvoista!

Laguuni alkaa siis isosta joesta, joka alkaa merestä ja muodostaa lopulta Chacahuan laguunin. Tähän meren rannalle jossa cabañat ja ravintolat sijaitsee, täytyy siis tulla veneellä tai maita pitkin. 500 metrin matkalla rantaa sijaitsee ehkä viitisentoista paikkaa, jotka tarjoaa majoitusta yksinkertaisissa cabañoissa, teltoissa tai riippumatossa. Cabañojen jälkeen onkin sitten autiota hiekkarantaa kirjaimellisesti niin pitkälle kun silmä kantaa. Ei huonompi! Majoituspaikaksi valikoitui El Piojo, joka on todella sympaattinen paikka. Tämän omistava pariskunta on super sympaattinen, ja nainen on laittanut paikan täyteen kukkia ja tuoreita yrttejä sekä koristellut paikkoja unisieppareilla, simpukoilla jne. Lähempänä rantaa on pieniä palmuja ja riippumattoja vieri vieressä.

Tutustuin matkalla brittiläiseen ikäiseeni pariskuntaan, jonka kanssa vietimmekin paljon aikaa. Ensimmäisenä iltana kävelimme hieman saaren pieniä hiekkateitä pitkin tutustuen ympäristöön. Löysimme suuren mangopuun joka oli pudottanut maahan kiloittain tuoreita mangoja, ja keräsimme sieltä pussillisen herkullisia mangoja. Lisäksi vain ihmettelimme paikallisten elämää. Lapsia juoksemassa ympäriinsä keppien kanssa, miehet makoilemassa riippumatossa tai juoden olutta porukalla, ihmisiä palaamassa kalasta, naiset tekemässä kotitöitä. Mietin minkähänlaista täällä olisi olla paikallisena, ainakin näin ulkopuolisen silmiin vaikuttaa erittäin rennolta elämältä. Erilaista varmastikin, tuntuu että täällä olisi monista pienistä turhista asioista vaikea stressata.

Takaisin rannalle saapuessamme pulahdimme mereen ja seurasimme paikallisia kalastajia. Nuoret miehet kalastavat rannalle heittoverkolla. Kyllä sieltä näytti eri kokoista saalista vain nousevan!
Yhdessä rannan ravintoloista törmäsin tuttuihin Daikiri-hostellista. Loppuilta menikin höpötellessä ja olutta hörppiessä. Kävimme myös katsomassa paikalliset äitienpäiväjuhlat, jota varten eräälle aukiolle oli rakennettu lava ja roudattu äänentoisto sekä valosysteemit. Siellä oli erilaisia arvontoja ja lopuksi tanssibileet jossa myös pyörähdimme.

Kun tänne surffaamaan oltiin tultu, päivät Chacahualla kuluivatkin sitten melkein samalla (erittäin pätevällä) kaavalla; aamulla surffaamaan, aamupala nassuun, riippumatossa hengailua, syöntiä, illalla auringonlaskun aikaan surffaamaan ja sieltä illalliselle. Neljässä päivässä sai aika kivasti rentouduttua! Olin suurimman osan ajasta ainut tyyppi nappaamassa pieniä aaltoja, joten surffaamista sai ihan rauhassa harjoitella. Ehkä siinä hetkeksi surffikuume talttui, en tiedä olisinko enää viidettä päivää samaan pystynyt. Sen verran alkoi kropassa tuntua…vaikka mieli jaksaisi vaikka kuinka kauan!

Jos siis Puerto Escondido alkaa kyllästyttää, voin lämpimästi suositella Chacahuaa muutamaksi päiväksi! Toivotaan että se pysyykin reppureissajien pienenä ”salaisuutena”, joten jatkossakin täällä pääsisi nauttimaan rauhasta ja ruuhkattomista rannoista.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply