Monthly Archives

toukokuu 2019

Delfiinejä näkyvissä!

Kuten niin useasti mainittu, suurimpana osana ajastani Puertossa en tehnyt sen kummempaa. Tällä tarkoitan nyt sitä, että kun Puertossa on kyllä näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka, mutta lähinnä päivät kuluivat töissä, rannalla ja tanssiessa. Siispä viimeisenä puolenatoista viikkona otin itseäni niskasta kiinni ja tein muutamia juttuja mitä ehdottomasti halusin kokea ennen täältä lähtöä. Näistä saatte nyt sitten maistiaisia seuraavan parin postauksen ajan!

Yksi listalleni päätyneistä jutuista oli veneretki katsomaan delfiinejä! Moni tuttuni Puertossa oli tätä kehunut, enkä ollut elämässäni koskaan delfiinejä luonnossa nähnyt, joten tietenkin eläimiä ja merta rakastavana oli tämä koettava. Retken buukkasin rannalla retkeä kaupittelemaan tulleelta mieheltä. Vähän mietitytti että millainen reissu tulee olemaan kun sen näin vain buukkaa, mutta oppaamme oli super hauska mies ja reissu erittäin onnistunut! Mukaani lähti hostellilta Nadine-niminen saksalainen tyttö, jonka kanssa vietimme vikat päivät. Meitä tultiin aamulla hakemaan seitsemän ainakaan, josta ajoimme satamaan ja tapasimme muut reissulle osallistujat, yhteensä meitä oli kahdeksan. Sieltä hyppäsimme veneeseemme ja suuntasimme kohti avointa merta auringon noustessa.

Miehet laittoivat parit virvelit veteen, ja hetken päästä sieltä nousikin pari komeaa tonnikalaa. Pienempi päästettiin menemään ja isompi päätyi varmaan kapteenimme lounaaksi, tai mukaan se ainakin lähti!

Tovin veneellä ajettuamme oppaamme Rafael käski meidät kaikki naiset veneen keulaan, ja aloimme tähyillä veteen. Hetken päästä veneen edessä hyppivät ensimmäiset delfiinit! Delfiinit siis tulevat tänne saalistamaan, eikä niitä siis houkutella mitenkään ”keinotekoisesti”. Oletan, että oppaamme tunnistaa nämä paikat siitä, että tässä kohdassa oli paljon lintuja jotka oletettavasti myös saalistavat kaloja kyseisessä kohdassa.

Ensimmäisessä paikassa näimme ”vain” viisi delfiiniä ja täällä oli myös muutama muu veneellinen porukkaa. Kohta muut veneet kuitenkin ottivat hatkat ja me lähdimme vähän omille reiteillemme meidän porukalla. Luulen että oppaallamme oli aika hyvä vainu delfiineistä, sillä kohta vene taas hidasti vauhtia ja edessämme hyppi ainakin parikymmentä delfiiniä! Osa hyppi veneen keulan edessä, osa kauempana, oli pieniä vauvadelfiinejä ja selvästi isompia uroksia. Sitä ihastelun määrää! Oli uskomatonta nähdä näitä upeita otuksia villinä omassa elementissään. En tiedä, ovatko delfiinit niin leikkisiä sitten mutta tuntui että ne esittivät oikein kaikenlaisia hyppyjä ja temppuja meille.

Olin kuullut, että retkeen kuuluu myös uimista delfiinien kanssa, mutta tähän suhtauduin hieman skeptisesti, kunnes oppaamme antoi kaikille maskit ja kysyi että oletteko valmiina uimaan. Jeeee, me todellakin menemme delfiinien kanssa veteen! Sinne sitten hyppäsimme kaikki Rafaelin perässä avomereen. Delfiinit toki pysyttelivät meistä noin 10 metrin päässä, mutta maskin kanssa pystyi näkemään niiden hienoja muodostelmia (oletettavasti saalistukseen liittyviä) ja kuulemaan niiden ääntelyä! Aivan mieletön kokemus, jonka tulen varmasti muistamaan lopun ikääni. Ainut miinus tuolla uidessa oli pienet meduusat, joita oli häiritsevän paljon. Ne eivät polttaneet kovasti, mutta aina vähän epäilyttävää uida tuntemattomien otuslajien seassa joiden seassa tiedät olevan myös erittäin vaarallisia yksilöitä…kaikki saivat varmaan pieniä polttojälkiä, mutta ei mitään vakavaa onneksi.

Retken lopuksi olikin vähän epämiellyttävämpi kokemus, jonka kylllä tiesin koittavan kun osaksi retkeä oli mainittu kilpikonnien näkeminen. Oppaamme nimittäin bongasi vedestä suuren merikilpikonnan, hyppäsi sen perään ja nappasi sen kiinni. Tästä hommasta en pitänyt yhtään, sillä mielestäni villieläimiin ei pidä koskea tai varsinkaan tällä tavalla häiritä niitä. Aiemmin näimme toisen kilpikonnan ja heti kaukaa veneen nähtyään se sukelsi syvälle mereen, mikä kertoo mielestäni siitä, että ne eivät tällaisesta huomiosta pidä. Emme menneet Nadinen kanssa uimaan tässä vaiheessa, sanoin oppaallemme että en pidä tällaisesta hommasta, joten en osallistu. Säälitti todella paljon katsoa kun kilpikonna oli selvästi todella stressaantunut ja yritti paeta oppaan otteesta, kun muut retkueemme osallistujat ottivat kuvia. En tiedä olisiko tämä osio ollut riittävä syy siihen, etten olisi tehnyt koko retkeä, mutta delfiinit sentään saivat itse päättää miten lähelle tulevat. Onneksi kilppari pääsi muutaman minuutin jälkeen jatkamaan matkaansa.

Kokonaisuudessa retkestä jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka kilpikonnan puolesta harmitti paljon. Lopuksi menimme Playa Carrizalilloon uimaan ja sieltä takaisin satamaan. Reissun lopuksi suuntasimme Nadinen kanssa nauttimaan Chilaquiles-aamupalasta. Tämä on siis yksi perinteinen meksikolainen aamupala; maissilastuja, papumössöä, queso frescoa, munakokkelia ja salsaa. Tuhtia, mutta hyvää!

 

La laguna de Chacahua

Heippa vaan ja pahoittelut blogihiljaisuudesta! Puerto Escondidossa elämä vaan asettui niin rennoille uomille että kaikenlainen suorittaminen kyllä jäi ihan minimiin tuon 7 viikon aikana. Niin myös blogin päivittäminen. Kertooko tämä sitten hyvin vietetystä ajasta vai saamattomuudesta, haha. Nyt siis paikka on vaihtunut, pidän majaa Mexico Cityssä viikon verran. Mutta palataan sinne Puerto Escondidoon nyt kuitenkin!

Puerto Escondidosta rannikkoa pitkin pohjoiseen sijaitsee Chacahuan laguuni. Ennen Puertoon tuloa en ollut edes kuullut koko paikasta, mutta monet hostellin asukkaat kehuivat paikkaa joten olihan sinne suunnattava! Chacahua on erityisesti surffaajien suosiossa, koska laguuni yhdistyy mereen, ja Chacahua tarjoileekin hurjat 14 kilometriä lähes autiota hiekkarantaa. Mikäs parempaa kun paeta muutamaksi päiväksi nautiskelemaan riippumatossa makoilusta ja siitä, että olet ainoa ihminen surffaamassa.

Auringonnousu Chacahualla.

Chacahuaan päästäkseen on nähtävä hieman vaivaa, koska kulkupeliä joutuu vaihtamaan usein. Ensin on otettava minibussi Rio Grandeen, josta collectivo laguunin rantaan. Sieltä on kaksi vaihtoehtoa, mennä noin viiden minuutin matka veneellä ja sitten 40 minuutin erittäin pomppuinen automatka collectivolla, tai ottaa noin 40 minuutin pituinen veneretki mangrovemetsien läpi. Itse tein tulessa toisen vaihtoehdon ja mennessä toisen. Hieman vaivaa, mutta todellakin sen arvoista!

Laguuni alkaa siis isosta joesta, joka alkaa merestä ja muodostaa lopulta Chacahuan laguunin. Tähän meren rannalle jossa cabañat ja ravintolat sijaitsee, täytyy siis tulla veneellä tai maita pitkin. 500 metrin matkalla rantaa sijaitsee ehkä viitisentoista paikkaa, jotka tarjoaa majoitusta yksinkertaisissa cabañoissa, teltoissa tai riippumatossa. Cabañojen jälkeen onkin sitten autiota hiekkarantaa kirjaimellisesti niin pitkälle kun silmä kantaa. Ei huonompi! Majoituspaikaksi valikoitui El Piojo, joka on todella sympaattinen paikka. Tämän omistava pariskunta on super sympaattinen, ja nainen on laittanut paikan täyteen kukkia ja tuoreita yrttejä sekä koristellut paikkoja unisieppareilla, simpukoilla jne. Lähempänä rantaa on pieniä palmuja ja riippumattoja vieri vieressä.

Tutustuin matkalla brittiläiseen ikäiseeni pariskuntaan, jonka kanssa vietimmekin paljon aikaa. Ensimmäisenä iltana kävelimme hieman saaren pieniä hiekkateitä pitkin tutustuen ympäristöön. Löysimme suuren mangopuun joka oli pudottanut maahan kiloittain tuoreita mangoja, ja keräsimme sieltä pussillisen herkullisia mangoja. Lisäksi vain ihmettelimme paikallisten elämää. Lapsia juoksemassa ympäriinsä keppien kanssa, miehet makoilemassa riippumatossa tai juoden olutta porukalla, ihmisiä palaamassa kalasta, naiset tekemässä kotitöitä. Mietin minkähänlaista täällä olisi olla paikallisena, ainakin näin ulkopuolisen silmiin vaikuttaa erittäin rennolta elämältä. Erilaista varmastikin, tuntuu että täällä olisi monista pienistä turhista asioista vaikea stressata.

Takaisin rannalle saapuessamme pulahdimme mereen ja seurasimme paikallisia kalastajia. Nuoret miehet kalastavat rannalle heittoverkolla. Kyllä sieltä näytti eri kokoista saalista vain nousevan!
Yhdessä rannan ravintoloista törmäsin tuttuihin Daikiri-hostellista. Loppuilta menikin höpötellessä ja olutta hörppiessä. Kävimme myös katsomassa paikalliset äitienpäiväjuhlat, jota varten eräälle aukiolle oli rakennettu lava ja roudattu äänentoisto sekä valosysteemit. Siellä oli erilaisia arvontoja ja lopuksi tanssibileet jossa myös pyörähdimme.

Kun tänne surffaamaan oltiin tultu, päivät Chacahualla kuluivatkin sitten melkein samalla (erittäin pätevällä) kaavalla; aamulla surffaamaan, aamupala nassuun, riippumatossa hengailua, syöntiä, illalla auringonlaskun aikaan surffaamaan ja sieltä illalliselle. Neljässä päivässä sai aika kivasti rentouduttua! Olin suurimman osan ajasta ainut tyyppi nappaamassa pieniä aaltoja, joten surffaamista sai ihan rauhassa harjoitella. Ehkä siinä hetkeksi surffikuume talttui, en tiedä olisinko enää viidettä päivää samaan pystynyt. Sen verran alkoi kropassa tuntua…vaikka mieli jaksaisi vaikka kuinka kauan!

Jos siis Puerto Escondido alkaa kyllästyttää, voin lämpimästi suositella Chacahuaa muutamaksi päiväksi! Toivotaan että se pysyykin reppureissajien pienenä ”salaisuutena”, joten jatkossakin täällä pääsisi nauttimaan rauhasta ja ruuhkattomista rannoista.

Rakkaudesta markkinoihin

Reissuillani ympäri maailmaa yksi asia on tullut harvinaisen selväksi. Minne ikinä menetkin, törmäät markkinoihin. Ja minä rakastan markkinoita. Sen autenttisempaa kokemusta paikallisesta elämästä on vaikeaa hakea. Kaikenikäiset ihmiset ostamassa milloin mitäkin. Hälinä ja hyörinä, tuoksut, äänet. Kukot kiekuvat. Lapset kiljuvat. Joku kaupittelee tamaleja tai empanadoja. Tuoreen kalan tuoksu. Melkein ylikypsien mangojen makea tuoksu. Oaxacan juuston voimakas tuoksu, kun kävelen juustokaupan ohi. Lihaveitsi heilahtaa kanan ruhoon. Makkarat ja lihankimpaleet, jotka roikkuvat lihakauppojen edessä. Kuivatut katkaravut, kahvi, suklaa, heinäsirkat, mausteet. Tuoreet kukat kaikissa mahdollisissa väreissä. Blenderin hurina, joka surauttaa minulle tuoreen ananasmehun. Elämän tuntua!

Vaikka tällä hetkellä majailenkin Puerto Escondidossa, haluan palata takaisin Oaxacan markkinoiden pariin kuvien kera. Haluan jakaa teille pienen palan sitä tunnelmaa, joka tuolla vallitsee.

Oaxacassa markkinoita on lukuisia, osa suurempia ja osa pienempiä. Suurin on Tlacolulassa sijaitseva, samaa nimeä kantava markkinapaikka joka on itseasiassa koko etelä-Meksikon suurimmat markkinat! Ja suuret ne olivatkin, ja saatavilla oli ihan kaikkea elävistä kaneista ja kalkkunoista koriste-esineisiin, kukkiin ja vessapaperiin. Tlacolula on auki joka sunnuntai, ja sinne pääsee collectivolla tai taksilla Oaxacasta noin 25 minuutissa.

Oaxacan keskustassa taasen sijaitsee Mercado Benito Juarez sekä Mercado de 20 noviembre. Ensin mainittu on varsinkin turistien suosiossa, mutta toisin kuin Aasian markkinoihin verrattuna täällä ostoksia saa tehdä aika rauhassa. Myyjät todennäköisesti tervehtivät mutta eivät ole heti aggressiivisesti kimpussa tyrkyttämässä tuotteitaan sinulle. Ja hinnat ovat mielestäni hyvin maltillisia, ihan kaikesta ei edes tekisi mieli tinkiä kun hinnat olivat jo niin alhaalla. Mercado de 20 noviembre on taas enemmänkin keskittynyt ruokaan, siellä on keskellä runsaasti pöytiä ja reunoilla useita pieniä ravintoloita joista saa ruokaa, tuoremehua, leivoksia ja kahvia.

Lisäksi yksi suosikkimarkkinapaikkani oli Mercado de la merced, hyvin pieni ja intiimi paikka josta sai parhaat ja isoimmat tuoremehut! Litran pönttö appelsiinimehua maksoi tuolla 25 pesoa eli 1,25€. Ei ihan suomen hinnoissa haha. Täällä markkinoilla kaikki myös aina tervehtivät todella ystävällisesti ja ihmiset olivat muutenkin super ystävällisiä!

Myös täällä Puertossa on markkinapaikka, ylläripylläri nimeltään Mercado Benito Juarez (jos jollekin jäänyt epäselväksi niin Benito Juarez on siis suuri kansallissankari täällä Meksikossa, ja siksi monta paikkaa on nimetty hänen mukaansa). Sieltä on tullut muutaman kerran hostellin kavereiden kanssa haettua tuoreita mereneläviä. Niiiiiin tuoretta, että melkein sätkivät siinä tiskillä. Tämä yhdistettynä kahden italialaisen pojan kokkaustaitoihin, jotka majailivat hostellillamme…Viikon taisin elää ruokataivaassa, tulipa maistettua pastaa mustekalan musteella, kalakeittoa, valkosipulin ja rosmariinin kanssa paistettua kalaa, gnoccheja, cevicheä….oli autuutta!

Lisäksi täällä Puerton markkinoilla on todella mahtavat vihannes ja hedelmäosastot. Hostellilla kun on hyvä keittiö kokata niin mikä onkaan mukavampaa kun kokata herkullisista tuoreista raaka-aineista! Vaikka silloin tällöin täytyy kyllä jonnekin ravintolaan mennä kalatacoja syömään…