Monthly Archives

huhtikuu 2019

Aalloissa siis

Toivottavasti kaikilla soi nyt Aalloissa siis-biisi päässä, minulla ainakin hahaha. Lupasin vähän juttua surffaamisesta joten tässäpä sitä nyt ois!

Canadalainen Richard, jonka kanssa olimme yhteisillä tunneilla monta päivää!

Viime viikolla otin siis ekat surffitunnit täällä Puertossa. Viime kerrasta surffilaudan päällä on hujahtanut vuosi, viimeksi surffasin viime maaliskuussa Balilla! Siellä olikin ekat surffaukseni ikinä. Silloin kyllä tiesin että se ei jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, sen verran surffaaminen meikäläiseen kolahti.

Sinkkiä naamaan, muuten tuloksena saattaa olla aika samanmoinen väri kuin paidassa…

Täällä siis surffikärpänen on kyllä puraissut oikein urakalla! Ostin 6 surffituntia, yksi oppitunti maksaa täällä noin 20-25€. Se käsittää minun kohdallani kyydit hostellilta, laudan, noin kaksi tuntia opetusta ja videoita goprolla! On mielestäni tosi tärkeää ottaa aluksi tunteja, koska täällä surffaus on todella suosittua joten porukkaa on paljon. Siksi pitää tietää tietynlaisia sääntöjä, jotta surffaaminen olisi mahdollisimman turvallista ja mukavaa kaikille. Se liittyy lähinnä muiden surffaajien huomioonottoon siitä, milloin voit napata aallon, kuka väistää ketäkin, mistä kohdasta takaisin aaltojen ottopaikalle melotaan jne. Harmittava juttu on se, että rannalla lautoja vuokrataan kelle vain joten välillä ihmisillä ei ole hajuakaan mitä he tekevät…lisäksi rannoilla on kiviä ja korallia, joten pitää tietää missä kohdissa on turvallista surffata.

Playa Carrizalillo, jolla olemme tähän mennessä surffanneet. Sopivan kokoisia aaltoja harjoitella!

Oma opettajani Antonio (jos joku tulossa Puertoon, voin suositella lämpimästi www.vidasurfecotours.com) on huipputyyppi, joka on kärsivällinen ja kannustava sekä aina kertoo minulle mikä meni hyvin ja mikä huonosti. Surffauksessa on tärkeä oppia lukemaan aaltoja; mikä aalto on sellainen jonka voi ottaa, miten kovaa pitää meloa että nappaa aallon, pitääkö paino olla enemmän laudan etu-vai keskiosassa, kun aallon on napannut milloin siirtää painoa mihinkin suuntaan…paljon oppimista! Lisäksi pitää koko ajan pitää silmällä muita surffaajia. Esimerkiksi jos joku aloitteleva nappaa edessäsi aallon, ei minun toisena aloittelijana kannata yrittää napata samaa aaltoa, koska toinen saattaa kaatua edessäni ja saatan surffata toisen päälle. Ja sitten on toki tarkkailtava takana olevia tyyppejä, joskus kokeneemmat surffaajat ovat taaempana ottamassa isompia aaltoja (ns. white water), jolloin pitää olla tietoinen jos joku takana on ottanut aallon sinua ennen. Ainakin tiedän joitakin sääntöjä nyt kun perusjutut on opittu opettajan avulla, joten ehkä uskallan veteen jossain vaiheessa yksinkin. Tätä hommaahan kun ei opi muuten kuin surffaamalla paljon! Yleensä turvallinen aika on mennä todella aikaisin aamusta esimerkiksi seitsemältä, niin saa ehkä tunnin rauhassa surffailla ennen tungosta.

Yhtenä päivänä sain jo vähän pienemmän laudan alle. Kuvassa ei näytä pieneltä mutta surffatessa kyllä tuntui, tasapainoilu ja melominen oli huomattavasti vaikeampaa…

Surffaaminen on kyllä aivan todella koukuttavaa, se fiilis kun nappaat aallon ja sulla on lauta hallinnassa ja veden voima vie sua eteenpäin..huh! Vaikka välillä touhu on myös todella turhauttavaa sekä fyysisesti raskasta, niin lopulta kuitenkin aina palkitsevaa. Todennäköisesti yritän joku päivä mennä siis harjoittelemaan aaltojen nappaamista itse, ja otan sen jälkeen pari oppituntia lisää jos tuntuu. Tätä kirjoittaessani huomaan myös tuon aaltojen vaikutuksen, kun tuntuu koko ajan siltä että keinuisi…

Gopro-videot ovat valitettavasti niin isokokoisia tiedostoja että en millään saa Meksikon netillä niitä ladattua, joudutte tyytymään näihin muutamiin kuviin mitkä sain haalittua. Nos vemos!

Lleno de vida

Näinhän tässä taas kävi, että kun lomamoodiin oikein pääsee niin kirjoittaminen unohtuu. Blogin päivittäminen kun on kuitenkin eräänlaista rutiinia, ja niiden muodostaminen on aina ollut minulle vähän hankalaa. Se myös näkyy tässä asiassa nyt sitten, heh. Ehkä myös johtunee siitä, että elämä täällä rannalla palmujen katveessa on aika yksinkertaista vailla sen kummempaa ohjelmaa. Tai ainakin aluksi…

Playa Carrizalillo

Playa Zicatela

Aluksi en ollut vakuuttunut Puerto Escondidosta. Tykkäsin kyllä paikasta ja ilmapiiristä, mutta tuumin, että täällä ehkä käy aika pitkäksi. Ajattelin että olen sen kolme viikkoa joka minun täytyy minimissään hostellissa työskennellä ja nautiskelen sen ajan joutenolosta. Mutta nyt pikkuhiljaa kun on löytynyt harrastuksia, tekemistä ja kavereita, alkaa Puerto tuntua koko ajan kodikkammalle. Lisäksi täällä vallitsee erittäin iisi ilmapiiri, jossa kellään ei ole kiire minnekään. Monet hostellin asukkaista on surffajia, joten he käyvät aamulla ja illalla muutaman tunnin surffaamassa ja muuten makoilevat riippukeinussa lukien tai nukkuen. Vaikeaa on stressata mistään täällä. Tällä hetkellä tuntuu että minulla ei ole mikään kiire täältä pois…

Chelada- bisseä ja limemehua

Pikkuhiljaa tänne on alkanut siis se arki muodostua. Löysin heti tänne saavuttuani työpaikan hostellista. Tämä on todella kiva pieni hostelli/hotelli, jossa on vain yksi 7 hengen dormi, 4 yksityistä huonetta ja meidän vapaaehtoisten huone. Täällä on tosi kiva uima-allas, iso keittiö/hengailutila ja kattoterassi. Työ on yksinkertaista, suurimmaksi osaksi asiakkaiden sisään-ja uloskirjausta sekä yleisten tilojen puhtaanapitoa. Silloin tällöin maalaamista ym. pikku hommia. Töitä teen neljä tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa. Aikaa jää siis oikein hyvin myös kaikelle muulle!

Hostelli, jossa työskentelen – Casa Daikiri

Espanjan kieltäkin olen täällä päässyt harjoittelemaan, koska hostellin toinen vapaaehtoinen, työkaverini Sol, on kotoisin Argentiinasta! Hän ei puhu kovin paljoa englantia, joten meidän on todella hyvä harjoitella yhdessä. Joinakin päivinä olemme hengailleet hostellin asukkaiden kanssa altaalla yhdessä harjoitellen espanjaa ja englantia, joka on ollut tosi hauskaa! ”Kielimuuri” ei ole siis vaikuttanut tekemisiimme yhtään, hengailemme vapaa-ajallaki paljon yhdessä, tiukoissa tilanteissa sanakirja auttaa kyllä hehee. On ollut tosi mukava huomata, kuinka Oaxacan kielikurssin oppeja on täällä päässyt harjoittelemaan ja oikeasti perus keskustelut alkaa jo sujumaan. Ihan mahtavaa oppia uusia juttuja! Duolingon pelaaminen kuuluu myös päivärutiineihini, jotain rutiineja sentään.

Kohta on mangokausi, mangopuut notkuu hedelmiä…

On täältä alkanut löytyä myös tekemistä kun paikkoihin on tutustunut. Hostellin lähellä on oikein kiva kuntosali, jonne pääsee kertakäynnille 50peson eli 2,5€ hintaan. Zicatelaan eli läheiselle rannalle kävelee hostellista muutaman minuutin, tosin Zicatela ei ole suosikkini koska rannalla on liian isot aallot uimiseen eikä juurikaan varjoa, joten aina joutuu vuokraamaan varjon ja tuolin. Puertossa tosin rantoja riittää, ja niihin pääsee helposti ottamalla collectivon sekä kävelemällä pikkupätkän. Lempparini on Playa Carizalillo ja Playa Coral, molemmat muutaman kilometrin päässä hostellilta. Keskustassa on iso markkina-alue, Mercado Benito Juarez (yllättävä nimi hah) ja lisäksi paljon pieniä kauppoja ja ravintoloita. Keskustan päästä Playa Zicatelassa on myös kävelykatu, jolle en ole vielä tähän mennessä ehtinyt hahah. Hyvä että on jotain vielä kokematta.

Playa Zicatela

Playa Coral

Playa Carrizalillo

Viime viikolla aloitin myös surffaamisen ja surffikärpänen on kyllä puraissut. Surffaamisesta kirjoitan tällä viikolla oman postauksen, pureudutaan siihen silloin hieman enemmän…

Lisäksi viime viikolla löysin täältä myös tanssikoulun. Sen jälkeen tätä tyttöä onkin viety, kun joka arki-ilta on tarjolla neljä tuntia tanssia! Itse olen käynyt bachata-, salsa- ja cumbiatunneilla. Näitä tanssitaan tunneilla vähän vaihdellen sekä parin kanssa että ilman. En tiennyt ennen tänne tuloa että täällä huomattavasti salsaa suositumpi tanssi on cumbia, joka on vähän kuin salsaa, koska sen perusaskel on salsan taakse-ristiin astuttava askel. Cumbiaa voi tanssia sekä salsa- että cumbiamusiikkiin, mutta salsaa ei voi taasen tanssia cumbiamusiikkiin. Cumbia on todella iloista musiikkia, suosittelen kuuntelemaan vaikkapa YouTubesta. On ollut todella kiva päästä uusien opettajien oppiin, koska jokaisella on eri tyyli ja aina oppii uutta. Jouduin oikein kunnon kouluun kun bachatan jatkotunnilla olin ainut oppilas, ja sain sitten samaan hintaan yksityisopetusta. Opettajani korjasi tanssiasentoani ja liikkeitäni sekä vei kyllä välillä sellaisia kuvioita että ihmettelen itsekin miten pysyin perässä haha. Mutta oli ihan mahtavaa ja harvinaista saada tällaista oppia ammattitanssijalta. Innolla odotan taas ensi viikon tunteja!

Tanssituntien lisäksi täällä taitaa olla salsabileitä ainakin kolme kertaa viikossa, suosituin niistä keskiviikko jona kaikki menevät Congo Bar’iin. Voitte arvata olenko tyytyväinen oloni täällä! Congossa on livebändi joka soittaa salsaa, bachataa sekä cumbiaa, ja pikkutunneilla dj soittaa vähän kaikkea reggaetonista merengueen. Ihan mahtavaa päästä clubille tanssimaan salsaa, kun Jyväskylässä tällaista herkkua on tarjolla vain noin kerran kuussa. Täällä ihan kaikenikäiset osaavat tanssia, taitaa se rytmi näillä lattareita vaan olla veressä.

Täällä siis päivät kuluu töitä tehden, surffaten, tanssien ja chillaten. Alan ymmärtää miksi niin moni on tullut Puertoon vain muutamaksi päiväksi ja jäänyt jopa asumaan tänne…terkkuja lähettää tämä pikkuhiljaa rantapummiutunut ja hippeytynyt reissupirkko❤️

Let’s talk about food, baby

Okei. Kun puhutaan ruuasta, ei varmaan ole yllätys että meikämandoliini (näin Antti Holmaa lainatakseni) on täällä näpit syyhyten kirjoittanut ja muokannut kuvia tätä postausta varten. Ja kuviahan on, vaikka olen jopa hillinnyt itseäni enkä ole ottanut kuvia lähellekään jokaisesta eteeni kannetusta ateriasta. Mutta useasta kuitenkin, heh. Tätä blogiahan voisi kirjoittaa pelkästään meksikolaisesta ruuasta, koska ruokia, juomia, mausteita ja paikallisia erikoisuuksia on niin paljon. Rajattakoon siis tämä postaus Oaxacalaiselle keittiölle, sekä tuleepa tässä esiteltyä muutama katuruoka-klassikokin. Ruoka-kategorian alle laskisin myös markkinat joita tässä kaupungissa on lukuisia, mutta haluan pyhittää niille oman postauksensa sitten kunnon kuvapläjäyksellä.

Takaisin siihen Oaxacalaiseen ruokaan. Sanotaan, että Oaxaca on Meksikon kulinaarikeskus. Tämä johtunee siitä, että Oaxacan osavaltiossa eli ainakin vielä vuonna 1995 viisitoista erilaista etnistä ryhmää, muun muassa zapoteekit ja mixteekit. Jokaisella entisellä ryhmällä on varmasti omat kulinaariset erikoisuutensa, joka tuo oman säväyksen oaxacalaiseen keittiöön. Oaxacassa ravintoloita, kahviloita, katukeittiöitä ja markkinoita olikin pilvin pimein, joten nälkäisenä ei tarvinnut olla koskaan.

Oaxacan erikoisuuksiin kuuluu muun muassa mole-kastike. Tuo ainakin erään paikallisen kokkiystäväni ylistämä, monimutkainen mausteinen kastike joka tarjoillaan lihan kanssa. Moleen voi tulla jopa kaksikymmentä erilaista maustetta, sekä tietenkin chiliä ja jopa tummaa suklaata. Kuulema hyvässä molessa ensin suussa tuntuu mausteisuus, sitten makeus ja lopuksi ihana pieni polte kurkunpäässä. Moleja on lukuisia erilaisia, muun muassa mole rojo (punainen mole), mole verde (vihreä mole), mole amarillo (keltainen mole), mole negro, mole oaxaqueña…ja varmasti vielä lukuisia muita. Itse näistä maistoin ainakin punaista molea kokkiystäväni valmistamana sekä mole negroa eräässä lounasravintolassa. Kyllä näistä selvästi voiton vei ystäväni valmistama, jossa selvästi maistoi nuo kolme elementtiä ihanassa tasapainossa. Molen reseptiä en tule täällä kuitenkaan julkaisemaan koska minulla ei sellaista ole, ja reseptit vaativat niin paljon ainesosia.

Toinen Oaxacan erikoisuus on quesillo, eli queso oaxaqueña. Se on rakenteeltaan ja maultaan hieman kiinteän mozzarellan tapaista, mutta tavallaan nauhamaisessa muodossa. Sitä myydään jokaisella torilla kiloittain, yleensä kerälle taitettuna. Tätä juustoa onkin sitten muun muassa quesadillojen sisällä sekä memelitaksien ja tlayudan päällä.

Erilaisia tortillojen ja tacojen kanssa tarjoiltava (katu)ruokia onkin sitten joka lähtöön ja aluksi ei ollut mitään hajua mikä on kaikkien ero. On quesadilla, memelitas, empanada, taco, tamale, tlayuda…vain muutamia mainitakseni. Suurimpaan osaan näistä kuuluu kaveriksi ainakin mustat pavut sekä juusto, sekä aina tietenkin salsa. Quesadilla on tortilla jonka välissä on ainakin juustoa, sekä tämän lisäksi esim. herkkusieni, lihaa tai oma suosikkini kurpitsankukkia! Sitten tortilla taitetaan puoliksi ja paistetaan kunnes juusto sulaa. Memelita on vähän kuin taco, mutta taikina on paksumpaa ja näihin päälle tuli aina papumössöä ja juustoa. Toimi erittäin hyvin myös sirkkojen (chapulines) kera! Sirkkoja täällä myydään paahdettuja ja suolattuna ainakin kaikilla markkinoilla ja usein myös kadulla. Pelkältään ei kovin kummoinen makuelämys, maistui hyvin maanläheiselle. Mutta ruokien kanssa tai oikein laitettuna oikein hyvä proteiinilisä!

Empanada on taas vähän kuin quesadilla. Tamale on lihaa ja maissimössä höyrytettynä banaanin- tai maissinlehden sisällä, tätä en ole vielä ehtinyt maistaa. Tlayuda on ikäänkuin meksikolainen ”pizza”. Hyvin suuri rapea tortillalätty, jonka päälle tulee mustapapumössöä ja juustoa sekä usein tomaattia, avocadoa, salaattia ja lihaa. Parhaimmillaan todella edullinen, täyttävä ja herkullinen katuruoka! Parhaat tlayudat saavat savuisen arominsa avotulella kypsentämisestä. Tlayuda tarjoillaan vähintään salsan, usein myös habaneron kera pikkelöityjen sipulien ja quacamolen kera.

Sitten niihin salsoihin. Niitä tarjotaan ihan joka ruuan kanssa kaikkialla. Ja ne ovat aina tulisia. Mutta aah niin hyviä! Eivätkä ne ole koskaan samanlaisia. On punaista salsaa, vihreää salsaa, korianterisalsaa, chipotlesalsaa, appelsiinilla maustettua salsaa, keltaista salsaa jne. Sekä hyvin usein myös quacamolea, joka tosin eroaa siitä quacamolesta, joka varmasti kaikille tulee mieleen. Täällä usein quacamole on avocadoa blendattuna veden sekä vihreän chilin kera. Tämä on siis ns. pöytämauste-quacamole. Jos taas tilaat quacamolea ravintolassa, saat todennäköisesti sen tutumman version eli vähintään avocadoa, sipulia ja limeä muussattuna.

Lisäksi paikallisiin erikoisuuksiin kuuluu toki juomat. Oaxacan erikoisuuksina näistä mainittakoon tietenkin Mezcal, kaakao sekä tejate. Mezcalia maistoin pariin otteeseen mutta en suuremmissa määrin, sillä yksinkertaisesti en ole viinan ystävä. Ei ole väliä siemaillaanko sitä sivistyneesti ja maistelutarkoituksella vai Pohjanmaan kautta shotteina. Mutta mainittakoon, että Mezcal oli huomattavasti parempaa mitä odotin! Erittäin savuista ja pehmeää, ilman viinan polttavaa jälkipotkua. Omaan suuhuni parhaimmat Mezcalit join cocktaileina, jolloin maku tottakai pehmenee vielä mutta tunnistettavissa on tuo savuisuutta yhdistettynä muun muassa kurkun tai vesimelonin raikkauteen.

Continue Reading