Bienvenidos a Oaxaca!

Vihdoinkin perillä. Heti lentokoneesta astuttua Oaxaca tuntui hyvälle, kodikkaalle. Värikkäät talot, pienet kujat, tacokojut ja autojen suuri määrä värittävät maisemaa taksin ikkunasta. Aamulla on vielä raikkaan viileää ennen iltapäivän paahtavaa aurinkoa. Oaxaca on erityisen tunnettu käsitöistään, taiteesta ja herkullisesta keittiöstään. Nämä tulivat kyllä heti ensimmäisenä päivänä selväksi kävellessäni kaupungilla; joka kadulla on pieniä käsityöpuoteja ja gallerioita, sekä kaupungista löytyy lukuisia markkinoita joissa voi syödä ja tehdä paikallisia ostoksia. Tunnelma kaupungissa on eloisa ja iloinen.

Zocalo, ei kaupungin keskellä oleva suuri aukio.

 

Ensimmäiset päivät ovat siis lähinnä kuluneet kävellessä ympäriinsä ja tutustuessa kaupunkiin. Olen matkustellessa löytänyt Couchsurfingin hienouden, en majoittunismielessä vaan tutustuessa uusiin paikkoihin. Couchsurfingissa on helppo löytää toisia matkailijoita tai paikallisia, jotka haluavat näyttää paikkoja ja toimia oppaana. Voin suositella lämmöllä kaikille! Vaikka matkustaa yksin, ei todellakaan tarvitse olla yksin.

Lauantain ja sunnuntain vietinkin kokonaan erään tyypin kanssa Couchsurfingista. Lauantaina pyörimme ympäri Oaxacaa paikoissa jonne en olisi ikinä itse löytänyt! Kävimme muun muassa vanhalla hylätylle juna-asemalla, nuorten kirjastossa, seurasimme paikallisia häitä, maistoimme paikallista jäätelöä ja Jorge kertoi minulle Oaxacan alkuperäiskansoista ja historiasta. Illalla nappasimme hänen siskonsa mukaan ja ajoimme kaupungin pohjospuolelle syömään järjettömän hyviä grillattuja tacoja!

Paikallista ”jäätelöä” eli nieves. Makuna kaktushedelmä ja maissimaito!

 

Taustalla näkyy kaupungin suurin kirkko, Santo Domingo.

 

Sunnuntaiksi Jorge oli pyytänyt setänsä auton meille lainaan, jotta pääsisimme pienelle roadtripille lähikyliin ja kokeilemaan paikallista saunaa, temascalia. Olimme sopineet lähtöajaksi 7:30, joten menin ulos reilu viisi minuuttia sovitusta myöhemmin. Jorge saapui 25 minuuttia myöhemmin ja pahoitteli kovasti. Osasin jo odottaa täällä latinalaisessa Amerikassa, että aika ei ole ihan niin kiveen kirjoitettua kuin meillä Suomessa. Mikä on sinänsä ihan ok juttu kun sen tietää. Haasteellisinta on osata adaptoitua itse tähän kulttuuriin ja arvioida kuinka paljon myöhässä pitäisi saapua sovitusta ajasta! Ehkäpä sitä senkin kerkeää puolessa vuodessa oppia.

Matkaa Capulalpam-nimiseen kylään ei ole kuin noin 50 kilometriä, mutta koska tiet menevät vuoristoa ylös ja alas kului aikaa noin kaksi tuntia. Enpä olisi uskonut näin reissuni alussa lähteväni roadtripille! Maisemat olivat todella jylhiä, vaikka nyt talven jälkeen värit ovat melkein pelkkää ruskeaa koska on niin kuivaa. Tavallaan vähän kuin aavikkoa, mutta vuoristossa. Perillä meille sanottiin että joudumme odottamaan puolitoista tuntia ennenkuin pääsemme temascaliin. Mikäs siinä, Capulalpam on mielettömän kaunis pieni kylä vuoren rinteellä, joten menimme kahville ja kävelimme pitkin kylää. Täällä kaikkialla kasvaa erilaisia kaktuksia ja kukkia, joten maisemat ovat erilaiset koti-Suomeen verrattuna!

Kaktushedelmiä, paikallisittain ”tuna”.

Temascal on siis muinaisten meksikolaisten keksimä sauna. Sitä on käytetty parannuskeinona sielun, ruumiin ja mielen erilaisille vaivoille. Meksikolaiset toki eivät sitä saunaksi kutsu, joskin rakenteeltaan se oli hyvin saman tyylinen kuin suomalainen sauna. Pieni huone, jonka nurkassa oli kasa kiviä, jonne heitettiin vettä. Tosin temascal on vahvasti rituaalisempi kuin suomalainen sauna. Siellä lattialla on lakana jonka päällä erilaisia kukkien lehtiä, ja ensimmäisenä kouraani iskettiin kimppu yrttejä. Rituaaliin kuului vuorotellen vastominen yrteillä ja meditointi. Vastominen oli yllättävä juttu, melkein kuin olisi juhannussaunassa ollut. Saunassa oli mukavan kosteat löylyt, ei ollenkaan huonompi kokemus! Hassuin juttu oli saunan jälkeen, kun minut kiedottiin kahden eri villapyyhkeen sisälle ja laitettiin makaamaan sänkyyn. Pyyhkeissä kiedottuna olemisen idea on pidentää yrttien vaikutusaikaa iholla. Suomessa kun yleensä saunan jälkeen haluaa heti jonnekin viilentymään, oli tämä aika erikoinen kokemus. Erikoisin juttu oli kuitenkin se, että kaiken tämän jälkeen ei myöskään menty suihkuun, että yrtit jäävät vaikuttamaan pidemmäksi aikaa. Noh, kuuma tuolla ulkona oli kuitenkin että kerrankos sitä yhden päivän hikisenä kulkee. Olo ei kuitenkaan ollut likainen vaan oikein puhdistautunut tämän elämyksen jälkeen.

Temascalin jälkeen hyppäsimme autoon, nyt suuntana suuret sunnuntaimarkkinat nimeltä Tlacolula. Sinne joka sunnuntai lähikylien kaikki eri kansalaisuudet kerääntyvät myymään tuotteitaan. Markkinoilla vallitsikin suuri värien kirjo juuri kaikkien eri alkuperäisväestöjen pukujen, vihannesten, hedelmien ja kukkien ansiosta. Markkinoilta voit ostaa käytännössä mitä vain elävistä kaneista hevosten suitsiin ja kuivattuihin kaloihin. Rakastan matkustellessa käydä markkinoilla, joten ihastuin paikkaan todella! Koska reissuni on niin alussa, ei paljon ostoksia voi tehdä, joten päivän käytännölliset ostokseni olivat pussillinen vihreitä papuja ja kilo mangoja hahhaa. Päivämme lopuksi ajoimme vielä katsomaan paikallisia villasta kudottuja mattoja. Täällä käsintehdystä- ja kuvotusta villasta tehty iso matto maksoi vain noin 200 euroa. Ja värejä ja kokoja on kaikkia kuviteltavia mahdollisia.

Chiles!

 

 

Maanantaina alkoikin sitten minulla se eniten odotettu juttu eli kielikoulu! Saavuin paikalle aamulla ennen yhdeksää tekemään tasokokeen. Tuijotin edessäni olevaa lappua osaamatta vastata juuri mitään. Yllättäen tasoni oli beginner 1, eli ihan perusjutuista lähdettiin liikkeelle. Opettelemme ensimmäiset kaksi tuntia kielioppia ja sen jälkeen oli yksi tunti ’conversational’ espanjaa eli käytännössä opettaja kyseli yksinkertaisia kysymyksiä kerraten asioita kieliopista, ja minä vastailin. Olin ainut tyyppi omalla tasollani joten saan yksityisopetusta vaikka en siitä erikseen maksa. Sopii minulle! Tästä se alkaa, hauskaa (ja haastavaa) pitkästä aikaa opetella jotain kokonaan uutta.

Seuraavan kerran taidankin vähän kertoa Oaxacasta kaupunkina ja ekoja fiiliksiä Meksikosta ja meksikolaisista. Kaikki on täällä siis oikein hyvin, tosin rinkkani ei ole vieläkään löytänyt perille. Toivotaan että se tämän viikon aikana saapuisi!

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply chapulínes perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 02:49

    Hei Pirkko.
    Oletko vielä Oaxacassa?
    T.

  • Reply chapulínes perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 02:52

    Hei Reissuirkko, Eli Anniina.
    Oletko vielä Oaxacassa?
    T.

    • Reply anniinamau perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 16:46

      Hei, kyllä olen. Kukas kyselee? 🙂

      • Reply Chapulines sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 01:12

        Hola de nuevo Anniina!
        Olen myös matkailija. Juuri nyt matkustan etelä meksikoon, käyn myös Oaxacassa……
        Jos sopii sulle, lähetän sinulle sähköpostia ja kerron lisää. Voinko saada sähköpostisi?
        Muchos saludos.

        p.s. näyttääkö tämä sivu mun sähköpostini ja nimeni?

    Leave a Reply