Suomen suurin matkablogiyhteisö

Montgomery -metsän punapuut

Rannikon usva hyväilee suuria puita, joiden latvat hipovat taivasta. Hiljaisuus ja rauhallisuus hyväilee metsässä kulkijoita.

Rannikon punapuut ovat maailman korkeimpia puita Tämän hetkisten mittausten mukaan pisin punapuu on 115,7 m pitkä  Pohjois-Kalifornian Redwood Kansallispuiston Hyperion -niminen puu. Hyperion on 600 vuoden iästä huolimatta nuori puu. Punapuut voivat elää 2000 vuoden ikään.

Aikoinaan vanhoja mahtavia punapuita kaadettiin villillä voimalla. Laajat metsät hakattiin aukoiksi. Kaikista maailman punapuumetsistä kerettiin suojelemaan ainoastaan 5%.

Mendocinon rannikon Montgomery Woods -metsä kuuluu tuohon 5% joukkoon. Siellä kasvaa suuria, maailman pisimpien puiden joukossa olevia vanhoja jättiläispuita, joiden kokoa on vaikea sanoin kuvailla, tai edes kameralla kuvata.

Vaikka puut ovat suuria, niiden Juuret eivät silti mene syvälle maan sisälle.  Juurikasvusto ulottuu vain muutaman metrin syvyyteen levittäytyen maan alla muiden punapuiden juurien kanssa laajaksi verkostoksi

Metsässä näkyi useita tulipaloissa hiiltyneitä, mutta silti eläviä puita.  Punapuun paksu kaarna suojelee puita tulipalojen tuhoilta. Tuholaiset pysyvät myös poissa pihkattomista punapuista.

 

Usal-ranta

Talven runsaat vesisateet ovat jääneet historiaan ja pääsimme aloittamaan telttailukauden kevään ensimmäisenä kauniina viikonloppuna.

Ajoimme Fort Braggista 58 km pohjoiseen Usal-rannalle. Viimeinen 10 km matkasta kulki kapeaa kuoppaista metsätietä pitkin nousten ylös rannikkovuoren rinteelle ja lopulta laskien alas merenpinnan korkeudelle.Saavuimme Usal-rannan leirintäalueelle, josta löysimme sopivan leiripaikan matalan kirkasvetisen, mutta kylmän Usal-joen varrelta. Ympärillämme oli silmiä häikäisevä vihreys, Pohjois Kalifornian jylhät rantamaisemat ovat aina yhtä pysähdyttävän komeita. Vietimmekin pitkän ajan istuen kivellä ja tuijotellen meren aaltoja. Näimme myös rannan tyrskyissä leikkiviä hylkeitä ja pohjoiseen matkalla olevia valaita.Kiinnostavinta viikonlopun aikana oli seurata eläinten touhuja. Leirintäalueen kanta-asukkaita olivat vapitit. Ne kävelivät rauhassa aivan telttojen vierestä mutustellen tuoretta heinää välittämättä ihmisten puuhista. Iltaisin juuri ennen auringonlaskua saapuivat pääskyset innoissaan joen yläpuolelle metsästämään monia pikkuötököitä. Pääskysten jälkeen tulivat lepakot jatkamaan samaa puuhaa.

Leiripaikkamme lähin naapuri oli saukkko,  joka asusti joen törmään koloissa.  Kerran kuulimme kauhean mölyn läheiseltä hiekkarannalta. Siellä oli kaksi saukkoa käymässä kiivasta ”keskustelua” ja taistelua keskenään. Saukojen tiet erkanivat ja naapurimme palasi joen vastarannalle lepikon juurakkoon piiloon. Sieltä käsin se yritti sitten napata itselleen sorsanpoikapaistia. Onneksi valpas sorsaemo sai hätisteltyä pedon pois ja varoitushuutojen avulla lähetettyä poikaset karkuun.  Loppu hyvin ja kaikki hyvin. Kaikki kahdeksan sorsan poikaa pääsivät jatkamaan matkaa emon siipien suojassa.Isokoskelopariskunta oli myös vakituinen vieras leiripaikallamme.

Lisää valokuvia retkeltämme löytyy seuraavilta sivuilta https://www.smugmug.com/gallery/n-kQtGSS/

 

Fort Braggin suomalaiset

Fort Braggin kaupungilla on pitkä suomalaishistoria.

1800-luvun lopulla ja 1900 -luvun alkupuolella tänne muutti paljon suomalaisia metsätyömiehiä kaatamaan Mendocino-läänin mahtavia punapuita.  Hiski Salomaakin lauloi myös aikoinaan lännen metsureistä, eli lokarista, ”kun punapuun kantoon torppansa laittaa, niin sinne se ilon päivä koettaa”.  Metsätöiden lisäksi monet suomalaiset hankkivat elantonsa myös kalastamalla.

Kaupungissa oli aikoinaan kaksi Suomitaloa. Toinen oli työväentalo ja toinen seurojentalo. Täällä oli myös Finn baari ja 1889 perustettu suomalainen luterilainen kirkko, jossa oli suomalainen pappi aina 1960-luvulle asti. Suomalais rakennuksista on kirkko ainoa, joka on edelleen pystyssä ja toiminnassa.

Kaupungin vanhalla hautausmaalla näimme useita suomalaisia nimiä kaiverrettuina hautakiviin. Osa suomalaisista vaihtoi sukunimensä amerikkalaisemmaksi. Esimerkiksi Kujalasta tuli Lane. Jotkut taas pitivät vanhan nimen ja antoivat sen edelleen tuleville sukupolville. Täällä löytyy edelleen useita Koskia, Tuomaloita ja Rantaloita. Koko ajan tapaamme paikallisia jotka ovat kolmannen , neljännen ja viidennen polven suomalaisia.

 

hauta2 hauta3 hauta4

 

Sinivalaan luuranko

Vuonna 2009, laiva törmäsi 22 m pitkään sinivalaaseen. Valas kuoli ja ajautui rantaan Fort Braggin etelä puolelle.

Noin 63 500 kg painava ruho hinattiin rantakivikosta ylös metsään, minne se haudattiin. Neljä vuotta myöhemmin hauta avattiin ja puhdistuneet luut kaivettiin esille.DSC_2215Fort Braggin kaupunkiin entisen sahan alueelle on perustettu uusi Noyo Marine merikeskus. Suunnitelmissa on rakentaa tutkimuskeskus ja näyttelytilat. Kunnes uusi näyttelyhalli on valmistunut, säilytetään valaan luita varastossa. Pari kertaa vuodessa ne otetaan esille ja levitetään näytille.

DSC_2212  IMG_3635Sinivalaan hetula näyttää palmun oksalta ja tuntuu muovilta. Kooltaan se on aika mahtava, mutta aika suuri on myös valaan suu. Yhdellä suullisella valas hörppää suuren uima-altaan verran vettä. DSC_2208Koska valaan luut ovat öljypitoisia, ne saattavat erittää öljyä usean vuosikymmenen ajan. Seuraava operaatio luiden säilyttämisessä onkin öljyn poisto. Luut liotetaan erikoisliuoksessa, joka poistaa öljyn ja samalla valkaisee luut.

Vesisateita ja tulvia

Kalifornian monivuotinen kuivuus on vaihtunut vesisateisiin ja vuoriston valtaviin lumisateisiin.

Tämän talven aikana on vesisade ollut lähes jokapäiväinen vieras Pohjois-Kaliforniassa. Viime kesänä kuivuudesta pölyiset järvet ovat nyt täynnä vettä ja pienet purot ovat muuttuneeet vuolaasti virtaaviksi joiksi. tulva-2 Sacramenton pohjoispuolen tasaiset pellot ja puistoalueet tulvivat. Onneksi sentään Sacramento-joen jokivallit ovat pitäneet joen valtavia vesimassoja oikeilla urillaan poissa joen alapuolen asuma-alueista.FullSizeRender (5)Sateiden aikaan on jokapäiväistä elämää, että teitä suljetaan ja matkustajat joutuvat etsimään vaihtoehtoisen reitin. FullSizeRender (4)Teiden tulviminen ei ainoastaan koske pikkuteitä.  Pari viikkoa sitten suuret rankkasateet vaikeuttivat liikennettä myös osavaltion läpi kulkevalla valtatie 5llä. IMG_3438Rannikon alueella on muutama tie, jotka suljetaan sateiden aikana, koska tien varren joet tulvivat. Sisämaahan menevillä vuoriteilllä on taas ongelmana maavyöryt. Vähän aikaa sitten oli täältä Fort Braggista pohjoiseen, etelään ja itään johtavista ajoreitistä auki ainoastaa yksi tie, valtatie 20. Senkin varrella oli useita  maavyöryjä, joiden siivoamiseen meni useampi päivä. Rannikkotie 1 on ollut jo kauan kiinni Kalifornian pohjoisosassa suuren maavyöryn takia. Yli kuuden metrin maakerroksen poistamiseen, ja rinteen vakauttamiseen taittaa mennä vielä pitkään.  IMG_3453Tulvivat joet tuovat myös mukanaan puutavaraa. Navarro-joen sillan alle kasaantui iso ajopuusuma, jonka selvittämiseen meni isoilta nostureilta useampi päivä.

Kaikissa näissä rankkasateissa on myös hyvä puoli. Kalifornian seitsemän vuoden kuivuus on vihdoin ohi!