Ateena
Ateenassa parlamenttitalon vahdinvaihto tapahtuu jokaisena tasatuntina, vuorokauden ympäri.
Santorinilta suuntasimme kohti Ateenaa. Ateena oli ainoa kaupunki jossa osallistuimme suomalaisen oppaamme kierrokselle emmekä tavalliseen tapaamme kävelleet satamasta kaupunkiin. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että satamasta olisi ollut aivan liian pitkä kävelymatka ja halusimme nähdä juuri ne kohteet jotka tuolla lyhyellä bussikierroksella oli tarjolla. Nousimme siis heti terminaalista bussiin ja ennen aamuruuhkien alkamista kiersimme uuden ja vanhan sataman kautta ensiksi Syntagman aukiolle katsomaan parlamenttitalon vahdinvaihtoa. Olikin erikoisin vahdinvaihto mitä olen nähnyt, suosittelen ihan kokemuksen vuoksi tsekkaamaan tämän!
Vahdin kengät painavat 3,5 kiloa per kenkä, niissä on noin 60 metalliniittiä pohjassa.
Seuraavaksi siirryimme Kallimármaron olympiastadionille, jossa vuoden 2004 olympialaisissa miteltiin jousiammunnassa. Olympiastadion on rakennettu kokonaan marmorista ja se toimii vuosittain Ateenan maratonin maalina. Upea nähtävyys tämäkin, etenkin jos on kiinnostunut Kreikan ja varsinkin olympialaisten historiasta.
Olympiastadion, jossa aikoinaan on käyty kisoja kaikissa lajeissa aina runonlausunnasta teatteriin ennen kuin olympialaiset keskittyivät pelkästään urheilulajeihin.
Bussimatkojen ajan kuulimme tarinoita Ateenan historiasta. Siitä, kuinka kaupunki on rakentunut tarun mukaan ylijumala Zeuksen tyttären Pallas Athenen kaupungiksi Akropolis-kukkulan ympärille. Akropolikselle emme tällä kertaa menneet tiiviin aikataulun vuoksi, se jäi harmittamaan. Ateenaan täytyy siis tehdä toinen reissu hieman väljemmällä aikataululla!
Ateenaan ei saa rakentaa pilvenpiirtäjiä tai niin korkeita rakennuksia, että ne peittäisivät Akropolis-kukkulan; sen on näyttävä kaikista ilmansuunnista kun Ateenaan tullaan.
Nähtävyyksien jälkeen kiertelimme Ateenan vanhassa kaupungissa ja teimme pieniä ostoksia. Kreikan talouden notkahduksen johdosta Ateena oli reissullamme ainoa kaupunki jossa törmäsimme kerjäläisiin ja niitä olikin paljon. Turistiruuhkissa käsilaukut ja lompakot olivat vikkelille pikku-näpistelijöille helppo saalis, laukustaan sai tosiaan pitää kiinni.
Noustuamme laivaan Ateenassa olikin tiedossa pidempi siirtymä merellä. Seuraavana päivänä emme nousseet satamaan vaan seilasimme Adrianmerellä kohti Dubrovnikia. Onneksi päivä oli aurinkoinen, lekottelimme kannella aurinkotuoleilla ja nautiskelimme kiireettömästä olosta.
Dubrovnik
Auringonnousun aikaan saavuimme Dubrovnikin satamaan, luvassa oli todellinen hellepäivä!
Dubrovnik oli toiseksiviimeinen satama jonne pysähdyimme, olimme perillä varhain aamulla. Kun laiva lipui kohti satamaa saimme ihailla upeita näköaloja kohti kaupunkia. Itse satama-alue taas oli melkoinen villi länsi ja jalankulkijana oli hieman orpo olo siellä kaahailevien taksien ja bussien seassa. Reippaasti suuntasimme kuitenkin kohti neljän kilometrin päässä odottelevaa vanhaa kaupunkia. Reittimme kulki paikallisen asutuksen läpi, mieleeni tuli hieman venäläishenkinen lähiöalue… Hikoiltuamme melkein tunnin ajan lähes 30 asteen helteessä ylämäkeä eteenpäin aloimme olla perillä.
Dubrovnikin vanha kaupunki näkyy kauas, se on yksi Unescon suojelemista maailmanperintökohteista.
Vanhan kaupungin ympäri kiertää muuri, jonka päälle pääsee kävelemään ja ihastelemaan näkymiä niin merelle kuin vanhan kaupungin sisäpuolellekin. Muurien sisäpuolelle pääsee useista porteista sisälle, porttien sillat voivat ruuhkautua melko pahoin satojen turistiryhmien liikkuessa yhtä aikaa tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Muurien sisäpuolella oli toden totta melkoinen ryysis vaikka olimme liikkeellä melko varhain aamusta.
Vanhasta kaupungista näkyy Srd-vuori, jonne pääsee köysiradalla.
Tuliaisostoksia teimme pieneltä paikallisten myyjien torilta, ostimme laventelintuoksuisia tuoksupussukoita, laventeliöljyä sekä sokeroituja viikunoita. Kroatian noustua turistien suosioon on hintataso siellä noussut melkoisella harppauksella ja käytössä maassa on kunat (tosin useassa paikassa kelpaa myös eurot tasasummiksi). Vanha kaupunki oli melko nopeasti kierretty, emme jonottaneet sisälle tuomiokirkkoon tai Rehtorin palatsiin. Puikkelehdimme pieniä kapeita kujia takaisin Pile-portille ja suuntasimme tällä kertaa taksilla kohti sataman läheltä bongattua pientä ostoskeskusta. Se osoittautui kuitenkin kahden liikkeen ”ostariksi” joten ne shoppailut oli hyvin pikaisesti shoppailtu…
Dubrovnikin vanhan kaupungin kapeat kujat.
Venetsia
Venetsia oli laivasta nähtynä häkellyttävän kaunis ja kiehtova.
Onneksemme viimeisenä matkapäivänä meillä oli mahdollisuus päästä vielä näkemään kaunis Venetsian kaupunki. Olimmehan toki nähneet kaupungin julkisivun sekä lähtiessä että satamaan palatessa, mutta nyt pääsimme jalkautumaan kaupunkiin. Satamassa luovuimme matkatavaroistamme ja suuntasimme kohti Venetsian kaupunkia, milläs muullakaan kuin, pienellä laivalla. Venetsiassahan julkinen liikenne on veneilyä. Saavuimme rantakadulle lähelle Huokausten siltaa ja kuulimme oppaan kertomana tarinan sillasta, viereisestä Dogen palatsista sekä Casanovasta. Venematkan jälkeen jatkoimme kävellen kohti Pyhän Markuksen toria.
Ponte dei Sospiri, Huokausten silta. Moni vanki on tällä sillalla huokaillut katsoessaan viimeisen kerran vapauteen ennen astumista Dogen palatsin kellarityrmään josta kukaan muu kuin Casanova ei ole kyennyt pakenemaan. Jos hänkään 😉
Venetsia oli jopa ruuhkaisampi kuin Dubrovnik, väenpaljouteen hävisi samoin tein ellei pitänyt seuralaistaan kädestä kiinni. Markuksen aukiolla kokoontui moni turistiryhmä valmiina kävelykierroksille. Me jatkoimme matkaa kävellen syvemmälle kaupungin uumeniin, pitkin pieniä kujia ylitse monien siltojen. Yllätyin miten monta design- ja merkkiliikettä Venetsiasta löytyikään! Siellä on siis hyvät shoppailumahdollisuudetkin kulttuuritarjonnan lisäksi.
Pyhän Markuksen kirkko, Basilica di San Marco. Tällaisella esteetikolla riitti ihmeteltävää kirkon koristellussa katonharjassa!
Kävelimme Grande Canalille saakka, ihastelimme Rialton siltaa ja päivittelimme ihmismassoja. Ehdimme tämän jälkeen vielä nautiskella mainiot pizzat punaviinilasillisten kera ja ihailla kaunista näköalaa. Koska lento kotiin läheni, emme kierrelleet tällä kertaa tämän enempää vaan lähdimme kohti venettä ja kohti satamaa, josta bussi vei meidät lentokentälle.
Rialton silta. Sillan alla poliisivene lähdössä tehtävälle, täällä pelastushenkilöstökin liikkuu veneellä.
Venetsia oli ehkä matkan kaunein ja mielenkiintoisin kaupunki. Sainkin ajatuksen Pohjois-Italiaa kiertävästä junamatkasta jonka aikana voisi vierailla Venetsian lisäksi esimerkiksi vaikkapa Milanossa, Gardajärvellä ja Pisassa. Saa nähdä toteutanko tämän lähivuosina! To Go-listallani on kuitenkin seuraavaksi Amsterdam heti kesäkuun alussa, mutta sitä ennen blogiin päivittyy muistoja reissuilta New Yorkiin, Los Angelesiin ja Sisiliaan. Ja hei, kiinnostaisiko teitä lukea itse laivasta, Costa Deliziosasta? Siitä, miten laivassa järjestyi risteilyarki?