Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Italia

Kaupunkilomat Rantalomat

Sisilia, jylhän kaunis ja monipuolinen.

lauantai, 12 toukokuun, 2018

Sisilian Taormina valikoitui viime syksyn syyslomakohteeksi puhtaasti siitä syystä, että kotikentältämme tehtiin sinne helppo ja vaivaton pakettimatka. Etukäteen hieman mietin että kuinka pärjäisin nilkkaoperaatiosta toipuvana Taorminan ylä- ja alamäissä sekä kivikkoisilla rannoilla, mutta kaikki sujui loppujen lopuksi oikein hyvin.

Hotellimme sijaitsi noin kilometrin päässä Taorminan keskustasta, rinnettä ylös tämä tarkoittu noin 250 metrin nousua. Näköalat parvekkeeltamme olivat huikeat!

Sisilia on Välimeren suurin saari, se sijaitsee Italian kengänkärjen kohdalla vain lyhyehkön laivamatkan päässä mantereesta. Me lensimme Cataniaan, saaren itäpuolelle. Lokakuussa päivät Sisiliassa ovat vielä helteisiä, mutta illalla voi jo olla viileämpää. Säät suosivat meitä koko viikon ja saimme todellakin nauttia auringosta.

Hotellimme parvekkeelta näkyi myös Etna, Sisilian kuuluisin ja näkyvin maamerkki.

Hotellimme, pienehkö perhehotelli Sole Castello, sijaitsi Taorminan keskustasta noin kilometrin matkan verran rinnettä ylöspäin. Autotie mutkitteli kapeaa tietä ylöspäin, liikenne oli sen verran hurjaa että auton vuokraus ei olisi tullut mieleenkään! Päivittäin kävelimme alas Taorminaan ja vielä alemmas Isola Bella-rannalle. Rannan tuntumaan pääsee myös köysiradalla, jolla mekin muutamia kertoja kuljimme. Kävelyreitit kulkivat päällystettyjä kapeita kujia pitkin tai hieman kivikkoisempaa rinnereittiä pitkin. Näköalat mykistivät ja loman lopussa laskeskeltu porraskävelyn määrä samoin….

Taorminan keskustaa hallitsee pääkatu Corso Umberto, jonka varrelta lähtee lukuisia ja taas lukuisia pieniä kujia ylös rinnettä pitkin tai alas kohti meren rantaa.

Taorminan keskusta keskittyy pääkadun, Corso Umberton varrelle. Pääkadun porttien sisällä liikutaan kävellen, mutta muuten kaupungissa on helppo ja kohtuullisen nopeakin liikkua julkisella liikenteellä tai taksilla. Kuten jo aiemmin totesin, autoa en rohkenisi kapeille ja mielestäni ahdistavan ruuhkaisille teille vuokrata. Me kuljimme jälleen paljon kävellen, mutta varsinkin iltaisin tullessamme hotellilta alas kaupunkiin syömään käytimme useasti samaa ”Antonion taksia.”

Pääkadun varrelta löytyy useita pizzerioita, pizzan syömiseltä ei voi Taorminassa välttyä. Trattoriat olivat varsinkin myöhemmin illalla täynnä turisteja mutta myös paikallisiakin perheitä, jotka italialaiseen tapaan ruokailivat pitkään iloisesti rupatellen. Corso Umberton varrella oli myös lukuisia gelaterioita, joista maistelimme varmasti kymmeniä eri jäätelömakuja.  Jos poistut pääkadulta, päädyt enemmän paikallisten suosimiin paikkoihin; omaksi suosikiksemme nousi taksikuskimme Antonion suosittelema Trattoria da Ugo. Vahva suositus myös aivan hotellimme läheisyydessä olevalle pizzeria Al Saracenolle, josta avautuu upeat näköalat alas Taorminaan ja aina merelle saakka. Suosittelen pöytävarausta, sillä paikka oli joka ilta tupaten täynnä.

Pizzan ja pastan maa Italia. Sisiliassa söin ehkä elämäni maistuvimmat pitsat!

Me tutkimme Taorminassa paikkoja pitkälti kävellen. Pelkästään maisemien ihailu vei varmasti valtaosan viikosta, mutta toki kaupungissa ja koko saaressa on paljon muutakin nähtävää ja tekemistä. Taormina on hyvä yhdistetty ranta- ja kaupunkikohde, sieltä pääsee julkisella liikenteellä etenemään kauemmaksikin vaikka ihan pääkaupunki Palermoon saakka. Koska pidämme rantaelämästä valtavasti, vietimme useamman päivä meren tuntumassa Isola Bella-rannalla. Taorminasta et löydä hienoa hiekkarantaa, paitsi muutaman merenrantahotellin oman, yksityisen rannan. Isola Bella oli kuitenkin mielestäni karun kaunis, yksi kauneimmista rannoista joilla olen ollut. Haasteelliseksi rantsuilun teki kohdallani leikattu nilkkani ja nilkkatuki; mukulakivien seassa kävely avojaloin pelotti ja päädyinkin hankkimaan muoviset uimakengät jotta edessä ei olisi ollut toinen leikkausoperaatio…

Isola Bella näytti upealta ylhäältä päin, kuva otettu näköalatasanteelta kävelymatkallamme alas rantaan.

Tällainen oli Isola Bellan ”rantahiekka”.

Rannalla oli omaan makuuni turhan paljon hierontaa ja akupainantaa tarjoavia aasialaisia yrittäjiä. He eivät uskoneet ensimmäistä ”Ei!”tä vaan kävivät varmistamassa useampaan kertaan että eikö vieläkään olla hieronnan tarpeessa. Kaupustelijoitakin riitti. Muutoin rannalta löytyi kaikki mitä rentoon päivään tarvittiin, ravintolatarjonta oli hyvä. Isola Bellan saaren sisällekin pääsi tutkimaan pientä maksua vastaan, mutta siellä emme käyneet. Sen sijaan vuokrasimme kahden melottavan kajakin jolla kiersimme pienen saaren ja kävimme ihastelemassa maisemia mereltä käsin. Merivesi tuolla on aivan äärimmäisen kirkasta ja näkymät yltävät usean metrin syvyyteen. Meillä oli snorklausvälineet mukana ja syvyyksissä näimme hyvin useiden satojen kalojen parvia.

Hieman aktiviteettia rannalle, meloimme kierroksen Isola Bellan saaren ympäri ja puikkelehdimme kivikkojen välistä.

Yksi kauniista paikoista Taorminassa on myös Villa Comunale, rauhallinen ja hieno puisto joka sijaitsee pääkadun ja kreikkalaisen teatterin välissä. Puistosta voi ihailla upeita näköaloja kohti merta. Kreikkalaisessa teatterissa emme käyneet, koska moni moitti sen olevan turhan kallis antiinsa nähden.

Näkymät Villa Comunalesta kohti Välimerta.

Päiväretki kannattaa ehdottomasti tehdä myös ylös Castelmolan kylään. Sinne pääsee hyvin päällystettyä kävelyreittiä pitkin tai bussilla tunnin välein. Me menimme hotelliltamme puolimatkasta bussilla ylös ja kävelimme alas. Paahtavassa helteessä tämä oli varsin hyvä ratkaisu, mutta Castelmolan vierailu on kyllä kaiken vaivan väärti!

Kävelymatkalla alas Castelmolan kylästä löysin jälleen toinen toistaan ihanampia kuvauskohteita!

Castelmolan kylästä näkyi kauas merelle saakka, korkeuseroa noin 530 metriä.

Castelmolasta löytyy hyviä ravintoloita ja kahviloita Taorminan hintatasoa huokeammalla. Kylästä löytyy myös, voisiko sanoa maailmankuulu Bar Turrisi, johon tutustuminen kannattaa jo ihan erikoisen sisustuksensa vuoksi…! Turrisissa söimme eräänä arki-iltana, jolloin siellä ei ollut ruuhkaa. Olen kuullut että paikkavaraus kannattaa tehdä mikäli on kuumimpana sesonkina liikkeellä. Castelmola muutoin on kaunis ja sympaattinen, jälleen näköalat mykistävät.

Bar Turrisi. Et kyllä arvaa mitä tämän kaunis julkisivu kätkee sisäänsä, en arvannut minäkään!

Mitä Taorminasta sitten jäi päällimmäisenä mieleen? Maistuvat pizzat ja pastat, paikallinen Etna-viini. Gelato ja ricotta-juustolla täytetyt cannolit. Huikean upeat näköalat ja väsyksiin tallustellut ylä- ja alamäet. Ystävälliset ihmiset mutta myös turistirysiin kuuluvat kaupustelijat (rannassa). Kaoottinen liikenne, kuitenkin suht toimiva paikallisliikenne. Meidän nuoriso innostui tästä paikasta myöskin, vähän yllättäen, ja toivovat uutta matkaa Sisiliaan. Muutama muu kohde on nyt to go-listalla, mutta uskoisin että Sisiliaankin palaamme vielä!

Kaupunkilomat

Välimeren risteily, osa 3.

torstai, 3 toukokuun, 2018

Ateena

Ateenassa parlamenttitalon vahdinvaihto tapahtuu jokaisena tasatuntina, vuorokauden ympäri.

Santorinilta suuntasimme kohti Ateenaa. Ateena oli ainoa kaupunki jossa osallistuimme suomalaisen oppaamme kierrokselle emmekä tavalliseen tapaamme kävelleet satamasta kaupunkiin. Syy tähän oli yksinkertaisesti se, että satamasta olisi ollut aivan liian pitkä kävelymatka ja halusimme nähdä juuri ne kohteet jotka tuolla lyhyellä bussikierroksella oli tarjolla. Nousimme siis heti terminaalista bussiin ja ennen aamuruuhkien alkamista kiersimme uuden ja vanhan sataman kautta ensiksi Syntagman aukiolle katsomaan parlamenttitalon vahdinvaihtoa. Olikin erikoisin vahdinvaihto mitä olen nähnyt, suosittelen ihan kokemuksen vuoksi tsekkaamaan tämän!

Vahdin kengät painavat 3,5 kiloa per kenkä, niissä on noin 60 metalliniittiä pohjassa.

Seuraavaksi siirryimme Kallimármaron olympiastadionille, jossa vuoden 2004 olympialaisissa miteltiin jousiammunnassa. Olympiastadion on rakennettu kokonaan marmorista ja se toimii vuosittain Ateenan maratonin maalina. Upea nähtävyys tämäkin, etenkin jos on kiinnostunut Kreikan ja varsinkin olympialaisten historiasta.

Olympiastadion, jossa aikoinaan on käyty kisoja kaikissa lajeissa aina runonlausunnasta teatteriin ennen kuin olympialaiset keskittyivät pelkästään urheilulajeihin.

Bussimatkojen ajan kuulimme tarinoita Ateenan historiasta. Siitä, kuinka kaupunki on rakentunut tarun mukaan ylijumala Zeuksen tyttären Pallas Athenen kaupungiksi Akropolis-kukkulan ympärille. Akropolikselle emme tällä kertaa menneet tiiviin aikataulun vuoksi, se jäi harmittamaan. Ateenaan täytyy siis tehdä toinen reissu hieman väljemmällä aikataululla!

Ateenaan ei saa rakentaa pilvenpiirtäjiä tai niin korkeita rakennuksia, että ne peittäisivät Akropolis-kukkulan; sen on näyttävä kaikista ilmansuunnista kun Ateenaan tullaan.

Nähtävyyksien jälkeen kiertelimme Ateenan vanhassa kaupungissa ja teimme pieniä ostoksia. Kreikan talouden notkahduksen johdosta Ateena oli reissullamme ainoa kaupunki jossa törmäsimme kerjäläisiin ja niitä olikin paljon. Turistiruuhkissa käsilaukut ja lompakot olivat vikkelille pikku-näpistelijöille helppo saalis, laukustaan sai tosiaan pitää kiinni.

Noustuamme laivaan Ateenassa olikin tiedossa pidempi siirtymä merellä. Seuraavana päivänä emme nousseet satamaan vaan seilasimme Adrianmerellä kohti Dubrovnikia. Onneksi päivä oli aurinkoinen, lekottelimme kannella aurinkotuoleilla ja nautiskelimme kiireettömästä olosta.

Dubrovnik

Auringonnousun aikaan saavuimme Dubrovnikin satamaan, luvassa oli todellinen hellepäivä!

Dubrovnik oli toiseksiviimeinen satama jonne pysähdyimme, olimme perillä varhain aamulla. Kun laiva lipui kohti satamaa saimme ihailla upeita näköaloja kohti kaupunkia. Itse satama-alue taas oli melkoinen villi länsi ja jalankulkijana oli hieman orpo olo siellä kaahailevien taksien ja bussien seassa. Reippaasti suuntasimme kuitenkin kohti neljän kilometrin päässä odottelevaa vanhaa kaupunkia. Reittimme kulki paikallisen asutuksen läpi, mieleeni tuli hieman venäläishenkinen lähiöalue… Hikoiltuamme melkein tunnin ajan lähes 30 asteen helteessä ylämäkeä eteenpäin aloimme olla perillä.

Dubrovnikin vanha kaupunki näkyy kauas, se on yksi Unescon suojelemista maailmanperintökohteista.

Vanhan kaupungin ympäri kiertää muuri, jonka päälle pääsee kävelemään ja ihastelemaan näkymiä niin merelle kuin vanhan kaupungin sisäpuolellekin. Muurien sisäpuolelle pääsee useista porteista sisälle, porttien sillat voivat ruuhkautua melko pahoin satojen turistiryhmien liikkuessa yhtä aikaa tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Muurien sisäpuolella oli toden totta melkoinen ryysis vaikka olimme liikkeellä melko varhain aamusta.

Vanhasta kaupungista näkyy Srd-vuori, jonne pääsee köysiradalla.

Tuliaisostoksia teimme pieneltä paikallisten myyjien torilta, ostimme laventelintuoksuisia tuoksupussukoita, laventeliöljyä sekä sokeroituja viikunoita. Kroatian noustua turistien suosioon on hintataso siellä noussut melkoisella harppauksella ja käytössä maassa on kunat (tosin useassa paikassa kelpaa myös eurot tasasummiksi). Vanha kaupunki oli melko nopeasti kierretty, emme jonottaneet sisälle tuomiokirkkoon tai Rehtorin palatsiin. Puikkelehdimme pieniä kapeita kujia takaisin Pile-portille ja suuntasimme tällä kertaa taksilla kohti sataman läheltä bongattua pientä ostoskeskusta. Se osoittautui kuitenkin kahden liikkeen ”ostariksi” joten ne shoppailut oli hyvin pikaisesti shoppailtu…

Dubrovnikin vanhan kaupungin kapeat kujat.

Venetsia

Venetsia oli laivasta nähtynä häkellyttävän kaunis ja kiehtova.

Onneksemme viimeisenä matkapäivänä meillä oli mahdollisuus päästä vielä näkemään kaunis Venetsian kaupunki. Olimmehan toki nähneet kaupungin julkisivun sekä lähtiessä että satamaan palatessa, mutta nyt pääsimme jalkautumaan kaupunkiin. Satamassa luovuimme matkatavaroistamme ja suuntasimme kohti Venetsian kaupunkia, milläs muullakaan kuin, pienellä laivalla. Venetsiassahan julkinen liikenne on veneilyä. Saavuimme rantakadulle lähelle Huokausten siltaa ja kuulimme oppaan kertomana tarinan sillasta, viereisestä Dogen palatsista sekä Casanovasta. Venematkan jälkeen jatkoimme kävellen kohti Pyhän Markuksen toria.

Ponte dei Sospiri, Huokausten silta. Moni vanki on tällä sillalla huokaillut katsoessaan viimeisen kerran vapauteen ennen astumista Dogen palatsin kellarityrmään josta kukaan muu kuin Casanova ei ole kyennyt pakenemaan. Jos hänkään 😉

Venetsia oli jopa ruuhkaisampi kuin Dubrovnik, väenpaljouteen hävisi samoin tein ellei pitänyt seuralaistaan kädestä kiinni. Markuksen aukiolla kokoontui moni turistiryhmä valmiina kävelykierroksille. Me jatkoimme matkaa kävellen syvemmälle kaupungin uumeniin, pitkin pieniä kujia  ylitse monien siltojen. Yllätyin miten monta design- ja merkkiliikettä Venetsiasta löytyikään! Siellä on siis hyvät shoppailumahdollisuudetkin kulttuuritarjonnan lisäksi.

Pyhän Markuksen kirkko, Basilica di San Marco. Tällaisella esteetikolla riitti ihmeteltävää kirkon koristellussa katonharjassa!

Kävelimme Grande Canalille saakka, ihastelimme Rialton siltaa ja päivittelimme ihmismassoja. Ehdimme tämän jälkeen vielä nautiskella mainiot pizzat punaviinilasillisten kera ja ihailla kaunista näköalaa. Koska lento kotiin läheni, emme kierrelleet tällä kertaa tämän enempää vaan lähdimme kohti venettä ja kohti satamaa, josta bussi vei meidät lentokentälle.

Rialton silta. Sillan alla poliisivene lähdössä tehtävälle, täällä pelastushenkilöstökin liikkuu veneellä.

Venetsia oli ehkä matkan kaunein ja mielenkiintoisin kaupunki. Sainkin ajatuksen Pohjois-Italiaa kiertävästä junamatkasta jonka aikana voisi vierailla Venetsian lisäksi esimerkiksi vaikkapa Milanossa, Gardajärvellä ja Pisassa. Saa nähdä toteutanko tämän lähivuosina! To Go-listallani on kuitenkin seuraavaksi Amsterdam heti kesäkuun alussa, mutta sitä ennen blogiin päivittyy muistoja reissuilta New Yorkiin, Los Angelesiin ja Sisiliaan. Ja hei, kiinnostaisiko teitä lukea itse laivasta, Costa Deliziosasta? Siitä, miten laivassa järjestyi risteilyarki?