Viime elokuussa matkasin elämäni toisen kerran Yhdysvaltoihin. New Yorkissa olin käynyt aiemmin, nyt vuorossa oli Los Angeles. Tällä matkalla oli muukin kuin turistifunktio, sillä toinen puoliskoni osallistui Poliisien ja palomiesten MM-kisoihin.
Mennessä vaihdoimme konetta New Yorkissa, kuva otettu jostakin Grönlannin yläpuolelta.
Los Angelesiin laskeuduimme paikallista aikaa kymmenen jälkeen illalla. Valomeri oli aivan uskomaton!
Reissun suunnittelu aloitettiin hyvissä ajoin, lennot varasimme Skyscannerin kautta helmikuussa. Saimme ne inhimilliseen hintaan, muistaakseni noin 600 euroa per henkilö. Majoitukset varasimme AirBnB:n kautta, ensimmäiset neljä yötä lähempää kisakeskusta Losin pohjoispuolelta ja kolme viimeistä yötä Venice Beachilta. Lisäksi varasimme auton lentokentältä noudettavaksi.
Ensimmäisen Losin kotimme lähettyvillä oli hieno Echo Park, josta avautui näkymät Downtowniin. Sieltä löytyi Losin ainoat pilvenpiirtäjät.
Ensimmäinen ”kotimme” sijaitsi kaupungin pohjoispuolella, Echo Parkissa. Talo oli siisti, juuri meidän porukalle sopivan kokoinen ja paikallisten asukkauden ympäröimä. Echo Parkin alueella asutus ei ole kovin vaurasta, keskiluokkaista ehkäpä, mutta pienen ajomatkan päästä löytyikin sitten Beverly Hills korkeine palmuineen ja isoine kivilinnoineen. Ensimmäisenä aamuna jet lagin vaikutuksesta heräilimme jo ennen kukonlaulua ja auton ratissa istuin puoli seitsemältä valmiina kokemaan Los Angelesia!
Echo Park oli paikallisten perheiden suosima grillaus- ja piknikpaikka.
Ensimmäisenä päivänä yritimme hahmottaa vähän sijaintiamme, kävimme ajamassa kisakeskuksessa Los Angeles Convention Centerissä. Kisaajat kävivät ilmoittautumassa Police Academyllä, josta meille tietenkin tuli mieleen Poliisiopisto-leffat. Ajoimme ohi Dodgersien stadionin, jonka eteen oli jo aamupäivällä muodostunut pienehkö autojono illan peliin haluavista faneista.
Los Angeles Police Academy henki America the Great-asennetta.
Autoilu Los Angelesissa alkoi sujua kunhan ajatus ensin tottui tuhansiin ja taas tuhansiin kanssakuskeihin, jopa neljätoistakaistaisiin moottoriteihin sekä ennennäkemättömään mutta yllättävän sujuvaan ruuhkaan. Auto on Losin matkaajalle melkeinpä välttämättömyys, sillä julkinen liikenne on todella surkean toimimaton. En olisi myöskään välittänyt odotella myöhässä olevaa bussia tai tulematonta raitiovaunua siinä helteessä. Autoilu oli kätevää, parkkipaikkoja löytyi helpohkosti eikä auton vuokraus ollut mitenkään järkyttävän kallista. Muistelen että meidän tila-automme maksoi viikoksi noin 600 euroa, kilometrejä tuli satoja mutta tankkasimme vasta viikon loppupuolella eli kulutus oli hyvin pientä. Losissa välimatkat hämäävät, huomasimme sen kun siirryimme ”lyhyen pätkän” Echo Parkin kodista kisakeskukseen ja kilometrejä tulikin yllättäen reilu kymmenen. Puhumattakaan kun vaihdoimme majoitusta noin viidenkymmenen kilometrin päähän Venice Beachille.
Liikenne soljui yllättävän jouhevasti ottaen huomioon autojen määrän.
Ensimmäisinä päivinä kiertelimme kaupungin pohjoispuolta, kävimme Griffith Observatoryssa, ajoimme läpi upean Beverly Hillsin sekä kävimme historiallisessa vanhassa Downtownissa. Siellä ei tosin ollut mitään nähtävää eikä koettavaa, joten jälkeenpäin ajateltuna vierailu oli ehkä ajanhukkaakin. Yhdeksi iltapäiväksi ajoimme reilun kymmenen kilometrin päähän Citadel Outletiin shoppailureissulle, tuolle outlet-kylälle taas antaisin vahvan suosituksen!
Griffith Observatoriolle osauduimme varhain aamulla (jet lag…) jonka vuoksi saimmekin ilmaisen parkkipaikan hyvältä paikalta. Maksullinen parkkeeraus alkoi yhdeltätoista, jolloin me etenimme jo kohti Walk of Famea. Jos olet katsonut valloittavan La La Landin, on Observatoryn maisemat sinulle tuttuja siitä.
Mitä olisi Los Angelesin reissu ilman ikonista Hollywood-kylttiä? Griffith Observatoryn näköalatasanteelta avautuu hyvät näkymät kyltille.
Downtown ei siis mielestäni ole tutustumisen tai käymisen arvoinen. Walk of Famen ympäristöstä olin myöskin lukenut ristiriitaisia kokemuksia ennen reissua, mutta halusin nähdä tiehen painetut tähdet ja kadun varren boheemit esiintyjät. Toden totta väki oli Walk of Famella jos jonkinmoista hiihtelijää ja ainoan kerran koko reissulla tuli sellainen olo että laukustaan teki mieli pitää kiinni vähän kovemmin…! Näkemisen arvoinen kuitenkin, perinteinen turistirysä.
Walk of Fame. Suosittelen etukäteen googlettamaan minkä teatterin edustalta löytyy Se Tähti, sillä katu on pitkä ja tähdet ripoteltu myös sivukaduille.
Koska palomiesten kanssa olimme liikenteessä, pysähdyimme ennen erästä illallisreissua Station 20:lle. Paikalliset brankkarit ottivat seurueemme ilolla vastaan, kierrättivät läpi pienen aseman ja esittelivät kalustoa, täynnä amerikkalaista ylpeyttä. Tykkään amerikkalaisten elämänasenteesta ja siitä miten osataan olla ylpeitä pienestäkin!
Ready to go!
Los Angelesissa on 120 paloasemaa. Asemilla on vitriinissä valmiina USA:n lippu ja muuta rekvisiittaa ”just in case needed.” Oletteko nähneet Suomessa paloautojen mukana Suomen lippuja…?
Seuraavassa postauksessa jatkan Losin kertomusta Venice Beachilta, siinä vasta boheemi ja rento paikka!
