Browsing Category

Tallinna

ravintola Tallinna Viro

Tallinnan Olde Hansa: astu keskiaikaiseen tarinaan

14.3.2023

Tallinnan Raatihuoneen torilla on perjantai-iltapäivänä hiljaista. Lähestyessämme Olde Hansaa, kuulemme pillimusiikkia. Ilmassa tuoksuu makealle: keskiaikaisessa kojussa paahtuu hunajamanteleita, joita vihreään mekkoon pukeutunut nainen meille tarjoaa. Makean mantelin vielä rouskuessa suussa, jatkamme sisälle ravintolaan. Heti ovella vastassa on ihana hovineito Ave, joka toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi. Loikka keskiaikaiseen tarinaan on alkanut.

Ruokailu saatu: Olde Hansa

Ave johdattaa meidät ravintolan kolmanteen kerrokseen, jossa sijaitsee Salainen Huone. Huone on uusi, eikä sitä kuulemma näytetä kuin harvoille ja valituille. Me olemme kuitenkin saaneet kunnian käyttää sitä pukeutumishuoneena. Vanhalla penkillä odottaa kolme erilaista mekkoa pääkoristeineen sekä pari vaihtoehtoa myös miehelle. Ihailemme asuja, mutta emme saa vielä pukea niitä päällemme. Siihen tarvitaan nimittäin toinen hovineito, sillä keskiaikaisten vaatteiden pukeminen on jo itsessään taitolaji.

Saamme vaatteet yllemme ja lähdemme laskeutumaan portaita alakertaan. Katosta roikkuu raskaita, mutta koristeellisia renessanssiajan kankaita. Kynttilät toimivat ainoana valonlähteenä, jättäen portaikon kulmat paikoin pimeiksi. Minusta ei selkeästi olisi linnanneidoksi, sillä kompuroin pitkän laahukseni kanssa. Puuportaikko ja pimeys ovat kuitenkin puolellani, eivätkä paljasta kömpelyyttäni. Varjot leikkivät seinillä ja ne saavat seinämaalaukset heräämään eloon. 

Viimeisellä tasanteella ennen alakerran ravintolaa Ave pysähtyy. Paksun tammilankun päällä on leveä astia, vesikannuja ja pyyhkeitä. On käsienpesun vuoro. Sitäkään emme kuitenkaan tee itse, vaan ojennamme kätemme Avelle, joka hellästi ensin pesee kätemme ja sen jälkeen kuivaa ne pehmeään pyyhkeeseen. Alamme päästä jutun juonesta jyvälle.

Alakerta on täynnä. Iloinen puheensorina ja taustalla soiva keskiaikainen pillimusiikki sekoittuvat keskenään. Siellä täällä kiirehtii työntekijöitä vanhanaikaisissa asuissaan: korot kopisevat ja helmat liehuvat, kun he liitävät paikasta toiseen. Ave opastaa meidät ensin pienempään ruokailuhuoneeseen, jossa meille tuodaan alkupalat.

Tarjoilija tuo pöytään uunituoretta talon leipää, jonka sisällä on pehmoisia tammenterhoja. Tarjolla on myös peurapateeta, yrttituorejuustoa ja sipulipaistosta. Koko komeuden kruunaavat jättiravut, joiden päällä on valkosipulitahnaa. Kaikki on niin hyvää, ettemme muuta tee kuin mumise onnellisina. Seuraavaksi eteemme tuodaan ikoniset Gold Grüber -shotit, jotka ovat tervehdys itse jumalilta.

Tarjoilija opettaa meille oikeaoppisen shottien juontitavan: lasista napataan kiinni pikkusormella ja peukalolla ja samaan aikaan toinen käsi asetetaan pään päälle. Juoma kumotaan ykkösellä alas, jonka jälkeen tyhjä lasi isketään pöytään ja huudetaan kurkku suorana ”Vivat!” Alkuun tämä tuntuu hieman kiusalliselta, mutta mitä pidemmälle ilta etenee (ja mitä useamman juoman olemme juoneet), sitä helpommaksi huuto muuttuu. Välillä siihen yhtyvät naapuripöydätkin, välillä taas huudon kuulee jostain kauempaa ravintolasta.

Ave kertoo tarinoita. Olde Hansan pienimmätkin yksityiskohdat huokuvat historiaa. Ave kehottaa koskettamaan kiviseiniä ja hivelemään tammipöytää. Jos sulkee silmänsä ja avaa mielensä, voi kuulla niiden puhuvan. Ave sujauttaa käsiimme myös tammenterhot, joiden hän kertoo antavan meille hyvän ja onnellisen elämän. Puristan pähkinän lujasti nyrkkiini, enkä halua kadottaa sitä.

Sitten siirrymme pääsaliin, jossa varsinainen ruokailu alkaa.

Aloitan metsäsienikeitolla. Mieheni, joka ei ole koskaan erityisemmin lämmennyt sieniruuille pyytää, että jättäisin hänelle hieman keittoa. Maku on lumonnut hänetkin. Vaihtokaupassa saan mieheltä täydellistä kylmäsavupalvattua hirveä. En ole tiennyt, että liha voi kirjaimellisesti sulaa suussa, mutta nyt tiedän, että sekin on mahdollista.

Ruokailun ohessa ihailemme käsin kaiverrettuja puulusikoita. Seuraamme saapunut ravintolan omistaja Auri ihmettelee kuitenkin ääneen, miten ihmeessä meille on annettu rujot talonpoikaislusikat. Mies kertoo, että keskiajalla syömingit olivat näytön paikka. Rikkaat kauppiaat halusivat tarjota yltäkylläisiä kulinaristisia yllätyksiä niin, että mikään ei taatusti lopu kesken. Sama pätee myös Olde Hansaan: vierailija ei taatusti lähde paikalta nälkäisenä tai huonosti palveltuna!

Vuorossa on jälkiruoka. Ensin saamme lasimme täyteen vettä, jonka tarjoilija on kertomuksensa mukaan hakenut monien kilometrien päässä sijaitsevalta lähteeltä. Sitten pääsemme maistelemaan ruusuvanukasta, jonka maun vahvuus ensin hieman säikäyttää, mutta joka muuttuu lusikka lusikalta aina vaan herkullisemmalta. 

Illan pimetessä myös naistrio on kiivennyt katonrajassa sijaitsevalle lavalle. He soittavat pilleillään ja rummuillaan keskiaikaista musiikkia. Live-musiikki vie mennessään, ja useampi ravintolavieras innostuu nousemaan pöydästä ja laittamaan jalalla koreasti! Tunnelma on koko ajan ollut erinomainen, mutta nyt se kohoaa aivan uusiin sfääreihin. Henkilökuntakin tuntuu syttyvän aivan uudella tavalla ja hekin tanssahtelevat pöytien välissä. 

Toteamme yhteen ääneen, että me todella olemme tehneet aikamatkan keskiaikaan. 

Vielä ennen lähtöämme pistäydymme ravintolan yhteydessä olevassa puodissa. Talonpoika ja piika pesevät juuri suuria ikkunoita, mutta lupaavat kertoa tarinoita, jos haluamme kuulla. Ja niitähän riittää. Jokaisella myynnissä olevalla tavaralla on oma tarinansa: ruskeat kanelisaippuat pesevät synnit niin hyvin pois, ettei tarvitse lähteä papin luo ripittäytymään, vaaleanpunainen ruususaippua taas antaa pesijälle ikuisen nuoruuden. Kuulemma piika itse on käyttänyt sitä jo 170 vuotta sitten.

Hieman epäilemme, saammeko syntejämme koskaan täysin kuurattua pois, mutta päätimme kuitenkin napata mukaamme sekä kaneli- että ruususaippuat sekä mustapippurikynttilän, joka ennakkoluuloista huolimatta tuoksuu todella hyvältä.

Astuessamme ulos Olde Hansasta, olo on erikoinen. Tuntuu kuin maailma ympärillämme olisi ottanut satoja, jopa tuhansia vuosia harppauksia eteenpäin. Olimme illan aikana eläytyneet niin hyvin Olde Hansan keskiaikaiseen tunnelmaan, että ympäröivä maailma oli päässyt unohtumaan. Ja niin kai oli tarkoituskin.

Budapest Tallinna Unkari Viro

Budapest vai Tallinna – kumman joulutori oli parempi?

27.12.2022

Vaikka joulu oli ja meni, ajattelin tulla jakamaan vielä nopeasti fiiliksiä Budapestin ja Tallinnan joulutoreista – ne kun ovat auki vielä hetken joulun jälkeenkin. Kerrankin oli nimittäin hyvä tuuri, sillä pääsin hakemaan joulufiilistä molemmista kaupungeista.

Tallinnan joulutori on jo vuosia kuulunut omiin perinteisiini. Milloin sinne on matkattu yksin tai kaksin, milloin taas sukulaisten ja ystävien kanssa. Jos joulufiilis on muuten ollut kadoksissa, Tallinnasta se on ollut helppo käydä hakemassa. Ja vaikka miten olen aiemmin ollut innoissani Tallinnan joulutorin tarjonnasta, niin nyt kaikki tuntui hieman laimealta. En tiedä, johtuiko se kenties siitä, että Budapest tarjosi niin kovan vastuksen upeine miljöineen ja vaikuttavine koristeineen.

Budapest – koristeita ja mieletön miljöö

Kun koko kaupunki on kuin Disneyn sadusta koristeellisine linnoineen ja hallintorakennuksineen sekä mahtipontisine patsaineen ei varmaan ole ihme, että myös joulutoreissa on oma tunnelmansa. Ja joulutoreista pitää ehdottomasti puhua monikossa, sillä niitä löytyy ympäri Budapestia: Parin isomman lisäksi pitkin kaupunkia löytyy pienempiä joulutoreja. Myyntikojuja on asetettu esimerkiksi urheilukenttien ja puistojen kylkeen ja niistä myydään muun muassa käsitöitä, makeisia, erilaisia joulukoristeita, perinteistä ”katuruokaa” sekä hehkuviiniä.

Lisäksi oli kiva huomata, miten koko kaupunki ottaa osaa joulunviettoon: monien liikkeiden ikkunoissa komeili toinen toistaan näyttävämpiä jouluasetelmia ja useammat kivijalkamyymälän ulkopiha oli koristeltu todella näyttävästi. Koko kaupungissa soi joululaulut, ja lumettomuudesta huolimatta oli todella helppoa päästä mukaan joulufiilikseen.

Ainoat miinukset, jotka Budapestin joulumarkkinoista keksin, olivat samanlaisuus ja usein hieman epärehelliset kauppiaat. Samanlaisuudella tarkoitan tässä sitä, että kun olet käynyt yhdellä joulutorilla, olet nähnyt ne kaikki. Kaikkialla myydään samoja tuotteita ja suunnilleen samoin hinnoin. Valikoiman tai hintojen puolesta ei siis ole tarpeellista kierrellä useammalla torilla.

Toinen miinus liittyy itse kauppiaisiin. Jokaisella torilla, jolla kävimme, pääsimme todistamaan asiakkaan ja myyjän erimielisyyksiä maksusta. Asiakas oli aina maksanut käteisellä ja saanut liian vähän vaihtorahaa takaisin. Vanha kikka, joka ainakin Budapestissä oli ahkerassa käytössä. Onneksi kuitenkin jokaisella torilla oli mahdollisuus myös korttimaksuun…

Tallinna – tuttua ja tunnelmallista

Budapestin jälkeen Tallinnaan lähtö tuntui valitettavasti vain ihan kivalta. Työkiireet ja -stressi sekä päiväreissun aikataulupaineet hieman latistivat tunnelmaa, mikä varsinkin näin jälkeenpäin harmittaa kovasti. Mutta onneksi Raatihuoneentorille päästyäni saatoin taas ihailla,  miten kauniita Tallinnan vanhakaupunki ja sen joulutori ovatkaan!

Jos joulumieli oli tässä vaiheessa vähän kadoksissa, iski se oikein ryminällä, kun astuimme keskelle Tallinnan Raatihuoneentorin vilinää. Ihmiset olivat iloisia ja kerääntyneet torille vaihtamaan kuulumisia ja joka puolella myytiin höyryävää glögiä, käsitöitä, herkkuja ja koristeita.

Tallinnan joulutori on tuttu ja turvallinen. Siellä toistuvat vuodesta toiseen samat elementit, ja olen varma, että ainakin osa kojuista kököttää joka vuosi samassa paikassa. Vaikka toisaalta rakastan sitä, että Raatihuoneen joulutori säilyy samanlaisena vuodesta toiseen, voisi ehkä jonkinlainen uudistaminen tai uudistuminen kuitenkin olla paikallaan?

Kumpi vei, Budapest vai Tallinna?

Kuten ehkä jo osasittekin päätellä, nousi Budapest omaksi suosikikseni. Saattaa olla, että uutuudenhuumalla on osuutta asiaan, mutta siltikin väitän, että Budapest on Tallinnaa tunnelmallisempi myös joulutorien osalta. Lisäksi koristeisiin ja koko kaupungin joulutunnelmaan on mielestäni panostettu Unkarissa aivan erityisellä innolla Viroon verrattuna.

Tallinnan joulutori jäi vain ihan kivaksi. Se ei aiheuttanut enää samanlaista hyperventilointia ja riemunkiljahduksia kuin aikaisempina vuosina. Ehkä se johtui siitä, että useat eurooppalaiset joulutorit noudattelevat samaa kaavaa ja on oikeastaan hankala erottua edukseen: kaikkialla on myynnissä samoja tuotteita ja samat joululaulut raikuvat torista toiseen. Oikeastaan ainoat seikat, joilla joulutorien suhteen voi ”kilpailla” lienevät miljöö ja sää (koska onhan luminen joulutori huomattavasti vesisadeversiota tunnelmallisempi) – ja ainakin miljöön suhteen Budapest veti tällä kertaa selvästi pidemmän korren.

Mistä mielestäsi löytyy tunnelmallisin joulutori?

Tallinna Viro

Postikortteja Tallinnasta

20.5.2022

Terveiset Tallinnasta! Reissusta on oikeasti palattu jo reilu viikko sitten, mutta nyt on vihdoin aikaa istahtaa koneelle blogin ääreen muistelemaan tuota ihastuttavaa minilomaa. Lähdimme matkaan kaksin mieheni kanssa hieman ex tempore, mikä tuntuu meillä toimivan aina kaikista parhaiten. Emme ole turhan suunnitelmallisia ja pidämme siitä, että voimme heittää ilmoille jonkin idean ja lähteä heti toteuttamaan sitä. Pieni loikka Tallinnaan keskellä viikkoa oli juuri sitä.

Matka ei alkanut kovin vahvasti, sillä myöhästyimme laivasta. Päästessämme terminaaliin saatoimme juuri vilkuttaa Eckerö Linen laivalle, joka hiljalleen lipui pois näköpiiristämme. Onneksi seuraavaa laivaa ei tarvinnut kauaa odottaa, ja pääsimme vieläpä Tallinkin Megastarille. Varsin loistava vaihtoehto, eikä myöhästyminen lopulta haitannut ollenkaan. Onnistuimme nappaamaan ikkunapaikat, joten matka sujui varsin mallikkaasti. Ehdin tekemään asiakkaalle esitettä samalla, kun mieheni kävi seikkailemassa ympäri laivaa. Tämä oli hänen ensimmäinen kertansa Megastarilla, joten ihmeteltävää riitti.

Majoituimme Radisson Collection Hotelissa, joka oli avattu täysmittaisen remontin jäljiltä vain muutama päivä ennen saapumistamme. Respasta kerrottiin, että olimme hotellin ensimmäisiä vieraita, eikä huoneessamme ollut vielä nukkunut kukaan remontin jälkeen. Hotelli oli itselleni uusi tuttavuus – ja erittäin positiivinen sellainen. Kaikkialla oli todella hienoa ja pienetkin yksityiskohdat oli mietitty tarkasti. Spa-osastolla ei myöskään ollut ruuhkaa, joten pääsimme saunomaan ja lillumaan useammaksi tunniksi ihan vain kahdestaan. Tarjolla oli useampi eri sauna- ja suihkuvaihtoehto, mikä jo sekin oli kivaa vaihtelua tavalliseen hotellitarjontaan verrattuna.

Huoneen hintaan sisältyi aamupala, joka sekin oli erinomainen. Niin paljon valinnanvaraa, että meinasin tehdä siitä itselleni ongelman. Maha kun ei vetänyt kaikkea sitä, mitä olisin halunnut maistaa! Kävimme ensimmäisenä iltana testaamassa myös hotellin ravintolan tarjonnan ja yllätyimme positiivisesti. Huikeita makuja ja rohkeita yhdistelmiä! Suosittelen lämpimästi testaamaan.

Hotelli saa lisäpisteitä myös sijainnistaan, joka oli täydellinen. Sen läheisyydestä löytyy lukuisia ravintoloita, kahviloita, baareja sekä kauppoja. Myös vanhaan kaupunkiin on vain kivenheiton matka. Sieltä on helppo liikkua kaikkialle, ja etäisyydet ovat hyvin kohtuulliset, lapsia ja vanhuksiakin ajatellen.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme myös Vanhaankaupunkiin iltakävelylle. Kirsikkapuut kukkivat ja vanhat mukulakivikadut veivät äkkiä mennessään. Oli kiva vaellella päämäärättömästi sinne tänne, ja kerrankin osasin olla ottamatta stressiä siitä, ehdinkö kuvata kaikki ”pakolliset” paikat. En ehtinyt, ja hyvä niin. Aina, kun uskallan olla suorittamatta, olen hurjan ylpeä itsestäni. Mutta yhtä vaikeaa se on joka ikinen kerta.

Myös Ukrainan tilanne näkyi Tallinnassa. Poliiseja oli tavallista enemmän liikenteessä ja Venäjän suurlähetystön edustaa partioitiin tarkasti. En ollut varma, saiko paikalla kuvata, mutta nappasin silti muutaman otoksen. Itku meinasi päästä plakaatteja lukiessa. Milloin kaikki meni näin pahasti pieleen?

Ja jos tuota surullista hetkeä ei lasketa, Tallinna oli aivan yhtä tuttu ja ihana kuin aina ennenkin. Niin kovin helppo ja turvallinen. Huomasin kuitenkin, että koko reissun ajan oli polte päästä pois keskustasta muualle Viroon. Veikkaan, että seuraavalla kerralla meillä siis on auto mukana!

Tallinna Viro

Aseita & fantasiaa: mitä en tekisi Tallinnassa?

16.5.2022

Vanhakaupunki, Telliskiven hipsterialue, Toompea näköalapaikkoineen, Rotermannin kortteli, Kiek in de Kök, Bastionin tunnelit… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Sen lisäksi, että Tallinnasta löytyy Vanhakaupunki mukulakivikatuineen, pastellinsävyisine pikkurakennuksineen ja viihtyisine ravintoloineen, on kaupunki paljon muutakin. Minulla on kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia Vanhastakaupungista kaikkina vuodenaikoina: olen nautiskellut lukemattomia jääkahveja Telliskiven persoonallisissa kahviloissa, kävellyt jalkani rakoille historiallisilla mukulakivikaduilla, ihaillut Tallinnan kirsikkapuita monena keväänä ja puikkelehtinut kapeilla kujilla vailla päämäärää. Ja vaikka edellisestä Tallinnan vierailusta olikin vierähtänyt tovi, huomasin kipeästi kaipaavani jotain uutta. Jotain sellaista, mitä en ollut siellä aiemmin kokenut. Jotain yllättävää – ja ehkä outoakin.

Keskiviikko oli Tallinnassa kovin kylmä ja sateinen. Juuri sellainen, ettei huvittanut olla ulkona yhtään kauempaa kuin oli pakko. Reput painoivat selässä, eikä kameraa tehnyt mieli kaivaa esiin. Istuimme suloisessa pienessä kahvilassa posliisine kahvi- ja teekuppeinemme ja mietimme, mitä oikein tekisimme viimeisenä Tallinna-päivänämme. ”Mitä sä et koskaan tekisi Tallinnassa?” mieheni kysyi äkisti. Ei mikään helpoin kysymys, varsinkin kun olen iän myötä oppinut, että harvoin kannattaa olla vastauksissaan kovin jyrkkä tai mustavalkoinen. Niinpä hieman kieli keskellä suuta mietin, mitä oikein vastaisin.

Vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen mieleeni tulivat sotajutut. Olimme edellisenä iltana nähneet Vanhassakaupungissa paljon puhuttelevia, Venäjä-vastaisia plakaatteja ja katsoneet toki aamun uutiset ennen uloskirjautumista hotellista. Mietimme, voisiko siinä olla vastaus aktiviteettiongelmaamme ja aloimme molemmat hieman hämmentyneinä selailla Tripadvisorin suosituksia aiheeseen liittyen. Oliko tämä sopivaa?

Päädyimme lopulta kahteen aktiviteettiin, joissa on paitsi paljon samaa myös sopivasti eroavaisuuksia:

Play VR

Mikä? Virtuaalipelipaikka, josta löytyy jopa 50 erilaista peliä pelattavaksi. Paikalle voi tulla yksin, kaksin tai vaikkapa kaveriporukan kanssa: valikoimassa on paljon erilaisia pelejä, jotka soveltuvat monenlaisille pelaajaporukoille. Me pelasimme ensin kahdestaan toisiamme vastaan, mutta koska olemme niin eritasoisia pelaajia (toinen pelaa usein, toinen ei koskaan), päätimme jatkaa peleihin, joissa taistelimme kaksin ”koko muuta maailmaa” vastaan. Valittavana on erilaisia sota-, pala- ja seikkailupelejä sekä jonkinlaisia älypelejä. Jokaiselle löytyy siis varmasti jotakin! Myös lapsille löytyy oma tarjontansa.

Missä? Pelipaikka sijaitsee loistopaikalla (Liivalaia 40, Tallinn), vain lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta ja satamasta. Mikäli majoittuu keskustan tuntumassa, paikalle on helpointa tulla kävellen.

Miten? Pelin pääsee varaamaan helposti netistä. Me saimme varattua pelin parin tunnin päähän varauksesta, ja peliaikoja tuntui muutenkin olevan hyvin tarjolla. Vaatetukseksi suositeltiin jotain mukavaa ja joustavaa, sillä pelatessa saa kyllä hien hyvin pintaan.

Hinta? Viikolla pelaaminen on halvempaa, ja tunnin sessio meiltä kahdelta maksoi yhteensä 30 euroa (viikonloppuisin 45 euroa). Paikassa suositaan korttimaksua.

Oma arvio: Super hauskaa ja hikistä hommaa! En normiarjessa ole minkäänlaisten konsoli- tai videopelien ystävä, ja olen kerran elämässäni testannut pleikkaria. Olinkin todella skeptinen tämän aktiviteetin suhteen, mutta yllätyin positiivisesti! Ellei meillä olisi ollut kiire ammuntaan, olisimme varmasti ottaneet toisenkin tunnin heti perään. Jos sinusta löytyy sopivasti heittäytyjää, eikä lattialla könyäminen tai hikoilu haittaa, niin voin suositella tätä lämpimästi! Täytyy kuitenkin sen verran varoittaa, että rakennus ja rappukäytävä saattavat näyttää hieman… noh, parhaat päivänsä nähneiltä, mutta ei kannata antaa alkujärkytyksen vaikuttaa liiaksi. Itse pelitilat ovat todella siistit ja modernit, ja palvelu mainiota.

Lue lisää: https://playvr.ee/eng/main

Ghost Tactics – Tondi Shooting Range

Mikä? Tondi Shooting Rangesta löytyy (ainakin omien nettisivujensa mukaan) sekä Baltian suurin ampumarata että laajin asevalikoima. Ampumapaketit on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille ja kaikki yli 12-vuotiaat ovat tervetulleita kokeilemaan. Aiempaa kokemusta tai aselupaa ei tarvita, sillä paikalta löytyy opettaja, joka opettaa tarvittavat turvallisuutta ja aseenkäsittelyä koskevat periaatteet lyhyesti ja ytimekkäästi.

Missä? Nimensä mukaisesti ampumarata sijaitsee Tondin kaupunginosassa, osoitteessa Pärnu mnt 142/4. Paikalle pääsee näppärästi ratikalla. Linjat 3 ja 4 vievät Tondin pysäkille, josta on vain muutaman kymmenen metrin kävely radalle. Me kuljimme mennen tullen ratikalla, mutta myös bussilla pääsee paikalle: linjat 5, 18 ja 36 pysähtyvät Kalevissa, joka on lähin ampumapaikkaa sijaitseva pysäkki.

Miten? Ajanvaraukset ja tiedustelut tehdään puhelimitse. Me saimme viikolla varattua ammunnan samalle päivälle, muutaman tunnin päähän soitosta. Henkilökunta puhuu viron lisäksi erinomaista englantia, mutta suomea he eivät puhu lainkaan. Suosittelenkin, että ampumaan lähtee vain, mikäli vähintään toinen kielistä on hyvin hallinnassa. Paikassa kuitenkin käsitellään aseita, joten on todella tärkeää, että esimerkiksi turvallisuusohjeet ymmärtää varmasti. Mitä taas tulee vaatetukseen tai kenkiin, ei niiden suhteen ole minkäänlaisia toiveita tai rajoituksia; nettisivuillakin sanotaan, että ampumaan pääsee vaikka korkokengissä ja leningissä.

Hinta? Hinta määräytyy täysin sen mukaan, minkälaisen ampumapaketin itselleen haluaa. Halvimmillaan hommasta selviää 5 eurolla (revolveri + 1 patruuna), mutta listaan on mahdollista lisätä useita aseita erilaisilla panosmäärillä. Myös muutamia valmiita paketteja on tarjolla, mutta yleisimmin asiakkaat haluavat itse päättää, millä aseilla ja miten paljon ampuvat. Me ammuimme yhteensä 7 eri aseella, ja hintaa koko setille kertyi hieman vajaa 150 euroa. Hintaan sisältyi aseiden ja panosten lisäksi myös vakuutus ja opettaja. Kannattaa huomioida, että paikassa käy vain käteinen!

Oma arvio: Hauskaa hommaa! Vaikken olekaan mikään asefanaatikko tai ylipäätään ymmärrä niistä mitään, kilpailu käy aina (ja kerrottakoon, että olen aina osunut melko hyvin maalitauluun)! Tämäkin paikka saattaa aluksi näyttää hieman epäilyttävältä ulospäin, mutta sisätilat ovat todella siistit, modernit ja asialliset. Työntekijät olivat mukavia, ja saimme radalle myös todella hyvän opettajan, jonka rauhallisuus tarttui meihinkin.

Lue lisää: https://laskmine.ee/fi/


Vaikka meillä olikin hurjan kivaa, tuntui silti jollain tapaa pahalta ”leikkiä” samoilla välineillä, joilla muualla maailmassa päätetään toisten hengistä. Ja epäreilulta siksi, että me pystyimme itse valitsemaan tämän aktiviteetin. Meidän ei ollut pakko tarttua aseisiin.

Mitä ”outoa” tai vähemmän tunnettua aktiviteettia itse suosittelisit Tallinnaan matkaavalle?