Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

vinkit

Hämeenlinna kansallispuisto Kanta-Häme luontopolku vinkit

10x suosikki luontopolut Hämeenlinnan seudulla

12.5.2022

Kanta-Hämeen luontopolkuja on nyt tullut tallattua reilun vuoden verran. Aiemmin itselleni täysin tuntemattomasta alueesta on tullut hyvinkin tuttu ja turvallinen, ja olen ehtinyt kierrellä alueen kohteita mielestäni varsin paljon. Niinpä ajattelin, että nyt olisi vihdoin hyvä hetki koota lempireitit yhteen postaukseen. Olen aiemmin tehnyt samantyylisen listauksen Turun seudun suosikkipoluista ja se on edelleen yksi luetuimmista postauksistani.

Mutta pidemmittä puheitta, tässä meikäläisen suosikit Hämeenlinnan seudulta:

Hatlamminsuo

Riihimäellä sijaitseva Hatlamminsuo on yksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista luontokohteista. Noin 60 hehtaarin kokoiselta suojelualueelta löytyy vajaan 1,5 km pituinen luontopolku, joka etenee suurimmalta osin pitkospuita pitkin luonnontilaisella keidassuolla. Hatlamminsuon luonto on hyvin rikas ja sieltä löytyy kymmeniä suokasvillisuustyyppejä. Lue kohteesta lisää täältä.

Heinisuon luontopolku

Heinisuon luontopolku on noin kolmen kilometrin pituinen rengasreitti, joten lenkin voi aloittaa parkkipaikan molemmin puolin. Suosittelen lenkin kiertämistä myötäpäivään, jolloin luontopolun paras kohta eli pitkospuut jäävät reitin loppupuolelle ja pidempi metsäosuus sijoittuu heti reitin alkuun. Alueella on jonkin verran polkuja, joten kannattaa pysyä hereillä ja seurata Heinisuon opasteita, ettei eksy väärille teille. Lue kohteesta lisää täältä.

Honkalanrannan luontopolku

Honkalanranta on upea yksityisille maille perustettu pieni luonnonsuojelualue Katumajärven länsipäädyssä lähellä Idänpäätä. Mainio kohde erityisesti lintujen kevät- tai syysmuuton aikaan, mutta myös muulloin kiva ja helposti saavutettava paikka. Luontopolun yhteydestä löytyy laavu, nuotiopaikka ja lintutorni.

Iso Melkuttimen kierto

Iso Melkutin sopii päiväretkeilyn lisäksi täydellisesti myös yöpymiseen, ja reitin varrelta löytyykin monta loistavaa telttapaikkaa. Reitiltä löytyy kaksi laavua, kuivakäymälät, monia virallisia ja epävirallisia tulipaikkoja, sukelluspaikka sekä useita hienoja uimapaikkoja. Iso-Melkuttimen kierto on pituudeltaan reilut viisi kilometriä, ja se on merkitty joihinkin reittiopasteisiin viralliseksi pituudeksi. Koska retkeilijänä joutuu kuitenkin lähtemään Tauluntien pysäköintipaikalta, matkaa kertyy kaikkiaan seitsemän kilometrin verran. Lue kohteesta lisää täältä.

Laurinmäen luontopolku

Laurinmäki tarjoaa aikamatkan suomalaiseen historiaan! Luontopolku alkaa torpparimuseon alueelta ja kiertää kokonaisuudessaan noin neljän kilometrin mittaisen reitin lehdossa ja kuusimetsässä. Polku johtaa kulkijan kallioiselle Määkynmäelle, josta on upeat näköalat Kernaalanjärven ja Hakoisten linnavuoren suuntaan. Luontopolku on pääosin helppokulkuista, mutta Määkynmäen laella mennään paikoitellen todella korkealla, aivan jyrkän pudotuksen reunalla. Pitkät pätkät kuljetaan myös juoksuhautojen viertä. Lue kohteesta lisää täältä.

Mantereenlinnan luontopolku

Mantereen linnavuori sijaitsee Katumajärven länsirannalla Hämeenlinnassa. Linnavuori kohoaa yli 50 metriä järven pintaa korkeammalle, ja se koostuu kolmesta suuresta kallioalueesta. Pääasiassa mäki ja koko alue ovat mäntymetsää, jonka itä- ja eteläpuolen rinteet ovat äkkijyrkkiä ja paikoitellen vaikeakulkuisia, kun taas länsi- ja pohjoispuolella on huomattavasti loivempaa. Alueella ei ole sen kummemmin opasteita, mutta polkuja menee ylös mäkeen paitsi Turengintieltä myös Katumantien ja Turengintien risteyksen tuntumasta sekä ristiin rastiin ympäri metsää. Alueelta ei löydy vessaa, laavua tai muitakaan ylellisyyksiä, mutta maasto itsessään tarjoaa useamman hulppean taukopaikan. Useammat kivet ovat kuin tehtyjä pysähdykselle, ja pienellä mielikuvituksella alueella saattaakin nähdä useita luonnon tarjoilemia pöytäryhmiä. Lue kohteesta lisää täältä.

Peukalolammin-Kaksvetisen esteetön luontopolku

Tämä luontopolku sijaitsee Liesjärven kansallispuistossa. Reitti on noin neljän kilometrin pituinen ja sen varrella on loivia ylä- ja alamäkiä sekä helposti ylitettäviä lyhyitä siltoja. Rengasreitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja sen varrella on kaksi suurempaa levähdyspaikkaa tulistelumahdollisuuksineen sekä joitakin pienempiä levähdyspaikkoja, joista löytyy pöytiä ja penkkejä. Parkkipaikka löytyy helposti Google Mapsista nimellä Peukalolamminkangas p-alue. Lue kohteesta lisää täältä.

Raimansuo

Raimansuo jää Janakkalan ja Hämeenlinnan puolella olevien pitkittäisharjumaastojen väliin, ja sen vieressä sijaitsevat kauniit Likolampi ja Sälilampi. Raimansuon läpi kulkee polku ja pitkospuut, ja maasto on paikoitellen hyvin kosteaa, mutta uudehkot, ehjät ja leveät pitkospuut tekevät etenemisestä helppoa. Maasto on mukavan vaihtelevaa: pitkospuiden lisäksi pääsee seikkailemaan metsissä ja kivikossa sekä ylittämään kauniita siltoja. Lue kohteesta lisää täältä.

Suurisuo

Suurisuo sijaitsee Turengin taajaman itäpuolella lähellä Lammin rajaa. Suolle pääsee parhaiten joko Suurisuo-nimistä tietä pitkin tai jos haluaa suoraan lintutornille (, joka on yksi Suurisuon parhaista paikoista), kannattaa navigaattoriin kirjoittaa Leppälammintie. Suolla kiertelee melkein kaksi kilometriä pitkospuuverkostoa ristiin rastiin. Ympyrälenkin sijaan suolla joutuu hieman kikkailemaan, sillä reitti on hieman erikoisen mallinen: keskellä suota on risteys, josta pitkospuut risteävät neljään eri suuntaan. Lue kohteesta lisää täältä.

Unikonlinna

Unikonlinna tahi Unikkolinna on rauhoitettu mahdollinen muinainen linnavuori ja puolustusvarustus Janakkalassa. Vuori sijaitsee Kirkkoportinniityn laidalla, noin 3,5 kilometriä Hakoisten linnavuoresta linnuntietä lounaaseen. Alueella risteilee useita eri polkuja, joita yhdistelemällä saa itselleen mieluisan pituisen lenkin. Unikonlinnan hienoin kohta on ehdottomasti luola, joka kantaa nimeä Pirunpesä. Rotkon puolelta pääsee pujahtamaan luolaan ja nousemaan sitten ylös maanpinnalle. Alue on kivikkoinen, ja suurien järkäleiden päällä loikkiessa saa todella varoa nilkkojaan. Kohde ei sovi perheen pienimmille eikä huonokuntoisemmille. Lue kohteesta lisää täältä.

Miltä listaus mielestänne vaikuttaa? Mitä itse lisäisitte?

Turkki vinkit

Turkkilainen sauna eli hamam – mitä ja miten?

28.4.2022

Turkissa ei voi olla törmäämättä perinteiseen turkkilaiseen kylpylään eli hamamiin, jolla on pitkät historialliset perinteet keskiajalta saakka. Kylpylät olivat suosittuja jo ottomaanien valtakauden aikaan (1299–1923) ja niitä perustettiin nopealla tahdilla sekä hygieenisistä että sosiaalisista syistä. Kylpylät olivat suosittuja tapaamispaikkoja erityisesti naisten keskuudessa, sillä aikoinaan heidän elämänsä rajoittui pitkälti oman kodin seinien sisäpuolelle. Vielä nykyäänkin hamam tarjoaa peseytymisen ja rentoutumisen lisäksi kurkistusreiän turkkilaiseen historialliseen arkkitehtuuriin ja Turkin vanhaan kulttuuriperinteeseen.

Aiemmin hamamia käytettiin lähinnä juoksevan veden puutteen vuoksi, mutta nykyäänkin turkkilaiset käyvät säännöllisesti siellä rentouttamassa kehoaan ja mieltään – eikä pesusta usein joudu maksamaan kovinkaan paljoa. Mitä taas tulee meihin suomalaisiin, pesukokemus saattaa aluksi tuntua oudolta ja tunkeilevalta – ehkä jopa nololta. Hermoilu on kuitenkin useimmiten ihan turhaa, sillä parhaimmillaan hamam on todella rentouttava ja miellyttävä kokemus.

Turkkilaisen saunan historiaa

  • Turkin vahva kylpyläkulttuuri linkittyy vahvasti islamiin ja se kuuluu täydentävänä osana moskeijoihin. Uskontoon liittyvät peseytymiset hoidetaan hamamissa, eikä muslimi voi mennä rukoilemaan moskeijaan ellei ole peseytynyt sitä ennen kunnolla. Aikojen alussa profeetta Muhammed epäröi suositella tällaisia ”hikoilulaitoksia” Koraanissa, sillä hän ajatteli arabien vanhan tavan eli kylmässä vedessä peseytymisen, olevan parempi ja terveellisempi. Profeetta joutui kuitenkin pyörtämään päätöksensä, koska tuli vakuuttuneeksi siitä, että hikoilukylvyt lisäsivät hedelmällisyyttä.
  • Sana hamma merkitsee arabiksi kuumentaa. Heprean kielellä haman tarkoittaa olla lämmintä. Islamin hamman on saanut alkunsa jo 300-600 lukujen syyrialaisista termeistä, kylpylöistä.
  • Turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453, jolloin siellä oli 153 kylpylää ja 8 suurta termiä. Islaminuskoiset turkkilaiset olivat tutustuneet kreikkalaiseen hikoilusaunaan ja roomalaisiin kylpylöihin jo satoja vuosia. Vähitellen syntyi kaksi erilaista hamam-tyyppiä: kaplica ja ilica. Näistä ilica esiintyy kuumien lähteiden yhteydessä, joissa kuumimman huoneen (harara) keskellä on kuumavesiallas. Kaplicassa huoneen keskellä taas on hikoilukoroke.
  • Myös hieronta on kuulunut turkkilaiseen saunaan tärkeänä osana kylpemistä. Hararan keskellä on kahdeksankulmainen marmorikoroke, jonka päällä kylpijä pestään. Koroketta sanotaan napakiveksi, koska sen päällä kylpijä paljastaa pesijälleen napansa. Seinustoilla on usein myös pienempiä kammiota, joissa kylpijät voivat pestä itsensä yksityisesti.
  • Ensimmäiset hamamit nousivat aavikoille kaupunkien ulkopuolelle. Hamamit olivat avoinna kaikille säädystä katsomatta, sillä kylpylämaksu maksettiin varallisuuden ja omantunnon mukaan.

Miten hamamiin tulee varustautua?

  • Kylpyläkäyntiin ei välttämättä tarvitse varustautua mitenkään erityisemmin, sillä hamamista saa yleensä kaiken tarvittavan. Halutessaan mukaan voi pakata kylpyläolosuhteisiin sopivat kengät, kuten varvassandaalit. Usein kylpylässä on tarjolla kenkiä, mutta kokovalikoima ei välttämättä ole kovinkaan laaja, joten varsinkin isompijalkaisen kannattaa napata omat kengät mukaan. Kylpylöissä ei ole tapana liikkua paljain jaloin.
  • Hamamissa käymistä suositellaan usein heti loman alkuun: kuorittu iho toimii hyvänä pohjana rusketusta varten. Hamamin jälkeen on tärkeää suojautua aurinkorasvalla, koska kuorittu iho on arka auringolle.
  • Naiset ja miehet kylpevät perinteisissä hamamissa erillisissä tiloissa, mutta varsinkin turistikohteissa on ns. unisex-hamameja, joissa kaikki ovat samassa tilassa – ja usein alasti. Jos alastomuus tuntuu kiusalliselta, miesten kannattaa ottaa mukaan uimahousut ja naisten taas bikinit tai alushousut. Kokovartalouimapukua ei kannata ottaa, sillä sen joutuu kuitenkin riisumaan pois pesun alettua.
  • Arvotavarat, kuten puhelimet ja lompakot kannattaa jättää hotellille. Hamameissa saattaa olla lukolliset tai koodilla varustetut lokerot, mutta niiden turvallisuus on vähän niin ja näin. Pukeutumistilat vaihtelevat kylpylöissä omista pienistä pukuhuoneista lokeroihin, ja useimmissa pukuhuoneissa on myös valvontakamerat, mikä luo hommaan oman jännityksensä.
  • Kannattaa muistaa juoda – sekä ennen että jälkeen hamamin.
  • Kylpylöissä puhutaan usein vain turkkia, mutta yleensä kommunikaatio toimii hyvin esimerkiksi eleiden avulla. Turistikohteissa pärjää loistavasti myös englannilla, ja yllättävän monessa paikassa puhutaan myös saksaa.

Mitä hamamissa tapahtuu?

  • Vierailu hamamissa kestää yleensä noin 2-3 tuntia.
  • Heti hamamiin saavuttua tulee päättää, minkälaisen paketin haluaa ostaa. Vaikka olisit maksanut jo etukäteen, kannattaa varautua, että sinulle koetetaan sinnikkäästi tarjota myös lisäpalveluja. Noin 20 euron perusmaksulla saa yleensä höyrysaunan, kuorinnan ja pesun, mutta tarjolla on niiden lisäksi erilaisia hierontoja ja kasvonaamioita. Pakettien hinnat ovat usein selkeästi esillä, mutta (kuten tapoihin kuuluu) tinkaaminen kannattaa aina.
  • Yleensä hamamissa on yksi viileä huone (maslak), lämmin huone (tepidarium) ja kuuma huone (harara). Näiden lisäksi voi olla pukeutumishuone, pesuhuone, pikkuisia pesusyvennyksiä sekä kuuma- tai poreallas. Perinteisessä hamamissa ei ole kiuasta, vaan lämmitys tapahtuu lattioissa ja seinissä kulkevien kanavien avulla. Hamam lämmitetään putkijärjestelmän kautta joko puilla tai hiilillä. Joissain maissa niitä lämmitetään jopa lehmän tai kamelin lannalla tai oljilla. Kuitenkin useissa turistikohteissa on ihan tavallinen suomalainen sauna – johon tosin ei heitetä vettä.
  • Hamamissa jokaisella on oma pesijä, joka pitää vieraasta huolta alusta loppuun. Monet pesijöistä puhuvat (ainakin välttävää) englantia ja vaikka eivät puhuisikaan, ohjeet tulevat kyllä selviksi elekielelläkin. Kielimuuria ei siis tarvitse pelätä.
  • Kaikki alkaa saunasta. Kun kylpijä saa hien pintaan ja ihohuokoset auki, pesijä tulee hakemaan joko suoraan pesutilaan tai sitten sinne mennään höyryhuoneen kautta. Höyryhuonetta seuraa pesijän tarjoama läpikotainen saippuointi ja ihon kuorinta, joka tehdään kuorintakintaalla. Herkkäihoisten kannattaa varoittaa pesijää jo etukäteen, sillä ensikertalaiselle käsittely voi tuntua liian rajulta. Lisäksi lian määrä, jota ihosta irtoaa, saattaa ensimmäisellä kerralla järkyttää. Suuri osa liasta on kuitenkin kuollutta ihosolukkoa, joten häpeilyyn ei ole syytä.  Huuhteluvaiheessa vuorotellaan kuuman ja kylmän veden välillä.
  • Puhdistuksen ja kuorinnan jälkeen vilvoitellaan usein hetki viileämmässä huoneessa ennen hierontaa. Hieronnalta ei kannata odottaa mitään ammattimaista nuijintaa: se on kestoltaan melko lyhyt (lyhimmillään vain noin 10 minuuttia) ja usein sekoitus erilaisia hierontamuotoja, kuten klassista hierontaa ja kosmetologisia palveluita. Hieronnan aikana voidaan kasvoille tehdä myös naamio tai jonkinlainen kuorinta.
  • Hoidon jälkeen pesijälle kuuluu jättää tippiä: yleensä noin 20 prosenttia hoidon hinnasta.

Peruskylpy vai vähän ekstraa?

  • Hamamien hinnat vaihtelevat reilusti. Edullisimmillaan kokemuksen saa noin 20 eurolla, mutta turistien suosimat tyylikkäämmät ja ylellisemmät kylpylät voivat veloittaa kattavimmista paketeistaan jopa yli 100 euroa.
  • Kannattaa tutustua hamameihin etukäteen ja lukea myös kävijöiden ajankohtaisia arvosteluja. Sekaan mahtuu monenlaista yrittäjää, eikä kaikkien paikkojen toiminta valitettavasti kestä päivänvaloa.
  • Muista jättää tippiä pesijällesi!

Alanya Turkki vinkit

6x Alanyan parhaat nähtävyydet – älä missaa näitä!

16.4.2022

1. Alanyan linnoitus

Alanyan suosituin nähtävyys on 1200-luvulla rakennettu Alanyan linnoitus, joka sijaitsee noin 250 metrin korkeudessa Kale-kukkulalla. Linnoitus toimii nykyään ulkoilmamuseona ja siellä voikin kiertelyn lisäksi kivuta muurille ja torneihin katselemaan maisemia: kukkulalta avautuu upea näkymä länsipuolella sijaitsevalle suositulle Kleopatra-rannalle, ja monien mielestä linnoitus onkin hulppeiden näkymiensä vuoksi koko Alanyan paras maisemapaikka.

Alanyan linnoitukselle pääsee helposti kaapelihissillä, linja-autolla, taksilla tai vaikkapa vuokra-autolla. Linnoitukselle pääsee myös kävellen, mutta parin kilometrin pituinen nousu vaatii varsinkin kesäkuumalla hyvää kuntoa ja nesteytystä. Matkan varrella on onneksi useita pysähdyspaikkoja, kuten kahviloita ja matkamuistomyymälöitä, joissa voi levähtää kiipeämisen ohessa.

2. Damlatas-tippukiviluola

Damlataksen tippukiviluola sijaitsee Alanyan keskustan länsipuolella. Vuonna 1948 vahingossa kaivostöiden yhteydessä löydetty luola on paitsi suosittu nähtävyys, myös viilennystä tarjoava luottokohde, jossa lämpötila pysyy aina 22 asteessa. Vaikuttavat tippukivet ovat muovautuneet 15 000 vuoden aikana, ja luolan kostea mineraalipitoinen ilma sekä rauhallinen tunnelma houkuttelevat luolaan runsaasti kävijöitä vuodesta toiseen.

96 %:n kosteuspitoisuutensa ansiosta tippukiviluola on myös suosittu terveyskohde. Luolan kostean ilman, edullisen ionisaation ja lievän radioaktiivisuuden sanotaan parantavan hengitysilman laatua sekä tarjoavan apua esimerkiksi astmaan ja muihin hengitysvaikeuksiin. Luolassa onkin tutkimusten mukaan myös 10-12 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin normaalissa ulkoilmassa.

3. Alanyan majakka

Alanyan majakka sijaitsee kallioisella rantakadulla sataman reunalla, lähellä Punaista tornia. Alkujaan 20 metrinen majakka rakennettiin ja koottiin Ranskassa vuonna 1880 ja kuljetettiin sitten kokonaisena Alanyaan.

4. Kizil Kule eli Punainen torni

Alanyan vanhassa satamassa sijaitseva Punainen torni on maamerkki – ja yksi kaupungin suosituimmista vierailukohteista! Torni on osa Kale-kukkulalla sijaitsevaa Alanyan linnoitusta ja se on rakennettu aikoinaan suojelemaan kaupungin telakkaa. Tornin nimi tulee rakennuksen punaisten tiilten väristä.

Viisikerroksinen, kahdeksankulmainen ja 33 metriä korkea torni valmistui vuonna 1226. Tornin puolustuksellinen rooli näkyy siinä edelleen: rungossa on lukuisia reikiä ja aukkoja, joista vihollisen päälle on kaadettu muun muassa kiehuvaa vettä tai kuumaa oliiviöljyä. Näin sotilaat ovat pystyneet puolustamaan itseään ilman, että heitä pystyttiin haavoittamaan. Nykyään tornin alin kerros on varattu vaihtuville näyttelyille, ja esillä on muun muassa vanhoja mattoja ja kankaita, työvälineitä, aseita ja muita historiallisia esineitä.

5. Kleopatra-ranta

Noin kaksi kilometriä pitkä Kleopatra-ranta on varmasti yksi Alanyan kuuluisimmista ja suosituimmista. Ranta on saanut nimensä Egyptin kuningatar Kleopatran mukaan. Tarinan mukaan Antonius antoi rakkaalleen lahjaksi Välimeren helmen eli ylellisen Alanyan kaupungin.

Kleopatra-ranta on hienohiekkainen ja nopeasti syvenevä ja siksi se onkin monen uimarin suosiossa. Alueella on monenlaisia palveluita, kuten aurinkotuolien ja -varjojen vuokrausta, baareja ja ravintoloita, erilaisia vesiurheilumahdollisuuksia sekä rantalentopallo-, koripallo- ja tenniskenttiä. Lisäksi varjoliitäjät laskeutuvat juuri Kleopatra-rannalle. Eläinten ystäville rannan viereiseltä puistoalueelta taas löytyy kissataloja, ja nurmialueilla törmää useisiin kilpikonniin.

6. Alanyan basaarialue

Alanyan basaarialue on yksi Turkin etelärannikon isoimpia ja kattavampia. Sieltä löytyy muun muassa värikkäitä tekstiilejä, eksoottisia mausteita ja hedelmiä, nahkatakkeja, itämaisia mattoja sekä kaikenlaista rihkamaa, kuten kelloja ja koruja. Basaarialue levittyy kauppoineen ja kahviloineen satamasta aina paikalliselle bussiasemalle asti, jakaantuen pääkatu Atatürkin etelä- ja pohjoispuolelle.

Hinnoista keskustelu kuuluu basaarialueen kulttuuriin, eikä sitä kannata ujostella tai jännittää. Myöskään lähtöhinnan suuruutta ei kannata ihmetellä: se tulee yleensä reilusti alaspäin, ja myyjälle voi ja pitääkin ehdottaa sellaista hintaa, mikä itsestä tuntuu sopivalta. Nyrkkisääntönä on, ettei ostajan koskaan tarvitse maksaa täyttä hintaa, vaan tinkiminen kuuluu asiaan. Jos tinkiminen ei tunnu omalta jutulta, kannattaa ostokset tehdä pääkatujen tai ostoskeskusten kaupoissa, joissa hinnat ovat valmiiksi kohdillaan.

Alanya Turkki vinkit

Lähtisinkö enää Deturin pakettimatkalle?

13.4.2022

Surullisen kuuluisa Detur, josta moni matkailija on varmasti lukenut viimeisen puolen vuoden aikana enemmän ja vähemmän mairittelevia juttuja? Haksahdin ostamaan halvan pakettimatkan Turkkiin. Ensimmäinen ja viimeinen pakettimatkani – ja toivottavasti myös ainoa kerta, kun tarvitsee olla Deturin kanssa tekemisissä. Matka oli alusta loppuun asti yhtä varmistelua, vääntöä ja stressiä, enkä kokemani perusteella voi suositella kyseistä matkatoimistoa kenellekään.

Instagram-seuraajat tietävätkin, ettei loma mennyt ihan putkeen, ja tiedän myös, että moni odottaa aiheen tiimoilta postausta. En jaksanut ihan kaikesta Instagramin puolella kertoa, sillä matkaan mahtui myös monta hyvää hetkeä (niistä lisää seuraavissa postauksissa), mutta alusta asti oli selvää, että haluan avautua aiheesta ihan kunnolla täällä blogin puolella. Mielestämme pakettimatka oli nimittäin kaikkea muuta kuin helppo ja rentouttava. Päinvastoin, alusta asti sai olla varmistelemassa asioita ja pitämässä omia puoliaan, ettei tullut aivan jyrätyksi tai huijatuksi…

Mutta pidemmittä alkuhöpinöittä, tässäpä kauhun hetket ja jännitysmomentit tiivistetysti pähkinänkuoressa:

1. Perutaanko loma?

Ensimmäinen jännityksen aihe oli tietenkin se, järjestettäisiinkö koko matkaa ollenkaan. Mikäli on seurannut uutisointia tai Deturin some-kanavia (, joissa on joko estetty kommentointi kokonaan tai poistetaan kommentteja ahkerasti) tietää, että lentoja on tänä keväänä peruttu ja siirrelty mielivaltaisesti. Niinpä mekin jännitimme ihan kalkkiviivoille asti, perutaanko loma kokonaan. Ei peruttu, mutta rehellisesti näin jälkeenpäin sanottuna en tiedä, olisiko se ollut yhtään paha juttu.

Lue myös:

2. Kusetetaanko rahastuksessa?

Melko pian saavuttuamme Turkkiin selvisi, ettei Deturille kelpaa maksuvälineeksi muu kuin käteinen – ja senkin pitäisi olla euroissa. Mitään muuta mahdollisuutta ei ollut, ja kun kysyin korttimaksamisesta, minulle vastattiin, ettei se olisi mikään vaihtoehto. Kuitit kirjoitettiin tietenkin käsin, ja niiden kanssa sai olla melko tarkkana, että tiedot, summat ja sovitut asiat menivät oikein. Esimerkiksi varausnumerot (, jotka jossain vaiheessa osoittautuivat elintärkeiksi) unohtuivat oppaalta turhan helposti… Kuiteilla piti myös olla koko ajan todistelemassa jotain (joko päivämääriä tai sovittuja summia), joten jo matkan alussa opin, että kaikista kuiteista kannatti ottaa kuva.

3. Mihin hotelliin pääsen – tai joudun?

Aivan kuin kaikessa edellä mainitussa ei olisi jo ollut jännitettävää tarpeeksi, jouduimme myös stressaamaan hotellimme puolesta. Jo alusta asti opas ja kuskit ihmettelivät, mistä hotellista oikein puhun, ja kun näytin varausvahvistusta (, jossa näkyy hotellin osoite) kaikki pyörittelivät päätään. Ei ollut kovin luottavainen olo. Ikuisuudelta tuntuva bussimatka ei helpottanut oloa, ja vielä enemmän kurkkua kuristi siinä vaiheessa, kun saavuimme päätepysäkille ja olimme yhä bussissa ilman tietoa siitä, oliko varaamaamme hotellia edes olemassa – ja jos ei olisi, niin mihin majoittuisimme.

”Odottakaa tässä, käyn kysymässä tästä hotellista”, opas huikkasi ja jätti meidät pilkkopimeään, keskelle katua matkatavaroinemme. Muutaman minuutin kuluttua hän palasi ja sanoi, että voisimme majoittua vaikka täällä. Kun kyselimme alkuperäisestä hotellistamme, meille kerrottiin, ettei sitä oltu vielä avattu. Kuukauden päästä sitten, kun paikalla olisi enemmän turisteja. Ja että oli oikeastaan ihan sama, kummassa hotellissa sitä majoittuisi, kun molemmilla kerran oli sama omistaja. Tämä oli erittäin mukavaa saada tietoonsa pitkän päivän ja jatkuvan stressitilan jälkeen. Opas ei ymmärtänyt kiukkuamme lainkaan. ”Nythän kaikki on ihan hyvin, okei?”

Hotelli ei ollut ollenkaan sitä, mitä odotimme. Eikä se muistuttanut yhtään sitä hotellia, jonka olin alunperin varannut. Rehellisesti sanottuna huone oli melko hurjassa kunnossa: kylpyhuoneessa oli hometäpliä (, joita kuulemma oli myös muiden huoneissa), osa kaappien kahvoista oli mennyt poikki, parvekkeen ovea ei saanut lukkoon, meillä ei ollut peittoa huoneessa (ja huone ylipäätään kylmeni aina yöksi, eikä lämpötilaan voinut mitenkään vaikuttaa) eikä vessakaan vetänyt. Sekä terassin ovi että ulko-ovi olivat molemmat niin väljiä, että tuntui kuin ovet olisivat olleet koko ajan auki: äänet kuuluivat todella hyvin ja olo oli turvaton. Kaiken kruunasi oksennus hississä, jonka siivouksessa ei pidetty mitään kiirettä. Yrjö kulki hississä ylös alas koko yön, eikä sen siivoaminen ollut aamullakaan ensimmäisenä kenenkään tehtävälistalla.

Emme myöskään olleet lennoltamme ainoita, joiden hotellia oli vaihdettu. Osa oli saanut tietää vaihdoksesta ennen matkaa, osalle asia valkeni lentokentällä bussiin noustessa ja sitten olimme me, jotka saimme vasta hotellin pihalla tietää, minne olemme menossa. Loppujen lopuksi tuntui, että vähemmistöä olivat ne, jotka pääsivät hotelliin, jonka olivat alunperin varanneet. Mehän päädyimme lopulta vaihtamaan hotellia omaan piikkiimme, sillä emme halunneet nukkua enää ainuttakaan yötä Deturin nuhjuisissa huoneissa.

Detur tarjosi ainoana vaihtoehtona hotellin vaihtoa toiseen samanlaiseen. Vaihdot eivät nekään olleet yksinkertaisia, sillä tuntui, että niissä mentiin naamakertoimen ja sen perusteella, miten kovasti jaksoi pitää oikeuksistaan huolta. Me emme halunneet enää yhtään ylimääräistä draamaa, joten muutimme kokonaan pois. Tämän ei pitänyt vaikuttaa mihinkään, mutta toisin kävi…

4. Mistä kaikesta hotellissa pitää maksaa ekstraa?

Hotellimme oli kolmella (tai kahdella, hieman lähteestä riippuen) varustettu, mutta mitä sillä oikeastaan sai? Ei ainakaan vessapaperia tai saippuaa. Juttelin muiden matkalaisten kanssa, eikä heilläkään mennyt yhtään sen paremmin. Vessapapereista oli velotettu ekstraa (halvemmalla sai kaupasta), kahvin- ja vedenkeittimestä joutui maksamaan ylimääräistä vuokraa, eikä kaikkiin sänkyihin kuulunut automaattisesti peittoja tai vuodevaatteita. Kun naiset olivat käyneet kysymässä, miksei yhdessä sängyssä ole lainkaan petivaatteita, oli ensimmäinen vastaus ollut, ”ettei Turkissa käytetä niitä ollenkaan”, mutta kun naiset olivat jatkaneet kärttämistä, respan työntekijä oli antanut heille yleisavaimen ja käskenyt lähteä tutkimusmatkalle, ”jos vaikka jostain löytyisi jotain”. Naiset olivat tonkineet kaappeja ja varastotiloja ja vihdoin viimein saaneet kerättyä kaiken tarvittavan. Useammalle suomalaiselle oli myös järkytys, ettei huoneissa ollut kunnon peittoja. Osalla ne oli piilotettu kaappeihin, osalta ne puuttuivat kokonaan. Ja kysyttäessä vastattiin, että ”Turkissa kukaan ei käytä peittoja”.

Palatakseni vielä vessapaperi-tapaukseen. Meiltä siis loppui eräänä iltana vessapaperi kokonaan, joten mieheni joutui menemään respaan ja kysymään, saisiko yhden rullan. Ilmeisesti se oli liikaa pyydetty, sillä sen sijaan, että olisimme saaneet uuden rullan, respahenkilö hakikin vessapaperin yleisestä vessasta. Puoliksi käytetty, osittain märkä rulla ei ehkä ollut se, mitä olimme kuvitelleet saavamme, mutta siihen oli tyytyminen, sillä muutakaan ei ollut saatavilla.

5. Mitä syön ja miksei allergikkoja ole huomioitu mitenkään?

Elämäni ensimmäinen all inclusive. Ajatuksena, ettei tarvitsisi käyttää aikaa ravintoloiden metsästykseen, vaan voisi keskittyä enemmänkin keräämään kokemuksia. Mitä saimme? Todella huonoilla ja lyhyillä ajoilla olevia ruokailuja. Kaikista pahinta tässä kuitenkin oli se, että ruokailuissa ei ikinä tietänyt, mitä suuhunsa laittoi. Yhdenkään ruuan yhteydessä ei ollut lappua tai minkäänlaista tietoa siitä, mitä ruoka sisälsi tai mitä ne ylipäätään olivat. Moni ruuista oli myös aikamoista mössöä, joten niistä oli mahdotonta silmämääräisestikään päätellä, mitä ne sisälsivät. Onneksi meillä kummallakaan ei ole allergioita, joiden puolesta tarvitsisi pelätä, mutta olisihan se ollut kiva tietää, mitä suuhunsa laittaa…

Yksi suomalaispariskunta joutui syömään kaikki ruokansa muualla, sillä naisella on hengenvaarallinen kala-allergia, joten mitään riskejä ei saa ottaa. Lisäksi ”juomapakettiin” kuului todella vähän juomia, ja nekin olivat vähän mitä olivat: välillä juomia sai koneesta (ja ne maistuivat siltä miltä pitikin), välillä niitä taas kaadeltiin avatuista pulloista, joiden etiketit eivät todellakaan olleet sitä, mitä tilattiin… Maku oli myös vähän niin ja näin, ja olen varma, että yhdessä tilaamassani Spritessa oli viinaa mukana…

6. Päiväretket – huolitaanko minua mukaan ja järjestetäänkö niitä ylipäätään?

Seuraavaksi päästäänkin Deturin tarjoamiin retkiin, jotka nekään eivät (ainakaan tällä reissulla) menneet ihan nappiin.

Me varasimme matkan Pamukkaleen perjantaille. Lähdön piti olla aamulla kello 3.15. Vaihdoimme hotellia edellisenä päivänä, ja ennen vaihtoa varmistelimme moneen kertaan, että saammehan yhä osallistua etukäteen varatuille ja maksetuille retkille. Ei pitänyt olla ongelmaa, mutta toisin kävi. Heti, kun olimme vaihtaneet hotellia, meille soitettiin, että perjantain retki oli peruttu. Kysyimme syytä, mutta emme sellaista saaneet: ”Sitä ei nyt vaan tule”. Kysyin, oliko muita reissuja tulossa, ja opas kertoi, että seuraava retki olisi sunnuntaina. Sanoin, että voisimme tulla siihen. ”En oikein suosittele, kun teidän pitää lähteä maanantaina kotiin. Tulee liian rankkaa”, opas selitti ja näin tyrmäsi tulomme retkelle täysin. Rivien välistä olin lukevinani, ettei meitä haluttu mukaan – luultavasti juuri hotellin vaihdosta johtuen. Eikä tässä vielä kaikki. Meidän käskettiin mennä hetimmiten takaisin vanhalle hotellille hakemaan rahamme reissusta takaisin. Ihmettelimme kiirettä, mutta opas sanoi, että meillä oleva Pamukkale-kuitti pitäisi hävittää hetimmiten. Niinpä me sitten siirsimme päivän ohjelmaamme, kipitimme aiemmalle hotellillemme (, jossa ei tiedetty asiasta mitään) ja selvitimme asiaa. Pienen väännön jälkeen saimme lopulta rahamme ja he kuittinsa. Oudointa tässä oli, että hotellin työntekijä ihmetteli isoon ääneen, miksemme halunneet enää lähteä seuraavan päivän retkelle. Hän ei ollut kuullut peruutuksesta mitään – ja mekin epäilimme, oliko retkeä todella peruttu.

Lauantaina meille soitettiin, että ”saatte sittenkin osallistua sunnuntain retkelle, kun niin kovasti sinne haluatte”. Tarjous tuntui jonkinlaiselta armopalalta, ja koska meillä oli ollut tähän mennessä jo niin paljon ongelmia Deturin kanssa, päätimme jättää retken väliin. Ei mikään helppo päätös, sillä olisimme todella halunneet päästä käymään paikassa. Mutta emme tässä vaiheessa kaivanneet enää yhtään lisää stressiä ja vääntöä matkatoimiston kanssa.

Jälleen emme olleet ainoita, joilla oli ongelmia retkiensä kanssa. Kuulimme, että yhdeltä parilta retki oltiin peruttu viime metreillä. Syynä tähän oli kuulemma se, että kyseistä retkeä (, jota mainostettiin meille niin suosittuna, että lähtöjä oli joka päivä) ei järjestetty kuin vain joka toinen viikko. Herää kysymys, eivätkö oppaat todella tienneet, että retkeä järjestettiin näin harvoin. Ja miksi retkeä järjestetään vain joka toinen viikko, kun lähtökohtaisesti Detur myy Turkkiin vain viikon pituisia paketteja?

7. Puhuuko retkillä kukaan englantia? Mitä kaikkea retket oikein sisältävät?

Vaikka Pamukkalen retki peruttiinkin, pääsimme sentään alkuviikosta osallistumaan parille retkelle (näistä lisää myöhemmissä postauksissa). Kummastakin retkestä oli esitteessä kerrottu hieman ympäripyöreästi, eikä niistä ollut esimerkiksi tarkempaa aikataulua olemassa. Lähtöajankohtia saatiin varmistaa viime hetkille saakka ja retken varsinainen ohjelmasisältö oli selvillä oikeastaan vasta sitten, kun oltiin takaisin hotellilla.

Ensimmäinen ongelma oli se, ettei meillä ollut retkillä minkäänlaista opasta mukana. Kielitaidottomat kuskit hakivat meidät hotellilta, ja sen jälkeen olimme täysin heidän armoillaan. Meille ei kerrottu retkistä yhtään mitään, ajelutettiin vain paikasta toiseen. Olimme aina ihan pihalla siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi tai miten meidän tulisi toimia. Kuskit eivät myöskään osanneet kertoa meille kohteista juuri mitään, sillä heidän kielitaitonsa oli olematon. Myös moni retkeläisistä oli luullut, että mukana olisi suomen kielen taitoinen opas, joten jouduin toisinaan toimimaan myös tulkkina matkustajien ja oppaan välillä.

Kielimuurin lisäksi hampaidenkiristystä aiheutti myös retkien sisältö. Usein nimittäin tuntui siltä, että kaikki oheisohjelma (, kuten teehetki vuoristossa ja pysähdykset rihkamakaupoissa ja ”kavereiden” ravintoloissa) vei päivästä suurimman osan, kun taas itse retkikohteessa usein kiiruhdettiin ja aikaa annettiin todella vähän. Lisäksi hinta-asioista oltiin jälleen kerran ylimalkaisia, ja monelle tuli yllätyksenä, että retkeen sisältyvät ravintolakäynnit eivät sisältäneet lainkaan juomia. Tarjoilijat myös ovelasti ”huijasivat” meitä, sillä kaikki elimme siinä oletuksessa, että juomat oli jo maksettu retken maksamisen yhteydessä.. Heti ruokailun jälkeen tarjoilijat lähtivät jahtaamaan meitä kuitteineen ja maksupäätteineen.

Käymieni keskustelujen lopputulemana voi sanoa, että moni pettyi matkoihin ja siihen, miten ja millaisina ne myytiin.

8. Kuka viestii  ja mikä on kenenkin vastuu?

Mielestäni Detur korosti koko ajan matkailijan vastuuta: heidän tehtävänsä ei ollut viestiä oikea-aikaisesti tai oikeassa kanavassa, vaan tärkeämmäksi nousi se, että matkustajat itse ottaisivat yhteyttä ja kyselisivät asioista. Tiedonkulku ja -saanti oli siis onnettoman huonoa. Lisäksi matkustajille annettiin usein myös hyvin erilaista tietoa esimerkiksi lähtöajoista tai retkien peruutusten syistä. Oli raskasta elää epätietoisuudessa, kun kaikilla matkaajilla oli hieman eri tietoa milloin mistäkin.

Tuntui, että teimme välillä aikamoista salapoliisityötä yhdistellessämme tiedonjyväsiä, jotta hahmottaisimme laajemman kuvan. Toki meitä myös harmitti, että hotellinvaihdon myötä meistä tuli ”kakkosluokan kansalaisia”, ja alkujaankin heikohko asiakaspalvelu huononi entisestään. Tuntui, ettei meitä enää haluttu mihinkään, eikä olemassaoloamme muistettu: meitä ei ollut listoilla, emmekä saaneet vähäisintäkään tietoa mahdollisista muutoksista.

9. Kotiinlähdön aika – lennänkö Suomeen vai Ruotsiin ja miten pääsen lentokentälle?

Detur piti meitä jännityksessä aivan koti-Suomeen asti. Ensin pääsimme vääntämään siitä, milloin paluukyyti lentokentälle lähtisi. Meidän pitäisi kuulemma käydä selvittämässä asiaa vanhalla hotellillamme – he eivät voisi puhelimitse tai viestitse kertoa lähtöaikaa. Menimme hotellille, jossa käteemme tyrkättiin tanskalaisten lähtölista. Muuta ei kuulemma ollut saatavilla. Tällöin oli vasta lauantai (lähtö oli maanantaina), joten emme jaksaneet vielä edes hermostua. Tulimme uudestaan sunnuntaina iltapäivällä, jolloin meille tarjottiin taas samaa tanskalaisten listaa ja sen jälkeen kerrottiin, että kaikki suomalaiset olivat lähteneet kotiin edellisenä päivänä, eikä muita lähtöjä olisi tulossa. Tässä kohtaa alkoi ärsytyskäyrä olla jo melko korkealla, joten käskin respan henkilöä tutkimaan asiaa koneelta omista tiedoistaan. Hetken selailun jälkeen selvisi, että aamuyöstä kyllä olisi suomalaisille kyyti tarjolla Antalyan lentokentälle. Tässä kohtaa ajattelin, että jes. Vihdoin homma on hoidossa, ja voin vaan nauttia viimeisestä lomapäivästäni. Mutta arvatkaapa vaan, menikö mikään (vieläkään) putkeen? Ehei.

Ensinnäkin, listaan meille kahdelle oli laitettu lennon määränpääksi Ruotsin Lulea. Toisekseen meille ei oltu merkattu noutoaikaa hotellilta, vaikka olimme tulomatkalla maksaneet meno-paluun hotellin ja lentokentän välillä. Jälleen kerran puhelin kouraan ja selvittämään asiaa. Deturilta kerrottiin, että olimme maksaneet ja varanneet vain tulomatkan, eikä meillä näin ollen olisi paikkaa lentokenttäbussissa. Kehtasivatpa vielä väittää, että maksamamme 100 euroa kattaisi vain yhdensuuntaisen matkan. Onneksi olin ottanut kuitista kuvan ja lisäksi minulla oli tallessa WhatsApp-keskustelu, jossa Deturin opas vahvistaa, että olemme varanneet paikat myös kotiinpäin.

Meitä ei kuitenkaan oltu huomioitu kuljetuksissa, sillä seuraavaksi selvisi, ettemme pääsisi samaan bussiin muiden hotellilaisten kanssa. Olenko ainoa, josta tuntuu hassulta, että sama porukka, joka tuli bussilla lentokentältä Alanyaan ei nyt mahdukaan yhteen bussiin? Mitään kommenttia siihen, miksi he yrittivät rahastaa meiltä tuplasumman kuljetuksista, en koskaan saanut. En myöskään pahoitteluja sekoilusta ja säädöstä, jotka olivat jälleen vieneet paljon aikaa.

Deturilta luvattiin, että pääsisimme toisella bussilla, mutta se tarkoittaisi sitä, että meidän pitäisi olla valmiudessa 45 minuuttia muita aiemmin. Meidän tulisi myös soittaa perään, jos bussia ei näkyisi. Perus, että vastuu siirrettiin jälleen matkustajalle. Ja arvatkaa vaan, näkyikö bussia paikalla klo 2.00? Ei tietenkään. Soitimme perään samalla kun katsoimme, miten meitä puoli tuntia myöhemmällä lähdöllä lähtevät hyppäsivät oman bussinsa kyytiin. Lopulta mekin pääsimme nousemaan bussiimme kello 2.40. Hyvitykseksi vaivasta ja odotuksesta meille tarjottiin vettä tai kahvia – emme ottaneet kumpaakaan. Opas myös naureskeli, että nyt ei meillä ole kyllä reissu mennyt ihan putkeen. Really?

10. Miksei tietojani löydy lentokentältä? Miksei meille viestitä tilanteesta?

Seuraava vastoinkäyminen odotti jälleen kulman takana, nimittäin lentokentän lähtöselvityksessä. Olimme hyvissä ajoin paikalla (, mitä ihmettelin, sillä olimme hurjasti alkuperäistä aikataulua jäljessä), mutta meno tyssäsi lähtöselvitykseen. Olimme toisina jonossa, joten kuulimme, ettei meitä löytynyt matkustajaluettelosta.  Deturin puolelta asiasta ei viestitty mitään (opas seisoi jonon etupäässä), ja moni olikin ihmeissään, mikä hommassa kestää. Kun aikaa oli kulunut lähes tunti, opas päätti alkaa arpomaan passeja ja matkustajia. ”Jospa jonkun passi toimisi.” Toisella yrittämällä meidän nimemme löytyivät listalta (ja vieläpä matkalla Helsinkiin eikä Luleaan), joten pääsimme jatkamaan matkaa. Muutamilla muilla ei ollut yhtä hyvä tuuri, sillä heidän tietojaan ei koskaan löytynyt. Niinpä he tulivat koneeseen viimeisinä ja istuivat yksittäisille vapaille hajapaikoille, joita lentokoneessa oli. Tässä kohtaa jonotusta oli takana jo päälle toista tuntia, joten hermot olivat ymmärrettävästi kireällä. Edelleenkään meille ei kerrottu Deturin tai lentoyhtiön puolesta mitään – ihmettelimme vain, miksi kone seisoo yhä paikoillaan. Kaikki viestintä oli matkustajien kuulopuheiden ja arvailujen varassa…

Juuri ennen lähtöä lentoyhtiö kertoi vielä rikkoneensa erään suomalaismatkustajan matkalaukun (tulivat oikein henkilökohtaisesti näyttämään kuvia rikkoutuneesta laukusta). Vihdoin pääsimme matkaan. Lähtö oli aikamoista ryminää ja räminää, mutta mitään muuta emme odottaneetkaan. Se, mikä yllätti, oli ettei lentoemännillä ollut vaihtorahaa, vaan he kulkivat pitkin käytäviä huhuillen, pystyisikö joku rikkomaan setelejä pienemmiksi. Itse en saanut vaihtorahoja ostoksistani ollenkaan, kun sopivaa kolikkoa ei löytynyt. Eipä se 50 senttiä missään tuntunut, lähinnä vaan huvitti: tämäkin vielä?

Kun sitten lopulta laskeuduimme vauhdilla Helsinki-Vantaalle, osa matkustajista taputti railakkaasti. Ei kuitenkaan onnistuneelle laskeutumiselle vaan sille, että olimme vihdoin Suomessa ja matkakaaos oli takana.

Lopputulos: lähtisinkö uudestaan?

Vastauksena otsikon kysymykseen, ei, en lähtisi. Enkä kokemani perusteella voi suositella Deturia yhtään kenellekään. Ymmärrän, että matkustaessa aina sattuu ja tapahtuu, mutta mielestäni yrityksen toiminta oli monessa kohtaa vähintäänkin epäilyttävää. Lisäksi ärsytti, että pakettimatkalla, joita mainostetaan helppoina ja turvallisina, sai stressata alusta loppuun asti ja olla joka päivä selvittelemässä tai varmistelemassa jotain asiaa. Viestintä asiakkaiden suuntaan oli heikkoa, joten kaikki oli omasta aktiivisuudesta kiinni ja lomasta kului yllättävän paljon aikaa puhelimella oloon tai vanhalla hotellilla juoksemiseen.

Samaan aikaan lomalla kanssamme oli reissaajia, jotka olivat matkustaneet Deturin kautta useita kertoja. Kuulemma palvelun taso on laskenut kuin lehmän häntä: ennen retkillä oli kunnon (suomenkieliset) oppaat mukana, nyt ei ketään. Olimme aika lailla oman onnemme nojassa retkillä, joissa mukana oli usein (vain vaivoin) englantia mongertava kuljettaja. Kuljettaja ei myöskään puhunut mitään ylimääräistä, joten monet kohteista, joihin menimme, jäivät kokonaan ilman selitystä. Googlettelin kohteita parhaani mukaan, mutta olisihan se ollut hienoa kuulla, mihin ollaan menossa…

Tämän avautumisen jälkeen olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia kokemuksia teillä on Deturista tai pakettimatkoista ylipäätään? Onko homma toiminut vai oletteko saaneet (meikäläisen tapaan) ennemminkin harmaita hiuksia?