Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

haaste Matkustaminen Yleinen

Tätä et tiennyt – 10 matkailufaktaa minusta

24.3.2021

Unelmatrippi-blogin Jenni haastoi jo viime vuoden puolella matkabloggaajat kertomaan 10 matkailuaiheista faktaa itsestään. Koska tulen aina hieman jälkujunassa, ajattelin vihdoin itsekin tarttua haasteeseen ja pohtia, minkälainen matkaaja oikein olen. Alla siis muutamia sellaisia faktoja, joita ette (ehkä) vielä tienneet:

1. Hurahdin matkustamiseen oikeastaan vasta aikuisena

Reissasimme perheen kanssa jonkun verran myös ollessani lapsi. Esimerkiksi Kanariansaaret, naapurimaat ja Islanti tulivat jo lapsena tutuiksi. En kuitenkaan tuohon aikaan ollut kovinkaan kiinnostunut matkailusta ja koinkin sen aina pakollisena pahana, joka tarkoitti sitä, että joutuisin olemaan erossa hevosestani ja (talli)kavereistani. Vaikka reissuissa olikin aina kivaa, muistan silti lähinnä odottaneeni sitä, että pääsisin taas tallille, haha!

Innostuin matkustelusta vasta (hevosettomana) parikymppisenä. Yhtäkkiä olinkin hurjan kiinnostunut eri kulttuureista ja maista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Muistan, miten ensimmäisen aikuisena tehdyn ulkomaanmatkan jälkeen ei enää ollutkaan paluuta entiseen. Iski palava halu nähdä ja kokea mahdollisimman paljon! Hyvä, että matkalaukut oli purettu edelliseltä reissulta, kun uutta jo suunniteltiin…

2. Ostan reissuilta aina (vähintään) yhdet mahdollisimman karmivat sukat

Tämä hömelö tapa on lähtenyt aikoinaan liikkeelle siitä, kun sain kuulla perheeltäni kuittailua vähintäänkin erikoisista sukkavalinnoistani. Pukeudun muuten todella neutraaleihin sävyihin, mutta sukkien suhteen vedän helposti överiksi: jalasta löytyy kesät talvet nilkkasukat (välillä jopa niillä patikkareissuilla…), joiden väritys on usein jotain todella villiä ja psykedeelistä, ja kuosit vaihtelevat aurinkolasipäisistä hedelmistä tanssiviin ruumiinosiin.

Niinpä kun sitten seuraavan kerran lähdin reissuun ja törmäsin maailman rumimpiin sukkiin, päätin ostaa ne siskolleni tuliaisiksi. Hänen ilmeensä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun pamautin sukkaparin hänen kätösiinsä – olinhan sentään intoillut tuovani hänelle maailman parhaan tuliaisen… Ja siitä se oikeastaan lähti: siinä missä muut perheet bongailevat kauniita koriste-esineitä, me etsimme mahdollisimman rumia ja epäkäytännöllisiä sukkia – ja vieläpä kotiutamme ne. Koska minä reissaan perheestämme eniten, siskoni sukkalaatikot pursuilevat mitä kummallisempia taideteoksia. Osa sukista (, kuten eräs tupsuilla vuorattu pari) on niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä oikeastaan voi edes käyttää ja osa taas vaan niin kamalia, että täytyy pari kertaa miettiä, ennen kuin ne kehtaa kiskaista jalkaansa.

Karmivien sukkien lisäksi en kuitenkaan osta reissuilta koskaan muita tuliaisia tai matkamuistoja. En voi oikeastaan sietää koriste-esineitä omassa kodissani ja koen, että valokuvat (, joita sitten kertyykin helposti älytön määrä) riittävät mainiosti sekä itselle että muille.

3. Varaan harvoin yöpymisiä etukäteen – ja se saattaa toisinaan aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä

”Missä te yövytte?” ”Ei aavistustakaan!” Tuolta näyttää perus keskustelu vanhempieni tai kavereitteni kanssa hieman ennen reissuunlähtöä. En siis kovinkaan usein varaa reissuilleni yöpymisiä etukäteen. Sen sijaan saavun paikalle ja alan sitten miettiä, missä sitä yönsä viettäisi. Syy tähän on se, että harvoin jaksan olla yhdessä paikassa montaa päivää putkeen. Sen sijaan haluan liikkua, nähdä ja kokea asioita ympäri maata. Majoitusten varaamattomuus jättää minulle siis vapauden tulla ja mennä, miten itse haluan.

Saattaa kuulostaa ihanan vapaalta ja huolettomalta, mutta totuus on usein ihan toinen. Esimerkiksi Kroatiassa meinasimme joutua viettämään ensimmäisen yömme rannalla, sillä majapaikkoja ei yksinkertaisesti ollut pahimpaan sesonkiaikaan tarjolla. Onneksemme tutustuimme paikalliseen mummoon illan jo pimetessä ja pääsimme yöpymään hänen luokseen pariksi yöksi. Pidempään emme Splitin turistihelvetissä viihtyneet, vaan jatkoimme matkaamme Dubrovnikiin. Sielläkään meillä ei alunperin ollut majoitusta, mutta pääsimme mummelin ystävän luo asustelemaan. Huikea reissu, jota muistellessa voin edelleen todeta, että kannatti jättää hotellivaraukset etukäteen tekemättä, vaikka ensimmäinen päivä Kroatiassa olikin aikamoinen kokemus, kun raahasimme helteessä matkatavaroitamme ympäri kaupunkia ja yritimme epätoivoisesti löytää majapaikkaa.

4. Pakkaan matkoille aina viime tipassa

Huithapeli täällä moi! Siinä, missä saatan suunnitella lomaa ja sen sisältöä viikkokausia ennakkoon, olen umpisurkea pakkaaja. Monesti homma meneekin niin, että aloitan pakkaamisen noin puoli tuntia ennen kuin pitäisi istua autossa matkalla lentokentälle. Tässä vaiheessa stressitasot ovat yleensä aika korkeat ja saatan olla… Noh, hieman raskasta seuraa. Lisäksi viime hetken pakkaaminen aiheuttaa usein myös sen, että varsinkin road tripeille lähtee aina ihan liikaa tavaraa mukaan, kun vetelen hyllyjen sisältöjä suoraan rinkkaan sen kummempia miettimättä.

Voisikin helposti luulla, että rinkkaan tulee tällä taktiikalla tungettua kaikkea epäkäytännöllistä ja jotain tärkeää unohtuu, mutta näin ei ole ainakaan vielä (kopkop) tapahtunut. Monesti vannon (itselleni ja muille), että seuraavalla kerralla aloitan pakkaamisen ajoissa ja vältän ylimääräiset stressikiukut, mutta sitä surullisen kuuluisaa seuraavaa kertaa ei ole vieläkään tullut.

5. Syön reissuilla todella vähän ulkona, mutta rakastan ruokakaupoissa haahuilua

Reissatessa olen aina ollut todella huono kuluttamaan aikaani ravintoloissa ja olenkin viimeinen ihminen, jolta kannattaa kysellä ravintolasuosituksia. Kai sitä jotenkin kierolla tavalla ajattelee, että ravintolossa vietetty aika on pois seikkailuajasta. Tiedän, että monelle muulle matkailijalle erilaiset ruoka- ja ravintolakokemukset ovat tärkeä (ellei jopa tärkein) osuus matkustelusta, mutta minulle se ei ole koskaan tuntunut omalta. Paljon mieluummin tyydyn katukioskien valikoimaan tai käyn hakemassa kaupasta mukaan jotain sellaista, mitä voin kävellessäni puputtaa.

Siinä, missä ravintolat tulee usein kierrettyä kaukaa, viihdyn kuitenkin erittäin hyvin ruokakaupoissa. On hauskaa tutkailla, mitä kaikkea kohdemaan valikoimista löytyy sekä ennakkoluulottomasti testailla itselle vieraita tuotteita. Tykkään myös matkoilla valmistaa ainakin osan ruuistani itse, joten illallistarpeet tulee usein ostettua joko paikalliselta torilta tai ruokakaupasta.

6. En ole koskaan matkustanut yksin

Mietin usein, olenko jäänyt jostain paitsi, kun en ole koskaan matkustanut yksin. Jossain vaiheessa koin, etten oikeastaan edes ole kunnon matkaaja, koska olen aina kierrellyt maailmaa joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Hölmöjä ajatuksia, tiedän.

Toisaalta taas ajattelen, että yksi reissujen parhaista puolista on se, kun ne pääsee jakamaan matkakumppanin kanssa. On niin hirveän vaikeaa yrittää selittää jollekin ei-matkassa-mukana-olleelle, miten jännittävää oli eksyä Norjan vuonoille, ajaa ryöstäjiä karkuun Latviassa tai istua umpihumalaisen kapteenin kyydissä pienessä veneessä Kroatiassa, kun jättimäinen risteilijä lähestyi meitä sumutorvi soiden. Vaikka kuinka käytän sanallista osaamistani ja esittelen reissussa otettuja kuvia, ei se kuitenkaan ikinä ole sama asia.

7. Minulla on maailman surkein suuntavaisto, mutta eksyminen vieraissa paikoissa ei oikeastaan edes haittaa

Heh, olen todella huono suunnistamaan sekä metsässä että kaupungissa ja kuulenkin tästä usein kuittailua kavereiltani. Ei siis ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen reissuillani lähtenyt kävelemään tai ajelemaan väärään suuntaan ja päätynyt lopulta aivan toiseen paikkaan kuin mihin aluksi oli tarkoitus mennä. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin itse usein sitä mieltä, että osaan suunnistaa pisteestä A pisteeseen B, joten mielelläni johdatan myös koko joukkoa väärään suuntaan… On hurjan noloa puolen tunnin marssin jälkeen todeta, että olemme (meikäläisen johtamana) kulkeneet kilometritolkulla väärään suuntaan.

Vaikka eksyminen ja epämääräinen siirtyily sinne ja tänne saattavatkin ärsyttää matkakumppaneitani, en jaksa itse ottaa stressiä asiasta. Useimmiten nimittäin päädyn johonkin mielenkiintoiseen (, tosin ”väärään”) paikkaan ja saatan löytää sivukujilta kaukana keskustasta niin sanottuja piilotettuja helmiä, joihin en ehkä muuten olisi koskaan törmännyt.

8. En ole koskaan ollut pakettimatkalla

Omatoimimatkat best! En ole koskaan ollut pakettimatkalla, enkä myöskään usko sellaiselle koskaan eksyväni. Minulla on liian kova tahto päästä nuuskamuikkustelemaan ja maalailemaan taivaanrantoja, etten halua lomilla olla sidoksissa (lentojen lisäksi) aikaan tai paikkaan. Lisäksi minulla on huono tapa lähteä aina innokkaasti laajentamaan reviiriäni naapurikaupunkeihin tai -maihin, joten parempi vaan, ettei ole esimerkiksi yhtä tiettyä hotellia rasitteena.

9. Lapsuustraumojen takia puhun sujuvammin ruotsia, saksaa ja viroa kuin englantia

Ai että, lapsuuden traumat kulkevat mukana vieläkin! Ala-asteen englanninopettajan lempipuuhaa oli karttakepillä sormille näpäyttely, julkinen nolaaminen (tunnin huonoiten ääntänyt pääsi luokan eteen esittelemään taitojaan) ja ylipäätään jatkuva pelottelu milloin milläkin asialla. Tämä aiheutti luonnollisesti sen, että englannin opiskelu ei kauheasti napannut ja tunneilta päällimmäisinä jäivät mieleen vain pelko ja ahdistus… Vaikka ala-asteajoista on jo aikaa, huomaan edelleen pelkääväni, että joku nauraa ääntämiselleni, jos puhun englantia. Ymmärrän kieltä loistavasti, mutta ääneen puhuminen on vieläkin haastavaa mielen haamujen takia.

Siinä missä englannin puhuminen aiheuttaa ahdistusta, ruotsi, saksa ja viro taas sujuvat varsin mallikkaasti ja tykkään käyttää kaikkia kieliä. Saksaa on tullut opiskeltua ala-asteelta alkaen, kun taas ruotsin ja viron tärkeimmät opit olen varmasti saanut vapaa-ajalta (, vaikka molempia on toki tullut opiskeltuakin).

10. Treeni on tehnyt tehtävänsä – nukun helposti missä tahansa

Olen jo lapsesta asti harjoitellut nukkumista milloin missäkin: olohuoneen lattialla, saunassa, takapihalla, mökin rappusilla, laivan käytävillä… En nimittäin ikinä halunnut tulla sellaiseksi aikuiseksi, joka ei nuku missään muualla niin hyvin kuin kotonaan. Muistan lapsuudessa, miten vanhempani olivat aina innoissaan päästessään omaan sänkyyn nukkumaan reissujen päätteeksi, ja silloin jo päätin, että tuollaista minusta ei ainakaan tule. Ja hyvin on päätös pitänyt! Nukahdan helposti oikeastaan missä tahansa, enkä nukahdettuani herää ennen herätyskelloa – aivan sama, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen myös mestari nukkumaan epämääräisellä mutkalla, joten pienempikään nukkumatila tai outo asento eivät haittaa!


10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
  • Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja!
Yleinen

Tästä se lähtee!

22.1.2019

Follow my blog with Bloglovin

Tässä sitä nyt ollaan, kirjoittamassa ensimmäistä postausta matkablogiin. Blogiin, josta olen unelmoinut pienen ikuisuuden, mutta jonka perustamista olen kuitenkin siirtänyt ja siirtänyt johonkin tulevaisuuteen. Kuitenkin nyt, palattuani juuri muutama päivä sitten Prahasta päätin, että nyt tai ei koskaan. Ja muutaman (sadan) klikkauksen jälkeen ollaan vihdoin tässä tilanteessa; julkaisemassa ensimmäistä postausta!

Kuka täällä ruudun toisella puolella sitten kirjoittaa, ja minkälaista sisältöä on luvassa? Näppäimistöä hakkaan minä, melkein kolmekymppinen (hui) omatoimimatkaaja, yliopisto-opintojaan viimeistelevä avovaimo ja karvalapsen äiti. Matkustamisesta on tullut intohimo oikeastaan vasta aikuisiällä, ja vaikken vieläkään taida täyttää himomatkaajan määritelmää, tulee ulkomailla reissattua kuitenkin useamman kerran vuodessa. Toistaiseksi reissut ovat rajoittuneet Euroopan rajojen sisäpuolelle, mutta suunnitelmissa on laajentaa reviiriä myös muualle. Tänne olisi tarkoitus kirjoitella matkakertomuksia, kertoa omia suosituksia sekä jakaa kuvia ja fiiliksiä ympäri maailmaa. Etsin muiden matkablogeista usein vinkkejä reissuun ja toivonkin, että voisin itsekin reissukuulumisteni lomassa tarjota inspiraatioita, vinkkejä tai kenties jopa uudenlaisia näkökulmia reissaamiseen. Luvassa on omatoimimatkailua, road trippejä, villejä vetoja (esim. majoituksen varaamatta jättäminen keskellä kuuminta sesonkia) ja budjettimatkoja sekä ikuisesta reissukuumeesta kärsimistä.

Blogi luonnollisesti hakee vielä muotoaan (varsinkin ulkoasun osalta), mutta halusin mahdollisimman pian päästä kirjoittamaan. Ulkoasua kun ehtii hioa myöhemminkin, haha. Olisi myös jo näin alkumetreillä kiva tutustua muihin matkabloggaajiin (ja täydentää omaa lukulistaa)! Jos siis vain jaksat, niin ilmianna itsesi alhaalla kommenttiboksissa.

Pidemmittä puheitta toivotan teidät kaikki, niin uudet lukijat kuin satunnaiset ohikulkijatkin tervetulleiksi Reissukuume-blogin pariin!

_______