Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

telttailu

erikoispostaus Norja retkeily telttailu

Aloittelijan virheet – näin mokasin Norjassa

15.8.2022

Ensimmäinen vaellusreissu Norjaan pari vuotta sitten oli yksi ikimuistoisimmista matkoista. Maisemat veivät mennessään, ja menetin sydämeni Norjalle täysin. Vaikka matka olikin pääsääntöisesti vallan onnistunut, mahtui siihen myös muutamia (tai ”muutamia”) kommelluksia, jotka ainakin näin jälkeenpäin saavat hymyn huulille. Sellaisia aloittelijan mokia, jotka olisi voinut välttää hieman paremmalla suunnittelulla ja ylipäätään perehtymällä asiaan.

Mutta toisaalta, mitä voi olettaa, kun lähdin matkaan kaverin (nyk. ystävän) kanssa, jonka oli nähnyt vain pari kertaa aiemmin, ja reissu ylipäätään keksittiin hieman lennosta. Heitin puoliksi vitsillä, että pitäisikö lähteä Norjaan, ja ystäväni innostui. Alle viikko, ja olimme jo matkalla kohti pohjoista.

Olen kirjoittanut reissusta monta ylistyspostausta, mutta nyt on aika suunnata virheisiin, tai ainakin osaan niistä, joita matkan aikana tuli tehtyä. Ehkäpä joku saa tästä vinkkejä omaan reissuunsa – tai edes mielenkiintoista luettavaa kahvitauolle.

Timberlandeilla Norjaan

Tästä saan kuulla varmasti aina… Olen siis aina ollut hieman laiska kenkien ostelija: olen kokenut homman haasteelliseksi, sillä tarvitsisin aina leveälestiset jalkineet. Mielestäni ne näyttävät usein todella rumilta, joten olen survonut jalkojani vuosien saatossa ties miten epämukaviin monoihin. Olen myös vaellellut vuodesta toiseen Etelä-Suomen luontopoluilla lähinnä lenkkareissa (jotka olen saanut vihdoin venytettyä omiin lattajalkoihini sopiviksi!). Ja mikäli lumi on joskus talvella päässyt yllättämään, olen tempaissut jalkaani Timberlandin kanootit, joissa jopa oma leveä jalkani mahtuu pyörimään lähes ympyrää.

Mietin ihan oikeasti hetken, pitäisikö Norjan reissua varten panostaa ja ostaa kunnon vaelluskengät, mutta homma jäi ajatuksen tasolle, sillä en ehtinyt käymään yhdessäkään kaupassa, eikä mikään nettitilaus olisi ehtinyt niin lyhyessä ajassa perille. Niinpä lähdin Norjaan mukanani Timberlandit (sekä saappaat ja lenkkarit) ja kaduin päätöstäni ensihetkestä lähtien. Kengät olivat todella liukkaat ja epäluotettavat, eivätkä juuri tukeneet nilkkaa. Jouduin myös jättämään nauhat todella löysälle, jos halusin pitää kengissä villasukkia tai muita paksumpia sukkia (mikä tietenkin vähensi nilkan tukea entisestään). Eli vinkki vitonen kaikille Norjaan matkaaville: älä pakkaa Timberlandeja rinkkaan!

”Mutta kun etelässä paistaa aurinko”

Lähtiessämme matkaan, Etelä-Suomessa oli älyttömät helteet. Muistan, miten vaikealta tuntui sulloa rinkkaan villapaitoja. Koska niitähän piti olla, sillä haaveilin samanlaisista kuvista, joihin olin törmännyt Instagramissa (jep, prioriteetit kunnossa). Kyllähän minä tiesin, että Norjassa on kylmä ja ylipäätään sää saattaa vaihdella lyhyessäkin ajassa todella paljon. Mutta jotenkin sitä silti ajatteli, että juuri meidän reissullamme aurinko paistaa, eikä taivaalla näy pilvenhattaraakaan.

Kilpisjärven korkeudella olin jo aivan jäässä. Autosta noustessa meinasi tulla itku, sillä t-paita ja juoksuhousut eivät viiltävän kylmässä tuulessa paljoa lämmittäneet. Oli pakko löytää jostain lisää päällepantavaa, mutta kuten arvata saattaa, Kilpisjärveltä ei retkiliikkeitä tai Prismoja löytynyt. Pysähdyimme kuitenkin hieman ennen rajaa eräälle huoltoasemalle, jonka myymälästä löytyi jonkinlainen turistinurkkaus. Sieltä löytyi kuksia, Lappi-aiheista krääsää sekä turistihuppareita. Valinnanvaraa ei juuri ollut, mutta koska tilanne oli mitä oli, huppari oli pakko ostaa. Huppari haisi mukavasti homeelle, ja sain järkyttävän allergisen reaktion punaisine läiskineen ja kuumotuksineen kaulaan ja käsiin ennen kuin pääsimme Norjan puolelle… Loppujen lopuksi huiputin huppari päällä useamman nyppylän – mutta olin tarkka, ettei yhdessäkään kuvassa näkynyt turrehupparia ainakaan edestäpäin.

Täyteen ahdettu rinkka, eikä yhtään treeniä etukäteen

Jos mokasin kenkien ja vaatteiden kanssa, niin rinkka se vasta farssi olikin. Olin täydellinen irvikuva retkeilijästä, joka tunkee rinkkansa ihan liian täyteen kaikkea turhaa, eikä lopulta jaksa kantaa kokoonpanoa paria sataa metriä kauemmas. Minulle kävi juuri noin. Tungin rinkkaan sen kummempia miettimättä vähän kaikkea: villapaitoja, jotka näyttävät kivoilta kuvissa, pari ylimääräistä pipoa (koska eihän nyt jollain niin pienellä ja kevyellä voi olla merkitystä) ja ihan liian monta t-paitaa.

Olin kyllä tehnyt jonkinlaisen listan siitä, mitä Norjan reissulle kannattaa pakata mukaan, mutta koska rinkkaan jäi ylimääräistä tilaa, päätin täyttää sen turhakkeilla. Lopulta oltiinkin tilanteessa, jossa rinkkaa sai käsitellä melko kovakouraisesti ennen kuin sen sai kiinni. Joku olisi tässä kohtaa ehkä jättänyt osan tavaroista kotiin, mutta minä en… En myöskään punninnut rinkkaa missään vaiheessa, vaan heitin (tai lähinnä kampesin) sen suoraan auton takakonttiin. Voin kertoa, että Norjassa odotti aikamoinen ylläri, kun olisi pitänyt lähteä tallustamaan rinkka selässä ylämäkeen. Hommasta ei tullut mitään. Tässä kohtaa mietin, olisiko pakkaamisen lisäksi kannattanut treenata myös rinkan kanssa vaeltamista edes kerran ennen reissua…

Loppumatkan suosimmekin majoituksia, joissa auton pystyi jättämään lähistölle. Jälkikäteen mietittynä harmittaa, sillä olisi ollut kiva vaeltaa jonnekin hieman pidemmälle telttailemaan. Ehkä ensi kerralla sitä on tässä(kin) asiassa viisaampi? Jos osaisin edes pakata niin, että ruuat saa mahdutettua rinkkaan. Nythän ne kulkivat erillisissä kestokasseissa (voi kyllä!) auton takakontissa koko reissun ajan!

Ei karttaa, ei kompassia – eikä minkäänlaista suunnistustaitoa

Kun kerroin vanhemmilleni suuntaavani parin päivän päästä Norjaan, isäni kysyi heti, millä tolalla suunnistus- ja kartanlukutaitoni olivat. Isä on siis kunnon eräjorma ja katselee usein melko huvittuneena vierestä, kun yritän leikkiä true retkeilijää. Totta puhuen en ollut miettinyt moisia juttuja lainkaan, sillä naiivisti ajattelin Google Mapsin pelastavan minut tilanteesta kuin tilanteesta.

Pari ensimmäistä huiputusta menikin ihan mukavasti, sillä reitit oli tallattu niin hyvin, ettei niiltä yksinkertaisesti voinut eksyä. Kuitenkin noin puolivälissä matkaa lähdimme huiputtamaan ei-niin-suosittua nyppylää, jonne ei mennytkään kovin selkeästi tallattua polkua. Emme kertaakaan myöskään törmänneet opasteisiin, joten olimme melko omillamme. Löysimme huipulle melko kivuttomasti, mutta ongelmat alkoivat paluumatkalla. Puhelimissa ei ollut kenttää, eikä meillä ollut hajuakaan, mistä olimme tulleet tai minne meidän pitäisin suunnata. Eksyimme – ja vieläpä melko pahasti. Kahlasimme suossa, pyörimme jyrkkää mäkeä alas (ja soitimme puhelimen uumenista löytyvää Ricky Martinia pelottaaksemme verenhimoiset pedot kintereiltämme). Silloin ei naurattanut, sillä näimme jo otsikot kahdesta typerästä suomalaisturistista, jotka löydettiin Norjan vuonoilta kylmän kangistamina, mutta näin jälkeenpäin hommalle osaa jo nauraa. Ennen seuraavaa Norjan reissua olenkin luvannut itselleni ottaa maastokartat ja kompassitouhut haltuun.

Siinäpä aikamoinen läjä mokia yhteen reissuun. Nyt olisikin hauska kuulla, minkälaisia kömmähdyksiä teidän matkoihinne on mahtunut? Entä kuulostiko yksikään meikäläisen mokista (edes kaukaisesti) tutulta tai samaistuttavalta?

telttailu vinkit yö ulkona

Ensimmäistä kertaa telttaretkelle? Pakkaa ainakin nämä mukaan!

10.8.2022

Tarvitseeko ensimmäiselle telttaretkelle oman teltan? Entä mitä kaikkea ihan oikeasti kannattaa pakata mukaan? Mihin retkeilyvarusteisiin kannattaa panostaa jo ensimmäisellä reissulla ja minkä varusteiden ostoa taas voi lykätä myöhemmäksi? Kokosin tähän postaukseen omat vinkkini (ensimmäistä) yön yli reissua varten.

*Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Pakkaa ainakin nämä

Alla oma varustelistani, jota soveltamalla ja tuunaamalla pääsee aika lähellä varsin toimivaa kokonaisuutta. Yritin listata vain (oman kokemukseni mukaan) välttämättömimmät jutut ja näyttää, että retkeilemään voi lähteä ihan perusvermeilläkin. Myöskään telttaa tai rinkkaa ei tarvitse erikseen ostaa, vaan retkivarusteliikkeiltä saattaa löytyä vuokrauspalvelu, joka mahdollistaa paitsi edullisemman retkeilyn myös mahdollisuuden kokeilla useita erilaisia vaihtoehtoja ennen omien varusteiden hankkimista.

Toki listalta löytyy varmasti jonkun mielestä ylimääräisiäkin juttuja, ja soveltaminen (sekä järjen käyttö) onkin sallittua: jos esimerkiksi haluat tehdä kaikki ruuat avotulella (, mikä on muuten todella hidasta puuhaa!), et tietenkään tarvitse retkikeitintä ja kaasua tai jos telttailet kesähelteillä, kannattaa taukotakki ja pipo jättää kotiin – vastaavasti sydäntalvella ei ehkä tee mieli käydä pulahtamassa, joten uimapukua on turha pakata mukaan. Jos taas olet lähdössä telttaretkelle kaverin tai puolison kanssa, kannattaa lista käydä yhdessä läpi. Näin vältytään siltä, ettei kaikkia tavaroita tule turhaan otettua tuplana. Samalla kannattaa myös miettiä, miten tavarat jaetaan järkevästi niin, että rinkoista tulee suunnilleen samanpainoisia.

KANTOVÄLINE

  • Rinkka tai reppu. Olipa valintasi kumpi tahansa, muista pakata ja säätää kantovälineesi oikein. Näin säästyt ylimääräisiltä hiertymiltä ja hermojen menetykseltä.

  • Rinkan sadesuoja. Varsin tarpeellinen kapine Suomen epämääräisissä sääolosuhteissa. Jos et omista sadesuojaa, saumoista avattu ja rinkan päälle levitetty jätesäkki ajaa saman asian.

MAJOITTUMINEN

  • Teltta. Ehkäpä se telttaretken olennaisin juttu. Teltan valinnassa kannattaa tietenkin huomioida yöpyjien määrä sekä teltan paino. Voi kuulostaa kivalta nukkua leveästi, mutta ylimääräistä kantamista kannattaa karsia varsinkin pidemmillä patikoilla. Entä tarvitseeko reissuille omaa telttaa? Ei oikeastaan, sillä esimerkiksi Partioaitta ja Scandinavian Outdoor vuokraavat telttoja. Kätevä ja suhteellisen edullinen tapa tutustua telttailuun (ja etsiä sitä omaan käyttöön ja tarpeisiin täydellisesti sopivaa telttaa). Ostin Erämessuilta *Haltin kolmen hengen ja kolmen vuodenajan teltan, sillä kaipasin kevyempää ja simppelimpää versiota vanhan tilalle. Päädyin kupolitelttaan, koska sen saa pystytettyä millaiselle alustalle tahansa.

  • Makuualusta. Ensimmäisellä telttaretkellä pärjää loistavasti muutaman euron retkipatjalla, mutta jos telttailu tuntuu yhtään omalta jutulta, kannattaa (parempien yöunien toivossa) melko aikaisessa vaiheessa panostaa kunnon makuualustaan. Liputan itse itsetäyttyvän, kolmen vuodenajan alustan puolesta. Se ei vie rinkasta juurikaan tilaa ja on sopivan lämmin syysreissuillekin. Alustan läpi eivät myöskään ihan kaikki kävyt tai juuret tunnu. Meillä on ollut käytössä nämä kaksi alustaa (*1 ja *2), joista Thermarest on noussut omaksi suosikikseni. Se on Robensia leveämpi, joten tällainen meritähti-asennossa nukkujakin saa siinä hyvät unet.

  • Makuupussi. Ennen ajattelin ehkä hieman naiivisti, ettei makuupussilla juurikaan ole väliä. Että samaa tavaraa ne ovat, hinnasta riippumatta. Voin kertoa, että muutaman Norjassa vietetyn jääkylmän myrsky-yön jälkeen tulin kuitenkin äkkiä toisiin aatoksiin. Makuupusseja on tarkoituksella eri lämpötiloihin ja vuodenaikoihin. Minulta löytyy niin *kesämakuupussi (, joka on lähinnä Dodon käytössä), kolmen vuodenajan makuupussi (kevät-syksy) kuin talvimakuupussikin. Näistä talvimakuupussille on ollut heittämällä eniten käyttöä, ja suosittelenkin hankkimaan sellaisen, mikäli haluat telttailla myöhemmin syksyllä ja mahdollisesti myös talvella. Partioaitan sivuilta löytyy kattava opas makuupussin valintaan.

  • Retkityyny. Tämänkin vermeen tärkeyden olen oikeastaan oppinut vasta kantapään (tai tarkemmin kipeytyneen niska-hartiaseudun) kautta. Vaatekasa tai rullattu toppatakki ei aja tyynyn asemaa, vaikka mitä muuta väitettäisiin, ja suosittelenkin lämpimästi investoimaan retkityynyyn (itseltäni löytyy *tämä). Alkuaikoina raahasin mukana normityynyäkin, mutta melko pian aloin arvostaa retkeilytarvikkeita, jotka veivät rinkasta mahdollisimman vähän tilaa… Ai niin! Ei muuten kannata puhaltaa retkityynyä täyteen: silloin sen kanssa ei ole ollenkaan hyvä nukkua. Parhaat unet tulee hieman löysällä tyynyllä. Tämäkin on tullut opittua…

VAATTEET

  • Vaelluskengät tai muut varrelliset jalkineet. Tämä on ollut yksi suurimmista ahaa-elämyksistäni retkeilyyn liittyen. Painavaa rinkkaa on nimittäin sata kertaa helpompaa kantaa, kun nilkat eivät pyöri jalkineissa ja askellus on muutenkin vakaampaa. En haluaisi kuulostaa mummolta, mutta hyviin kenkiin kannattaa oikeasti panostaa. Mulla on ollut nyt reilun vuoden (ei kovin aktiivisessa) käytössä *nämä kengät, ja olen tykännyt kovasti. Sopivan tukevat, mutta kuitenkin kevyet!

  • Sukat ja vaihtosukat. Muistan miten lapsena aina ärsyynnyin, kun vanhemmat vaahtosivat kuivien sukkien tärkeydestä. En tiedä, onko minusta tullut virallisesti vanhus, mutta nyt minäkin liputan kuivien sukkien ja myös vaihtoparin puolesta! On oikeasti aika kurjaa (ja kylmää!) retkeillä märissä sukissa…

  • Alusvaatteet. Näihin pätee sama kuin sukkiin. Ei ole kivaa hengailla hikisissä alusvaatteissa, ja onhan se muutenkin ihan jees vaihtaa kerran päivässä uutta ja raikasta päälle.

  • Aluskerrasto.

  • Vaellushousut ja -takki (tai ylipäätään ulkoiluun sopiva vedenpitävä takki ja housut). Kesällä voi ehkä vielä retkeillä ohuissa urheilutrikoissa, mutta varsinkin ilmojen vähän viilennyttyä on kiva vetää jotain hieman paksumpaa ja paremmin kosteutta hylkivää päälle. Vaellusvermeissä on usein myös mukavasti taskuja, joita oppii ajan saatossa arvostamaan. Ylipäätään veden- ja tuulenkestäviin varusteisiin kannattaa panostaa: alkuun tosin pääsee jo ihan perus tuulipuvullakin.

  • Pitkähihainen ja/tai t-paita. Riippuu tietenkin hieman retkeilyajankohdasta. Retkeillessä kannattaa kuitenkin aina suosia kerrospukeutumista: on kivaa, kun vaatetusta saa helposti lisättyä tai vähennettyä säähän sopivaksi ilman ylimääräisiä ponnisteluja tai rinkankaiveluita.

  • Taukotakki. Loistava keksintö, jota ei turhaan hehkuteta! Patikoidessa tulee helposti lämmin, mutta tulta tehdessä tai retkiruokaa kokatessa saattaa vilu iskeä. Kannattaakin viileämmillä säillä kiskaista taukotakki heti niskaan, kun riisuu rinkan selästään, niin säästyy ylimääräisiltä vilunväristyksiltä. Kevytuntuvatakki on varsin passeli tähän hommaan!

  • Pipo. Suosittelen lämpimästi syksystä kevääseen! Opin Norjassa nukkumaan pipo päässä, ja vaikka kuinka alkuun oudoksuinkin sitä, niin nykyään en osaisi nukkua ilman. Pipo on lämmin, tuntuu mukavan pehmeältä ja tuo muutenkin jonkinlaista turvan tunnetta pimeässä metsässä. Tunnustan olevani melkoinen pipohamstraaja ja minulta löytyykin mm. *tämä, *tämä ja *tämä pipo.

  • Käsineet. Suosittelen käsineitä, mikäli on yhtään taipumusta vilukissailuun. Esimerkiksi *sormikkaita tuskin edes huomaa kädessä ja lisäksi ne on helppo kantaa mukana.

  • Villasukat. Jos et mitään muuta rinkkaasi pakkaa, niin ota ainakin *villasukat! Nämä on kiva vetää jalkaan taukopaikalla ja makuupussiin kömpiessä.

  • Uimapuku. Jos suuntaat retkelle sulan maan aikaan ja tiedät, että lähistöllä on uintimahdollisuus, kannattaa mukaan pakata myös uikkarit (ellet sitten halua nakkeilla). On oikeasti aika kiva pulahtaa veteen hikisen patikan jälkeen.

RUOKAILU

  • Ruokaa. Suosittelen aloittelijoille (ja miksei toki muillekin) retkitarvikekaupoissa myytäviä pussiretkiruokia. Näin vältyt myös kattiloiden raahaamiselta. Retkiruuat ovat myös runsasenergisiä, joten niitä ei tarvitse kantaa mukana älyttömiä määriä saadakseen vatsansa täyteen. Ne eivät myöskään ole niin suolaisia kuin perus-marketien vastaavat pussiruuat. Omat lempparini ovat ehdottomasti *tämä ja *tämä – eikä *tätä puuroa voita mikään!

  • Vettä. Veden kanssa kannattaa olla realisti ja miettiä, paljonko sitä reissussa kuluu. Huomioi juomisen lisäksi myös ruuanlaittoon käytettävä vesimäärä. Mieti myös, millaisiin astioihin veden pakkaat ja selvitä sekin, onko retkipaikkasi lähistöllä kaivoa, jota voisit hyödyntää. Olen ainakin itse kokenut veden hieman hankalaksi, sillä se vie rinkasta paljon tilaa (ihan sama, miten se on pakattu), mutta on kuitenkin todella tärkeä monessakin suhteessa. Toisaalta olen myös huomannut, että tarve tulee helposti yliarvioitua, ja monesti lähtöpäivänä kaadankin ylimääräiset vedet maahan. Myös vedenpuhdistin voi olla kätevä, jos puhdasta vettä ei ole saatavilla.

  • Ruokailuvälineet (lautanen, muki, lusikka, veitsi). Mikäli syöt pussiretkiruokia, voit jättää lautasen kotiin. Muki, lusikka ja veitsi kannattaa kuitenkin pakata mukaan rinkkaan, sillä niille on (ainakin kokemukseni mukaan) usein käyttöä – haarukka taas ei ole välttämätön, sillä lusikka ajaa usein saman asian. Olen itse tykännyt Kupilkan *ruokakulhosta sekä *luhasta.

  • Retkikeitin & polttoainetta. Tähän suosittelen lämpimästi panostamaan! Retkikeittimellä on tuhat kertaa nopeampaa ja helpompaa valmistaa ruokaa kuin avotulella. Näitäkin saa vuokrattua, joten ensimmäiselle retkelle settiä ei ehkä vielä kannata ostaa. Toki nuotiossa on oma tunnelmansa, mutta pahimmassa nälkäkiukussa sitä usein arvostaa nopeutta ja helppoutta, jota retkikeitin tarjoilee. Lisäksi keitintä on turvallista käyttää myös metsäpalovaroituksen aikana. Itse ostin tällaisen setin, enkä voi kuin ylistää sitä!

  • Tulitikut. Jos kuitenkin päätät sytyttää nuotion…

  • Pesuaine & tiskiharja. Nämä eivät oikeasti ole mitenkään ”pakollisia” yhden yön reissulle, sillä likaiset astiat voi myös heittää pussiin ja pestä vasta kotona (tai vaihtoehtoisesti syödä pelkkiä pussiruokia). Jos kuitenkin päätät ottaa pesuainetta mukaan, varmista että se on biohajoavaa – äläkä siltikään pese mitään suoraan järvessä.

MUUT

  • Henkilökohtaiset lääkkeet ja hygieniatarvikkeet. Näitä tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella?

  • Kamera, muistikortti ja varalaturi. Varalaturi saattaa olla liioittelua yhden yön retkellä, mutta kaikkeen kannattaa varautua.

  • Kännykkä ja powerbank. Retkilläkin tulee käytettyä yllättävän paljon puhelinta (lähinnä Instagram Storyjen päivittämiseen), joten varavirtalähde on minulle yksi tärkeimmistä teknisistä varusteista reissussa.

  • Otsa- tai taskulamppu. Otsalamppu pesee taskulampun siinä, että se jättää kädet vapaiksi kaikkeen muuhun. Molemmat ovat kuitenkin varsin passeleita metsään ja telttaan.

  • Puukko. Mukaan kannattaa pakata puukko tai joku muu terävä veitsi. Olen huomannut, että sellaiselle on useimmiten käyttöä: olipa kyseessä sitten makkarapaketin avaaminen tai kiehisten vuolu.

  • Rakkolaastareita ja laastareita. Näille on löytynyt käyttöä jokaisella reissulla.

  • Retkipyyhe. Tämä menee myös siihen ”kannattaa ostaa, vaikka epäilyttäisi” -listaan, sillä investointina se on ollut jokaisen, eli noin kahdeksan euron arvoinen. *Retkipyyhe menee normipyyhettä huomattavasti paljon pienempään tilaan, se kuivuu ja sillä myös kuivaa itsensä nopeasti.

  • Roskapusseja. Kaiken, mitä jaksat metsään viedä, jaksat myös kantaa pois. Roskat ovat usein väistämättömiä, joten reissuun kannattaa varautua muutamalla roskapussilla. Roskapussit vievät rinkasta vähän tilaa, mutta ne ovat korvaamaton apu paitsi itse roskien myös märkien vaatteiden kuljetuksessa.

  • (Vastamelu)kuulokkeet. Jos olet yhtään herkkä äänille (tai yö metsässä tuntuu kaikesta innokkuudesta huolimatta pelottavalta), kannattaa rinkkaan pakata myös kuulokkeet. Itse saatan yön pimeinä tunteina kuunnella esimerkiksi podcastia, jos uni ei tule, enkä halua herättää tai häiritä matkaseuraa kännykän valolla tai turhanpäiväisellä höpinällä.

  • Vessapaperia. Huom! Vessapaperiakaan ei tarvitse ottaa mukaan koko rullallista, vaan Minigrip-pussiin (tms.) kannattaa taitella arviolta sopiva määrä paperia. Menee pienempään tilaan, ja pussia on helppo kuljettaa esimerkiksi taskussa matkalla teltalta vessaan. Kannattaa myös huomioida, että vaikka retkialueelta löytyisikin huussi, ei siellä välttämättä ole vessapaperia tarjolla.

Norja retkiruoka telttailu vaellus

Viikon ruuat Norjan vaellukselle

23.9.2021

Aika tarkalleen vuosi sitten lähdimme kaverini kanssa Norjaan. Me kaksi, jotka olimme aiemmin nukkuneet teltassa vain yksittäisiä öitä kauniilla säällä ja syöneet muutamia valmispastoja nuotiolla. Ymmärrettävästi vanhempamme ja lähipiirimme olivat huolissaan reissustamme. Kaksi suunnistustaidotonta ensimmäistä kertaa Norjassa ja muutenkin ensimmäistä kertaa kunnolla kahdestaan reissussa. Olimme muutenkin kaverini kanssa nähneet ennen reissua vain pari kertaa (ystävystyimme kunnolla vasta reissussa), mutta kun kaksi yllytyshullua saa kuningasidean, niin onhan sitä lähdettävä toteuttamaan – oli siinä järkeä tai ei.

No mutta asiaan. Kuten olen täällä aiemmin Norja-postausten yhteydessä todennut, jos muonapuoli olisi jäänyt yksin minun vastuulleni, olisimme syöneet viikon pelkkiä varrasleipiä, Koskenlaskijaa ja suklaabanaaneja. Onneksi kaverini oli huomattavasti innokkaampi kokki, ja hän suunnittelikin meille viikon menun etukäteen. Sovimme edellisistä reissuista viisastuneina, ettei rinkkaan pakattaisi yhden yhtä perus-marketista saatavaa valmispastaa: ne kun ovat usein todella suolaisia, eivätkä oikein meinaa pitää nälkää loitolla.

Ajattelin jakaa viikon menumme täällä blogin puolella. Ehkäpä siitä on apua jollekin innokkaalle vaeltajalle, joka tuskailee samojen perusasioiden kanssa kuin mekin.

Valmistelut

Kun retkellä aikoo viettää enemmän kuin yhden tai kaksi yötä ja rinkassa on tilaa rajallisesti, alkaa ruoan painolla ja säilyvyydellä olla väliä. Esimerkiksi makkarapakettia, maitopurkkia tai muuta tuoretta ja painavaa on turha kantaa montaa päivää mukana rasittamassa hartioita ja selkää. Me emme kuljettaneet koko aikaa kaikkia ruokatarvikkeita mukanamme, vaan säilöimme niitä autossa. Tämän (ja osaamattomuutemme) takia emme menneet kovinkaan tarkoilla grammamäärillä tai orjallisesti pussittaneet kaikkia aterioitamme.

Proteiinin lähteet tuottivat meille eniten päänvaivaa, ja ennen reissua luimmekin ruoan kuivaamisesta sieltä täältä ympäri nettiä. Ensin koko retkiruoka-aihe tuntui vähintäänkin ydinfysiikalta (ainakin näin kaikenlaista kokkaamista vihaavan henkilön näkökulmasta), mutta aiheeseen hieman tutustuttuamme tulimme siihen lopputulokseen, että oikeastaan kaikkea ruokaa voi kuivata, kunhan siinä ei ole rasvaa. Ainakaan kovin paljon. Ja mehän kuivasimme (tai siis kaverini kuivasi). Jauhelihaa ja Härkistä, muun muassa.

Jos jotain tästä vaiheesta opimme niin sen, ettei kuivaamisesta tai resepteistä kannata tehdä kovin suurta mörköä itselleen. Aikaa ja hermoja se kyllä vaatii, sillä esimerkiksi jauhelihapaketin kuivattamiseen menee yllättävän paljon aikaa…

Aamu- ja iltapalat

  • Teetä ja/tai pikakahvia sekä UHT- tai kauramaitoa.
  • Aamupuurot. Leaderin omena-kanelipuuro on parasta ikinä! Jopa tällainen ei-puuronystävä tykkää siitä kovasti. Meillä oli muutama valmispussi mukana, mutta rinkasta löytyi myös valmiiksi Minigrip-pusseihin pussitettuja kauraiutaleita. Vinkki! Puuroja saa tuunattua jo kotona, kun pussittaessa hiutaleiden sekaan laittaa esimerkiksi kuivattuja marjoja tai pähkinöitä.
  • Leipää. 1-2 siivua / hlö / ruokailu. Varrasleipä on mielestäni paras vaihtoehto, mutta toki matkaan voi pakata myös ruisleipää, riisikakkuja tai mikä nyt ikinä parhaiten maistuu. Viileällä säällä voi tai margariini säilyy hyvin rinkassa, ja sitä voi käyttää myös ruoanlaitossa. Lämpimällä taas sulatejuusto (esim. Koskenlaskija) on parempi vaihtoehto säilyvyytensä takia, eikä se myöskään juuri sotke. Me söimme koko reissun ajan varrasleipä + Koskenlaskija -yhdistelmää, mutta mukaan olisi toki voinut pakata myös kovaa juustoa ja meetvurstia. Koskenlaskijan ja voin/margariinin taas olisi halutessaan voinut hyvin korvata vaikkapa pestolla tai hummuksella.
  • Herkuksi suklaabanaaneja nuotiolla. Tämä on sitä ylimääräistä kantamista parhaimmillaan, mutta joskus voi (ja pitää!) myös herkutella.

Viikon menu

PÄIVÄ 1

PÄIVÄ 2

PÄIVÄ 3

PÄIVÄ 4

Päiväretkillä mukana repussa kulki myös huiputusbanaani! Se kaivettiin toisinaan jopa ennen kameraa esille, kun päästiin huipulle.

 

En yleensä ole mikään säilykekala-asioiden ystävä, mutta tämä Varustelekasta ostettu savulohirouhe oli ihan älyttömän hyvää!

PÄIVÄ 5

Viidennen päivän lounas oli ainoa ateria, jota en tekisi enää uudestaan. Kala-Kallen viljapossu-säilyke oli aikamoista kuraa, ja toi meille molemmille oksennuksen suuhun. Vaikka meillä olikin järkyttävä nälkä vaelluksen jäljiltä, emme vain saaneet ruokaa alas, vaikka miten yritimme. Sen sijaan kuivatusta jauhelihasta valmistettu chili con carne oli todella hyvää!

PÄIVÄ 6

Teimme tomaattisen savulohipastan Kala-Kallen savulohirouheesta (1 purkki rouhetta + pastaa). Edellispäivän jäljiltä suhtauduimme savulohirouheeseen kriittisesti, mutta pastasta tuli todella hyvää! Olen edelleen sitä mieltä, että ruoka oli koko reissumme paras.

PÄIVÄ 7

  • lounas: jauhelihatomaattikeitto pastalla + varrasleipää
  • päivällinen: Leaderin meksikonpataa kuivatusta jauhelihasta.

 

Suurkiitos Nealle retkiseurasta ja -ruuista! Ilman sua ei oltais selvitty!

koiran kanssa telttailu Uusimaa yö ulkona

”Tytöt lähti telttailee”

15.9.2021

Kun alkuvuodesta muutin uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut entuudestaan juuri ketään, olin varma, että retkeilyharrastukseni kokisi kovan kolauksen. Että joutuisin ikuisuuteen asti vaeltelemaan luontopoluilla yksikseni, ja etten koskaan enää pääsisi yhtä helposti tyttöjen reissuille metsään kuin mihin olin Turussa asuessani tottunut.

Joskus on kuitenkin kiva olla väärässä, sillä Kanta-Hämeen (joskus raivostuttavankin) leppoisa ja hidastempoinen elämä on vienyt mennessään. Toisinaan tuntuu, että aika täällä olisi pysähtynyt: talojen ovet eivät ole koskaan lukossa, porukkaa tulee ja menee ja yllätysvieraita on lähes päivittäin oven takana pullapitkon tai omatekoisen omenapiirakan kanssa. On jotenkin hurjan helppoa olla ihan vaan oma itsensä ja tuudittautua maailmaan, jossa kellonajoilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä, eikä pitkälle tulevaisuuteen aikataulutettu kalenteri automaattisesti teekään sinusta parempaa ihmistä. Ja kun elämä on sopivan leppoisaa ja kalenterissa on tilaa seikkailuille, sitä tulee tehtyä ja nähtyäkin maailmaa ihan eri lailla sekä sanottua useammin kyllä, kun joku ehdottaa jotain uutta.

Joissain porukoissa huomaan yhä hieman peitteleväni metsäläisyyttäni ja intohimoani luontoon: ehkä siksi, että koen, ettei minua ole oikein koskaan otettu vakavasti sillä saralla. Aina on pitänyt hirveästi selitellä, että kyllä minäkin tunnistan lintuja pelkästä laulusta tai että osaan käyttää kirvestä ja pystyttää teltan. Tai että osaan tehdä tuohisia ja lukea karttaa ja olen varsin pätevä sienestäjä. Niinpä olinkin hieman ihmeissäni siitä, miten helppoa retkiseuran löytäminen täällä on ollutkaan ja miten vaivatonta (lähes) tyhjiä kalentereita on ollut sovittaa yhteen. Olen vain avannut suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja kappas! On tullut retkiaiheisia WhatsApp-ryhmiä ja telttailuehdotuksia. Ja mikä parasta, olen saanut muutamia uusia tyyppejä houkuteltua retkeilyn pariin!

Yksi näistä uusista telttailijoista on hyvä ystäväni, johon tutustuin alun perin mieheni kautta. Ensin meillä oli epämääräistä haaveilua reissuista sinne ja tänne, mutta pikkuhiljaa haihattelut alkoivat muuttua suunnitelmiksi, ja lopulta löimme lukkoon syyskuun ensimmäisen viikonlopun ja päätimme lähteä teltan kanssa metsään.

Vuokrateltta Partioaitasta

Teltan päädyimme vuokraamaan Partioaitasta. Kyselin Instagramin puolella, onko Partioaitan vuokrauspalvelu tuttu, mutta yllättävän harva siitä oli kuitenkaan kuullut. Olen aiemminkin hyödyntänyt vuokrauspalvelua muun muassa rinkan vuokraukseen, kun päätimme Tampereella lähteä ex tempore retkeilemään. Oma teltta on ollut jo pidemmän aikaa ostoslistalla, mutten usean lainateltassa vietetyn yön jälkeen vieläkään osaa sanoa, millaista telttaa oikein olen hakemassa. Unelmieni teltta olisi kevyt kantaa, mutta riittävän tilava vaikka neljälle retkeilijälle ja yhtä monelle koiralle. Mahdoton tehtävä, ja koska en oikeasti tiedä, mitkä kriteereistäni ovat oikeasti pakollisia, mitkä taas haihattelua, olen suosiolla lykännyt teltan ostoa tulevaisuuteen. Lisäksi odotan, että pääsisin pitkästä aikaa testaamaan vanhempieni kupoliteltan, johon liittyy monia muistoja lapsuudenkodin takapihalla vietetyistä öistä. Ehkäpä siitä voisi tulla luottokumppani reissuille?

Päädyimme kaverini kanssa vuokraamaan Fjällrävenin Abisko Shape 3 Unisex -teltan, johon koirakaverikin oli tervetullut. Jätin Dodon tällä kertaa kotiin, sillä yöstä oli luvattu kylmää, ja olen nykyään melko varovainen mummokoiran selän kanssa. Onneksi kaverillani on kultainennoutaja, joten täysin koiratta ei tälläkään reissulla tarvinnut olla.

Fjellun teltta oli ihan okei, muttei kuitenkaan se etsimäni täydellinen yksilö. Huomasin, etteivät suorakaiteen muotoiset teltat oikein ole juttuni, vaan (jostain syystä) neliö pohjaratkaisu sopii minulle paremmin. Meillä oli myös hitusen ahdasta rinkkoinemme, vaikka teltta olikin mitoitettu kolmelle henkilölle. Kyllä siellä nyt yhden yön nukkui, ja kasaus ja purku (tai ainakin purku) olivat helppoja, mutta silti ei tullut sitä kuuluisaa fiilistä ja täydellisen teltan metsästys jatkuu.

Iso-Melkutin on matalan kynnyksen retkikohde

Lyhyen pohdinnan jälkeen retkikohteeksi valikoitui Lopen Iso-Melkutin. Kohteen helppous viehätti, sillä käytännössä koko alue mäntykankaineen sopii loistavasti telttailuun. Ei siis tarvinnut varautua kilometrien patikointiin eikä myöskään stressata sitä, löytäisimmekö telttapaikkaa. Kaverille telttayö oli ensimmäinen laatuaan, joten jo ihan senkin huomioiden halusin mahdollisimman helpon ja riskittömän retkipaikan.

Yön yli retkemme ajoittui viikonloppuun, joten emme tietenkään olleet kaksin liikenteessä. Saavuimme Melkuttimelle noin seitsemän aikaan lauantai-iltana, joten parhaimmat telttapaikat oli luonnollisesti jo varattu. Jouduimme etsimään omaa paikkaamme yllättävän pitkään, sillä halusimme pystyttää teltan mahdollisimman lähelle vettä (täydellisen Instagram-kuvan toivossa). Lopulta sopiva slotti löytyi – tosin aivan päinvastaisesta suunnasta kuin mitä olimme alkuun ajatelleet. Saimme kuitenkin rauhallisen nimennokan itsellemme, joten kaikki meni lopulta vallan mainiosti.

Täysin kivuttomasti emme telttaa saaneet ahtaalle, puiden täyttämälle alueelle sullottua. En edes muista, milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin tällä reissulla. Oli kyse sitten teltan pystytyksestä, makuupussiin ahtautumisesta, yöllisistä pissakäynneistä tai halonhakkuusta, saimme joka käänteessä nauraa katketaksemme. Ja se jos mikä teki kaoottisen arjen ja raskaan työviikon jälkeen erittäin hyvää.

Totean tämän aina, mutta pitäisi telttailla useammin.

Pimeän tultua ja hiljaisuuden laskeuduttua paikan ylle, sytytimme vihdoin nuotion tulipaikalle. Kuikka ja härkälintu huutelivat jossain kauempaa. Hetken päästä järven yli vastarannalle tuijoteltuamme huomasimme, että monessa muussakin kohdassa alkoi näkyä leirinuotion kajastusta. Tunnelma oli samaan aikaan todella rauhallinen ja jännittävä: toisaalta tuntui hyvältä tietää, ettemme olleet metsässä yksin, toisaalta taas sen tiedostaminen teki olon hieman levottomaksi. Onneksi meillä oli kuitenkin vahtikoira mukana, joka olisi bongannut mahdolliset tunkeilijat meitä aiemmin.

Kun sitten lopulta kömmimme telttaan nukkumaan, alkoivat hampaat kalista kylmästä. Vitsailinkin kaverilleni, ettemme välttämättä jäisi henkiin ja että aamulla meistä olisi jäljellä vain kylmästä kangistuneet ruumiit. En nimittäin jaksanut uskoa, että lämpiäisimme missään vaiheessa yötä ja skeptisesti seurasin sääennustetta, jonka mukaan yö kylmenisi tunti tunnilta. Uutisotsikoissa puhuttiin myös syksyn kylmimmästä yöstä, joten odotukset nukkumisen suhteen eivät olleet kovin korkealla…

Mutta kuten aina ennenkin, makuupussi teki tehtävänsä, ja saimme kuin saimmekin unen päästä kiinni. Lopulta nukuimme niin hyvin, että suunnittelemamme aamu-usvan kuvailu ja aikaiset nuotiokahvit jäivät kokonaan välistä, sillä heräilimme vasta kymmenen aikoihin. Mutta pitkä, hyvin nukuttu yö teki kyllä hyvää, enkä muista, milloin viimeksi olisin nukkunut yhtä makoisasti. Kaverini oli samoilla linjoilla, ja nyt odotammekin seuraavaa yhteistä teltta- tai laavuyötä innolla. Jälleen yksi uusi ”uhri” saatu koukutettua retkeilyyn…