Kategoria: Färsaaret

Färsaarten nähtävyydet ja tarinat niiden takaa

29.5.2023

Satumaiset Färsaaret on täynnä toinen toistaan upeampia maisemia ja käyntikohteita. Lukuisat vesiputoukset, jyrkät kallionkielekkeet, jylhänä pauhaava meri ja veikeännäköiset lunnit lumoavat takuuvarmasti jokaisen kävijän. Saarilla saisi kulutettua viikkoja, kuukausiakin, helposti. Koetin kuitenkin koota postaukseen omat lempparikohteeni saarilta, vaikka vaikeaa se olikin.

Olisi ollut helpompaa todeta, että Färsaaret pitää päästä kokemaan ja koluamaan kaikkialta, eikä yksittäisiä kohdenostoja voi oikein tehdä. Turisteilla aika on kuitenkin rajallinen, joten koetin koostaa tähän postaukseen helposti saavutettavia kohteita, jotka on mahdollista käydä katsastamassa lyhyemmälläkin visiitillä.

Vieraile vesiputouksilla

Sateisia päiviä (ja hetkiä) on Färsaarilla paljon, mutta se ei onneksi haittaa – päinvastoin: sillä mitä sateisempi keli, sitä enemmän näkyy vuolaina kohisevia vesiputouksia! Jos Färsaarten lukuisasta valikoimasta pitäisi mainita pari must see -vesiputousta, olisivat ne varmasti Fossá ja Múlafossur.

Färsaarten komein ja varmasti myös vierailluin putous on vuoristojärvestä vetensä saava Fossá. Se sijaitsee pääsaari Streymoyn pohjoispuolella ja pauhaa 140 metrin matkalla kahdessa osassa. Alempi putous on helposti saavutettavissa, sillä se sijaitsee heti ajotien vieressä, mutta yläputoukselle joutuu hieman kiipeämään.

Toinen suosittu putous on Múlafossur, joka löytyy noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Múlafossur on sekin helposti saavutettavissa muutaman sadan metrin päässä parkkipaikalta, ja reissun tälle vesiputoukselle voi helposti yhdistää tulo- tai lähtöpäivään. Putousta kannattaa ihastella näköalapaikalta, joka sijaitsee lähellä parkkipaikkaa, sillä silloin se näyttäytyy koko komeudessaan. Putous itsessään on (ainakin Färsaarten mittapuulla) melko vaatimaton, mutta yhdistettynä turkoosiin mereen, rosoisiin kallioihin ja muuhun ympärillä avautuvaan maisemaan sen kauneus ja ainutlaatuisuus alkaa paljastua.

Tórshavn – sympaattinen pääkaupunki

Färsaarten pääkaupunki Tórshavn on mainio tukikohta niin majoitusten kuin ruokailujenkin suhteen. Lisäksi sieltä on helppo tehdä päiväretkiä muille saarille. Kyseessä on myös Färsaarten ainoa paikka, jossa on edes jonkinlaista valikoimaa kahviloiden, ravintoloiden ja kauppojen osalta; ainakin turistikrääsää sekä villa- ja ulkoiluvaatteita on jonkin verran saatavilla.

Vinkki: Ihastuimme Tórshavnissa Panama Cafe -nimiseen kahvilaan, joka sijaitsee ydinkeskustassa vanhassa puutalossa. Kahvilassa on ihana sisustus ja tunnelma sekä erittäin maittava valikoima pikkusuolaista ja -makeaa sekä erikoiskahveja.

Ja vaikkei pääkaupungissa majoittuisikaan, kannattaa Tórshavniin suunnata jo pelkästään kaupungin söpöyden ja eriväristen, ruohokattoisten pikkutalojen takia. Vanhastakaupungista löytyy herttainen puutaloalue, joka muuten sijaitsee tismalleen samalla paikalla, jossa viikingit kokoontuivat muinoin käräjöimään. Saimme myös selville, että punaisissa taloissa, jotka ovat ennen toimineet varastoina, työskentelee nykyään Färsaarten hallinnollisten toimistojen ja virastojen väkeä. Mustiksi tervatuissa taloissa taas asuu paikallisia ja ruskeista taloista löytyy laadukkaita ravintoloita.

Vestmannan lintukalliot

Vestmannan lintukallioille ei nimestään huolimatta kannata lähteä lunniretkelle. Kahden tunnin veneretkellä lintuja kyllä näkyy, mutta niin kaukana, ettei niitä voi tarkkailla ilman kunnollisia kiikareita. Myös kuvaaminen aallokossa on hankalaa, ja mukana pitäisi olla oikeasti ammattilaisvehkeet.

Se, miksi reissu Vestmannan lintukallioille kuitenkin kannattaa, on upeat maisemat komeine ja pystysuorine rantajyrkänteineen, joista korkeimmat nousevat yli 600 metrin korkeuteen. Hieman loivemmat rinteet ovat nurmen peittämiä – ja totta kai nurmilänteillä taituroi myös lampaita.

Kelluva järvi Leitisvatn

Yksi Färsaarten helpoimmista kävelyreiteistä löytyy muutaman minuutin ajomatkan päässä lentokentältä! Vajaan neljän kilometrin pituinen reitti mukailee kirkasvetisen Leitisvatn-järven rantamia ja nousee hiljalleen ylös mereen viettävälle jylhälle kallionkielekkeelle. Kerrotaan, että juuri tämä kallionkieleke on ollut paikka, jossa viikingit työnsivät orjansa alas mereen.

Huipulta näkee yhdellä silmäyksellä sekä meren että jyrkänteiden päällä lepäävän järven. Jos katsoo järveä tietystä kulmasta, näyttää siltä kuin se leijuisi ilmassa. Kuten kuvitella saattaa, paikka on somettajien suosikkikohde Färsaarilla. Täydellinen kuvakulma vaatii kuitenkin aikamoista taiteilua vaarallisen jyrkänteen reunalla (jossa on muuten tuulivaroituskin!), joten jos ei halua leikkiä hengellään, kannattaa suosiolla tyytyä hieman ”arkisempaan” kuvaan.

Saksun

Saapuessa pieneen Saksun-kylään tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin. Kauniilla paikalla, syvällä vuonossa löytyy rykelmä pukkuruisia kivitaloja, joiden katolla kasvaa ruohoa. Laskuveden aikaan rannalla voi kävellä lahtea pitkin aina merelle asti!

Saksunin kauneus ja sympaattisuus ovat tehneet siitä erittäin suositun matkailukohteen, ja tämä näkyy kylässä hieman negatiivisella tavalla. Kylästä löytyy useita kovasanaisia kieltokylttejä (joihin emme törmänneet missään muualla), jotka käskevät pysymään poissa milloin mistäkin. Myös autoilua ja dronen lennätystä on rajoitettu kieltokyltein.

Luimme myös Saksunissa asuvasta erakosta, jonka kerrotaan vihaavan turisteja ja ajavan heitä pois milloin minkäkinlaisin keinoin. Onneksi emme itse törmänneet häneen.

Tjørnuvík: jättiläisen ja noidan kivipatsaat

Tjørnuvíkin edustalla on mustahiekkainen ranta, josta on näkymät naapurisaari Eysturoyn edustalla sijaitseville Risin og Kellingin -nimiselle (suom. Jättiläinen ja Noita-akka), noin 70 metriä korkeille kivipatsaille. Legendan mukaan Islannin jättiläiset olivat mustasukkaisia Färsaarten kauneudelle ja siksi he päättivätkin lähettää kaksi jättiläistä, Risinin ja Kellinginin, vetämään saaren lähemmäs Islantia.

Noita-akka oli jo ehtinyt sitoa köyden saaren ympärille, ja olivat juuri aikeissa nostaa Eysturoyn jättiläisen selkään, kun aurinko alkoi nousta. Jättiläinen tai noita eivät kumpikaan huomanneet aamunkoittoa ajoissa, joten auringon säteet muuttivat heidät kiveksi.

Juuri ennen kuin saavut Tjørnuvíkin kaupunkiin, voit nähdä saaren korkeimman vesiputouksen tien varressa. Sitä kutsutaan Fóssaksi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa Färsaarten vesiputousta.

Luonnonsatama Gjógv ja Färsaarten korkein vuori

Automatka Gjógvin kylään on yksi Färsaarten kauneimmista. Kun kaikki kiharistakin kiharimmat korkkiruuvimutkat on selätetty, on aika laskeutua itse kylään, värikkäiden pikkutalojen sekaan.

Gjógv tarkoittaa fääriksi rotkoa. Alle 50 asukkaan kylä on saanut nimensä mereen syntyneestä 200 metriä pitkästä rotkomaisesta luonnonsatamasta. Kalastusveneet voidaan ajaa alas rotkon pohjalle, josta ne vedetään liuskaa pitkin tyrskyiltä suojaan.

Kylän luonnonsatama on uskomattoman kaunis, ja sitä voi ihailla paitsi maantasalta myös hieman korkeammalta, sillä satamasta nousee polku näköalapaikalle, josta voi ihailla myös Kalsoyn saarta. Kun James Bond -elokuva ”No Time to Die” ilmestyi, Kalsoyn matkailu lisääntyi huomattavasti, sillä saari on elokuvan yhden keskeisen kohtauksen kuvauspaikka. Kylän lounaispuolella sijaitsee Färsaarten korkein kohta, 882-metrinen Slættaratindur.

Upean luonnonsataman ja Färsaarten korkeimman vuoren lisäksi Gjógvista löytyy myös valkoiseksi ja vihreäksi maalattu kirkko, jolla on tärkeä paikka saaren asukkaiden historiassa. Se on nimittäin Färsaarten ensimmäinen kirkko, jossa alettiin pitää kirkollisia toimituksia fäärin kielellä. Tämä oli huikea askel fäärin hyväksymisessä saariryhmän kansalliskieleksi tanskan sijaan. Kirkon takana on pieni puutarha-alue, josta löytyy äitiä ja tämän kahta lasta esittävä veistos, joka tuijottaa merelle. Veistoksen yhteydessä olevassa laatassa on kaiverrettuna kaikkien niiden kalastajien nimet, jotka menettivät merellä henkensä. Esimerkiksi vuonna 1870 puolet Gjógvin aikuisikäisestä miesväestöstä hukkui, kun kaksi kahdeksan hengen venettä kaatui.

Kalsoyn hyljenainen

Färsaarilla on sanonta, että mikäli ei ole käynyt Färsaarten pohjoissaarilla (Norđoyggjar), ei ole nähnyt koko saarten monimuotoisuutta. Siinä jo yksi syy, miksi kannattaa suunnata Kalsoyn saarelle, jonka Mikladalur-nimisen kylän rannalta löytyy hylkeennahkapukuisen naisen patsas.

Kaikki färsaarelaiset tuntevat hyljenaisen tarinan. Vaikka hyljenaisen patsaalla on ikää vasta muutama vuosi, legenda neidosta on elänyt jo satoja vuosia. Tarinan mukaan hylkeiden kerrotaan nousevan rannalle ”kahdentenatoista yönä”, täydenkuun valossa ja riisuvan nahkansa, jolloin he muuttuvat ihmisiksi. Ne tanssivat täydenkuun valossa läpi yön ja aamun valjetessa pukeutuvat jälleen nahkoihinsa palatakseen takaisin mereen.

Eräänä kohtalokkaana iltana paikallinen maanviljelijä sattui huomaamaan hyljeihmisten tanssin ja varasti hyljeneidon nahan. Neito ei pystynyt enää palaamaan mereen muiden hylkeiden kanssa, vaan jäi vuosiksi vangiksi maan päälle. Hyljenainen joutui maanviljelijän vaimoksi ja sai myös lapsia tämän kanssa. Varmuuden vuoksi mies vielä lukitsi naisen hylkeennahan suureen kirstuun ja piti avainta aina ketjussa mukanaan varmistaakseen, ettei nainen pääse pakenemaan takaisin mereen.

Vuosien vankina olon jälkeen maanviljelijä lähti jälleen eräänä iltana kalastamaan. Tällä kertaa hän kuitenkin unohti kirstun avaimen kotiin. Hyljenainen näki tilaisuutensa tulleen, varasti nahkansa ja hyppäsi takaisin mereen. Varmuuden vuoksi nainen sammutti talosta tulet ja piilotti kaikki veitset, jotta lapset olisivat turvassa ennen miehen paluuta.

Aikaa kului, ja pian oli käsillä perinteinen hylkeiden metsästysilta, jossa saaren asukkaat lähtivät merelle ja kallioille tarkoituksenaan surmata mahdollisimman monta hyljettä. Metsästysiltaa edeltävänä yönä hyljenainen tuli miehen uneen ja pyysi, ettei tämä surmaisi hyljekallion suojelijahyljettä, joka on naisen aviomies, ja kallioilla leikkiviä pikkuhylkeitä, jotka ovat hänen lapsiaan. Katkera mies ei kuitenkaan raivoltaan suostunut kuuntelemaan hyljenaista, vaan toimi vasten hänen tahtoaan. Seuraavana päivänä surmansa saivat niin suojelijahylje kuin pikkuhylkeetkin.

Hyljenaisen kosto oli hurja: kesken peijaisten hirviö saapui kertomaan maanviljelijälle, että lintukalliolta oli pudonnut mereen niin monta miestä, että jos he pitäisivät toisiaan kädestä, ketju ylettyisi koko Kalsoyn saaren ympäri.

Kiitos osasta kuvia reissukaveri Elina!

1 Kommentti

Färsaaret Tanska vinkit

Hyvä tietää, ennen kuin lähdet Färsaarille

15.5.2023

LIIKKUMINEN SAARILLA

1. Färsaaret koostuu 18 saaresta, ja saarelta toiselle liikutaan tunnelien ja lauttojen kanssa. Saarista seitsemäntoista on asuttuja, ja Färsaarten pääkaupunki Tórshavn sijaitsee Streymoyn saarella. Ainoa asumaton saari on Lítla Dímun.

2. Kannattaa maksaa tunnelipassi, jos ajelet paljon tai haluat edetä joutuisasti. Saarten väliset tunnelit ovat maksullisia ja hinnat vaihtelevat 100:n ja 280:n DKK:n välillä / suunta.

3. Vuokra-auto helpottaa elämää, mutta myös bussilla liikkuminen onnistuu. Strandfaraskip Landsinsilla on suuri sinisten bussien verkosto ja ne liikennöivät kylien ja kaupunkien välillä. Busseilla pääsee myös satamiin, joista lähtee lauttoja toisille saarille.

4. Helikopterilla pääsee myös saarelta toiselle, mutta se on tarkoitettu ensisijaisesti saaren asukkaille. Jos kuitenkin haluat liikkua helikopterilla, tulee lennot varata vähintään seitsemän vuorokautta aiemmin. Lentojen hinnat (huhtikuu 2023) lähtevät 50 eurosta / 10 minuuttia.

5. On ihan normaalia, että ulkomaan lennot Färsaarilta lähtevät ilmoitettua aiemmin – ole siis ajoissa pelipaikalla. Tämä ihmetytti kovasti, sillä lentomme oli ilmassa puolisen tuntia ennen ilmoitettua aikaa. Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan normaalia, joten lentokentällä kannattaa olla ajoissa.

6. Färsaarilta pääsee lentämään vaihtelevasti muihin maihin. Tanskaan lennetään pari kertaa päivässä, Islantiin ja Norjaan taas pari kertaa viikossa ympäri vuoden. Muuten lennot vaihtelevat sesongin mukaan. Esimerkiksi tänä kesänä Färsaarilta pääsee lentämään New Yorkiin, Pariisiin ja Kanarialle. Seuraavana kesänä kohteet ovat luultavasti jotain muuta.

PATIKOINTI & LUONTO

7. Kaikilla Färsaarten 18 saarella on omat erityispiirteensä ja ominaisuutensa. Voisi helposti luulla, että kun on käynyt yhdellä saarella, on nähnyt kaiken, mutta mitä vielä! Saaret ovat keskenään hyvinkin erilaisia: toiset ovat vihreämpiä kuin toiset, toiset ovat lumihuippuineen korkeita ja toiset taas tasaisempia, jollain saarella on paljon lampaita, toisella taas vesiputouksia. Saarihyppelyä kannattaa siis ehdottomasti harrastaa, jos suuntaa Färsaarille!

8. Jotkut patikat ovat maksullisia. Suosituimmilla patikkareiteillä on pääsymaksu, jonka avulla reitit ja esimerkiksi wc:t pidetään kunnossa. Yleisin maksu lienee 200 DKK / henkilö. Monessa maksullisessa patikkapaikassa on niin, että mikäli sää muuttuu yhtäkkiä huonoksi (mikä ei Färsaarilla ole mikään ihme), lipun saa käyttää esimerkiksi seuraavana päivänä uudestaan. Paikalliset ilmeisesti haluavat, että turisteilla on mahdollisuus päästä patikoimaan reitti myös hyvän sään aikaan.

9. Suunnittele patikkareitit ennakkoon netissä. Färsaaret on täynnä toinen toistaan upeampia patikkareittejä ja paikan päällä iskee helposti runsaudenpula! Patikkareittejä kannattaakin ehdottomasti miettiä hieman etukäteen, ja niitä on helppo suunnitella esimerkiksi tällä sivustolla. Sieltä pystyy hyvin suodattamaan reittejä saaren, vaikeustason, keston ja pituuden mukaan.

10. Varo tuulta ja jyrkänteitä. Färsaarilla ei turhaan ole jyrkänteistä ja tuulesta varoittavia kylttejä. Näiden kahden yhdistelmä saattaa nimittäin olla todella vaarallinen: jos kiipeät jyrkänteelle tai kapealle kallionkielekkeelle, saattaa yhtäkkiä alkaa tuulemaan niin kovaa, että se pahimmassa tapauksessa paiskaa retkeilijän alas. Vaara on siis todellinen, ja se kannattaa huomioida aina, kun kiipeilee jossain. Toki myös jyrkänteet jo itsessään ovat paikoitellen vaarallisia: minkäänlaisia turvakaiteita ei ole ja tiputukset ovat jyrkkiä – ja usein suoraan alas kivikkoon ja/tai Atlantiin.

11. Saarella eletään luonnon armoilla – hyvässä ja pahassa. Tässä jälleen yksi syy sille, miksi Färsaarten reissua ei kannata suunnitella liian tarkkaan, sillä yleensä luonto puuttuu peliin ainakin jossain vaiheessa matkaa. Milloin tuulee niin paljon, etteivät lautat kulje, milloin taas alkaa yhtäkkiä sataa lunta ja korkeimmat vuoristotiet peittyvät yllättäen lumesta. Färsaarelaiset myös arvostavat karua luontoaan ja odottavat samaa myös turisteilta.

12. Jos lauttamatka peruuntuu huonon sään takia, joudut maksamaan uuden lipun. Ennen saarilla on ollut käytäntönä, että kerran maksettu lippu käy korvaaviin matkoihin, jos alkuperäinen matka peruuntuu esimerkiksi huonon sään takia. Käytäntö on kuitenkin muuttunut, ja nykyään maksu on matkakohtainen, eli jos peruutuksia tulee, joutuu ostamaan uuden lipun.

13. Mikäli sumu yllättää, pysy paikallasi. Kesäkuun loppu ja heinäkuu ovat Färsaarilla usein sumuisia. Silloin hernerokkasumut saattavat yllättää patikoijan mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja näkyvyys saattaa hetkellisesti kadota kokonaan. Paras vinkki onkin pysähtyä paikoilleen (ettei vahingossakaan tipu esimerkiksi jyrkänteeltä tai eksy reitiltä), sillä sumu hälvenee usein yhtä nopeasti kuin ilmestyikin.

14. Kerrospukeutumisen merkitystä ei voi liikaa korostaa! Färsaarilla ei koskaan voi olla varma, millaiseksi sää muuttuu tunnin tai jo seuraavan kukkulan jälkeen. Parasta onkin varautua kaikkeen ja aina myös siihen pahimpaan. Vaikka säätiedote lupaa aurinkoa, voi kesken patikkaretken yhtäkkiä nousta pilvet. Retkille on syytä varata useampi vaatekerros, ja matkassa kannattaa pitää aina myös sateen ja tuulen pitävää vaatetta.

15. Lampaita on paljon ja kaikkialla. Färsaarilla elää noin 70 000 lammasta, mutta siltikään ne eivät riitä paikallisten (n. 53 000 asukasta) tarpeisiin. Lampaanlihaa tuodaan saarille muun muassa Islannista ja Uudesta-Seelannista, sillä moni perhe kasvattaa lampaita vain omiin tarpeisiinsa. Saarella ei voi myöskään kasvattaa enempää lampaita, sillä laidunnettavaa ei yksinkertaisesti riitä enää yhtään suuremmalle lammaslaumalle. Turisteille lammasmäärä näkyy suurina laumoina tienpientareilla – tai oikeastaan ihan missä tahansa. Lampaat ovat puolivillejä, eli lähtevät ihmistä karkuun, mutta ajaessa saa olla tarkkana, ettei mistään pomppaa lammasta auton eteen… Kävelyn kannalta taas on hyvä varautua ainakin henkisesti siihen, että luonnollisesti myös lampaan kakkaa on kaikkialla – ja paljon. Meinasin astua siihen ensimmäisen kerran jo heti lentokentän parkkipaikalla. Myös monet patikkapolut on miinoitettu lampaiden toimesta.

RUOKA & OSTOKSET

16. Färsaaret ei ole mikään kulinaristin paikka. Ravintoloita oli (ainakin näin sesongin ulkopuolella) melko vähän, ja tarjonta painottui pitkälti pizza- ja hamppariosastolle. Kahviloita tuntui olevan enemmän tarjolla, ja niistäkin sai lähinnä vain makeita leivonnaisia. Kannattaa siis suunnata saarille sopivan vähin odotuksin ruuan suhteen, niin ei tule pettymyksiä!

17. (Edellisestä kohdasta huolimatta) Färsaarelaista kalaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Tasainen ja viileä meri-ilmasto takaa, että kalat kasvavat hitaasti ja niiden lihasta tulee tiivistä. Siksi färsaarelaista kalaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Myös vapaina kasvaneiden lampaiden lihaa voi syödä (melko) hyvällä omallatunnolla.

18. Färsaarilla on heikko tarjonta kasvisruokaa. Monen ravintolan listalta kyllä löytyi kasvisvaihtoehtoja (lähinnä erilaisia salaatteja ja täytettyjä leipiä), mutta harvassa niitä ainakaan näin sesongin ulkopuolella oli oikeasti tarjolla.

19. Ravintoloiden kalatarjonta riippuu täysin siitä, mitä milloinkin on saatu saaliiksi. Varaudu siis siihen, että paistettu lohi saattaa lennosta muuttua uunissa valmistetuksi turskaksi – eikä siitä välttämättä edes ilmoiteta etukäteen.

20. Ruokakauppojen valikoima on (suomalaisen silmin) vaatimatonta. Esimerkiksi proteiinijuomat ja -patukat loistavat poissaolollaan, eli mikäli niitä tykkää syödä patikointireissuilla, kannattaa ne ehdottomasti pakata kotoa mukaan. Myöskään eineksiä tai valmissalaatteja ei ole tarjolla.

21. Sunnuntaisin suurin osa liikkeistä on kiinni. Poikkeuksena ovat kahvilat ja ravintolat, jotka nekin avaavat vasta viideltä illalla. Sunnuntai onkin jonkinlainen yleinen ulkoilupäivä saarilla, ja vuokraemäntämmekin mainitsi, etteivät färsaarelaiset yksinkertaisesti halua työskennellä sunnuntaisin.

MUUTA

22. Paikalliset puhuvat fääriä, joka on sukua islannille ja muinaisnorjalle. Tanskaa opetetaan toisena virallisena kielenä ja englantia saarilla puhutaan melko yleisesti.

23. Saarilla on maksullinen netti. Tämä saattaa tulla yllätyksenä heille, joilla on esimerkiksi maksuton netti Pohjoismaissa tai Euroopassa. Esimerkiksi itselläni on liittymä, jossa Euroopassa kaiken pitäisi olla samanhintaista kuin kotimaassa, mutta niin vaan pamahti palveluhinnasto puhelimeen heti, kun otin puhelimen pois lentotilasta. Kahviloissa ja ravintoloissa on onneksi pääsääntöisesti hyvin WiFit tarjolla, joten täysin puhelitonta tai netitöntä elämää ei saarilla tarvitse viettää.

24. Kaikkialla ei suhtauduta suopeasti turisteihin. Vaikka turistina Färsaarilla onkin tervetullut fiilis lähes kaikkialla, löytyy saarilta myös paikkoja, joissa turisteista ei niin välitetä. Esimerkiksi Saksunin kylässä, joka on tunnettu historiallisista rakennuksistaan, elelee erakkomies, joka ei todellakaan toivota turisteja tervetulleiksi ja hänestä liikkuu hurjia juoruja. Niin hienoa kuin saarilla onkin, pitäisi muistaa, että kyseessä on paikallisten koti, joten kunnioitetaan luontoa ja rauhaa, ja pidetään huolta, ettei roskata tai muutenkaan aiheuteta häiriötä!

25. Sallitut ja kielletyt puheenaiheet. Jo lentokentän turistioppaissa on tarkkaan kerrottu, mistä paikallisten kanssa ”saa ja ei saa” keskustella. Suosittuja ja suositeltavia puheenaiheita ovat muun muassa jalkapallo (färsaarelaiset ovat hulluna jalkapalloon!) ja sää, kun taas ”kiellettyjen” puheenaiheiden listalla on valaanpyynti.

26. Färsaarten oma musiikki on todella omalaatuista, ja sille ominaista on eriaikaisuus: melodia menee ikään kuin hieman edellä ja laulu seuraa perässä. Ensimmäisen kerran paikallista musiikkia kuunnellessa luulimme, että taajuus on väärä tai radio muuten vain jumittaa, mutta kyseessä olikin ihan normaali juttu!

27. Jätä aikatauluun tarpeeksi löysää. Färsaarilla on hurjan paljon nähtävää, ja luonnon ja sen moninaisuuden ihasteluun kannattaa ehdottomasti jättää tarpeeksi aikaa. Parasta on, kun voi kiireettä pysäyttää auton näköalapaikalle ja jäädä ihastelemaan avautuvia maisemia tai lähteä tekemään ex-tempore pistoja pienillä poluilla. Ei siis kannata aikatauluttaa reissua liian tiukaksi, sillä parhaimmat helmet löytyvät yleensä hieman sattumalta.

28. Älä jätä saarireissuja (esim. lunnireissu Mykinesille) viimeisille päivälle. Mykines on haastava retkikohde siinä mielessä, että sinne on hankala rantautua. Niinpä jos aallokko nousee tarpeeksi korkeaksi ja tuulee väärästä suunnasta, lautat saattavat peruuttaa tulonsa saarelle. Moni turisti kuitenkin haluaa päästä Mykinesin saarelle, sillä sitä markkinoidaan Färsaarten parhaana lunninkatselupaikkana. Kannattaa ajoittaa reissu alkureissuun, sillä mikäli käy niin huono tuuri, että myrsky nousee eivätkä lautat kulje, voi joutua jäämään saarelle yöksi.

15 Kommenttia

erikoispostaus Färsaaret Matkustaminen

Lähtisitkö reissuun täysin tuntemattoman kanssa?

11.5.2023

Alkuvuodesta sain Instaan varovaisen ehdotuksen Elinan matkalaukussa -blogin Elinalta: olisinko niin rohkea, että lähtisin hänen kanssaan reissuun. Oli kuulemma saanut musta hyvät fiilikset blogin ja Instan välityksellä, ja lisäksi hänellä olisi mielessä kohde, josta uskoi myös minun innostuvan. Hihkuin riemusta ja kiljuin joota ennen kuin edes tiesin määränpäätä tai muitakaan yksityiskohtia.

Määränpääksi paljastui pian Färsaaret, ja ensimmäinen kysymykseni taisi olla, että missä ne on. Saaret kuulosti kuitenkin tällaisen merihihhulin mielestä loistavalta kohteelta, ja kun Elina vielä mainitsi lunnit ja lampaat sekä mielettömän luonnon, olin viimeistään myyty. Siitä alkoi yhteisen matkan suunnittelu.

Muistan, miten mieheni katsoi ihmeissään, kun merkkasin reissua kalenteriin:

”Kenen kanssa oot lähdössä?”
”Yhden Elinan.”
”Siis kuka Elina? Mistä te tunnette?”
”Se asuu kai jossain Pohjanmaalla ja kirjottaa matkablogia. En tiedä enempää, kun ei oo koskaan nähty tai juteltu.”

Meidän piti nähdä Elinan kanssa ennen reissua. Ensimmäinen sopiva ajankohta olisi ollut Matkamessuilla, mutta menimme koko päivän ristiin. Siis ihan oikeasti: kun toinen käyskenteli osastoilla, oli toinen jollain luennolla ja toisinpäin. Kun toinen oli juuri siirtymässä paikkaan X, toinen oli juuri istuutunut ruoka-annoksen kanssa pöytään. Sovittiin sitten, että nähtäisiin joku toinen kerta ennen reissua. Mutta kuinka ollakaan, kummankin kiireet ja sairastelut tekivät sen, ettemme lopulta koskaan nähneet ennen reissua. Emmekä kyllä jutelleet puhelimessakaan – paitsi sen kerran, kun katsoimme lentoja.

Ja ihan todella, Elina oli reissun suunnittelu- ja valmisteluvaiheen kantava voima. Hän hoiti lentoliput, majoitukset ja auton vuokraukset, kun itse lähinnä vastailin (hävettävän pitkällä viiveellä) vaan ”joo” tai ”kiitos”. Olin koko alkuvuoden niin kiireinen töiden kanssa, etten rehellisesti aina edes tiennyt tai muistanut, missä puhelimeni oli. Välillä se löytyi vessasta (kun olin vastaillut työsähköposteihin sieltä), välillä taas sängynpatjan välistä, kun olin tunkenut sen sinne ennen nukahtamista.

Kuukaudet ja viikot tuntuivat menevän hirveän nopeasti. Katselin välillä öisin videoita Färsaarista ja yritin päästä tunnelmaan. Tuntui, että koko ajan omassa elämässä tapahtui niin paljon, että se vei tilaa haaveilulta ja suunnittelulta. Raivostuttavaa!

Pian koitti lähtöpäivä, ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Mielessä painoi per*eelleen mennyt Portugalin reissu, josta toipuminen oli henkisesti kestänyt useamman viikon. Mielessä kaihersi ajatus siitä, että mitä jos taaskin on yhtä kamalaa. Mitä jos emme tule Elinan kanssa ollenkaan toimeen? Minne pääsen karkuun, jos alkaa ahdistaa?

Mutta kaikki meni lopulta ihan loistavasti. Näimme ensimmäisen kerran lentokentän kahvilassa. ”En nähnyt kunnolla, kuka oot, mutta ajattelin, että sä oot Eve, kun sulla oli läppäri auki näin aikaisin”, taisivat olla Elinan ensimmäiset sanat. Ja itse taisin huikata, että ”Oota hetki, lähetän nää vikat kuitit kirjanpitäjälle ja sitten voin keskittyä.”

Ja sen jälkeen ei kovin montaa hiljaista hetkeä tullutkaan, sillä juteltavaa riitti reissun alusta loppuun saakka. Muutenkin kaikki meni hyvin yksiin: halusimme käydä samoissa kohteissa, herätä ja nousta samaan aikaan (nukuimme muuten kapeassa parisängyssä vierekkäin!), olimme energiatasoiltamme samanlaisia ja yllättävissä paikoissa (kuten autoilussa ja navigoinnissa) täydensimme hyvin toisiamme! Jossain vaiheessa reissua totesimmekin, että tunnemme toisemme paremmin kuin monet pitkäaikaiset ystävämme – niin paljon ehdimme reissussa puhua!

Reissusta palasin siis yhtä kokemusta ja ystävää rikkaampana – sekä sydämeni täysin Färsaarille menettäneenä. Innolla odotan meidän seuraavia reissuja Elinan kanssa sekä yllättäviä reissuehdotuksia tuntemattomilta Instassa, haha!

Miten on, lähtisitkö reissuun täysin tuntemattoman kanssa?

28 Kommenttia

Färsaaret Tanska

Faktat tiskiin: 6 asiaa Färsaarista

28.4.2023

Kohta mennään taas! Tällä kertaa kohteena on Färsaaret, jonne lähden yhdessä Elinan matkalaukussa -blogin Elinan kanssa! Erityisen jännittäväksi tämän reissun tekee se, ettemme ole koskaan nähneet Elinan kanssa. Olemme vain viestitelleet eri kanavissa – emmekä niissäkään edes kovin pitkään.

Lampaita on enemmän kuin ihmisiä. Saarilla elää noin 70 000 lammasta, kun taas Färsaarten viimeisin virallinen väestöarvio oli vain 53 358. Färsaarten lampaat, joiden uskotaan saapuneen saarille jo 800-luvulla, ovat sitkeä lammasrotu, joka vaeltelee ympäri vuoden saarten niityillä ja vuorilla. Saarilla asuu myös joitakin skotlantilaisia lampaita (ja nykyään myös näiden kahden rodun risteytyksiä), jotka on tuotu maahan 1800-luvulla.

Färsaaret sanoi turisteille ei. Vuonna 2019 Färsaarten matkailulautakunta päätti, että saaret tarvitsevat tauon matkailusta. Monet turistinähtävyydet suljettiin, ja sen sijaan paikalliset ja vierailijat kutsuttiin auttamaan vaellusreittien ja muun tärkeän infrastruktuurin ylläpidossa. Nyt, koronakriisin jälkeen, ääni kellossa on muuttunut, ja turistit toivotetaan jälleen tervetulleiksi.

Pääkaupungissa bussit ovat ilmaisia. Torshavnin kunnassa ja sen ympäristössä liikennöivät kahdeksan bussilinjaa ovat ilmaisia. Kuulostaa toki hyvältä, mutta moni pärjää kuitenkin mainiosti ilman busseja. Kunnassa asuu nimittäin vain 20 000 ihmistä, joten kaupungin nähtävyydet ovat pääosin kävelymatkan päässä toisistaan. Matkustaminen muille saarille taas on suhteellisen edullista valtion tuen ansiosta. Erityisesti lautat ja myös helikopterit ovat olennainen linkki saariyhteisöjen välillä.

Valaanpyynti jatkuu kansainvälisestä kritiikistä huolimatta. Upeista maisemista ja rennosta elämäntavasta huolimatta Färsaaret tunnetaan (surullista kyllä) kansainvälisesti ehkä parhaiten valaanpyynnistään. Färsaarten hallitus toteaa, että ”sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta on järkevää hyödyntää mahdollisimman paljon paikallisesti saatavilla olevia luonnonvaroja.” Käytäntö juontaa juurensa aina 800-luvulle saakka, ja hallitus säätelee sitä nykyään vahvasti. Tästä huolimatta julkisuuteen levinneet valokuvat vuosittaisista satojen valaiden ja delfiinien pyydystyksistä aiheuttavat maailmanlaajuista raivoa. Ajat voivat kuitenkin muuttua: vuoden 2021 metsästys syyskuussa tuotti niin suuren saaliin, että jopa osa osallistujista järkyttyi.

Vain kourallinen liikennevaloja ja maailman ensimmäinen vedenalainen liikenneympyrä. Färsaarilla on vain yhdeksän liikennevalosarjaa, joista kahdeksan sijaitsee pääkaupungissa Torshavnissa ja sen ympäristössä. Toinen hauska fakta on se, että Färsaarilla sijaitsee maailman ensimmäinen vedenalainen liikenneympyrä.

Färsaarilla elelee noin 110 eri lintulajia. Moni luulee, että saarten kansallislintu on lunni, mutta itse asiassa se on meriharakka!

16 Kommenttia