Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Varsinais-Suomi

tapahtuma Varsinais-Suomi

Halikon kurpitsaviikot: 60 000 karmivaa kurpitsaa

24.10.2022

Some on tänäkin vuonna täyttynyt lukuisista kuvista Rannikon Puutarhalta. Kuvissa näkyy toinen toistaan näyttävämpiä kurpitsoja, joissa komeilee perinteisen karmivan naaman lisäksi mitä mielikuvituksellisempia taideteoksia. Ja kuten niin moni muukin, me suuntasimme Halikkoon viikonloppureissulle ihastelemaan kurpitsapuistoa ja sen lukuisia näyttäviä yksityiskohtia.

Alun perin idea kurpitsatempaukseen lähti muutamasta kurpitsalyhdystä viisi vuotta sitten. Silloin Rannikon Puutarhan naapurissa olleessa Kynttilä-Tuotteen tehtaassa syttyi kohtalokas tulipalo. Rannikon puutarhan viljelijä halusi ilahduttaa kovia kokenutta naapuriaan laittamalla tien varteen kurpitsalyhtyjä. Puutarhan työntekijät innostuivat ideasta, ja lopulta lyhtyjä oli niin paljon, että niitä vietiin Ohikulkutien liittymiin.

Kauas on tultu yksittäisistä kurpitsoista. Nimittäin jo muutamana syksynä Halikossa on ollut jenkkityylinen kurpitsapuisto oheispalveluineen- ja tuotteineen: kioskissa myydään kurpitsatuotteita ja pellon jokainen kurpitsa on myös myynnissä. Tapahtuma oli alkujaan Rannikon Puutarhan kauden päätöstempaus, mutta viimeistään nyt se on laajentunut koko Salon kaupungin yhteiseksi tapahtumaksi, Kurpitsaviikoksi. Tänäkin vuonna mukana oli useita lähialueen kahviloita, ravintoloita ja muita yhteistyökumppaneita.

Pienehkö, mansikkamaan reunaan rakennettu Kurpitsapuisto sijaitsee osoitteessa Vanha Turuntie 19. Tänä vuonna alueella oli aiempaa enemmän parkkitilaa, mutta silti saimme ajella aikamme edestakaisin, ennen kuin löytyi Mersun mentävä kolo. Paikan päällä saimme kuulla, että viikonloppuisin kurpitsahullua kansaa kuljetettiin paikalle myös maksuttomalla kurpitsabussilla, joka lähti Halikon Prisman pihasta. En muista tällaista kuljetusta aiemmilta vuosilta, joten tämä lienee uusinta uutta.

Tänä vuonna puistossa ei myöskään ollut aukioloaikoja, joten kurpitsapeltoa pääsi ihailemaan mihin aikaan tahansa. Me olimme liikkeellä auringonlaskun aikaan, mutta pimeää emme jääneet tänä vuonna odottelemaan. Toki yön pimeydessä loistavissa, kynttilöin koristelluissa kurpitsoissa on oma taikansa, mutta tällä kertaa glögikauden avaus laavulla omassa rauhassa vei voiton väenpaljoudesta. Sillä porukkaahan pienellä plantaasilla riitti jopa tungokseksi asti. Kuvia oli vaikea ottaa, sillä monessa kohtaa oli kuvausjonoja ja usein myös joku tai jotkut loikkasivat kameran eteen väärällä hetkellä.

Ryysiksestä huolimatta paikalla riitti taas nähtävää. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että kaikki puiston kurpitsat olivat myynnissä. Muistan lukeneeni lehdestä, että kahden viikon aikana kurpitsapuistoon tuodaan noin 60 000 kurpitsaa. Aivan käsittämätön määrä! Me vierailimme puistossa lauantaina, toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä, ja voin vaan toivoa, että kaikki kurpitsat löysivät itselleen kodin. Niitä nimittäin oli vielä sadoittain myynnissä.

Kurpitsamakkaraa ja -leivoksia

Siinä missä Kurpitsapuisto on kasvattanut suosiotaan, on se myös kaupallistunut. Tänä vuonna puistosta löytyi pikkuinen kioski ja makkarakoju, joissa molemmissa oli hyödynnetty mahdollisimman nerokkaasti kurpitsaa raaka-aineena. Tarjolla oli muun muassa tämän vuoden uutuustuotetta, kurpitsamakkaraa, joka jonon pituudesta päätellen taisi olla varsin onnistunut kokeilu. Tarjolla oli myös kurpitsakeittoa, -pitsaa, -leivonnaisia ja -sämpylöitä, joihin kaikkiin oli käytetty kaiverrettujen kurpitsojen lihaa. Olisikin järjetöntä, jos sisälmyksiä ei käytettäisi mihinkään…

Meiltä jäi tänä vuonna kurpitsaleivonnaiset ja -makkarat testaamatta kokonaan, sillä olimme laiskalla tuulella, emmekä jaksaneet kuluttaa aikaa jonottaen. Iloisista ilmeistä ja ylistyssanoista päätellen kioskien tuotteet olivat ilmeisen herkullisia!

Halloween ja tarina koverrettujen kurpitsojen takana

Halloween pohjautuu kelttiläisen kulttuurin juhlimaan samhainiin. Keltit uskoivat, että tuona päivänä raja normaalin maailman ja yliluonnollisen välillä häviäisi luonnon kuollessa ja kuihtuessa ja henkien uskottiin houkuttelevan ihmisiä tuonpuoleiseen. Kokkotulia polttamalla pyrittiin karkottamaan henkiä kotien läheisyydessä.

Entä mikä on kaiverretun ja koverretun, irvistävän oranssin kurpitsan historia? Vaikka halloweenin kurpitsalla tai kurpitsalyhdyllä ei ole Suomessa omaa nimeä, kutsutaan sitä maailmalla yleisesti Jack’O’Lanterniksi.

Tarina sijoittuu lokakuun 31. ja marraskuun 1. väliseen aikaan, jolloin Jack-niminen, pahasti alkoholisoitunut mies istui jälleen kerran päivän päätteeksi pubissa. Jack oli juonut niin paljon, että hän kykeni kommunikoimaan vapaasti paholaisten kanssa, ja hänen sielunsa oli kypsynyt siihen pisteeseen, että Paholainen itsekin kiinnostui siitä. Niinpä Jack päätti pyytää Paholaisen kanssaan drinkeille. Jack kertoi suostuvansa myymään sielunsa Paholaiselle, mikäli tämä tarjoaisi hänelle oluttuopillisen. Paholainen suostui ja muutti itsensä kolikoksi, jotta Jack voisi ostaa itselleen juoman.

Huomatessaan Paholaisen suostuneen vaatimukseensa, päätti ovela juoppo sen sijaan, että olisi ostanut olutta, heittää kolikon taskuunsa. Taskussa oli valmiiksi myös hopeinen risti, joka hankaloitti kolikoksi muuntautunutta Paholaista: se joutui ansaan ja koki kauheaa piinaa ristin lähellä. Se ei voinut palauttaa itseään ennalleen, vaan joutui kärvistelemään kolikkona Jackin taskun pohjalla. Aikansa aneltuaan Jack päästi Paholaisen vihdoin vapaaksi, mutta vain sillä ehdolla, että Paholainen lupaisi hänelle 12 vuotta rauhallista ja mukavaa elämää. Paholainen suostui, ja kaksikon tiet erkanivat.

Vuodet kuluivat, ja jälleen Paholainen ilmestyi Jackille. Jack muistutti Paholaista siitä, kuinka kiltti hän olikaan ollut päästäessään Paholaisen aikoinaan menemään. Tähän vedoten Jack pyysi Paholaista täyttämään viimeisen toiveensa; tarjoilemaa hänelle omenan omenapuusta. Kiitollisuudenvelassa ollut Paholainen kiipesi Jackin harteille yltääkseen kiipeämään oksalle, jossa roikkui useita omenoita. Paholaisen kiivetessä Jack päätti jälleen toimia. Tällä kertaa mies onnistui raapustamaan ristin omenapuun runkoon, jolloin Paholainen joutui taas ansaan. Paholaista alkoi ärsyttää miehen käytös, joten hän vannoi, että jos Jack nyt vapauttaisi hänet, ei hän koskaan veisi Jackin sielua mukanaan. Kaksikko pääsi jälleen sopuun, ja heidän tiensä erkanivat jälleen.

Ei kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun Jack kuoli. Tarinan mukaan Jumala ei sallinut tällaisen epärehellisen juomarin syntisen sielun pääsyä taivaaseen. Taivaan portit pysyivät kiinni, joten Jackin sielu lähetettiin helvettiin. Alamaailman kynnyksellä vastassa ollut Paholainen kuitenkin muisti lupauksensa olla päästämättä Jackia porteista sisälle. Paholainen halusi pitää sanansa: ”Vannoin, etten ota sieluasi, joten en voi päästää sinua sisään!” Jackin kysyessä minne hänen sitten pitäisi mennä, Paholainen vastasi: ”Sinne, mistä tulit.”

Jackin sielu ei siis kelvannut taivaaseen tai helvettiin. Sen sijaan se oli tuomittu vaeltamaan ikuisessa pimeydessä. Jack pyysi Paholaista antamaan hänelle edes jonkinlaisen valonlähteen ikuista pimeyttä vastaan. Paholainen heltyi ja veti helvetin tulesta kytevän hiilen, joka ei voinut koskaan palaa, ja heitti sen Jackille. Jackilla oli mukanaan lempiruokaansa nauriita, joista hän leikkasi yhdestä keskustan irti ja laittoi hiiltä sisään. Lyhtynsä kanssa Jack jatkoi vaeltamista pimeydessä etsien rauhaa, jota ei kuitenkaan koskaan saanut. Yhä vieläkin Jackin uskotaan vaeltavan pimeydessä odottaen viimeistä tuomiotaan.

Irlantilaiset alkoivat kutsua tätä aavemaista hahmoa Lyhty-Jackiksi ja sitten yksinkertaisesti” Jack O’lanterniksi. Miehestä tuli myös hylätyn ja kirotun sielun symboli. Irlannissa ja Skotlannissa ihmiset alkoivat tehdä omia versioitaan Jackin lyhdystä kaivertamalla nauriiseen tai perunaan pelottavat kasvot ja laittamalla lyhdyn ikkunan tai oven lähelle. Lyhtyjen uskottiin pelottelevan Jackin haamun lisäksi myös muut pahat henget pois.

Amerikkalaistumisen myötä nauris muuttui tarinassa ja koko juhlapyhän yhteydessä kurpitsaksi. Kurpitsa on myös satokautensa takia jäänyt nimenomaan Halloweenin ajan koristeeksi ja symboliksi, sillä kurpitsa kypsyy juuri sopivasti Halloweeniksi.

Sellaista tällä kertaa. Kävittekö te Halikon kurpitsaviikoilla? Tai oletteko käyneet jossain muualla vastaavanlaisissa kurpitsakarkeloissa?

kaupallinen yhteistyö Varsinais-Suomi vinkit

Kesäretki Somerolle? Nappaa sisäpiirin vinkit

16.6.2022

Pääsin tutustumaan Someroon yhdessä matkabloggaajakollegoiden kanssa. Pakko myöntää, että olin alkuun hieman skeptinen. Mitä tarjottavaa Somerolla (jonka olin mielessäni ajatellut pitäjäksi, jossa kasvaa vain viljaa ja sikoja) voisi olla? Somerniemen kesätori ja Häntälän notko olivat ainoat entuudestaan tutut jutut, mutta muuten pressimatka kuljetti meitä ihan uusissa paikoissa. Ja pakko sanoa, että kesäisessä Somerossa on kyllä jotain sellaista vanhojen Suomi-leffojen tunnelmaa, mikä vetosi allekirjoittaneeseen.

Yhteistyössä: Visit Somero

1. Hullaannu kellohameista Muotiputiikki Helmessä

Kellohameet ja kirkkaan pinkki Cadillac eivät välttämättä ole ne ensimmäiset jutut, joihin kuvittelee Somerolla törmäävänsä. Mutta juuri ne ovat asiat, joista vuonna 2003 perustetun kivijalkaliikkeen, Muotiputiikki Helmen tunnistaa. Jättimäisessä liikkeessä on myynnissä yrittäjä Anita Hallapellon maahantuomia vintage- ja uustuotantovaatteita, kenkiä ja asusteita. Liikeen oven avatessa tuntuu, että astuisi toiseen todellisuuteen. Rekit ovat täynnä toinen toistaan näyttävämpiä kellohameita ja joka puolella on paljon pieniä sisustuksellisia yksityiskohtia, joita ei kaikkia välttämättä ensisilmäyksellä edes huomaa. On helppo ymmärtää, että tänne tullaan kauempaakin.

Koko paikan sydän on kuitenkin yrittäjä Anita itse. Hänen energisyytensä ja iloisuutensa tarttuu helposti. Olemme tuskin ehtineet sisälle liikkeeseen, kun hän jo tarjoilee meille skumppaa ja vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja. Lisäksi meille jokaiselle on varattu vaaleanpunaiset stressiflamingot – koska miksipä ei.

Huomaan pian myös ihailevani Anitan tyylitajua ja ammattitaitoa. Hän katselee meitä hetken, ja tuo sitten mekot sovitukseen. Kaikille erilaiset, rohkeita värejä – sellaisiakin, joita ei ehkä ensiksi tule ajatelleeksi. Ja niin vain koot ovat juuri eikä melkein sopivat ja väritkin mitä mainioimmat. Mallit ovat monelle sellaisia, ettei niitä tulisi itse valittua, mutta jotka kuitenkin näyttävät päällä hyviltä. Liikkeessä tehdään useita pyörähdyksiä kellohameet hulmuten, ja useimmat meistä poistuvatkin paikalta ostoskassien kanssa.

Mekkojen lisäksi Muotiputiikki Helmessä on myynnissä paljon muutakin. Vaatteita löytyy laidasta laitaan myös miehille ja lapsille, ja lisäksi valikoimassa on persoonallisia sisustustarvikkeita. Ja kenkiä. Hurjan paljon uniikkeja, rohkean värisiä ja erikuosisia kenkiä, jotka nekin saavat meidät huokailemaan ihastuksesta.

Muotiputiikki Helmi löytyy osoitteesta Joensuuntie 47 ja se palvelee ma-pe klo 10-17 ja lauantaisin klo 10-13.

2. Nauti aamukahvit Suomen suurimmalla torilla Somerniemellä

Mitä ei Somerniemen kesätorilta löydy, sitä ei tarvita! Tai no, tori on ehkä hieman harhaanjohtava nimitys, sillä mielestäni alue muistuttaa enemmän jonkinlaista pihalla sijaitsevaa ostoskeskusta. Vilkkaimpina toripäivinä Somerniemellä on 200–300 myyjää ja yleisöä jopa 6000-7000 henkeä. Myynnissä on ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä: kukkia, vihanneksia, leivonnaisia, muikkuja, muuta suolaista, kahvia, linnunpönttöjä, astioita, käsitöitä, kirpputorikamaa (, jotka eivät suinkaan ole kirppishinnoissa).

Kesätori on ennen kaikkea kyläläisten ja mökkiläisten kohtaamispaikka. Olohuone, jossa juodaan aamukahvit ja ihmetellään maailman menoa. Kiireessä tai kovin tarkalla aikataululla ei paikalle siis kannata tulla.

Meillä oli kunnia tutustua myös paikalliseen kirjailijaan, Kaari Utrioon, ja kuulimme, minkälaista on ollut aikoinaan muuttaa stadilaisena Somerolle. Ei ehkä helpointa, mutta avoimuudella ja nöyryydellä pääsi pitkälle. Jutustelun lomassa pääsimme vieläpä tutustumaan Frezza-klubiinkin, joka on Utrion ja hänen akateemisten ystäviensä kerho, joka kokoontuu Somerniemen torilla aina lauantaisin. Tarkoitus on keskustella milloin mistäkin ja nauttia samalla kylmät Frezzat. ”Sitä ei juoda koskaan missään muualla.”

Kesätori on avoinna toukokuusta syyskuun alkuun joka lauantai kello 8.00-13.00 osoitteessa Helsingintie 1515, 31470 Somerniemi.

3. Piipahda Baddingin Paratiisi-kioskilla ja kotitalolla

Vaikken itse varsinaisesti kuulukaan kohderyhmään, on pakko mainita myös laulaja Rauli ”Badding” Somerjoen muistokohde, eli Paratiisi-kioski sekä kotitalo, jotka molemmat löytyvät Somerolta. Kioski on avattu vuonna 1997, ja siitä on tullut yksi Someron tunnetuimmista nähtävyyksistä, jonne laulajan fanit tekevät vieläkin jonkinlaisia pyhiinvaellusmatkoja.

Kioski tunnettiin alun perin nimellä Somerjoen kioski ja sen perustivat Raulin vanhemmat vuonna 1962. Kioski nousi Helsingintien varteen, muutaman sadan metrin päähän perheen kotitalosta. Baddingin muistokohteeksi kioski avattiin vuonna 1997. Laulaja oli kuollut kymmenen vuotta aiemmin (1987) alkoholimyrkytykseen. Avajaisten yhteydessä järjestettiin myös yleisöäänestys uudesta nimestä. Näin entisestä Somerjoen kioskista tuli Paratiisi.

Kioskilla on myynnissä paitsi kahvia, virvokkeita, jäätelöä ja Badding-pullaa myös erilaisia laulajaan liittyviä muistoesineitä: paitoja, pinssejä, kirjoja ja kortteja. Lisäksi kioskilla järjestetään erilaisia tapahtumia. Yksi mainitsemisen arvoinen suurempi tapahtuma on elokuussa, jolloin kioskilla ja kotitalolla vietetään Baddingin syntymäpäiväjuhlaa.

Kioski löytyy osoitteesta Helsingintie 925. Kioski on auki 7.6-7.8. välisenä aikana ti-su klo 11-18. Baddingin kotitalo sijaitsee muutaman sadan metrin päässä kioskilta, josta lähtee opasteet talolle. 

4. Lähde seikkailulle Sisumetsään

Sitten hieman vauhdikkaampien elämysten pariin, nimittäin Sisumetsän seikkailupuistoon, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi! Sisumetsä on yllättävä kattaus vähän kaikkea keskellä Someron metsää, maailman pisimmältä tuntuvan hiekkatien päässä. Vai miltä kuulostaa paikka, josta löytyy yhdeksänratainen seikkailupuisto, buggy-karting, sporttiparkki, pomppulinnamaailma sekä kotieläinpiha laamoineen ja poroineen? Alueella toimii myös kahvila, ravintola ja buffet, joten tyhjin vatsoin ei aktiviteettien runsastamaa päivää tarvitse viettää.

Kaikesta ”oheistoiminnasta” huolimatta elämyspuiston sydän on kuitenkin ikoninen Hiidenlinna, joka on taiteilija Reino Koivuniemen käsialaa. Luonnonkivestä ja betonista vuonna 1992 valmistuneessa linnassa on esillä Koivuniemen itse tekemiä upeita isoja puuveistoksia ja Kalevala-henkisiä reliefejä. Huonekaluja myöten kaikki on silloisen linnanherran itsensä rakentamia. Jykevä korpilinna ei kuitenkaan riittänyt Koivuniemelle, vaan hän rakensi pihapiiriin kahdeksankulmaisen talon ja hirsisaunan järvenrantaan eläkepäiviä varten.

Sisumetsän seikkailupuisto sijaitsee osoitteessa Hiidenharjuntie 61. Aukioloajat ja hintatiedot löydät täältä.

5. Hurauta Häntälän notkoille – Suomen Alpeille

Kun ensimmäistä kertaa törmäsin Instagramissa kuviin Häntälän notkoista, luulin niiden olevan Alpeilta räpsittyjä. Kerrankin sain yllättyä positiivisesti, sillä kyseiset alppimaisemat löytyvät Somerolta. Häntälän notkot ovat juuri niin kauniit kuin kuvissakin – ehkä jopa hitusen kauniimpia. Sellaisia, joihin ei Suomessa oikein muualla törmää.

Häntälästä löytyy kauniiden maisemien lisäksi myös muutama reitti seikkailtavaksi. Häntälän notkoreitti on vain noin 1,5 kilometrin pituinen, mutta alueelta lähtee myös Peuranpolku, joka on reilun kolmen kilometrin mittainen. Siinä, missä notkoreitti kulkee nimensä mukaisesti pitkin notkomaisemia (ja ehkäpä niissä kauneimmissa maisemissa mitä alue tarjoilee), Peuranpolku johdattaa syvemmälle metsään. Suosittelen lämpimästi molempia reittejä, koska yhdessä ne luovat erilaisine ympäristöineen mielenkiintoisia kontrasteja! Tuntuu hassulta, että niin lähekkäin voi olla niin kovin erinäköistä maisemaa.

Muutama huomio Häntälän notkoille suuntaaville: Koska poluilla liikutaan lehmälaitumella, koirat tulee ehdottomasti jättää kotiin. Sateisena aikana polku menee myös äkkiä savilöllöksi ja rinteet muuttuvat liukkaiksi, joten mukaan kannattaa ottaa kunnon jalkineet sekä tarpeeksi seikkailumieltä!

Luontopolun lähtöpaikkana on Häntälän kylätalo, Häntäläntie 322.

Kanta-Häme retkeily talviretkeily Uusimaa Varsinais-Suomi

15 x talviretkikohteet Etelä-Suomessa

15.3.2022

Tänä vuonna on täällä Etelä-Suomessakin päästy nauttimaan lumesta. Kivaa on ollut, hiihtämään on päässyt sielunsa kyllyydestä ja luistinkentät ovat pysyneet ennätyspitkään avoinna. Ainoastaan luontopolkuharrastusta tämä ainainen lumentulo, paksut hanget ja auraamattomat reitit ovat vaikeuttaneet.

Monessa paikassa on tullut vain käytyä kääntymässä, sillä umpihangessa kahlaaminen ei ole innostanut meitä kaksijalkaisia – eikä kyllä mäyrinkäistäkään. Välillä on tuntunut suorastaan tuskastuttavalta etsiä talviretkikohteita, sillä (lähes) kaikkialla puhutaan vain kesäajan retkistä. Aihe tuntuu kuitenkin olevan kovin ajankohtainen, sillä kävin seuraajieni kanssa Instagramissa keskustelua aiheesta. Jonkinlaisena yhteenvetona todettakoon, että moni muukin painii samaisten retkihaasteiden kanssa: ei välttämättä uskalla lähteä kovin kauas testaamaan, mahtaako alueella pärjätä pelkissä nastoissa vai tarvitaanko mukaan kenties sauvat ja/tai lumikengät.

Tästä kaikesta inspiroituneena päätin kantaa korteni kekoon ja listata tähän postaukseen sekä omia että seuraajieni suosimia talviretkikohteita. Nämä ovat kaikki sellaisia, että pitäisi pärjätä ihan normaalilla talvilenkkivarustuksella. Lumikengät, sukset ja sauvat saa siis suosiolla jättää kotiin!

  • Myllykoski, Nurmijärvi. Aivan moottoritien kupeessa sijaitseva kohde, joka on helposti kaikkien retkeilijöiden saavutettavissa. Alueella kiertää kaksi 1,5 kilometrin pituista luontopolkua, joiden varsilta löytyy useampi tulistelupaikka. Loistava päiväretkikohde koko perheelle! Lue kohteesta lisää täältä.
  • Mantereenlinna, Hämeenlinna. Tänne kannattaa suunnata, jos kalliot yhdistettynä mielettömiin maisemiin tuntuu yhtään omalta jutulta. Alueella risteilee polkuja siellä täällä, ja niistä voi yhdistää haluamansa pituisen reitin. Kalliot tarjoilevat mahtavia piknik-paikkoja mielettömillä näkymillä! Jyrkkien pudotusten takia paikka ei sovellu aivan perheen pienimmille. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Laurinmäen luontopolku, Janakkala. Miltä kuulostaisi talviretkikohde, joka suorastaan pursuaa mielenkiintoista historiaa, vanhoja rakennuksia, uhrilehtoja ja muistomerkkejä? Janakkalassa sijaitseva kolmen kilometrin pituinen Laurinmäen luontopolku värikkäine historioineen ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Museoalueella reitti on helppokulkuista, mutta korkeammalla mäellä ja juoksuhautojen reunoilla saa olla tarkkana siitä, mihin jalkansa asettaa. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Käräjäkosken luontopolku, Riihimäki. 1,2 kilometrin pituisella luontopolulla pääsee piipahtamaan jokilaaksoon. Alueen eläimet eivät vaivu talviunille, ja onnekkaimmat retkeilijät saattavatkin nähdä minkin leikkimässä sulien vesien luona. Vaikkei lenkki itsessään ole pitkä, tarjoilee se kuitenkin kauniita maisemia, ja esteettömänä alueena Käräjäkoski tarjoilee kaikille retkeilijöille mahdollisuuden nauttia luonnosta. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Uikkupolku, Raisio. Neljän kilometrin mittainen luontopolku kiertää Raisionlahden pohjukan. Reitin aikana ohitetaan lintutorni, lammaslaitumia, asutusalueita ja kuljetaan paikoitellen sekä pellolla että kävelytiellä. Alue soveltuu loistavasti talviretkeilyyn, mutta kevään edetessä tulvat ovat mahdollisia. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Haunisten allas & Pomponrahkan suojelualue, Raisio. Suopursuineen, pitkospuineen ja kitukasvuisine mäntyineen Pomponrahka on kuin pieni pala Lappia lähellä Turun keskustaa! Suolla kulkeva luontopolku on pituudeltaan vain pari kilometriä, mutta reittiin saa lisäpituutta suuntaamalla Haunisten altaalle. Kierrokselle tulee mittaa noin kolme kilometriä, ja reitti kulkee allasta mukaellen kallioista ja kivikkoista kangasta pitkin. Lue kohteesta lisää täältä.

Seuraajien suosikit

Kysyin myös Instagramin puolella seuraajilta vinkkejä talviretkikohteisiin, joissa ei tarvitsisi tarpoa vyötäröä myöten hangessa ja joka soveltuisi myös Dodon (mäyrämummon) kanssa retkeiltäväksi. Näistä suurin osa on itselleni täysin tuntemattomia, joten en (ainakaan vielä) osaa ottaa niihin sen kummemmin kantaa. Tässäpä kuitenkin heidän vinkkinsä:

  • Lapakisto, Lahti.
  • Sarvikallio, Tuusula.
  • Koskireitti, Karkkila.
  • Porkkalanniemi, Kirkkonummi.
  • Meiko, Kirkkonummi.
  • Linlo, Kirkkonummi.
  • Lisäksi monet kansallispuistot nousivat kyselyssä esiin. Esimerkiksi Torronsuon, Valkmusan ja Kurjenrahkan reittejä kehuttiin myös talviretkeilyyn sopiviksi. Itse voin allekirjoittaa tämän vain Kurjenrahkan osalta, sillä siellä on tullut ulkoiltua talvioloissa paljonkin.

Löytyykö teiltä vielä muita talviretkeilyyn soveltuvia paikkoja, joita tähän listaan kannattaisi nostaa?

asuntoautolla Matkustaminen Suomi Varsinais-Suomi

Autolla Saariston Rengastielle? 10 vinkkiä

4.8.2021

Yli kymmenen Turku-vuotta, eikä kertaakaan Saariston Rengastiellä.

Pitkäaikainen haaveeni toteutui vihdoin tänä kesänä, kun lähdimme heinäkuisena sunnuntai-iltana kiertämään Saariston Rengastietä. Saimme mieheni vanhempien asuntoauton lainaan, joten paljoa helpompaa matkailusta tuskin enää saisi. Kuten tapoihin kuuluu, pakkasimme kamppeemme vasta hetkeä ennen lähtöä ja startatessamme kotipihalta emme vielä olleet varmoja, mihin seuraavaksi suuntaisimme. Ilmeisesti kaipuuni saaristoon on kuitenkin kuulunut ja näkynyt arjessamme sen verran vahvasti, että ilman erillistä toivetta mies käänsi auton nokan kohti Turkua.

Mietin pitkään, mitä ja miten kirjoittaisin Saariston Rengastiestä. Toisaalta olisin halunnut kuvailla sinisenä kimaltavaa merta, vaahtopäitä, leirintäalueen tunkkaista hajua ja kertoa, miltä tuntuu, kun pitkästä aikaa saa upottaa varpaat hiekkaan. Tai millaista on istua meren rannalla ja tajuta, että on vihdoin elämässään saavuttanut oikeastaan kaikki sellaiset suuret perusasiat, joista on aina haaveillut. Ja miten pelottavaa se oikeastaan onkaan, sillä yhtäkkiä on niin kauhean paljon menetettävää.

Yleisen tunnelmoinnin sijaan päätin kuitenkin pitää ajatukset ominani ja kirjoittaa sen sijaan vinkkipostauksen saaristossa autoileville – ja miksei toki muillekin matkaajille. Joten tässäpä ne, kymmenen vinkkiä saaristoon:

Vinkki 1: Varaa tarpeeksi aikaa

Autolla reitin (n. 250 km) ajaa päivässäkin, mutta parhaiten saaristosta pääsee nauttimaan, kun ei turhia kiirehdi. Matka-aikaa kannattaakin varata reilusti, ja yöpyä reissussa mielellään useampi yö. Huomasin, että auton kanssa lähtee helposti ahnehtimaan jo suunnitteluvaiheessa, ja tien päällä saattaa iskeä vielä vauhtisokeus: on niin helppo lähteä pelaamaan kuka ekana lauttarannassa -peliä, että paljon kaikkea hienoa ja mielenkiintoista saattaa jäädä kokematta ja näkemättä.

Oman aikataulun lisäksi tulee muistaa, että Rengastie saattaa kesäkuukausina olla erittäin ruuhkainen, mikä tietenkin vaikuttaa matkan sujuvuuteen. Kapeilla ja mutkaisilla teillä suhaa molempiin suuntiin niin autoilijoita, polkupyöräilijöitä kuin kävelijöitä. Varsinkin lauttarantoja lähestyessä jonot kasvavat, eikä matkanteko välttämättä olekaan enää kovin sujuvaa. Tällaiset hidasteet kannattaa huomioida reittisuunnitelmia tehdessä, jotta vältytään hermojen menetykseltä ja pahalta mieleltä (tätäkin nimittäin näki reissun aikana).

Summa summarum: Varaa ainakin sen verran ylimääräistä aikaa, ettei reissu aivan kokonaan mene pieleen, jos et mahdu tai myöhästyt joltain harvemmin kulkevalta lautalta. Tai jos löydätkin matkan varrelta jotain mielenkiintoista ja haluatkin viettää siellä aiottua enemmän aikaa. Meille meinasi käydä hassusti, kun emme aluksi olleet mahtua Iniö-Kustavi -lauttaan. Mikäli olisimme jääneet rantaan, olisi se sotkenut reissusuunnitelmamme ja aikataulutuksemme totaalisesti. Ensi kerralla olemme fiksumpia tämän(kin) suhteen!

Vinkki 2: Tutustu kohteisiin etukäteen

Netti on pullollaan vinkkejä Saariston Rengastielle. Niihin kannattaa tutustua etukäteen – varsinkin, jos saaristossa on rajallisesti aikaa. Mikäli esimerkiksi museot tai sympaattiset kahvilat tuntuvat omalta jutulta, suosittelen lämpimästi tarkastamaan aukioloajat ennakkoon. Ne kun voivat käytännössä olla lähes mitä tahansa.

Vaikka suurin osa Rengastien kohteista on itselleni entuudestaan tuttuja, teimme iltaisin ja öisin jonkin verran taustatutkimusta. Tutustuimme kohteisiin muun muassa Saariston Rengastien omilla nettisivuilla sekä Visit Parainen -sivustolla, joista molemmista löytyy kattavasti tietoa reitistä, matkustusvaihtoehdoista, lautoista, aukioloajoista sekä nähtävyyksistä ja aktiviteeteista. Lisäksi esimerkiksi Rantapallo ja Iltalehti ovat koonneet omat vinkkinsä saaristoon.

Mikäli taas olet fyysisten oppaiden ystävä, kannattaa matkalta napata mukaansa Saariston Rengastien karttaopas. Niitä saa muun muassa alueen ruokakaupoista, info-pisteistä ja huoltoasemilta. Kartasta löytyvät useimmat (joskaan eivät kaikki) käymisen arvoiset kohteet, majoitukset, ravintolat ja aktiviteetit. Voin lämpimästi suositella myös Automatkailijan Suomi -opusta, jossa on kattavasti tietoa Rengastiestä sekä myös monista muista Suomen kohteista (kiitos Laura ja Janne tästä kirjasta – sillä on ollut käyttöä!).

Vinkki 3: Kierrä reitti vastapäivään

Varsinkin vilkkaampien kesäkuukausien aikaan autoilijan kannattaa kulkea Rengastie vastapäivään. Tällöin yleensä välttyy pahimmilta lauttajonotuksilta (, jotka saattavat viedä matka-ajasta yllättävänkin ison osan) ja ruuhkilta. Me ajoimme matkan myötäpäivään, mutta liikennettä seuratessa olisi ehdottomasti ollut fiksumpaa vaihtaa kulkusuuntaa…

Vastapäivään kuljettaessa reitti alkaa Naantalista, jatkuu Merimaskun ja Askaisen kautta Taivassaloon ja sieltä edelleen Kustaviin. Kustavista jatketaan lautalla saaristoon; Iniö, Houtskari, Korppoo, Nauvo ja Parainen. Reitti päättyy lopuksi Turkuun. Hyödynsimme jo aiemmin mainitsemaani Visit Parainen -sivuston reittikuvausta, jossa oli mielestäni selkeimmin kerrottu lauttojen aikataulut sekä se, montako lauttamatkaa mihinkin paikkaan sisältyy.

Vinkki 4: Ota omat eväät (ja hiilet!) mukaan

Saaristossa on saariston hinnat. Lisäksi kaupat ja kioskit saattavat olla valikoimiltaan todella pieniä, joten omiin eväisiin kannattaa panostaa. Toki reitin varrelta löytyy useampi ihana kahvila ja ravintola, mutta pahimman nälkäkiukun ja esimerkiksi yöpalaongelman selättämiseksi on hyvä kantaa myös eväitä mukana. Meillä oli mukana proteiinipatukoita ja -juomia, hedelmiä sekä kivennäisvettä – sekä tietysti suklaata. Otimme siis varmuuden vuoksi mukaan kaikkea sellaista purtavaa, jotka eivät vaadi kylmäsäilytystä. Autossa olisi toki ollut jääkaappi, mutta emme luottaneet huonoon tuuriimme, ja hyvä niin! Kesken reissun jääkaappiin nimittäin tuli jotain häikkää, eikä se pysynyt enää kylmänä.

Mikäli autoon vaan mahtuu, mukana kannattaa eväiden lisäksi kuljettaa myös polttopuita ja hiiliä. Saariston Rengastielle mahtuu monta kivaa nuotiopaikkaa, joista ainakin osaan tarvitaan omat sytytysmateriaalit. Esimerkiksi Mossalan leirintäalueelta löytyy meren rannasta kiva katettu nuotiopaikka, mutta sinne täytyy varata omat hiilet (ja vain ja ainoastaan hiilet, sillä tulisijassa ei sääntöjen mukaan saa polttaa puita laisinkaan). Suosittelen ottamaan mukaan myös makkaratikut (, niitä kun ei kaikkialla ole tarjolla ja joissain paikoissa grilliritilät ovat aika hurjassa kunnossa). Mikäli auton kapasiteetti sen sallii, kannattaa myös ostaa makkarapaketit (tms.) valmiiksi. Kauppoja ei luonnollisestikaan kaikkialla ole, ja niiden aukioloajat saattavat olla melko suppeat.

Vinkki 5: Tankkaa ennakkoon

Auto kannattaa tankata ennakkoon, sillä saaristossa ei välttämättä ole kovin hyvin huoltoasemia tarjolla tai jos on, niiden hinnat saattavat olla mantereen hintoja korkeammat. Me tankkasimme (pakon edestä) Liedossa, ja tankillinen riitti hyvin koko Rengastien matkalle. Reissumme tosin venyi Uudenkaupungin ja Rauman kautta Euraan, joten luonnollisesti emme yrityksistä huolimatta selvinneet yhden pysähdyksen taktiikalla.

Vinkki: Turussa, kauppakeskus Skanssin yhteydessä olevalla Neste Expressillä on usein edullista (ainakin alueen muuhun hintatasoon verrattuna) polttoainetta.

Vinkki 6: Ole ajoissa lauttarannassa

Tätä ei voi liikaa korostaa. Pääset huomattavasti vähemmällä stressillä, kun ei tarvitse ajella viime tipassa lauttarantaan ja samalla väistellä (paikoitellen raivokkaitakin) autokuskeja, jotka tekevät vaarallisia ohituksia tai hiillostavat takapuskurissa. Vaikka useimmat lautat kulkevatkin non-stopina aamusta iltaan, kannattaa ehdottomasti tutustua aikatauluihin etukäteen! Osa lautoista kulkee vain muutaman kerran päivässä, joten mikäli haluat matkan sujuvan mutkattomasti ilman pidempiä taukoja, on aikatauluihin tutustuminen järkevää.

Lauttojen aikataulut voi tarkastaa esimerkiksi täältä. Kaikki muut, paitsi Houtskarin ja Iniön välinen lautta ovat maksuttomia: lautasta sai asuntoauton kanssa pulittaa 75 euroa ja henkilöauton kanssa 40 euroa (2021).

Vinkki 7: Poikkea reitiltä

Tämän voisin kirjoittaa jokaisen vinkkipostauksen yhteyteen, ja sama pätee myös Saariston Rengastiehen. Mikäli aikaa siis on, kannattaa ehdottomasti poiketa ”merkityltä” reitiltä. Esimerkiksi Nauvosta pääsee maksullisella lautalla kiehtovalle Seilin saarelle sekä upeaan ulkosaaristoon Jurmon ja Utön saarille. Korppoosta taas pääsee kätevästi myös Ahvenanmaalle, jossa sielläkin voi harrastaa saarihyppelyä.

Me poikkesimme reitiltä Taivassalossa tehdessämme pistot Uhlun ja Hilloisten louhoksille. Halusimme päästä nauttimaan turkoosista uimavedestä ja korkeista hyppypaikoista, joita molemmat paikat tarjoavat. Suosittelen lämpimästi, jos joukosta löytyy hieman isompia vesipetoja!

Vinkki 8: Pakkaa teltta mukaan

Vaikka miten olisit autolla liikenteessä, kannattaa matkatavaroihin pakata myös teltta mukaan. Meitä ainakin jäi hieman harmittamaan, että teltta jäi kotiin, sillä tarjolla olisi ollut mahtavia majoituspaikkoja myös (matkailu)auton ulottumattomissa. Olisi ollut hienoa pystyttää teltta merenrantaan tai jollekin korkealle laelle ja katsella rauhassa auringonlaskua. Meille ainakin osui niin mielettömät ilmat, että olisi ollut mukava nukkua ulkonakin. Autolla matkustaessa on myös helppoa, sillä telttatavaroita ei tarvitse raahata koko aikaa mukana, vaan matkaan voi napata vain ne yöpymisen kannalta olennaisimmat asiat.

Vinkki 9: Varaa käteistä matkaan

Vaikka kortti onkin passeli maksuväline lähes kaikkialla, Rengastielle on hyvä varata myös käteistä. Parhaat tuliaiset ja matkamuistot kun saattavat saaristossa löytyä myyjiltä ja paikoista, jotka ottavat vastaan vain käteistä. Lisäksi kannattaa huomioida, ettei Saaristossa myöskään ole kovin montaa käteisautomaattia ja jo senkin takia on suotavaa, että matkaan varautuu edes jonkinlaisella käteissummalla. Sitä kun ei koskaan tiedä, missä ja milloin korttimaksuun tulee häikkää.

Huom! Saaristobussissa ja maksullisilla lautoilla voi maksaa myös kortilla.

Vinkki 10: Pidä kamera lähettyvillä – autossa ja sen ulkopuolella

Viimeinen (ja omasta mielestäni tärkein) vinkki! Autolla matkustaessa monet tilanteet ovat hetkessä ohi, joten kamera kannattaa pitää käden ulottuvilla koko ajan. Itseltä ainakin meni moni kiva kuvauskohde ohi, kun kamera ei ollutkaan heti saatavilla.

Toimin alkumatkasta hieman typerästi pakatessani kameran reppuun, jonka sitten sulloin asuntoauton kaappiin. Monet kuvauksen kannalta mielenkiintoiset hetket menivät ohi, kun en ehtinyt tai jaksanut kaivaa kameraa kaapista. Lisäksi unohdin sen liian monta kertaa autoon, kun lähdimme jalkaisin jonnekin.

Jälkikäteen harmitti vietävästi, sillä muistikortille ei turhan montaa kuvaa reissusta tallentunut. Toki välillä on kiva tarttua hetkeen ja elää muutenkin kuin kameran linssin kautta, mutta silti… Noh, ensi kerralla paremmin!


Saariston Rengastie on varmasti ollut yksi tämän kesän käydyimmistä kotimaan kohteista Ahvenanmaan lisäksi. Olisikin kiva kuulla muiden kokemuksia reitistä sekä vinkkejä, miten reissusta saaristoon saa entistäkin paremman.