Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Kanta-Häme

esteetön Kanta-Häme luontopolku

Luulionvuoren lintutorni ja Hyvänmielen reitti

14.9.2022

Monen pää lyö ihan tyhjää, kun alan puhumaan Tervakoskesta. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa, kun mainitsen Puuhamaan, monen ilme kirkastuu. On Tervassa paljon muutakin kuin lippispäisen nallen teemapuisto, kuten mahtavan monipuolinen luonto järvineen, soineen ja vuorineen. Erityisesti Tammirannan alueella kiertää kivoja reittejä, joiden monipuolisuus jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

Matkaan kannattaa lähteä Suruttoman uimarannan parkkipaikalta (Suruton 11, 12400 Janakkala). Uimarannasta löytyy laituri ja tulistelupaikka, joita molempia kannattaa hyödyntää vaikkapa lenkin päätteeksi. Reitti jatkaa järvenrantaa pitkin. Polun yllä roikkuvat tammien oksat ja vieressä liplattava järvi ovat paitsi kaunista katseltavaa, myös jotenkin hurjan rentouttava yhtälö.

Matka jatkuu rantareittiä Luulionvuoren lintutornille. Reitiltä pitää hetkeksi poiketa, sillä torni sijaitsee lyhyen pitkospuuosuuden päässä. Kaikki on uutta ja siistiä. Pitkospuuosuudelta ja tornilta löytyy myös riistakamerat, jotka valvovat, että paikka pysyykin siistinä. Tornista näkee kauas: suoalueen, metsää, järveä ja taustalla kohoavan Luulionvuoren, jonne suuntaamme seuraavaksi. Lintuja ei tällä kertaa näy, mutta jossain kauempaa kuuluu muuttopuuhia suunnittelevien kurkien ääni. Haikeus puristaa rintaa. Taas on yksi kesä takana. Taas minun rakkauslintuni lähtevät.

Lintutornin jälkeen alkaa reitin mäkisempi osuus. Yritän ikuistaa jyrkimpiä nousuja ja laskuja kameraan, mutta se osoittautuu yllättävän haastavaksi: kaikki näyttää tasapaksulta pannukakulta, vaikka kuinka koetan saada maaston muotoja taltioitua eri kuvakulmista.

151 metrin korkeuteen kohoava Luulionvuori houkuttelee paikalle retkeilijöiden lisäksi myös kuntoilijoita, sillä jyrkät nousut saavat kenen tahansa sykkeen kohoamaan. Tänäkin syksyisenä aamuna mäessä on useampi treenaaja, joka kiduttaa itseään kipuamalla mäkeä ylöspäin yhä uudelleen ja uudelleen. Meille riittää (jälleen kerran) vain yksi nousu.

Luulionvuoren pohjoisrinteestä löytyy jättimäinen, noin kahdeksan metrin korkuinen kivenmurikka. Erikoislaatuinen siirtolohkare on nimeltään Paimenkivi, ja sitä pidetään entisaikojen tarinapaikkana. Nimensä lohkare on kansan kertoman mukaan saanut siitä, että paimenet ovat aikoinaan kavunneet kiven päälle susia pakoon.

Jostain syystä Hyvänmielen reitistä on vaikea kirjoittaa. Siitäkin huolimatta, että se on kovin monipuolinen ja äärettömän kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Kai tämä on taas sellainen ”täytyy itse kokea” -kohde, jota suosittelen kyllä lämpimästi! Mäkisistä osuuksistaan huolimatta kohde sopii kaikenikäisille kulkijoille, ja on myös kuljettavissa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa.

Kanta-Häme luontopolku

Kaksi lyhyttä luontopolkua Riihimäellä

4.9.2022

Kuten parina edellisenäkin vuonna, yritän taas saada kasaan 50 luontopolkua. Vaikeaa on ollut, enkä rehellisesti usko, että pääsen tavoitteeseen tänäkään vuonna, mutta pakko on ainakin yrittää. Kesän sairaalajakso, toipuminen ja heinäkuussa ostettu talo ovat pitäneet kiireisinä, eikä retkille ole tullut lähettyä entiseen tapaan. Tuntuu hassulta asua jossain, missä viihtyy niin hyvin, ettei mieli koko aikaa haikaile muualle.

Kesän viimeinen helteinen viikonloppu oli kuitenkin niin kaunis sinisine taivaineen ja keltaisine viljapeltoineen, että olisi ollut suorastaan rikos jäädä kotiin. Niinpä nappasin auton alle ja lähdin kiertämään Riihimäen luontopolkuja. Ajankäytöllisistä syistä jouduin tällä kertaa valitsemaan luontopolut niiden lyhyyden ja helpon saavutettavuuden perusteella. Vaikken itse olekaan näiden miniluontopolkujen suurin ystävä, ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni täällä blogin puolella. Voihan olla, että joku etsii helppoa ja nopeaa luontopolkua esimerkiksi lasten kanssa kierrettäväksi.

Vuoden 2022 uutuus: Sammaliston kosteikon luontopolku on lintubongareiden unelma

Riihimäelle on tänä vuonna avattu uusi luontopolku Sammalistonsuon kosteikolle. Minun piti osallistua avajaisiin kesäkuun alussa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, kesän sairastelut verottivat vointia sen verran, että pääsin vasta nyt paikalle. Vaikka luontopolku onkin upouusi, 30 hehtaarin kokoinen Sammalistonsuon kosteikko on perustettu jo vuonna 2013. Nykyään alue palvelee monenlaisia kävijöitä, sillä siellä pääsee tutustumaan niin lintuharrastukseen, luonnonsuijeluun, metsästykseen, riistanhoitoon kuin vastuulliseen turvetuotantoonkin.

Luontopolku sijaitsee neljän kilometrin päässä Riihimäen keskustasta, ja uusi, pienehkö parkkipaikka on sijoitettu pellon viereen. Paikalla ei ollut muita autoja, mutta iloinen puheensorina kuului jostain kauempaa. Lämpömittari näytti lähemmäs 30 astetta, ja alue tuntui suorastaan hehkuvan kuumuutta. Lueskelin hetken infotaulua ja lähdin sitten jatkamaan matkaa. Polku oli paikoitellen melko heinittynyttä, ja jostain syystä olin varma, että törmäisin jossain kohtaa käärmeeseen. En törmännyt, mutta pusikoista lehahtelevat pikkulinnut saivat sydämen pomppaamaan kurkkuun muutaman kerran.

Heinittyneellä tiepohjalla ei aina muistanut olevansa luontopolulla. Ennemminkin ajattelin kulkevani mökkitiellä tai minkä tahansa pellon pientareella. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä Sammaliston kosteikolla on turvetuotannon vesienkäsittelyn lisäksi äärettömän tärkeä tehtävä luonnon moninaisuuden tukemisessa. Vesistöineen ja rehevine kasvillisuuksineen kosteikko on täydellinen elinympäristö monelle eläimelle tarjoamalla suojaa, pesimis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Infotaulujen mukaan kosteikolla onkin useita vesieliöitä, hyönteisiä, perhosia, sammakkoja ja vesikasveja. Lisäksi se tarjoaa varsinaisen buffet-pöydän monille linnuille ja nisäkkäille.

Kosteikot ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, monimuotoisia elinympäristöjä. Ne ovat äärettömän tärkeitä, sillä kosteikot ovat vesilintujen välttämättömiä pesimä- ruokailu- levähdys- ja sulkimisalueita. Vesilintujen lisäksi kosteikoilla elää suuri joukko muitakin eläin- ja kasvilajeja.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen tullaan t-risteykseen. Vasemmalta löytyy jonkinlainen lintujen tarkkailulava ja oikealta taas piilokoju. Päätän lähteä vasemmalle, sillä reitti näyttää siellä hieman vähemmän umpeenkasvaneelta. Näen lintujen tarkkailulavan oikealla ja huomaan, että paikka suorastaan kuhisee ihmisiä kaukoputkineen ja kameroineen. Ennen kuin saavun lavalle, bongaan vielä useita linnunpönttöjä, jotka on asetettu koivikkoon. Nappaan niistä muutaman kuvan ja jatkan sitten lintubongareiden luo. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton, etten häiritsisi ketään. Ohimennen kuulen keskustelua tuulihaukasta ja kattohaikaroista, mutta harmikseni en itse näe mitään. Pitäisi olla kiikarit.

Sammalistonsuo on linnustollisesti yksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista alueista ja valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä lintujen levähdysalueista sisämaassa: suolla on tavattu tähän mennessä 245 eri lintulajia, ja erityisesti keväisin ja syksyisin siellä pysähtyy tuhansia muuttavia lintuja. Kosteikolle on asennettu 250 erilaista pesärakennelmaa, kuten pönttöjä, sotkalaatikoita ja tuulihaukan pesälaatikoita tukemaan lintujen pesintää. Nokikanoille ja lokeille taas on rakennettu katkottujen pajujen päälle pesämaljoja. Lisäksi alueelle on pystytetty toistakymmentä pesäputkea sorsille ja tekopesiä kattohaikaroille. Erittäin uhanalaisten törmäpääskyjen pesintää on helpotettu rakentamalla niille hiekasta pesäpenkka, johon pääskyt ovat jo muuttaneet. Kosteikkolajien lisäksi aluetta ympäröivillä puustoisilla pensaikkoalueilla pesii runsaasti useita lintulajeja varpuslinnuista tikkoihin.

Otan nopeasti pari kuvaa ja jatkan sitten matkaani. Palaan takaisin t-risteykseen ja lähden jatkamaan piilokojulle. Kasvillisuus lisääntyy. Vastaan tulee infotaulu, jossa on kuva häkkiin loukkuun jääneestä supikoirasta. Vaikka ymmärrän riistanhoidollisen tehtävän tärkeyden, kurkkua silti kuristaa.

Entä oliko Sammaliston kosteikon luontopolku käymisen arvoinen? Tulisinko sinne uudestaan? Kyllä ja ei. En usko, että enää varta vasten lähtisin vierailemaan kyseisessä paikassa, mutta jos se jostain syystä sattuisi ajoreitille esimerkiksi lintujen kevätmuuton aikaan, saattaisin piipahtaa tarkkailulavalla vielä kerran (ja mielelläni nappaisin mukaan myös kiikarit). Lintubongareille paikka on oikea unelmakohde ja uskon myös, että lapset viihtyisivät paikassa sen viidakkomaisen tunnelman ja runsaan linnuston ansiosta.

Pitkospuiden ystäville: Hatlamminsuon arvokas suoluonto

Sammalistonsuon jälkeen päätin suunnata Hatlamminsuolle, jota on kutsuttu yhdeksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista luontokohteista. Noin 60 hehtaarin kokoiselta suojelualueelta löytyy vajaan 1,5 km pituinen luontopolku, joka etenee suurimmalta osin pitkospuita pitkin luonnontilaisella keidassuolla.

Helteinen päivä on houkutellut paikalle porukkaa, ja parkkipaikan löytyminen tuottaa haasteita – suuresta parkkipaikasta huolimatta. Ruuhka näkyy myöhemmin myös pitkospuilla, joilla saa olla koko ajan siirtymässä sivuun vastaantulijoiden tieltä. Suolla kaikuu myös elämisen ääniä: naurua, puhetta ja lapsen itkua. Kokemus on todella erilainen kuin talvella, jolloin sain liikkua alueella itsekseni.

Luontopolku kulkee suurimmaksi osaksi pitkoksia pitkin. Ainoastaan alussa ja lopussa liikutaan hetken aikaa kuusikossa. Pitkospuut ovat paikoitellen melko kapeat, joka tuottaa haasteita ohitustilanteissa. Muutaman kerran jään jumittamaan isojen ryhmien taakse, mutta päätän käyttää matelun hyödykseni ja räpsiä kuvia. Luontopolun yhteydessä on pari pysähdyspaikkaa, jotka mahdollistavat istuskelun tai vaikkapa evästauon myös suoalueella. Ruuhkaisena päivvänä ne toimivat myös eräänlaisena pakopaikkana, jossa saa hetken aikaa olla rauhassa.

Hatlamminsuosta olen kirjoittanut kattavammin täällä. Kuten silloinkin, Hatlamminsuo tuntui (ruuhkasta huolimatta) hyvältä retkikohteelta: se tarjoaa lyhyen pyrähdyksen kauniiseen suoluontoon, antaa mahdollisuuden tallustaa pitkoksilla ja lisäksi tarjoilee innokkaimmille myös makkaranpaistomahdollisuuden. Jälleen kerran kohde, jonka uskoisin kiinnostavan lapsiperheitä. Sunnuntai-iltapäivänä alueella liikkui myös todella paljon vanhuksia, ja helppoutensa takia Hatlamminsuo houkutteleekin paikalle monenlaista porukkaa.

Löytyykö sieltä joku, joka tykkää näistä lyhyistä luontopoluista? Itse hakeudun luontoon rentoutumaan, enkä oikein ehdi rentoutua muutaman kilometrin aikana. Tykkään myös, että luonnossa liikkumisen jälkeen olisi hieman väsynyt ja ylipäätään kropassa tuntuisi, että jotain on tehty. Näillä minipoluilla sellainen jää kokonaan, ja lähinnä ärsyynnyn, kun parkkipaikka tuleekin niin nopeasti nokan eteen. Mutta kuten aina, näillekin on varmasti kohderyhmänsä.

esteetön kansallispuisto Kanta-Häme

Torronsuon kansallispuisto ja Kiljamon kierros

21.6.2022

Torronsuon kansallispuisto on ollut usein mielessä. Olen käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, mutta jo silloin suon taianomainen tunnelma vei mennessään. Eräänä toukokuisena sunnuntaina tuli kiire juosta koiran kanssa pois välittäjän jaloista, joten ajattelin viimein suunnata auton nokan kohti Tammelaa. Olin samalla viikolla lukenut, että Torronsuon pitkospuut oli vihdoin saatu uusittua ja parkkipaikkaa suurennettua, joten olihan se lähdettävä katsomaan, miltä paikassa nykyään oikein näytti.

Tammelassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto on yksi Etelä-Suomen parhaimpia luontokohteita päiväretkelle, sillä se on helposti saavutettavissa niin pääkaupunkiseudulta kuin Tampereelta ja Turusta. Supersuosittu retkeilykohde on nyt saanut uuden, aiempaa suuremman parkkipaikan, ja sunnuntai-iltanakin autoja oli paikalla yllättävän paljon. Laajennuksesta huolimatta tuntui, ettei parkkipaikalla nyt varsinaisesti vieläkään ollut liikaa tilaa.

Alueella kävi iloinen puheensorina. Suurin osa oli jo käynyt kiertämässä kierroksensa, ja äänensävystä päätellen Torronsuo oli onnistunut lumoamaan kaikki. Kuulin myös ylistyssanoja uusista pitkospuista. Lähdin reippaasti matkaan, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen aloin epäillä omaa vaatetustani. Yllä oli juoksutrikoot ja t-paita, vastaantulijoilla tuulitakit ja hupparit… Kuitenkin enemmän kuin vaatteiden vähyys, minua harmitti se, että olin jättänyt kameran kotiin. Kuten pidempiaikaiset lukijani varmasti tietävät, kamerattomuus ahdistaa usein, sillä rupupuhelimillani ei kovin kummoisia kuvia oteta.

Kiljamon kierros

Kiljamon kierros on lyhyt, vain noin 1,5 kilometrin pituinen kierros Torronsuon suomaisemissa. Se on erinomainen vaihtoehto pienten lasten kanssa liikkuessa – tai hirveässä kiireessä. Toki kierros sopii myös niille, jotka eivät halua kiertää pidempää Suotaipaleen kierrosta (8,5 km), mutta haluavat silti päästä Torronsuon tunnelmaan.

Kiersin reitin myötäpäivään, joten aloitin reitin loivaan ylämäkeen nousevalla kivituhkapolulla, joka johtaa parkkipaikalta Kiljamon taukopaikalle. Tulentekopaikalla oli (yllätys, yllätys) ruuhkaa, joten jatkoin kiltisti eteenpäin. Tulentekopaikan vieressä kohoili 17 metrin korkuinen luontotorni, johon olin aiemmalla kerralla kiivennyt. Nyt en kuitenkaan halunnut jättää Dodoa alas kiinni minnekään, sillä liikkeellä oli paljon koiria omistajineen. Suosittelen kuitenkin kapuamaan luontotorniin, mikäli alueella liikkuu, sillä tornista pystyy loistavasti hahmottamaan Torronsuon laajuuden ja avoimuuden. Perheen pienimpien kanssa olisin kuitenkin varovainen (tai jättäisin koko homman väliin), sillä askelmien välit ovat aikamoiset ja jyrkkyys omaa luokkaansa… Toki rakennelma saattaa huimata myös hieman arempaa aikuista, ja esimerkiksi korkeanpaikan kammosta kärsivä siskoni ei pystynyt lainkaan kiipeämään torniin juurikin näiden jättimäisten ja jyrkkien askelvälien takia.

Matka jatkui. Metsän siimeksessä oli ollut viileää, mutta puut olivat suojanneet pahimmalta tuulelta. Juuri ennen suo-osuutta jäin juttelemaan mummolauman kanssa. He olivat kovin huolissaan varustuksestani ja tarjosivat jopa omia takkejaan, etten palelluttaisi itseäni. Kieltäydyin kohteliaasti, mitä kaduin hetkeä myöhemmin. Suolle päästessä tuuli nimittäin iski kunnolla vasten naamaa ja tajusin, että kesä, josta olin haaveillut Torronsuolle ajellessa, oli vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Purin hammasta ja mietin, että olisi sittenkin pitänyt tarttua mummojen takkitarjoukseen.

Torronsuon luonto on monipuolista, ja pitkospuiden varrella onkin nähtävissä lehtolaikkuja, rämettä ja korpea. Matkan varrelle mahtui myös muutama näköalatasanne, joista niistäkin voi ihastella Torronsuon avaraa lakeutta. Jos olisin pukeutunut järkevästi ja ollut liikkeellä ilman sen kummempaa aikataulua, olisin hyvin voinut jäädä nauttimaan eväistä taukopaikoille.

Esteetön reitti Kiljamosta

Torronsuolla on huomioitu monenlaiset retkeilijät, ja Kiljamon parkkipaikalta lähteekin kaksi lyhyttä, muutaman sadan metrin pituista esteetöntä reittiä. Lyhyydestään huolimatta reiteillä pääsee näkemään Torronsuon laajaa suoaluetta pienoiskoossa. Tulipaikka ja käymälä ovat molemmat esteettömiä, joten myös eväsretki paikan päällä onnistuu.

Omaan makuuni Kiljamon kierros oli ihan ok, joskin melko lyhyt. Pituudestaan huolimatta kierros tarjoaa mainion läpileikkauksen Torronsuosta ja tarjoilee alueen parhaita paloja. Valitettavasti aikaa ei tällä kerralla ollut enempää, joten en olisi pidempää lenkkiä ehtinytkään tehdä, mutta täytyy taas jatkossa muistaa, että ne pidemmät reitit ovat enemmän oma juttuni.

Mites teillä muilla, minkä pituisista luontopoluista pidätte? Itsellä hakusesssa usein 5-10 kilometrin ympyräreitit, mutta jotenkin tuntuu, että niitä on huonosti tarjolla…

Kanta-Häme kaupallinen yhteistyö tapahtuma

Totta vai tarua? 5 väittämää Erämessuista

19.6.2022

Taas on yhdet Erämessut käyty! Riihimäen Kansainväliset Erämessut ovat kahden vuoden välein järjestettävät luonto- ja metsästysväen nelipäiväiset jättimessut täynnä kaikkea mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja ostettavaa. Kun päivittelin messuista Instagramiin, huomasin kuitenkin melko pian, että messuihin liittyy monia ennakkoluuloja ja -oletuksia, joista osa on vanhentuneita. Ajattelinkin nyt koota tähän yhteen postaukseen yleisimmät ihmetyksen aiheet – ja totuuden niiden takaa.

Liput saatu: Riihimäen Erämessut

1. ”Eikö ne oo sellaiset äijämessut? Onko siellä naisille tai lapsille mitään?”

Ei ne kyllä ole! Vuoden 2018 kävijäprofiilin mukaan messuilla kävijöistä 58,5 % oli miehiä ja 41,5 % naisia. Ikäjakaumalta suurin ryhmä olivat 25-33-vuotiaat (22 %) ja toiseksi suurimpina ryhminä (19 %) olivat sekä 35-44- että 35-54-vuotiaat. Alle 18-vuotiaita oli 15 %. Kävijöitä on siis runsaasti eri ikäryhmistä ja sukupuolijakaumakin on melko tasainen!

Lapsille ei ole varsinaisesti omaa, erillistä ohjelmaa (paitsi jonkinlainen luontotietopolku), mutta useimmat Erämessujen pisteet näyttivät kiinnostavan myös lapsia. Esimerkiksi täytetyt eläimet, koiraosasto ja -näytökset, ruoka ja herkut ovat sellaisia, jotka jaksavat kiinnostaa pienempääkin messukansaa. Lisäksi fatbike-rata, johon sai lainaksi pyörän ja varusteet, tuntui olevan monen lapsen mielestä ykkösjuttu koko messuilla!

Naisille taas on tarjolla ihan kaikki samat jutut kuin miehille, enkä ainakaan itse pysty erottelemaan ”miesten ohjelmaa naisten ohjelmasta”. Ainakin myynnissä oli paljon naisille mitoitettuja vaatteita, josta päättelin, että myös naiset ovat tervetulleita paikalle, haha. Höpinät äijämessuista voi siis unohtaa!

2. ”Messut keskittyvät vain metsästykseen ja kalastukseen”

Edellä mainitun kävijäprofiilin mukaan Erämessukävijän harrastusten kohteet vastaavat messujen teemoja: metsästystä harrastaa 44,6% vastanneista, kalastusta 50 %, retkeilyä 57%, muita luontoharrastuksia 67,5 % (mm. melonta, pyörävaellus, frisbeegolf, koiran kanssa metsässä kävely, partio, geokätköily, sienestys, marjastus, ratsastusvaellus, kiipeily, mökkeily, suunnistus, valokuvaus…). Kävijällä on samanaikaisesti useita luontoharrastuksia.

Ja jos messukävijöiden keskuudessa on monipuolisuutta, niin sitä samaa löytyy myös näytteilleasettajista. Tarjolla on toki metsästykseen ja kalastukseen liittyvää, mutta merkittävän paljon näki myös retkeilyaiheisia yrittäjiä sekä vaatemyyjiä. Myös kanootti- ja kajakkiesittelijöitä tuntui olevan liikkeellä aiempia vuosia enemmän.

Ei siis kannata rajata messuja tai niiden tarjontaa liian kapeaksi pelkän nimen perusteella, vaan tutustua esimerkiksi nettisivuilla tarkemmin siihen, mitä kaikkea annettavaa tapahtumalla on.

3. ”Messuilla ei ole kasvis- tai vegeruokaa saatavilla”

Ei ehkä aina ole ollut, mutta nykyään on! Tottahan se on, että liha- ja kalaruokaa on edelleen eniten tarjolla, mutta oli kiva huomata, miten kasvis- ja vegeruuan määrää messuilla on lisätty! Ylipäätään erikoisruokavalion tai allergioiden takia ei suinkaan kannata jättää käymättä messuilla!

Vaikka olen itsekin pyrkinyt lisäämään kasvisruuan määrää ruokavaliossani, niin ainakin toistaiseksi haluan pitää kiinni poronkäristysperinteestä. Olen syönyt sitä ja muusia Erämessuilla a-i-n-a ja joka kerta se on yhtä hyvää.

4. ”Mitä? Onko siellä koiriakin?”

Ai että onko?! Ohjelma-alueella järjestettiin kaksi kertaa päivässä noutajanäytös, jossa esiteltiin labradorinnoutajan kanssa metsästämistä. Hieman kateellisena katsoin, miten koirat toimivat melkein ajatuksen voimalla. Dodohan olisi ottanut ritolat ja juossut lähimmälle makkarakojulle, jos sen olisi laskenut alueella vapaaksi… Noutajanäytösten lisäksi ohjelma-alueella järjestettiin myös konekarhunäytöksiä, joissa päästiin näkemään, miten eri koirat reagoivat kohdatessaan karhun. Reaktiot olivat kyllä ihan laidasta laitaan: osa olisi ollut valmis poistumaan takavasemmalle, kun taas uhkarohkeimmat kävivät kiinni karhuun.

Lisäksi messuilla on oma koiraosastonsa, jossa pääsee tutustumaan paitsi Suomen Kennelliittoon myös rotujärjestöihin. Tänä vuonna paikalla oli edustaja (tai edustajia) ainakin seuraavista roduista: suomenpystykorva, dreeveri, beagle, bassetit, saksanmetsästysterrieri, labradorinnoutaja ja suomenajokoira.

Sunnuntaina messuilla julkistettiin Vuoden Eräkoira, joka on tänä vuonna lyhytkarvainen mäyräkoira (!!!!!!) Tico. Suomen Kennelliitto valitsi Vuoden Eräkoiran nyt 20. kerran. Palkinnon perusteluissa todettiin, että Tico osoittaa monipuolisuutta metsästyskoirana: uros on vaatimattomasti myös viitoisvalio.

5. ”Kannattaako sinne tulla, jos on pelkkä retkeilijä?”

Kannattaa, ehdottomasti! Varsinkin tänä vuonna retkeilyyn oli mielestäni panostettu aiempia vuosia enemmän. Esimerkiksi Scandinavian Outdoorilla yksinään oli messuilla jättimäinen teltta täynnä retkeilykampetta – ja messuhintaan tietenkin. Lisäksi ulkona oli vielä oma osastonsa teltoille.

Myynnissä oli kaikkea mahdollista retkeilyyn liittyvää. Oli retkiruokakojuja, vaatteita, kanootteja ja kajakkeja, retkeilyvaunuja auton perään, varusteita, puukkoja… Oikeastaan kaikkea mahdollista! Ja jos aseet ahdistavat, niin voin iloksesi kertoa, että retkeilyvarusteet olivat erillään aseista.

En usko, että meitä lasketaan true-retkeilijöiksi, mutta löysimme messuilta silti ostettavaa. Mukaan lähti Haltin kolmen vuodenajan teltta ja mies löysi vihdoin itselleen makuupussin! Sen etsintä ei ole ollut mikään helpoin rasti, sillä mies on todella pitkä, ja moni makuupusseista on jäänyt ”kainaloon”. Nyt onkin sitten kauhea himo päästä testaamaan näitä uutukaisia! Ajattelimme, että jos ei muuta ehditä kakiken kaaoksen keskellä, niin nukutaan sitten vaikka omalla terassilla!

Onko Erämessut tuttu juttu? Kävitkö messuilla tänä vuonna tai oletko joskus aiemmin käynyt?