Kanta-Häme

Kuten parina edellisenäkin vuonna, yritän taas saada kasaan 50 luontopolkua. Vaikeaa on ollut, enkä rehellisesti usko, että pääsen tavoitteeseen tänäkään vuonna, mutta pakko on ainakin yrittää. Kesän sairaalajakso, toipuminen ja heinäkuussa ostettu talo ovat pitäneet kiireisinä, eikä retkille ole tullut lähettyä entiseen tapaan. Tuntuu hassulta asua jossain, missä viihtyy niin hyvin, ettei mieli koko aikaa haikaile muualle.

Kesän viimeinen helteinen viikonloppu oli kuitenkin niin kaunis sinisine taivaineen ja keltaisine viljapeltoineen, että olisi ollut suorastaan rikos jäädä kotiin. Niinpä nappasin auton alle ja lähdin kiertämään Riihimäen luontopolkuja. Ajankäytöllisistä syistä jouduin tällä kertaa valitsemaan luontopolut niiden lyhyyden ja helpon saavutettavuuden perusteella. Vaikken itse olekaan näiden miniluontopolkujen suurin ystävä, ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni täällä blogin puolella. Voihan olla, että joku etsii helppoa ja nopeaa luontopolkua esimerkiksi lasten kanssa kierrettäväksi.

Vuoden 2022 uutuus: Sammaliston kosteikon luontopolku on lintubongareiden unelma

Riihimäelle on tänä vuonna avattu uusi luontopolku Sammalistonsuon kosteikolle. Minun piti osallistua avajaisiin kesäkuun alussa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, kesän sairastelut verottivat vointia sen verran, että pääsin vasta nyt paikalle. Vaikka luontopolku onkin upouusi, 30 hehtaarin kokoinen Sammalistonsuon kosteikko on perustettu jo vuonna 2013. Nykyään alue palvelee monenlaisia kävijöitä, sillä siellä pääsee tutustumaan niin lintuharrastukseen, luonnonsuijeluun, metsästykseen, riistanhoitoon kuin vastuulliseen turvetuotantoonkin.

Luontopolku sijaitsee neljän kilometrin päässä Riihimäen keskustasta, ja uusi, pienehkö parkkipaikka on sijoitettu pellon viereen. Paikalla ei ollut muita autoja, mutta iloinen puheensorina kuului jostain kauempaa. Lämpömittari näytti lähemmäs 30 astetta, ja alue tuntui suorastaan hehkuvan kuumuutta. Lueskelin hetken infotaulua ja lähdin sitten jatkamaan matkaa. Polku oli paikoitellen melko heinittynyttä, ja jostain syystä olin varma, että törmäisin jossain kohtaa käärmeeseen. En törmännyt, mutta pusikoista lehahtelevat pikkulinnut saivat sydämen pomppaamaan kurkkuun muutaman kerran.

Heinittyneellä tiepohjalla ei aina muistanut olevansa luontopolulla. Ennemminkin ajattelin kulkevani mökkitiellä tai minkä tahansa pellon pientareella. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä Sammaliston kosteikolla on turvetuotannon vesienkäsittelyn lisäksi äärettömän tärkeä tehtävä luonnon moninaisuuden tukemisessa. Vesistöineen ja rehevine kasvillisuuksineen kosteikko on täydellinen elinympäristö monelle eläimelle tarjoamalla suojaa, pesimis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Infotaulujen mukaan kosteikolla onkin useita vesieliöitä, hyönteisiä, perhosia, sammakkoja ja vesikasveja. Lisäksi se tarjoaa varsinaisen buffet-pöydän monille linnuille ja nisäkkäille.

Kosteikot ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, monimuotoisia elinympäristöjä. Ne ovat äärettömän tärkeitä, sillä kosteikot ovat vesilintujen välttämättömiä pesimä- ruokailu- levähdys- ja sulkimisalueita. Vesilintujen lisäksi kosteikoilla elää suuri joukko muitakin eläin- ja kasvilajeja.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen tullaan t-risteykseen. Vasemmalta löytyy jonkinlainen lintujen tarkkailulava ja oikealta taas piilokoju. Päätän lähteä vasemmalle, sillä reitti näyttää siellä hieman vähemmän umpeenkasvaneelta. Näen lintujen tarkkailulavan oikealla ja huomaan, että paikka suorastaan kuhisee ihmisiä kaukoputkineen ja kameroineen. Ennen kuin saavun lavalle, bongaan vielä useita linnunpönttöjä, jotka on asetettu koivikkoon. Nappaan niistä muutaman kuvan ja jatkan sitten lintubongareiden luo. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton, etten häiritsisi ketään. Ohimennen kuulen keskustelua tuulihaukasta ja kattohaikaroista, mutta harmikseni en itse näe mitään. Pitäisi olla kiikarit.

Sammalistonsuo on linnustollisesti yksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista alueista ja valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä lintujen levähdysalueista sisämaassa: suolla on tavattu tähän mennessä 245 eri lintulajia, ja erityisesti keväisin ja syksyisin siellä pysähtyy tuhansia muuttavia lintuja. Kosteikolle on asennettu 250 erilaista pesärakennelmaa, kuten pönttöjä, sotkalaatikoita ja tuulihaukan pesälaatikoita tukemaan lintujen pesintää. Nokikanoille ja lokeille taas on rakennettu katkottujen pajujen päälle pesämaljoja. Lisäksi alueelle on pystytetty toistakymmentä pesäputkea sorsille ja tekopesiä kattohaikaroille. Erittäin uhanalaisten törmäpääskyjen pesintää on helpotettu rakentamalla niille hiekasta pesäpenkka, johon pääskyt ovat jo muuttaneet. Kosteikkolajien lisäksi aluetta ympäröivillä puustoisilla pensaikkoalueilla pesii runsaasti useita lintulajeja varpuslinnuista tikkoihin.

Otan nopeasti pari kuvaa ja jatkan sitten matkaani. Palaan takaisin t-risteykseen ja lähden jatkamaan piilokojulle. Kasvillisuus lisääntyy. Vastaan tulee infotaulu, jossa on kuva häkkiin loukkuun jääneestä supikoirasta. Vaikka ymmärrän riistanhoidollisen tehtävän tärkeyden, kurkkua silti kuristaa.

Entä oliko Sammaliston kosteikon luontopolku käymisen arvoinen? Tulisinko sinne uudestaan? Kyllä ja ei. En usko, että enää varta vasten lähtisin vierailemaan kyseisessä paikassa, mutta jos se jostain syystä sattuisi ajoreitille esimerkiksi lintujen kevätmuuton aikaan, saattaisin piipahtaa tarkkailulavalla vielä kerran (ja mielelläni nappaisin mukaan myös kiikarit). Lintubongareille paikka on oikea unelmakohde ja uskon myös, että lapset viihtyisivät paikassa sen viidakkomaisen tunnelman ja runsaan linnuston ansiosta.

Pitkospuiden ystäville: Hatlamminsuon arvokas suoluonto

Sammalistonsuon jälkeen päätin suunnata Hatlamminsuolle, jota on kutsuttu yhdeksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista luontokohteista. Noin 60 hehtaarin kokoiselta suojelualueelta löytyy vajaan 1,5 km pituinen luontopolku, joka etenee suurimmalta osin pitkospuita pitkin luonnontilaisella keidassuolla.

Helteinen päivä on houkutellut paikalle porukkaa, ja parkkipaikan löytyminen tuottaa haasteita – suuresta parkkipaikasta huolimatta. Ruuhka näkyy myöhemmin myös pitkospuilla, joilla saa olla koko ajan siirtymässä sivuun vastaantulijoiden tieltä. Suolla kaikuu myös elämisen ääniä: naurua, puhetta ja lapsen itkua. Kokemus on todella erilainen kuin talvella, jolloin sain liikkua alueella itsekseni.

Luontopolku kulkee suurimmaksi osaksi pitkoksia pitkin. Ainoastaan alussa ja lopussa liikutaan hetken aikaa kuusikossa. Pitkospuut ovat paikoitellen melko kapeat, joka tuottaa haasteita ohitustilanteissa. Muutaman kerran jään jumittamaan isojen ryhmien taakse, mutta päätän käyttää matelun hyödykseni ja räpsiä kuvia. Luontopolun yhteydessä on pari pysähdyspaikkaa, jotka mahdollistavat istuskelun tai vaikkapa evästauon myös suoalueella. Ruuhkaisena päivvänä ne toimivat myös eräänlaisena pakopaikkana, jossa saa hetken aikaa olla rauhassa.

Hatlamminsuosta olen kirjoittanut kattavammin täällä. Kuten silloinkin, Hatlamminsuo tuntui (ruuhkasta huolimatta) hyvältä retkikohteelta: se tarjoaa lyhyen pyrähdyksen kauniiseen suoluontoon, antaa mahdollisuuden tallustaa pitkoksilla ja lisäksi tarjoilee innokkaimmille myös makkaranpaistomahdollisuuden. Jälleen kerran kohde, jonka uskoisin kiinnostavan lapsiperheitä. Sunnuntai-iltapäivänä alueella liikkui myös todella paljon vanhuksia, ja helppoutensa takia Hatlamminsuo houkutteleekin paikalle monenlaista porukkaa.

Löytyykö sieltä joku, joka tykkää näistä lyhyistä luontopoluista? Itse hakeudun luontoon rentoutumaan, enkä oikein ehdi rentoutua muutaman kilometrin aikana. Tykkään myös, että luonnossa liikkumisen jälkeen olisi hieman väsynyt ja ylipäätään kropassa tuntuisi, että jotain on tehty. Näillä minipoluilla sellainen jää kokonaan, ja lähinnä ärsyynnyn, kun parkkipaikka tuleekin niin nopeasti nokan eteen. Mutta kuten aina, näillekin on varmasti kohderyhmänsä.