Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

retkeily

Kanta-Häme retkeily talviretkeily Uusimaa Varsinais-Suomi

15 x talviretkikohteet Etelä-Suomessa

15.3.2022

Tänä vuonna on täällä Etelä-Suomessakin päästy nauttimaan lumesta. Kivaa on ollut, hiihtämään on päässyt sielunsa kyllyydestä ja luistinkentät ovat pysyneet ennätyspitkään avoinna. Ainoastaan luontopolkuharrastusta tämä ainainen lumentulo, paksut hanget ja auraamattomat reitit ovat vaikeuttaneet.

Monessa paikassa on tullut vain käytyä kääntymässä, sillä umpihangessa kahlaaminen ei ole innostanut meitä kaksijalkaisia – eikä kyllä mäyrinkäistäkään. Välillä on tuntunut suorastaan tuskastuttavalta etsiä talviretkikohteita, sillä (lähes) kaikkialla puhutaan vain kesäajan retkistä. Aihe tuntuu kuitenkin olevan kovin ajankohtainen, sillä kävin seuraajieni kanssa Instagramissa keskustelua aiheesta. Jonkinlaisena yhteenvetona todettakoon, että moni muukin painii samaisten retkihaasteiden kanssa: ei välttämättä uskalla lähteä kovin kauas testaamaan, mahtaako alueella pärjätä pelkissä nastoissa vai tarvitaanko mukaan kenties sauvat ja/tai lumikengät.

Tästä kaikesta inspiroituneena päätin kantaa korteni kekoon ja listata tähän postaukseen sekä omia että seuraajieni suosimia talviretkikohteita. Nämä ovat kaikki sellaisia, että pitäisi pärjätä ihan normaalilla talvilenkkivarustuksella. Lumikengät, sukset ja sauvat saa siis suosiolla jättää kotiin!

  • Myllykoski, Nurmijärvi. Aivan moottoritien kupeessa sijaitseva kohde, joka on helposti kaikkien retkeilijöiden saavutettavissa. Alueella kiertää kaksi 1,5 kilometrin pituista luontopolkua, joiden varsilta löytyy useampi tulistelupaikka. Loistava päiväretkikohde koko perheelle! Lue kohteesta lisää täältä.
  • Mantereenlinna, Hämeenlinna. Tänne kannattaa suunnata, jos kalliot yhdistettynä mielettömiin maisemiin tuntuu yhtään omalta jutulta. Alueella risteilee polkuja siellä täällä, ja niistä voi yhdistää haluamansa pituisen reitin. Kalliot tarjoilevat mahtavia piknik-paikkoja mielettömillä näkymillä! Jyrkkien pudotusten takia paikka ei sovellu aivan perheen pienimmille. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Laurinmäen luontopolku, Janakkala. Miltä kuulostaisi talviretkikohde, joka suorastaan pursuaa mielenkiintoista historiaa, vanhoja rakennuksia, uhrilehtoja ja muistomerkkejä? Janakkalassa sijaitseva kolmen kilometrin pituinen Laurinmäen luontopolku värikkäine historioineen ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Museoalueella reitti on helppokulkuista, mutta korkeammalla mäellä ja juoksuhautojen reunoilla saa olla tarkkana siitä, mihin jalkansa asettaa. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Käräjäkosken luontopolku, Riihimäki. 1,2 kilometrin pituisella luontopolulla pääsee piipahtamaan jokilaaksoon. Alueen eläimet eivät vaivu talviunille, ja onnekkaimmat retkeilijät saattavatkin nähdä minkin leikkimässä sulien vesien luona. Vaikkei lenkki itsessään ole pitkä, tarjoilee se kuitenkin kauniita maisemia, ja esteettömänä alueena Käräjäkoski tarjoilee kaikille retkeilijöille mahdollisuuden nauttia luonnosta. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Uikkupolku, Raisio. Neljän kilometrin mittainen luontopolku kiertää Raisionlahden pohjukan. Reitin aikana ohitetaan lintutorni, lammaslaitumia, asutusalueita ja kuljetaan paikoitellen sekä pellolla että kävelytiellä. Alue soveltuu loistavasti talviretkeilyyn, mutta kevään edetessä tulvat ovat mahdollisia. Lue kohteesta lisää täältä.
  • Haunisten allas & Pomponrahkan suojelualue, Raisio. Suopursuineen, pitkospuineen ja kitukasvuisine mäntyineen Pomponrahka on kuin pieni pala Lappia lähellä Turun keskustaa! Suolla kulkeva luontopolku on pituudeltaan vain pari kilometriä, mutta reittiin saa lisäpituutta suuntaamalla Haunisten altaalle. Kierrokselle tulee mittaa noin kolme kilometriä, ja reitti kulkee allasta mukaellen kallioista ja kivikkoista kangasta pitkin. Lue kohteesta lisää täältä.

Seuraajien suosikit

Kysyin myös Instagramin puolella seuraajilta vinkkejä talviretkikohteisiin, joissa ei tarvitsisi tarpoa vyötäröä myöten hangessa ja joka soveltuisi myös Dodon (mäyrämummon) kanssa retkeiltäväksi. Näistä suurin osa on itselleni täysin tuntemattomia, joten en (ainakaan vielä) osaa ottaa niihin sen kummemmin kantaa. Tässäpä kuitenkin heidän vinkkinsä:

  • Lapakisto, Lahti.
  • Sarvikallio, Tuusula.
  • Koskireitti, Karkkila.
  • Porkkalanniemi, Kirkkonummi.
  • Meiko, Kirkkonummi.
  • Linlo, Kirkkonummi.
  • Lisäksi monet kansallispuistot nousivat kyselyssä esiin. Esimerkiksi Torronsuon, Valkmusan ja Kurjenrahkan reittejä kehuttiin myös talviretkeilyyn sopiviksi. Itse voin allekirjoittaa tämän vain Kurjenrahkan osalta, sillä siellä on tullut ulkoiltua talvioloissa paljonkin.

Löytyykö teiltä vielä muita talviretkeilyyn soveltuvia paikkoja, joita tähän listaan kannattaisi nostaa?

koiran kanssa retkeily yö ulkona

Ensimmäistä kertaa yötä vuokratuvassa

14.2.2022

On ideoita ja sitten on tyhmiä ideoita. Valtteri-myrskyssä vuokratuvalle lähteminen kuuluu ehdottomasti niihin ei-niin-järkeviin ideoihin. Olin vuokrannut ensimmäistä kertaa ikinä vuokratuvan. Paikaksi valikoitui Liesjärven kansallispuisto, sillä kaverini kaveri oli vieraillut siellä muutama viikko aiemmin, ja mökki näytti Insta-Storyissa varsin viihtyisältä. Tein varauksen, maksoin vuokran ja odotin innolla. Ja sitten iski Valtteri.

Lunta tuli aivan älyttömästi. Mies lähti edeltä vuokratuvalle, koska minulla oli vielä töitä tehtävänä. Vaikka kuinka yritin olla tehokas ja nopea, ilta alkoi jo hämärtyä, kun vihdoin sain itseni pihalle. Muutaman sadan metrin matka autolle tuntui varsinaiselta urheilusuoritukselta rinkka selässä, mäyräkoiraa perässä raahaten. Sitten alkoi kilpurin kaivaminen lumikinosten keskeltä.

”Koko kylän reissu”

Olen todennut tämän usein, mutta totean taas: kyllä se niin on, että kun meikäläinen lähtee reissuun, niin siihen osallistuu koko kylä.

Ai miten niin? No ensinnäkin, autoa peruuttaessa jäin jumiin kinokseen. Ja koska en ole mikään oikea rallikuski (eli pääsen kyllä kovaa eteenpäin, mutta siihen se sitten jääkin), niin en oikein osannut toimia. Huudatin kaasua ja kytkintä, ja auto kaivautui syvemmälle kuoppaan. Kiltit naapurit tulivat onneksi apuun, ja yhteistuumin saimme auton liikkeelle. Mietin hiljaa mielessäni, ettei koko touhussa ole järjen hiventäkään ja viisainta olisi jäädä kotiin, mutta kun eräs naapureista kysäisi, meinaanko ihan oikeasti lähteä tässä kelissä ajelemaan, nyökkäsin hetkeäkään epäröimättä.

Seuraava vastoinkäyminen koettiin kylmäasemalla, jonne minun oli pakko kaartaa, sillä bensavalo oli jo uhkaavan pitkään palanut punaisella. Autoni on kokenut kylmiä talvia ennenkin, eikä koskaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Kuitenkin nyt Valtteri oli kurittanut kilpuriani sen verran rajusti, ettei bensaluukku auennut millään. Painoin avausnappia, raavin jäätä, hakkasin (nyrkein) ja potkin (nastakengin), mutta luukku pysyi visusti kiinni. Seurauksena tästä riehumisesta käsistäni alkoi vuotata verta. Ja ne ketkä tuntevat minua yhtään paremmin tietävät, että veri on meikäläiselle aikamoinen no-go. Tai siis vain silloin, jos se tulee itsestäni. Kaverilta saa kyllä irrota vaikka pää, ja pysyn silti rauhallisena. Toista se on kuitenkin silloin, kun omista sormista vuotaa verta (taustatietona, että olen pyörtymisvaarassa jokaisesta viiltohaavasta tai kynsinauhasta, josta näkyy hiemankaan punaista).

No, siinä minä nyyhkin bensa-asemalla sormet veressä ja yritin potkia bensaluukkua auki, kun paikalle kaartoi prinssi valkoisella pakettiautollaan. Katseli hetken touhuani ja kysyi sitten hämäläiseen tyyliin hyvin varovasti ja hitaasti, tarvitsisinko kenties apua. Alahuuli vapisten sain nyökättyä, ja mies kiiruhti apuun. Hän tutkaili bensaluukkua, pyysi välillä painamaan nappia ja tutkaili taas lisää. Ja hetken päästä kuului naps, ja luukku aukesi. Siinä vaiheessa itkin ehkä jo hieman enemmän onnesta kuin paniikista. Mies varmisteli, olinko varmasti kunnossa ja kyseli varovasti, onko mitään järkeä lähteä tuossa mielentilassa ja säässä yhtään minnekään. Nyökkäsin taas vähän liian itsevarmasti. Kiittelin miestä vuolaasti ja lähdin sitten kiireesti metsästämään laastareita. Ei sekään pysähdys ihan nappiin mennyt, sillä parkkipaikalla osuin johonkin, mikä ei auton pohjasta kuuluneesta äänestä päätellen ollut ihan mikään pieni.

Ajomatkaa en edes ala (tai halua) sen kummemmin kuvailla. Riittänee, jos kerron, että matkaan meni melkein triplasti normaalia enemmän aikaa, auto juuttui jopa tiellä hankeen ja matka sisälsi liian monta läheltä piti -tilannetta, kun viime hetkellä tajusinkin, että nyt ei ollakaan enää tiellä, vaan vaarallisen lähellä ojaa…

Perillä

Mutta niin siinä kävi, että kaikesta sekoilusta ja huono-onnisuudesta huolimatta pääsin vihdoin perille Liesjärven kansallispuistoon, jonka parkkipaikalla mies oli minua vastassa. Matka tuvalle ei ollut pitkä, vain muutamia satoja metrejä, mikä olisi normaalioloissa ehkä ärsyttänyt, mutta tässä tilanteessa tuntui enemmänkin pelastukselta. Päätie oli aurattu samana päivänä, joten kulku oli varsin kevyttä, vaikka uutta lunta olikin satanut tielle jo useita senttejä. Sen sijaan mökille vievä polku oli tietenkin paksun hangen peitossa. Tai no, oli mies siitä ehtinyt harppomaan reitin pariin kertaan, mutta näillä töppöjaloilla sai kyllä tehdä aikamoisia loikkia perässä. Ja jos minulla oli vaikeuksia hangessa, niin voitte vaan kuvitella, mitä mieltä seniorimäyrä oli tästä ideasta. Onneksi mies on vahva (ja huomattavasti pidempijalkaisempi kuin kumpikaan meistä), ja hän kaappasikin rimpuilevan mäyrinkäisen kainaloonsa.

Ja vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen olimme perillä Peukaloisen vuokratuvalla. Ja se oli juuri niin söpö kuin olin storyjen perusteella ajatellutkin. Kompakti, muttei lainkaan pieni tai ahdas. Sellainen mummonmökki, jossa olo oli heti kovin kotoisa. Edelliset vuokralaiset olivat tehneet jättimäisen kasan halkoja valmiiksi, joten niistä ei tarvinnut huolehtia missään vaiheessa. Oli kivaa vain istuskella, katsella liekkejä ja nauttia siitä, ettei ollut saavutettavissa. Kännykkä ei siis toiminut, ja siinä hetkessä se tuntui todella hyvältä. Oli kiva päästä kunnolla rauhoittumaan.

Kiersimme mökkipihaa otsalamppujen valossa, löysimme lammelle ja tamppasimme huvin vuoksi polkuja pihapiiriin. Lumisade alkoi hiljalleen hellittää, taivas kirkastui ja yhtäkkiä taivas oli täynnä tähtiä.

Palasimme mökkiin, paistoimme leipää ja juhlimme pienimuotoisesti mäyrinkäisen synttäreitä. 11 vuotta. Toisaalta se tuntuu ihan järjettömän pitkältä ajalta – enhän ole vanha vielä itsekään. Mutta silti pelottaa, että matkamme loppuu pian, ihan alkumetreille. Ei kuitenkaan ollut oikea paikka tai aika synkistelylle, sillä mäyrinkäistä hemmoteltiin: se sai sujahtaa talvimakuupussiini (, vaikka olin raahannut mukaan myös Dodon oman kesämakuupussin) ja sille syötettiin ihan liikaa lihapullia. Homma kostautui yöllä muutamalla ylimääräisellä ulkoilureissulla, mutta eipä se haitannut. Kivikova laveri ja hieman liian kuumaksi lämmitetty mökki eivät muutenkaan tarjoilleet kovin hyviä yöunia – päinvastoin. Aamulla olo oli jotenkin sekava: toisaalta levännyt, mutta samaan aikaan kuin jyrän alle jäänyt.

Kahden luontopolun taktiikalla

Kun olimme siivonneet tuvan ja tehneet polttopuut seuraaville vierailijoille valmiiksi, lähdimme vielä koluamaan kansallispuistoa tarkemmin. Päädyimme kiertämään sekä Peukalolammi-Kaksvetisen esteettömän reitin että Hyypiön reitin, josta poikkesimme myös Kyynäränharjulle. Paikka on varmasti yksi Liesjärven suosituimmista – tai ainakin kuvatuimmista kohteista. En ole aiemmin käynyt Kyynäränharjulla ja odotinkin innolla, miltä paikka näyttäisi talviasussa. Ja noh, pakko sanoa, ettei kovinkaan kummoiselta. Ehkä dronella olisi voinut saada hienompia otoksia kuin mitä nyt tuli napsittua. Muutenkin korkeassa hangessa kahlaaminen huonosti nukutun yön jälkeen vei paikasta ehkä suurimman hehkun.

Hassua muuten, miten aina talviaikaan lähden hieman liian positiivisin mielin retkeilemään. Vaikka tiedän (ja järkikin sen sanoo), ettei polkuja ole aurattu eikä teitä hiekotettu, niin silti aina yllätyn talvisten reittien liukkaudesta ja vaikeakulkuisuudesta. Liesjärvi ei ollut poikkeus. Kahlasimme hangessa välillä mäyräkoiraa sylissä kantaen. Vähäuninen yö kuului pienenä kiukkuisena puhinana ja äksyilynä. Jo ties kuinka monennetta kertaa pitkospuulta harhaan astuttuani aloin taas miettiä, oliko hommassa mitään järkeä. Sukat olivat vaelluskengistä huolimatta läpimärät ja selkä litimärkä hiestä, sillä vauhdista päälle heitetty laskettelutakki oli ihan liikaa moiseen kuntoiluun.

Huhhei, voin kertoa, että oma sänky  ja lämmin sauna tuntuivat erityisen hyviltä tämän seikkailun jälkeen! Kaikesta ulinasta huolimatta vuokratupakokemus oli varsin onnistunut, ja mielelläni testaan niitä jatkossakin! Varsinkin näin talviaikaan mökkiasumus kaminalla tuntuu kunnon luksukselta. Tulevia seikkailuja varten täytyy vain hieman paremmin suunnitella reittejä tuvan ympärille. Nyt kun tuntui vähän hölmöltä vain marssia rinkka selässä muutaman sadan metrin matka parkkipaikalta tuvalle.

Mitenkäs te muut, ovatko vuokra-, päivä- tai autiotuvat tuttuja? 

haaste retkeily

10 retkihaastetta vuodelle 2022

1.2.2022

Vuodenvaihteessa useampi seuraamani somettaja listasi retkeilyyn liittyviä tavoitteita tälle vuodelle. Tein oman listaukseni Instagramin puolella jo heti tammikuun alussa, mutta tajusin julkaisun hukkuvan uusien kuvien tieltä ja että siihen palaaminen saattaisi myöhemmin olla hankalaa. Niinpä päätin listata samaiset retkihaasteet myös tänne blogin puolelle. Voin sitten vuoden lopussa joko juhlia tai itkeä äänekkäästi – lopputuloksesta riippuen! Päätin kuitenkin pitää nämä ensimmäiset haasteet maltillisina ja helposti toteutettavina, ettei kävisi samalla lailla kuin 50 luontopolkua vuodessa -haasteelle, jonka olen ryssinyt jo pariin kertaan…

Tässäpä ne siis olisivat, 10 retkihaastetta vuodelle 2022:

1. Testaa uutta talvilajia

Rukalla tajusin, että on olemassa hurjan paljon mielenkiintoisia talvilajeja, joita en ole päässyt testaamaan! Aikaisemmin olen ehkä ajatellut tätä hieman liian mustavalkoisesti, sillä talvilajeista on tullut mieleen lähinnä hiihto, luistelu, laskettelu ja kelkkailu (kaikkia testattu!), mutta onhan niitä vaikka mitä muitakin! Saa nähdä, ehdinkö testata jotain jo ennen kevättä vai jääkö suoritus loppuvuoteen.

2. Tee yön yli retki talvella

En ole kovin vakavasti otettava retkeilijä (tai monella mittapuulla retkeilijä ollenkaan!), sillä tähän mennessä olen yöpynyt teltassa ja laavulla vain keväällä ja kesällä. Yhtäkään talviyötä luonnossa ei siis ole tullut vietettyä. Haluaisin kuitenkin kovasti korjata asian tänä vuonna! Ajattelin aloittaa homman autio- tai vuokratuvasta, mutta toivottavasti jossain vaiheessa uskaltautuisin myös telttailemaan pakkasessa!

3. Valloita uusi kansallispuisto

Uskollisimmat seuraajat jo varmasti tietävätkin, että tavoitteenani on joskus saada kierrettyä kaikki Suomen kansallispuistot. Tällä hetkellä tulos ei ole kovinkaan mairitteleva, sillä koossa on vaivaiset 15 puistoa. Ja oikeastaan näistä yksi, Oulangan kansallispuisto, on tullut valloitettua tämän vuoden puolella, joten saanen yliviivata ensimmäisen kohdan haastelistalta suoritetuksi? Tavoitteena ja toiveena on kuitenkin päästä tänä vuonna vierailemaan muissakin uusissa kansallispuistoissa, joten ehkäpä tätä tulosta saadaan vielä parannettua.

4. Osallistu melontaretkelle tai -vaellukselle

Vesi on elementtini, joten melontakin kuuluu yksiin lempparijutuistani! Jo viime kesänä seurasin somesta hieman kateellisena muita retkeilijöitä, jotka kävivät kivoilla melontavaelluksilla. Oma terveydentilani ei silloin mahdollistanut kuin yhden melontareissun, joten tänä vuonna aion todellakin ottaa vahingon takaisin! Jonkun verran olen jo tutkaillut vaellustarjontaa, ja mieli tekisikin hypätä heti syvään päätyyn: ei mitään yksittäisiä vuokrauksia vaan suoraan monipäiväiselle vaellukselle!

5. Nuku yö riippumatossa

Pakko myöntää, etten vielä pari vuotta sitten voinut ymmärtää riippumattoilua ollenkaan, vaan olin henkeen ja vereen telttaihminen! Patikointireissu Norjassa kuitenkin avasi silmäni, sillä teltan kasaaminen ja pystytys päivittäin alkoivat jossain vaiheessa ärsyttää. Riippumatto tuntuu jopa naurettavan helpolta varusteelta: se on paitsi kevyt myös usein helpommin ”pystytettävissä” kuin teltta, joka vaatii aina tietynlaisen tilan ja maaston.

6. Testaa uutta kesälajia

Meikäläisellä pukkaa selvästi jotain ikäkriisiä, sillä pelkään olevani vanha, tylsä ja kaavoihin kangistunut! Niinpä päätin tänä vuonna metsästää myös jotain uutta kesälajia, jota en ole aiemmin testannut. Muutama onkin jo mielessä, mutta katsotaan niitä sitten kesällä…

7. Patikoi ulkomailla

Jos en tänäkään vuonna pääse ulkomaille patikoimaan, voin varmaan suosiolla vaihtaa bloggaamisen vaikka neulontaan? Olen välillä kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan matkablogia, mutten kuitenkaan aikoihin ole päässyt Suomen rajojen ulkopuolelle… No, jospa vihdoin tänä vuonna? Jos ja kun ulkomaille suuntaan, tarkoituksena olisi myös päästä patikoimaan kansallispuistossa ja muutenkin liikkua mahdollisimman paljon luonnossa. Kaupunkilomat eivät oikein koskaan ole olleet meikäläisen juttu…

8. Tee ruskaretki Lappiin

Tämäkin on yksi monivuotisista haaveista, jonka toivon voivani tänä vuonna vihdoin toteuttaa! Tällä hetkellä haluaisin päästä nauttimaan ruskasta erityisesti Rukalla (, koska sen läheisyydestä löytyy monta mieletöntä kansallispuistoa), vaikkei se varsinaisesti Lappia olekaan.

9. Huiputa uusi vuori (tms.)

Uusia huiputuksia ei viime vuonna kertynyt ollenkaan, mikä on hieman sääli, sillä Norjassa pääsin kunnolla kiipeilyn makuun. Toivottavasti tänä vuonna pääsisin kuitenkin taas kapuamaan uusille huipuille! Varovainen toive on, että pääsisin jatkamaan huiputusta Norjassa, mutta katsotaan taas, mihin maailmantilanne kehittyy…

10. Testaa uutta retkireseptiä

Haluaisin tänä vuonna panostaa entistä enemmän retkieväisiin ja pakata rinkkaan perinteisten makkaran ja eväsleipien sijaan jotain muuta. Norjassa meillä oli ihan pro-eväät (kiitos kaverini), mutta Suomessa se on jäänyt. Eikä tästä voi syyttää kuin omaa laiskuutta: on hurjan paljon helpompaa ja nopeampaa lähteä retkelle lähikaupan kautta ja heittää rinkkaan makkarapaketti kuin esimerkiksi kuivattaa vihanneksia ja jauhelihaa uunissa pari vuorokautta aikaisemmin. Haluan kuitenkin koko ajan oppia paremmaksi retkeilijäksi ja ruokailu on yksi tärkeä osa sitä, joten tässä(kin) asiassa aion petrata tänä vuonna! Toivon kovasti, että pääsisin inspiroimaan myös muita kokkailuillani.

Mitenkäs teillä? Oletteko listanneet tälle vuodelle jotain retkeilyyn tai matkailuun liittyviä tavoitteita/haasteita? Olisi kiva kuulla, minkälaisia listoja muilta löytyy!