Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Raha

Pohjois-Pohjanmaa Raha Ruka

Mitä maksoi viikon aktiiviloma Rukalla?

28.1.2022

Liikkuminen: 124 e / hlö.

Olimme liikkeellä ystäväpariskuntamme retkeilyautolla, jonne mahtui loistavasti kaikkien viikon tavarat ja ruuat. Lisäksi liikuimme Rukalla kaikki väliajot tällä autolla, joten kilometrejä kertyi viikon aikana mukavasti. Kaikkiaan dieseliin meni rahaa 124 euroa henkilöltä, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen hinta.

Majoitus: 183,30 e / hlö.

Vuokrasimme Ihtinkijärveltä kahdeksan hengen mökin, joka ylitti kaikki odotuksemme. Mökistä löytyi kaikille kolmelle pariskunnalle omat makuuhuoneet, erinomaiset ja viihtyisät yhteiset tilat sekä sauna. Mökin varustelutaso oli todella hyvä: sieltä löytyi kaikki hiustenkuivaimista omaan nuotiopaikkaan, pulkista pilkkivehkeisiin ja Pentikin astioista monen tonnin huippumukavaan löhösohvaan. Otimme mökkiin myös loppusiivouksen (21,67 e / hlö), sillä laiskuuksissamme emme jaksaneet herätä sunnuntaiaamuna tuulettamaan petivaatteita, pyyhkimään pölyjä tai desinfioimaan pintoja.

Ruokailu: 65,4 e / hlö.

Olimme jo ennen reissua sopineet, että kokkailisimme mahdollisimman paljon ruokia itse. Pysähdyimmekin tulomatkalla Kuusamon Prismassa tekemässä jättimäiset ruokaostokset, jotka riittivät lopulta lähes koko viikolle. Jossain vaiheessa haaveilimme poronkäristyksestä, mutta mökki tarjosi niin loistavat puitteet kokkailuun, että loppujen lopuksi teimme kaikki ruuat itse. Ruokalistalta löytyi kaikkea makkarakeitosta tortilloihin ja pitsasta makaronilaatikkoon. Panostimme myös aamupaloihin, joiden voimalla jaksoimme pitkälle päivään. Lisäksi vietimme monet illat makkaraa paistaen ja kaakaota juoden, joten nälkää ei todellakaan viikon aikana tarvinnut nähdä. Päinvastoin!

Aktiviteetit: 193 e / hlö.

Viikon aikana tuli tutustuttua myös muutamiin maksullisiin aktiviteetteihin. Kävimme maanantai-iltana testaamassa Rukan rinteillä Stiga-mäen (30 e / hlö), joka toimi ihan hauskana loman aloituksena, vaikkei vetänytkään vertoja Suomen pisimmälle pulkkamäelle Saariselällä. Hinta (, joka sisälsi Stigan lisäksi hissilipun ja kypärän) oli toki suolainen, mutta kerrankos sitä. Vuokrasimme myös moottorikelkat viideksi tunniksi (78 e / hlö, sis. bensat), jotta pääsimme tutustumaan Rukan alueeseen hieman toisesta perspektiivistä. Viimeisenä ja ehkä turhimpana aktiviteettina kävimme porukalla testaamassa koskikelluntaa Kiveskoskella. Reissu kustansi 85 euroa henkilöltä. En todellakaan sano, että kellunta olisi ollut (läheskään) joka euron arvoinen, mutta toki eräänlainen ”kerran elämässä” -kokemus.

Yhteensä: 565,70 euroa

Tasan vuosi sitten tekemämme Saariselän reissu taas maksoi 902,6 euroa henkilöltä, joten Rukan loman lopulliseen hintalappuun pitänee olla tyytyväinen? Ainakin itse koen, että ehdin viikon aikana tehdä ja nähdä vaikka mitä, syödä hyvin sekä nukkua huippumökissä, eikä siltikään ole minkäänlaista krapulaa rahankäytön suhteen.

kaupallinen yhteistyö Raha

Vähemmän toimistohommia ja enemmän matkustelua?

14.1.2022

Kaupallinen yhteistyö: Osakesijoittaja.fi

Uusi vuosi, uudet kujeet? Yhtenä uudenvuodenlupauksena lupasin itselleni, että alan hieman miettimään, miten ja missä ylimääräistä rahaa säilytän. Pelkän pankkitilillä makuuttamisen sijaan suunnitelmissa oli (vihdoin ja viimein) kokeilla myös sijoittamista – eli ansaita jo ansaituilla rahoilla lisää rahaa. Ja mahdollistaa elämään enemmän seikkailuja ja kokemuksia – nuuskamuikkustelua.

Olen jo monesti aiemmin puhunut, että haluaisin oppia sijoittamaan. Matkailuharrastukseni on oikeastaan vain kasvattanut sijoitusintoa, sillä matkailu ja raha kulkevat luonnollisesti käsi kädessä. Olenkin lainannut kirjastosta kirjoja, kuunnellut e-kirjoja ja ollut jo monesti tekemässä ensimmäisiä sijoituksia, mutta päätöshetkellä olen aina alkanut epäröimään ja sulkenut nettisivut ennen kuin olen saanut tiliä avattua. On tuntunut paljon helpommalta siirtää satasia sukanvarteen tulevia reissuja silmällä pitäen kuin laittaa niitä poikimaan jonnekin. Sijoittamisesta on tullut jonkinlainen mörkö, ja monesti on tuntunut, etten tiedä aiheesta tarpeeksi aloittaakseni.

Tuntuu muutenkin hassulta ja kovin aikuiselta puhua sijoittamisesta – tai ylimääräisestä rahasta. Ei nimittäin tarvitse mennä ajassa montaa vuotta taaksepäin, kun yliopisto-opiskelijana jouduin ruokakaupassa laskemaan ostosteni loppusumman tarkkaan ennen kassalla suuntaamista. Siellä minä näpyttelin hyllyvälissä menemään laskimen kanssa ja yritin bongailla punalaputettuja tuotteita. Silti aina kassalla jännitin, riittäisivätkö rahani. Ja tämä jatkui vielä pitkään työelämässä ollessani, sillä tapa oli jäänyt päälle. Muistan myös, miten hoin itselleni, että ”sitten isona ostan jokaisella kauppareissulla pensasmustikoita”. Osa-aikatyöt (ja nuukailu ruokakaupassa) mahdollistivat onneksi matkustelun, ja muistankin kytänneeni halpoja lentoja sesongin ulkopuolelta.

Olen uudenvuodenlupaukseni tiimoilta uppoutunut monena iltana lukemaan ajankohtaisia artikkeleita ja oppaita sijoittamiseen liittyen. Erityisesti minua on kiinnostanut osakesijoittaminen, jonka aloittamiseen Osakesijoittaja.fi tarjoaa mainiota tietoa. Sivustolta löytyy muun muassa aloitteleville osakesijoittajille suunnattu opas.

Useita laskelmia tehtyäni sekä opasta lueskeltuani päädyin lopulta osakesijoittamiseen, sillä jos totta puhutaan, olen (kai jonkinlainen) rahastosijoittaja jo valmiiksi: Laitoin aikoinaan kaikki ylioppilaslahjaksi saamani rahat rahastoihin ja noh… Olen oikeastaan sen jälkeen luottanut sokeasti siihen, että salkunhoitaja hoitaa homman. Saan säännöllisesti kotiin kirjeen, jossa kerrotaan rahastojen senhetkinen tilanne, mutta liian usein tuo kirje on lentänyt avaamattomana roskakoriin. En siis useinkaan tiedä, missä rahastojeni kanssa mennään. Tämä tietynlainen ”piittaamattomuus” johtunee siitä, että menin sijoittamaan rahani hieman hätäpäissäni, enkä koskaan perehtynyt asiaan sen kummemmin. Lisäksi lahjarahat eivät koskaan olleet tililläni, joten en oikein missään vaiheessa ole osannut ajatella niitä ominani.

No mutta, taustoittelut sikseen ja itse asiaan!

Miten aloittaa osakesijoittaminen?

Olen varmasti aloittelevan sijoittajan prototyyppi: koen sen hankalaksi, riskialttiiksi ja muutenkin pitkälti täydeksi hepreaksi. Ehkä suurin harhaluulo piilee siinä, että sijoittamiseen tarvittaisiin iso pääoma ja että se olisi vain rikkaiden hommaa. Näin ei suinkaan ole, vaan sijoittamisen voi aloittaa pienelläkin summalla. Pääasia, että sivuun siirrettävä raha on aidosti ylimääräistä. Eli vaikka olisikin taloudellisesti tiukempi kuukausi tai joutuisin tekemään yllättävän ja isomman investoinnin (esim. ostamaan jääkaapin hajonneen tilalle), en joutuisi pakon edessä myymään sijoituksiani. Perussääntö onkin, ettei kannata sijoittaa rahoja, joita ei ole valmis menettämään. Tätä varten tein laskelmia viimeiseltä puolelta kuukaudelta: laskin tulot (suunnilleen, näin yrittäjänä se on toisinaan vaikeaa) ja kiinteät menot (asuminen, auto jne.) sekä niin sanotun ”rälläysrahan”, joka menee ei-pakollisiin menoihin eli ei-välttämättömyyksiin, kuten ulkona syömiseen. Pakko myöntää, että muutaman kuukauden kohdalla kirpaisi katsoa, mihin kaikkeen sitä olikaan rahaa syytänyt… Todettakoon, että matkailu ei kuitenkaan aiheuttanut tällaista ostokrapulaa – päinvastoin!

Kun olin saanut selville, paljonko voin kuukaudessa sijoittaa, oli aika pohtia, minkälainen sijoittaja olen. Tai oikeastaan mietin, miten hyvin kestäisin riskejä taloudellisesti ja henkisesti. Tunnistin ja tiedostin olevani todella varovainen rahankäyttäjä ja tykkään raha-asioissa tehdä kaiken varman päälle. Jopa yritysmentorini epäili yrittäjyyteni alkumetreillä, mahtaako tällaisesta arkajalasta tulla yhtään mitään. Seuraavaksi olikin aika miettiä, alkaisinko arvo- vai kasvusijoittajaksi.

Arvosijoittajat valitsevat perinteisesti sijoituskohteiksi hyvää osinkotuottoa maksavia sekä taloudellisesti vakaita yhtiöitä. Arvosijoittamisessa haetaan tuottoa pääosin osingosta, mutta yhtälailla osakkeen arvonnousulla. Arvonnousu arvo-osakkeilla on yleensä maltillinen. Kasvusijoittaja sijoittaa mieluummin kehittyviin yrityksiin, missä on suurempi riski. Toiseaalta yhtiöiden oletetaan kasvavan tulevaisuudessa, jolloin myös osakkeen arvo nousee. Kasvuyhtiöiden valinnassa kannattaa olla tarkkana, sillä voit menettää sijoittamasi pääoman nopeasti väärällä yhtiövalinnalla. – Osakesijoittaja.fi

Ei varmaankaan tule kellekään yllätyksenä, että valitsin arvosijoittamisen? Päätin myös (oppikirjan sääntöjen mukaan) hajauttaa sijoituksiani mahdollisimman hyvin. Eli ei kaikkia munia samaan koriin – tiedättehän? Nettisivuilla puhuttiin, että kannattaisi harjoittaa myös maantieteellistä hajauttamista, mutta ainakin näin alkumetreillä se tuntui (kaiken muun ohella) hieman liian työläältä. Toimialakohtainen hajauttaminen sen sijaan kiinnosti huomattavasti enemmän – eikä (ehkä juuri siksi) tuntunut niin vaikealta.

Ensimmäiset askeleet otettu

Nyt, kun laskelmat ja (kotikutoiset) profiloinnit on tehty, on tullut ensimmäisten konkreettisten askelten aika. Pallottelin hetken eri vaihtoehtojen välillä, mutta päädyin lopulta avaamaan tilin Nordnetiin, sillä sillä siellä kuukausittainen säästösumma on vain 10 euroa, kun se monella kilpailijalla se saattoi olla jopa useita satasia. Tuntuu kuitenkin (varsinkin tässä maailmantilanteessa) turvallisemmalta, että on edes mahdollisuus pienentää kuukausisummaa lähes olemattomaksi, mikäli tilanne niin jostain syystä vaatisi.

Ja vaikka lähdenkin näin pienesti ja varovaisesti liikkeelle, haaveilen jo nyt siitä, että voisin toimistohommien sijaan matkustaa enemmän. Makoilla valkoisella hiekalla samalla, kun sijoittamani rahat eläisivät omaa, kasvusuuntaista elämäänsä ja poikisivat lisää rahaa matkakassaan. Naiivia, tiedän, mutta pitäähän sitä unelmia aina olla.

Mitenkäs teillä muilla? Reissaatteko puhtaasti palkkatuloilla ja säästöillä vai harrastatteko myös sijoittamista? Minkälaisia sijoittajia olette?

Lappi Raha Saariselkä

Saariselkä ja budjettimatkailu – mahdoton yhdistelmä?

11.12.2021

Nyt, kun Rukan reissuun on enää muutama viikko jäljellä on lienee paikoillaan tehdä vihdoin ja viimein yhteenvetoa tammikuun Saariselän kuluista. Kuten blogin lukijat tietävät, minulla on ollut tapana tehdä jokaisen reissun jälkeen budjettipostaus, josta näkee, paljonko reissu on kokonaisuudessaan kustantanut. Sanon aina, että raha on aiheena super kiinnostava (ja se on myös olennainen osa matkailua), joten mielelläni luen myös muiden postauksia samasta aiheesta.

Mutta pidemmittä alkulätinöittä, tässä tulee erittelyä siitä, mitä Saariselän reissu maksoi tammikuussa 2021. Onneksi tuli orjallisesti raapusteltua kuluja ylös, niin voi vielä näinkin pitkän ajan päästä kertoa tarkat summat!

Liikkuminen: 168,50 e / hlö

Olimme päättäneet, että menomatkalla ajaisimme koko matkan Hämeenlinnasta Saariselälle, mutta takaisin tulisimme autojunalla (Rovaniemi-Tampere). Autojunan idea oli toki säästää meitä turhalta ajamiselta, mutta myös tarjota mahdollisuus kunnon yöuniin. Noh, nukkumisen sijaan kuuntelimme kahden pohjanpystykorvan haukkukonserttia ja naapurihytin kolistelua läpi yön. Tankkiin meni dieseliä koko reissun aikana yhteensä 120 eurolla, ja autojuna makuuhytteineen maksoi yhteensä 217 euroa. Nämä kun jakaa kahdelle, loppusumma on tosiaan 168,5 euroa / henkilö.

Majoitus: 485,32 e / hlö

Majoituimme viikon reissumme aikana kolmessa hyvin erilaisessa (ja eri hintaisessa) paikassa. Yhden yön yövyimme Rovaniemen keskustassa, Nordica Design Residencessä (72,44 e). Saariselällä majoituimme ensin Polar Aurora Cabins -mökkikylässä (477,00 e / 3 yötä), jonka jälkeen suuntasimme vielä pariksi yöksi aivan Saariselän ytimeen, uuteen Star Arctic Hoteliin (421,20 / 2 yötä).

Lue myös: Kolme erilaista majoitusta Lapissa – plussat ja miinukset

Ruokailu: 126,28 e / hlö

Meistä kumpikaan ei ole mikään erityinen ruokahifistelijä, eivätkä huippuravintolat ole koskaan kuuluneet matkasuunnitelmiimme. Oikeastaan ainoa ruoka-aiheinen juttu, josta haaveilimme Lapin reissullamme, oli kunnon poronkäristys ja perunamuussi. Tätä pääsimme syömään Star Arctic Hotellissa (voi juku, miten hyvää se olikaan!) hintaan 26 euroa / henkilö. Poronkäristystä ja Rovaniemen heikkoa hetkeä (eli aamupalan woltitusta suoraan huoneistolle) lukuun ottamatta teimme ruuat itse tai kävimme laavulla paistamassa makkaraa. Woltitus maksoi yhteensä 44,76 euroa ja koko viikon ruokaostokset (, joista tosin osan kuljetimme takaisin kotiin) 155,80 euroa.

Aktiviteetit: 122,50 e / hlö

Ainoat maksulliset aktiviteetit kok reissulla olivat pulkkamäki (31 e/hlö), moottorikelkkailu (vuokra + uralupa 72,5 e/hlö) sekä vierailu Arctic Snow Hotellilla (19 e/hlö). Harmiksemme pakkasta oli tammikuun alussa niin paljon, ettemme päässeet laskettelemaan eikä ajatus huskyajelusta -30 asteen pakkasessa myöskään suuremmin kiehtonut. Keksimme tilalle kuitenkin useita ilmaisia aktiviteetteja, ja viikon aikana tulikin käveltyä kilometritolkulla.

Lue myös: Mitä tehdä Saariselällä? Vinkit joka budjetille 
Lue myös: Vierailulla Rovaniemen lumihotellissa

YHTEENSÄ: 902,6 e / hlö

Ei kai ne Lapin omat hinnat ihan tuulesta temmattuja ole? 900 euron loppulasku tuntuu nimittäin melko isolta summalta, varsinkin kun emme juuri maksullisia aktiviteetteja edes harrastaneet. Lisäksi matkustimme pohjoiseen selkeästi sesongin ulkopuolella, mutta hinnoissa se ei tuntunut silti näkyvän?

Kauhulla odottelen muutaman viikon päässä siintävää Rukan aktiivilomaa, jonne on suunniteltu kaikenlaista ohjelmaa. Toisaalta tiedän jo nyt, että majoituksissa pääsemme huomattavasti halvemmalla, sillä meitä on lähdössä isompi porukka, jolloin asumiskulutkin luonnollisesti jakaantuvat useamman kesken. Nähtäväksi jää, tyhjentääkö reissu pankkitilin ihan kokonaan.

kaupallinen yhteistyö Raha reissupaku

Ensimmäiset askeleet kohti omaa reissupakua

3.10.2021

Kaupallinen yhteistyö: Sortter

Matkailussa minua on aina kiehtonut vapaus ja huolettomuus. Vapaus tulla ja mennä juuri niin kuin itse haluaa, huolettomana ilman aikatauluja tai tarkkoja päivämääriä. Pysähtyä, kun siltä tuntuu, mutta toisaalta halutessaan jatkaa nopeastikin matkaa. Tästä syystä olen kokenut pidennetyt viikonloput ja etukäteen ostetut lennot hieman hankaliksi. Miten ihmeessä voisin tietää, missä tunnen oloni milloinkin parhaimmaksi tai milloin tarkalleen haluan palata? Tällainen nuuskamuikkustelija haluaa nähdä ja kokea, kulkea omia polkujaan juuri niin ripeästi tai hitaasti kuin vain ikinä haluaa.

Palattuamme asuntoautoretkeltä Saariston Rengastieltä, aloimme ehkä hieman yllättäen kumpikin haaveilla reissupakusta. Projektista, jonka parissa voisimme ahkeroida talven ja jollaisen kokoamiseen meillä olisi enemmän intoa kuin aikaa tai osaamista. Hetken pallottelimme myös ajatuksella asuntoautosta tai valmiista pakusta, mutta kumpikaan ei tuntunut meiltä. Halusimme jotain keskeneräistä, sellaista, jonka kanssa kaikki olisi mahdollista. Halusimme autolta jotain samaa, mitä ehkä etsimme toisistamme.

Onneksi olemme siinä mielessä loistava pari, että minä suorastaan pursuan ideoita, kun taas mieheni toimii projekteissa järjen äänenä ja toteuttajana. Siinä missä itse saatan etsiä inspiraatiokuvia netistä, hän usein on jo vasara kädessä toteuttamassa niitä. On hurjan turvallista haihatella, kun vierellä on tyyppi, joka varmistaa, etten nouse liian korkealle maanpinnasta.

Viime kuukausina olen siis istunut lukemattomia tunteja koneen äärellä etsiessäni tietoa reissupakuista: olen linkkaillut miehelleni iltalukemiseksi ja -katsomiseksi videoita, artikkeleita ja mielenkiintoisia keskusteluja. Loin jopa oman WhatsApp-ryhmän pakuprojektille. Siihen kuuluu lisäkseni vain mieheni, joka tosin on mykistänyt ryhmän, eikä aina muista reagoida kaikkiin viesteihini… Olen myös kirjoittanut vihkooni muistiinpanoja sormet kipeinä milloin eristämisestä, milloin ilmastoinnista, ja välilehdiltä löytyy useampi sisustussivusto, josta löytyisi kaikkea täydellistä pakuumme.

Toisinaan, kun en ole jaksanut olla järkevä ja etsiä faktatietoa, olen leikitellyt ajatuksella siitä, minkälaisen roadtripin voisimme järjestää ja mistä reittimme mahdollisesti kulkisi. Tällaisena haihattelijana ja haaveilijana olen jo maalannut meidät mielessämme niin Italian kapeille kujille kuin Sveitsin vuoristoonkin.

Jos haaveilu on minun juttuni, niin toista se on uusien alkujen kanssa. Olen hurjan huono ottamaan ensiaskeleita tai tekemään suuria päätöksiä – ainakaan, jos on kyse rahasta. Haluan, että tililtä löytyy aina tietty puskuri, ja pyrin muutenkin välttämään turhia ostoksia. Olen isojen asioiden edessä myös hieman arka. On hurjan paljon helpompaa seikkailla siellä täällä vailla päämäärää kuin varata pankista aika asuntolainaa varten. Olen myös juuri se tyyppi, joka haluaisi, ettei mihinkään koskaan tarvitsisi ottaa lainaa.

Olikin oikeasti hieman pelottavaa, kun mieheni alkoi puhua autolainasta, jotta unelmamme reissupakusta olisi mahdollista toteuttaa jo ennen kesää. Kurkkua kuristi ja tuntui, että nyt oltiin liian isojen ja hankalien asioiden äärellä. Jouduin useampaan kertaan esittämään itselleni kysymyksen, haluanko tätä oikeasti näin paljon. Ja kun kerta toisensa jälkeen huomasin vastaavani myöntävästi, oli pakko ottaa ensimmäinen askel. Itse olisin suunnannut omaan kotipankkiini, jossa olen ollut asiakkaana aina ja jonka työntekijät tunnen nimeltä. Pankkiin, jonne aina lapsena marssin säästöpossuni kanssa ja jonka sisällön halusin tyhjentää mahdollisimman kovaäänisesti tiskille.

Mies kuitenkin toppuutteli ja kehotti kilpailuttamaan lainan. Niinpä me sitten yhtenä iltana istuskelimme sohvalla ja tutustuimme Sorteriin, jossa pääsi muutamalla klikkauksella helposti kilpailuttamaan autolainan. Periaate on sama kuin monilla hotellien vertailusivustoilla, sen verran minäkin ymmärsin jo lyhyen tarkastelun jälkeen. Tutkailimme alkuun lainalaskuria, ja oli mielenkiintoista saada hinta-arvio omille suunnitelmille ja haaveille. Sivuilta löytyy omat kilpailutuskohdat lähes kaikelle mahdolliselle, luottokorteista asuntolainoihin ja remonttilainoista puhelinliittymiin. Myös autolainalle on oma sivunsa, jossa pääsee tekemään ilmaisen hakemuksen – joka ei sido mihinkään. Hakemuksessa kyseltiin muun muassa ammattia, siviilisäätyä sekä työ- ja tuloasioita. En tiedä miksi, mutta on aina jotenkin yhtä kuumottavaa kirjoittaa johonkin virallisiin papereihin olevansa yrittäjä. Ja samalla tajuta, että tässä on kohta jo pari vuotta yrittäjyyttä takana, ja että hengissä ollaan.

Lainahakemuksen lähetyksen jälkeen sain välittömästi useamman lainatarjouksen: lähes kaikilta lainantarjoajilta olisin saanut hakemani summan, mikä tuntui todella hyvältä. Veikkaan kuitenkin, että yrittäjätaustani vaikutti loppuihin päätöksiin negatiivisesti: olenhan melko tuore yrittäjä, ja siten tietynlainen riski. Toki olisin voinut kilpailuttaa lainan yhdessä puolisoni kanssa, mutta halusin katsoa, mihin omat rahkeet tällä kertaa riittävät.

Nyt on siis ensimmäiset konkreettiset askeleet otettu matkalla kohti omaa reissupakua. Tuntuu, että projekti otti harppauksen eteenpäin, vaikka vielä jäimmekin punnitsemaan muutaman lainatarjouksen välillä.

Olisi kiva kuulla, jos sieltä ruudun takaa löytyy tyyppejä, jotka ovat toteuttaneet haaveensa lainarahalla.