Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Matkustaminen

Matkustaminen Yleinen

Tätä et tiennyt – 10 matkailufaktaa minusta

24.3.2021

Unelmatrippi-blogin Jenni haastoi jo viime vuoden puolella matkabloggaajat kertomaan 10 matkailuaiheista faktaa itsestään. Koska tulen aina hieman jälkujunassa, ajattelin vihdoin itsekin tarttua haasteeseen ja pohtia, minkälainen matkaaja oikein olen. Alla siis muutamia sellaisia faktoja, joita ette (ehkä) vielä tienneet:

1. Hurahdin matkustamiseen oikeastaan vasta aikuisena

Reissasimme perheen kanssa jonkun verran myös ollessani lapsi. Esimerkiksi Kanariansaaret, naapurimaat ja Islanti tulivat jo lapsena tutuiksi. En kuitenkaan tuohon aikaan ollut kovinkaan kiinnostunut matkailusta ja koinkin sen aina pakollisena pahana, joka tarkoitti sitä, että joutuisin olemaan erossa hevosestani ja (talli)kavereistani. Vaikka reissuissa olikin aina kivaa, muistan silti lähinnä odottaneeni sitä, että pääsisin taas tallille, haha!

Innostuin matkustelusta vasta (hevosettomana) parikymppisenä. Yhtäkkiä olinkin hurjan kiinnostunut eri kulttuureista ja maista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Muistan, miten ensimmäisen aikuisena tehdyn ulkomaanmatkan jälkeen ei enää ollutkaan paluuta entiseen. Iski palava halu nähdä ja kokea mahdollisimman paljon! Hyvä, että matkalaukut oli purettu edelliseltä reissulta, kun uutta jo suunniteltiin…

2. Ostan reissuilta aina (vähintään) yhdet mahdollisimman karmivat sukat

Tämä hömelö tapa on lähtenyt aikoinaan liikkeelle siitä, kun sain kuulla perheeltäni kuittailua vähintäänkin erikoisista sukkavalinnoistani. Pukeudun muuten todella neutraaleihin sävyihin, mutta sukkien suhteen vedän helposti överiksi: jalasta löytyy kesät talvet nilkkasukat (välillä jopa niillä patikkareissuilla…), joiden väritys on usein jotain todella villiä ja psykedeelistä, ja kuosit vaihtelevat aurinkolasipäisistä hedelmistä tanssiviin ruumiinosiin.

Niinpä kun sitten seuraavan kerran lähdin reissuun ja törmäsin maailman rumimpiin sukkiin, päätin ostaa ne siskolleni tuliaisiksi. Hänen ilmeensä oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun pamautin sukkaparin hänen kätösiinsä – olinhan sentään intoillut tuovani hänelle maailman parhaan tuliaisen… Ja siitä se oikeastaan lähti: siinä missä muut perheet bongailevat kauniita koriste-esineitä, me etsimme mahdollisimman rumia ja epäkäytännöllisiä sukkia – ja vieläpä kotiutamme ne. Koska minä reissaan perheestämme eniten, siskoni sukkalaatikot pursuilevat mitä kummallisempia taideteoksia. Osa sukista (, kuten eräs tupsuilla vuorattu pari) on niin epäkäytännöllisiä, ettei niitä oikeastaan voi edes käyttää ja osa taas vaan niin kamalia, että täytyy pari kertaa miettiä, ennen kuin ne kehtaa kiskaista jalkaansa.

Karmivien sukkien lisäksi en kuitenkaan osta reissuilta koskaan muita tuliaisia tai matkamuistoja. En voi oikeastaan sietää koriste-esineitä omassa kodissani ja koen, että valokuvat (, joita sitten kertyykin helposti älytön määrä) riittävät mainiosti sekä itselle että muille.

3. Varaan harvoin yöpymisiä etukäteen – ja se saattaa toisinaan aiheuttaa ylimääräisiä sydämentykytyksiä

”Missä te yövytte?” ”Ei aavistustakaan!” Tuolta näyttää perus keskustelu vanhempieni tai kavereitteni kanssa hieman ennen reissuunlähtöä. En siis kovinkaan usein varaa reissuilleni yöpymisiä etukäteen. Sen sijaan saavun paikalle ja alan sitten miettiä, missä sitä yönsä viettäisi. Syy tähän on se, että harvoin jaksan olla yhdessä paikassa montaa päivää putkeen. Sen sijaan haluan liikkua, nähdä ja kokea asioita ympäri maata. Majoitusten varaamattomuus jättää minulle siis vapauden tulla ja mennä, miten itse haluan.

Saattaa kuulostaa ihanan vapaalta ja huolettomalta, mutta totuus on usein ihan toinen. Esimerkiksi Kroatiassa meinasimme joutua viettämään ensimmäisen yömme rannalla, sillä majapaikkoja ei yksinkertaisesti ollut pahimpaan sesonkiaikaan tarjolla. Onneksemme tutustuimme paikalliseen mummoon illan jo pimetessä ja pääsimme yöpymään hänen luokseen pariksi yöksi. Pidempään emme Splitin turistihelvetissä viihtyneet, vaan jatkoimme matkaamme Dubrovnikiin. Sielläkään meillä ei alunperin ollut majoitusta, mutta pääsimme mummelin ystävän luo asustelemaan. Huikea reissu, jota muistellessa voin edelleen todeta, että kannatti jättää hotellivaraukset etukäteen tekemättä, vaikka ensimmäinen päivä Kroatiassa olikin aikamoinen kokemus, kun raahasimme helteessä matkatavaroitamme ympäri kaupunkia ja yritimme epätoivoisesti löytää majapaikkaa.

4. Pakkaan matkoille aina viime tipassa

Huithapeli täällä moi! Siinä, missä saatan suunnitella lomaa ja sen sisältöä viikkokausia ennakkoon, olen umpisurkea pakkaaja. Monesti homma meneekin niin, että aloitan pakkaamisen noin puoli tuntia ennen kuin pitäisi istua autossa matkalla lentokentälle. Tässä vaiheessa stressitasot ovat yleensä aika korkeat ja saatan olla… Noh, hieman raskasta seuraa. Lisäksi viime hetken pakkaaminen aiheuttaa usein myös sen, että varsinkin road tripeille lähtee aina ihan liikaa tavaraa mukaan, kun vetelen hyllyjen sisältöjä suoraan rinkkaan sen kummempia miettimättä.

Voisikin helposti luulla, että rinkkaan tulee tällä taktiikalla tungettua kaikkea epäkäytännöllistä ja jotain tärkeää unohtuu, mutta näin ei ole ainakaan vielä (kopkop) tapahtunut. Monesti vannon (itselleni ja muille), että seuraavalla kerralla aloitan pakkaamisen ajoissa ja vältän ylimääräiset stressikiukut, mutta sitä surullisen kuuluisaa seuraavaa kertaa ei ole vieläkään tullut.

5. Syön reissuilla todella vähän ulkona, mutta rakastan ruokakaupoissa haahuilua

Reissatessa olen aina ollut todella huono kuluttamaan aikaani ravintoloissa ja olenkin viimeinen ihminen, jolta kannattaa kysellä ravintolasuosituksia. Kai sitä jotenkin kierolla tavalla ajattelee, että ravintolossa vietetty aika on pois seikkailuajasta. Tiedän, että monelle muulle matkailijalle erilaiset ruoka- ja ravintolakokemukset ovat tärkeä (ellei jopa tärkein) osuus matkustelusta, mutta minulle se ei ole koskaan tuntunut omalta. Paljon mieluummin tyydyn katukioskien valikoimaan tai käyn hakemassa kaupasta mukaan jotain sellaista, mitä voin kävellessäni puputtaa.

Siinä, missä ravintolat tulee usein kierrettyä kaukaa, viihdyn kuitenkin erittäin hyvin ruokakaupoissa. On hauskaa tutkailla, mitä kaikkea kohdemaan valikoimista löytyy sekä ennakkoluulottomasti testailla itselle vieraita tuotteita. Tykkään myös matkoilla valmistaa ainakin osan ruuistani itse, joten illallistarpeet tulee usein ostettua joko paikalliselta torilta tai ruokakaupasta.

6. En ole koskaan matkustanut yksin

Mietin usein, olenko jäänyt jostain paitsi, kun en ole koskaan matkustanut yksin. Jossain vaiheessa koin, etten oikeastaan edes ole kunnon matkaaja, koska olen aina kierrellyt maailmaa joko puolisoni tai ystävieni kanssa. Hölmöjä ajatuksia, tiedän.

Toisaalta taas ajattelen, että yksi reissujen parhaista puolista on se, kun ne pääsee jakamaan matkakumppanin kanssa. On niin hirveän vaikeaa yrittää selittää jollekin ei-matkassa-mukana-olleelle, miten jännittävää oli eksyä Norjan vuonoille, ajaa ryöstäjiä karkuun Latviassa tai istua umpihumalaisen kapteenin kyydissä pienessä veneessä Kroatiassa, kun jättimäinen risteilijä lähestyi meitä sumutorvi soiden. Vaikka kuinka käytän sanallista osaamistani ja esittelen reissussa otettuja kuvia, ei se kuitenkaan ikinä ole sama asia.

7. Minulla on maailman surkein suuntavaisto, mutta eksyminen vieraissa paikoissa ei oikeastaan edes haittaa

Heh, olen todella huono suunnistamaan sekä metsässä että kaupungissa ja kuulenkin tästä usein kuittailua kavereiltani. Ei siis ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen reissuillani lähtenyt kävelemään tai ajelemaan väärään suuntaan ja päätynyt lopulta aivan toiseen paikkaan kuin mihin aluksi oli tarkoitus mennä. Kaikesta tästä huolimatta olen kuitenkin itse usein sitä mieltä, että osaan suunnistaa pisteestä A pisteeseen B, joten mielelläni johdatan myös koko joukkoa väärään suuntaan… On hurjan noloa puolen tunnin marssin jälkeen todeta, että olemme (meikäläisen johtamana) kulkeneet kilometritolkulla väärään suuntaan.

Vaikka eksyminen ja epämääräinen siirtyily sinne ja tänne saattavatkin ärsyttää matkakumppaneitani, en jaksa itse ottaa stressiä asiasta. Useimmiten nimittäin päädyn johonkin mielenkiintoiseen (, tosin ”väärään”) paikkaan ja saatan löytää sivukujilta kaukana keskustasta niin sanottuja piilotettuja helmiä, joihin en ehkä muuten olisi koskaan törmännyt.

8. En ole koskaan ollut pakettimatkalla

Omatoimimatkat best! En ole koskaan ollut pakettimatkalla, enkä myöskään usko sellaiselle koskaan eksyväni. Minulla on liian kova tahto päästä nuuskamuikkustelemaan ja maalailemaan taivaanrantoja, etten halua lomilla olla sidoksissa (lentojen lisäksi) aikaan tai paikkaan. Lisäksi minulla on huono tapa lähteä aina innokkaasti laajentamaan reviiriäni naapurikaupunkeihin tai -maihin, joten parempi vaan, ettei ole esimerkiksi yhtä tiettyä hotellia rasitteena.

9. Lapsuustraumojen takia puhun sujuvammin ruotsia, saksaa ja viroa kuin englantia

Ai että, lapsuuden traumat kulkevat mukana vieläkin! Ala-asteen englanninopettajan lempipuuhaa oli karttakepillä sormille näpäyttely, julkinen nolaaminen (tunnin huonoiten ääntänyt pääsi luokan eteen esittelemään taitojaan) ja ylipäätään jatkuva pelottelu milloin milläkin asialla. Tämä aiheutti luonnollisesti sen, että englannin opiskelu ei kauheasti napannut ja tunneilta päällimmäisinä jäivät mieleen vain pelko ja ahdistus… Vaikka ala-asteajoista on jo aikaa, huomaan edelleen pelkääväni, että joku nauraa ääntämiselleni, jos puhun englantia. Ymmärrän kieltä loistavasti, mutta ääneen puhuminen on vieläkin haastavaa mielen haamujen takia.

Siinä missä englannin puhuminen aiheuttaa ahdistusta, ruotsi, saksa ja viro taas sujuvat varsin mallikkaasti ja tykkään käyttää kaikkia kieliä. Saksaa on tullut opiskeltua ala-asteelta alkaen, kun taas ruotsin ja viron tärkeimmät opit olen varmasti saanut vapaa-ajalta (, vaikka molempia on toki tullut opiskeltuakin).

10. Treeni on tehnyt tehtävänsä – nukun helposti missä tahansa

Olen jo lapsesta asti harjoitellut nukkumista milloin missäkin: olohuoneen lattialla, saunassa, takapihalla, mökin rappusilla, laivan käytävillä… En nimittäin ikinä halunnut tulla sellaiseksi aikuiseksi, joka ei nuku missään muualla niin hyvin kuin kotonaan. Muistan lapsuudessa, miten vanhempani olivat aina innoissaan päästessään omaan sänkyyn nukkumaan reissujen päätteeksi, ja silloin jo päätin, että tuollaista minusta ei ainakaan tule. Ja hyvin on päätös pitänyt! Nukahdan helposti oikeastaan missä tahansa, enkä nukahdettuani herää ennen herätyskelloa – aivan sama, mitä ympärilläni tapahtuu. Olen myös mestari nukkumaan epämääräisellä mutkalla, joten pienempikään nukkumatila tai outo asento eivät haittaa!


10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

  • Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
  • Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
  • Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
  • Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.
  • Toivottavasti haasteen myötä saadaan lukea paljon erilaisia matkailufaktajuttuja!
Lappi Matkustaminen Rovaniemi Saariselkä Suomi

Kolme erilaista majoitusta Lapissa – plussat ja miinukset

1.3.2021

Ihanaa maaliskuuta! Nyt, kun muuttohommat on saatu päätökseen, voisin vihdoin palailla tänne blogin puolelle Saariselän postausten kanssa. Tammikuisella Lapin reissullamme ehdimme majailla kolmessa hyvin erilaisessa paikassa, ja ajattelin listata jokaisen paikan plussat ja miinukset. Halusimma päästä testaamaan niin mökki- kuin hotellimajoitustakin, jotta tietäisimme tulevilla pohjoisen reissuilla varata itsellemme parhaiten sopivan vaihtoehdon. Aluksi mietin, viitsinkö tehdä tällaista postausta ollenkaan, mutta kun huomasin kokemusten olleen kovin erilaisia keskenään, päätin koota majoitustunnelmamme yhteen postaukseen. Kuka tietää, ehkäpä tästä on jollekin muullekin matkailijalle joskus jotain hyötyä?

Nordica Design Residence

PLUSSAT

Kodikkuus. Ainakin näin kaupunkilaisena huoneistosta tuli todella kodikas ja viihtyisä fiilis. Neliöt oli käytetty hyvin hyödyksi, huoneisto oli todella siisti ja kaikesta huomasi, että asiat oli mietitty alusta loppuun niin, että kaikki toimi.

Tyylikkäät astiat ja sisustus. Huoneisto oli sisustettu lattiasta kattoon Pentikin ja Iittalan tuotteilla (, joita olisi halutessaan saanut ostaa kotiinkin alehintaan). Niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin, niin oli kiva kerrankin majailla paikassa, jossa kaikki mätsäsi niin hyvin yhteen.

MIINUKSET

Minimaalinen keittiö. Jäin kaipaamaan hivenen suurempaa ja paremmin varustellumpaa keittiötä. Tällaisenaankin keittiö oli ihan ok, mutta esimerkiksi laskutilaa ei ollut nimeksikään.

Liikenteen äänet kuuluivat todella hyvin sisälle asuntoon. Tämä oli meidän mielestämme paikan ainoa (, joskin sitäkin ärsyttävämpi) miinuspuoli. Yövyimme Rovaniemellä lauantain ja sunnuntain välisen yön, ja yöllinen pi*luralli häiritsi paitsi nukahtamista myös nukkumista paikoin pahastikin…


Polar Aurora Cabins 

PLUSSAT

Oma rauha. Haimme mökiltä ja sen sijainnilta omaa rauhaa – ja sitä todella saimme. Mökkikylässä ei ollut lisäksemme muita, emmekä törmänneet omistajaankaan kuin vasta viimeisenä päivänä. Rauha ja hiljaisuus tuntuivat ensialkuun jopa hieman ahdistavilta (olimmehan nukkuneet Rovaniemellä liikenteen melun keskellä), mutta ensimmäisen yön jälkeen sitä osasi arvostaa.

Oma sauna ja takka (, jotka sisältyivät hintaan). Nämä olivat todella kiva lisä pakkassäässä! Ja kun mökissä oli muuten melkoisen jäiset oltavat (ks. alempaa), oli kiva päästä saunaan lämmittelemään – vaikkapa useamman kerran päivässä! Takka taas oli elinehto (olisimme varmasti jäätyneet ilman sitä hengiltä, haha). Harmillisesti tosin takkapuut eivät ensimmäisen korillisen jälkeen enää kuuluneet hintaan.

MIINUKSET

Autolle ei ollut lämmitystolppaa. Tämä oli todella pitkä miinus sydäntalven Lapissa. Olimme pakanneet mukaamme avaruuspeittoja, jotka onneksi hieman auttoivat, mutta eiväthän ne moottoria tietenkään lämmittäneet… Yritimme myös kysellä lämmitystolppamahdollisuudesta ennen majapaikkaan saapumista, mutta emme koskaan saaneet Bookingin kautta vastausta kysymykseemme. Kuitenkin viimeisenä päivänä viereisen mökin terassille oli tuotu lämmityspiuha, jota lainasimme (ja näin oli tosiaan tarkoitettu, varmistimme asian, kun näimme paikan omistajan). 

Mökissä veti ja siellä oli kylmä. Toinen kiva huomio pakkaskeleillä oli se, että mökissä veti. Heti ensimmäisenä iltana kiersimme koko mörskän läpi etsien paikkoja, joista tuuli tuiversi sisään, ja niitä löytyi huolestuttavan monta mökin kokoon (ja ulkona paukkuvaan pakkaseen) suhteutettuna. Ensin nauratti, mutta hieman myöhemmin ei niinkään… Vaikka väänsimme patterit ja ilmalämpöpumpun täysille sekä lämmitimme päivittäin takkaa, mökissä oli jatkuvasti vähintäänkin viileää. Laitteet myös lakkasivat mystisesti toimimasta aina öisin, joten jos ei vielä nukkumaan mennessä ollut kylmä, niin viimeistään aamulla pääsi heräämään viileyteen. Alakerran makkarin ikkunasta veti sen verran pahasti, ettei siellä voinut nukkua ollenkaan. Huoneen pieni koko aiheutti myös sen, ettei sänkyjen paikkaa voinut vaihtaa. Niinpä meidän oli viiman ja kylmyyden takia pakko kiivetä parvelle patjoille nukkumaan. Kieltämättä vähän söi fiilistä maata pelkillä patjoilla, kun alakerrassa olisi ollut kunnon sängytkin tarjolla.

Sähkölaitteiden huono kunto ja kovaäänisyys. Mökissä riitti ääntä: ilmalämpöpumppu piti harvinaisen kovaa meteliä taukoamatta (meillä on kotonakin ilmalämpöpumppu, joten tiedän, että hiljaisempiakin kavereita on tarjolla). Samoin vessan ilmastointi hurisi todella kovalla, eikä voinut kuvitellakaan että sieltä olisi voinut keskustella muiden tuvassa olevien kanssa. Edellä mainittujen lisäksi laitteiden kunnossa oli myös parantamisen varaa. Vedenkeitintä, jääkaappia ja astianpesukonetta ei voinut pitää sekuntiakaan samaan aikaan päällä, sillä sulake paukahti heti off-asentoon…


Star Arctic Hotel

PLUSSAT

Sijainti. Ainakin tammikuussa, turistikauden ulkopuolella (koronan vaikutusta unohtamatta) tuntui ihan kivalta asustaa lähellä kaikkea. Autoa ei joka käänteessä tarvinnut kaivaa lumi- ja jääkerrosten alta, vaan kaikkialle pääsi kätevästi kävellen (tai pulkkaillen, haha). Star Arctic Hotel sijaitsee siis Kaunispään huipulla, laskettelurinteiden ja pulkkamäen välittömässä läheisyydessä.

Näköalat. Näitä tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella? Pastellitaivaaseen ja lumisiin rinteisiin ei vaan voi kyllästyä!

Ruoka ja palvelu. Saamamme palvelu oli sekä respassa että ravintolassa erinomaista. Saimme esimerkiksi super hyvää poronkäristystä ja veloituksetta ekstra-annokset, kun lähes nuolimme lautasiamme ja tarjoiluastioita tyhjiksi (jäätävän kylmä kelkkapäivä ilman ruokataukoja oli selvästi tehnyt tehtävänsä). Täydet pisteet täältä sekä ruualle että palvelulle – oli todella tervetullut fiilis koko vierailumme ajan!

Aktiviteetit. Ehdimme tutustua hotellin tarjoamiin aktiviteetteihin vain esitteen muodossa (sillä olimme tyylillemme uskollisina jo ehtineet suunnitella päivät täyteen omatoimiohjelmaa). Saatavilla oli laidasta laitaan kaikkea, moottorikelkkasafareista huskyajeluihin ja poroseikkailuihin. Lisäksi tarjolla oli muun muassa pilkkireissua, revontulijahtia ja saunaelämyksiä. MIINUKSET

Lämmitystolpat, joita oli vähän ja jotka kaikki eivät toimineet. Heti alkuun sanottakoon, että Star Arctic Hotelista on vaikea keksiä huonoa sanottavaa. Kuten ylempänä hehkutin, kaikki oli uutta ja hienoa, palvelu pelasi loistavasti ja maisemat olivat mitä parhaimmat. Ainoa miinus, jonka majoituspaikasta keksimme, oli lämmitystolpat. Niitä ei ollut kuin pari hassua kappaletta ja ainakin yksi niistä oli rikki.

Bemarimme ei kauheasti tykännyt -30 asteen pakkasesta ilman lämmitystä, joten vietimme yhden illan Saariselällä yrittäen herätellä auton akkua henkiin. Luulimme jo jonkun menneen pahasti rikki, sillä näytöllä paloi pelottavan monta vikailmoitusta. Ehdin jo miettiä, pääsisimmekö autolla takaisin etelään vai pitäisikö se jättää Saariselälle odottamaan keväisiä päiviä. Onneksi vikailmoitukset johtuivat kuitenkin vain jäätyneestä akusta – joka sekin saatiin herätettyä lopullisesti henkiin seuraavana päivänä. Ehdimme nimittäin laskeskella, mitä kaiken korjaus maksaisi…


Sellaisia havaintoja. Onko joku teistä majaillut jossain näistä paikoista? Minkälaisia kokemuksia teillä on?

Lofootit Matkustaminen Norja road trip

Viisi vinkkiä Norjan road tripille

5.1.2021

Päätin aloittaa Norjan road trip -postaussarjan listaamalla muutamia hyviä vinkkejä, jotka kannattaa ottaa huomioon joko ennen reissua tai sen aikana, mikäli suuntaa autolla Lofooteille.

1. Facebook-ryhmistä vinkkejä ja vertaistukea teltta- ja kuvauspaikkoihin. Olen todella laiska liittymään mihinkään Facebook-ryhmiin ja monesti jätänkin liittymispyynnöt lähettämättä, koska en näe niissä mitään järkeä. Ennen Norjaa liityin kuitenkin Suuntana Pohjois-Norja -nimiseen Facebook-ryhmään. Ryhmä on todella aktiivinen, ja sieltä saa kysymättäkin hyviä vinkkejä esimerkiksi teltta- ja kuvauspaikkoihin liittyen. Lisäksi ryhmässä voi huoletta kysellä niitä vähän hassumpiakin kysymyksiä Norjasta ja matkailusta – apua löytyy aina.

2. Park4night-sovellus apuna telttapaikan metsästyksessä. Sovellus pelasti meidät monelta hukkakilometriltä ja säästi hurjasti aikaamme. Sovelluksesta voi hakea käyttäjien lisäämiä leiriytymispaikkoja tietyltä alueelta. Merkintöihin saa lisättyä kommentteja ja kuvia, jotka antavat hieman osviittaa siitä, mitä on luvassa. Lisäksi  sovelluksesta löytyy retkeilijälle tärkeää tietoa esimerkiksi pohjista (kivipohja, hiekkapohja, nurmikko jne.). Osa leiriytymispaikoista on tarkoitettu vain asuntovaunuille ja -autoille, mutta tällaiset paikat on merkattu erikseen. Sovellus oli reissun pelastus, ja sen ansiosta yövyimme joka yö kivoissa paikoissa ympäri Pohjois-Norjaa. Voin siis suositella tätä lämpimästi kaikille Norjassa telttaileville ja autossa nukkuville!

3. Kuntoile ennen reissua, mikäli haaveilet vuorten valloittamisesta. Tämä! Itse ajattelin olevani ihan ok kunnossa, kun olin vaellellut koko kevään ja kesän pitkiäkin lenkkejä rinkka selässäni, mutta totuus lävähti Norjassa vasten kasvoja. Vaikka nousut eivät välttämättä ole pitkiä, ne ovat usein todella jyrkkiä ja reitit ovat yleensä luonnontilaisia eli kaukana suomalaisista huolletuista pitkospuista ja portaista. Esimerkiksi portaat saattavat olla luonnonkivistä rakennetut, jolloin askellukset eivät tietenkään ole tasaisia. Kunnon lisäksi monille reiteillä tarvitaan myös jonkinlaista kartanluku- ja suunnistustaitoa, sillä reitit eivät useinkaan ole kovin hyvin merkittyjä. Kannattaa siis kotona hieman tutkailla karttaa ja palautella mieleen, miten sitä kompassia luettiinkaan, jos taito on jostain syystä päässyt ruostumaan.

4. Osta ruuat Suomesta ja tankkaa auto Suomen puolella. Näin voit säästää kunnon summan. Tankkauksen lisäksi ostimme vielä 20 litran kanisterin ja täytimme sen dieselillä ennen rajan ylitystä. Myös elintarvikkeet kannattaa ostaa kotimaasta, sillä ruoka on Norjassa tunnetusti kallista: ruuan ja alkoholin hinta Norjassa oli ainakin vielä maaliskuussa 63 % EU:n keskitasoa korkeampi. Norjassa on myös paljon pieniä kauppoja, ja tämä näkyy sekä valikoimassa että hinnassa. Prisman tai Citymarketin kaltaisista isoista marketeista voi siis vain haaveilla…

5. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: jätä tilaa spontaaniudelle. Norjassa (tai ainakaan meidän reissullamme) mikään ei mennyt, kuten alunperin olimme suunnitelleet. Ensinnäkin alati vaihtuva sää saattaa tehdä reissusta hankalan, jos se on aikataulutettu minuutilleen. Armoton auringonporotus saattaa minuuteissa vaihtua järkyttävään sadekuuroon tai kaunis kesäpäivä muuttua hetkessä kunnon myrskyksi.  Sateet voivat kestää jopa viikkoja, joten voi olla, että ne ajoittuvat juuri omalle reissulle. Tällöin viimeistään mitataan, onko matkailijalla tarpeeksi huumoria mukana.

Sään lisäksi pitkät välimatkat (, jotka voivat näyttää kartalta katsottuina naurettavan lyhyiltä) saattavat aiheuttaa päänvaivaa. Lyhyiltä ja nopeilta vaikuttavat etäisyydet voivat olla kaikkea muuta, ja mutkaisilla vuoristoteillä sattuu ja tapahtuu helposti. Ja vaikkei sattuisikaan, niin Norjan upeat maisemat lumoavat kaikkialla, joten niiden ihailulle kannattaa myös varata aikaa.

Yleisesti voisikin kai sanoa, ettei Norjaan kannata lähteä pipo liian kireällä tai aikataulu liian tarkasti suunniteltuna: kaikki menee kuitenkin luultavasti mullinmallin – jos ei kanssamatkustajien niin viimeistään luontoäidin toimesta.

Sellainen oli oma listaukseni. Minkälaisia vinkkejä teiltä löytyy Norjan reissuun tai yleisesti auto+teltta -yhdistelmään liittyen?

Matkustaminen Tšekki Valokuvaus

Kameraton loma = stressitön loma?

27.1.2019

Ennen kuin aloitan Praha-postausten tykityksen täällä blogin puolella, haluaisin omistaa yhden postauksen ajatusleikille siitä, voiko matkabloggaaja olla matkabloggaaja ilman kunnollista kameraa – ja samalla varoitella tulevien postausten huonosta kuvanlaadusta. Meidän Prahan reissumme ei nimittäin alkanut mitenkään kummoisesti järjestelmäkameramme lopetettua yhtäkkiä toimimisen kokonaan… Ehdimme ottaa hotellihuoneesta tasan kaksi kuvaa ennen kuin kamera sanoi yhteistyönsä irti. Se ei enää käynnistynyt. Irrotimme akun, latasimme sitä, annoimme sen olla, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Kamera ei osoittanut enää ainoatakaan elonmerkkiä koko viikonlopun aikana.

Arvatkaapa vaan, olenko minä ollut juuri se tyyppi, joka epäuskoisena pyörittelee päätään, kun joku sosiaalisen median vaikuttaja on kertonut omassa blogissaan kameran hajonneen tai tubettaja surkutellut sitä, että videokamera lahosi juuri, kun olisi pitänyt kuvata jotain uutta ja jännää. Jep, tunnustan. Mutta nyt, kun itse koin sen, että kamera voi vaan hajota ilman mitään sen kummempaa ulkoista tekijää, en enää ikinäkoskaanmilloinkaan epäile, jos joku kertoo kameransa hajonneen. Koska niin voi (näköjään) ihan oikeasti tapahtua. Tuosta noin vain.

Niin hölmöltä kuin se tuntuukin, huomasin heti tapauksen jälkeen ajattelevani, että loma on pilalla. Että kun ei kerran saada järkkäritasoisia kuvia otettua, lomassa ei ole mitään järkeä. Seuraavaksi murehdin jo siitä, uskooko kukaan meidän edes olevan reissussa, jos en päivitä someen kivoja kuvia. Nyt nämä pohdinnat lähinnä naurattavat (ja nolostuttavat!), mutta silloin kyseiset ajatukset täyttivät pääni ja tuntuivat äärettömän vakavilta. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää väliä, kävisimmekö katsomassa nähtävyyksiä vai makaisimmeko vain hotellihuoneessa noutopitsaa syöden. Kameran hajottua en kokenutkaan enää niin palavaa tarvetta päästä seikkailemaan Prahan lisäksi myös Kutná Horassa. Tässä kohtaa mieheni sitten palautti minut takaisin maanpinnalle pohtimaan sitä, miksi ja ketä varten oikein matkustan. Eikö tärkeintä ole kuitenkin itse nähdä ja kokea? Eikö matkan tarkoituksena ollutkin viettää laatuaikaa pariskuntana ja seikkailla yhdessä uudessa maassa? Eikö se, että voi jakaa otoksiaan sosiaaliseen mediaan ole vain kivaa plussaa, muttei missään nimessä pääasia?

Ensin mieheni kysymykset lähinnä ärsyttivät, mutta kun pahin kiukkupuuska oli mennyt ohi ymmärsin niiden pointin. Mehän olimme lomalla kahdestaan, meitä varten. Että me saisimme uusia kokemuksia. Että me voisimme kävellä pitkin Kaarlensiltaa käsi kädessä ja naureskella epätoivoisille yrityksillemme sanoa jotain tšekiksi. Oikeasti kameroilla ei ollut siinä mitään sijaa tai väliä. Me olimme halunneet lähteä muuttostressiä pakoon, me halusimme olla Prahassa. Me halusimme nähdä ja kokea. Ja kun sain käännettyä ajatukseni näyttäjästä näkijäksi ja kokemusten jakajasta kokijaksi ei enää kiukuttanut.

Miltä kameraton loma sitten tuntui? Ensin vaikealta ja lopulta äärettömän stressittömältä ja helpolta. Aluksi tosiaan surkuttelin sitä, etten saisi kännykällä tarpeeksi laadukasta materiaalia blogiin tai Instagramiin. Ihan kuin sillä olisi mitään väliä. Kun sitten lopulta pääsin tästä asiasta yli, aloin nähdä tilanteessa hyviäkin puolia: Kummankaan meistä ei tarvinnut kantaa painavaa kamerakassia tai vaihdella kohmeisin sormin zoomeja. Emme ehkä saaneet niin kivoja kuvia otettua kuin olisin halunnut, mutta näin itse enemmän. Ja olin enemmän läsnä, kun en katsellut maisemia koko ajan kameran linssin läpi. Puhelinkuvaus tuntui ihanan helpolta ja huolettomalta. En jäänyt viilailemaan kuvia, vaan räpsin niitä lennosta. Vähän sinnepäin. En myöskään ärsyyntynyt nähtävyyksillä pörräävistä turisteista, sillä minulla ei ollut tarvetta saada napattua täydellistä kuvaa. Tuntui niin helpolta räpsiä kuvia samalla, kun katsoi Google Mapsista oikeaa suuntaa. Kumpikaan meistä ei myöskään joutunut kaivelemaan kameraa täydestä laukusta keskellä pahinta ryysistä eikä meidän tarvinnut palata hotellihuoneeseen vain sitä varten, että saisimme kameran akun ladattua.

Ja kun sitten katselin kuvia kotona koneelta, voin sanoa olevani ihan tyytyväinen. Eivät ne millään mittapuulla ole laatuotoksia, mutta niissä on omanlaisensa tunnelma. Ja kyllä niitä katsellessa tietää, että Prahassa ollaan oltu, haha. Oikeasti ainoa juttu, mitä jäin kaipaamaan, oli tunnelmalliset iltakuvat Prahan vanhastakaupungista ja Kaarlensillalta. Pakko myöntää, että ne jäivät hieman hiertämään… Mutta onpahan mainio syy palata Prahaan vielä toistekin!

Summa summarum. Se, että kamera hajoaa tai lakkaa toimimasta kesken reissun, ei oikeasti ole maailmanloppu. Ja se, että välillä jättää kamerat hotellihuoneeseen ja keskittyy vain siihen hetkeen, on ihan parasta. Tällaiset hetket muistaa myös usein paremmin kuin ne, jotka vietti kameran takana. Tai näin minä ainakin uskon.

Entä mitä kameralle kuuluu nyt? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin (tiedän, että sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy nyt myös muutama päänpyörittäjä), kamera heräsi henkiin heti koto-Suomeen päästyään. Tai ei ihan heti, mutta seuraavana päivänä kuitenkin. Otimme jälleen kerran akun irti ja päätimme seuraavana päivänä kokeilla vielä kerran ennen kun veisimme sen huoltoon. Mutta niin vain laite napsahti päälle, ja me huokaisimme helpotuksesta. Säästyipähän taas muutama euro tuleviin seikkailuihin…

Minkälaisia kameroita teillä muuten on käytössä matkoilla? Plussia ja miinuksia? Hakusessa olisi pienempi kamera, jota olisi helppoa ja vaivatonta kantaa reissuilla mukana.