Browsing Category

Matkustaminen

bloggaaminen Matkustaminen tapahtuma

Miltä Matkamessut näyttivät ensikertalaisen silmin?

23.1.2023

Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma, Matkamessut, päättyi eilen Helsingin Messukeskuksessa. Ja nyt voin minäkin vihdoin sanoa menettäneeni messuneitsyyden, sillä olin Matkamessuilla ensimmäistä kertaa ikinä!  Osallistuin torstaina ammattilaispäiville, (jotka osaltani loppuivat ennen aikojaan, sillä sain pahan migreenikohtauksen) ja lauantaina olin mukana yleisessä messuhulinassa.

Mitä messut sitten tarjosivat ensikertalaisen näkökulmasta? Tapahtumassa oli mukana yli 850 näytteilleasettajaa lähes 70 maasta, joten reissuinspiraatio oli taattu! Huomasin innostuvani monesta sellaisesta kohteesta, joita en ehkä alunperin ollut edes osannut ajatella. Yhtenä hyvänä esimerkkinä mainittakoon Slovakia. Myös risteilyhuuma iski meihin uudella tavalla, ja itse messuilla käytyjen keskustelujen lisäksi illat kuluivat risteilyesitteitä lukiessa!

Ulkomaista suomalaisille tutut matkailumaat Espanja ja Kreikka olivat hyvin edustettuina. Myös Afrikka tuntui olevan isosti esillä erilaisine safareineen, ja se herättikin kiinnostukseni. Matkaan tarttui kattavasti esitteitä, karttoja ja yhteystietoja, jos herää myöhemmin jotain kysyttävää. Australian kohdalla meinasi mopoa lähteä ihan kokonaan käsistä, kun pysähdyin hetkeksi ideoimaan näytteilleasettajien kanssa, minkälainen olisi unelmieni loma. Kukaan tuskin yllättyy, jos kerron, että Australian kohdalla siihen sisältyisi muun muassa koalia, kenguruita ja merivettä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Oli kiva huomata, miten hyvin edustettuna Suomi oli! Erityismaininnan (joskin hieman puolueellisen sellaisen) ansaitsee mielestäni Iisalmi & tienoot -osasto, joka oli kiva väripilkku monen maltillisemman osaston seassa! Myös monet Lapin kohteet olivat hyvin esillä. Hieman meinasi nousta tunteet pintaan, sillä harmittaa niin paljon, ettemme nyt alkuvuodesta taida päästä jokavuotiselle Lapin reissullemme… Haluan kuitenkin (ainakin yrittää) olla optimistinen ja ajatella, että tuleehan niitä uusiakin talvia – ja ainakin ruskaretkiä.

Törmäsin useammalla somekanavalla kritiikkiin siitä, oliko Suomi jollain tapaa jopa ”yliedustettuna”. Itse en kokenut asiaa noin, vaan ajattelin ennemminkin, että on hienoa, miten pienemmätkin suomalaiset kunnat olivat lähteneet ylpeydellä mainostamaan tarjontaansa. Eikä Messukeskuksesta tilakaan tuntunut loppuvan kesken, joten en myöskään allekirjoita väitettä, että suomalaisten osastot olisivat ryövänneet tilaa potentiaalisilta ulkomaisilta näytteilleasettajilta.

Asuntoautokuume iski kovempaa kuin migreeni

Samaan aikaan Matkamessujen kanssa järjestettiin myös Caravan-messut. Ja voi jestas, ei olisi pitänyt mennä koko messuille ollenkaan, sillä nyt olen saanut päähäni (jälleen kerran), että tarvitsemme asuntoauton. Se tuntuu suorastaan välttämättömyydeltä. Ja arvatkaa vaan, kun on viikonlopun tuijotellut toinen toistaan hienompia menopelejä, että riittääkö mikään ”ihan tavallinen” tai vähän vanhempi versio. Ehei.. 

Instagramin puolella kävinkin seuraajien kanssa aiheesta keskustelua. Voi olla, että karavaanarielämä lähtee liikkeelle auton vuokrauksesta. Jos vaikka sen avulla saisi hieman järkeä päähän? Tai sitten sekoan lopullisesti ja haluan aina vaan enemmän (kuulostaisi ihan meikäläiseltä). 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Taidanpa laittaa Eurojackpotin vetämään.

Mahdollisuus verkostoitua matkailualan ammattilaisten kanssa

Reissuinspiraation lisäksi odotin kovasti pääseväni tapaamaan muita matkailuvaikuttajia sekä potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Torstai oli verkostoitumisen suhteen huomattavasti parempi päivä, sillä paikalla oli nimensä mukaisesti vain alan väkeä.

Veera Bianca on kirjoittanut mielestäni hyvät ”ohjeet” Matkamessuille suuntaaville vaikuttajille. Postaus on muutaman vuoden takaa, mutta pitää varsin hyvin paikkansa edelleen!

Torstain migreenikohtaus jäi harmittamaan, sillä minulta vesittyi mahdollisuus tavata matkabloggaajia livenä, kun en päässyt illalla paikalle. Onneksi ehdin muutaman kanssa kuitenkin lounaalle aiemmin päivällä! Suurkiitos seurasta, vinkeistä ja vertaistuesta Katri ja Ilkka (Ne Tammelat), Teija (Lähdetään taas) ja Elina (Vaihda vapaalle) – oli kiva nähdä ihan oikeat tyypit somekanavien takaa! Elinan (Elinan matkalaukussa) kanssa viestittelimme tiiviisti koko viikonlopun, mutta emme edes vahingossa onnistuneet törmäämään, vaan mentiin aina jotenkin hassusti ristiin. Toivottavasti saadaan jotkut treffit sovittua jonnekin muualle!

Messuilta kotiinviemisiksi tarttui hurjan monta reissuhaavetta sekä kassikaupalla esitteitä. Lueskelimme niitä sitten aina iltaisin ja yritimme pähkäillä, mitkä olisivat (edes) top 5 -matkakohteet tänä vuonna. Tuntui, että kiinnostavien paikkojen määrä vain lisääntyi sitä mukaa, kun saimme esitteitä käytyä läpi. 

Joko saa alkaa laskea päiviä ensi vuoden messuihin?

Kävitkö messuilla? Löysitkö inspiraatiota tai hyviä tarjouksia? Entä muuttuivatko matkasuunnitelmat messujen myötä?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Postauksen kuvat: Messukeskus (keskityin itse storyihin Instagramin puolella).

16 Kommenttia
erikoispostaus Matkustaminen

Minne haluaisin matkustaa vuonna 2023?

29.11.2022

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni ensi vuoden matkustuskuvioita. Miettinyt, minne haluaisin matkustaa, kenen kanssa ja milloin. Pähkäillyt lomia ja raha-asioita, jotka näin yrittäjänä ovat aina omanlaisensa jännitysmomentti. Lisäksi olen kärsinyt epämääräisestä kriisistä matkustamisen suhteen. Onko ok intoilla lähinnä vain naapurimaista? Entä (matkabloggaajana) pyrkiä välttelemään lentämistä?

Tein samanlaista matkahaaveilua viime vuonna täällä blogin puolella, ja nyt on oikeastaan melko huvittavaakin lukea kirjoituksia siltä ajalta, sillä oikeastaan mikään ei mennyt suunnitellusti. Haaveilin isoon ääneen Makedoniasta, Portugalista, Virosta, Rukasta, Ahvenanmaasta ja ikisuosikistani Norjasta, mutta loppujen lopuksi rasti tuli vain Viron ja Rukan kohdalle. Makedoniaan en yrityksistä huolimatta saanut reissukaveria (en ymmärrä, miksei kukaan innostu siitä?), Portugali ei oikein istunut loma-aikoihimme ja kesän siviilielämässä tapahtuneet jättiyllätykset vaikuttivat vielä pitkälle syksyyn, joten Ahvenanmaa ja Norjakin jäivät lopulta kokonaan pois.

Missä sitten tuli käytyä? En olisi viime vuoden lopulla ikinä uskonut löytäväni itseäni Turkista. Mutta niin vain tapahtui. Samoin pääsin reissaamaan pitkästä aikaa myös Tallinnaan ja Tukholmaan. Olin todella innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa käymään molemmissa kaupungeissa. En edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt esimerkiksi Tukholmassa – risteilystä puhumattakaan. Muuten tuli reissattua pitkälti kotimaassa ja valloitettua kansallispuistoja: Rukan ja Oulangan kansallispuiston lisäksi uusia tuttavuuksia olivat Kolin ja Salamajärven kansallispuistot. Myös Iisalmi ja tienoot on tullut ihanan tutuksi somelähettilyyden kautta, joka jatkuu vielä ensi vuoden puolellakin.

Jos kaikki menee putkeen (kopkop), lähdemme vielä fiilistelemään joulutunnelmaa Tallinnaan sekä seikkailemaan Budapestiin. Siellä ei ole tullut aiemmin käytyä, joten odotan innolla minireissuamme uuteen kohteeseen!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Minne sitten haluaisin ensi vuonna matkustaa?

Luonnollisesti listalta löytyy jonkun verran samoja kohteita kuin tänä vuonna, sillä oikeastaan missään ei tullut käytyä. Makedonia keikkuu edelleen listalla. Olen päättänyt aloittaa pehmittelytyön heti vuodenvaihteen jälkeen, jotta parantaisin mahdollisuuksiani löytää reissukaveri Skopjeen. Hieman pelkään, että kaupunki tuottaa pettymyksen, sillä olen kehitellyt siitä tällaisen ”pakkomielteen” itselleni – mutta saa nähdä. Lukemani perusteella se on aiheuttanut monelle matkaajalle ristiriitaisia ajatuksia muutenkin. Hollanti on toinen maa, jonne olen halunnut jo useampana keväänä matkustaa jättimäisten tulppaanipeltojen perässä. Lisäksi olemme myös tehneet varovaisia suunnitelmia Pohjois-Norjasta loppukesälle. Norjan lisäksi toinen jo entuudestaan tuttu kohde (ja ikisuosikki sekin) on Islanti. Olisi ihana päästä taas pitkästä aikaa rallittelemaan laavakentille issikoiden kanssa.

Listalta löytyy myös muutama yllättäjä. Ensimmäisenä mainittakoon Marokko, jonka aladdinmaiset basaarit sekä värikkäät talot ovat alkaneet kiehtoa todella paljon. Sain jo melkein hommattua halvat lentoliput, mutta jäin kuitenkin jahkailemaan turhan pitkäksi aikaa Marrakeshin ja Agadirin välille, joten missasin tarjouksen. Hölmöä, tiedän, mutta täytyy jäädä kiltisti odottamaan seuraavia alelentoja! Toinen todellinen yllättäjä on Egypti – maa, jonne en ainakaan ihan heti olisi uskonut haikailevani. Kaverini on kuitenkin hehkuttanut paikkaa maasta taivaisiin, joten mielenkiintoni on herännyt. Toki olen lukenut myös paljon negatiivista – jopa pelottavaa, mutta niin kai se on, että (ainakin jotkut) paikat täytyy itse käydä testaamassa.

Mitä taas tulee kotimaan kohteisiin, haaveilen edelleen, että pääsisin tekemään pitkästä aikaa reissun Ahvenanmaalle joko loppukesästä tai alkusyksystä. Hassua ajatella, että aikoinaan Ahvenanmaa oli hetken toinen kotini, mutta nyt se tuntuu vieraalta. Olen tarkoituksella halunnut pitää paikasta hieman taukoa, ja nyt tuntuu, että aikaa on kulunut tarpeeksi.  Myös Rukan (tai rehellisesti Lapin) ruska houkuttelee, mutta hieman pelkään, ettei kalenterissa ole niin paljoa tilaa lomailulle kuin mitä haaveilen.

Asuntoautolla Eurooppaan?

Kaiken haaveilun ja haahuilun keskellä huomaan myös potevani jonkinlaista lento- ja ilmastokriisiä. Olisi mahtavaa, jos kaikki maailman kolkat voisi tavoittaa maanteitä pitkin, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Omalta haavelistaltanikin löytyy useampi kohde, jonne on pakko lentää. Kohteiden lisäksi olenkin mietiskellyt hurjan paljon myös sitä, miten haluan tulevaisuudessa matkustaa.

Asuntoautoilu tai reissupakuilu kiinnostavat edelleen kovasti. Jotenkin en pääse siitä ajatuksesta eroon, että lähtisimme keväällä (pariksi) kuukaudeksi kiertelemään autolla ympäri Eurooppaa. En tiedä miksi, mutta jollain tavalla ajattelen ensi vuoden olevan viimeinen mahdollisuus haaveen toteuttamiseen, ja ehkä juuri siksi ajatus ei jätä minua rauhaan: pystyn itse tekemään etätöitä ja mieheni työkuviot ovat kesään asti normaalista poikkeavat ja mahdollistavat täten myös vapaamman liikkumisen. Olisi rikos jättää sellainen mahdollisuus käyttämättä – eikö vaan?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Huh. Sellaista haaveiden ja epämääräisten ajatusten sekamelskaa tällä kertaa. Joko te olette uskaltaneet tehdä reissusuunnitelmia ensi vuodelle? Entä löytyykö takataskusta vinkkejä Budapestiin?

26 Kommenttia
erikoispostaus haaste Matkustaminen

Kolme kertaa -blogihaaste matkabloggaajille

19.9.2022

Jos vielä on jäänyt jollekin epäselväksi, niin rakastan kaikenlaisia kiertäviä haasteita sekä blogin että Instagramin puolella ja odotankin aina innolla, että minutkin haastettaisiin mukaan. Nyt haaste-rintamalla on kuitenkin ollut hiljaisempaa, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Aloin googlettaa matkablogeissa kiertäneitä haasteita, ja törmäsin Kolme kertaa -haasteeseen, josta Unelmatripin Jenni oli loihtinut matkabloggaajaversion jo vuonna 2017. Vaikkei haaste olekaan uusi, se on kestänyt hyvin aikaa ja siksi päätinkin tarttua siihen myös täällä omassa blogissani.

3 x paha matkatapa

Pakkaamisen jättäminen viime tippaan. Vaikka olisin miten innoissani reissuun lähtemisestä, niin pakkaaminen tuntuu aina vaan tosi vaikealta. Raapustan kyllä pakkauslistoja valmiiksi, mutta varsinainen pakkaaminen jää aina viime tippaan. Muutaman kerran olen sullonut tavaroita rinkkaan automatkalla, kun olen vain heittänyt kyytiin epämääräisen vaatekasan ja toivonut, että sieltä löytyisi matkalle jotain sopivaa.

Yliaikatauluttaminen. Kalenteritetris on minulla arjessa jokapäiväistä, ja koen olevani siinä melko hyvä. Mutta aina, kun lähdetään reissuun, kuvittelen kai, että vuorokauteen ilmestyy 48 tuntia, ja meno on sen mukaista. Tungen päivät täyteen ohjelmaa, sillä haluan nähdä ja kokea niin hurjan paljon. Monesti varsinainen oleilu jää minimiin ja usein olenkin matkan jälkeen väsyneempi kuin kiireisessä arjessa muuten.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Huolettomuus. Huolettomuus itsessään ei ole mitenkään huono juttu, mutta reissussa otan usein liiankin löysin rantein – ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Saatan uteliaisuuksissani seikkailla pimeän tullen juuri niillä kaduilla, joista turisteja varoitettiin. Tai saatan liian helposti lähteä ihan kenen tahansa paikallisen matkaan, koska haluan nähdä, mitä hänellä on näytettävänään.

3 x outo matkatapa

Rumien sukkien osto. Meillä on siskoni kanssa hassu tapa ostaa toisillemme mahdollisimman rumat sukat jokaisesta maasta, jossa käymme. Siskon sukkalaatikossa asustaa aikamoinen arsenaali toinen toistaan rumempia sukkia, mutta itse olen päässyt huomattavasti vähemmällä! Avaan sukka-asiaa paremmin tässä postauksessa.

En varaa majoitusta ennakkoon. Olen aina reissussakin nuuskamuikkustelija, enkä oikein tiedä, kauanko viihdyn yhdessä paikassa. Siksi tuntuisi oudolta varata majoitus etukäteen. Tämä on tietenkin aiheuttanut monia vähintäänkin mielenkiintoisia tilanteita, mutta kaikesta on selvitty!

Paikallisissa ruokakaupoissa oleskelu. Vaikka listasinkin tämän outoihin matkatapoihini niin tiedän monta muuta, jotka myös harrastavat tätä. Minusta on todella mielenkiintoista kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa ja tutkiskella, mitä kaikkea hyllyistä löytyy! Suomessa vihaan kaupassa käyntiä (ja suosinkin usein kauppakassipalvelua), mutta ulkomailla kaupassa saattaa vierähtää helposti useampikin tunti ihan muuten vaan – enkä välttämättä aina edes osta mitään! Vaatekaupoissa taas tulee reissuissa käytyä todella harvoin. Outoa(ko?)!

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Islanti. Maa, johon matkustaisin milloin tahansa uudestaan ja jonne muuttamista harkitsin myös pitkään. Elämä kuitenkin yllätti, ja nyt voin haaveilla pelkistä lomamatkoista. Islannissa tuli uitua kuumissa lähteissä, laukattua laavakentillä islanninhevosilla ja koettua elämäni ensimmäinen maanjäristys.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Norja. Maa, jonka kauneus ja rosoisuus yllättää kerta toisensa jälkeen. Harvoin haluan matkustaa samaan maahan useaan kertaan, mutta Norjaan olisin valmis lähtemään vaikka joka kuukausi uudestaan. Tuntuu, että varsinkaan Pohjois-Norjasta ei voi saada tarpeekseen, ja aina ilmestyy uusi vuori valloitettavaksi tai vuono koluttavaksi.

Kroatia. Piti oikein tsempata, etten laittanut listaan kolmattakin Pohjoismaata, haha. Kroatiasta tykkäsin kovasti, vaikka Split (jonne siis alunperin suuntasimme) ei tehnytkään kummoista vaikutusta. Sen sijaan luonto, turkoosi merivesi ja huikeat snorklausreissut luoliin hurmasivat.


3 x paikka, johon haluaisin (mutta jossa en ole vielä käynyt)

Tästä saisi hurjan pitkän listan, koska yleisesti kaikki kiinnostaa. Jos kuitenkin nyt saisin päättää, suuntaisin mieluiten joko Australiaan, jonnekin päin Afrikkaa tai Portugaliin. Juuri nyt kaipaisin lämpöä, eläinsafareita, erilaista kulttuuria ja kauniita maisemia, ja uskon että jokainen näistä kolmesta kohteesta tämän vaatimuslistan täyttäisi – kuten toki moni muukin paikka.

3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Inhokkipaikkoja on mielestäni hieman haastava listata, sillä monesti niihin (ainakin omassa listauksessa) nousee sellaisia paikkoja, joissa on sattunut ja tapahtunut jotain ikävää tai homma ei yleisesti ole pelittänyt. Olen matkustanut Puolaan ja Latviaan useamman kerran, mutta jotenkin kumpikaan näistä maista ei erityisemmin sytytä. Syynä on se, että kummassakin maassa meidät on yritetty ryöstää ja olemme muutenkin törmänneet vähintäänkin epäilyttävään meininkiin. Myöskään Turkin Alanya ei tehnyt (yllätysyllätys) vaikutusta, kuten ehkä huhtikuisista postauksista muistatte.

3 x eniten matkalla ärsyttää

Ihmiset, jotka eivät ota muita huomioon. Jokainen varmaan tunnistaa ihmistyypin, joka ei huomioi kanssaeläjiä ollenkaan? En siedä tällaisia otuksia yhtään missään, mutta erityisesti ne kismittävät aina reissussa. Esimerkiksi jossain nähtävyydellä kekkaloidaan ikuisuus eikä lainkaan mietitä, että joku muukin saattaisi ehkä haluta päästä näkemään kohteen tai kuvata sitä. Ei saisi yleistää, mutta monesti brittituristit saavat verenpaineen nousemaan käytöksellään…

Lentokoneessa penkin selkänojaa potkivat ja hakkaavat ihmiset sekä vessassa ravaajat. Jaksan aina ihmetellä, miten muutaman tunnin lennolla pitää käydä vessassa monen monta kertaa. Ja totta kai nämä vessaseikkailijat istuvat aina ikkunan vieressä, joten koko rivi saa harrastaa pakotettua taukoliikuntaa loikkiessaan pois tieltä. Myös sankarit, jotka potkivat ja hakkaavat selkänojaa aiheuttavat minulle hampaiden kiristystä! Lapset ehkä vielä jotenkin ymmärrän (mutta en heidän vanhempiaan, jos eivät puutu asiaan), mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös aikuisia…

Jonottaminen iholle tunkevien kanssaihmisten kanssa. Tämä alkaa yleensä jo lentokentällä ja jatkuu heti lennon laskeuduttua. Ahdas käytävä, kaikki tönivät ja tuuppivat, ihmiset tulevat iholle. Hrrrr, painajainen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta (unohdetaan passit, rahat ym. itsestäänselvyydet)

Aurinkolasit. Näin migreenistä enemmän ja vähemmän kärsivänä olen oppinut arvostamaan aurinkolaseja. Saan liiasta auringosta helposti migreenin, mutta olen huomannut aurinkolasien estävän (tai ainakin viivyttävän) kohtausta. Viiletänkin usein ihan koti-Suomessakin aurinkolasit päässä kevättalven ensimmäisistä aurinkoisista päivistä lokakuun pimeyteen saakka!

Vastamelukuulokkeet. Tykkään kotonakin nukahtaa kuunnellen murhamysteereitä, ja sama meno jatkuu reissussa. Lisäksi on ihan kiva, että lennoilla voi blokata muun maailman ympäriltään kuulokkeiden avulla.

Pikkusakset. Ei ole tainnut olla yhtäkään reissua, joille näillä ei olisi ollut käyttöä? Aina tulee tilanteita, että joku pitää saada auki tai revennyt kynsi pitää päästä leikkaamaan. Onpa näillä joskus nyrhitty itselle jonkinlainen otsis kesken reissun, kun jollain vastaantulijalla se näytti hyvältä. Itselläni ei niinkään…

3 x turhin matkatavara

Kolmijalka. Aina kotona kuvittelen, että jaksan raahata kolmijalkaa kaikkialle mukana, mutta totuus on kovin usein ollut jotain muuta. Lisäksi olen hieman arka jättämään kameraani minnekään yksinään (käyttäisin kolmijalkaa lähinnä itseni tai meidän kuvaamiseen), joten vaikka jaksaisinkin raahata kolmijalkaa mukana, niin harvoinpa sitä tulee kuitenkaan käytettyä.

Vaatteet, jotka vaativat silitystä. Jos jotain kotityötä vihaan, niin silitystä. Vielä vähemmän nautin siitä reissusta. Siksipä kaiken maailman ruttuun menevät vaatehärpäkkeet ovat laukussani vain turhaan viemässä tilaa.

Hattuarmeija. Rakastan päähineitä; hattuja, pipoja ja lippiksiä, mutta olen kuitenkin todella huono käyttämään niitä. Saatan kotona suunnitella ottavani kivoja kuvia lierihattu päässä tai pipo silmillä, mutta harvoin jaksan kohteessa kuitenkaan vetää mitään päähäni. Niinpä minulla saattaa olla matkalaukussa useampikin päähine viemässä ihan turhaan tilaa..

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Paikallisten mummojen luona asuminen Splitissä ja Dubrovnikissa. Tätä muistelen edelleen lämmöllä! Matkustimme Kroatiaan pahimpana sesonkiaikana, emmekä olleet varanneet majoitusta etukäteen. Ensimmäisen päivän yritimme löytää majoitusta, mutta kaikkialla myytiin eioota. Olin jo varma, että vietämme viikon rannalla nukkuen, mutta kuinka ollakaan, törmäsimme paikalliseen mummoon, joka oli halukas majoittamaan meidät, kunhan koirat eivät olisi ongelma. Ja noh, jos tunnette yhtään meikäläistä, niin minähän elän ja hengitän koiria, joten mahdollisimman korrektein riemunkiljauksin lähdettiin mummon matkaan (tämä on taas hyvä esimerkki huolettomuudesta ja sinisilmäisyydestä). Mummo oli ihana, koirat vielä ihanampia. Myöhemmin, kun halusimme jatkaa matkaa Dubrovnikiin, mummo vinkkasi meille ystävästään, jonka luokse pääsimme majoittumaan. Samainen mummo kertoi meille myös salareitistä Dubrovnikin linnan muurille ja ”pakotti” meidät maistelemaan kaikkia paikallisia herkkuja.

Eroaminen Kööpenhaminassa. Jos ihmettelet, miten ihmeessä ero voi löytyä ihanimpien kokemusten listalta, kannattaa lukea aiemmin kirjoittamani ”Kööpenhaminassa jopa eroaminen on kauniimpaa” -postaus. Oli ihanaa, että vihdoin sain tehtyä isoja ja ehdottoman oikeita päätöksiä monen kuukauden jahkaamisen jälkeen. Ja vielä ihanampaa oli se, että reissun jälkeen, oman asunnon myötä, aloin vihdoin löytää sitä kauan kadoksissa ollutta minääni.

Baltian roadtrip. Tämä oli ensimmäinen pidempi autolla tehty reissu ulkomaille. Matkalla sattui ja tapahtui – ja välillä jopa pelotti, mutta kaikesta selvittiin. Kotiin tultiin satasia köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana! Ennen tätä reissua en myöskään ollut varma, olisiko automatkailu mun juttu, mutta niin vain innostuin!

Olisi hauska herättää haaste uudestaan henkiin muissakin matkablogeissa! Tai jos olette mahdollisesti osallistuneet tähän jo aikaisemmin, niin olisi mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ”kolmosianne”!

17 Kommenttia
erikoispostaus Matkustaminen

Varovaisia matkahaaveita ensi vuodelle

26.12.2021

Kuva: Adobe Stock

Olen useamman kerran kuluvan kuukauden aikana saanut itseni kiinni haaveilemasta reissuista jonnekin kauemmas – ulkomaille asti. Tämä on ehkä hieman uutta, sillä korona on pitänyt huolen siitä, että matkailu on tapahtunut Suomen rajojen sisäpuolella. Nyt olen kuitenkin päässyt lukemaan monen matkabloggaajakollegan kirjoituksista ympäri maailmaa, joten olen itsekin alkanut suunnata katsetta varovaisesti ulkomaille. Miltä ensi vuoden matkasuunnitelmat tai oikeastaan matkahaaveet tällä hetkellä näyttävät?

1. Makedonia

Sattumaa tai ei, mutta olen nyt törmännyt useamman kerran Makedoniaa (tark. Skopjea) koskeviin blogipostauksiin. Ehkä kaikki se hämmennys, mitä kaupunki tuntuu vierailijoissa aiheuttaneen jollain tapaa kiehtoo minua. Lisäksi lennot Turusta ovat pelkkää plussaa! Olisi hauska päästä näkemään, millaisia fiiliksiä ja hämmennystä kaupunki aiheuttaa. Haaveilen samalla reissulla pääseväni myös Matka-kanjoniin melomaan, nousemaan Vodno-vuorelle ihailemaan näköaloja ja Millenium-ristiä sekä käyskentelemään Ohridjärven rantaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

2. Portugali

Portugaliin piti matkata jo vuonna 2020, mutta matkan peruuntumisen syytä tuskin tarvitsee erikseen edes sanoa? Olin tässä koronakaaoksessa ehtinyt jo unohtaa koko maan, mutta päädyimme eräänä iltana katsomaan Avara luontoa, jossa aiheena oli Portugali. Huokailimme sohvalla kilpaa ja hoimme koko ajan toisillemme, että tuonne on pakko päästä. Luonto näyttäytyi ohjelmassa ihanan monipuolisena (ja pakko näin heppatyttönä sanoa, että viimeistään siinä vaiheessa, kun ruudulle tärähti villihevoslauma, niin meikäläinen oli myyty).

3. Norja

Maa, joka tuskin erityisemmin esittelyjä tai perusteluja kaipaa? Norjassa tuli käytyä viime vuonna, ja maa vei minut täysin mukanaan. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti, tarkoituksena olisi lähteä Norjaan samoilemaan ja huiputtamaan vuoria loppukesästä tai alkusyksystä. En malta odottaa, että pääsen näyttämään maan miehelleni, joka ei ole Norjassa vielä koskaan käynyt!

4. Viro

Maan päätyminen tälle listalle saattaa johtua siitä, että elättelin toiveita sen suhteen, että ehtisin Tallinnan joulutorille ennen jouluaattoa… En ehtinyt, mutta ehkäpä ensi jouluna? Muuten Viro alkaa olla maana jo melko hyvin koluttu, mutta itäosassa on vielä kohteita, joissa haluaisin päästä käymään. Lisäksi haluaisin päästä päivittämään muutamia vanhoja kuvia Viron reissuilta.

5. Kotimaan kohteet: Ruka & Ahvenanmaa

Ahvenanmaalla piti käydä jo kesällä, mutta jotenkin alkoi ahdistaa se some-hypetyksen määrä. Päätimme lykätä reissua syksymmälle, mutta niin siinä taas kävi, että syksyn työkiireet veivät mennessään, emmekä koskaan päässeet Ahvenanmaalle asti. Ajattelin ensin, että reissumme Ahvenanmaalle ajoittuisi ehdottomasti keväälle tai kesälle, mutta olen alkanut hiljalleen lämmetä myös talviseikkailulle – se kun on Ahvenanmaalla vielä kokematta. Rukalle taas olisi tarkoitus suunnata heti alkuvuodesta, ja tämä onkin listan ainoa melko varmasti toteutuva reissu. Ainakin mökki on jo varattu ja maksettu, joten toivoa sopii, että pääsemme pelipaikalle asti!

Miltäs teidän matkahaaveet tai -suunnitelmat ensi vuodelle näyttävät?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
18 Kommenttia