Aivan Rukan hiihtokeskuksen vieressä sijaitseva Juhannuskallio on saanut nimensä siellä aikoinaan vietetyistä juhannusjuhlista. Kallio kuuluu Valtavaara-Pyhävaaran luonnonsuojelualueeseen ja sen laelta avautuu upeat näkymät eri puolille Kuusamoa – jopa Venäjälle saakka.
Juhannuskallio on helppo kohde aivan Rukatunturin kupeessa. Sellainen, jossa voi piipahtaa ohikulkumatkalla tai jonne jaksaa hipsiä puoliunessa ihailemaan auringonnousua. Paikalle päästäkseen ei myöskään tarvita erityisiä suunnistustaitoja: riittää, että ajaa vain Juhannuskalliontien loppuun. Hotellin vasemmalta puolelta lähtee merkitty, noin 300 metriä pitkä reitti, joka kuljettaa vierailijaa jylhissä tunturimaisemissa ja vie lopulta Juhannuskallion jyrkänteelle. Takaisin tullaan samaa reittiä. Matkan varrella on jonkin verran nousua, ja erityisesti talviaikaan lumi tekee kulkemisesta paikoitellen haastavaa (varsinkin, jos astut epähuomiossa polulta ohi ja uppoat kunnolla lumihankeen), mutta pääasiallisesti reitti on varsin helppokulkuinen.
Talvella kohteeseen pääsee rajoituksetta, mutta kesäaikaan lakialueella on liikkumiskielto 1.4.-15.8. Alueella tulee liikkua valmiita polkuja pitkin, jottei kasvillisuus kuluisi eivätkä uhanalaiset kasvit vahingoittuisi.
Juhannuskallion maisemat ovat mielettömät. Kallion laelta avautuu avara näkymä Kuusamon ja Venäjän suuntaan. Metsää, järviä ja lampia näkyy silmänkantamattomiin. Ja jos sopivasti kääntää selkänsä, Rukan hiihtokeskus jää piiloon, jolloin maisemaa hallitsee vain Kuusamon kaunis luonto. On helppo kuvitella olevansa erämaassa, kaukana asutuksesta.
Jäätävästä tuulesta huolimatta silmä lepää Koillismaan maisemissa. Tykkylumipuiden pilvimäiset siluetit luovat paikkaan oman satumaisen tuntunsa. Kello lähestyy kahta, ja valo alkaa vähentyä. Taivaanranta värjäytyy vaaleanpunaiseksi hattaraksi ennen sinistä hetkeä. Kerrankin olemme liikkeellä oikeaan aikaan. Kuu nousee horisonttiin, ja Juhannuskallio alkaa hiljentyä, kun vierailijat palaavat takaisin parkkipaikalle.
Yritämme lennättää dronea, mutta tuuli on yltynyt aivan liian kovaksi. Sormet jäätyvät ennätysvauhtia ja kuvaaminen on haastavaa. Heittelemme kameraa aina seuraavalle, jotta saamme vuorotellen lämmiteltyä näppejämme edes hetkeksi. Ihailemme maisemia ääneen ja yritämme ikuistaa ne paitsi muistikortille myös mieliimme. Valo alkaa kadota, ja meidänkin on pakko lähteä tarpomaan takaisin autolle.
Olin lukenut Juhannuskalliosta paljon ennen vierailuamme ja ihaillut siellä napsittuja kuvia eri vuodenajoilta. En selvästikään ole ainoa, johon paikka on tehnyt vaikutuksen. Seistessäni siellä lumen keskellä olin hurjan kiitollinen, että ensimmäinen reissu tänne ajoittui juuri talviaikaan: Kaikkialla oli hurjan kaunista ja mieli lepäsi. Paitsi maisemissa myös hiljaisuudessa. Sillä vaikka kalliolla tuli ja meni porukkaa, yleistunnelma oli varsin rauhallinen.
Mahtavien maisemien lisäksi Juhannuskallio on myös huippupaikka revontulten ihasteluun. Meilläkin oli suunnitelmissa kiirehtiä juuri sinne, mikäli leimut olisivat osuneet kohdalle. Mutta kuten viimeksi, emme tänäkään vuonna päässeet ihailemaan revontulia, sillä taivas pysyi pilvessä koko viikon.
No mutta, revontulia tai ei, niin Juhannuskallio on mieletön retkikohde, jonne kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos Rukalla liikkuu!
