kylpylä

Moni on varmasti törmännyt  mielettömiin kuviin Järvisydämestä. Kylpylän vesi hohtaa turkoosina ja suorastaan kutsuu pariskuntia kaulailemaan poreisiin. Maisemasviiteistä taas on mielettömät näköalat Saimaalle. Ja jos vielä hyvä tuuri käy, revontulet tanssivat ylläsi juuri, kun olet menossa nukkumaan ja voit ihailla luonnon taidenäytöstä suoraan sängystä. Kaikista markkinointikuvista huokuu tyylikkyys, luksus ja helppo elämä. Unohtumaton irtiotto arjesta, jonka vertaista saisi muualta Suomesta etsiä. Järvisydämestä tulivat mieleen adjektiivit uskomaton, unohtumaton ja ainutlaatuinen. Vaan eipä tule enää. Tai no, unohtumaton pitää kyllä edelleen paikkansa.

Suuntasimme Järvisydämeen tarkoituksenamme viettää siellä unohtumaton vuorokausi ja samalla juhlia mieheni syntymäpäivää – romanttisesti ja ihan vaan kahdestaan. Juuri niin kuin Järvisydän itseään markkinoikin. Varasimme (koronan takia) suoraan huoneeseen toimitettavan kynttiläillallisen etukäteen, jota ennen oli tarkoitus nauttia kylpylästä mahdollisimman pitkään. Seuraavalle päivälle olimme vuokranneet fatbiket, sillä halusimme paitsi päästä testaamaan jotain uutta aktiviteettia myös tutustua alueen lähiluontoon.

Suuria suunnitelmia siis, mutta mikä oli lopputulos? Miten paikka vastasi odotuksiamme ja miten viihdyimme Järvisydämessä? Rehellisesti sanottuna huonosti. Kylmyys vaivasi koko reissun ajan, olimmepa huoneessa, altaassa tai saunassa, eivätkä maisemasviitin näkymätkään kehuja ansainneet.

Maisemasviitistä pääsi ihastelemaan parkkipaikkaa ja naapurimökkejä

Te, jotka olette nähneet kuvia Järvisydämestä, mitä teille tulee maisemasviitistä mieleen? Itse ainakin yhdistin maisemasviitin (nimensä mukaisesti) kauniisiin maisemiin, omaan rauhaan ja mahdollisuuteen bongata revontulia sekä tilaisuuteen elellä verhot auki, sillä naapureita tai ohikulkijoita ei olisi lähettyvillä. Vähänpä tiesin. Järvisydämessä (, kuten monessa muussakin vastaavassa paikassa) mökit on rakennettu vieri viereen ja vain harvasta mökistä on edes siedettävät näköalat. Meidän maisemasviittimme sijaitsi ylärivin keskellä, mikä tarkoitti sitä, että etuikkunoista näkyi parkkipaikalle ja sängystä taas oli suora näköyhteys naapurimökkeihin. Keittiönkään ikkunoiden sälekaihtimia ei tehnyt kummemmin mieli pitää auki, sillä ikkunan alla käveli tai pyöräili koko ajan porukkaa. Myös äänieristys tuntui heikohkolta, sillä ulkoa tulevat puheet ja liikkeet kuuluivat melko hyvin sisälle. Sympaattinen ja tunnelmallinen sisustus (muun muassa kiva takka) jäivät ehkä hieman mökin muun toimimattomuuden varjoon. Sviittimme yksikään rullaverho ei toiminut, vaan jouduimme käsipelillä kieputtamaan verhoja ylös ja alas. Ilmastointilaite veteli äänestä päätellen viimeisiään ja luvattu keittotila piti sisällään mikroaaltouunin, minimaalisen jääkaapin ja tiskialtaan. Liettä ei ollut, ja Cupsolo-keittimen jokaisesta kapselista olisi pitänyt maksaa euro. Yleensä näitä kuuluu edes muutama huoneen hintaan, mutta ei Järvisydämessä. Hanasta tuli sentään ilmaista vettä, haha.

Oman lisämausteensa elämykseen toivat myös kylmä kylpyhuone (, jonka lattian vuorasimme lopulta pyyhkeellä), jonka lämmitys oli henkilökunnan käsissä sekä viimeisiään vetelevä ilmalämpöpumppu, joka alkoi kolmen aikaan aamuyöllä elää omaa elämäänsä. Heräsimme jäätävään kolinaan, emmekä saaneet laitetta mitenkään sammutettua. Noin tunnin verran kuuntelimme epämääräistä korinaa, kilinää ja kolinaa. Kun laite lopulta hiljeni, me jäimme sänkyyn pyörimään, emmekä saaneet uudestaan unta kuin vasta kuuden aikaan aamulla.

Kylpylässä viileää vettä ja hailakat löylyt

Kylpylää odotimme reissultamme varmasti eniten. Vaikkei meistä kumpikaan ole kummoinen kylpijä, antoi Järvisydän kuitenkin pientä toivoa siitä, että mekin löytäisimme sisäiset lillujamme ja osaisimme rauhoittua nauttimaan hetkestä. Tuntui isolta plussalta, että pääsimme nauttimaan kylpylästä aikuisten kesken, sillä kuuden jälkeen kylpylä sulkee ovensa alaikäisiltä.

Ensimmäinen pettymys kylpylän puolella koettiin altaiden kanssa. Niitä ei juuri ollut aikuisille tarjolla: yksi suurempi allas, joka oli harmillisen matala sekä pikkuriikkinen poreallas. Ulkoa olisi löytynyt vielä muutama kylmäallas lisää, mutta sisätilojenkin altaat olivat sen verran viileitä, ettei ylimääräinen itsensä palelluttaminen enää oikein innostanut. Korona-aikaan kylpylässä mahtui liikkumaan ja uiskentelemaan ihan kivasti, mutta voin kuvitella, että normiaikana on ruuhkaa. Tilat ovat kuitenkin melko pienet ja käytävät ahtaita.

Saunoja kylpylän puolelta löytyy kaikkiaan kuusi: hakosauna, hamam-sauna, höyry-, infrapuna- ja kivisauna sekä näköalasauna, josta nimensä mukaisesti aukeaa (ainakin jonkinlaiset) maisemat Saimaalle. Höyrysauna oli näistä oma lempparimme, sillä se oli saunoista ainoa, jossa oli oikeasti kuuma. Muut saunat jäivät hailakoiksi tai kylmiksi – siitäkin huolimatta, että mieheni heitti hakosaunassa kiukaalle kaksi kiulullista vettä… Useimpien saunojen ovessa oli myös lappu, jossa kävijämäärä rajoitettiin yhteen seurueeseen kerrallaan. Hieno ja tärkeä ele näin korona-aikana, mutta mitäpä veikkaatte, nauttivatko paikalla olleet suomalaiset pitkät löylyt unohtaen tyystin muut vierailijat? Esimerkiksi maisemasaunaan oli koko ajan jonoa, joka ei liikkunut lainkaan, sillä saunojilla ei ollut mikään kiire poistua, vaikka he varmasti näkivät ulkopuolella olevat jonottavat ihmiset…

Saunojen ja altaiden lisäksi kylpylästä löytyy myös suolahuone ja allasbaari sekä muutama hengailupaikka. Kävimme testaamassa suolahuoneen, mutta halvimpine mahdollisine muovituoleineen se ei tehnyt suurta vaikutusta. Allasbaari taas ei ollut koronan takia auki. Sieltä sai kuitenkin ilmaiseksi vettä (jippii) ja hedelmämukit, jotka sisälsivät kaksi siivua appelsiinia ja pienen palan banaania. Kiva ele, mutta ei se tuollaisenaan allasbaaria korvannut.

Ja ettei homma mene pelkäksi valittamiseksi, niin pakko mainita kylpylän hyvistäkin puolista. Tykkäsin erityisesti myrskysuihkuhuoneesta, jossa oli tarjolla erilaisia suihkuvaihtoehtoja. Sain pari kertaa saavillisen jääkylmää vettä niskaani, ja nöyränä täytyykin pahoitella aiheuttamaani meteliä.

Jäähtynyttä, ylihinnoiteltua ruokaa ja pieniä annoksia

Kuten 10 matkailufaktaa minusta -postauksessa paljastin, en oikeastaan ikinä syö reissussa ulkona. Sen sijaan tykkään tehdä itse ruokani, sillä silloin harvoin tulee maksettua ”turhasta”. Tällä kertaa halusimme kuitenkin panostaa ja tilasimme kynttiläillallisen huoneeseen. Odotukset nousivat jälleen kerran korkealle (siitäkin huolimatta, ettei annosten sisältöön päässyt vaikuttamaan mitenkään), mutta pettymys oli suuri, kun lopulta saimme illallisen (44,90 e / hlö, ei sisällä juomia) sekä seuraavana aamuna aamiaisen (sis. hintaan) eteemme.

Aloitetaan illallisesta. Alkuruokana oli punajuuri-vuohenjuustokeittoa ja päälle hunajapaahdettua auringonkukansiementä. Vaaleanpunainen keitto oli ehdottomasti illallisen parasta antia, ja jopa jäähtyneenä (termospullokuljetuksesta huolimatta) se maistui hyvältä. Harmillisesti keittoa ei ollut tarjolla muutamaa lusikallista enempää ja Ikea-lautaset tulikin puhdistettua erityisen tarkasti, haha. Pääruokana oli yrttimarinoitua peuranpaistia ja nautaa, tummaa katajanmarjakastiketta ja maa-artisokkapyreetä sekä pari hassua palaa rakuunavoissa paahdettua selleriä ja porkkanaa. Meidän annoksessamme ei ollut nautaa ollenkaan, joten peuralla mentiin. Katajanmarjakastike oli kipattu yhden peuranpaistisiivun päälle, joten siitä ei riittänyt paljoa kerrottavaa. Maa-artisokkapyre taas oli kylmää, eikä mikro tietenkään tehnyt sille enää oikeutta. Makuelämys jäi siis melko valjuksi, kun mikään ei oikein maistunut miltään. Jälkiruuaksi oli pienet nokareet suklaa-tuorejuustobrownieta, vadelmamoussea, karamellisoitua saksanpähkinää ja vadelmamelbaa. Jälkkäriannokset jatkoivat samaa minimaalista kokoluokkaa – saatiin nyt kuitenkin maistaa. Onneksi meiltä löytyi retkimakkarat jääkaapista, sillä niille tuli vielä illallisen jälkeen käyttöä. Mussutimme pimenevässä illassa  kylmiä makkaroita ja toivoimme todella, että aamupala olisi runsaampi.

Seuraavana aamuna pääsimme puoli yhdeksän aikaan kokemaan myös Järvisydämen aamupalan, joka sekin tuotiin ovelle kestokassissa. Mitä sieltä sitten lopulta löytyikään? Kaksi karjalanpiirakkaa, kaksi palaa tummaa leipää, rieskat, kolme suolakurkkusiivua (, jotka olivat pyörineet laatikossa niin, että kaikki maistui enemmän ja vähemmän suolakurkulle), muutama tomaatti-, kurkku ja salaattisiivu, kummallekin yhdet napit voita (leipää oli kuitenkin kolme palaa henkilölle…), yhdet minitetrat maitoa (, jotka eivät riittäneet mihinkään), yhdet teepussit ja kapselikahvit, pienet jogurttipurkit (, joiden makuun ei tietenkään voinut vaikuttaa) sekä muutama leikkele- ja juustosiivu. Toiseen rasiaan oli pakattu haaleaa munakokkelia sekä muutamat prinssinnakit ja pekonisiivut. Tämän rasian luovutin suosiolla kokonaan miehelle, sillä hänellä oli edellisillalta jäänyt aikamoinen nälkä, eikä rasiassa muutenkaan ollut kuin (max) yhden ihmisen annos. Naurettavinta oli se, että meille (kahdelle aikuiselle) tarjoiltiin kaksi omenasiivua ja kolme viipaletta appelsiinia! Ei siis edes yhden kokonaisen hedelmän vertaa… Tässä kohtaa huumorintaju alkoi olla jo (varsinkin miehellä) koetuksella.

Tässäpä ilmainen(!) vinkki vitonen kaikille Järvisydämeen matkaaville: omat eväät kannattaa ottaa mukaan – ja huomioida, että ainakin maisemasviitissä on minimaalinen jääkaappi eikä liettä ollenkaan. Mikro sentään löytyy.

Kai jotain positiivistakin?

Vaikka valituslista onkin tässä kohtaa jo melkoinen, haluan kuitenkin nostaa esille myös positiiviset kokemukset reissustamme. Ensiksi on pakko mainita Järvisydämen hienot puitteet. Esimerkiksi kylpylän ulkonäkö on aivan omaa luokkaansa, eikä vastaavaa varmasti löydy ainakaan samoilta korkeuksilta Suomesta. Jos katsotaan myös puhtaasti pelkkää sisustusta (, eikä keskitytä esimerkiksi kylmään kylpyhuoneeseen, äänekkääseen ilmalämpöpumppuun tai ei-niin-vaikuttaviin maisemiin), niin ovathan huoneet hienoja ja erikoisia, siitä ei pääse mihinkään. Ehkä juuri se Järvisydämessä häiritseekin: kaikkialla on lähtökohdat huippukokemuksiin ja -elämyksiin, mutta toteutus on jäänyt vajaavaiseksi, ja ainakin meistä tuntui, ettei hommia ole viety loppuun asti.

Toisen plussapisteen Järvisydän saa ehdottomasti ekologisuudestaan ja siitä, miten sitä on pyritty pitämään mukana kaikkialla: niin lämmityksessä kuin sisustuksessakin, ja alueelta löytyy useita monipuolisia kierrätyspisteitä. Löytyypä paikalta Joutsenmerkkikin. Lisäksi kylpylässä hyödynnetään infrapunavaloa veden puhdistuksessa tujujen myrkkyjen sijaan ja valaistuksesta huolehditaan liiketunnistimin varustelluilla LED-valaisimilla. Nettisivujen mukaan ravintoloissa tarjoiltava ruoka on myös vastuullisesti tuotettua. Paljon hyviä juttuja, joita ainakin itse asiakkaana arvostan suuresti!

Loppuun haluan mainita vielä positiivisen ja leveällä savon murteella tarjoillun asiakaspalvelun! Kaikesta kurjuudesta huolimatta ei v*tuttanut yhtään niin rankasti, kun vastassa oli iloisia asiakaspalvelijoita! Myös savoksi kirjoitetut opasteet ja infotaulut olivat kiva lisä, ja huomasin jääväni lukemaan niitä välillä ihan omaksi huviksi.

Siinäpä meidän kokemuksia Järvisydämestä. Koetin tätä postausta varten etsiä muiden vastaavia kokemuksia paikasta, mutta en löytänyt. Suurin osa blogipostauksista oli esimerkiksi tehty kaupallisessa yhteistyössä, ja tiedän vaikuttajamarkkinointihommia tehneenä, minkälaisia vaatimuksia tällaisille yhteistöille voi olla. Tuntuu kuitenkin hassulta, että todella olisimme ainoat paikkaan pettyneet. Instagramin puolella sainkin sitten useampia yksityisviestejä, joissa kerrottiin, että omat kokemukset olivat olleet samantapaisia kuin meillä ja ettei paikka oikein vastannut sitä, mitä kuvat ja mainokset antoivat ymmärtää.

Pakko myöntää, että meinasin itsekin aluksi mennä siitä, mistä aita on matalin ja julkaista sekä Instagramiin että tänne blogiin vain tarkoin rajattuja kuvia, jotka jatkaisivat Järvisydämen tuttua ”luksuslinjaa”. Olin kuitenkin kotiinlähdön aikaan niin kiukkuinen ja pettynyt, että vannoin pyhästi tuovani omat tuntemukset ja ajatukset rehellisesti esiin kanavissani – kuten olen aina ennenkin tehnyt. Ja reiluuden nimissä annoin palautetta tietenkin myös suoraan Järvisydämen väelle.

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, onko teistä joku käynyt Järvisydämessä ja jos on, niin millaisia kokemukset ovat olleet. Osuiko meille vain superpa*ka viikonloppu kaikkine kiemuroineen vai onko muilla samanlaisia kokemuksia?