Browsing Category

kylpylä

Budapest kylpylä Unkari vinkit

Széchenyin kylpylä Budapestissa on elämys

25.12.2022

Mahtipontinen keltainen rakennus, ulkoaltaat ja shakinpelaajat. Varmasti moni Budapestin kuvia ihaileva on törmännyt kuviin Széchenyin kylpylästä. Kuumat lähteet kiinnostivat meitäkin, joten oli selvää, että reissulla tulisimme käymään myös Budapestin kylpylässä. 

Széchenyin kylpylä on valmistunut vuonna 1913 ja se on yksi Euroopan suurimmista termaalikylpylöistä ja ehdottomasti Budapestin suosituin ja monipuolisin. Lähempänä keskustaa löytyy Gellértin kylpylä ja Rudas-kylpylä, mutta ne eivät miljööllään. Varsinkin Rudas on hieman karussa paikassa vilkkaiden autoteiden välissä. Széchenyin kylpylä taas sijaitsee hieman kauempana, Pestin puolella kaupunginpuistossa Sankarien aukion takana uusbarokkilaisessa rakennuksessa ja sinne pääsee kätevästi metrolla, taksilla tai bussilla.

Vaikka kylpylän tunnistaa kaukaa ja sinne on jo siksi helppo suunnistaa, itse kylpylään pääseminen oli varsin sekava operaatio. Pihalla parveili kymmenittäin turisteja, ja hetken jo luulimme, että he kaikki jonottivat sisään kylpylään. Paikalle kurvaava turistibussi kuitenkin tuli muutamaa minuuttia myöhemmin ja poimi tyypit kyytiinsä.

Sisälle päästyämme tajusimme varsin pian, että jokainen asia ja palvelu piti ostaa erikseen ja eri tiskiltä: pääsyliput, hieronnat, pyyhkeet ja rantasandaalit… Bongasin onneksi sisääntulon luota lippuautomaatin, joka säästi meiltä paljon aikaa. Sitä ei ”mainostettu” mitenkään eikä kukaan henkilökunnasta ohjannut jonottajia sinne, mutta päätin riskillä lähteä koettamaan. Lipun ostaminen onnistui näppärästi, mutta sen jälkeen jouduimme siirtymään ensin rannekejonoon ja sieltä ”varustejonoon” (sandaaleja ja pyyhkeitä varten), joten saimme seisoskella jonossa ihan tarpeeksi. Emme olleet tajunneet ottaa pyyhkeitä mukaan, sillä olin aiemmin lukenut, että niitä olisi mahdollista vuokrata kylpylässä. Ilmeisesti tieto oli vanhentunut, sillä tiskin takana palveleva vanhempi nainen tiuskaisi heti alkuun, että kaikki pitää ostaa erikseen. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Kun olimme saaneet flipflopit ja pyyhkeet ostettua, oli aika suunnata pukukopeille, jotka toimivat omalla rannekkeella. Pukukaapit olivat varsin tilavia, mutta pukuhuoneissa oli ahdasta – ja kuuma. Hiki vaan virtasi, kun yritin taiteilla uimapukua päälle samalla, kun väistelin muita kylpylävieraita. Kylpylän henkilökunta kävi tuon tuosta kurkkimassa ovelta, joko huoneessa olisi sen verran tilaa, että sinne voisi ohjata uusia tulijoita. Aluksi kaaos ahdisti, mutta siihen tottui lopulta yllättävän helposti. 

Lukuisia altaita ja saunoja

Széchenyin kylpylässä on lukuisia erilaisia altaita sekä sisällä että ulkona. Kylpylän vesi tulee kuumista lähteistä ja altaat lämpenevät luonnon voimalla. Altaiden lämpötilat vaihtelivat 18-38 asteen välillä: kuumimmat altaat löytyvät luonnollisesti ulkoa ja viileämmät sisätiloista. Veden haju oli joissakin sisäaltaissa epämiellyttävä ja joissakin altaissa kellui jopa kasvinosia. Tämä johtunee kuumasta lähteestä tulevasta vedestä, joka mineraalien ja vulkaanisen alkuperänsä vuoksi voi tuoksahtaa vahvalle rikille.

Altaiden lisäksi kylpylässä on myös useita saunoja: infrapunasaunoja, hyörysaunoja ja aromisaunoja. Suomalaiselle saunalle oli ihan oma erillinen osastonsa, josta löytyi saunan lisäksi kylmäallas sekä jättimäinen jääastia, johon oli tehty jäähilettä. Ihmiset hieroivat itseensä kylmää ja karheaa jäähilettä viilentyäkseen löylyjen jälkeen. Kylmäallas taas näytti tuottavan ihmetystä, eivätkä kaikki voineet käsittää, kuka hullu haluaisi mennä sinne, kun tarjolla oli lämpimiäkin altaita. Me taas emme voineet käsittää, miksi niin moni halusi (tai suostui) saunomaan haaleissa, melkein viileissä, löylyissä.

Saunojen ja altaiden lisäksi ja lisämaksua vastaan kylpylässä olisi ollut tarjolla myös erilaisia ja eripituisia hierontoja sekä kylpemistä oluttynnyreissä. Erityisesti oluttynnyri tuntui kiinnostavan miespuolista väkeä – jostain syystä. Sen hintaan kuului siis myös oluen juontia 45 minuutin ajan.

Altaille sen sijaan olisi saanut tuoda omia eväitä ja juomia, mutta emme me sitä tietenkään etukäteen tajunneet. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä kylpylästä löytyi kioskeja ja ravintoloita, joista sai ostaa juomaa ja pientä naposteltavaa, kuten täytettyjä leipiä, sipsiä ja makeisia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

10 vinkkiä kylpylään ensi kertaa suuntaavalle

1. Liput kannattaa varata etukäteen – tai ainakin ostaa automaatista. Itse suhtauduin lippujen varaukseen hieman epäluuloisesti: ei kai joulukuussa nyt mitään ruuhkia näin sesongin ulkopuolella olisi? Mutta voin kertoa, että oli…

2. Ota mukaan kaikki mahdolliset varusteet – halutessasi myös eväät. Ilmeisesti joskus kylpylästä on voinut vuokrata esimerkiksi pyyhkeen, mutta nykyään se ei onnistu. Kaikki on ostettava erikseen; flipflopit, uikkarit, pyyhkeet, kylpytakit, suihkulakit… Ja totta kai, kunnon turistihinnalla. Lisäksi altaille voi näkemäni perusteella raahata lähes mitä tahansa: eväät, shakkipelin, ulkoiluvaatteet, kirjan, tietokoneen…

3. Ja jos eväitä ei ole matkassa, kannattaa ottaa muovinen pussukka kännykälle ja rahoille. Kylpylässä oli jonkinlainen allasbaari ja kahvila, joista sai virvokkeita ja pientä syötävää, joten on kiva ettei tartvitse aina lähteä kaapille hakemaan rahaa, kun haluaa ostaa jotain.

4. Pukuhuoneet ovat pienet ja ruuhkaisat. Jos voit, osta itsellesi oma pukukoppi. Pukuhuoneet olivat ehdottomasti kylpylän ahdistavin kokemus. Yleiset pukuhuoneet ovat melko pieniä, eikä laskutilaa ole paria penkkiä enempää. Tarjolla on useita lokeroita, joihin mahtuu loistavasti tavaraa. Meillä esimerkiksi oli kaikki mukana, sillä suuntasimme kylpylästä lentokentälle. Pukuhuoneiden lisäksi kylpylässä on tarjolla yksityisiä pukukoppeja, joita voi vuokrata erillistä maksua vastaan. Olisin kovasti halunnut meille sellaisen, mutta liput myytiin loppuun jo useita päiviä aikaisemmin…

5. Varaudu siihen, että saunat ovat suomalaiseen makuun viileitä. Kiersin kaikki kylpylän saunat, eikä yksikään niistä ollut omaan makuuni tarpeeksi lämmin. Päinvastoin. Haaleassa saunassa istuessa tuli lähinnä kylmä. Ei siis kannata odotella mitään kotisaunan veroisia löylyjä!

6. Hygieniataso niin ja näin. Allasalueella hiusten tulisi olla kiinni ja meikkien pestyinä. Todellisuudessa moni lillui altaissa täydessä tällingissä tukka hulmuten. Altaiden välillä tulisi myös huuhdella jalat, mutta aika moni loikki huuhtelualtaan yli suoraan isoon altaaseen. Myöskään peseytyminen ennen allasta ei kuulunut kovinkaan monen ohjelmaan, eikä siihen mielestäni myöskään ohjeistettu. Suosittelen siis ottamaan mukaan ripauksen seikkailuhenkeä – ja flipflopit!

7. Lapsia ei kylpylässä näkynyt. Budapestin kylpylöitä ei suositella alle 14-vuotiaille, mutta käsittääkseni Szechényin kylpylään olisivat myös lapset tervetulleita. Lapsia kylpylässä ei kuitenkaan näkynyt. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

8. Kurkistele rohkeasti ovien taa. Suurin osa kylpylän opasteista on vain unkariksi, joten aina edes villi mielikuvitus ei riittänyt selvittämään, mitä suljettujen ovien takana olisi. Kannattaa siis rohkeasti availla ovia ja kurkistella, mitä kaikkea kylpylästä löytyykään!

9. Älä pelästy eksoottista hajua tai altaissa ajelehtivia kasvin osia – kaikki kuuluu asiaan. Mitäpä sitä kiertelemään, kylpylässä haisee ajoittain melko pahalle ja toisinaan altaisiin nousee kasvin osia. Tämä kaikki kuuluu kuitenkin asiaan (luonnonvedessä kun kylvetään), joten niihin ei kannata kiinnittää liiaksi huomiota.

10. Varaudu ruuhkiin, selfiekeppeihin ja tietynlaiseen sekasortoon. Suosittelen lämpimästi laskemaan sataan ennen kuin astuu kylpylän ovista sisään. Rauhallinen rentoutumishetki on nimittäin toiveajattelua – sen verran ruuhkaa kylpylässä on. Selfiekepit heiluvat ja kaikkialla tuntuu olevan ainakin hetkellinen kaaos. Mikä kuitenkin on positiivista, niin menoon tottuu melko nopeasti. Ja vaikka pukuhuoneissa tai kahvilassa olisikin ruuhkaa, useat altaat ja saunat onneksi hajauttavat porukkaa tehokkaasti.

Onko Széchenyin kylpylä sulle tuttu? Meille tämä oli tällainen kerran elämässä -kokemus. Ihan hauska ja mielenkiintoinen, mutta kerta riitti. Itseäni ehkä hieman ärsytti väenpaljous sekä se, että saunoihin piti paikoitellen jonottaa pitkiäkin aikoja. Voin vain kuvitella, miten villiä meno on kesäaikaan, kun turisteja on entistä enemmän liikkeellä.

kylpylä Turkki vinkit

Turkkilainen sauna eli hamam – mitä ja miten?

28.4.2022

Turkissa ei voi olla törmäämättä perinteiseen turkkilaiseen kylpylään eli hamamiin, jolla on pitkät historialliset perinteet keskiajalta saakka. Kylpylät olivat suosittuja jo ottomaanien valtakauden aikaan (1299–1923) ja niitä perustettiin nopealla tahdilla sekä hygieenisistä että sosiaalisista syistä. Kylpylät olivat suosittuja tapaamispaikkoja erityisesti naisten keskuudessa, sillä aikoinaan heidän elämänsä rajoittui pitkälti oman kodin seinien sisäpuolelle. Vielä nykyäänkin hamam tarjoaa peseytymisen ja rentoutumisen lisäksi kurkistusreiän turkkilaiseen historialliseen arkkitehtuuriin ja Turkin vanhaan kulttuuriperinteeseen.

Aiemmin hamamia käytettiin lähinnä juoksevan veden puutteen vuoksi, mutta nykyäänkin turkkilaiset käyvät säännöllisesti siellä rentouttamassa kehoaan ja mieltään – eikä pesusta usein joudu maksamaan kovinkaan paljoa. Mitä taas tulee meihin suomalaisiin, pesukokemus saattaa aluksi tuntua oudolta ja tunkeilevalta – ehkä jopa nololta. Hermoilu on kuitenkin useimmiten ihan turhaa, sillä parhaimmillaan hamam on todella rentouttava ja miellyttävä kokemus.

Turkkilaisen saunan historiaa

  • Turkin vahva kylpyläkulttuuri linkittyy vahvasti islamiin ja se kuuluu täydentävänä osana moskeijoihin. Uskontoon liittyvät peseytymiset hoidetaan hamamissa, eikä muslimi voi mennä rukoilemaan moskeijaan ellei ole peseytynyt sitä ennen kunnolla. Aikojen alussa profeetta Muhammed epäröi suositella tällaisia ”hikoilulaitoksia” Koraanissa, sillä hän ajatteli arabien vanhan tavan eli kylmässä vedessä peseytymisen, olevan parempi ja terveellisempi. Profeetta joutui kuitenkin pyörtämään päätöksensä, koska tuli vakuuttuneeksi siitä, että hikoilukylvyt lisäsivät hedelmällisyyttä.
  • Sana hamma merkitsee arabiksi kuumentaa. Heprean kielellä haman tarkoittaa olla lämmintä. Islamin hamman on saanut alkunsa jo 300-600 lukujen syyrialaisista termeistä, kylpylöistä.
  • Turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453, jolloin siellä oli 153 kylpylää ja 8 suurta termiä. Islaminuskoiset turkkilaiset olivat tutustuneet kreikkalaiseen hikoilusaunaan ja roomalaisiin kylpylöihin jo satoja vuosia. Vähitellen syntyi kaksi erilaista hamam-tyyppiä: kaplica ja ilica. Näistä ilica esiintyy kuumien lähteiden yhteydessä, joissa kuumimman huoneen (harara) keskellä on kuumavesiallas. Kaplicassa huoneen keskellä taas on hikoilukoroke.
  • Myös hieronta on kuulunut turkkilaiseen saunaan tärkeänä osana kylpemistä. Hararan keskellä on kahdeksankulmainen marmorikoroke, jonka päällä kylpijä pestään. Koroketta sanotaan napakiveksi, koska sen päällä kylpijä paljastaa pesijälleen napansa. Seinustoilla on usein myös pienempiä kammiota, joissa kylpijät voivat pestä itsensä yksityisesti.
  • Ensimmäiset hamamit nousivat aavikoille kaupunkien ulkopuolelle. Hamamit olivat avoinna kaikille säädystä katsomatta, sillä kylpylämaksu maksettiin varallisuuden ja omantunnon mukaan.

Miten hamamiin tulee varustautua?

  • Kylpyläkäyntiin ei välttämättä tarvitse varustautua mitenkään erityisemmin, sillä hamamista saa yleensä kaiken tarvittavan. Halutessaan mukaan voi pakata kylpyläolosuhteisiin sopivat kengät, kuten varvassandaalit. Usein kylpylässä on tarjolla kenkiä, mutta kokovalikoima ei välttämättä ole kovinkaan laaja, joten varsinkin isompijalkaisen kannattaa napata omat kengät mukaan. Kylpylöissä ei ole tapana liikkua paljain jaloin.
  • Hamamissa käymistä suositellaan usein heti loman alkuun: kuorittu iho toimii hyvänä pohjana rusketusta varten. Hamamin jälkeen on tärkeää suojautua aurinkorasvalla, koska kuorittu iho on arka auringolle.
  • Naiset ja miehet kylpevät perinteisissä hamamissa erillisissä tiloissa, mutta varsinkin turistikohteissa on ns. unisex-hamameja, joissa kaikki ovat samassa tilassa – ja usein alasti. Jos alastomuus tuntuu kiusalliselta, miesten kannattaa ottaa mukaan uimahousut ja naisten taas bikinit tai alushousut. Kokovartalouimapukua ei kannata ottaa, sillä sen joutuu kuitenkin riisumaan pois pesun alettua.
  • Arvotavarat, kuten puhelimet ja lompakot kannattaa jättää hotellille. Hamameissa saattaa olla lukolliset tai koodilla varustetut lokerot, mutta niiden turvallisuus on vähän niin ja näin. Pukeutumistilat vaihtelevat kylpylöissä omista pienistä pukuhuoneista lokeroihin, ja useimmissa pukuhuoneissa on myös valvontakamerat, mikä luo hommaan oman jännityksensä.
  • Kannattaa muistaa juoda – sekä ennen että jälkeen hamamin.
  • Kylpylöissä puhutaan usein vain turkkia, mutta yleensä kommunikaatio toimii hyvin esimerkiksi eleiden avulla. Turistikohteissa pärjää loistavasti myös englannilla, ja yllättävän monessa paikassa puhutaan myös saksaa.

Mitä hamamissa tapahtuu?

  • Vierailu hamamissa kestää yleensä noin 2-3 tuntia.
  • Heti hamamiin saavuttua tulee päättää, minkälaisen paketin haluaa ostaa. Vaikka olisit maksanut jo etukäteen, kannattaa varautua, että sinulle koetetaan sinnikkäästi tarjota myös lisäpalveluja. Noin 20 euron perusmaksulla saa yleensä höyrysaunan, kuorinnan ja pesun, mutta tarjolla on niiden lisäksi erilaisia hierontoja ja kasvonaamioita. Pakettien hinnat ovat usein selkeästi esillä, mutta (kuten tapoihin kuuluu) tinkaaminen kannattaa aina.
  • Yleensä hamamissa on yksi viileä huone (maslak), lämmin huone (tepidarium) ja kuuma huone (harara). Näiden lisäksi voi olla pukeutumishuone, pesuhuone, pikkuisia pesusyvennyksiä sekä kuuma- tai poreallas. Perinteisessä hamamissa ei ole kiuasta, vaan lämmitys tapahtuu lattioissa ja seinissä kulkevien kanavien avulla. Hamam lämmitetään putkijärjestelmän kautta joko puilla tai hiilillä. Joissain maissa niitä lämmitetään jopa lehmän tai kamelin lannalla tai oljilla. Kuitenkin useissa turistikohteissa on ihan tavallinen suomalainen sauna – johon tosin ei heitetä vettä.
  • Hamamissa jokaisella on oma pesijä, joka pitää vieraasta huolta alusta loppuun. Monet pesijöistä puhuvat (ainakin välttävää) englantia ja vaikka eivät puhuisikaan, ohjeet tulevat kyllä selviksi elekielelläkin. Kielimuuria ei siis tarvitse pelätä.
  • Kaikki alkaa saunasta. Kun kylpijä saa hien pintaan ja ihohuokoset auki, pesijä tulee hakemaan joko suoraan pesutilaan tai sitten sinne mennään höyryhuoneen kautta. Höyryhuonetta seuraa pesijän tarjoama läpikotainen saippuointi ja ihon kuorinta, joka tehdään kuorintakintaalla. Herkkäihoisten kannattaa varoittaa pesijää jo etukäteen, sillä ensikertalaiselle käsittely voi tuntua liian rajulta. Lisäksi lian määrä, jota ihosta irtoaa, saattaa ensimmäisellä kerralla järkyttää. Suuri osa liasta on kuitenkin kuollutta ihosolukkoa, joten häpeilyyn ei ole syytä.  Huuhteluvaiheessa vuorotellaan kuuman ja kylmän veden välillä.
  • Puhdistuksen ja kuorinnan jälkeen vilvoitellaan usein hetki viileämmässä huoneessa ennen hierontaa. Hieronnalta ei kannata odottaa mitään ammattimaista nuijintaa: se on kestoltaan melko lyhyt (lyhimmillään vain noin 10 minuuttia) ja usein sekoitus erilaisia hierontamuotoja, kuten klassista hierontaa ja kosmetologisia palveluita. Hieronnan aikana voidaan kasvoille tehdä myös naamio tai jonkinlainen kuorinta.
  • Hoidon jälkeen pesijälle kuuluu jättää tippiä: yleensä noin 20 prosenttia hoidon hinnasta.

Peruskylpy vai vähän ekstraa?

  • Hamamien hinnat vaihtelevat reilusti. Edullisimmillaan kokemuksen saa noin 20 eurolla, mutta turistien suosimat tyylikkäämmät ja ylellisemmät kylpylät voivat veloittaa kattavimmista paketeistaan jopa yli 100 euroa.
  • Kannattaa tutustua hamameihin etukäteen ja lukea myös kävijöiden ajankohtaisia arvosteluja. Sekaan mahtuu monenlaista yrittäjää, eikä kaikkien paikkojen toiminta valitettavasti kestä päivänvaloa.
  • Muista jättää tippiä pesijällesi!

kylpylä Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjalan Bomba tarjoaa aitoa karjalaistunnelmaa

20.3.2022

Kalenterissa oli kerrankin väljempää, joten päätimme lähteä hieman ex tempore seikkailemaan. Melko nopeasti paikaksi valikoitui Pohjois-Karjalan Nurmeksessa sijaitseva Bomba, josta olin lukenut paljon hyvää ja jonne olimme suunnitelleet menevämme jo syksyllä, mutta silloin aikataulut eivät antaneet periksi.

Faktat tiskiin: en ole lainkaan kylpyläihminen, eikä viimevuotinen pettymys Järvisydämessä yhtään lisännyt uskoani suomalaisiin kylpylöihin. Tällä kertaa oli kuitenkin kiva huomata olevansa väärässä, sillä Bomba kiilasi heittämällä suosikikseni! Olen siis (osin pakon sanelemana) kiertänyt useammat suomalaiset kylpylät, mutta Bomba on aivan omaa luokkaansa.

Olimme varanneet Bombalta lemmikkihuoneen, sillä Dodo oli matkassa mukana. Se on loistava reissukoira, ja jälleen kerran meno- ja tulomatkat kuluivat takapenkillä kuorsaten. Paikan päällä se suhtautui kaikkeen suurella mielenkiinnolla, häntä heiluen. Rakastan Dodon seikkailijaluonnetta. Meissä on paljon samaa: tuntuu, että reissussa levottomat sielumme jotenkin rauhoittuvat.

Huoneemme sijaitsi uuden hotelliosan ensimmäisessä kerroksessa ja siitä oli naurettavan helppoa lähteä pissattamaan Dodoa. Huone oli tilava ja sieltä löytyi kaikki oleellinen: kaksi sänkyä, pari nojatuolia, ranskalainen parveke sekä tilava kylpyhuone kuivauskaappeineen. Lisäksi huoneessa oli (ruotsinlaivamaisesti) mahdollista kääntää vielä kaksi lisävuodetta seinästä esiin. Ainoa miinus tuli heikohkosta äänieristyksestä. Jouduimme ensimmäisen vuorokauden kuuntelemaan naapurihuoneen koiraa, joka tuntui räksyttävän taukoamatta. Kun oma koira on mallia mykkä, tuntuu muiden koiruuksien haukunta todella raskaalta. Onneksi Dodo ei kuitenkaan provosoitunut, vaan pysyi hiljaa koko reissun.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Bombasta ei voi kirjoittaa ilman, että hehkuttaa myös ravintolaa ja kylpylää. Bomban oman ravintolan, Trattoria Pielisen, ruoka oli taivaallisen hyvää. Jopa tällainen ei-ravintolaihminen innostui, ja saatoin jopa saada hieman kiinni siitä, miltä täydellinen ruoka maistuu. Söimme molempina iltoina pihvit ja creme bruleet, jotka veivät kielen mennessään. Olisin varmaan nuollut lautaseni, jos olisin kehdannut. Myös aamupala tarjoiltiin Trattoria Pielisessä, ja voi juku, miten hyvää se olikaan. Perinteisen hotelliaamiaisen lisäksi tarjolla oli paljon lähialueen tuotteita, kuten aitoja ja oikeita karjalanpiirakoita. Vihdoin miehenikin pääsi maistamaan ihka oikeita karjalanpiirakoita, ja jo ensimmäisen suupalan jälkeen hän ymmärsi eron ”etelän lettuihin” verrattuna.

Ja voi jestas, itse kylpylä. Se on mieletön – ja ylitti vieläpä kaikki odotukset. Kylpylästä löytyy saunamaailma (jossa miehet ja naiset saunovat yhdessä, joten uimapuku kannattaa vetää jo pukuhuoneessa päälle), jossa on kolme erilaista saunaa: karjalaista tyyliä edustava Kyly, suomalainen Sampo sekä höyrysauna Taivaankansi. Saunamaailmasta löytyy lisäksi jalkakylpyaltaat ja elämyssuihkut, joissa saattaa saada niskaansa joko trooppista sumusadetta tai jääkylmää vettä. Kylpylän puolelta taas löytyy useita eri altaita: kuuma- ja kylmäaltaat, sisäporeallas, lastenallas ja ulkona olevat porealtaat, joilta aukeaa mielettömät maisemat suoraan Pieliselle sekä varsinainen pääallas, josta löytyy useita erilaisia hierovia suihkuja. Me nautiskelimme pitkään ulkoaltaista, joiden jälkeen (ehkä hieman yllättäen) villiinnyimme juoksentelemaan kylmä- ja kuumavesialtaan välillä. Super hauskaa ja koukuttavaa hommaa!

Bomban talo ja karjalaiskylä: historiasta tähän päivään

Bomballa nähtävyydet eivät suinkaan rajoitu hotellin ja kylpylän seinien sisäpuolelle! Vuonna 1978 valmistuneet Bomban talo ja sitä ympäröivä karjalaiskylä sijaitsevat Pielisen rannalla, aivan Break Sokos Hotel Bomban vieressä. Vaikka nykyinen Bomban talo rakennettiin puhtaasti matkailukeskukseksi, on sillä mielenkiintoinen historia.

Vuonna 1855 Jegor Bombin rakensi talon ainoalle pojalleen Kuikkaniemen kylään Suojärven rannalle. Valmistuessaan pyöröhirsitalo oli 24 metriä pitkä, 10 metriä leveä ja siinä oli kaikkiaan 27 huonetta. Tilaa kerrotaan olleen niin paljon, että taloon pääsi ajamaan hevosella sisään. Talon toiseen päätyyn Bombin rakennutti kolmikerroksisen asunnon, jossa 24 henkinen suurperhe eleli varsin tilavasti. Talon toisessa päässä asuivat perheen eläimet, ja siellä saatiin myös rehut säilöttyä. Vuosien saatossa Bomban talosta muodostui tyypillisen karjalaisen talon käsite.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Bombinin pojan Dmitrin menehdyttyä vuonna 1915, maat jaettiin hänen poikiensa kesken. Aluksi veljekset suunnittelivat talon myyntiä, mutta päätyivät lopulta purkamaan talon vuosia myöhemmin.

Kun toisen maailmansodan jälkeen Suojärven karjalaisille evakoille järjestyi uudet asuinsijat Pielisen karjalasta sekä läheisistä Kainuun kunnista, heräsi evakkojen keskuudessa ajatus oman yhteisen paikan rakentamisesta. Vuonna 1960 esitettiin ensi kerran julkisesti idea Bomban talon uudelleen rakentamisesta.

Bomban talo päätettiin rakentaa uudelleen vuonna 1975, ja samalla päätettiin myös kokonaisen karjalaiskylän rakentamisesta. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1977. Bomban talon alkuperäistä huonejakoa muokattiin hieman, ja uuteen taloon rakennettiin muun muassa navetan tilalle ravintolasali, jotta se palvelisi paremmin käyttötarkoitusta. Uusi ja entistä ehompi Bomba vihittiin käyttöön vuonna 1978. Nykyään Bomban talossa toimii ravintola, jossa tarjotaan karjalaista perinneruokaa. Harmillisesti se on näin talviaikaan auki vain viikonloppuisin, emmekä siis päässeet tutustumaan siihen lähemmin. Lisäksi luin, että karjalaiskylässä on kesäisin tori, josta voi ostaa karjalaisia herkkuja, kuten sultsinoita, vatruskoja ja karjalanpiirakoita. Bomban talossa järjestetään myös näyttelyitä ja teemapäiviä.

Vaikkemme päässetkään ihailemaan Bomban taloa sisältä, karjalainen arkkitehtuuri teki jo ulkopuolelta suuren vaikutuksen. Tuntui, että mitä pidempään rakennuksia tuijotti, sitä enemmän huomasi tarkkaan mietittyjä, pikkutarkkoja yksityiskohtia, jotka hurmasivat värikkyydellään ja tarkkuudellaan.

Tsasouna ja valkeiden ristien meri

Bomban talon välittömään läheisyyteen rakennettiin myös ortodoksinen rukoushuone, tsasouna. Rakennuksen esikuvana toimi eräs Karjalan alueella sijainnut kyläkirkko. Rukoushuone on toteutettu pitkälti avustuksin, sillä kaikki rakennuksessa käytetyt hirret saatiin lahjoituksena, samoin suurin osa tsasounan ikoneista.

Tsasouna vihittiin käyttöön syyskuussa vuonna 1980. Vuonna 1991 Suojärven pitäjäseura lahjoitti tsasounan Nurmeksen ortodoksiselle seurakunnalle, joka käyttää sitä jumalanpalveluksissaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tsasounaan voi tutustua omatoimisesti ympäri vuoden, ja luin jostain, että avaimen saisi lainaksi kylpylähotellin vastaanotosta. Tsasounalle johtaa noin 400 metrin pituinen Hiljentymisen polku, jonka pitkospuilla kulkiessa ympärillä todellakin oli vain hiljaisuus ja luonnon äänet. Näin talviaikaan rukoushuoneelle pääsee näppärästi myös jäätä pitkin.

Tsasounan vieressä sijaitsee valkeiden ristien meri, joka on vuosina 1939-1940 kuolleiden suojärveläisten siviilisotavankien muistomerkki. Muistotaulussa on lueteltu kaikkien vankileirillä kuolleiden nimet ja iät, ja jokaiselle heille on pystytetty oma muistoristinsä järven rantaan. Tuntui erityisen pahalta huomata, että joukossa oli paljon lapsia, joista nuorin oli kuollessaan vain muutaman päivän ikäinen. Ehkäpä vallitsevan maailmantilanteen vuoksi ristien katselu sai oman mielen erityisen synkäksi. Niin monta turhaa kuolemaa. Silloin ja nyt.

Tsasounan ovessa on lappu, jossa kerrotaan risteistä näin:

”Talvisodan alkaessa Suojärvellä jäi evakuoimatta lähes 1900 ihmistä, joista vajaa puolet asui Hyrsylän mutkassa. Kaikki jäivät neuvostojoukkojen vangiksi. He saivat asua omissa kodeissaan helmikuun puoliväliin 1940 asti, mutta sitten heidät siirrettiin Interposolkan ja Kaimaojan leireille Neuvostoliittoon. Suojärveläiset palautettiin Suomeen 25.5.1940 ja 30.5.1940. Siviilisotavankeja kuoli hieman yli 100 henkilöä, joista 17 oli karanteenileireillä. Suojärveläisille uhreille oli tarkoitus pystyttää muistoristit rajan taakse heidän kotipitäjäänsä. Ristien viemiseen Venäjälle ei kuitenkaan saatu lupaa, joten ne pystytettiin Bomban tsasounan kupeeseen.”


Bomba on paljon muutakin kuin matkailukeskus

Bomba tarjoilee kävijöilleen aimo annoksen karjalaista historiaa ja kansanperinnettä. Aikamatkan, joka saa miettimään Suomen historiaa ja karjalaisten evakkojen matkaa. Ennen kaikkea Bomba on kuitenkin karjalaista rakennustaitoa ja vieraanvaraisuutta, pirskahtelevaa naurua ja yhteisöllisyyttä.

Uskon, että Bomballa on annettavaa ihan jokaiselle. Siellä on huomioitu niin lapsiperheet kuin vanhuksetkin, ja joka puolelta tuntuu löytyvän jotain uutta ja jännittävää. Kun malttaa rauhoittua, alkaa nähdä pieniä, tarkkaan harkittuja yksityiskohtia siellä täällä. Lisäksi monella meistä olisi opittavaa karjalaisesta asenteesta, jossa elämään suhtaudutaan ilon kautta – silloinkin, kun on vaikeaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Järvisydän kylpylä Suomi

Pettymysten Järvisydän: totuus kylpyläkuvien ja maisemasviittien takaa

6.4.2021

Moni on varmasti törmännyt  mielettömiin kuviin Järvisydämestä. Kylpylän vesi hohtaa turkoosina ja suorastaan kutsuu pariskuntia kaulailemaan poreisiin. Maisemasviiteistä taas on mielettömät näköalat Saimaalle. Ja jos vielä hyvä tuuri käy, revontulet tanssivat ylläsi juuri, kun olet menossa nukkumaan ja voit ihailla luonnon taidenäytöstä suoraan sängystä. Kaikista markkinointikuvista huokuu tyylikkyys, luksus ja helppo elämä. Unohtumaton irtiotto arjesta, jonka vertaista saisi muualta Suomesta etsiä. Järvisydämestä tulivat mieleen adjektiivit uskomaton, unohtumaton ja ainutlaatuinen. Vaan eipä tule enää. Tai no, unohtumaton pitää kyllä edelleen paikkansa.

Suuntasimme Järvisydämeen tarkoituksenamme viettää siellä unohtumaton vuorokausi ja samalla juhlia mieheni syntymäpäivää – romanttisesti ja ihan vaan kahdestaan. Juuri niin kuin Järvisydän itseään markkinoikin. Varasimme (koronan takia) suoraan huoneeseen toimitettavan kynttiläillallisen etukäteen, jota ennen oli tarkoitus nauttia kylpylästä mahdollisimman pitkään. Seuraavalle päivälle olimme vuokranneet fatbiket, sillä halusimme paitsi päästä testaamaan jotain uutta aktiviteettia myös tutustua alueen lähiluontoon.

Suuria suunnitelmia siis, mutta mikä oli lopputulos? Miten paikka vastasi odotuksiamme ja miten viihdyimme Järvisydämessä? Rehellisesti sanottuna huonosti. Kylmyys vaivasi koko reissun ajan, olimmepa huoneessa, altaassa tai saunassa, eivätkä maisemasviitin näkymätkään kehuja ansainneet.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Maisemasviitistä pääsi ihastelemaan parkkipaikkaa ja naapurimökkejä

Te, jotka olette nähneet kuvia Järvisydämestä, mitä teille tulee maisemasviitistä mieleen? Itse ainakin yhdistin maisemasviitin (nimensä mukaisesti) kauniisiin maisemiin, omaan rauhaan ja mahdollisuuteen bongata revontulia sekä tilaisuuteen elellä verhot auki, sillä naapureita tai ohikulkijoita ei olisi lähettyvillä. Vähänpä tiesin. Järvisydämessä (, kuten monessa muussakin vastaavassa paikassa) mökit on rakennettu vieri viereen ja vain harvasta mökistä on edes siedettävät näköalat. Meidän maisemasviittimme sijaitsi ylärivin keskellä, mikä tarkoitti sitä, että etuikkunoista näkyi parkkipaikalle ja sängystä taas oli suora näköyhteys naapurimökkeihin. Keittiönkään ikkunoiden sälekaihtimia ei tehnyt kummemmin mieli pitää auki, sillä ikkunan alla käveli tai pyöräili koko ajan porukkaa. Myös äänieristys tuntui heikohkolta, sillä ulkoa tulevat puheet ja liikkeet kuuluivat melko hyvin sisälle. Sympaattinen ja tunnelmallinen sisustus (muun muassa kiva takka) jäivät ehkä hieman mökin muun toimimattomuuden varjoon. Sviittimme yksikään rullaverho ei toiminut, vaan jouduimme käsipelillä kieputtamaan verhoja ylös ja alas. Ilmastointilaite veteli äänestä päätellen viimeisiään ja luvattu keittotila piti sisällään mikroaaltouunin, minimaalisen jääkaapin ja tiskialtaan. Liettä ei ollut, ja Cupsolo-keittimen jokaisesta kapselista olisi pitänyt maksaa euro. Yleensä näitä kuuluu edes muutama huoneen hintaan, mutta ei Järvisydämessä. Hanasta tuli sentään ilmaista vettä, haha.

Oman lisämausteensa elämykseen toivat myös kylmä kylpyhuone (, jonka lattian vuorasimme lopulta pyyhkeellä), jonka lämmitys oli henkilökunnan käsissä sekä viimeisiään vetelevä ilmalämpöpumppu, joka alkoi kolmen aikaan aamuyöllä elää omaa elämäänsä. Heräsimme jäätävään kolinaan, emmekä saaneet laitetta mitenkään sammutettua. Noin tunnin verran kuuntelimme epämääräistä korinaa, kilinää ja kolinaa. Kun laite lopulta hiljeni, me jäimme sänkyyn pyörimään, emmekä saaneet uudestaan unta kuin vasta kuuden aikaan aamulla.

Kylpylässä viileää vettä ja hailakat löylyt

Kylpylää odotimme reissultamme varmasti eniten. Vaikkei meistä kumpikaan ole kummoinen kylpijä, antoi Järvisydän kuitenkin pientä toivoa siitä, että mekin löytäisimme sisäiset lillujamme ja osaisimme rauhoittua nauttimaan hetkestä. Tuntui isolta plussalta, että pääsimme nauttimaan kylpylästä aikuisten kesken, sillä kuuden jälkeen kylpylä sulkee ovensa alaikäisiltä.

Ensimmäinen pettymys kylpylän puolella koettiin altaiden kanssa. Niitä ei juuri ollut aikuisille tarjolla: yksi suurempi allas, joka oli harmillisen matala sekä pikkuriikkinen poreallas. Ulkoa olisi löytynyt vielä muutama kylmäallas lisää, mutta sisätilojenkin altaat olivat sen verran viileitä, ettei ylimääräinen itsensä palelluttaminen enää oikein innostanut. Korona-aikaan kylpylässä mahtui liikkumaan ja uiskentelemaan ihan kivasti, mutta voin kuvitella, että normiaikana on ruuhkaa. Tilat ovat kuitenkin melko pienet ja käytävät ahtaita.

Saunoja kylpylän puolelta löytyy kaikkiaan kuusi: hakosauna, hamam-sauna, höyry-, infrapuna- ja kivisauna sekä näköalasauna, josta nimensä mukaisesti aukeaa (ainakin jonkinlaiset) maisemat Saimaalle. Höyrysauna oli näistä oma lempparimme, sillä se oli saunoista ainoa, jossa oli oikeasti kuuma. Muut saunat jäivät hailakoiksi tai kylmiksi – siitäkin huolimatta, että mieheni heitti hakosaunassa kiukaalle kaksi kiulullista vettä… Useimpien saunojen ovessa oli myös lappu, jossa kävijämäärä rajoitettiin yhteen seurueeseen kerrallaan. Hieno ja tärkeä ele näin korona-aikana, mutta mitäpä veikkaatte, nauttivatko paikalla olleet suomalaiset pitkät löylyt unohtaen tyystin muut vierailijat? Esimerkiksi maisemasaunaan oli koko ajan jonoa, joka ei liikkunut lainkaan, sillä saunojilla ei ollut mikään kiire poistua, vaikka he varmasti näkivät ulkopuolella olevat jonottavat ihmiset…

Saunojen ja altaiden lisäksi kylpylästä löytyy myös suolahuone ja allasbaari sekä muutama hengailupaikka. Kävimme testaamassa suolahuoneen, mutta halvimpine mahdollisine muovituoleineen se ei tehnyt suurta vaikutusta. Allasbaari taas ei ollut koronan takia auki. Sieltä sai kuitenkin ilmaiseksi vettä (jippii) ja hedelmämukit, jotka sisälsivät kaksi siivua appelsiinia ja pienen palan banaania. Kiva ele, mutta ei se tuollaisenaan allasbaaria korvannut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Ja ettei homma mene pelkäksi valittamiseksi, niin pakko mainita kylpylän hyvistäkin puolista. Tykkäsin erityisesti myrskysuihkuhuoneesta, jossa oli tarjolla erilaisia suihkuvaihtoehtoja. Sain pari kertaa saavillisen jääkylmää vettä niskaani, ja nöyränä täytyykin pahoitella aiheuttamaani meteliä.

Jäähtynyttä, ylihinnoiteltua ruokaa ja pieniä annoksia

Kuten 10 matkailufaktaa minusta -postauksessa paljastin, en oikeastaan ikinä syö reissussa ulkona. Sen sijaan tykkään tehdä itse ruokani, sillä silloin harvoin tulee maksettua ”turhasta”. Tällä kertaa halusimme kuitenkin panostaa ja tilasimme kynttiläillallisen huoneeseen. Odotukset nousivat jälleen kerran korkealle (siitäkin huolimatta, ettei annosten sisältöön päässyt vaikuttamaan mitenkään), mutta pettymys oli suuri, kun lopulta saimme illallisen (44,90 e / hlö, ei sisällä juomia) sekä seuraavana aamuna aamiaisen (sis. hintaan) eteemme.

Aloitetaan illallisesta. Alkuruokana oli punajuuri-vuohenjuustokeittoa ja päälle hunajapaahdettua auringonkukansiementä. Vaaleanpunainen keitto oli ehdottomasti illallisen parasta antia, ja jopa jäähtyneenä (termospullokuljetuksesta huolimatta) se maistui hyvältä. Harmillisesti keittoa ei ollut tarjolla muutamaa lusikallista enempää ja Ikea-lautaset tulikin puhdistettua erityisen tarkasti, haha. Pääruokana oli yrttimarinoitua peuranpaistia ja nautaa, tummaa katajanmarjakastiketta ja maa-artisokkapyreetä sekä pari hassua palaa rakuunavoissa paahdettua selleriä ja porkkanaa. Meidän annoksessamme ei ollut nautaa ollenkaan, joten peuralla mentiin. Katajanmarjakastike oli kipattu yhden peuranpaistisiivun päälle, joten siitä ei riittänyt paljoa kerrottavaa. Maa-artisokkapyre taas oli kylmää, eikä mikro tietenkään tehnyt sille enää oikeutta. Makuelämys jäi siis melko valjuksi, kun mikään ei oikein maistunut miltään. Jälkiruuaksi oli pienet nokareet suklaa-tuorejuustobrownieta, vadelmamoussea, karamellisoitua saksanpähkinää ja vadelmamelbaa. Jälkkäriannokset jatkoivat samaa minimaalista kokoluokkaa – saatiin nyt kuitenkin maistaa. Onneksi meiltä löytyi retkimakkarat jääkaapista, sillä niille tuli vielä illallisen jälkeen käyttöä. Mussutimme pimenevässä illassa  kylmiä makkaroita ja toivoimme todella, että aamupala olisi runsaampi.

Seuraavana aamuna pääsimme puoli yhdeksän aikaan kokemaan myös Järvisydämen aamupalan, joka sekin tuotiin ovelle kestokassissa. Mitä sieltä sitten lopulta löytyikään? Kaksi karjalanpiirakkaa, kaksi palaa tummaa leipää, rieskat, kolme suolakurkkusiivua (, jotka olivat pyörineet laatikossa niin, että kaikki maistui enemmän ja vähemmän suolakurkulle), muutama tomaatti-, kurkku ja salaattisiivu, kummallekin yhdet napit voita (leipää oli kuitenkin kolme palaa henkilölle…), yhdet minitetrat maitoa (, jotka eivät riittäneet mihinkään), yhdet teepussit ja kapselikahvit, pienet jogurttipurkit (, joiden makuun ei tietenkään voinut vaikuttaa) sekä muutama leikkele- ja juustosiivu. Toiseen rasiaan oli pakattu haaleaa munakokkelia sekä muutamat prinssinnakit ja pekonisiivut. Tämän rasian luovutin suosiolla kokonaan miehelle, sillä hänellä oli edellisillalta jäänyt aikamoinen nälkä, eikä rasiassa muutenkaan ollut kuin (max) yhden ihmisen annos. Naurettavinta oli se, että meille (kahdelle aikuiselle) tarjoiltiin kaksi omenasiivua ja kolme viipaletta appelsiinia! Ei siis edes yhden kokonaisen hedelmän vertaa… Tässä kohtaa huumorintaju alkoi olla jo (varsinkin miehellä) koetuksella.

Tässäpä ilmainen(!) vinkki vitonen kaikille Järvisydämeen matkaaville: omat eväät kannattaa ottaa mukaan – ja huomioida, että ainakin maisemasviitissä on minimaalinen jääkaappi eikä liettä ollenkaan. Mikro sentään löytyy.

Kai jotain positiivistakin?

Vaikka valituslista onkin tässä kohtaa jo melkoinen, haluan kuitenkin nostaa esille myös positiiviset kokemukset reissustamme. Ensiksi on pakko mainita Järvisydämen hienot puitteet. Esimerkiksi kylpylän ulkonäkö on aivan omaa luokkaansa, eikä vastaavaa varmasti löydy ainakaan samoilta korkeuksilta Suomesta. Jos katsotaan myös puhtaasti pelkkää sisustusta (, eikä keskitytä esimerkiksi kylmään kylpyhuoneeseen, äänekkääseen ilmalämpöpumppuun tai ei-niin-vaikuttaviin maisemiin), niin ovathan huoneet hienoja ja erikoisia, siitä ei pääse mihinkään. Ehkä juuri se Järvisydämessä häiritseekin: kaikkialla on lähtökohdat huippukokemuksiin ja -elämyksiin, mutta toteutus on jäänyt vajaavaiseksi, ja ainakin meistä tuntui, ettei hommia ole viety loppuun asti.

Toisen plussapisteen Järvisydän saa ehdottomasti ekologisuudestaan ja siitä, miten sitä on pyritty pitämään mukana kaikkialla: niin lämmityksessä kuin sisustuksessakin, ja alueelta löytyy useita monipuolisia kierrätyspisteitä. Löytyypä paikalta Joutsenmerkkikin. Lisäksi kylpylässä hyödynnetään infrapunavaloa veden puhdistuksessa tujujen myrkkyjen sijaan ja valaistuksesta huolehditaan liiketunnistimin varustelluilla LED-valaisimilla. Nettisivujen mukaan ravintoloissa tarjoiltava ruoka on myös vastuullisesti tuotettua. Paljon hyviä juttuja, joita ainakin itse asiakkaana arvostan suuresti!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Loppuun haluan mainita vielä positiivisen ja leveällä savon murteella tarjoillun asiakaspalvelun! Kaikesta kurjuudesta huolimatta ei v*tuttanut yhtään niin rankasti, kun vastassa oli iloisia asiakaspalvelijoita! Myös savoksi kirjoitetut opasteet ja infotaulut olivat kiva lisä, ja huomasin jääväni lukemaan niitä välillä ihan omaksi huviksi.


Siinäpä meidän kokemuksia Järvisydämestä. Koetin tätä postausta varten etsiä muiden vastaavia kokemuksia paikasta, mutta en löytänyt. Suurin osa blogipostauksista oli esimerkiksi tehty kaupallisessa yhteistyössä, ja tiedän vaikuttajamarkkinointihommia tehneenä, minkälaisia vaatimuksia tällaisille yhteistöille voi olla. Tuntuu kuitenkin hassulta, että todella olisimme ainoat paikkaan pettyneet. Instagramin puolella sainkin sitten useampia yksityisviestejä, joissa kerrottiin, että omat kokemukset olivat olleet samantapaisia kuin meillä ja ettei paikka oikein vastannut sitä, mitä kuvat ja mainokset antoivat ymmärtää.

Pakko myöntää, että meinasin itsekin aluksi mennä siitä, mistä aita on matalin ja julkaista sekä Instagramiin että tänne blogiin vain tarkoin rajattuja kuvia, jotka jatkaisivat Järvisydämen tuttua ”luksuslinjaa”. Olin kuitenkin kotiinlähdön aikaan niin kiukkuinen ja pettynyt, että vannoin pyhästi tuovani omat tuntemukset ja ajatukset rehellisesti esiin kanavissani – kuten olen aina ennenkin tehnyt. Ja reiluuden nimissä annoin palautetta tietenkin myös suoraan Järvisydämen väelle.

Nyt olisikin mielenkiintoista kuulla, onko teistä joku käynyt Järvisydämessä ja jos on, niin millaisia kokemukset ovat olleet. Osuiko meille vain superpa*ka viikonloppu kaikkine kiemuroineen vai onko muilla samanlaisia kokemuksia?