Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

kaupallinen yhteistyö

kaupallinen yhteistyö Keski-Pohjanmaa

Hemmottelua keskipohjanmaalaisittain + alekoodi!

14.11.2022

Voi Keski-Pohjanmaa ja sen asukkaat, minkä teitte! Minusta ei ole varmaan yhdelläkään reissulla pidetty kokonaisvaltaisesti niin hyvää huolta kuin täällä! Ja minä, joka kuvittelin Pohjanmaan olevan puukkojunkkareiden ja tasaisten peltomaisemien luvattu maa, joudun kyllä nielemään sanani. Ja myöntämään, että ihastuin (jälleen kerran) palavasti!

Majoitus ja hoidot saatu: Amalia Cottages

Pääsin yhteistyön tiimoilta tutustumaan Keski-Pohjanmaahan ensimmäistä kertaa elämässäni. Pohjanmaa ylipäätään on minulle vierasta seutua, joten odotin reissua innolla. Siis sillä lailla innolla, että oli kiva päästä tutustumaan uusiin kohteisiin, mutta en uskaltanut elätellä liikoja toiveita. Ajattelin, että vaeltelisimme lähinnä pelloilla ja väistelisimme veitsiä, hehe. Mutta kuten olette ehkä muista reissun postauksista jo lukeneetkin, niin oli kiva olla väärässä – Keski-Pohjanmaa tarjoili meille kaikilta osin parastaan, ja sinne jäi varmasti myös palaset sydämistämme!

Saavuimme Willa Adeliinaan myöhään keskiviikkoiltana. Kaikkialla oli pilkkopimeää ja pieni vesisade heikensi näkyvyyttä entisestään. Ajaessamme mökille kuvittelimme sen olevan keskellä ei mitään, sillä pimeydessä emme juuri nähneet auton nokkaa pidemmälle. Jostain syystä kuvittelimme majailevamme joen rannalla. Mielikuvitus teki tepposet, sillä olimme myös kuulevinamme veden solinaa… Seuraavana päivänä huomasimme kuitenkin olevamme väärässä, ja että mökki sijaitsi järven rannalla ja erinomaisella sijainnilla palveluita ja luontokohteita ajatellen.

Ja vaikka ulkona syksy esittelikin ruminta puoltaan, niin vastaanotto sisällä mökissä oli lämmin. Sängystä löytyi Marimekon lakanat ja paikallisen neulomat villasukat, pöydällä olevasta korista taas kuivattuja keittotarvikkeita ja jääkaapista mökin pihan omenapuiden sadosta tehtyä omenamehua, jolla kilistelimme hetkeä myöhemmin takkatulen loimussa.

Ensi hetkistä alkaen tiesimme, että tulisimme viihtymään erinomaisesti.

Willa Adeliina & ”mökkihoidot”

Willa Adeliina on vuonna 1991 valmistunut 60 neliön mökki, joka sijaitsee Räyringinrannan varrella Vetelissä. Mökki on kaksikerroksinen ja sieltä löytyy vuodepaikkoja kahdeksalle hengelle. Alakerrassa on yhdistetty keittiö ja olohuone sekä makuuhuone, sauna ja wc. Ylhäältä parvelta löytyy lisää vuodepaikkoja ja oleskelutilaa. Sisustuksessa kaikki on loppuun asti mietittyä: kotoisaa ja lämmintä, tyylikästä ja hyvällä tavalla ajatonta. Tuntuu, kuin olisi tullut hyvälle ystävälle kylään. Sohvalle tekee mieli käpertyä viltin alle ja suuren pöydän ääressä ruokkii isommankin joukon.

Pihalta löytyy tunnelmallinen rantasauna, jossa on pieni pukuhuone. Vierailun aikana selvisi myös, että saunassa saa ehkäpä maailman kosteimmat ja pehmeimmät löylyt! Ehkä sekin jo kertoo jotain, kun kaksi ei-niin-innokasta saunojaa lämmitti saunaa joka ikinen ilta. Siitä tuli oikeastaan tietyllä tavalla päiviemme kohokohta. Monesti, kun ajelimme takaisin mökille, aloimme heti puhua saunanlämmityksestä ja viihdyimme rantasaunalla monta tuntia päivässä.

Mitä taas tulee muihin hoitoihin, niin hemmotteluloma on itselleni varsin vieras käsite – niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Liian usein lähden lomallekin suorittamaan: matka on tarkkaan aikataulutettu, parhaimmat kuvauskohteet listattu ja ohjelmaa riittää aamusta iltaan. Nukkumaan mennään (jos mennään) puolikuolleena ja lomalta palataan usein väsyneempänä kuin mitä sinne lähdettiin… Siksi tuntuikin hassulta, kun mökin omistajaTerhi ehdotti, että tällä mökkireissulla voisi vähän rentoutuakin. Kurkkua kuristi. Missä välissä? Eikö tarkoitus olla juosta pää kolmantena jalkana kohteiden perässä? Päätin kuitenkin (omalla mittapuullani) repäistä ja antautua hoidettavaksi.

Mökille tulevat hierojat kuulostivat jo hieman liian hyvältä, mutta juuri siltä, että täällä jos jossain sekin onnistuu. Hieman häpeillen istahdimme ulkoilureissulta jääneet lämpökalsarit jalassamme sohvalle, kun Terhi ja Maarit astelivat mökkiin. Hassua, miten sitä ehtiikin stressata turhanpäiväisistä asioista: pitäisikö meidän siivota? Meikata? Laittautua jotenkin, ettei omistaja ajattelisi, että täällä sitä vain ollaan tukka takussa ja villahousut jalassa. Kaikki tuollainen onneksi karisi saman tien, kun naiset astelivat sisään. Heillä oli mukanaan kylpyvateja, turvepusseja, musiikkia ja tunnelmavalaistusta. Lisäksi he toivat mukanaan hurjan lämmintä ja rauhoittavaa energiaa, josta oli ihana nauttia jalkakylpyjen ja intialaisen päähieronnan aikana.

Jalkakylvyn yhteydessä pääsimme tutustumaan Pohjanmaan ihmeaineeseen, turpeeseen. Reissun aikana opimme, että sitä voi käyttää oikeastaan ihan kaikkeen, olipa kyse sitten huonosta ihosta, selluliitista, huonosta aineenvaihdunnasta tai pakenevasta hiusrajasta. Omiin kovettuneihin kantapäihin turve tuntui toimivan, enkä muista, että ne olisivat vuosiin olleet niin pehmoiset kuin tuon hoidon jälkeen.

Saimme Terhiltä turvetta myös testattavaksi kasvohoidon muodossa. Voin kertoa, että teki todella hyvää, kun saunan yhteydessä teimme vielä toinen toisillemme kasvohoidot erään pitkän päivän päätteeksi.

Jäsenkorjausta ilman ajanvarausta   

Mökillä niska-hartiaseutua hieroessaan Terhi huomasi, että olemme molemmat Lauran kanssa melko jumissa vähän kaikkialta. Ilmeisesti olen itse melko tottunut omaan jumiuteen ja vinouteen, sillä omasta mielestä olo oli melko normaali. Terhi taas oli ääneen kauhistellut kivikovia niska- ja hartialihaksia sekä jumiutunutta alaselkää. Niinpä hän päätyi ehdottamaan meille jäsenkorjausta.

Olimme molemmat miettineet Lauran kanssa jo aiemmin kotipaikkakunnillamme, että haluaisimme testata palvelua, mutta jonot olivat aikamoiset eikä varauksen tekeminen viikkojen (pahimmillaan jopa kuukausien) päähän oikein sopinut hektiseen arkeen. Ihmettelimmekin, miten tämän lyhyen loman aikana olisi mahdollista päästä jäsenkorjaajalle, kun ei se muuallakaan ollut onnistunut. Terhi kertoi Kaustisten jäsenkorjauksesta, jonne voi mennä ilman ajanvarausta. Paikalla on useampi päivystävä jäsenkorjaaja, joten jonotusajat eivät ole pitkät.

Niinpä me sitten päätimme lauantaina suunnata Kaustiselle. Pakko myöntää, että ennen sisälle menoa meitä jännitti hurjasti. Olimme juuri tulleet metsäreissulta ja muistutimme lähinnä uitettuja rottia, joten hiippailimme paikalle hieman seiniä pitkin. Vastaanotto oli kuitenkin erittäin lämmin (jälleen kerran) ja pääsimme nopeasti hoidettaviksi. Multa hoidettiin kiukuttelevaa alaselkää ja esteratsastusvuosien mukiloimia polvia ja nilkkoja. Alussa sattui jonkun verran, mutta loppua kohti kaikki muuttui helpommaksi, kun jumeja saatiin avattua. Sain myös kuulla olevani pahasti vino, mikä on aiheuttanut sen, että selkä on ollut jatkuvassa venytyksessä jo pitkään… Jännä juttu, kun esimerkiksi laukannostot on tuntuneet toiseen suuntaan paljon paljon helpommilta!

Kuumakivihieronta ja turvehoito – täydellinen lopetus viikonlopulle

Lauantai-iltana, Salamajärven seikkailun jälkeen ajelimme vielä Lappajärvelle Kivitippu-nimiseen kylpylään, jossa Terhi käy viikoittain hieromassa ja hoitamassa kylpylän asukkaita. Me pääsimme testaamaan kuumakivihieronnan ja turvehoidon.

Terhi teki ensin minulle turvehoidon selkään (ja myös nilkkoihin, sillä olin onnistunut telomaan ne kansallispuistossa). Teki kyllä hyvää! Lauantaille oli nimittäin annettu myrskyvaroitus, ja olimme olleet koko päivän ulkona: ensin Salamajärvellä ja ennen hoitoja kävimme katsastamassa nopeasti myös Kivitipun alueella kiertävän luontopolun. Pakko sanoa, että vesisateessa ja myrskytuulessa polku ei jättänyt mitään kovin kummoista kuvaa, mutta niissä olosuhteissa tuskin mikään paikka olisi tehnyt vaikutusta.

Tilassa soi rauhoittava musiikki  ja toivoin, ettei hieronta loppuisi koskaan.

Oli kuitenkin pakko luovuttaa paikka Lauralle, jotta hän pääsi nauttimaan kuumakivihieronnasta, joka kuulemma oli juuri niin rentouttavaa kuin miltä se kuulostaakin. Nappasin muutamat kuvat ennen kuin jätin Lauran nautiskelemaan lämmöstä ja Terhin taitavista otteista.

Seuraavaa seikkailua odotellessa

Kivitipun vierailu oli samalla reissumme päätös. Sen jälkeen menimme enää mökille (saunomaan, totta kai), laitoimme tavarat kasaan ja nautiskelimme vielä kerran takkatulen lämmöstä. Aamulla aloimme heti herättyämme tekemään lähtöä takaisin etelään, sillä jälleen kerran säätiedotukset olivat pelotelleet hurjalla ajokelillä ja mahdollisella lumisateella. Kesärenkain emme uskaltaneet ottaa riskiä, joten lähdimme matkaan heti, kun lämpötila oli taas turvallisesti plussan puolella.

Kokonaisvaltaista mielen ja kehon hyvinvointia – siinäpä reissumme tiivistetysti! Reissun aikana ihmettelimme Lauran kanssa, onko pohjanmaalaisessa vesijohtovedessä kenties jotain taika-ainetta, kun kaikki tuntuvat olevan niin hyvin säilyneitä? Me näytimme varmasti porukan vanhimmilta – olimmepa sitten minkäikäisten tahansa kanssa tekemisissä… En tiedä, onko kyseessä ennemminkin taito nauttia hemmotteluista kuin taikavesi, mutta päätimme varmuuden vuoksi pullottaa muutamat ylimääräiset vesipullot matkalle.

Kotimatkalla kehuimme kilpaa sekä mökkiä että Terhiä. Terhissä on jotain hurjan turvallista, sellaista sisäänrakennettua äitihahmoa, jonka siipien suojassa on hyvä olla. Mietimmekin moneen kertaan, pitäisikö vain kääntyä takaisin. Varata mökki vielä viikoksi – tai kahdeksi, kierrellä luontokohteita ja käydä jäsenkorjaajalla. Nauttia iltaisin rantasaunan kosteista löylyistä sekä turvenaamioista.

Koti ja arki kiireineen ja velvollisuuksineen ei tuntunut yhtään houkuttelevalta. No, takaisin emme sentään kääntyneet, mutta teimme jo alustavan varauksen Helatorstai-viikonlopulle. Silloin olisi tarkoitus palata mökille miehiemme kanssa. Maltan tuskin odottaa, miten kauniilta paikka näyttää kesällä!

Alennuskoodi Reissukuumeen lukijoille

Haluaisitko lähteä itse tutustumaan Terhin mökkeihin? Koodilla Reissukuume saat -10 %:n alennuksen Willa Adeliinan tai Willa Amalian varauksesta, (ei koske juhannusviikkoa). Tarjous on voimassa 30.11.2022 asti. Itse en hyödy mahdollisista varauksista mitenkään, mutta sain mahdollisuuden jakaa tällaisen kanssanne!

Kiitos osasta kuvia Laura Neuvoselle!

kaupallinen yhteistyö retkeily retkiruoka

Helpompaa ruuanlaittoa retkillä + arvonta!

20.10.2022

Olen ihan fiiliksissä, sillä pääsen vihdoin esittelemään täällä blogin puolella uuden yhteistyökumppanin, nimittäin suomalaisen retkeilyyn ja retkiruokiin erikoistuneen Kaarna Outdoorsin! Kyseessä on monipuolinen retkeilyalan yritys, joka tarjoaa pakastekuivattujen retkiruoken lisäksi myös varustevuokrausta sekä päiväretkiä ja vaelluksia niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin. Meillä on ”Kaarnan” kanssa retkeilyyn liittyviä yhteistyökuvioita suunnitteilla enemmänkin, ja maltan tuskin odottaa, että pääsen kertomaan niistä kaikista teillekin!

Tuotteet saatu: Kaarna Outdoors. Postaus sis. mainoslinkkejä

Vaikka retkeilyä on tullut harrastettua useampi vuosi, olen edelleen melko kokematon (ja laiska!) retkiruuan suhteen. Liian usein päiväreppuun sujahtaa makkarapaketti ja rinkkaan (surullisen kuuluisat) varrasleivät ja Koskenlaskija. Tuntuu hurjan haastavalta suunnitella ruokia etukäteen. Tai ei välttämättä sekään, mutta ajatus siitä, että pitäisi kuivattaa keittiössä viikkotolkulla erilaisia raaka-aineita tuntuu tässä elämäntilanteessa, kaiken arjen kaaoksen ja kiireen keskellä, liian työläältä. Siksi hieman kateellisena katselen muiden kuvauksellisia retkieväitä, joihin on selvästi panostettu: on väriä, makuja ja kauniita kattauksia. Ja aina kuvia ihaillessa mietin, että ensi viikolla laitan uunin päälle ja kuivurin laulamaan ja alan itse kuivattaa omat retkievääni. Mutta niin vain arki vie taas mennessään, eikä retkille ehdi sen kummemmin valmistautua.

En usko (tai ainakaan suostu uskomaan), että olen yksin näiden ajatusten kanssa. Siksi olenkin hurjan innoissani päästessäni testailemaan Kaarna Outdoorsin tuotteita sekä jakamaan helppoja reseptejä somekanavissani. Olen myös kerrankin päättänyt olla itselleni armollinen: jostain on lähdettävä liikkeelle, eikä saa olla liian kovat tavoitteet. Valmiit retkiruuat on kuitenkin testattu, ja nyt on aika mennä askel pidemmälle. Miksi kuitenkaan tehdä hommasta yhtään hankalampaa kuin on pakko? Jos tarjolla on valmiiksi kuivattuja tuotteita, miksen hyödyntäisi niitä (ja säästäisi samalla aikaa ja hermoja)?

Yhteistyön tiimoilta saimme Kaarna Outdoorsin Simolta postissa paketin, joka sisälsi erilaisia kuivattuja kasviksia ja marjoja. Sopii loistavasti tähän lihaton lokakuu -teemaan, johon päätimme tänä vuonna ottaa osaa (mies ehkä hieman vähemmän innoissaan kuin allekirjoittanut). Kaikki Kaarna Outdoorsin retkiruuat ovat tosiaan pakastekuivattuja ja ne voi syödä sellaisenaan tai käyttää ruuanlaitossa. Pakastekuivaamalla tuotteiden hivenaineet, vitamiinit ja ravintoarvot säilyvät parhaiten. Lisäksi niiden rakenne pysyy samanlaisena (mikä on mun mielestä edelleen hämmentävää, varsinkin kun miettii retkiruokaa): esimerkiksi kuivurissa viinirypäleistä tulee rusinoita, mutta pakastekuivaamalla ne ovat edelleen viinirypäleitä.

Meillä on ollut nyt tuotteita mukana muutamilla retkillä, ja voin kyllä rehellisesti sanoa, että enää ei olla edes mietitty makkaran pakkaamista mukaan. Tai no, mies saattaa välillä haaveilla hieman lihaisammista annoksista, mutta pääsääntöisesti on onnistuttu kokkailemaan varsin maukkaita ja täyttäviä aterioita! Tulen jakamaan retkireseptejä täällä blogin puolella myöhemmin, sillä haluan ensin testata useampia ohjeita ja jakaa teille sitten ne onnistuneimmat.

Arvonta

Retkireseptejä odotellessa polkaistaanpa blogin ensimmäinen arvonta pystyyn! Pääsen tosiaan arpomaan teille yhden *Kaarna Outdoorsin joulukalenterin! Tarjolla olisi jokaisen retkeilijän ja herkuttelijan kalenteri, joka sisältää 24 retkiruoka-aiheista maistelupakkausta. Valittavana on kolme eri vaihtoehtoa: perinteinen joulukalenteri (sis. myös lihatuotteita), vegaaninen joulukalenteri sekä (mikä söpöintä) oma kalenteri myös koirille!

Ohjeet: osallistu arvontaan kertomalla, minkä joulukalenterin valitsisit ja miksi. Voit tuplata voittomahdollisuuden osallistumalla arvontaan myös Instagramin puolella. Osallistumisaikaa on 30.11.2022 kello 23.59. asti. Kun voittaja on arvottu, voittajan nimi tai nimimerkki julkaistaan sekä Instagramissa että täällä blogin puolella.

Mikäli arpaonni ei tällä kertaa suosi, ei kannata masentua, sillä kalenterit ovat ennakkomyynnissä Kaarna Outdoorsin nettisivuilla lokakuun ajan. Näin pyritään ehkäisemään muun muassa hävikkiä. Kalenterien toimitukset alkavat marraskuun ensimmäisellä viikolla, joten tämä voisi olla retkeilijöiden ja herkuttelijoiden lisäksi myös loistava isänpäivälahja!

Kiitos osasta kuvia Antti Vähätalo

 

Iisalmi & tienoot kaupallinen yhteistyö Pohjois-Savo yö ulkona

Savisaaren kalakämppä – vaihtoehto telttayölle

18.10.2022

Retkeily ei aina tarkoita telttailua – eikä toki telttailukaan aina retkeilyä. Olipa kyse sitten kummasta tahansa, hommaan sisältyy aina seikkailun mahdollisuus. Ja koska seikkailuille ei koskaan kuulu sanoa ei, päätimme lähteä tutustumaan Savisaaren kalakämppään. Aluksi tarkoituksemme oli meloa saareen, jossa kämppä sijaitsee, mutta suunnitelmat menivät viime hetkellä uusiksi.

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

Heti alkuun sanottakoon, että odotin Savisaaren kalakämppää melontavaelluksineen todella paljon. Siksi tuntuikin todella kurjalta, että jouduimme aikataulu- ja sääsyistä jättämään melonnan väliin. Hieman noloina suunnistimme kohti Ruukin tupaa, jossa paikan yrittäjä, Henkka, meitä jo odottelikin. Kahvittelun lomassa totesimme, että tuulee ihan liikaa suhteessa melontataitoihimme ja syysmyrskyn uhkakin oli todellinen. Melontamatka olisi ollut pitkä, 15 kilometriä suuntaansa, joten emme halunneet ottaa riskiä, että jäisimme myrskynsilmään tai hyytyisimme kesken reitin. Onneksi oli kuitenkin vaihtoehtoja, ja Henkka tarjosikin meille mahdollisuutta soutaa saarelle. Soutumatka olisi huomattavasti lyhyempi, vain noin 300 metriä. Siitä suoriutuisimme pahemmassakin tuulessa.

Päädyimme valitsemaan soutuveneen, mutta ennen kuin lähdimme veneelle, pääsimme tutustumaan Ruukin tupaan paremmin.

Ruukin tupa on tunnelmallinen ”monitoimikeskus” Jyrkässä, Pohjois-Savossa. Sieltä löytyy kahvila, josta voi perus kahvilatuotteiden lisäksi ostaa myös elintarvikkeita ja kalastuslupia. Me saimme loistavasti täydennettyä retkiruokavarastoamme. Tuvan sijainti on loistava myös retkeilyn kannalta, sillä sieltä on suora yhteys 30 kilometrin pituiselle Volokinpolulle sekä mahdollisuus lähteä myös eripituisille melontavaelluksille.

Itse Ruukin tupakin on ihana. Siellä viettää mielellään aikaa, ja voin kuvitella, miten ruuhkaista terassilla on kesäisin, kun porukka kerääntyy ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan kosken pauhua. Yläkerrassa on symppis kahvila, josta saa myös lounasta. Alakerrasta taas löytyy A-oikeuksilla varusteltu pubi ja terassi. Kaksikerroksisessa museossa taas voi tutustua Ruukin historiaan sekä vaihtuvaan taidenäyttelyyn. Paikassa on mahdollista järjestää myös juhlia.

Ruukin tupa vuokraa myös kalakämppää edulliseen 35 euron vuorokausihintaan. Ruukin tuvalta voi halutessaan meloa kämpälle (kanootti- tai kajakkivuokra erikseen hinnoiteltu), tai sitten voi ajaa Rehvontien varteen, kävellä pienen pätkän metsässä ja soutaa noin 300 metriä järven yli saareen. Me olimme tosiaan suunnitelleet melontavaellusta, mutta 15 kilometrin yhdensuuntainen matka, raivokas syystuuli ja varsin tiukka aikataulu eivät oikein puoltaneet päätöstämme. Onneksi Henkka ehdotti soutuvenettä.

Ilman melontaa emme kuitenkaan jääneet, sillä saimme testata sekä kanoottia että kajakkeja tuvalla ennen lähtöä. Pitkää reissua emme kanootilla tehneet, kunhan hetken fiilistelimme. Huomioni vei koiravauva Sumu, jonka olisin mieluusti pakannut rinkan kyytiin ja vienyt kotiin. En ymmärrä, miksei Henkka innostunut ajatuksesta…

Melontakokeilun jälkeen lähdimme ajamaan Rehvontielle, jonka varrelle auto on tarkoitus jättää. Samaisen tien varressa sijaitsee myös Hankalammen lintutorni sekä Uuranholin rotko, jotka molemmat kävimme katsastamassa. Mielettömiä kohteita, joissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos alueella liikkuu! Erityisesti Uuranholi on sellainen, että joutuu hetken miettimään, missä sitä onkaan: maisema on nimittäin kuin Lapissa. Lintutornilta taas aukeaa näkymät nuolihaukan, kurjen, pikkulokkien ja laulujoutsenen kotilammelle. Ja mikäli harrastaa lintubongausta, niin vinkkinä kerrottakoon, että alueella on tavattu myös luhtahuitti!

Mutta takaisin Savisaaren kalakämppään, jota kohti olimme vauhdilla menossa. Lyhyen metsäosuuden jälkeen pääsimme soutuveneelle. Edessä oli lyhyt soutumatka, joka onnistui varsin mallikkaasti. Vesi ei onneksi ollut yhtä matalalla kuin Tiilikkajärvellä, emmekä jääneet jumiin rantakivikkoon.

Savisaari avautui edessämme. Se oli pieni ja kodikas. Juuri sellainen, johon olisi pitkän patikan jälkeen ihana pysähtyä. Ja toki se vaikutti kutsuvalta ihan ilman vaellustakin. Mökin lisäksi saaresta löytyi puucee, nuotiopaikka sekä maailman sympaattisin, kahden henkilön minisauna.

Kiiruhdimme sisälle mökkiin, tutkimme paikkoja ja mietimme, mitä kaikkea ehtisimme touhuta vielä ennen pimeän tuloa. Aloitimme tietenkin tärkeimmällä eli ruuanlaitolla. Meinasimme ensin jäädä sisälle mökkiin, mutta hiljalleen horisonttiin laskeutuva aurinko houkutteli meidät mökin portaille kokkaustouhuihin.

Ilta saarella eteni vauhdikkaasti. Koska olemme tunnetusti multitaskauksen ammattilaisia, ehdimme kalastamisen, saunomisen ja makkaranpaiston lomassa myös ottamaan mainoskuvia Nean kauniille korvakoruille. Miljöö sopi täydellisesti niiden kuvaamiseen, joten olihan mahdollisuus hyödynnettävä.

Saunan jälkeen (montako tulitikkurasiaa voikaan tarvita yhden saunan sytyttämiseen?) olo oli ihanan raukea. Kömmimmekin makuupusseihimme jo ennen yhdeksää. Ilta hämärtyi, ja me laitoimme murhapodcasit tulille. Joku voisi tietenkin ajatella, ettei vanha ja nitisevä kalastajakämppä välttämättä ole se, missä murhatarinoita kannattaa kuunnella, mutta samalla reseptillä olemme rauhoittuneet iltaunille Norjan reissusta asti.

Vaikka kuinka ajattelimme olevamme rohkeita retkeilijöitä, niin siinä kohtaa oli sydänkohtaus lähellä, kun mökin ovi yhtäkkiä avautui pimeyteen. Jälkeenpäin ajateltuna on selvää, että olimme vetäneet oven huolimattomasti kiinni, mutta siinä hetkessä olimme varmoja, että kaikki pohjoissavolaiset murhanhimoiset tyypit olivat (luonnollisesti) lähteneet peräämme saareen. Kun murhaajaa ei kuitenkaan kuulunut, uskaltauduimme puskapissalle puukot toisessa ja taskulamput toisessa kädessä. En edes halua ajatella, miten koomisilta mahdoimme näyttää varvikossa kyykätessämme…

Lopulta väsymys vei kuitenkin voiton, ja nukuimme ihan mielettömän hyvin aamuun asti. Herätessämme saari kylpi auringonvalossa ja illan kauhukuvat tuntuivat todella kaukaisilta. Nautimme rauhassa vielä aamupalan, ennen kuin lähdimme taas jatkamaan matkaa. Kieltämättä harmitti, että aika saaressa jäi kovin lyhyeksi. Siellä olisi mielellään ollut pidempäänkin. Kotimatkalla puhuimmekin siitä, että olisi hienoa päästä tekemään melontavaellus ensi keväänä tai kesänä. Sitä odotellessa!

Kiitos osasta kuvista Nea Liljalle!

Iisalmi & tienoot kaupallinen yhteistyö Pohjois-Savo

Uuranholin rotkon jylhyys pysäyttää

15.10.2022

Toisinaan mielettömiin paikkoihin eksyy ihan sattumalta ja suunnittelematta. Niin kävi Uuranholin rotkolaakson kanssa. Emme olleet koskaan lukeneet paikasta, emmekä liiemmin tienneet sen olemassaolosta. Mutta niin vain ystävällinen savolaismies vinkkasi meille kohteesta, ja uteliaina lähdimme selvittämään, mistä rotkolaaksossa oikein oli kyse.

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

Törmäsimme heti parkkipaikalla (Rehvontie) lupsakoihin savolaisvanhuksiin. Papat olivat kovasti huolissaan siitä, miten Mersun pohja oli kestänyt kivikkoisen metsäautotien. Kun kerroin, että ihan kunnossa on, nousi seuraavaksi huolenaiheeksi etelän likkojen erätaidot. Meitä varoiteltiin moneen kertaan paitsi liukkaista portaista ja pitkoksista myös siitä, ettei rotkon reunoille saanut mennä keikkumaan. Hyvä etteivät kädestä pitäen lähteneet saattamaan meitä polulle! Jotenkin sympaattista, miten paljon huolenpitoa saimme lyhyen kohtaamisen aikana osaksemme.

Lähdimme matkaan ehkä liioitellun varovaisesti, ettemme olisi herättäneet huolta vanhuksissa. Suotta he eivät kyllä olleet varoitelleet liukkaudesta, sillä jalka lipesi useammankin kerran jo alun kivikkoisessa mäessä.

Uuranholi on jyrkkäreunainen rotko, jonka pohjalla omassa rauhassaan virtaa pieni puro. Rannat ovat lohkareikkoa tai suota, Holinlammen keskellä on yksi pieni suosaarikin. Reitti laskeutuu portaita pitkin hautavajoaman pohjalle, ja siitä eteenpäin pääsee kulkemaan aivan rotkon keskiössä yhdessä puron kanssa. Ilmeisesti alueen pitkoksia on lähiaikoina uusittu, sillä paikoitellen pitkoksia meni kahdet rinnakkain.

Jälkikäteen luin, että nautiskelijat voivat kesäkuumalla riisua kengät ja sukat jalastaan ja astella osittain veden valtaamilla pitkoksilla avojaloin. Ilmeisesti erityisesti keväällä osa pitkoksista voi olla veden vallassa. Meillä kävi tuuri, sillä pitkokset olivat kuivat, tosin sitäkin liukkaammat. Eikä syyskuun kylmyydessä kyllä tullut mileenkään riisua kumisaappaita pois, mutta voin kuvitella, että kesähelteellä meno on toinen.

Uuranholi on osa Volokinpolkua. Volokinpolku on merkitty, 30 kilometriä pitkä erävaellusreitti, joka sijaitsee Itä-Sonkajärven vaihtelevassa maastossa. Reitti alkaa Jyrkän kylältä, kiemurtelee Kangaslammen särkkien ja Eräholin kautta Haajaistenjärvelle ja päätyy Uuranholin pohjan kanjonimaisemista Susi-Kerviselle aivan Rautavaaran kunnan rajalle asti. Tieltä pääsee polulle useammastakin kohdasta, joten reitillä voi halutessaan kiertää myös lyhyemmän lenkin.

Uuranholi tarjoaa mielettömiä maisemia ilman Volokinpolun kiertoa. Paikalle pääsee tosiaan autolla, ja rotkon päällä on laavu, penkki ja näköalatasanne. Kaikki ovat todella hyvässä kunnossa, ja helposti saavutettavissa. Ainoastaan pitkoksilla ja rappusissa kannattaa olla varovainen, sillä ne saattavat olla yllättävän liukkaat. Mikäli tekee vain piston Uuranholilla, kannattaa samaan reissuun yhdistää myös Hankalammen lintutorni, joka sijaitsee saman Rehvontien varrella. Tornilta on mainiot näkymät erälammelle, jossa pesii kuulemma kurkia, pikkulokkeja, laulujoutsen ja monia vesilintuja – mahdollisesti jopa metsähanhi. Myös nuolihaukka kuuluu alueen vakiolinnustoon. Lienee sanomattakin selvää, että alue on erityisesti lintubongareiden suosiossa.

Uuranholi oli yksi syksyisen ruskaretkemme mieleenpainuvimmista paikoista. Vaikka teimme paikkaan vain lyhyen visiitin, se jäi silti mieliimme paikkana, jonne haluamme varmasti palata uudelleen. Volokinpolku alkoi kiinnostaa meitä molempia, ja voikin olla, että kevään tullen innostumme kiertämään sen. Kuitenkin juuri nyt, tähän hetkeen Uuranholi itsessään oli paras mahdollinen. Oli ihana katsella ruskan värjäämiä puita, joiden värit heijastuivat myös tyynestä vedestä.

Tuntui hurjan etuoikeutetulta seistä siellä kaikessa rauhassa, luonnosta ja sen moninaisuudesta nauttien.

Suuret kiitokset osasta kuvia Nea Liljalle!