Olen törmännyt joulukuun aikana useassa matkailublogissa matka-aakkosiin. Innostun aina kaikesta tällaisesta, mutta jouduin miettimään pitkään, saisinko koko aakkosrivistön täytettyä. Tämä vuosi kun ei varsinaisesti ollut mitään matkailun kulta-aikaa, vaikka kotimaassa tulikin reissattua aiempia vuosia enemmän. Vuoden ainoa ulkomaanmatka suuntautui Norjaan, jossa olimme kaverini kanssa kymmenen päivän road tripillä. Matka oli ikimuistoinen, ja alan julkaista reissupostauksia pikimmiten.
Mutta, sen pidemmittä jaaritteluitta siirrytään aakkosten pariin!
A hvenanmaa. Paikka, jossa tuli nuorena vietettyä todella paljon aikaa ja jonne tunsin erityisesti tänä kesänä suurta kaipuuta takaisin. Kesä oli kuitenkin hurjan kiireinen ja täynnä täyteen ahdettuja päiviä ja äärimmilleen venytettyjä aikatauluja. Ahvenanmaan reissu jäi siis tekemättä, mutta toivon kovasti pääseväni sinne ensi vuonna. Toisaalta haaveilen kevään kauniista päivistä, toisaalta taas haluaisin venyttää reissua elokuulle, jolloin illat jo pimenevät.
B låvatnet. Norjan reissumme viimeinen, mutta ehdottomasti mieleenpainuvin päiväretkikohde. Turkoosi vesi, lumihuippuiset vuoret, auringonpaiste… Mitä muuta ihminen voi toivoa?
C ovid-19. Tätä tuskin tarvinnee sen enempää avata? Oli kuitenkin pakko mainita, sillä se vaikutti matkailuvuoteen p-a-l-j-o-n.
D oris, Dodo, Dobster. Ra(s/k)kain reissukaverini, maailman rakkain ja kovapäisin mäyrinkäinen, joka aina varastaa parhaimman makuupussin ja syö retkieväät ennenaikaisesti – niin tänäkin vuonna. Dodon lähes kymmenen vuoden kunnioitettava ikä alkaa näkyä harmaina karvoina kuonolla, viipyilevinä askelina ja syventyneenä katseena. Silti häntä viuhtoo aina vimmatusti, kun se tajuaa pääsevänsä metsään tai uusiin paikkoihin. Nuotipaikalla neiti on aina ensimmäisenä ja pitää taatusti huolen, että saa vähintään yhtä paljon retkimakkaraa kuin kaksijalkaisetkin.
E spoo. Hahhah, mietin vaikka miten pitkään, mitä laittaisin tähän kohtaan. En yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta kuin Espoon. Siellä (tarkemmin Nuuksiossa) tuli käytyä tasan kerran kesän aikana. Ei siis hurraa-huutoja tässä(kään) kohtaa.
F iskars. Ihana kesäretkikohde, jossa oli kiva vierailla pitkästä aikaa! Kammottavat leirikoulumuistot ovat hiljalleen jääneet historiaan, joten oli aika tehdä uusioretki kyseiseen paikkaan.
G ullesfjorden Camping. Ainoa mökkiyömme Norjassa oli Gullesfjordenissa. Olimme Holandsmedelin huiputuksen (ja eksymisen) jälkeen niin loppu, että halusimme päästä lämmittelemään ja nukkumaan sisätiloihin. Mökki oli todella suloinen ja sen takapihalla kiemurteli joki, jonka kohinaan oli ihana nukahtaa raskaan päivän päätteeksi.
H olandsmelen. Yksi Norjan reissumme huiputuksista. Tähänkin voi vaan todeta, että olipahan reissu! Muutaman tunnin pituiseksi kaavailtu vaelluksemme kesti lopulta puoli päivää, sillä eksyimme pahasti tunturimaisemiin. Rämmimme suossa, kaatuilimme juurakossa, söimme lakkoja ja kuuntelimme Ricky Martinia (, jonka toivoimme pelottavan mahdolliset pedot tiehensä).
I sosuo. Säkylän Isosuo ei suurista odotuksista huolimatta (tai ehkä juuri niistä johtuen) tehnyt itseeni kummoista vaikutusta. Tajusin harjureittiä talsiessani, että tylsän hiekkamaiseman sijaan kaipaan retkilläni vettä – ja mieluiten vieläpä merta.
J anakkala. Janakkalassa tuli vietettyä tänä vuonna todella paljon aikaa. Janakkalan lisäksi myös lähialueen (, kuten Hämeenlinnan) luontopolut tulivat tutuiksi. Kanta-Häme oli vielä alkuvuodesta itselleni täysin vierasta aluetta, joten on ollut kiva päästä laajentamaan reviiriä.
K ansallispuistot. Tämä vuosi piti sisällään Nuuksion, Helvetinjärven, Seitsemisen ja Teijon kansallispuistot. Näistä vain Teijo oli entuudestaan tuttu.
L ofootit. Vuoden odotetuin ja jännitetyin reissu. Koronan lisäksi hommaan toi oman lisänsä se, että matkaseuranani oli kaverini, jonka kanssa olimme nähneet vain pari kertaa aiemmin ja jonka kanssa meillä on lähes kymmenen vuoden ikäero. Kauhulla mietimme molemmat tahoillamme, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Mutta mitä vielä – reissu oli valehtelematta yksi elämäni parhaimmista! Lofooteille jäi kova kaipuu, joten sinne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin, ja mitä luultavimmin samassa seurassa.
M elonta. En tiedä, johtuiko se koronasta vai mistä, mutta kesän aikana tuli melottua ennätysmäärä. Oli ihana rentoutua Aurajoella lämpiminä kesäpäivinä.
N uuksion kansallispuisto. Täällä koin retkivuoden karvaimman pettymyksen, sillä Nuuksio ei ollut yhtään sitä, mitä olin etukäteen ajatellut. Reissusta olivat rentoutuminen ja luonnonrauha kaukana. Kirjoitin reissusta tänne blogiinkin, ja se herätti kiinnostusta aina Hesarin toimituksessa asti! En ilmeisesti ollut ainoa, jolle Nuuksio oli tuottanut suuren pettymyksen.
O rinoron rotkot. Valitettavasti tämä reissu siirtyi hyvistä suunnitelmista huolimatta ensi vuoden puolelle.
P ääskülan suon luontopolku. Muun muassa täällä oli tarkoitus vierailla, mikäli matka Viroon olisi vuoden aikana onnistunut. Tähänkin voi vaan todeta, että korona pilasi kaiken.
Q ?
R einebringen. Vieläkin tulee vähän huono olo, kun muistelen Reinebringenin kammottavia portaita! Matkaan ei todellakaan kannata lähteä pienen 0,3 litran vesipullon ja hupparin kanssa – varsinkaan, jos aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Tästä on tulossa vielä oma postauksensa, mutta voin kertoa, että reissu sisälsi kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneliä!
S eilin saari. Teimme kavereideni kanssa eräänä lämpimänä heinäkuisena päivänä retkein Seiliin. Reissu oli erittäin onnistunut, ja vieläkin ihmettelen, miten jollain noin kauniilla paikalla voi olla niin hurjan synkkä historia.
T elttailu. Telttailua tuli vuoden aikana harrastettua niin koti-Suomessa kuin Norjassakin (ja välillä ihan omalla pihallakin, haha)! Kaverillani on kunnon ”ammattilaisteltta” käytössä, joten halusin kokeilla, huomaanko eroa sen ja Tokmannin viidenkympin teltan välillä. Kyllä huomasin. Tokmannin teltta sai onneksi uuden elämän muualla.
U ikkupolku. Tänä vuonna tuli koluttua luontopolkuja vähintäänkin kiitettävästi, ja Raision Uikkupolku oli yksi vakiokohteista. Sääli, miten lähellä olevat paikat ja niiden hienouden helposti unohtaa: Uikkupolulla tuli käytyä ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten, mutta vasta tänä vuonna muistin sen olemassaolon…
V aarniemen – Rauvonlahden luontopolku. Tätä lenkkiä tuli tarvottua vuoden aikana ylivoimaisesti eniten. Syynä tähän saattaa loistavan sijainnin lisäksi olla se, että luontopolulla pääsi joka kerralla bongaamaan eläimiä. Yleisimpiä lenkkikavereita olivat peurat ja kauriit, mutta törmäsinpä reissuillani myös kettuun, pöllöön, oraviin ja jopa mäyrään.
W ien (ja Donnersbachwald). Uskokaa tai älkää, mutta Itävaltaankin oli tarkoitus palata tänä vuonna monen vuoden tauon jälkeen. Suunnitelmissa oli vierailla samoissa paikoissa, joissa vietimme lapsuuden kesiä: kuljeksia pitkin Wienin katuja, nauttia vilinästä ja vilskeestä ja palata viikonlopuiksi takaisin vuorille. Olisin myös ehdottomasti halunnut käydä tarkistamassa, vieläkö Tabaluga-tarra on paikoillaan kerrossängyn ylimmän sängyn päädyssä.
X ?
Y yteri. Yyterin hiekkasärkiltä yritin epätoivoisesti käydä hakemassa ”ulkomaan tuntua”. Eihän se ihan putkeen mennyt, mutta reissu oli silti hauska.
Z akynthos. Elokuussa oli tarkoitus lähteä Kreikkaan juhlistamaan synttäreitä. Mutta eipäs sitten lähdetykään…
Å i Lofoten. Ihanaihanaihana pikkukylä Lofoottien eteläkärjessä! Maisemat ovat kuin suoraan postikortista, ja ainakin itselläni oli vaikeuksia rauhoittua, kun kaikkialla olisi ollut niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Olimme myös kerrankin liikkeellä oikeaan aikaan, sillä kylässä ei ollut lainkaan tungosta ja parkkitilaa riitti hyvin.
Ä iti. Kai tähän saa sen kirjoittaa? Tai oikeastaan koko perheen? He kun mahdollistavat matkani tarjoamalla mäyrinkäiselle parhaan hoitopaikan aina reissujeni ajaksi.
Ö hm? Mielikuvitus ei enää riitä!
