Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

kansallispuisto

kansallispuisto Lappi luontopolku Saariselkä Suomi

Ensimmäistä kertaa Urho Kekkosen kansallispuistossa

5.3.2021

Saariselän reissun ehkä yksi odotetuimmista aktiviteeteista (pulkkamäen lisäksi) oli päästä Urho Kekkosen kansallispuistoon retkeilemään. Olimme hieman turisteina liikenteessä, emmekä tajunneet, että suuri osa reiteistä ei ole kävelijöille auki talviaikaan. Joku järkevä olisi tajunnut tämän varmasti jo aiemmin esimerkiksi hiihtäjien ja lumikenkäilijöiden määrästä, mutta ei meikäläinen…

Lähdimme matkaan Saariselän luontoreittien lähtöpisteeltä Lutontien päästä. Hetken opaskylttejä lueskeltuamme huomasimme Aurorapolun olevan avoinna. Hyväkuntoisella polulla saattoi talsia rauhassa vaelluskengissäkin, ja jo muutaman sadan metrin päästä Saariselän keskustan äänet katosivat kokonaan.  Tuntui hassulta olla lähellä kaikkea, mutta kuitenkin omassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Aurorapolku on todella lyhyt, vain reilun parin kilometrin pituinen rengasreitti, mutta se sopi hyvin kevyeksi jaloitteluksi pitkän istumisen jälkeen. Ilta oli jo pimenemässä eikä polkua oltu valaistu, joten senkin puolesta hieman lyhyempi reitti sopi paremmin suunnitelmiimme. Auroran päivätupa, jossa meidän oli tarkoitus syödä eväät, sijaitsee mäen rinteellä, joten mentäessä sai tallata pitkälti ylämäkeen.

Päivätupa on todella hieno ja moderni kotamainen rakennelma, josta löytyy sisätulipaikka ja pitkä pöytä eväiden syöntiin. Siellä olisi ollut helppoa kuivatella vaatteita ja lämmitellä ulkoilun jäljiltä. Saavuimme kuitenkin paikalle toisen pariskunnan kanssa samaan aikaan, ja he ehtivät valloittaa sisätilat ensin, joten päätimme tehdä nuotion ulos.

Ja hyvin kelpasi ulkonakin pimenevässä juoda teetä ja mutustaa eväsleipiä (sekä ruokkia uteliaita talitintteja). Olimme alkumatkasta ehkä hiukan kiirehtineet, sillä pimeässä seikkaileminen ei houkutellut, ja se oli hieman vienyt fiilistä reissusta. Nuotipaikalla kuitenkin huomasimme pakanneemme päiväreppuun mukaan myös otsalamput, joten varsinaista kiirettä takaisin autolle ei onneksi enää loppureissusta ollut. Saatoimme vain istua hiljaa pimenevässä illassa, kuunnella nuotion rätinää ja kerrankin nauttia siitä, ettei tarvinnut olla missään muualla tai hoitaa sataa asiaa samaan aikaan.

Hassua, miten toisinaan pitää matkustaa hurjan kauas, ennen kuin osaa ottaa rennosti. Näin etätyön kulta-aikana huomaan ainakin itse olevani enemmän ja vähemmän töissä koko ajan. On hurjan helppoa kurkkia sähköposteja tai chat-viestejä vapaapäivänäkin, enkä oikeastaan edes muista, milloin olisin oikeasti viimeksi sulkenut työkoneeni. Olen perustellut tätä aina itselleni sillä, että yrittäjän nyt vain kuuluu tehdä töitä koko ajan, mutta eihän se oikeasti mene niin. Tai ainakaan ei pitäisi.

Vaikka Aurorapolku olikin todella lyhyt ja saimme vain pienen maistiaisen Urho Kekkosen kansallispuistosta, aiomme varmasti palata sinne esimerkiksi ruskavaelluksen merkeissä myöhemminkin. Pohjoisen luonto on vaan niin lumoava ja jotenkin niin kovin erilainen kuin kotiseudun saaristomaisemat.

Mitenkäs muilla, onko Urho Kekkosen kansallispuisto tai Aurorapolku tuttuja?

kansallispuisto luonnonpuisto luontopolku Suomi

50 luontopolkua vuonna 2020: miten onnistuin?

21.1.2021

Ennen kuin alan tykittää tänne Saariselän postauksia, niin käännetäänpä katse hetkeksi takaisin vuoteen 2020. Vuoteen, jota kukaan tuskin erikoisemmin haluaa (ainakaan enää tässä vaiheessa) muistella, mutta riskillä mennään. Julkaisin heinäkuussa täällä blogissa postauksen, jossa kerroin vuodenvaihteessa itselleni asettamasta tavoitteesta kiertää vuoden aikana 100 luontopolkua. Kuitenkin, kun elettiin jo loppukesää, päätin tiputtaa luontopolkujen määrän suosiolla puoleen. Tavoitteena oli siis kiertää vuoden aikana 50 luontopolkua.

No, miten meni?

Uusimaa

1. Nuuksion kansallispuisto: Punarinnankierros

Varsinais-Suomi

2. Haunisten allas
3. Häntälän notkot
4. Katariinanlaakson luontopolku
5. Kurjenrahkan kansallispuisto: Savojärven kierros
6. Kurjenrahkan kansallispuisto: Vajosuon kierros
7. Liedon Vanhalinna
8. Littoistenjärven luontopolku
9. Luolalanjärvi
10. Maalun pirunpellonpolku
11. Mustikkapolku
12. Paimion luontopolku
13. Piikkiön luontopolku
14. Pomponrahka
15. Teijon kansallispuisto: Matildajärven kierros
16. Teijon kansallispuisto: Nenustan kierros
17. Teijon kansallispuisto: Sahajärven kierros
18. Uikkupolku
19. Vaarniemen – Rauvonlahden luontopolku

Satakunta

20. Harjureitti: Isosuon pitkospuut

Kanta-Häme

21. Käräjäkosken luontopolku
22. Raimansuon luontopolku
23. Suurisuon luontopolku
24. Torronsuon kansallispuisto: kierros suon ympäri

Pirkanmaa

25. Helvetinjärven kansallispuisto: Helvetistä itään
26. Kintulammi
27. Seitsemisen kansallispuisto: Saari-Soljanen
28. Teivo

Kuten näette, ei listaan ole tullut heinäkuun jälkeen kuin pari hassua luontopolkua – ja nekin kaikki Kanta-Hämeestä, jossa tuli vietettyä loppuvuodesta paljon aikaa. Jotenkin syksy ja sen myötä tullut pimeys vain veivät jossain vaiheessa voimat ihan kokonaan ja sohvanpohja hömppäsarjaa katsellen tuntui pitkän työpäivän jälkeen huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta kuin suoseikkailut kaatosateessa…

Ja eikös se niin mennyt, että iän karttuessa myös tekosyiden määrä lisääntyy? (Näin ainakin ratsastusvalmentajani joskus sanoi hampaitaan kiristellen, kun kuunteli tätiratsastajien koottuja selityksiä siitä, mikseivät he juuri sillä kyseisellä kerralla voineet treenata kevyttä istuntaa…) No, tekosyitä tai ei, niin tulos oli umpisurkea ja epäonnistuin täysin. Niinpä päätin uusia haasteen tänä vuonna. Katsotaan, pääsenkö ainoallekaan retkelle nyt, kun tämä tavoite on kirjattu kaikkien nähtäville!

Oliko teillä jotain matka- tai retkeilyaiheisia tavoitteita vuodelle 2020? Miten suoriuduitte niistä? Entä oletteko asettaneet tälle vuodelle tavoitteita matkailun ja retkeilyn suhteen?

kansallispuisto luontopolku Norja Suomi vaellus

Vuoden 2020 matka-aakkoset

30.12.2020

Olen törmännyt joulukuun aikana useassa matkailublogissa matka-aakkosiin. Innostun aina kaikesta tällaisesta, mutta jouduin miettimään pitkään, saisinko koko aakkosrivistön täytettyä. Tämä vuosi kun ei varsinaisesti ollut mitään matkailun kulta-aikaa, vaikka kotimaassa tulikin reissattua aiempia vuosia enemmän. Vuoden ainoa ulkomaanmatka suuntautui Norjaan, jossa olimme kaverini kanssa kymmenen päivän road tripillä. Matka oli ikimuistoinen, ja alan julkaista reissupostauksia pikimmiten.

Mutta, sen pidemmittä jaaritteluitta siirrytään aakkosten pariin!

A hvenanmaa. Paikka, jossa tuli nuorena vietettyä todella paljon aikaa ja jonne tunsin erityisesti tänä kesänä suurta kaipuuta takaisin. Kesä oli kuitenkin hurjan kiireinen ja täynnä täyteen ahdettuja päiviä ja äärimmilleen venytettyjä aikatauluja. Ahvenanmaan reissu jäi siis tekemättä, mutta toivon kovasti pääseväni sinne ensi vuonna. Toisaalta haaveilen kevään kauniista päivistä, toisaalta taas haluaisin venyttää reissua elokuulle, jolloin illat jo pimenevät.

B låvatnet. Norjan reissumme viimeinen, mutta ehdottomasti mieleenpainuvin päiväretkikohde. Turkoosi vesi, lumihuippuiset vuoret, auringonpaiste… Mitä muuta ihminen voi toivoa?

C ovid-19. Tätä tuskin tarvinnee sen enempää avata? Oli kuitenkin pakko mainita, sillä se vaikutti matkailuvuoteen p-a-l-j-o-n.

D oris, Dodo, Dobster. Ra(s/k)kain reissukaverini, maailman rakkain ja kovapäisin mäyrinkäinen, joka aina varastaa parhaimman makuupussin ja syö retkieväät ennenaikaisesti – niin tänäkin vuonna. Dodon lähes kymmenen vuoden kunnioitettava ikä alkaa näkyä harmaina karvoina kuonolla, viipyilevinä askelina ja syventyneenä katseena. Silti häntä viuhtoo aina vimmatusti, kun se tajuaa pääsevänsä metsään tai uusiin paikkoihin. Nuotipaikalla neiti on aina ensimmäisenä ja pitää taatusti huolen, että saa vähintään yhtä paljon retkimakkaraa kuin kaksijalkaisetkin.

E spoo. Hahhah, mietin vaikka miten pitkään, mitä laittaisin tähän kohtaan. En yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta kuin Espoon. Siellä (tarkemmin Nuuksiossa) tuli käytyä tasan kerran kesän aikana. Ei siis hurraa-huutoja tässä(kään) kohtaa.

F iskars. Ihana kesäretkikohde, jossa oli kiva vierailla pitkästä aikaa! Kammottavat leirikoulumuistot ovat hiljalleen jääneet historiaan, joten oli aika tehdä uusioretki kyseiseen paikkaan.

G ullesfjorden Camping. Ainoa mökkiyömme Norjassa oli Gullesfjordenissa. Olimme Holandsmedelin huiputuksen (ja eksymisen) jälkeen niin loppu, että halusimme päästä lämmittelemään ja nukkumaan sisätiloihin. Mökki oli todella suloinen ja sen takapihalla kiemurteli joki, jonka kohinaan oli ihana nukahtaa raskaan päivän päätteeksi.

H olandsmelen. Yksi Norjan reissumme huiputuksista. Tähänkin voi vaan todeta, että olipahan reissu! Muutaman tunnin pituiseksi kaavailtu vaelluksemme kesti lopulta puoli päivää, sillä eksyimme pahasti tunturimaisemiin. Rämmimme suossa, kaatuilimme juurakossa, söimme lakkoja ja kuuntelimme Ricky Martinia (, jonka toivoimme pelottavan mahdolliset pedot tiehensä).

I sosuo. Säkylän Isosuo ei suurista odotuksista huolimatta (tai ehkä juuri niistä johtuen) tehnyt itseeni kummoista vaikutusta. Tajusin harjureittiä talsiessani, että tylsän hiekkamaiseman sijaan kaipaan retkilläni vettä – ja mieluiten vieläpä merta.

J anakkala. Janakkalassa tuli vietettyä tänä vuonna todella paljon aikaa. Janakkalan lisäksi myös lähialueen (, kuten Hämeenlinnan) luontopolut tulivat tutuiksi. Kanta-Häme oli vielä alkuvuodesta itselleni täysin vierasta aluetta, joten on ollut kiva päästä laajentamaan reviiriä.

K ansallispuistot. Tämä vuosi piti sisällään Nuuksion, Helvetinjärven, Seitsemisen ja Teijon kansallispuistot. Näistä vain Teijo oli entuudestaan tuttu.

L ofootit. Vuoden odotetuin ja jännitetyin reissu. Koronan lisäksi hommaan toi oman lisänsä se, että matkaseuranani oli kaverini, jonka kanssa olimme nähneet vain pari kertaa aiemmin ja jonka kanssa meillä on lähes kymmenen vuoden ikäero. Kauhulla mietimme molemmat tahoillamme, mikä kaikki voisi mennä pieleen. Mutta mitä vielä – reissu oli valehtelematta yksi elämäni parhaimmista! Lofooteille jäi kova kaipuu, joten sinne tulee varmasti palattua vielä uudestaankin, ja mitä luultavimmin samassa seurassa.

M elonta. En tiedä, johtuiko se koronasta vai mistä, mutta kesän aikana tuli melottua ennätysmäärä. Oli ihana rentoutua Aurajoella lämpiminä kesäpäivinä.

N uuksion kansallispuisto. Täällä koin retkivuoden karvaimman pettymyksen, sillä Nuuksio ei ollut yhtään sitä, mitä olin etukäteen ajatellut. Reissusta olivat rentoutuminen ja luonnonrauha kaukana. Kirjoitin reissusta tänne blogiinkin, ja se herätti kiinnostusta aina Hesarin toimituksessa asti! En ilmeisesti ollut ainoa, jolle Nuuksio oli tuottanut suuren pettymyksen.

O rinoron rotkot. Valitettavasti tämä reissu siirtyi hyvistä suunnitelmista huolimatta  ensi vuoden puolelle.

P ääskülan suon luontopolku. Muun muassa täällä oli tarkoitus vierailla, mikäli matka Viroon olisi vuoden aikana onnistunut. Tähänkin voi vaan todeta, että korona pilasi kaiken.

Q ?

R einebringen. Vieläkin tulee vähän huono olo, kun muistelen Reinebringenin kammottavia portaita! Matkaan ei todellakaan kannata lähteä pienen 0,3 litran vesipullon ja hupparin kanssa – varsinkaan, jos aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Tästä on tulossa vielä oma postauksensa, mutta voin kertoa, että reissu sisälsi kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneliä!

S eilin saari. Teimme kavereideni kanssa eräänä lämpimänä heinäkuisena päivänä retkein Seiliin. Reissu oli erittäin onnistunut, ja vieläkin ihmettelen, miten jollain noin kauniilla paikalla voi olla niin hurjan synkkä historia.

T elttailu. Telttailua tuli vuoden aikana harrastettua niin koti-Suomessa kuin Norjassakin (ja välillä ihan omalla pihallakin, haha)! Kaverillani on kunnon ”ammattilaisteltta” käytössä, joten halusin kokeilla, huomaanko eroa sen ja Tokmannin viidenkympin teltan välillä. Kyllä huomasin. Tokmannin teltta sai onneksi uuden elämän muualla.

U ikkupolku. Tänä vuonna tuli koluttua luontopolkuja vähintäänkin kiitettävästi, ja Raision Uikkupolku oli yksi vakiokohteista. Sääli, miten lähellä olevat paikat ja niiden hienouden helposti unohtaa: Uikkupolulla tuli käytyä ensimmäisen kerran nelisen vuotta sitten, mutta vasta tänä vuonna muistin sen olemassaolon…

V aarniemen – Rauvonlahden luontopolku. Tätä lenkkiä tuli tarvottua vuoden aikana ylivoimaisesti eniten. Syynä tähän saattaa loistavan sijainnin lisäksi olla se, että luontopolulla pääsi joka kerralla bongaamaan eläimiä. Yleisimpiä lenkkikavereita olivat peurat ja kauriit, mutta törmäsinpä reissuillani myös kettuun, pöllöön, oraviin ja jopa mäyrään.

W ien (ja Donnersbachwald)Uskokaa tai älkää, mutta Itävaltaankin oli tarkoitus palata tänä vuonna monen vuoden tauon jälkeen. Suunnitelmissa oli vierailla samoissa paikoissa, joissa vietimme lapsuuden kesiä: kuljeksia pitkin Wienin katuja, nauttia vilinästä ja vilskeestä ja palata viikonlopuiksi takaisin vuorille. Olisin myös ehdottomasti halunnut käydä tarkistamassa, vieläkö Tabaluga-tarra on paikoillaan kerrossängyn ylimmän sängyn päädyssä.

X ?

Y yteri. Yyterin hiekkasärkiltä yritin epätoivoisesti käydä hakemassa ”ulkomaan tuntua”. Eihän se ihan putkeen mennyt, mutta reissu oli silti hauska.

Z akynthos. Elokuussa oli tarkoitus lähteä Kreikkaan juhlistamaan synttäreitä. Mutta eipäs sitten lähdetykään…

Å i Lofoten. Ihanaihanaihana pikkukylä Lofoottien eteläkärjessä! Maisemat ovat kuin suoraan postikortista, ja ainakin itselläni oli vaikeuksia rauhoittua, kun kaikkialla olisi ollut niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää. Olimme myös kerrankin liikkeellä oikeaan aikaan, sillä kylässä ei ollut lainkaan tungosta ja parkkitilaa riitti hyvin.

Ä iti. Kai tähän saa sen kirjoittaa? Tai oikeastaan koko perheen? He kun mahdollistavat matkani tarjoamalla mäyrinkäiselle parhaan hoitopaikan aina reissujeni ajaksi.

Ö hm? Mielikuvitus ei enää riitä!

kansallispuisto luontopolku Suomi vaellus

50 luontopolkua vuonna 2020: missä mennään?

26.7.2020

Vuodenvaihteessa asetin itselleni hurjan tavoitteen; kiertää 100 luontopolkua vuoden loppuun mennessä. Kuitenkin nyt, kun mennään jo ajallisesti yli puolenvälin, päätin muokata tavoitetta realistisempaan suuntaan ja tiputtaa luontopolkujen määrän viiteenkymmeneen. Sataan polkuun verrattuna tavoite kuulostaa tietenkin helpolta, mutta pakko myöntää, että tiukkaa tulee siltikin tekemään. Kesäloma on loppusuoralla ja syksystä on tulossa kiireinen, joten pitää vissiin ottaa useamman luontopolun pistoja viikonloppuisin – ilman sen suurempi suorituspaineita ja stressiä tietenkin.

Aloin listata tänä vuonna käytyjä luontopolkuja maakunnittain, jotta saisin jonkinlaisen kokonaiskuvan siitä, missä tällä hetkellä mennään. Kuten alta näkyy, eniten luontopolkuja on luonnollisesti tullut kierrettyä Varsinais-Suomen alueella. Raapustin aiemmin keväällä postauksen, johon linkkasin omia lempparireittejäni Turusta ja lähialueilta, mutta listaa katsellessani mietin, että kakkososa voisi ainakin jossain vaiheessa olla ajankohtainen.

Uusimaa

1. Nuuksion kansallispuisto: Punarinnankierros

Varsinais-Suomi

2. Haunisten allas
3. Häntälän notkot
4. Katariinanlaakson luontopolku
5. Kurjenrahkan kansallispuisto: Savojärven kierros
6. Kurjenrahkan kansallispuisto: Vajosuon kierros
7. Liedon Vanhalinna
8. Littoistenjärven luontopolku
9. Luolalanjärvi
10. Maalun pirunpellonpolku
11. Mustikkapolku
12. Paimion luontopolku
13. Piikkiön luontopolku
14. Pomponrahka
15. Teijon kansallispuisto: Matildajärven kierros
16. Teijon kansallispuisto: Nenustan kierros
17. Teijon kansallispuisto: Sahajärven kierros
18. Uikkupolku
19. Vaarniemen – Rauvonlahden luontopolku

Satakunta

20. Harjureitti: Isosuon pitkospuut

Kanta-Häme

21. Torronsuon kansallispuisto: kierros suon ympäri

Pirkanmaa

22. Helvetinjärven kansallispuisto: Helvetistä itään
23. Kintulammi
24. Seitsemisen kansallispuisto: Saari-Soljanen
25. Teivo

Loppuvuotta ajatellen olisi kiva saada kierrettyä luontopolkuja myös Varsinais-Suomen ulkopuolella. Ahvenanmaa, samoin kuin Lapin erämaat, houkuttelee tällä hetkellä erityisen paljon, mutta en tiedä, onko niistä järkevää haaveilla (ainakaan ääneen, haha).

Onko teillä muilla matkailuun tai retkeilyyn liittyviä tavoitteita tälle vuodelle? Olisi kiva kuulla, missä kohtaa te menette.