Browsing Category

Venetsia

Italia Venetsia vinkit

Saarihyppely Venetsiassa: 4 viehättävää saarta

17.2.2023

Saarihyppelykö vain Thaimaan tai Kreikan juttu? Ehei! Mikäli Venetsian pääsaari on jo kierretty, kannattaa suunnata jollekin laguunin lukuisista saarista. Miltä kuulostaisi värikkäiden talojen Burano, lasinpuhaltajien Murano tai surullisen kaunis hautausmaasaari San Michele?

Venetsiassa vesi on läsnä joka puolella. Kätevin tapa tutustua kaupunkiin ja sen lukuisiin saariin onkin hypätä vesibussiin eli vaporettoon, joka seilaa ympäri kaupunkia kellon ympäri. Vesibussilla välimatkat taittaa huomattavasti väljemmin kuin keskustan kapeita katuja turistijoukossa kulkien. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Venetsian julkinen liikenne toimii erinomaisesti – ja minuutin tarkasti! Vaikka vesibussit liikennöivätkin kellon ympäri, kannattaa matkoja suunnitella etukäteen, sillä huonolla suunnittelulla venematkat saattavat haukata ison osan päivästä. Kannattaa myös miettiä etukäteen, mitkä kohteet kiinnostavat eniten, ja antaa niille reilusti aikaa. Meitä jäi hieman harmittamaan, että vietimme Muranossa niin paljon aikaa ja jouduimme sitten kiirehtimään Buranossa, joka loppupeleissä oli se meitä enemmän kiinnostanut saari.

Ajattelin koostaa tällaisen lyhyen vinkkipostauksen saariin ja ylipäätään vaporettoon liittyen. Toivottavasti tästä on hyötyä ja/tai inspiraatiota jollekin Venetsian matkaajalle!

Buranon talot loistavat kaikissa sateenkaaren sävyissä

Buranon saari on alunperin kuuluisa erityislaatuisesta pitsistään ja muista kankaistaan, mutta suurin osa turisteista suuntaa saarelle värikkäiden talojen takia. Koko saari on kuin jostain satukirjasta sateenkaarenvärisine taloineen. Talot ovat todellinen ympärivuotinen värien karnevaali, ja paikka onkin monen some-vaikuttajan suosiossa, joten toisinaan omaa kuvaushetkeä voi joutua odottamaan pitkäänkin. 

Moni suosittelee Muranon ja Buranon retkeä samalle päivälle (erityisesti saarten sijaintien takia), mutta Buranon vierailulle kannattaa varata reilusti aikaa ja/tai lähteä liikkeelle varhain aamulla, sillä pikkuinen saari on varsinkin kesäaikaan todella ruuhkainen.

Pitsistä ja sen historiasta kiinnostuneen vierailijan kannattaa vierailla Buranon pitsimuseossa, joka sijaitsee entisessä pitsikoulussa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Lue lisää: Buranon värikkäät talot ovat kuin satukirjasta

Lido on lomasaari

Lidon saari on erikoinen paristakin syystä: sieltä löytyvät Venetsian ainoat hiekkarannat (joista suosituin on Blue Moon Beach) sekä autotiet. Rantaa Lidosta löytyy kaikkiaan 12 kilometrin verran, ja saari onkin lapsiperheiden suosiossa. Hiekkarantojen lisäksi Lido on tunnettu myös vuosittain järjestettävistä Venetsian elokuvajuhlista, jolloin saarelle suuntaa sadoittain alan ammattilaisia.

Rantojen lisäksi Lidosta löytyy paljon kahviloita ja ravintoloita sekä ostospaikkoja. Muihin saariin verrattuna Lido onkin kovin moderni, ja sieltä löytyy myös vauhdikasta yöelämää sellaista kaipaaville. Lidon toisella puolella sijaitsee myös suosittu leirintäalue, ja saarella on useita hotelleja ja muita majapaikkoja.

Murano on tunnettu lasistaan

Murano on Venetsian ulkosaarista tunnetuin. Saari on kuuluisa lasista, jota on puhallettu siellä vuodesta 1921 lähtien. Vielä nykyäänkin Muranossa on yli sata lasia valmistavaa tehdasta ja studiota, joissa monissa on mahdollisuus seurata lasinpuhallusta. Tehtaiden ja studioiden lisäksi saarelta löytyy hurja määrä lasitehtaita, joista löytyy hieman toisistaan poikkeava valikoima. 

Murano on suosittu vierailupaikka, ja jos siellä haluaa tutustua kaikkeen ilman suuria väkijoukkoja, kannattaa saarelle suunnata arkiaamuisin, jolloin saarella on edes hetken hieman rauhallisempaa. Muranoon tulevan on usein nopeinta jäädä pois Colonna-laiturilla. 

Lue lisää: Murano – lasinpuhaltajien saari Venetsiassa

San Michele on venetsialaisten viimeinen leposija

San Michele on hautausmaasaari, jonne venetsialaiset haudataan. Sypressipuiden ja terrakottamuurien takana sijaitseva hautausmaa on todella kaunis ja koskettava vierailukohde. 

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Upean arkkitehtuurin lisäksi venetsialaiset haudat herättävät myös suomalaisturistin mielenkiinnon. Monilla hautapaikoilla on valokuvia tai muita muistoesineitä, jotka liittyvät jollain tavalla vainajaan. Lisäksi hautakivet ovat kovin personoituja, ja ne saattavat käytännössä näyttää miltä tahansa. Venetsian sääolosuhteista johtuen haudoilta löytyy oikeiden kukkien sijaan tekokukkia, mikä saattaa aluksi hämmästyttää. 

Saarelle tai kirkkoihin ei ole pääsymaksua, mutta aukioloajat saattavat toisinaan olla rajalliset, mikäli samalle päivälle osuu muistotilaisuus. Saari on siis yhä edelleen hautausmaakäytössä, joten hautajaiset ja surevat omaiset ovat San Michelella arkipäivää. Vierailijoilta odotetaankin kunnioittavaa käytöstä: kuvaaminen on kielletty, samoin äänekäs keskustelu ja roskaaminen. Hautausmaalle ei myöskään saa tulla liian vähissä vaatteissa, kuten rantavaatteissa. 

Lue lisää: San Michele – venetsialaisten viimeinen leposija

Huomioitavaa vesibusseissa ja saarihyppelyssä

  • Piazza San Marcolta on hyvät yhteydet lähes joka puolelle.
  • Kannattaa suosiolla hankkia useamman päivän lippu vesibussiin! Me ajattelimme aluksi liikkuvamme kaikkialle jalan, mutta melko pian huomasimme, että ihan jo pääsaarellakin kannattaa hyödyntää liikkumiseen vesibusseja. Näin välttää tungoksessa kävelyn ja samalla minimoi eksymismahdollisuudet. Useamman päivän lippu on myös huomattavasti halvempi kuin kertalippu. Muista leimata liput ennen veneeseen loikkaamista!
  • Huomioi, että lentokenttäkuljetusta varten täytyy ostaa oma erillinen lippunsa (Blue Line), sillä sinne liikennöi eri yritys. Lippu kannattaa ostaa etukäteen, mutta pienellä lisähinnalla lipun saa ostettua myös veneestä. Lippu luetaan myös päätepisteessä, joten sitä ei kannata heittää pois ennen aikojaan.
  • Vesibussit kulkevat 24/7, joten saarihyppelyä on mahdollista tehdä milloin tahansa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että suuri osa liikkeistä sulkee ovensa jo varsin varhaisessa vaiheessa 16-17 välillä. Ravintolat toki palvelevat pidempään.
  • Selvitä ennakkoon, mikä on määränpäätäsi lähinnä oleva vaporetto-pysäkki. Vesibussipysäkeillä on karttoja, joista kannattaa varmuuden vuoksi ottaa kuva. Myös siltojen laskeminen auttaa suunnistamisessa.
  • Vesibussin henkilökunta huutaa kuuluvalla äänellä, mikä pysäkki milloinkin on kyseessä. Lisäksi pysäkkien nimet lukevat isolla myös laiturin yhteydessä, joten eksymisvaaraa ei kannata pelätä. Pääsaarella välimatkat ovat todella lyhyitä ja vesibusseja kulkee tiuhaan tahtiin, joten senkään puolesta ei kannata olla huolissaan.
  • Lähde ajoissa liikkeelle. Mikäli aamuherätykset eivät tunnu pahalta, kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle. Aamulla Venetsia näyttäytyy täysin erilaisena kuin iltapäivän turistiruuhkassa.

24 Kommenttia
Italia Raha Venetsia

Budjettipostaus: veikö Venetsia kaikki rahamme?

6.2.2023

Vuorossa olisi jälleen kerran tuttuakin tutumpi budjettipostaus. Minulla on siis tapana pitää reissuilla orjallista kirjanpitoa kaikista menoista ja listata ne sitten blogin puolelle. Raha kiinnostaa ainakin itseäni kovasti, ja on kiva päästä urkkimaan muiden blogeista, paljonko mikäkin reissu on milloinkin kustantanut. Rahapostaukset antavat myös hyvin osviittaa omien reissujen suunnitteluun.

Harmittaa, että Budapestista sellainen jäi epähuomiossa tekemättä, mutta Venetsian osalta korjasimme tilanteen. Alustuksena kerrottakoon, että olimme melko rennoin mielin liikenteessä. Kuten aiemmin kerroin, lähdimme Venetsiaan hieman sattumalta, emmekä siten valmistautuneet matkaan mitenkään erityisemmin. Söimme missä söimme ja teimme asioita hieman lennosta – ilman kunnollista suunnitelmaa tai aikataulua. Meitä kuitenkin hieman hirvitti etukäteen, sillä olimme monesta paikasta lukeneet, että Venetsia olisi todella kallis kaupunki…

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä siis listattuna neljän päivän kulut per henkilö:

Lennot: 232 e / hlö

Venetsia valikoitui matkakohteeksi hieman sattumalta. Tämän lisäksi töistä ja koiranhoitokuvioista johtuen meillä oli todella rajatut matkustuspäivät, jotka hieman haastoivat lentojen ja majoitusten suhteen. Hirveästi valinnanvaraa ei siis ollut, joten sillä mentiin, mitä saatiin. Meno-paluulennot Ryanairilla maksoivat 232 euroa, mikä ilmeisesti on melko perustasoa. Toki halvempiakin lentoja olisi löytynyt, jos matkustuspäivissä olis ollut jouston varaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Liikkuminen: 69 e / hlö

Ostimme pääsaarella kolmen päivän vesibussilipun, jolla sai liikkua niin paljon kuin halusi. Kolmen päivän lippu maksoi henkilöltä 36 euroa, mikä oli mielestäni varsin kohtuullinen hinta. Suosittelen lämpimästi ostamaan useamman päivän lipun heti alkuunsa, sillä luonnollisesti useamman päivän lippu on kerta- tai päivälippua halvempi. Mikäli haluaa harrastaa saarihyppelyä tai muuten haluaa pääsaarella liikkua paikasta toiseen nopeasti ja näppärästi, on vesibussi siihen oiva valinta.

Hinta sisältää vesibussikuljetuksen lentokentältä pääsaarelle (15 e) sekä kuljetuksen pääsaarelta lentokentälle (18 e). Jouduimme maksamaan paluumatkasta hieman enemmän, sillä ostimme lippumme vasta vesibussista. Hölmöinä luulimme, että julkisen liikenteen vesibussilippu kelpaisi myös lentokenttäkuljetukseen, mutta koska kyseessä on kaksi eri yhtiötä, ei päivälippu tietenkään kelvannut.

Majoitus: 132 e / hlö

Majoituimme Hotel Indigo Venicessa, joka sijaitsi pääsaaren toisessa päässä. Kävelymatkaa keskustan nähtävyyksille oli reilun kolmen kilometrin verran, mutta se ei haitannut yhtään. Päinvastoin. Hotellin edestä kulki vesibussi, ja alue oli muutenkin todella vehreä ja rauhallinen keskustan kivisyyteen verrattuna.

Vinkki: Kannattaa ehdottomasti valita majapaikka vesibussipysäkin läheisyydestä! Helpottaa elämää kummasti!

Verot: 9 e / hlö

Venetsiassa otettiin tammikuussa 2023 käyttöön turistivero. Luin, että Venetsian pääsymaksuksikin kutsuttu turistivero koskettaisi vain päiväkävijöitä, jotka vierailevat Venetsiassa siellä yöpymättä. Me majoituimme pääsaarella, mutta tästä huolimatta hotelli peri meiltä turistiveron uloskirjautumisen yhteydessä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Turistiverosta lyhyesti: Turistivero on 3-10 euroa päivältä. Veron suuruus määräytyy sen mukaan, paljonko ihmisiä kaupungissa on kyseisenä päivänä. Esimerkiksi kesäsesongin aikana sekä juhlapyhinä vero on maksimisumma eli 10 euroa, kun taas rauhallisimpina ajankohtina päiväkävijältä veloitetaan minimimaksu kolme euroa.

Ruokailu: 106,25 e

Me söimme Venetsiassa varsin huolettomasti: ostimme pizzanpalan sieltä, gelaton täältä ja viinilasin tuolta. Emme hirveästi katselleet tai vertailleet hintoja, vaan nappasimme ruokia lennosta. Kerrankin meillä oli onnea matkassa, sillä huolettomasta asenteesta huolimatta saimme joka paikasta hyvää ruokaa (mikä ei Venetsiassa ole mikään itsestäänselvyys). Yleisesti todettakoon, että viini ja gelato oli halpaa, mutta muuten ruuat olivat samaa hintatasoa kuin Suomessa.

Aktiviteetit: 22 e / hlö

Mitään kovin kummoisia aktiviteetteja emme reissullamme harrastaneet, eikä Venetsia missään nimessä olekaan mikään aktiivilomailijan unelmakohde. Meidän aktiviteettimme reissussa olivat sattumanvaraisesti valikoitunut Scuola Grande di San Rocco -museo (10 e / hlö) sekä lasinpuhallusnäytös The Glass Cathedralissa Muranossa (12 e). Lipun hintaan kuului myös lasi proseccoa. Ilman juomaa lippu olisi maksanut 8 euroa.

YHTEENSÄ: 570,25 e

Neljän päivän reissu rokotti matkakassaa 570,25 euroa henkilöltä. Jos tästä summasta vähentää lennot (232 euroa), on jäljelle jäävä summa, 338,25 euroa, mielestäni varsin maltillinen. Olisimme voineet suorittaa enemmän hintavertailua ravintoloiden osalta, mutta toisaalta olimme liikkeessä koko ajan, emmekä halunneet aikatauluttaa menemisiämme ravintoloiden perusteella.

Majoitus taas oli todella edullinen, ja olen vieläkin ihmeissäni, että löysin noin halvalla noin kivan paikan. Kesällä tuolla summalla tuskin saisi yhtään mitään, joten jotain hyötyä siitäkin, että matkustaa sesongin ulkopuolella.

Miltä summa teidän mielestä vaikuttaa? Allekirjoitatteko väitteen Venetsiasta kalliina kaupunkina?

30 Kommenttia
Italia Venetsia

Totta vai tarua? 5 väitettä Venetsiasta

30.1.2023

Venetsia on yksi niistä kohteista, joihin en ole koskaan tuntenut sen kummempaa vetoa. Bongasin kuitenkin joulun alla halvat lennot, joten päätimme ennakkoluuloistamme huolimatta tarttua mahdollisuuteen. Sen kummempia miettimättä tai taustatöitä tekemättä ostin lennot ja vasta sen jälkeen aloin selvittää, mihin sitä oltiin matkaamassa… Ja pakko sanoa, että järkytys oli suuri. YouTuben video-otsikot suorastaan huusivat syitä sille, miksi Venetsia kannattaisi jättää kokonaan väliin, eikä kovinkaan monella tuntunut olevan kaupungista mitään hyvää sanottavaa.

Kovin suurin odotuksin emme siis Venetsiaan lähteneet. Oikeastaan mietimme ihan viime minuuteille asti, lähdemmekö reissuun ollenkaan. Matka oli kuitenkin varsin onnistunut ja osittain jo senkin takia halusin tulla raapustamaan postauksen, jossa nostan esiin Venetsiaan kohdistuvia ennakkoluuloja ja kerron niistä oman mielipiteeni.

VÄITE 1: VENETSIASSA HAISEE

Muistan kuulleeni näitä hajujuttuja ensimmäisen kerran jo yläasteella, kun kaverini vieraili perheineen Venetsiassa. ”Siellä haisee ihan viemäriltä – kuselta ja paskalta”, pahimmassa murkkuiässä ollut kaverini tiivisti reissun jälkeen. Samanlaisiin nostoihin törmäsin myös usealla (ja suhteellisen uudella) Tube-videolla. Osa jopa yökkäsi kuvatessaan itseään kanaalia ylittäessään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tuomio: Tarua (ainakin talviaikaan). Oikeastaan ainoa paikka, missä vesi edes hieman ”tuoksahti” oli Buranon saarella. Siellä venekepeissä oli havaittavissa selkeät lietekerrokset, ja vieressämme seisonut turistijoukko kertoi hajun tulevan siitä itsestään. Kuitenkaan pääsaarella emme kertaakaan haistaneet mitään epämääräistä, vaikka varmasti ylitimme ja ohitimme myös ne kaikkein saastaisimmat kohdat.

VÄITE 2: VENETSIASSA EKSYY HELPOSTI

”Varaa aikaa Venetsiaan, sillä eksyt varmasti!” ”Google Maps lakkaa toimimasta, kun astut Venetsiaan!” Luin etukäteen monien kokemuksia siitä, miten helppoa ja oikeastaan väistämätöntä Venetsiaan eksyminen olisi. Kapeat kujat ja niiden outo nimeämiskulttuuri sekä jumittavat navigointilaitteet olivat omiaan sekoittamaan suuntavaistoa.

Tuomio: Totta – mutta sen ei kannata antaa haitata. Alkuun ihmettelin, miten ihmeessä Venetsiassa muka voisi eksyä. Mutta kun muutaman kerran kadunpätkä päättyi kanaaliin ja lähdit ”hieman oikomaan”, niin äkkiä sitä tajusikin olevansa tilanteessa, jossa kaikki kadut näyttivät ihan samalta, eikä oikeastaan enää ollut varmuutta siitä, mistä kadunkulmasta viimeksi oli oikein kulkenut. Haluan kuitenkin lausua lohduttavat sanat: eksyminen Venetsiassa on ihan ookoo. On hauskaa olla hieman hukassa ja katsoa, mihin milloinkin lopulta päätyy. Me myös löysimme parhaimmat ravintolat päämäärättömästi harhailemalla. En tosin tiedä, löytäisimmekö niihin enää uudestaan…

VÄITE 3: VENETSIALAINEN RUOKA ON ALA-ARVOISTA

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Törmäsin monessa eri lähteessä väitteeseen, että Venetsiassa tarjoiltava ruoka on kaukana perinteisestä italialaisesta ruuasta: venetsialainen pizza ei ole aitoa italialaista pizzaa nähnytkään, sillä sen valmistukseen ei (ainakaan kovin todennäköisesti) ole käytetty perinteistä kiviuunia. Muutenkin törmäsin moniin väitteisiin siitä, että venetsialainen ruoka on ala-arvoista.

Tuomio: Tarua. Söimme oikeasti joka päivä (Lidon saarta lukuun ottamatta) hyvää ja maukasta ruokaa. Tietenkään makuasioista ei voi kiistellä, mutta uskallan silti väittää, etteivät Venetsian pöperöt nyt pahimmasta päästä olleet. Toki useampi ravinto oli näin sesongin ulkopuolella kiinni, joten en osaa sanoa, minkälaista tarjonta on kesäkautena. Ehkä silloin mukaan mahtuu useampi ei-niin-laadukas ravintola? Niin tai näin, talviaikaan ruoka ainakin oli maukasta!

VÄITE 4: VENETSIASSA ON AINA TUNGOS

Ruuhka ja tungos arveluttivat etukäteen ehdottomasti eniten. Näin sieluni silmin meidät vaeltamassa massan mukana nähtävyydeltä toiselle ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minne seuraavaksi mentäisiin. Huoli oli onneksi turha, sillä porukkaa ei tammikuisessa Venetsiassa ollut ruuhkaksi asti.

Tuomio: Tarua (ainakin talviaikaan). Toki kaikkein kapeimmilla kaduilla jouduimme hetkittäin kulkemaan väkijoukon mukana, mutta lukuisat sivukadut mahdollistivat poistumisen ryysiksestä. Pyhän Markuksen tori oli myös lähes autio, ja luulimme pitkään, että olimme väärällä aukiolla!

VÄITE 5: VENETSIA ON KALLIS

Tästä on tulossa oma postauksensa, mutta disclaimerina kerrottakoon, että emme kokeneet Venetsiaa mitenkään erityisen kalliina paikkana. Ruokien osalta kaupunki oli Suomen tasoa, mutta viini taas oli huomattavasti halvempaa kuin kotimaassa. Venetsia ei myöskään ole mikään shoppailijan paratiisi, joten senkään puolesta ei tarvinne pelätä, että mopo lähtisi käsistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Tuomio: Tarua. Ei ainakaan ylitä Suomen hintatasoa?

Minkälaisiin Venetsiaa koskeviin ennakkoluuloihin te olette törmänneet? Entä mitä mieltä itse olette väitteiden paikkansapitävyydestä?

8 Kommenttia
Italia Venetsia

Buranon värikkäät talot ovat kuin satukirjasta

26.1.2023

Venetsiasta noin seitsemän kilometriä koilliseen, Muranon saariryhmän takana, sijaitsee toinen kaunis saariryhmä nimeltä Burano. Saari tuli tunnetuksi 1500-luvulla, kun paikalliset alkoivat valmistaa pitsiä ja tuotokset levisivät ympäri Eurooppaa. Kuuluisasta pitsistä huolimatta moni matkustaa saarelle ensisijaisesti värikkäiden talojen vuoksi.

Nykyään vain muutama taho valmistaa pitsiä perinteiseen tapaan hitaan ja kalliin valmistusprosessin takia, mutta ehkä juuri siinä piileekin Buranon kauniin pitsin salaisuus. Buranon saarelta löytyy edelleen käsityökauppoja, jotka myyvät pitsiä monessa eri muodossa: löytyy perinteisiä pöytäliinoja ja verhoja, mutta myös varsin muodikkaita ja moderneja asuja ja asusteita niin naisille kuin miehillekin.

Valitettavasti saarelta löytyy myös niin sanottuja turistikrääsäkauppoja, joissa pitsin laatu vaikutti halvalta ja nuhjuiselta tusinatavaralta. Tosin se myös näkyi hinnassa, sillä kunnon pitsistä saa maksaa.

Sateenkaarenväriset talot

Vaikka pitsit eivät kiinnostaisi tippaakaan, ei Buranoa missään nimessä kannata jättää välistä. Moni (me mukaan lukien) nimittäin matkustaa saarelle kirjavien talojen takia. Buranon talot ovat todellinen ympärivuotinen karnevaali, jossa paikasta parrasvaloissa kilpailevat mintunvihreät, vaaleanpunaiset, siniset, liilat ja keltaiset talot.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Värikkäine taloineen Burano on kuin pala sateenkaarta. Alkujaan saaren talot maalattiin erivärisiksi, jotta kotiin palaavat kalastajat löytäisivät kotinsa sankassa sumussakin. Omaan silmään näytti siltä, että asukkaat ovat maalanneet talon lempivärillään, mutta näin ei kuitenkaan ole. Mikäli talonomistaja haluaa maalata talonsa tulee hänen lähettää pyyntö hallinnolle, joka ilmoittaa sallitut värit juuri tuolle tietylle rakennukselle.

Koska miehet saattoivat olla pitkiäkin aikoja merillä, keksivät kotona odottelevat vaimot alkaa odotellessa nyplätä pitsiä. Saaren pitsi olikin kuuluisaa Euroopassa kuningashuoneita myöten. Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV oli kruunajaisasussaan vuonna 1654 hyödyntänyt Buranon pitsiä. Kerrotaan, että pelkästään kuninkaan kauluksen valmistaminen olisi kestänyt kaksi pitkää vuotta.

Valitettavasti ”pitsiala” koki kolauksen pari sataa vuotta myöhemmin ja sen elpyminen kesti vuoteen 1872 asti. 1800-luvun lopulla koettiin pitsin toinen tuleminen ja ala eli kukoistuskauttaan. Tuolloin avattiin oikein koulu, jossa opetettiin oikeaoppista pitsin valmistusta, ja pian Buranon pitsi tunnettiin taas maailmanlaajuisesti.

Kolmen B:n saari: Bora-tuuli, buranelli- ja bussolà-keksit

Burano tuntuu olevan b-kirjainten luvattu paikka! Ja se jos mikä on hyvä, kun miettii taas tämän vuoden matka-aakkosia, joissa kummittelee vuodesta toiseen muutama erikoinen kirjain, joiden kohdalle ei meinaa keksiä mitään sanottavaa. B on ehdottomasti yksi niistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Buranon siis kerrotaan saaneen nimensä siellä talvisin puhaltavasta Bora-tuulesta. Se on itäisen Välimeren ja Mustanmeren vuoriseutujen lähellä puhaltava kylmä valumatuuli, jolla tarkoitetaan vuoristosta, kukkulalta tai korkealla olevalta jäätiköltä puhaltavaa kylmää laskutuulta. Tunnetuin on Adrianmeren pohjoisosan bora, joka purkautuu Italian, Slovenian ja Kroatian rajaseudulta merelle. Tuulen nopeus voi olla jopa 28 m/s. Bora esiintyy yleensä talvella, jolloin idästä tuleva kylmä ilma ylittää vuoret ja laskeutuu rannikolle.

Siinä missä Bora-tuuli saattaa mennä vierailijalta täysin ohi, ”b-kekseihin” ei voi olla törmäämättä. Pyöreät ja s:n muotoiset keksit suorastaan pursuavat saaren leipomoista ja niitä myydään varmasti jokaisessa saaren kaupassa ja kahvilassa. Kyseessä ovat buranelli- ja bussola-nimiset keksit. Buranellit ovat venetsialaisia voikeksejä, joiden kultainen väri on saatu aikaan runsaalla voilla ja munankeltuaisella. Kekseistä on saatavilla on kahdenlaisia keksejä: renkaanmallisia bussoloita sekä ”Buranon Essejä”, jotka on muotoiltu s-kirjaimen muotoisiksi.

Vaniljalla, rommilla ja kuorella maustettuja voiisia keksejä on valmistettu saarella vuosisatojen ajan. Ne juontavat juurensa Venetsian tasavallasta, jolloin kalastajien vaimot valmistivat näitä keksejä pitkiä kalastusmatkoja varten. Ne säilyivät hyvin ja olivat tehokas energianlähde pitkien merellä vietettyjen työpäivien jälkeen. Nimi bussola tulee renkaan muodosta, sillä busa tarkoittaa reikää venetsialaisessa murteessa. Essin erottuva muoto taas on ansioitunut saarella asuvalle ravintoloitsijalle, joka pyysi paikallista leipuria tekemään keksit sellaiseen muotoon, joka oli helpompi upottaa makeaan viiniin, jotta ne voisi tarjoilla jälkiruoaksi. Leipuri muotoili ne S-kirjaimen muotoisiksi, jotta ne imeytyivät helposti ja muoto jäi olemaan.

Keksejä nautitaan aamiaisella, mutta parhaimmillaan ne ovat aterian jälkeen passito-viinilasillisen kera. Meiltä jäi tällä kertaa keksit testaamatta, sillä olimme niin täynnä edellisestä ruokailusta, ettemme voineet edes harkita elintarvikkeiden ostoa. Lisäksi olimme liikkeellä varsin myöhään, joten moni liike oli sulkemassa oviaan, kun me vasta astelimme saarelle.

Harmiksemme taistelimme taas aikaa vastaan. Pimeys laskeutui nopeasti ja samalla sammui myös talojen väriloisto. Meidän oli lähdettävä jatkamaan matkaa, ja haikein mielin hyvästelimme sympaattisen Buranon. Jäi olo, että vaikkei Venetsian pääsaari muuten enää tuntuisi uusintareissun arvoiselta, Buranoon voisi palata uudemman kerran ajan kanssa. Jo lyhyessä ajassa saari oli saanut meidät rakastumaan.

14 Kommenttia