Retkikesä lähestyy, joten halusin nostaa kotimaisia kansallispuistoja esille haasteen muodossa! Samalla innostuin laajemminkin ideoimaan erilaisia teemapostauksia. Voi siis olla, että täältä löytyy jatkossa joka kuukausi uusi matkabloggaajille suunnattu haaste, johon saa osallistua – tai toki olla myös osallistumatta. Mutta nyt annetaan estradi kansallispuistoille:
1. Kansallispuistot, joissa olen käynyt – sekä Suomessa että muualla
Tällä hetkellä käytyjen suomalaisten kansallispuistojen listalta löytyy 17 rastia: Teijo, Nuuksio, Kurjenrahka, Torronsuo, Puurijärvi-Isosuo, Sipoonkorpi, UKK, Seitseminen, Helvetinjärvi, Tiilikkajärvi, Liesjärvi, Linnansaari, Repovesi, Päijänne, Oulanka, Koli ja Salamajärvi.
Suomen ulkopuolella kansallispuistoja taas on tullut käytyä surullisen vähän: Krka (Kroatia), Snæfellsjökull (Islanti), Kuršių Nerija (Liettua) ja Slītere (Latvia).
2. Ensimmäinen kansallispuisto, jossa olen käynyt ja muistot siitä
Ensimmäinen kansallispuistokokemukseni on Tiilikkajärveltä. Mökkimme sijaitsi aivan kansallispuiston tuntumassa, joten sieltä oli luontevaa ja helppoa tehdä pistoja kansallispuistoon. Ensimmäiset muistoni Tiilikkajärvestä eivät ole ehkä kaikkein ruusuisimpia: paarmoja, armoton helle ja muutama (lapsen näkökulmasta äärettömän) pelottava kyy. Silloin lähinnä ärsytti, kun piti lähteä mökiltä uimahommista jonnekin metsään vaeltamaan, mutta onneksi asenne on siitä myöhemmin muuttunut hieman positiivisempaan suuntaan.
3. Kolme suosikkia + perustelut
Ihan super hankala kysymys, sillä tuntuu, että omaan lempipuistoon vaikuttaa esimerkiksi vuodenaika: toiset puistot ovat parhaimmillaan talvella tai syksyn ruska-aikaan, toiset taas heräävät henkiin vasta kesällä. Lisäksi omiin lemppareihin vaikuttaa vahvasti myös se, minkälainen itse reissu on ollut: kenen kanssa olen ollut liikenteessä ja minkälaisia tunnejälkiä reissusta on jäänyt.
Vastasin tähän samaan kysymykseen myös Instagramin puolella kuukausi-pari sitten, ja jopa silloin vastaukset olivat hieman erilaiset kuin nyt! Tämän hetken lempparit ovat kuitenkin Oulanka, Salamajärvi ja Tiilikkajärvi. Jokaisessa näissä on ollut hyviä ystäviä mukana ja reissut ovat olleet onnistuneita. Lisäksi luonto on ollut tajuttoman kaunista ja tarjoillut parastaan!
4. Mitä käymistäsi kansallispuistoista suosittelet käytäväksi mihinkin vuodenaikaan?
Talvi: UKK ja Oulanka. Mielestäni pohjoisen kansallispuistot ovat parhaimmillaan juuri talvella! Jylhinä pauhaavat kosket ja kunnon kinokset luovat mielenkiintoisen kontrastin. Oulangan kansallispuisto on takuuvarmasti hyvä kohde mihin tahansa vuodenaikaan, mutta itse rakastuin siihen juuri talviasussa – ja olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi edes kerran elämässään tehdä juuri talvireissu Myllykoskelle! Myös UKK on mainio talvikohde, ja kävisin siellä ehdottomasti useammin, jos se olisi yhtään lähempänä. Tykkypuut ja pastellinvärinen taivas… Mitä muuta voi enää toivoa?
Kevät: Kevätkohteiksi nostaisin Tiilikkajärven ja Päijänteen. Molemmat sijaitsevat veden läheisyydessä, joten niissä on erityisen mielenkiintoista seurata kevään etenemistä: ensimmäisiä muuttolintuja ja niiden soidinmenoja. Esimerkiksi teerien soidinmenoja saattaa päästä ihastelemaan alkukeväästä Tiilikkajärvellä, kun taas Päijänteellä kuikat, kaakkurit, uikut ja koskelot pitävät huolta siitä, ettei hiljaisia hetkiä juuri tule!
Kesä: Torronsuo ja Kurjenrahka. Rakastan pitkospuita ja suopursuja! Sekä Torronsuolla että Kurjenrahkalla niitä on mahdollista päästä tuoksuttelemaan lähietäisyydeltä (toki muissakin kansallispuistoissa, mutta nostin nyt nämä kaksi tähän), joten pakkohan nämä kaksi oli nostaa kesän puistokohteiksi.
Syksy: Moni listaisi tähän varmasti pohjoisempia kohteita, koska ruska siellä on monesti mieletön. Päätin nyt kuitenkin suositella tähän sekä Salamajärven että Repoveden kansallispuistoja. Syksy tuo molempiin paikkoihin omanlaistaan pehmeyttä ja lämpöä – ja mielestäni ne suorastaan hehkuvat silloin. Monesti myös syksyllä kävijämäärä ehkä hieman tasaantuu, joten alueilla on mukavampi liikkua.
5. Kansallispuistot, jotka eivät sykähdyttäneet
Tähän pätee sama homma kuin lemppareihinkin; tuntuu, että kaikki tähtien asennoista tuulen lujuuteen vaikuttaa siihen, minkä kohteen milloinkin nostan ”inhokkilistalle”. Mikään käymistäni kansallispuistoista ei ole oikeasti ollut inhokki – enemminkin listalle päätyvät mielestäni tylsät kohteet, joissa ei ole ollut mitään metsää kummempaa.
Sipoonkorpi. Joku kirjoitti joskus osuvasti, että Sipoonkorpi on varmasti Suomen turhanpäiväisin kansallispuisto. Tähän lauseeseen on mielestäni helppo yhtyä! Olen vieraillut Sipoonkorvessa useamman kerran, mutta en ole kertaakaan saanut sieltä postausta tehtyä. Jotenkin en keksi paikasta oikein mitään sanottavaa. Tavallinen metsä?
Nuuksio. Vaikka teinkin viime vuonna onnistuneen reissun Nuuksioon, ei kansallispuisto vieläkään oikein sytytä. Ensimmäinen reissumme kansallispuistoon oli täysi fiasko (ja päätyi jopa lehtiin asti), ja kokemus kummittelee vieläkin mielessä, jos mietin retkeä Nuuksioon.
Seitseminen. Tässä mulla on hieman samanlaiset fiilikset kuin Sipoonkorvenkin kanssa. Mielestäni Seitsemisessä ei ole mitään ihmeellistä, ja lisäksi monet reitit kulkevat metsätietä pitkin (aina iso miinus) – tai sitten olen onnistunut valitsemaan ne huonoimmat reitit.
Sellaista tällä kertaa. Olisi kiva päästä lukemaan samanlaisia postauksia myös muista matkablogeista, joten tässäpä postausideaa muillekin!
Kiitos postauksen kuvista Laura ja Nea!
3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta (unohdetaan passit, rahat ym. itsestäänselvyydet)
Olisi hauska herättää haaste uudestaan henkiin muissakin matkablogeissa! Tai jos olette mahdollisesti osallistuneet tähän jo aikaisemmin, niin olisi mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ”kolmosianne”!
