Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

esteetön

esteetön luontopolku Uusimaa

Hyvinkään Suomies – Suomen erikoisin luontopolku?

17.11.2021

Monelle ei ehkä tule luontopolusta mieleen soranottopaikka, – saati tuulessa roikkuvat pääkallot tai jättiläisen jalanjälki. Nämä kaikki on kuitenkin mahdollista nähdä Hyvinkäällä Suomiehen luontopolulla. Paikassa, jota on kuvaavasti nimitetty Suomen erikoisimmaksi luontopoluksi.

Suomiehen luontopolku kulkee ihmisen muokkaamassa ympäristössä, entisellä soranottoalueella. Soranotto on alkanut jo ennen 1960-lukua ja päättynyt vuonna 2014. Sen jälkeen aluetta on ennallistettu (ja ennallistetaan ilmeisesti vieläkin) hyönteishotellein monimuotoiseksi luonnon keitaaksi. Paikka on kaikessa karuudessaan erittäin vaikuttava. Maisema oli kuin autiomaata, jota pohjan polku halkoi.

Suomiehen alue on osa jääkauden aikaista, lähinnä hiekasta, sorasta ja savesta koostuvaa reunamuodostumaa, ensimmäistä Salpausselkää. Salpausselkä muodostui noin 12 000 vuotta sitten, jolloin ilmasto viileni, ja jäätikön reuna pysähtyi samoille sijoilleen yli 200 vuoden ajaksi.  Jäätikön sulavesivirrat huuhtoivat jäätikön edustalle maa-ainesta, joka kasaantui vähitellen jopa 40 metriä korkeaksi valliksi.

Suomiehen jyrkkä pohjoisreuna on karkeaa moreenia. Sulamisvedet ovat kuljettaneet loivan eteläreunan hienoimpia hiekka-aineksia pidemmälle etelään. Suomiehessä on myös pohjois-eteläsuuntaisia harjuja, jotka ovat mannerjään liikkeen suuntaisesti muodostuneita maavalleja.

Marraskuisena sunnuntaipäivänä hiekkakuoppa kuhisi ihmisiä. Vaikka tuuli oli melko navakka, ja kylmyys tunkeutui lukuisten vaatekertojen läpi luihin ja ytimiin, monet olivat halunneet tulla retkeilemään alueelle. Paikka tuntui olevan erityisesti lapsiperheiden mieleen, enkä yhtään ihmettele miksi. Melko pienellä alueella kun on paljon nähtävää ja koettavaa sekä suuria mäkiä valloitettavaksi. En itsekään muista, milloin olisin räpsinyt kamerallani niin paljon kuvia kuin Suomiehessä. Tuntui, että mihin tahansa katsoikin, törmäsi aina johonkin sellaiseen, jonka halusi välttämättä tallentaa kameran ruudulle. Harmittelin miehellenikin, että olin lähtenyt matkaan liian vähäisin kamera-arsenaalein. Zoom-objektiiville olisi ehdottomasti ollut käyttöä.

Noin kolmen kilometrin pituinen Suomiehen luontopolku on luokitukseltaan paikoin helppo, paikoin keskivaativa. Osa reiteistä kulkee soranottoalueen pohjalla, ja uskaltaisin väittää tämän punaisen reitin olevan lähes esteetön ja sopivan myös lastenrattaille ja pyörätuoleille. Soranottoalueen reunoilla kulkeva keltainen reitti taas on korkeuseroista johtuen luokiteltu keskivaativaksi. Lähes koko reitistö (metsäosuutta lukuun ottamatta) on nähtävillä yhdellä silmäyksellä, joten luontopolun pituutta ja vaativuutta voi itse muokata haluamakseen. Mekin haahuilimme varsinaisen reitin lisäksi siellä täällä, kun intouduimme aina tutkimaan, mihin mikäkin pienempi reitti johti…

Tavoitteena luonnon monimuotoisuuden lisäys

Maisema-arkkitehti Vilma Pylkkö on tehnyt Suomiehen alueelle jälkihoitosuunnitelman, jonka tavoitteena on parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta. Ennallistamistöitä on tehty myös Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen tiimoilta.

Pohjavettä on suojeltu palauttamalla kasvillisuus pohjaveden kannalta arimmille alueille ja paahderinteitä on muotoiltu. Rinteisiin on kylvetty myös niitty- ja ketokasvillisuutta houkuttelemaan perhosia ja muita hyönteisiä, ja sorakuopan pohjalle on luotu keinotekoisesti paahdeympäristöjä, jotka ovat erityisesti umpeenkasvusta kärsivä, uhanalainen luontotyyppi. Alueelta on myös poistettu Suomen alkuperäiskasvillisuutta uhkaavia vieraslajeja, erityisesti kurtturuusua ja lupiinia. Rinteille sommitellut lahopuut ja hyönteishotellit puolestaan tarjoavat hyönteisille  turvallisia pesintä- ja talvehtimispaikkoja. Taivasta kohti piirtyvien lahopuiden juuret ovat kieltämättä mielettömän vaikuttava ja erikoislaatuinen näky!

Vaikka Suomiehen luontopolulla liikutaankin ihmisen rajusti muokkaamassa ympäristössä, tulee polkujen ulkopuolella liikkumista välttää erityisesti rinteillä. Syynä tähän on hiekkarinteitä peittävä sammalpeite, joka on erityisen herkkä kulumiselle.

Puhuttelevaa ympäristötaidetta

Alueella on myös ympäristötaidetta. Riku Lumiaron Mennyttä aikaa etsimässä -taideteos on rakennettu alueelle keväällä 2015. Teos on rakennettu alueen kivistä, vanhoista rintamamiestalon ikkunoista, heinäseipäistä ja eläinten luista. Jätin jalanjälki -niminen teos taas on Vilma Pyykön suunnittelema ja se aukeaa parhaiten, kun jaksaa kiivetä kukkulan laelle. Jalanjäljen kivet ovat peräisin Suomiehen montun alueelta.

Suomiehen suppa-alue

Kaiken edellä mainitun lisäksi Suomiehen luontopolulla voi törmätä myös suppa-alueeseen. Mannerjään sulaessa jäätikön reunasta lohkesi suuria lohkareita, jotka upposivat pehmeään maahan. Meressäkin kellui talonkokoisia jäävuoria, jotka vedenpinnan laskiessa hautautuivat hiekkaan ja soraan. Kun ne lopulta sulivat, muodostuivat supat, jotka ovat jopa kymmeniä metrejä syviä pyöreitä kuoppia. Suppien pohjalla pienilmasto on muuta ympäristöä kylmempi ja niihin on kehittynyt omanlaisensa kasvillisuus. Osa supista erottuu harjumaisemassa pyöreinä lampina.

Luontopolun varrelta löytyy Jätinlukkojen suppa-alue. Se on muodostunut pohjois-eteläsuuntaiseen harjuun, ja siihen voi käydä tutustumassa omatoimisesti tekemällä pienen sivuloikan keltaiselta polulta. 

Luontopolun määritelmä?

Suomiehen luontopolkua talsiessani huomasin useampaan kertaan miettiväni, minkä oikeastaan ajattelevan olevan luontopolun määritelmä. Wikipedian mukaan luontopolku on virkistyskäyttöön tarkoitettu polku tai reitti, jonka varrella on vieressä sijaitsevan luonnon ominaisuuksia selittäviä opastekylttejä. Tämän määritelmän mukaan Suomies olisi luontopolku siinä missä moni muukin, mutta vaikka kuinka koetin pohtia asiaa, en oikein vieläkään osaa sanoa, pystynkö ajattelemaan sitä puhtaasti luontopoluksi.

Olisi helpoin kutsua aluetta ihmisen muokkaamaksi luontokohteeksi, mutta toisaalta, löytyyhän soiltakin ihmisten tekemiä pitkospuuverkostoja. Silti pitkospuiden ja vaikkapa portaiden on jotenkin helppo ajatella ”kuuluvan” osaksi luontopolkua, toisin kuin taideteosten (, vaikka ne vaikuttavia ovatkin).  Soranottoalueella homma taas on viety täysin seuraavalle tasolle, sillä ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla, ensiaskelista alkaen. Välillä oli vaikea edes muistaa olevansa luonnossa.

Mitä mieltä te olette? Nielettekö luontopolku-nimityksen Suomiehen kohdalla?

esteetön kansallispuisto Kanta-Häme luontopolku Suomi

Peukalolammin-Kaksvetisen rengasreitti Liesjärven kansallispuistossa

30.7.2021

Kuten jotkut teistä ehkä muistavat, kävin huhtikuussa kevätretkellä Liesjärven kansallispuistossa enkä oikein lämmennyt paikalle. Meillä oli silloin hieman liikaa epäonnea matkassa, eikä pitkittynyt työstressi tai sen mustaksi maalaama mieli auttanut asiaa. Liukastelimme jäisessä metsikössä samaan aikaan, kun taivaalta satoi vettä kaatamalla ja vannoimme molemmat, ettemme enää koskaan tulisi lähellekään Liesjärveä.

Mutta kuten elämässä yleensäkin, myös Liesjärvi ansaitsi toisen mahdollisuuden. Se tosin vaati useamman hyvin nukutun yön sekä kauniin kesäpäivän ennen kuin meistä kumpikaan uskalsi ehdottaa uutta retkeä.

Toisin kuin edelliskerralla, tutustuin reitteihin etukäteen. Yritin etsiä jotain hieman rauhallisempaa kohdetta, sillä epäonnistuneen Iso-Melkuttimen reissun jälkeen (kirjoitan tästä myöhemmin) kaipasin jotain hiljaista paikkaa. Mutkien kautta päädyin lukemaan Peukalolammin-Kaksvetisen rengasreitistä, joka vaikutti varsin lupaavalta. Esteettömyys lupaili hyvää myös kymmenvuotiaan seniorimäyräkoiran näkökulmasta, joten lähdimme reissuun koko perheen voimin.

Olen aiemmin mieltänyt esteettömät reitit mielikuvituksettomiksi ja tylsiksi. Sellaisiksi, joiden varrelta ei löydä kauniita maisemia tai välttämättä oikein luontoakaan. Eniten esteettömissä reiteissä kuitenkin on häirinnyt niiden pituus – tai lähinnä lyhyys. Monet löytämäni esteettömät luontopolut ovat vain muutamia satoja metrejä, ja useamman kilometrin lenkeistä on turha edes haaveilla. Tämä on mielestäni hieman outoa, sillä voisin kuvitella esimerkiksi monen lastenrattaiden kanssa liikkuvan kaipaavan myös tällaisia pidempiä vaihtoehtoja.

Kun lopulta pääsimme Liesjärvelle, odotukset olivat korkealla. Liian monen kotona vietetyn päivän jälkeen halusimme päästä nauttimaan kesäisestä luonnosta. Alkumatkan tylsähkön hiekkatieosuuden kohdalla olimme kuitenkin varsin skeptisiä ja pelko siitä, että keväisen farssi toistuisi, nousi pintaan. Mietimme molemmat, olimmeko tosiaan ajaneet paikalle tuiki tavallisen metsäautotien takia. Hetken ajan tuntui, että Liesjärven kirous seuraisi meitä edelleen. Loimme toisiimme merkitseviä katseita, mutta emme halunneet sanoa mitään ääneen. Toivoimme vain, että reitti paranisi ja pääsisimme vihdoin kokemaan sen taian, mistä niin moni Liesjärvellä vieraillut oli puheissaan ja blogikirjoituksissaan kertonut.


Uusi, esteetön rengasreitti

Noin neljän kilometrin pituinen Peukalolammin-Kaksvetisen reitti on valmistunut Liesjärven kansallispuiston pohjoisosaan vuonna 2020. Esteetön rengasreitti sopii jokaiselle ja se on kuljettavissa niin lastenrattaiden, rollaattorin kuin pyörätuolinkin kanssa. Reitillä on loivia ylä- ja alamäkiä sekä helposti ylitettäviä lyhyitä siltoja. Parkkipaikka löytyy helposti Google Mapsista nimellä Peukalolamminkangas p-alue. 

Reitin voi kulkea kumpaan suuntaan tahansa ja sen varrella on kaksi suurempaa levähdyspaikkaa (Peukalolammi ja Kaksvetinen) sekä joitakin pienempiä levähdyspaikkoja, joista löytyy pöytiä ja penkkejä. Peukalolammilta ja Kaksvetiseltä löytyy tulentekopaikat (, jotka eivät tietenkään metsäpalovaroituksen aikaan ole käytettävissä) sekä esteettömät kuivakäymälät. Kaksvetiseltä löytyy laavun lisäksi myös suuri uudenkarhea kota, jossa oli hyvä pysähtyä paistamaan makkarat ja juottamaan koiruus. Taukopaikka on muutenkin todella kaunis ja idyllinen, ja sinne on helppo unohtua pidemmäksikin aikaa ihailemaan järven pinnassa näkyviä lumpeita sekä kuuntelemaan kurkien satunnaista huutoa.

Noin 600 metrin päässä parkkipaikalta sijaitseva Peukalolammin laavu sen sijaan ei välttämättä ole kaikkein miellyttävin, sillä se on keskellä sorakenttää. Dronen lennätykseen paikka kuitenkin oli mitä mainioin, ja jos hieman poikkeaa merkityltä reitiltä, pääsee laavun läheisyydessä nauttimaan myös järvimaisemasta.

Patikoijille ja retkeilijöille Peukalolammin ja Kaksvetisen taukopaikat tarjoavat myös yöpymismahdollisuuden omassa majoitteessa. Lisäksi reitin varrelta löytyy noin parinkymmenen hengen Tittilammen varaustulipaikka, jonka voi varata yksityiseen käyttöön.

Rehellistä suomalaista metsämaisemaa

Reitin varrelle mahtui paljon nähtävää. Alun hiekkatieosuuden ja tylsähkön Peukalolammin taukopaikan jälkeen Liesjärvi alkoi viimein näyttää parastaan. Pääsimme nauttimaan vaihtelevasta maastosta sekä rehellisestä suomalaisesta satumetsästä paksuine sammalkerroksineen ja kauniine järvimaisemineen. Luontopolun varrelta löytyi monipuolisesti sankkaa kuusimetsää, mäntyvoittoista kangasmetsää sekä mystisiä soita, lampia ja järviä.

Kaksvetisen taukopaikalla luonto tuntui myös vihdoin olevan vahvasti läsnä. Seurasimme pitkään suloisen oravanpoikasen seikkailua kodan viereisessä kuusessa. Sain koota kaiken tahdonvoimani, etten mennyt lääppimään pientä pörrökasaa tai napannut sitä mukaani kotiin. Harmikseni olin ottanut vain zoomittoman objektiivin mukaan, joten jouduin tyytymään kohtalooni senkin suhteen, etten saanut kurrea edes kameraan ikuistettua.

Kun vihdoin maltoin jättää oravan rauhaan ja astelin järvenrantaan, alkoi korviin kantautua vuoroin kurkien ja joutsenten satunnaista huutoa. Hetken seurailun jälkeen järveltä saattoi bongata myös kuikkapariskunnan. Näennäisesti hiljainen järvi alkoikin kuhista elämää, kun hetkeksi malttoi rauhoittua katsomaan sitä.

Kaikesta liikkeestä huolimatta maailma kuulosti ihanan hiljaiselta, ja siinä rauhallisuudessa oli hyvä olla ja helppo hengittää.

Muita esteettömiä luontopolkuja?

Palattuani Liesjärveltä koetin etsiä muita esteettömiä luontopolkuja Varsinais-Suomen, Uudenmaan ja Kanta-Hämeen alueilta. Niitä ei kuitenkaan oikein tuntunut löytyvän, ainakaan jos halusi löytää yhdenkään pidemmän reitin. Osaisittekohan te vinkata tällaisia retkikohteita?