Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

esteetön

esteetön Kanta-Häme luontopolku

Luulionvuoren lintutorni ja Hyvänmielen reitti

14.9.2022

Monen pää lyö ihan tyhjää, kun alan puhumaan Tervakoskesta. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa, kun mainitsen Puuhamaan, monen ilme kirkastuu. On Tervassa paljon muutakin kuin lippispäisen nallen teemapuisto, kuten mahtavan monipuolinen luonto järvineen, soineen ja vuorineen. Erityisesti Tammirannan alueella kiertää kivoja reittejä, joiden monipuolisuus jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

Matkaan kannattaa lähteä Suruttoman uimarannan parkkipaikalta (Suruton 11, 12400 Janakkala). Uimarannasta löytyy laituri ja tulistelupaikka, joita molempia kannattaa hyödyntää vaikkapa lenkin päätteeksi. Reitti jatkaa järvenrantaa pitkin. Polun yllä roikkuvat tammien oksat ja vieressä liplattava järvi ovat paitsi kaunista katseltavaa, myös jotenkin hurjan rentouttava yhtälö.

Matka jatkuu rantareittiä Luulionvuoren lintutornille. Reitiltä pitää hetkeksi poiketa, sillä torni sijaitsee lyhyen pitkospuuosuuden päässä. Kaikki on uutta ja siistiä. Pitkospuuosuudelta ja tornilta löytyy myös riistakamerat, jotka valvovat, että paikka pysyykin siistinä. Tornista näkee kauas: suoalueen, metsää, järveä ja taustalla kohoavan Luulionvuoren, jonne suuntaamme seuraavaksi. Lintuja ei tällä kertaa näy, mutta jossain kauempaa kuuluu muuttopuuhia suunnittelevien kurkien ääni. Haikeus puristaa rintaa. Taas on yksi kesä takana. Taas minun rakkauslintuni lähtevät.

Lintutornin jälkeen alkaa reitin mäkisempi osuus. Yritän ikuistaa jyrkimpiä nousuja ja laskuja kameraan, mutta se osoittautuu yllättävän haastavaksi: kaikki näyttää tasapaksulta pannukakulta, vaikka kuinka koetan saada maaston muotoja taltioitua eri kuvakulmista.

151 metrin korkeuteen kohoava Luulionvuori houkuttelee paikalle retkeilijöiden lisäksi myös kuntoilijoita, sillä jyrkät nousut saavat kenen tahansa sykkeen kohoamaan. Tänäkin syksyisenä aamuna mäessä on useampi treenaaja, joka kiduttaa itseään kipuamalla mäkeä ylöspäin yhä uudelleen ja uudelleen. Meille riittää (jälleen kerran) vain yksi nousu.

Luulionvuoren pohjoisrinteestä löytyy jättimäinen, noin kahdeksan metrin korkuinen kivenmurikka. Erikoislaatuinen siirtolohkare on nimeltään Paimenkivi, ja sitä pidetään entisaikojen tarinapaikkana. Nimensä lohkare on kansan kertoman mukaan saanut siitä, että paimenet ovat aikoinaan kavunneet kiven päälle susia pakoon.

Jostain syystä Hyvänmielen reitistä on vaikea kirjoittaa. Siitäkin huolimatta, että se on kovin monipuolinen ja äärettömän kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Kai tämä on taas sellainen ”täytyy itse kokea” -kohde, jota suosittelen kyllä lämpimästi! Mäkisistä osuuksistaan huolimatta kohde sopii kaikenikäisille kulkijoille, ja on myös kuljettavissa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa.

esteetön kansallispuisto Kanta-Häme

Torronsuon kansallispuisto ja Kiljamon kierros

21.6.2022

Torronsuon kansallispuisto on ollut usein mielessä. Olen käynyt siellä vain kerran aikaisemmin, mutta jo silloin suon taianomainen tunnelma vei mennessään. Eräänä toukokuisena sunnuntaina tuli kiire juosta koiran kanssa pois välittäjän jaloista, joten ajattelin viimein suunnata auton nokan kohti Tammelaa. Olin samalla viikolla lukenut, että Torronsuon pitkospuut oli vihdoin saatu uusittua ja parkkipaikkaa suurennettua, joten olihan se lähdettävä katsomaan, miltä paikassa nykyään oikein näytti.

Tammelassa sijaitseva Torronsuon kansallispuisto on yksi Etelä-Suomen parhaimpia luontokohteita päiväretkelle, sillä se on helposti saavutettavissa niin pääkaupunkiseudulta kuin Tampereelta ja Turusta. Supersuosittu retkeilykohde on nyt saanut uuden, aiempaa suuremman parkkipaikan, ja sunnuntai-iltanakin autoja oli paikalla yllättävän paljon. Laajennuksesta huolimatta tuntui, ettei parkkipaikalla nyt varsinaisesti vieläkään ollut liikaa tilaa.

Alueella kävi iloinen puheensorina. Suurin osa oli jo käynyt kiertämässä kierroksensa, ja äänensävystä päätellen Torronsuo oli onnistunut lumoamaan kaikki. Kuulin myös ylistyssanoja uusista pitkospuista. Lähdin reippaasti matkaan, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen aloin epäillä omaa vaatetustani. Yllä oli juoksutrikoot ja t-paita, vastaantulijoilla tuulitakit ja hupparit… Kuitenkin enemmän kuin vaatteiden vähyys, minua harmitti se, että olin jättänyt kameran kotiin. Kuten pidempiaikaiset lukijani varmasti tietävät, kamerattomuus ahdistaa usein, sillä rupupuhelimillani ei kovin kummoisia kuvia oteta.

Kiljamon kierros

Kiljamon kierros on lyhyt, vain noin 1,5 kilometrin pituinen kierros Torronsuon suomaisemissa. Se on erinomainen vaihtoehto pienten lasten kanssa liikkuessa – tai hirveässä kiireessä. Toki kierros sopii myös niille, jotka eivät halua kiertää pidempää Suotaipaleen kierrosta (8,5 km), mutta haluavat silti päästä Torronsuon tunnelmaan.

Kiersin reitin myötäpäivään, joten aloitin reitin loivaan ylämäkeen nousevalla kivituhkapolulla, joka johtaa parkkipaikalta Kiljamon taukopaikalle. Tulentekopaikalla oli (yllätys, yllätys) ruuhkaa, joten jatkoin kiltisti eteenpäin. Tulentekopaikan vieressä kohoili 17 metrin korkuinen luontotorni, johon olin aiemmalla kerralla kiivennyt. Nyt en kuitenkaan halunnut jättää Dodoa alas kiinni minnekään, sillä liikkeellä oli paljon koiria omistajineen. Suosittelen kuitenkin kapuamaan luontotorniin, mikäli alueella liikkuu, sillä tornista pystyy loistavasti hahmottamaan Torronsuon laajuuden ja avoimuuden. Perheen pienimpien kanssa olisin kuitenkin varovainen (tai jättäisin koko homman väliin), sillä askelmien välit ovat aikamoiset ja jyrkkyys omaa luokkaansa… Toki rakennelma saattaa huimata myös hieman arempaa aikuista, ja esimerkiksi korkeanpaikan kammosta kärsivä siskoni ei pystynyt lainkaan kiipeämään torniin juurikin näiden jättimäisten ja jyrkkien askelvälien takia.

Matka jatkui. Metsän siimeksessä oli ollut viileää, mutta puut olivat suojanneet pahimmalta tuulelta. Juuri ennen suo-osuutta jäin juttelemaan mummolauman kanssa. He olivat kovin huolissaan varustuksestani ja tarjosivat jopa omia takkejaan, etten palelluttaisi itseäni. Kieltäydyin kohteliaasti, mitä kaduin hetkeä myöhemmin. Suolle päästessä tuuli nimittäin iski kunnolla vasten naamaa ja tajusin, että kesä, josta olin haaveillut Torronsuolle ajellessa, oli vielä jossain kaukana tulevaisuudessa. Purin hammasta ja mietin, että olisi sittenkin pitänyt tarttua mummojen takkitarjoukseen.

Torronsuon luonto on monipuolista, ja pitkospuiden varrella onkin nähtävissä lehtolaikkuja, rämettä ja korpea. Matkan varrelle mahtui myös muutama näköalatasanne, joista niistäkin voi ihastella Torronsuon avaraa lakeutta. Jos olisin pukeutunut järkevästi ja ollut liikkeellä ilman sen kummempaa aikataulua, olisin hyvin voinut jäädä nauttimaan eväistä taukopaikoille.

Esteetön reitti Kiljamosta

Torronsuolla on huomioitu monenlaiset retkeilijät, ja Kiljamon parkkipaikalta lähteekin kaksi lyhyttä, muutaman sadan metrin pituista esteetöntä reittiä. Lyhyydestään huolimatta reiteillä pääsee näkemään Torronsuon laajaa suoaluetta pienoiskoossa. Tulipaikka ja käymälä ovat molemmat esteettömiä, joten myös eväsretki paikan päällä onnistuu.

Omaan makuuni Kiljamon kierros oli ihan ok, joskin melko lyhyt. Pituudestaan huolimatta kierros tarjoaa mainion läpileikkauksen Torronsuosta ja tarjoilee alueen parhaita paloja. Valitettavasti aikaa ei tällä kerralla ollut enempää, joten en olisi pidempää lenkkiä ehtinytkään tehdä, mutta täytyy taas jatkossa muistaa, että ne pidemmät reitit ovat enemmän oma juttuni.

Mites teillä muilla, minkä pituisista luontopoluista pidätte? Itsellä hakusesssa usein 5-10 kilometrin ympyräreitit, mutta jotenkin tuntuu, että niitä on huonosti tarjolla…

esteetön Hämeenlinna Kanta-Häme luontopolku

Tulvaveden valtaama Honkalanrannan luontopolku

23.5.2022

Nopea vinkkaus kaikille hämeenlinnalaisille tai kaupungin liepeillä asuville! Jos et vielä tiennyt, niin Katumajärven länsipäädyssä lähellä Idänpäätä sijaitsee upea yksityisille maille perustettu pieni luonnonsuojelualue, Honkalanranta, josta löytyy myös Honkalanrannan luontopolku. Alueelle on opastus 10-tien varrelta ennen Ruununmyllyä oikealle.

Honkalanrantaan on helppo ottaa myös lapset mukaan, sillä leveille pitkospuille mahtuu hyvin rattaidenkin kanssa. Kohteessa pystyy käymään pikaisesti vaikkapa aamupäivän reissussa tai viettämään aikaa pidempäänkin. Erityisesti lintujen kevät- tai syysmuuton aikaan kohde on mainio, mutta myös muulloin kiva paikka.

Vierailumme alueelle sijoittui huhtikuun puoleen väliin, jolloin tulva oli vielä aikamoinen, emmekä päässeet kiertämään kaikkia kohteita lenkkareissa. Rohkeimmat ulkoilijat kyllä suorittivat vesiosuudetkin kumisaappaat jalassa, joten mitään älyttömiä tulvia ei kuitenkaan ollut. Uskon, että tässä kohteessa tulee (jo ihan sijaintinsakin takia) vierailtua useamman kerran kesän aikana, kunhan tulvat helpottavat. Jäin myös haaveilemaan laavulla olosta, sillä se jäi meiltä ruuhkaisena viikonloppuiltapäivänä kokonaan testaamatta.

Pitkoksien ja laavun lisäksi alueelta löytyy myös lintutorni. Bongareiden määrästä päätellen alueella on paljon lintuja, joten kannattanee ottaa kiikarit mukaan, jos sellaiset omistaa. Toinen alueen erikoisuuksista on laavun vieressä sijaitseva lammaslaidun, johon ilmeisesti tänäkin kesänä, tulvien helpotettua, on tulossa pörröisiä ja määkiviä kesäasukkaita. Tietää ainakin, mistä meikäläisen löytää… Lampaat (kuten kaikki nelijalkaiset) ovat aina olleet suuri heikkouteni!

Vaikka luontopolkuun ihastuinkin, niin jostain syystä Honkalanrannasta on hurjan vaikea kirjoittaa kunnon blogipostausta. Olisi helpoin vain todeta, että käykää ja kokekaa itse. Vaellelkaa pitkoksilla ja nauttikaa maisemista. Niin, ja katsokaa jalkoihinne, ennen kuin astutte lätäkköön.

Uskon ja toivon, että seuraavalla kerralla, kun toivottavasti pääsemme kiertämään alueen kokonaisuudessaan, siitä on jo enemmän kerrottavaa.

esteetön luontopolku Uusimaa

Hyvinkään Suomies – Suomen erikoisin luontopolku?

17.11.2021

Monelle ei ehkä tule luontopolusta mieleen soranottopaikka, – saati tuulessa roikkuvat pääkallot tai jättiläisen jalanjälki. Nämä kaikki on kuitenkin mahdollista nähdä Hyvinkäällä Suomiehen luontopolulla. Paikassa, jota on kuvaavasti nimitetty Suomen erikoisimmaksi luontopoluksi.

Suomiehen luontopolku kulkee ihmisen muokkaamassa ympäristössä, entisellä soranottoalueella. Soranotto on alkanut jo ennen 1960-lukua ja päättynyt vuonna 2014. Sen jälkeen aluetta on ennallistettu (ja ennallistetaan ilmeisesti vieläkin) hyönteishotellein monimuotoiseksi luonnon keitaaksi. Paikka on kaikessa karuudessaan erittäin vaikuttava. Maisema oli kuin autiomaata, jota pohjan polku halkoi.

Suomiehen alue on osa jääkauden aikaista, lähinnä hiekasta, sorasta ja savesta koostuvaa reunamuodostumaa, ensimmäistä Salpausselkää. Salpausselkä muodostui noin 12 000 vuotta sitten, jolloin ilmasto viileni, ja jäätikön reuna pysähtyi samoille sijoilleen yli 200 vuoden ajaksi.  Jäätikön sulavesivirrat huuhtoivat jäätikön edustalle maa-ainesta, joka kasaantui vähitellen jopa 40 metriä korkeaksi valliksi.

Suomiehen jyrkkä pohjoisreuna on karkeaa moreenia. Sulamisvedet ovat kuljettaneet loivan eteläreunan hienoimpia hiekka-aineksia pidemmälle etelään. Suomiehessä on myös pohjois-eteläsuuntaisia harjuja, jotka ovat mannerjään liikkeen suuntaisesti muodostuneita maavalleja.

Marraskuisena sunnuntaipäivänä hiekkakuoppa kuhisi ihmisiä. Vaikka tuuli oli melko navakka, ja kylmyys tunkeutui lukuisten vaatekertojen läpi luihin ja ytimiin, monet olivat halunneet tulla retkeilemään alueelle. Paikka tuntui olevan erityisesti lapsiperheiden mieleen, enkä yhtään ihmettele miksi. Melko pienellä alueella kun on paljon nähtävää ja koettavaa sekä suuria mäkiä valloitettavaksi. En itsekään muista, milloin olisin räpsinyt kamerallani niin paljon kuvia kuin Suomiehessä. Tuntui, että mihin tahansa katsoikin, törmäsi aina johonkin sellaiseen, jonka halusi välttämättä tallentaa kameran ruudulle. Harmittelin miehellenikin, että olin lähtenyt matkaan liian vähäisin kamera-arsenaalein. Zoom-objektiiville olisi ehdottomasti ollut käyttöä.

Noin kolmen kilometrin pituinen Suomiehen luontopolku on luokitukseltaan paikoin helppo, paikoin keskivaativa. Osa reiteistä kulkee soranottoalueen pohjalla, ja uskaltaisin väittää tämän punaisen reitin olevan lähes esteetön ja sopivan myös lastenrattaille ja pyörätuoleille. Soranottoalueen reunoilla kulkeva keltainen reitti taas on korkeuseroista johtuen luokiteltu keskivaativaksi. Lähes koko reitistö (metsäosuutta lukuun ottamatta) on nähtävillä yhdellä silmäyksellä, joten luontopolun pituutta ja vaativuutta voi itse muokata haluamakseen. Mekin haahuilimme varsinaisen reitin lisäksi siellä täällä, kun intouduimme aina tutkimaan, mihin mikäkin pienempi reitti johti…

Tavoitteena luonnon monimuotoisuuden lisäys

Maisema-arkkitehti Vilma Pylkkö on tehnyt Suomiehen alueelle jälkihoitosuunnitelman, jonka tavoitteena on parantaa alueen virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä lisätä luonnon monimuotoisuutta. Ennallistamistöitä on tehty myös Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Ketosirkka-hankkeen tiimoilta.

Pohjavettä on suojeltu palauttamalla kasvillisuus pohjaveden kannalta arimmille alueille ja paahderinteitä on muotoiltu. Rinteisiin on kylvetty myös niitty- ja ketokasvillisuutta houkuttelemaan perhosia ja muita hyönteisiä, ja sorakuopan pohjalle on luotu keinotekoisesti paahdeympäristöjä, jotka ovat erityisesti umpeenkasvusta kärsivä, uhanalainen luontotyyppi. Alueelta on myös poistettu Suomen alkuperäiskasvillisuutta uhkaavia vieraslajeja, erityisesti kurtturuusua ja lupiinia. Rinteille sommitellut lahopuut ja hyönteishotellit puolestaan tarjoavat hyönteisille  turvallisia pesintä- ja talvehtimispaikkoja. Taivasta kohti piirtyvien lahopuiden juuret ovat kieltämättä mielettömän vaikuttava ja erikoislaatuinen näky!

Vaikka Suomiehen luontopolulla liikutaankin ihmisen rajusti muokkaamassa ympäristössä, tulee polkujen ulkopuolella liikkumista välttää erityisesti rinteillä. Syynä tähän on hiekkarinteitä peittävä sammalpeite, joka on erityisen herkkä kulumiselle.

Puhuttelevaa ympäristötaidetta

Alueella on myös ympäristötaidetta. Riku Lumiaron Mennyttä aikaa etsimässä -taideteos on rakennettu alueelle keväällä 2015. Teos on rakennettu alueen kivistä, vanhoista rintamamiestalon ikkunoista, heinäseipäistä ja eläinten luista. Jätin jalanjälki -niminen teos taas on Vilma Pyykön suunnittelema ja se aukeaa parhaiten, kun jaksaa kiivetä kukkulan laelle. Jalanjäljen kivet ovat peräisin Suomiehen montun alueelta.

Suomiehen suppa-alue

Kaiken edellä mainitun lisäksi Suomiehen luontopolulla voi törmätä myös suppa-alueeseen. Mannerjään sulaessa jäätikön reunasta lohkesi suuria lohkareita, jotka upposivat pehmeään maahan. Meressäkin kellui talonkokoisia jäävuoria, jotka vedenpinnan laskiessa hautautuivat hiekkaan ja soraan. Kun ne lopulta sulivat, muodostuivat supat, jotka ovat jopa kymmeniä metrejä syviä pyöreitä kuoppia. Suppien pohjalla pienilmasto on muuta ympäristöä kylmempi ja niihin on kehittynyt omanlaisensa kasvillisuus. Osa supista erottuu harjumaisemassa pyöreinä lampina.

Luontopolun varrelta löytyy Jätinlukkojen suppa-alue. Se on muodostunut pohjois-eteläsuuntaiseen harjuun, ja siihen voi käydä tutustumassa omatoimisesti tekemällä pienen sivuloikan keltaiselta polulta. 

Luontopolun määritelmä?

Suomiehen luontopolkua talsiessani huomasin useampaan kertaan miettiväni, minkä oikeastaan ajattelevan olevan luontopolun määritelmä. Wikipedian mukaan luontopolku on virkistyskäyttöön tarkoitettu polku tai reitti, jonka varrella on vieressä sijaitsevan luonnon ominaisuuksia selittäviä opastekylttejä. Tämän määritelmän mukaan Suomies olisi luontopolku siinä missä moni muukin, mutta vaikka kuinka koetin pohtia asiaa, en oikein vieläkään osaa sanoa, pystynkö ajattelemaan sitä puhtaasti luontopoluksi.

Olisi helpoin kutsua aluetta ihmisen muokkaamaksi luontokohteeksi, mutta toisaalta, löytyyhän soiltakin ihmisten tekemiä pitkospuuverkostoja. Silti pitkospuiden ja vaikkapa portaiden on jotenkin helppo ajatella ”kuuluvan” osaksi luontopolkua, toisin kuin taideteosten (, vaikka ne vaikuttavia ovatkin).  Soranottoalueella homma taas on viety täysin seuraavalle tasolle, sillä ihmisen kädenjälki näkyy kaikkialla, ensiaskelista alkaen. Välillä oli vaikea edes muistaa olevansa luonnossa.

Mitä mieltä te olette? Nielettekö luontopolku-nimityksen Suomiehen kohdalla?