Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

erikoispostaus

bloggaaminen erikoispostaus

Vuoden 2022 matka-aakkoset

2.2.2023

Vuosi 2022 on taputeltu aikoja sitten ja isoin yhteenveto matkavuodestakin jo tehty, mutta halusin vielä kerran palata muistelemaan viime vuotta matka-aakkosten merkeissä. Tämä postaus on keikkunut luonnoksissani ihan liian kauan, sillä vaikka matkavuosi 2022 olikin todella tapahtumarikas, ei se aakkosten näkökulmasta selvästikään ollut tarpeeksi monipuolinen: on nimittäin ollut todella vaikea keksiä jokaiseen kirjaimeen jotakin.

A – ALANYA

Turkin Alanya oli yksi niistä kohteista, jonne en uskonut ikinä matkustavani. Korona-ajan eristys ja vähäinen matkustelu olivat kuitenkin selvästi tehneet tehtävänsä, sillä menin pahimmassa reissukuumeessa nappaamaan halvan pakettimatkan Alanyaan. Viikko sujui ihan mukavasti (jos ei oteta kantaa matkanjärjestäjään), mutta en usko enää koskaan palaavani kaupunkiin. Liikaa turisteja, liian vähän luontoa ja liian… en edes oikein osaa sanoa mitä, mutta jotain vähemmän miellyttävää kuitenkin.

B – BOMBA

En ole koskaan ollut mikään kylpyläihminen – päinvastoin! Olen aina ajatellut ne eläkeläishommiksi, enkä suorittajaluonteeni kanssa ole oikein nähnyt niissä mitään järkeä. Bomba kuitenkin yllätti täysin! Reissu oli kaiken kaikkiaan huikea, ja Bomba passeli paikka aikuiseen makuun! Uusintareissu on haaveissa tänäkin vuonna.

C – COMMANDORE LUOKAN HYTTI

Pääsin PR-matkalla yöpymään Commandore-luokan hytissä, ja voin sanoa, että tämä kokemus muutti käsitykseni risteilyistä täysin! Hytti oli niin mukava, etten olisi halunnut poistua sieltä lainkaan, haha! Toivon, että seuraavallakin risteilyreissulla olisi mahdollista yöpyä yhtä mukavasti.

D – DETUR

Surullisen kuuluisa Detur… Malliesimerkki siitä, kun mikään ei mene putkeen. Parempi, ettei koko reissua edes sen enempää muistele, sillä alkaa vaan ärsyttää.

E – ERÄMESSUT

Erämessut järjestettiin taas useamman vuoden tauon jälkeen! Oli kiva päästä paikalle, sillä olen ollut ensimmäisillä messuilla muutaman kuukauden ikäisenä ja siitä eteenpäin aina, kun Erämessut vaan on järjestetty. Metsästys tai kalastus ei oikeastaan kiinnosta, mutta koirat ja retkeily sitäkin enemmän. Onneksi messuilta löytyy jokaiselle ulkoilijalle jotakin!

F – FLAMINGO

Kävin ensimmäistä kertaa ikinä Vantaan Flamingossa! Reissu oli kaikkea muuta kuin onnistunut (emme tajunneet, miten ruuhkainen paikka voi olla, emmekä siis mahtuneet kylpylään aikuisten puolelle, emmekä myöskään ravintoloihin), mutta kaikesta oppii! Lähinnä huvitti, miten ”helpolla” olemmekaan aiemmin hotellivierailuilla päässeet, sillä olemme vain marssineet haluamiimme paikkoihin sen kummempia miettimättä.

G – GOLDEN DOME 

Iisalmen Golden Dome on varmasti yksi ikimuistoisimmista hotelleista viime vuodelta! Yöpyminen oli osa Iisalmi & tienoot -yhteistyötä, ja oli kiva päästä tutustumaan itselle entuudestaan tuntemattomaan hotelliin.

H – HAMAM

Kylpyläteema jatkuu. Pääsimme Turkin reissulla tutustumaan pariinkin eri hamamiin, ja molemmista jäi varsin hyvä fiilis. Alkuun intensiivinen pesu ja hinkkaus tuntuivat hieman epämiellyttäviltä ja ”tunkeilevilta”, mutta toisella kerralla osasimme jo nauttia enemmän!

I – IISALMI JA TIENOOT

Sain kunnian toimia Iisalmi ja tienoot -somelähettiläänä koko viime vuoden ja pesti jatkuu tänäkin vuonna. Viime vuoden seikkailut olivat todella mielenkiintoisia ja blogini näköisiä: pääsin telttailemaan Tiilikkajärven kansallispuistossa, lenkkeilemään laaman ja poron kanssa, melomaan ja fiilistelemään Savon kaunista luontoa sekä tutustumaan moniin kulttuurikohteisiin! Odotan innolla, että pääsen taas Pohjois-Savoon tutustumaan uusiin paikkoihin ja tyyppeihin!

J – JOKIRISTEILY

Yöllinen risteily pitkin Tonavaa oli ihana ja ikimuistoinen kokemus! Oli jotenkin maagista päästä ihailemaan Budapestin kaunista kaupunkia joelta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle Budapestiin matkaavalle!

K – KANSALLISPUISTO

Tänä vuonna tuli käytyä kaikkiaan kuudessa kansallispuistossa: Kolilla, Oulangalla, Tiilikkajärvellä, Liesjärvellä, Torronsuolla ja Salamajärvellä. Näistä Koli, Oulanka ja Salamajärvi olivat minulle entuudestaan tuntemattomia.

L – LAURINMÄKI

Laurinmäki Janakkalassa pitää edelleen pintansa yhtenä lemppareimpana kotimaan kohteena. Laurinmäki on mielestäni kaunis ja mielenkiintoinen kaikkina vuodenaikoina, ja ehkä juuri siksi siellä tulee käytyä niin usein.

M – MATKAILUAUTO

Matkailuautohaaveet eivät ole sammuneet – päinvastoin. Koko viime vuoden laskeskelimme ja suunnittelimme, mutta emme silti uskaltaneet investoida matkailuautoon (tai edes reissupakuun), sillä menimme tosiaan ostamaan omakotitalon kesän lopussa. Jospa vihdoin tänä vuonna? Tai edes jonkinlainen reissu vuokrapakulla, jos ei muuta!

N – NUUKSION KANSALLISPUISTO JA HOTELLI

Alkuvuodesta pääsin yhteistyön tiimoilta tutustumaan juuri avattuun Polku Nuuksio -nimiseen hotelliin, joka sijaitsee Nuuksion kansallispuiston sisällä. Samalla pääsin antamaan kansallispuistolle uuden mahdollisuuden, sillä ensikohtaamisemme ei mennyt aikoinaan kovinkaan hyvin… Reissu oli todella mukava, ja muistelemme sitä vieläkin lämmöllä!

O – ONNETTOMUUS

Elokuu ei alkanut lomien jälkeen kovinkaan hyvissä merkeissä, sillä ajoin Porissa pahan kolarin. Onnekseni suuremmilta henkilövahingoilta säästyttiin, mutta auto meni lunastukseen. Luonnollisesti tämä vaikutti paljon loppuvuoden reissuihin ja tuli karvaalla tavalla huomattua, miten riippuvainen autosta onkaan ollut. Esimerkiksi luontopolkujen kiertäminen kävi käytännössä mahdottomaksi ilman autoa.

P – PIENI KARHUNKIERROS

Tämä oli yksi lempi kierroksistani koko vuoden aikana – siitäkin huolimatta, että ihmisiä riitti ja portaat olivat liukkaat! Rakastuin muutenkin Rukaan palavasti, ja Pieni Karhunkierros tuntui lisäävän bensaa liekkeihin. Haluaisin kovasti palata Oulangan kansallispuiston maisemiin vielä jonain syksynä, sillä uskon ruskan väreissä loistavan maaston olevan myös taianomainen!

Q – QMA KESÄ

Kesä ei ollut lainkaan sellainen, minkälaiseksi olin sen etukäteen suunnitellut. Se ei sisältänyt äkkilähtöjä, uusia maita tai kohtaamisia. Näiden tilalle tulivat ensin pidempi sairaalareissu ja sitten toipuminen uudessa kodissamme. Alkuun olin katkera, mutta heti kun pääsin alkukiukusta yli, aloin nähdä kesän (joka oli ihan superlämmin, aurinkoinen ja ihana!) ja uuden kotimme parhaita puolia. Aloin nauttia hiljaisista hetkistä terassin portailla; ihailin siellä monet auringonnousut ja -laskut.

R – RUOTSI

PR-matka vei minut piiiiiitkästä aikaa Tukholmaan! Olin kuin lapsi lelukaupassa, sillä kaikkialla tuntui olevan niin hurjan paljon kaikkea hienoa ja kiinnostavaa. Pääsimme tutustumaan muutamaan erilaiseen museoon sekä sympaattiseen puutarhaan, jonne olisin voinut muuttaa pysyvästi.

S – SUOMENLINNA

Teimme ihanan keväisen retken Suomenlinnaan, vaikka itse hieman vastustelin. En ole koskaan ollut mikään erityinen Helsinki- tai Suomenlinna-fani, mutta täytyy sanoa, että reissu oli todella onnistunut! Saa nähdä, otammeko heti perään tänäkin keväänä uusinnan.

T – TALLINNA

Tallinnassa tuli piipahdettua vuoden aikana jopa kaksi kertaa! Kaupungilla on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja olen ehkä hieman tietoisestikin vältellyt sinne menoa useamman vuoden. Nämä pari reissua olivat kuitenkin varsin onnistuneita, ja oli kiva huomata, ettei kaupungin tietynlainen taika ole kadonnut minnekään!

U – UNKARI

Unkari oli toinen uusista maista Turkin lisäksi vuonna 2022. Lähdimme matkaan hieman skeptisinä, sillä harva Euroopan maa on parhaimmillaan joulukuun vesisateessa. Ennakkoluulot sai kuitenkin heti heittää narikkaan, sillä Budapest vei meidät mennessään, ja ihastuimme kaupunkiin täysin!

V – VUOSAARENHUIPPU

En vieläkään voi uskoa, että löysin Helsingistä jotain niin kaunista ja erikoista kuin Vuosaarenhuippu! Yhdistimme vuoren valloituksen samalle reissulle Flamingon kanssa, ja oli ihanaa, että vaikka kylpylä ja hotelli eivät olleetkaan parhaita mahdollisia, niin Vuosaarenhuippu vei kyllä hyvällä tavalla mennessään!

W – WILLA ADELIINA

Pääsin yhteistyön tiimoilta majoittumaan Willa Adeliinaan Pohjanmaalle. Reissu oli yksi vuoden parhaimmista, ja se sisälsi mielettömästi naurua ja ulkoilua! Voi kumpa samanlaisen reissun pääsisi toteuttamaan tänäkin vuonna!

X – ??

En edes yritä keksiä tähän mitään…

Y – YHTEISTYÖT

Pääsin tänä vuonna toteuttamaan monta mielenkiintoista yhteistyötä sekä täällä blogissa että Instagramin puolella. Iisalmi & tienoot -yhteistyö on ehdottomasti ollut suurin projekti, mutta sen rinnalla on ollut yhteistyötä muun muassa Visit Stockholmin, Tallinkin ja yksittäisten hotelli- ja majoituspalvelujen kanssa.

Z – ZZZZ…..

Yöuniin tuli viime vuonna panostettua uuden teltan ja makuupussin muodossa. Odotan innolla, että pääsen testaamaan niitä myös talviolosuhteissa!

Å – ÅBO

Rakkaista rakkain Turkuni! Koti-ikävä on ollut tänä vuonna ihan järkyttävän suuri, vaikka nykyisessä kodissamme viihdynkin. Kerron teille salaisuuden, nimittäin kun eräänä viikonloppuna Turku-ikävä iski erityisen kovaa, lähdin ajamaan täältä Hämeestä Kupittaan Cittariin, ja ostin tiskiltä kolme lohi-vuohenjuustosalaattia. Tulin kotiin, ja elin koko seuraavan viikon salaateilla (ja Pepsi Maxilla), muistelin kaikkia hyviä hetkiä Piispiksellä ja aloin etsiä Turusta sekä mökkiä että sijoituskämppää.

Ä – ÄKKILÄHDÖT

Tuntuu, että koko vuosi oli äkkilähtöjä – jokaisessa mahdollisessa suhteessa. Lähdimme ex tempore milloin mihinkin, jätimme pakkaamiset liian usein viime tippaan ja ostimme jopa yhden oikean äkkilähdönkin. Toivotaan, että tämä vuosi on muuten seesteisempi, mutta ne oikeat äkkilähdöt on edelleen ihan kivoja!

Ö – ÖRÖN SAARI

Örö oli kovasti suunnitelmissa, kun alkuvuodesta mietimme kevään ja kesän kotimaan matkoja. Jostain syystä reissu kuitenkin jäi vain toteuttamisasteelle, sillä vaikka kohde listallamme keikkuikin, emme koskaan saaneet aikaiseksi lähteä sinne. Ehkä tänä vuonna?

Lue myös: Vuoden 2020 matka-aakkoset

bloggaaminen erikoispostaus

Miltä näytti Reissukuumeen vuosi 2022?

2.1.2023

TAMMIKUU. Vuosi alkoi mukavissa merkeissä, kun suuntasimme kaveriporukalla Rukalle. Olimme kaikki ensimmäistä kertaa Rukalla, joten tekemistä ja nähtävää riitti. Kirjoitin reissusta useamman postauksen blogiin ja nautin siitä, että kerrankin löytyi helposti paitsi kirjoitettavaa myös kuvia jaettavaksi sekä täällä blogissa että Instagramissa.

Heti Rukalta kotiuduttuamme alkoi sairastelukierre. Koko tammikuu meni siinä, että olimme miehen kanssa vuoron perään kipeinä. Joukkoon mahtui muutama kuumeeton ja suht terve päivä, jolloin yritimme ottaa ilon irti: saimme muun muassa nauttia revontulista Kanta-Hämeessä ja teimme ”itsemurharetken” Liesjärven kansallispuiston vuokratuvalle Valtteri-myrskyn aikana.

HELMIKUU. Helmikuu oli aikamoista vuoristorataa. Alkukuusta suunnittelin ulkomaan matkoja, tein varauksia, tutkin ja ihmettelin. Ja sitten tuli 24.2., ja koko maailma hajosi. Ennen Ukrainan tapahtumia ehdin listata 10 retkihaastetta tälle vuodelle.

MAALISKUU. Teimme minireissun Bomballe ja Kolin kansallispuistoon. Kuun lopussa kävimme myös tutustumassa Nuuksion Polku-hotelliin. Päätin samalla reissulla antaa myös Nuuksion kansallispuistolle toisen mahdollisuuden ja yllätyin positiivisesti Klassarin kierroksesta.

HUHTIKUU. Huhtikuussa pääsimme vihdoin viimein myös ulkomaille, kun suuntasimme hetken mielijohteesta Turkkiin. Vaikka Deturin pakettimatka olikin yksi iso farssi alusta loppuun, riitti Turkissa silti paljon nähtävää ja koettavaa. Kävimme ihastelemassa Sapaderen kanjonia ja Cüuceler-tippukiviluolaa, testasimme turkkilaisen saunan eli hamamin pariinkin otteeseen ja kiersimme kaikki Alanyan suosituimmat nähtävyydet.

Huhtikuu toi mukanaan muutakin mahtavaa, sillä minut valittiin Iisalmi ja tienoot -somelähettilääksi. Kyseessä oli ensimmäinen suurempi ja pidempiaikaisempi yhteistyö, joten olin (syystäkin) ihan liekeissä!

TOUKOKUU. Toukokuun alussa suuntasimme mieheni kanssa minilomalle Tallinnaan. Tutustuimme kahteen aktiviteettiin, joita en ikinä olisi kuvitellut kokeilevani – ja vielä vähemmän Virossa! Majoituimme reissussa täysin uudistetussa Radisson Conferencessa, jossa olimmekin ensimmäiset asiakkaat remontin jälkeen. Kaikkialla oli niin uutta ja hienoa!

Toukokuun loppu oli erityisen kiireinen. Sain ensin pr-kutsun Tukholmaan, josta olin hurjan innoissani. Ensinnäkin oli mahtavaa, että minut ylipäätään haluttiin mukaan, ja sen lisäksi oli kiva tutustua kollegoihin ja nähdä, miten tätä juttua ihan oikeasti tehdään! Pääsin ensimmäistä kertaa majoittumaan commodore-luokan hyteissä, mikä vei risteilykokemuksen ihan uudelle tasolle! Paluuta entiseen tuskin enää on… Keväinen Tukholma oli ihana, ja ehdimme päivän aikana vierailla kahdessa museossa sekä lumoavassa Rosendals Trädgårdissa.

Pidennetyn helatorstai-viikonlopun vietimme Iisalmessa tutustuen kolmeen erilaiseen majoitukseen, kotieläinpihaan ja Väisälänmäen kansallismaisemaan. Huikea reissu, jonka kruunasi Suomen MM-voitto jääkiekossa!

KESÄKUU. Kuukauden alku vei minut pr-matkalle Somerolle. Oli mukava päästä tutustumaan muihin matkabloggaajiin sekä tietenkin Someron alueen tarjontaan, joka yllätti laajuudellaan ja monipuolisuudellaan. Kesäkuussa järjestettiin myös Riihimäen Erämessut ensimmäistä kertaa koronan jälkeen, ja oli kiva päästä pressipassilla mukaan useampana päivänä. Messuilta mukaan tarttui teltta, jolle oli (alun epäilyksistä huolimatta) yllättävän paljon käyttöä kesän aikana.

Elämä yllätti, ja jouduin perumaan pari loppukesäksi suunniteltua ulkomaanmatkaa. Pienoinen katkeruus nosti päätään, ja tuskailin taas sen ajatuksen kanssa, etten saa tuotettua blogiin sellaista sisältöä kuin haluaisin. Aloin myös puolivakavissani tutkailla Espanjan vuokra-asuntotarjontaa sillä silmällä, että viettäisimme talven jossain muualla kuin koti-Suomessa.

HEINÄKUU. Kuukausi, jossa tapahtui paljon, mutta josta muistan ihan liian vähän. Pääsin kotiin sairaalasta, ja suuntasimme sieltä suoraan talonäyttöön. Ensimmäistä kertaa ikinä minusta tuntui jo ovella, että oltiin tultu kotiin. Näytön aikana tunne vain vahvistui, ja onnekseni mieheni oli samoilla linjoilla. Siitä alkoi elämäni yksi stressaavimmista kuukausista, kun jännitimme ensin tarjousta ja kun se meni läpi, alkoi aikamoinen show pankki- ja muuttoasioiden osalta. Teimme kaupat 29.7., ja samana päivänä myös muutimme. Vanhan asuntomme luovutimme uudelle omistajalle vain päivää myöhemmin. Aikamoinen rutistus, joka kuitenkin oli jokaisen hikipisaran ja stressi-itkun arvoinen.

ELOKUU. Uupumus kolkutteli jälleen ovella. Samaan aikaan tunsin suurta pettymystä ja häpeää siitä, etten saanut päivitettyä blogia entiseen malliin. Toisaalta taas pakotettu tauko tuntui tekevän hyvää. Tuntui yllättävän armolliselta, kun päiviin mahtui muutamia kymmeniä minuutteja, kun ei tarvinnut koko aikaa suorittaa jotain.

Kuukauden ei-niin-hehkeä kohokohta oli se, kun valmennusreissuni Porissa päättyi siihen, kun ajoin autolla moottoritien keskikaiteeseen. Auto meni lunastukseen, mutta itselleni tai kenellekään muulle ei onneksi sattunut mitään. Onnettomuus pysähdytti sekä henkisesti että konkreettisesti: oli pakko rauhoittua (kun ei päässyt minnekään) ja hieman mietiskellä, pitäisikö vihdoin luopua jostain.

Elokuussa julkaisin myös postauksen, jossa kerroin (pilke silmäkulmassa) reissumokistani Norjassa. Postaus herätti laajalti mielenkiintoa, ja jopa Ilta-Sanomien toimittaja olisi halunnut tehdä jutun aiheesta. Kaiken kalenteritetriksen keskellä päätin kuitenkin kieltäytyä kunniasta.

SYYSKUU. Pääsin pitkästä aikaa reissuun, kun suuntasimme kaverini kanssa jälleen kerran Mersun nokan kohti Iisalmea. Matka oli ihan super kiva! Pääsin vihdoin yöpymään teltassa ja vieläpä huikeissa maisemissa Tiilikkajärven kansallispuistossa. Melontavaellus ei valitettavasti onnistunut sääolosuhteiden takia, mutta pääsimme kuitenkin majoittumaan Savisaaren kalakämpässä. Ehdimmepä reissun aikana vielä tutustumaan kolmeen keskenään kovin erilaiseen museoonkin.

LOKAKUU. Kävin yhteistyön tiimoilta tutustumassa Keski-Pohjanmaahan. Asustimme viiden päivän ajan iki-ihanassa Willa Adeliinassa, josta teimme päiväretkiä lähialueelle. Kävimme valloittamassa myös uuden kansallispuiston, Salamajärven, joka nousi kyllä suosikkipuistojen joukkoon. Onnistuimme myös näkemään metsäpeuroja, mikä kruunasi reissun. Willan omistaja Terhi myös hemmotteli meidät piloille erilaisilla turvehoidoilla, kuumakivihieronnalla, intialaisella päähieronnalla sekä jäsenkorjauksella! Oli kyllä niin uudestisyntynyt olo tuon reissun jälkeen.

Pääsin myös esittelemään uuden yhteistyökumppanin, Kaarna Outdoorsin ja järjestin myös blogini ensimmäisen arvonnan. Halloweenin kunniaksi kävimme myös katsastamassa Halikon kurpitsaviikot – kuten kaikki muutkin.

MARRASKUU. Taistelin pimeyttä ja loputonta väsymystä vastaan tekemällä matkasuunnitelmia seuraavalle vuodelle. Tein myös viimeisiä matkaostoksia tälle vuodelle, kun varasin lennot Budapestiin ja laivaliput Tallinnaan. Tuntui hyvältä, että tähän vuoteen saatiin vielä jotain odotettavaa (joulun lisäksi). Pari päivää myöhemmin kaamosmasennus iski, ja sorruin ostamaan vielä yhdet lennot kevätreissulle Amsterdamiin.

Ihan viimeistään tässä vaiheessa vuotta olin myös luovuttanut lopullisesti 50 luontopolkua vuodessa -haasteen kanssa, sillä tajusin, ettei aika riittäisi mitenkään kiertämään enää 20 uutta luontopolkua. Kipuilin asian kanssa, mutta toisaalta tuntui ihan hyvältä, että olin pystynyt vuoden aikana tuottamaan joka viikko muutakin sisältöä kuin esittelemään metsäreittejä!

JOULUKUU. Jos marraskuu oli rauhallinen, niin joulukuussa sitten tapahtui! Vihdoin ja viimein järjestimme uudessa kodissa illan, jossa yhdistyivät tuparit, pikkujoulut ja peli-ilta. Oli hurjan hauskaa! Lisäksi pääsimme myös pitkästä aikaa ulkomaille, kun suuntasimme Budapestiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaupunki oli äärettömän mielenkiintoinen yhdistelmä historiaa ja rappioromantiikkaa! Kiertelimme paikkaa aamusta iltaan, mutta silti tuntui, että paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä! Ennen joulua ja lomien alkua piipahdimme vielä nopeasti Tallinnassa katsastamassa joulutorin. Budapestin jälkeen se oli pienoinen pettymys, vaikka reissu muuten oli varsin onnistunut!

Tältä näytti siis Reissukuumeen ja allekirjoittaneen vuosi 2022. Suuri kiitos, että olette olleet mukana! Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tänä vuonna kirjoittamistani postauksista jäänyt erityisesti mieleen!

erikoispostaus Matkustaminen

Minne haluaisin matkustaa vuonna 2023?

29.11.2022

Olen jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni ensi vuoden matkustuskuvioita. Miettinyt, minne haluaisin matkustaa, kenen kanssa ja milloin. Pähkäillyt lomia ja raha-asioita, jotka näin yrittäjänä ovat aina omanlaisensa jännitysmomentti. Lisäksi olen kärsinyt epämääräisestä kriisistä matkustamisen suhteen. Onko ok intoilla lähinnä vain naapurimaista? Entä (matkabloggaajana) pyrkiä välttelemään lentämistä?

Tein samanlaista matkahaaveilua viime vuonna täällä blogin puolella, ja nyt on oikeastaan melko huvittavaakin lukea kirjoituksia siltä ajalta, sillä oikeastaan mikään ei mennyt suunnitellusti. Haaveilin isoon ääneen Makedoniasta, Portugalista, Virosta, Rukasta, Ahvenanmaasta ja ikisuosikistani Norjasta, mutta loppujen lopuksi rasti tuli vain Viron ja Rukan kohdalle. Makedoniaan en yrityksistä huolimatta saanut reissukaveria (en ymmärrä, miksei kukaan innostu siitä?), Portugali ei oikein istunut loma-aikoihimme ja kesän siviilielämässä tapahtuneet jättiyllätykset vaikuttivat vielä pitkälle syksyyn, joten Ahvenanmaa ja Norjakin jäivät lopulta kokonaan pois.

Missä sitten tuli käytyä? En olisi viime vuoden lopulla ikinä uskonut löytäväni itseäni Turkista. Mutta niin vain tapahtui. Samoin pääsin reissaamaan pitkästä aikaa myös Tallinnaan ja Tukholmaan. Olin todella innoissani, kun pääsin pitkästä aikaa käymään molemmissa kaupungeissa. En edes muista, milloin viimeksi olisin käynyt esimerkiksi Tukholmassa – risteilystä puhumattakaan. Muuten tuli reissattua pitkälti kotimaassa ja valloitettua kansallispuistoja: Rukan ja Oulangan kansallispuiston lisäksi uusia tuttavuuksia olivat Kolin ja Salamajärven kansallispuistot. Myös Iisalmi ja tienoot on tullut ihanan tutuksi somelähettilyyden kautta, joka jatkuu vielä ensi vuoden puolellakin.

Jos kaikki menee putkeen (kopkop), lähdemme vielä fiilistelemään joulutunnelmaa Tallinnaan sekä seikkailemaan Budapestiin. Siellä ei ole tullut aiemmin käytyä, joten odotan innolla minireissuamme uuteen kohteeseen!

Minne sitten haluaisin ensi vuonna matkustaa?

Luonnollisesti listalta löytyy jonkun verran samoja kohteita kuin tänä vuonna, sillä oikeastaan missään ei tullut käytyä. Makedonia keikkuu edelleen listalla. Olen päättänyt aloittaa pehmittelytyön heti vuodenvaihteen jälkeen, jotta parantaisin mahdollisuuksiani löytää reissukaveri Skopjeen. Hieman pelkään, että kaupunki tuottaa pettymyksen, sillä olen kehitellyt siitä tällaisen ”pakkomielteen” itselleni – mutta saa nähdä. Lukemani perusteella se on aiheuttanut monelle matkaajalle ristiriitaisia ajatuksia muutenkin. Hollanti on toinen maa, jonne olen halunnut jo useampana keväänä matkustaa jättimäisten tulppaanipeltojen perässä. Lisäksi olemme myös tehneet varovaisia suunnitelmia Pohjois-Norjasta loppukesälle. Norjan lisäksi toinen jo entuudestaan tuttu kohde (ja ikisuosikki sekin) on Islanti. Olisi ihana päästä taas pitkästä aikaa rallittelemaan laavakentille issikoiden kanssa.

Listalta löytyy myös muutama yllättäjä. Ensimmäisenä mainittakoon Marokko, jonka aladdinmaiset basaarit sekä värikkäät talot ovat alkaneet kiehtoa todella paljon. Sain jo melkein hommattua halvat lentoliput, mutta jäin kuitenkin jahkailemaan turhan pitkäksi aikaa Marrakeshin ja Agadirin välille, joten missasin tarjouksen. Hölmöä, tiedän, mutta täytyy jäädä kiltisti odottamaan seuraavia alelentoja! Toinen todellinen yllättäjä on Egypti – maa, jonne en ainakaan ihan heti olisi uskonut haikailevani. Kaverini on kuitenkin hehkuttanut paikkaa maasta taivaisiin, joten mielenkiintoni on herännyt. Toki olen lukenut myös paljon negatiivista – jopa pelottavaa, mutta niin kai se on, että (ainakin jotkut) paikat täytyy itse käydä testaamassa.

Mitä taas tulee kotimaan kohteisiin, haaveilen edelleen, että pääsisin tekemään pitkästä aikaa reissun Ahvenanmaalle joko loppukesästä tai alkusyksystä. Hassua ajatella, että aikoinaan Ahvenanmaa oli hetken toinen kotini, mutta nyt se tuntuu vieraalta. Olen tarkoituksella halunnut pitää paikasta hieman taukoa, ja nyt tuntuu, että aikaa on kulunut tarpeeksi.  Myös Rukan (tai rehellisesti Lapin) ruska houkuttelee, mutta hieman pelkään, ettei kalenterissa ole niin paljoa tilaa lomailulle kuin mitä haaveilen.

Asuntoautolla Eurooppaan?

Kaiken haaveilun ja haahuilun keskellä huomaan myös potevani jonkinlaista lento- ja ilmastokriisiä. Olisi mahtavaa, jos kaikki maailman kolkat voisi tavoittaa maanteitä pitkin, mutta valitettavasti se ei ole mahdollista. Omalta haavelistaltanikin löytyy useampi kohde, jonne on pakko lentää. Kohteiden lisäksi olenkin mietiskellyt hurjan paljon myös sitä, miten haluan tulevaisuudessa matkustaa.

Asuntoautoilu tai reissupakuilu kiinnostavat edelleen kovasti. Jotenkin en pääse siitä ajatuksesta eroon, että lähtisimme keväällä (pariksi) kuukaudeksi kiertelemään autolla ympäri Eurooppaa. En tiedä miksi, mutta jollain tavalla ajattelen ensi vuoden olevan viimeinen mahdollisuus haaveen toteuttamiseen, ja ehkä juuri siksi ajatus ei jätä minua rauhaan: pystyn itse tekemään etätöitä ja mieheni työkuviot ovat kesään asti normaalista poikkeavat ja mahdollistavat täten myös vapaamman liikkumisen. Olisi rikos jättää sellainen mahdollisuus käyttämättä – eikö vaan?

Huh. Sellaista haaveiden ja epämääräisten ajatusten sekamelskaa tällä kertaa. Joko te olette uskaltaneet tehdä reissusuunnitelmia ensi vuodelle? Entä löytyykö takataskusta vinkkejä Budapestiin?

erikoispostaus haaste Matkustaminen

Kolme kertaa -blogihaaste matkabloggaajille

19.9.2022

Jos vielä on jäänyt jollekin epäselväksi, niin rakastan kaikenlaisia kiertäviä haasteita sekä blogin että Instagramin puolella ja odotankin aina innolla, että minutkin haastettaisiin mukaan. Nyt haaste-rintamalla on kuitenkin ollut hiljaisempaa, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Aloin googlettaa matkablogeissa kiertäneitä haasteita, ja törmäsin Kolme kertaa -haasteeseen, josta Unelmatripin Jenni oli loihtinut matkabloggaajaversion jo vuonna 2017. Vaikkei haaste olekaan uusi, se on kestänyt hyvin aikaa ja siksi päätinkin tarttua siihen myös täällä omassa blogissani.

3 x paha matkatapa

Pakkaamisen jättäminen viime tippaan. Vaikka olisin miten innoissani reissuun lähtemisestä, niin pakkaaminen tuntuu aina vaan tosi vaikealta. Raapustan kyllä pakkauslistoja valmiiksi, mutta varsinainen pakkaaminen jää aina viime tippaan. Muutaman kerran olen sullonut tavaroita rinkkaan automatkalla, kun olen vain heittänyt kyytiin epämääräisen vaatekasan ja toivonut, että sieltä löytyisi matkalle jotain sopivaa.

Yliaikatauluttaminen. Kalenteritetris on minulla arjessa jokapäiväistä, ja koen olevani siinä melko hyvä. Mutta aina, kun lähdetään reissuun, kuvittelen kai, että vuorokauteen ilmestyy 48 tuntia, ja meno on sen mukaista. Tungen päivät täyteen ohjelmaa, sillä haluan nähdä ja kokea niin hurjan paljon. Monesti varsinainen oleilu jää minimiin ja usein olenkin matkan jälkeen väsyneempi kuin kiireisessä arjessa muuten.

Huolettomuus. Huolettomuus itsessään ei ole mitenkään huono juttu, mutta reissussa otan usein liiankin löysin rantein – ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Saatan uteliaisuuksissani seikkailla pimeän tullen juuri niillä kaduilla, joista turisteja varoitettiin. Tai saatan liian helposti lähteä ihan kenen tahansa paikallisen matkaan, koska haluan nähdä, mitä hänellä on näytettävänään.

3 x outo matkatapa

Rumien sukkien osto. Meillä on siskoni kanssa hassu tapa ostaa toisillemme mahdollisimman rumat sukat jokaisesta maasta, jossa käymme. Siskon sukkalaatikossa asustaa aikamoinen arsenaali toinen toistaan rumempia sukkia, mutta itse olen päässyt huomattavasti vähemmällä! Avaan sukka-asiaa paremmin tässä postauksessa.

En varaa majoitusta ennakkoon. Olen aina reissussakin nuuskamuikkustelija, enkä oikein tiedä, kauanko viihdyn yhdessä paikassa. Siksi tuntuisi oudolta varata majoitus etukäteen. Tämä on tietenkin aiheuttanut monia vähintäänkin mielenkiintoisia tilanteita, mutta kaikesta on selvitty!

Paikallisissa ruokakaupoissa oleskelu. Vaikka listasinkin tämän outoihin matkatapoihini niin tiedän monta muuta, jotka myös harrastavat tätä. Minusta on todella mielenkiintoista kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa ja tutkiskella, mitä kaikkea hyllyistä löytyy! Suomessa vihaan kaupassa käyntiä (ja suosinkin usein kauppakassipalvelua), mutta ulkomailla kaupassa saattaa vierähtää helposti useampikin tunti ihan muuten vaan – enkä välttämättä aina edes osta mitään! Vaatekaupoissa taas tulee reissuissa käytyä todella harvoin. Outoa(ko?)!

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Islanti. Maa, johon matkustaisin milloin tahansa uudestaan ja jonne muuttamista harkitsin myös pitkään. Elämä kuitenkin yllätti, ja nyt voin haaveilla pelkistä lomamatkoista. Islannissa tuli uitua kuumissa lähteissä, laukattua laavakentillä islanninhevosilla ja koettua elämäni ensimmäinen maanjäristys.

Norja. Maa, jonka kauneus ja rosoisuus yllättää kerta toisensa jälkeen. Harvoin haluan matkustaa samaan maahan useaan kertaan, mutta Norjaan olisin valmis lähtemään vaikka joka kuukausi uudestaan. Tuntuu, että varsinkaan Pohjois-Norjasta ei voi saada tarpeekseen, ja aina ilmestyy uusi vuori valloitettavaksi tai vuono koluttavaksi.

Kroatia. Piti oikein tsempata, etten laittanut listaan kolmattakin Pohjoismaata, haha. Kroatiasta tykkäsin kovasti, vaikka Split (jonne siis alunperin suuntasimme) ei tehnytkään kummoista vaikutusta. Sen sijaan luonto, turkoosi merivesi ja huikeat snorklausreissut luoliin hurmasivat.


3 x paikka, johon haluaisin (mutta jossa en ole vielä käynyt)

Tästä saisi hurjan pitkän listan, koska yleisesti kaikki kiinnostaa. Jos kuitenkin nyt saisin päättää, suuntaisin mieluiten joko Australiaan, jonnekin päin Afrikkaa tai Portugaliin. Juuri nyt kaipaisin lämpöä, eläinsafareita, erilaista kulttuuria ja kauniita maisemia, ja uskon että jokainen näistä kolmesta kohteesta tämän vaatimuslistan täyttäisi – kuten toki moni muukin paikka.

3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Inhokkipaikkoja on mielestäni hieman haastava listata, sillä monesti niihin (ainakin omassa listauksessa) nousee sellaisia paikkoja, joissa on sattunut ja tapahtunut jotain ikävää tai homma ei yleisesti ole pelittänyt. Olen matkustanut Puolaan ja Latviaan useamman kerran, mutta jotenkin kumpikaan näistä maista ei erityisemmin sytytä. Syynä on se, että kummassakin maassa meidät on yritetty ryöstää ja olemme muutenkin törmänneet vähintäänkin epäilyttävään meininkiin. Myöskään Turkin Alanya ei tehnyt (yllätysyllätys) vaikutusta, kuten ehkä huhtikuisista postauksista muistatte.

3 x eniten matkalla ärsyttää

Ihmiset, jotka eivät ota muita huomioon. Jokainen varmaan tunnistaa ihmistyypin, joka ei huomioi kanssaeläjiä ollenkaan? En siedä tällaisia otuksia yhtään missään, mutta erityisesti ne kismittävät aina reissussa. Esimerkiksi jossain nähtävyydellä kekkaloidaan ikuisuus eikä lainkaan mietitä, että joku muukin saattaisi ehkä haluta päästä näkemään kohteen tai kuvata sitä. Ei saisi yleistää, mutta monesti brittituristit saavat verenpaineen nousemaan käytöksellään…

Lentokoneessa penkin selkänojaa potkivat ja hakkaavat ihmiset sekä vessassa ravaajat. Jaksan aina ihmetellä, miten muutaman tunnin lennolla pitää käydä vessassa monen monta kertaa. Ja totta kai nämä vessaseikkailijat istuvat aina ikkunan vieressä, joten koko rivi saa harrastaa pakotettua taukoliikuntaa loikkiessaan pois tieltä. Myös sankarit, jotka potkivat ja hakkaavat selkänojaa aiheuttavat minulle hampaiden kiristystä! Lapset ehkä vielä jotenkin ymmärrän (mutta en heidän vanhempiaan, jos eivät puutu asiaan), mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös aikuisia…

Jonottaminen iholle tunkevien kanssaihmisten kanssa. Tämä alkaa yleensä jo lentokentällä ja jatkuu heti lennon laskeuduttua. Ahdas käytävä, kaikki tönivät ja tuuppivat, ihmiset tulevat iholle. Hrrrr, painajainen.

3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta (unohdetaan passit, rahat ym. itsestäänselvyydet)

Aurinkolasit. Näin migreenistä enemmän ja vähemmän kärsivänä olen oppinut arvostamaan aurinkolaseja. Saan liiasta auringosta helposti migreenin, mutta olen huomannut aurinkolasien estävän (tai ainakin viivyttävän) kohtausta. Viiletänkin usein ihan koti-Suomessakin aurinkolasit päässä kevättalven ensimmäisistä aurinkoisista päivistä lokakuun pimeyteen saakka!

Vastamelukuulokkeet. Tykkään kotonakin nukahtaa kuunnellen murhamysteereitä, ja sama meno jatkuu reissussa. Lisäksi on ihan kiva, että lennoilla voi blokata muun maailman ympäriltään kuulokkeiden avulla.

Pikkusakset. Ei ole tainnut olla yhtäkään reissua, joille näillä ei olisi ollut käyttöä? Aina tulee tilanteita, että joku pitää saada auki tai revennyt kynsi pitää päästä leikkaamaan. Onpa näillä joskus nyrhitty itselle jonkinlainen otsis kesken reissun, kun jollain vastaantulijalla se näytti hyvältä. Itselläni ei niinkään…

3 x turhin matkatavara

Kolmijalka. Aina kotona kuvittelen, että jaksan raahata kolmijalkaa kaikkialle mukana, mutta totuus on kovin usein ollut jotain muuta. Lisäksi olen hieman arka jättämään kameraani minnekään yksinään (käyttäisin kolmijalkaa lähinnä itseni tai meidän kuvaamiseen), joten vaikka jaksaisinkin raahata kolmijalkaa mukana, niin harvoinpa sitä tulee kuitenkaan käytettyä.

Vaatteet, jotka vaativat silitystä. Jos jotain kotityötä vihaan, niin silitystä. Vielä vähemmän nautin siitä reissusta. Siksipä kaiken maailman ruttuun menevät vaatehärpäkkeet ovat laukussani vain turhaan viemässä tilaa.

Hattuarmeija. Rakastan päähineitä; hattuja, pipoja ja lippiksiä, mutta olen kuitenkin todella huono käyttämään niitä. Saatan kotona suunnitella ottavani kivoja kuvia lierihattu päässä tai pipo silmillä, mutta harvoin jaksan kohteessa kuitenkaan vetää mitään päähäni. Niinpä minulla saattaa olla matkalaukussa useampikin päähine viemässä ihan turhaan tilaa..

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Paikallisten mummojen luona asuminen Splitissä ja Dubrovnikissa. Tätä muistelen edelleen lämmöllä! Matkustimme Kroatiaan pahimpana sesonkiaikana, emmekä olleet varanneet majoitusta etukäteen. Ensimmäisen päivän yritimme löytää majoitusta, mutta kaikkialla myytiin eioota. Olin jo varma, että vietämme viikon rannalla nukkuen, mutta kuinka ollakaan, törmäsimme paikalliseen mummoon, joka oli halukas majoittamaan meidät, kunhan koirat eivät olisi ongelma. Ja noh, jos tunnette yhtään meikäläistä, niin minähän elän ja hengitän koiria, joten mahdollisimman korrektein riemunkiljauksin lähdettiin mummon matkaan (tämä on taas hyvä esimerkki huolettomuudesta ja sinisilmäisyydestä). Mummo oli ihana, koirat vielä ihanampia. Myöhemmin, kun halusimme jatkaa matkaa Dubrovnikiin, mummo vinkkasi meille ystävästään, jonka luokse pääsimme majoittumaan. Samainen mummo kertoi meille myös salareitistä Dubrovnikin linnan muurille ja ”pakotti” meidät maistelemaan kaikkia paikallisia herkkuja.

Eroaminen Kööpenhaminassa. Jos ihmettelet, miten ihmeessä ero voi löytyä ihanimpien kokemusten listalta, kannattaa lukea aiemmin kirjoittamani ”Kööpenhaminassa jopa eroaminen on kauniimpaa” -postaus. Oli ihanaa, että vihdoin sain tehtyä isoja ja ehdottoman oikeita päätöksiä monen kuukauden jahkaamisen jälkeen. Ja vielä ihanampaa oli se, että reissun jälkeen, oman asunnon myötä, aloin vihdoin löytää sitä kauan kadoksissa ollutta minääni.

Baltian roadtrip. Tämä oli ensimmäinen pidempi autolla tehty reissu ulkomaille. Matkalla sattui ja tapahtui – ja välillä jopa pelotti, mutta kaikesta selvittiin. Kotiin tultiin satasia köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana! Ennen tätä reissua en myöskään ollut varma, olisiko automatkailu mun juttu, mutta niin vain innostuin!

Olisi hauska herättää haaste uudestaan henkiin muissakin matkablogeissa! Tai jos olette mahdollisesti osallistuneet tähän jo aikaisemmin, niin olisi mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ”kolmosianne”!