Kategoria: erikoispostaus

Lähtisitkö reissuun täysin tuntemattoman kanssa?

11.5.2023

Alkuvuodesta sain Instaan varovaisen ehdotuksen Elinan matkalaukussa -blogin Elinalta: olisinko niin rohkea, että lähtisin hänen kanssaan reissuun. Oli kuulemma saanut musta hyvät fiilikset blogin ja Instan välityksellä, ja lisäksi hänellä olisi mielessä kohde, josta uskoi myös minun innostuvan. Hihkuin riemusta ja kiljuin joota ennen kuin edes tiesin määränpäätä tai muitakaan yksityiskohtia.

Määränpääksi paljastui pian Färsaaret, ja ensimmäinen kysymykseni taisi olla, että missä ne on. Saaret kuulosti kuitenkin tällaisen merihihhulin mielestä loistavalta kohteelta, ja kun Elina vielä mainitsi lunnit ja lampaat sekä mielettömän luonnon, olin viimeistään myyty. Siitä alkoi yhteisen matkan suunnittelu.

Muistan, miten mieheni katsoi ihmeissään, kun merkkasin reissua kalenteriin:

”Kenen kanssa oot lähdössä?”
”Yhden Elinan.”
”Siis kuka Elina? Mistä te tunnette?”
”Se asuu kai jossain Pohjanmaalla ja kirjottaa matkablogia. En tiedä enempää, kun ei oo koskaan nähty tai juteltu.”

Meidän piti nähdä Elinan kanssa ennen reissua. Ensimmäinen sopiva ajankohta olisi ollut Matkamessuilla, mutta menimme koko päivän ristiin. Siis ihan oikeasti: kun toinen käyskenteli osastoilla, oli toinen jollain luennolla ja toisinpäin. Kun toinen oli juuri siirtymässä paikkaan X, toinen oli juuri istuutunut ruoka-annoksen kanssa pöytään. Sovittiin sitten, että nähtäisiin joku toinen kerta ennen reissua. Mutta kuinka ollakaan, kummankin kiireet ja sairastelut tekivät sen, ettemme lopulta koskaan nähneet ennen reissua. Emmekä kyllä jutelleet puhelimessakaan – paitsi sen kerran, kun katsoimme lentoja.

Ja ihan todella, Elina oli reissun suunnittelu- ja valmisteluvaiheen kantava voima. Hän hoiti lentoliput, majoitukset ja auton vuokraukset, kun itse lähinnä vastailin (hävettävän pitkällä viiveellä) vaan ”joo” tai ”kiitos”. Olin koko alkuvuoden niin kiireinen töiden kanssa, etten rehellisesti aina edes tiennyt tai muistanut, missä puhelimeni oli. Välillä se löytyi vessasta (kun olin vastaillut työsähköposteihin sieltä), välillä taas sängynpatjan välistä, kun olin tunkenut sen sinne ennen nukahtamista.

Kuukaudet ja viikot tuntuivat menevän hirveän nopeasti. Katselin välillä öisin videoita Färsaarista ja yritin päästä tunnelmaan. Tuntui, että koko ajan omassa elämässä tapahtui niin paljon, että se vei tilaa haaveilulta ja suunnittelulta. Raivostuttavaa!

Pian koitti lähtöpäivä, ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Mielessä painoi per*eelleen mennyt Portugalin reissu, josta toipuminen oli henkisesti kestänyt useamman viikon. Mielessä kaihersi ajatus siitä, että mitä jos taaskin on yhtä kamalaa. Mitä jos emme tule Elinan kanssa ollenkaan toimeen? Minne pääsen karkuun, jos alkaa ahdistaa?

Mutta kaikki meni lopulta ihan loistavasti. Näimme ensimmäisen kerran lentokentän kahvilassa. ”En nähnyt kunnolla, kuka oot, mutta ajattelin, että sä oot Eve, kun sulla oli läppäri auki näin aikaisin”, taisivat olla Elinan ensimmäiset sanat. Ja itse taisin huikata, että ”Oota hetki, lähetän nää vikat kuitit kirjanpitäjälle ja sitten voin keskittyä.”

Ja sen jälkeen ei kovin montaa hiljaista hetkeä tullutkaan, sillä juteltavaa riitti reissun alusta loppuun saakka. Muutenkin kaikki meni hyvin yksiin: halusimme käydä samoissa kohteissa, herätä ja nousta samaan aikaan (nukuimme muuten kapeassa parisängyssä vierekkäin!), olimme energiatasoiltamme samanlaisia ja yllättävissä paikoissa (kuten autoilussa ja navigoinnissa) täydensimme hyvin toisiamme! Jossain vaiheessa reissua totesimmekin, että tunnemme toisemme paremmin kuin monet pitkäaikaiset ystävämme – niin paljon ehdimme reissussa puhua!

Reissusta palasin siis yhtä kokemusta ja ystävää rikkaampana – sekä sydämeni täysin Färsaarille menettäneenä. Innolla odotan meidän seuraavia reissuja Elinan kanssa sekä yllättäviä reissuehdotuksia tuntemattomilta Instassa, haha!

Miten on, lähtisitkö reissuun täysin tuntemattoman kanssa?

28 Kommenttia

erikoispostaus haaste kansallispuisto kuukausihaaste retkeily

5 kovaa kysymystä: kansallispuistohaaste

27.2.2023

Retkikesä lähestyy, joten halusin nostaa kotimaisia kansallispuistoja esille haasteen muodossa! Samalla innostuin laajemminkin ideoimaan erilaisia teemapostauksia. Voi siis olla, että täältä löytyy jatkossa joka kuukausi uusi matkabloggaajille suunnattu haaste, johon saa osallistua – tai toki olla myös osallistumatta. Mutta nyt annetaan estradi kansallispuistoille:

1. Kansallispuistot, joissa olen käynyt – sekä Suomessa että muualla

Tällä hetkellä käytyjen suomalaisten kansallispuistojen listalta löytyy 17 rastia: Teijo, Nuuksio, Kurjenrahka, Torronsuo, Puurijärvi-Isosuo, Sipoonkorpi, UKK, Seitseminen, Helvetinjärvi, Tiilikkajärvi, Liesjärvi, Linnansaari, Repovesi, Päijänne, Oulanka, Koli ja Salamajärvi.

Suomen ulkopuolella kansallispuistoja taas on tullut käytyä surullisen vähän: Krka (Kroatia), Snæfellsjökull (Islanti), Kuršių Nerija (Liettua) ja Slītere (Latvia).

2. Ensimmäinen kansallispuisto, jossa olen käynyt ja muistot siitä

Ensimmäinen kansallispuistokokemukseni on Tiilikkajärveltä. Mökkimme sijaitsi aivan kansallispuiston tuntumassa, joten sieltä oli luontevaa ja helppoa tehdä pistoja kansallispuistoon. Ensimmäiset muistoni Tiilikkajärvestä eivät ole ehkä kaikkein ruusuisimpia: paarmoja, armoton helle ja muutama (lapsen näkökulmasta äärettömän) pelottava kyy. Silloin lähinnä ärsytti, kun piti lähteä mökiltä uimahommista jonnekin metsään vaeltamaan, mutta onneksi asenne on siitä myöhemmin muuttunut hieman positiivisempaan suuntaan.

3. Kolme suosikkia + perustelut

Ihan super hankala kysymys, sillä tuntuu, että omaan lempipuistoon vaikuttaa esimerkiksi vuodenaika: toiset puistot ovat parhaimmillaan talvella tai syksyn ruska-aikaan, toiset taas heräävät henkiin vasta kesällä. Lisäksi omiin lemppareihin vaikuttaa vahvasti myös se, minkälainen itse reissu on ollut: kenen kanssa olen ollut liikenteessä ja minkälaisia tunnejälkiä reissusta on jäänyt.

Vastasin tähän samaan kysymykseen myös Instagramin puolella kuukausi-pari sitten, ja jopa silloin vastaukset olivat hieman erilaiset kuin nyt! Tämän hetken lempparit ovat kuitenkin Oulanka, Salamajärvi ja Tiilikkajärvi. Jokaisessa näissä on ollut hyviä ystäviä mukana ja reissut ovat olleet onnistuneita. Lisäksi luonto on ollut tajuttoman kaunista ja tarjoillut parastaan!

4. Mitä käymistäsi kansallispuistoista suosittelet käytäväksi mihinkin vuodenaikaan?

Talvi: UKK ja Oulanka. Mielestäni pohjoisen kansallispuistot ovat parhaimmillaan juuri talvella! Jylhinä pauhaavat kosket ja kunnon kinokset luovat mielenkiintoisen kontrastin. Oulangan kansallispuisto on takuuvarmasti hyvä kohde mihin tahansa vuodenaikaan, mutta itse rakastuin siihen juuri talviasussa – ja olenkin sitä mieltä, että jokaisen tulisi edes kerran elämässään tehdä juuri talvireissu Myllykoskelle! Myös UKK on mainio talvikohde, ja kävisin siellä ehdottomasti useammin, jos se olisi yhtään lähempänä. Tykkypuut ja pastellinvärinen taivas… Mitä muuta voi enää toivoa?

Kevät: Kevätkohteiksi nostaisin Tiilikkajärven ja Päijänteen. Molemmat sijaitsevat veden läheisyydessä, joten niissä on erityisen mielenkiintoista seurata kevään etenemistä: ensimmäisiä muuttolintuja ja niiden soidinmenoja. Esimerkiksi teerien soidinmenoja saattaa päästä ihastelemaan alkukeväästä Tiilikkajärvellä, kun taas Päijänteellä kuikat, kaakkurit, uikut ja koskelot pitävät huolta siitä, ettei hiljaisia hetkiä juuri tule!

Kesä: Torronsuo ja Kurjenrahka. Rakastan pitkospuita ja suopursuja! Sekä Torronsuolla että Kurjenrahkalla niitä on mahdollista päästä tuoksuttelemaan lähietäisyydeltä (toki muissakin kansallispuistoissa, mutta nostin nyt nämä kaksi tähän), joten pakkohan nämä kaksi oli nostaa kesän puistokohteiksi.

Syksy: Moni listaisi tähän varmasti pohjoisempia kohteita, koska ruska siellä on monesti mieletön. Päätin nyt kuitenkin suositella tähän sekä Salamajärven että Repoveden kansallispuistoja. Syksy tuo molempiin paikkoihin omanlaistaan pehmeyttä ja lämpöä – ja mielestäni ne suorastaan hehkuvat silloin. Monesti myös syksyllä kävijämäärä ehkä hieman tasaantuu, joten alueilla on mukavampi liikkua.

5. Kansallispuistot, jotka eivät sykähdyttäneet

Tähän pätee sama homma kuin lemppareihinkin; tuntuu, että kaikki tähtien asennoista tuulen lujuuteen vaikuttaa siihen, minkä kohteen milloinkin nostan ”inhokkilistalle”. Mikään käymistäni kansallispuistoista ei ole oikeasti ollut inhokki – enemminkin listalle päätyvät mielestäni tylsät kohteet, joissa ei ole ollut mitään metsää kummempaa.

Sipoonkorpi. Joku kirjoitti joskus osuvasti, että Sipoonkorpi on varmasti Suomen turhanpäiväisin kansallispuisto. Tähän lauseeseen on mielestäni helppo yhtyä! Olen vieraillut Sipoonkorvessa useamman kerran, mutta en ole kertaakaan saanut sieltä postausta tehtyä. Jotenkin en keksi paikasta oikein mitään sanottavaa. Tavallinen metsä?

Nuuksio. Vaikka teinkin viime vuonna onnistuneen reissun Nuuksioon, ei kansallispuisto vieläkään oikein sytytä. Ensimmäinen reissumme kansallispuistoon oli täysi fiasko (ja päätyi jopa lehtiin asti), ja kokemus kummittelee vieläkin mielessä, jos mietin retkeä Nuuksioon.

Seitseminen. Tässä mulla on hieman samanlaiset fiilikset kuin Sipoonkorvenkin kanssa. Mielestäni Seitsemisessä ei ole mitään ihmeellistä, ja lisäksi monet reitit kulkevat metsätietä pitkin (aina iso miinus) – tai sitten olen onnistunut valitsemaan ne huonoimmat reitit.

Sellaista tällä kertaa. Olisi kiva päästä lukemaan samanlaisia postauksia myös muista matkablogeista, joten tässäpä postausideaa muillekin!

Kiitos postauksen kuvista Laura ja Nea!

11 Kommenttia

bloggaaminen erikoispostaus

Vuoden 2022 matka-aakkoset

2.2.2023

Vuosi 2022 on taputeltu aikoja sitten ja isoin yhteenveto matkavuodestakin jo tehty, mutta halusin vielä kerran palata muistelemaan viime vuotta matka-aakkosten merkeissä. Tämä postaus on keikkunut luonnoksissani ihan liian kauan, sillä vaikka matkavuosi 2022 olikin todella tapahtumarikas, ei se aakkosten näkökulmasta selvästikään ollut tarpeeksi monipuolinen: on nimittäin ollut todella vaikea keksiä jokaiseen kirjaimeen jotakin.

A – ALANYA

Turkin Alanya oli yksi niistä kohteista, jonne en uskonut ikinä matkustavani. Korona-ajan eristys ja vähäinen matkustelu olivat kuitenkin selvästi tehneet tehtävänsä, sillä menin pahimmassa reissukuumeessa nappaamaan halvan pakettimatkan Alanyaan. Viikko sujui ihan mukavasti (jos ei oteta kantaa matkanjärjestäjään), mutta en usko enää koskaan palaavani kaupunkiin. Liikaa turisteja, liian vähän luontoa ja liian… en edes oikein osaa sanoa mitä, mutta jotain vähemmän miellyttävää kuitenkin.

B – BOMBA

En ole koskaan ollut mikään kylpyläihminen – päinvastoin! Olen aina ajatellut ne eläkeläishommiksi, enkä suorittajaluonteeni kanssa ole oikein nähnyt niissä mitään järkeä. Bomba kuitenkin yllätti täysin! Reissu oli kaiken kaikkiaan huikea, ja Bomba passeli paikka aikuiseen makuun! Uusintareissu on haaveissa tänäkin vuonna.

C – COMMANDORE LUOKAN HYTTI

Pääsin PR-matkalla yöpymään Commandore-luokan hytissä, ja voin sanoa, että tämä kokemus muutti käsitykseni risteilyistä täysin! Hytti oli niin mukava, etten olisi halunnut poistua sieltä lainkaan, haha! Toivon, että seuraavallakin risteilyreissulla olisi mahdollista yöpyä yhtä mukavasti.

D – DETUR

Surullisen kuuluisa Detur… Malliesimerkki siitä, kun mikään ei mene putkeen. Parempi, ettei koko reissua edes sen enempää muistele, sillä alkaa vaan ärsyttää.

E – ERÄMESSUT

Erämessut järjestettiin taas useamman vuoden tauon jälkeen! Oli kiva päästä paikalle, sillä olen ollut ensimmäisillä messuilla muutaman kuukauden ikäisenä ja siitä eteenpäin aina, kun Erämessut vaan on järjestetty. Metsästys tai kalastus ei oikeastaan kiinnosta, mutta koirat ja retkeily sitäkin enemmän. Onneksi messuilta löytyy jokaiselle ulkoilijalle jotakin!

F – FLAMINGO

Kävin ensimmäistä kertaa ikinä Vantaan Flamingossa! Reissu oli kaikkea muuta kuin onnistunut (emme tajunneet, miten ruuhkainen paikka voi olla, emmekä siis mahtuneet kylpylään aikuisten puolelle, emmekä myöskään ravintoloihin), mutta kaikesta oppii! Lähinnä huvitti, miten ”helpolla” olemmekaan aiemmin hotellivierailuilla päässeet, sillä olemme vain marssineet haluamiimme paikkoihin sen kummempia miettimättä.

G – GOLDEN DOME

Iisalmen Golden Dome on varmasti yksi ikimuistoisimmista hotelleista viime vuodelta! Yöpyminen oli osa Iisalmi & tienoot -yhteistyötä, ja oli kiva päästä tutustumaan itselle entuudestaan tuntemattomaan hotelliin.

H – HAMAM

Kylpyläteema jatkuu. Pääsimme Turkin reissulla tutustumaan pariinkin eri hamamiin, ja molemmista jäi varsin hyvä fiilis. Alkuun intensiivinen pesu ja hinkkaus tuntuivat hieman epämiellyttäviltä ja ”tunkeilevilta”, mutta toisella kerralla osasimme jo nauttia enemmän!

I – IISALMI JA TIENOOT

Sain kunnian toimia Iisalmi ja tienoot -somelähettiläänä koko viime vuoden ja pesti jatkuu tänäkin vuonna. Viime vuoden seikkailut olivat todella mielenkiintoisia ja blogini näköisiä: pääsin telttailemaan Tiilikkajärven kansallispuistossa, lenkkeilemään laaman ja poron kanssa, melomaan ja fiilistelemään Savon kaunista luontoa sekä tutustumaan moniin kulttuurikohteisiin! Odotan innolla, että pääsen taas Pohjois-Savoon tutustumaan uusiin paikkoihin ja tyyppeihin!

J – JOKIRISTEILY

Yöllinen risteily pitkin Tonavaa oli ihana ja ikimuistoinen kokemus! Oli jotenkin maagista päästä ihailemaan Budapestin kaunista kaupunkia joelta. Suosittelen lämpimästi jokaiselle Budapestiin matkaavalle!

K – KANSALLISPUISTO

Tänä vuonna tuli käytyä kaikkiaan kuudessa kansallispuistossa: Kolilla, Oulangalla, Tiilikkajärvellä, Liesjärvellä, Torronsuolla ja Salamajärvellä. Näistä Koli, Oulanka ja Salamajärvi olivat minulle entuudestaan tuntemattomia.

L – LAURINMÄKI

Laurinmäki Janakkalassa pitää edelleen pintansa yhtenä lemppareimpana kotimaan kohteena. Laurinmäki on mielestäni kaunis ja mielenkiintoinen kaikkina vuodenaikoina, ja ehkä juuri siksi siellä tulee käytyä niin usein.

M – MATKAILUAUTO

Matkailuautohaaveet eivät ole sammuneet – päinvastoin. Koko viime vuoden laskeskelimme ja suunnittelimme, mutta emme silti uskaltaneet investoida matkailuautoon (tai edes reissupakuun), sillä menimme tosiaan ostamaan omakotitalon kesän lopussa. Jospa vihdoin tänä vuonna? Tai edes jonkinlainen reissu vuokrapakulla, jos ei muuta!

N – NUUKSION KANSALLISPUISTO JA HOTELLI

Alkuvuodesta pääsin yhteistyön tiimoilta tutustumaan juuri avattuun Polku Nuuksio -nimiseen hotelliin, joka sijaitsee Nuuksion kansallispuiston sisällä. Samalla pääsin antamaan kansallispuistolle uuden mahdollisuuden, sillä ensikohtaamisemme ei mennyt aikoinaan kovinkaan hyvin… Reissu oli todella mukava, ja muistelemme sitä vieläkin lämmöllä!

O – ONNETTOMUUS

Elokuu ei alkanut lomien jälkeen kovinkaan hyvissä merkeissä, sillä ajoin Porissa pahan kolarin. Onnekseni suuremmilta henkilövahingoilta säästyttiin, mutta auto meni lunastukseen. Luonnollisesti tämä vaikutti paljon loppuvuoden reissuihin ja tuli karvaalla tavalla huomattua, miten riippuvainen autosta onkaan ollut. Esimerkiksi luontopolkujen kiertäminen kävi käytännössä mahdottomaksi ilman autoa.

P – PIENI KARHUNKIERROS

Tämä oli yksi lempi kierroksistani koko vuoden aikana – siitäkin huolimatta, että ihmisiä riitti ja portaat olivat liukkaat! Rakastuin muutenkin Rukaan palavasti, ja Pieni Karhunkierros tuntui lisäävän bensaa liekkeihin. Haluaisin kovasti palata Oulangan kansallispuiston maisemiin vielä jonain syksynä, sillä uskon ruskan väreissä loistavan maaston olevan myös taianomainen!

Q – QMA KESÄ

Kesä ei ollut lainkaan sellainen, minkälaiseksi olin sen etukäteen suunnitellut. Se ei sisältänyt äkkilähtöjä, uusia maita tai kohtaamisia. Näiden tilalle tulivat ensin pidempi sairaalareissu ja sitten toipuminen uudessa kodissamme. Alkuun olin katkera, mutta heti kun pääsin alkukiukusta yli, aloin nähdä kesän (joka oli ihan superlämmin, aurinkoinen ja ihana!) ja uuden kotimme parhaita puolia. Aloin nauttia hiljaisista hetkistä terassin portailla; ihailin siellä monet auringonnousut ja -laskut.

R – RUOTSI

PR-matka vei minut piiiiiitkästä aikaa Tukholmaan! Olin kuin lapsi lelukaupassa, sillä kaikkialla tuntui olevan niin hurjan paljon kaikkea hienoa ja kiinnostavaa. Pääsimme tutustumaan muutamaan erilaiseen museoon sekä sympaattiseen puutarhaan, jonne olisin voinut muuttaa pysyvästi.

S – SUOMENLINNA

Teimme ihanan keväisen retken Suomenlinnaan, vaikka itse hieman vastustelin. En ole koskaan ollut mikään erityinen Helsinki- tai Suomenlinna-fani, mutta täytyy sanoa, että reissu oli todella onnistunut! Saa nähdä, otammeko heti perään tänäkin keväänä uusinnan.

T – TALLINNA

Tallinnassa tuli piipahdettua vuoden aikana jopa kaksi kertaa! Kaupungilla on aivan erityinen paikka sydämessäni, ja olen ehkä hieman tietoisestikin vältellyt sinne menoa useamman vuoden. Nämä pari reissua olivat kuitenkin varsin onnistuneita, ja oli kiva huomata, ettei kaupungin tietynlainen taika ole kadonnut minnekään!

U – UNKARI

Unkari oli toinen uusista maista Turkin lisäksi vuonna 2022. Lähdimme matkaan hieman skeptisinä, sillä harva Euroopan maa on parhaimmillaan joulukuun vesisateessa. Ennakkoluulot sai kuitenkin heti heittää narikkaan, sillä Budapest vei meidät mennessään, ja ihastuimme kaupunkiin täysin!

V – VUOSAARENHUIPPU

En vieläkään voi uskoa, että löysin Helsingistä jotain niin kaunista ja erikoista kuin Vuosaarenhuippu! Yhdistimme vuoren valloituksen samalle reissulle Flamingon kanssa, ja oli ihanaa, että vaikka kylpylä ja hotelli eivät olleetkaan parhaita mahdollisia, niin Vuosaarenhuippu vei kyllä hyvällä tavalla mennessään!

W – WILLA ADELIINA

Pääsin yhteistyön tiimoilta majoittumaan Willa Adeliinaan Pohjanmaalle. Reissu oli yksi vuoden parhaimmista, ja se sisälsi mielettömästi naurua ja ulkoilua! Voi kumpa samanlaisen reissun pääsisi toteuttamaan tänäkin vuonna!

X – ??

En edes yritä keksiä tähän mitään…

Y – YHTEISTYÖT

Pääsin tänä vuonna toteuttamaan monta mielenkiintoista yhteistyötä sekä täällä blogissa että Instagramin puolella. Iisalmi & tienoot -yhteistyö on ehdottomasti ollut suurin projekti, mutta sen rinnalla on ollut yhteistyötä muun muassa Visit Stockholmin, Tallinkin ja yksittäisten hotelli- ja majoituspalvelujen kanssa.

Z – ZZZZ…..

Yöuniin tuli viime vuonna panostettua uuden teltan ja makuupussin muodossa. Odotan innolla, että pääsen testaamaan niitä myös talviolosuhteissa!

Å – ÅBO

Rakkaista rakkain Turkuni! Koti-ikävä on ollut tänä vuonna ihan järkyttävän suuri, vaikka nykyisessä kodissamme viihdynkin. Kerron teille salaisuuden, nimittäin kun eräänä viikonloppuna Turku-ikävä iski erityisen kovaa, lähdin ajamaan täältä Hämeestä Kupittaan Cittariin, ja ostin tiskiltä kolme lohi-vuohenjuustosalaattia. Tulin kotiin, ja elin koko seuraavan viikon salaateilla (ja Pepsi Maxilla), muistelin kaikkia hyviä hetkiä Piispiksellä ja aloin etsiä Turusta sekä mökkiä että sijoituskämppää.

Ä – ÄKKILÄHDÖT

Tuntuu, että koko vuosi oli äkkilähtöjä – jokaisessa mahdollisessa suhteessa. Lähdimme ex tempore milloin mihinkin, jätimme pakkaamiset liian usein viime tippaan ja ostimme jopa yhden oikean äkkilähdönkin. Toivotaan, että tämä vuosi on muuten seesteisempi, mutta ne oikeat äkkilähdöt on edelleen ihan kivoja!

Ö – ÖRÖN SAARI

Örö oli kovasti suunnitelmissa, kun alkuvuodesta mietimme kevään ja kesän kotimaan matkoja. Jostain syystä reissu kuitenkin jäi vain toteuttamisasteelle, sillä vaikka kohde listallamme keikkuikin, emme koskaan saaneet aikaiseksi lähteä sinne. Ehkä tänä vuonna?

Lue myös: Vuoden 2020 matka-aakkoset

18 Kommenttia

bloggaaminen erikoispostaus

Miltä näytti Reissukuumeen vuosi 2022?

2.1.2023

TAMMIKUU. Vuosi alkoi mukavissa merkeissä, kun suuntasimme kaveriporukalla Rukalle. Olimme kaikki ensimmäistä kertaa Rukalla, joten tekemistä ja nähtävää riitti. Kirjoitin reissusta useamman postauksen blogiin ja nautin siitä, että kerrankin löytyi helposti paitsi kirjoitettavaa myös kuvia jaettavaksi sekä täällä blogissa että Instagramissa.

Heti Rukalta kotiuduttuamme alkoi sairastelukierre. Koko tammikuu meni siinä, että olimme miehen kanssa vuoron perään kipeinä. Joukkoon mahtui muutama kuumeeton ja suht terve päivä, jolloin yritimme ottaa ilon irti: saimme muun muassa nauttia revontulista Kanta-Hämeessä ja teimme ”itsemurharetken” Liesjärven kansallispuiston vuokratuvalle Valtteri-myrskyn aikana.

HELMIKUU. Helmikuu oli aikamoista vuoristorataa. Alkukuusta suunnittelin ulkomaan matkoja, tein varauksia, tutkin ja ihmettelin. Ja sitten tuli 24.2., ja koko maailma hajosi. Ennen Ukrainan tapahtumia ehdin listata 10 retkihaastetta tälle vuodelle.

MAALISKUU. Teimme minireissun Bomballe ja Kolin kansallispuistoon. Kuun lopussa kävimme myös tutustumassa Nuuksion Polku-hotelliin. Päätin samalla reissulla antaa myös Nuuksion kansallispuistolle toisen mahdollisuuden ja yllätyin positiivisesti Klassarin kierroksesta.

HUHTIKUU. Huhtikuussa pääsimme vihdoin viimein myös ulkomaille, kun suuntasimme hetken mielijohteesta Turkkiin. Vaikka Deturin pakettimatka olikin yksi iso farssi alusta loppuun, riitti Turkissa silti paljon nähtävää ja koettavaa. Kävimme ihastelemassa Sapaderen kanjonia ja Cüuceler-tippukiviluolaa, testasimme turkkilaisen saunan eli hamamin pariinkin otteeseen ja kiersimme kaikki Alanyan suosituimmat nähtävyydet.

Huhtikuu toi mukanaan muutakin mahtavaa, sillä minut valittiin Iisalmi ja tienoot -somelähettilääksi. Kyseessä oli ensimmäinen suurempi ja pidempiaikaisempi yhteistyö, joten olin (syystäkin) ihan liekeissä!

TOUKOKUU. Toukokuun alussa suuntasimme mieheni kanssa minilomalle Tallinnaan. Tutustuimme kahteen aktiviteettiin, joita en ikinä olisi kuvitellut kokeilevani – ja vielä vähemmän Virossa! Majoituimme reissussa täysin uudistetussa Radisson Conferencessa, jossa olimmekin ensimmäiset asiakkaat remontin jälkeen. Kaikkialla oli niin uutta ja hienoa!

Toukokuun loppu oli erityisen kiireinen. Sain ensin pr-kutsun Tukholmaan, josta olin hurjan innoissani. Ensinnäkin oli mahtavaa, että minut ylipäätään haluttiin mukaan, ja sen lisäksi oli kiva tutustua kollegoihin ja nähdä, miten tätä juttua ihan oikeasti tehdään! Pääsin ensimmäistä kertaa majoittumaan commodore-luokan hyteissä, mikä vei risteilykokemuksen ihan uudelle tasolle! Paluuta entiseen tuskin enää on… Keväinen Tukholma oli ihana, ja ehdimme päivän aikana vierailla kahdessa museossa sekä lumoavassa Rosendals Trädgårdissa.

Pidennetyn helatorstai-viikonlopun vietimme Iisalmessa tutustuen kolmeen erilaiseen majoitukseen, kotieläinpihaan ja Väisälänmäen kansallismaisemaan. Huikea reissu, jonka kruunasi Suomen MM-voitto jääkiekossa!

KESÄKUU. Kuukauden alku vei minut pr-matkalle Somerolle. Oli mukava päästä tutustumaan muihin matkabloggaajiin sekä tietenkin Someron alueen tarjontaan, joka yllätti laajuudellaan ja monipuolisuudellaan. Kesäkuussa järjestettiin myös Riihimäen Erämessut ensimmäistä kertaa koronan jälkeen, ja oli kiva päästä pressipassilla mukaan useampana päivänä. Messuilta mukaan tarttui teltta, jolle oli (alun epäilyksistä huolimatta) yllättävän paljon käyttöä kesän aikana.

Elämä yllätti, ja jouduin perumaan pari loppukesäksi suunniteltua ulkomaanmatkaa. Pienoinen katkeruus nosti päätään, ja tuskailin taas sen ajatuksen kanssa, etten saa tuotettua blogiin sellaista sisältöä kuin haluaisin. Aloin myös puolivakavissani tutkailla Espanjan vuokra-asuntotarjontaa sillä silmällä, että viettäisimme talven jossain muualla kuin koti-Suomessa.

HEINÄKUU. Kuukausi, jossa tapahtui paljon, mutta josta muistan ihan liian vähän. Pääsin kotiin sairaalasta, ja suuntasimme sieltä suoraan talonäyttöön. Ensimmäistä kertaa ikinä minusta tuntui jo ovella, että oltiin tultu kotiin. Näytön aikana tunne vain vahvistui, ja onnekseni mieheni oli samoilla linjoilla. Siitä alkoi elämäni yksi stressaavimmista kuukausista, kun jännitimme ensin tarjousta ja kun se meni läpi, alkoi aikamoinen show pankki- ja muuttoasioiden osalta. Teimme kaupat 29.7., ja samana päivänä myös muutimme. Vanhan asuntomme luovutimme uudelle omistajalle vain päivää myöhemmin. Aikamoinen rutistus, joka kuitenkin oli jokaisen hikipisaran ja stressi-itkun arvoinen.

ELOKUU. Uupumus kolkutteli jälleen ovella. Samaan aikaan tunsin suurta pettymystä ja häpeää siitä, etten saanut päivitettyä blogia entiseen malliin. Toisaalta taas pakotettu tauko tuntui tekevän hyvää. Tuntui yllättävän armolliselta, kun päiviin mahtui muutamia kymmeniä minuutteja, kun ei tarvinnut koko aikaa suorittaa jotain.

Kuukauden ei-niin-hehkeä kohokohta oli se, kun valmennusreissuni Porissa päättyi siihen, kun ajoin autolla moottoritien keskikaiteeseen. Auto meni lunastukseen, mutta itselleni tai kenellekään muulle ei onneksi sattunut mitään. Onnettomuus pysähdytti sekä henkisesti että konkreettisesti: oli pakko rauhoittua (kun ei päässyt minnekään) ja hieman mietiskellä, pitäisikö vihdoin luopua jostain.

Elokuussa julkaisin myös postauksen, jossa kerroin (pilke silmäkulmassa) reissumokistani Norjassa. Postaus herätti laajalti mielenkiintoa, ja jopa Ilta-Sanomien toimittaja olisi halunnut tehdä jutun aiheesta. Kaiken kalenteritetriksen keskellä päätin kuitenkin kieltäytyä kunniasta.

SYYSKUU. Pääsin pitkästä aikaa reissuun, kun suuntasimme kaverini kanssa jälleen kerran Mersun nokan kohti Iisalmea. Matka oli ihan super kiva! Pääsin vihdoin yöpymään teltassa ja vieläpä huikeissa maisemissa Tiilikkajärven kansallispuistossa. Melontavaellus ei valitettavasti onnistunut sääolosuhteiden takia, mutta pääsimme kuitenkin majoittumaan Savisaaren kalakämpässä. Ehdimmepä reissun aikana vielä tutustumaan kolmeen keskenään kovin erilaiseen museoonkin.

LOKAKUU. Kävin yhteistyön tiimoilta tutustumassa Keski-Pohjanmaahan. Asustimme viiden päivän ajan iki-ihanassa Willa Adeliinassa, josta teimme päiväretkiä lähialueelle. Kävimme valloittamassa myös uuden kansallispuiston, Salamajärven, joka nousi kyllä suosikkipuistojen joukkoon. Onnistuimme myös näkemään metsäpeuroja, mikä kruunasi reissun. Willan omistaja Terhi myös hemmotteli meidät piloille erilaisilla turvehoidoilla, kuumakivihieronnalla, intialaisella päähieronnalla sekä jäsenkorjauksella! Oli kyllä niin uudestisyntynyt olo tuon reissun jälkeen.

Pääsin myös esittelemään uuden yhteistyökumppanin, Kaarna Outdoorsin ja järjestin myös blogini ensimmäisen arvonnan. Halloweenin kunniaksi kävimme myös katsastamassa Halikon kurpitsaviikot – kuten kaikki muutkin.

MARRASKUU. Taistelin pimeyttä ja loputonta väsymystä vastaan tekemällä matkasuunnitelmia seuraavalle vuodelle. Tein myös viimeisiä matkaostoksia tälle vuodelle, kun varasin lennot Budapestiin ja laivaliput Tallinnaan. Tuntui hyvältä, että tähän vuoteen saatiin vielä jotain odotettavaa (joulun lisäksi). Pari päivää myöhemmin kaamosmasennus iski, ja sorruin ostamaan vielä yhdet lennot kevätreissulle Amsterdamiin.

Ihan viimeistään tässä vaiheessa vuotta olin myös luovuttanut lopullisesti 50 luontopolkua vuodessa -haasteen kanssa, sillä tajusin, ettei aika riittäisi mitenkään kiertämään enää 20 uutta luontopolkua. Kipuilin asian kanssa, mutta toisaalta tuntui ihan hyvältä, että olin pystynyt vuoden aikana tuottamaan joka viikko muutakin sisältöä kuin esittelemään metsäreittejä!

JOULUKUU. Jos marraskuu oli rauhallinen, niin joulukuussa sitten tapahtui! Vihdoin ja viimein järjestimme uudessa kodissa illan, jossa yhdistyivät tuparit, pikkujoulut ja peli-ilta. Oli hurjan hauskaa! Lisäksi pääsimme myös pitkästä aikaa ulkomaille, kun suuntasimme Budapestiin ensimmäistä kertaa ikinä. Kaupunki oli äärettömän mielenkiintoinen yhdistelmä historiaa ja rappioromantiikkaa! Kiertelimme paikkaa aamusta iltaan, mutta silti tuntui, että paljon jäi vielä kokematta ja näkemättä! Ennen joulua ja lomien alkua piipahdimme vielä nopeasti Tallinnassa katsastamassa joulutorin. Budapestin jälkeen se oli pienoinen pettymys, vaikka reissu muuten oli varsin onnistunut!

Tältä näytti siis Reissukuumeen ja allekirjoittaneen vuosi 2022. Suuri kiitos, että olette olleet mukana! Olisi mielenkiintoista kuulla, onko joku tänä vuonna kirjoittamistani postauksista jäänyt erityisesti mieleen!

16 Kommenttia

Older Posts