Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

EVELIINA / REISSUKUUME

Italia Venetsia

Totta vai tarua? 5 väitettä Venetsiasta

30.1.2023

Venetsia on yksi niistä kohteista, joihin en ole koskaan tuntenut sen kummempaa vetoa. Bongasin kuitenkin joulun alla halvat lennot, joten päätimme ennakkoluuloistamme huolimatta tarttua mahdollisuuteen. Sen kummempia miettimättä tai taustatöitä tekemättä ostin lennot ja vasta sen jälkeen aloin selvittää, mihin sitä oltiin matkaamassa… Ja pakko sanoa, että järkytys oli suuri. YouTuben video-otsikot suorastaan huusivat syitä sille, miksi Venetsia kannattaisi jättää kokonaan väliin, eikä kovinkaan monella tuntunut olevan kaupungista mitään hyvää sanottavaa.

Kovin suurin odotuksin emme siis Venetsiaan lähteneet. Oikeastaan mietimme ihan viime minuuteille asti, lähdemmekö reissuun ollenkaan. Matka oli kuitenkin varsin onnistunut ja osittain jo senkin takia halusin tulla raapustamaan postauksen, jossa nostan esiin Venetsiaan kohdistuvia ennakkoluuloja ja kerron niistä oman mielipiteeni.

VÄITE 1: VENETSIASSA HAISEE

Muistan kuulleeni näitä hajujuttuja ensimmäisen kerran jo yläasteella, kun kaverini vieraili perheineen Venetsiassa. ”Siellä haisee ihan viemäriltä – kuselta ja paskalta”, pahimmassa murkkuiässä ollut kaverini tiivisti reissun jälkeen. Samanlaisiin nostoihin törmäsin myös usealla (ja suhteellisen uudella) Tube-videolla. Osa jopa yökkäsi kuvatessaan itseään kanaalia ylittäessään.

Tuomio: Tarua (ainakin talviaikaan). Oikeastaan ainoa paikka, missä vesi edes hieman ”tuoksahti” oli Buranon saarella. Siellä venekepeissä oli havaittavissa selkeät lietekerrokset, ja vieressämme seisonut turistijoukko kertoi hajun tulevan siitä itsestään. Kuitenkaan pääsaarella emme kertaakaan haistaneet mitään epämääräistä, vaikka varmasti ylitimme ja ohitimme myös ne kaikkein saastaisimmat kohdat.

VÄITE 2: VENETSIASSA EKSYY HELPOSTI

”Varaa aikaa Venetsiaan, sillä eksyt varmasti!” ”Google Maps lakkaa toimimasta, kun astut Venetsiaan!” Luin etukäteen monien kokemuksia siitä, miten helppoa ja oikeastaan väistämätöntä Venetsiaan eksyminen olisi. Kapeat kujat ja niiden outo nimeämiskulttuuri sekä jumittavat navigointilaitteet olivat omiaan sekoittamaan suuntavaistoa.

Tuomio: Totta – mutta sen ei kannata antaa haitata. Alkuun ihmettelin, miten ihmeessä Venetsiassa muka voisi eksyä. Mutta kun muutaman kerran kadunpätkä päättyi kanaaliin ja lähdit ”hieman oikomaan”, niin äkkiä sitä tajusikin olevansa tilanteessa, jossa kaikki kadut näyttivät ihan samalta, eikä oikeastaan enää ollut varmuutta siitä, mistä kadunkulmasta viimeksi oli oikein kulkenut. Haluan kuitenkin lausua lohduttavat sanat: eksyminen Venetsiassa on ihan ookoo. On hauskaa olla hieman hukassa ja katsoa, mihin milloinkin lopulta päätyy. Me myös löysimme parhaimmat ravintolat päämäärättömästi harhailemalla. En tosin tiedä, löytäisimmekö niihin enää uudestaan…

VÄITE 3: VENETSIALAINEN RUOKA ON ALA-ARVOISTA

Törmäsin monessa eri lähteessä väitteeseen, että Venetsiassa tarjoiltava ruoka on kaukana perinteisestä italialaisesta ruuasta: venetsialainen pizza ei ole aitoa italialaista pizzaa nähnytkään, sillä sen valmistukseen ei (ainakaan kovin todennäköisesti) ole käytetty perinteistä kiviuunia. Muutenkin törmäsin moniin väitteisiin siitä, että venetsialainen ruoka on ala-arvoista.

Tuomio: Tarua. Söimme oikeasti joka päivä (Lidon saarta lukuun ottamatta) hyvää ja maukasta ruokaa. Tietenkään makuasioista ei voi kiistellä, mutta uskallan silti väittää, etteivät Venetsian pöperöt nyt pahimmasta päästä olleet. Toki useampi ravinto oli näin sesongin ulkopuolella kiinni, joten en osaa sanoa, minkälaista tarjonta on kesäkautena. Ehkä silloin mukaan mahtuu useampi ei-niin-laadukas ravintola? Niin tai näin, talviaikaan ruoka ainakin oli maukasta!

VÄITE 4: VENETSIASSA ON AINA TUNGOS

Ruuhka ja tungos arveluttivat etukäteen ehdottomasti eniten. Näin sieluni silmin meidät vaeltamassa massan mukana nähtävyydeltä toiselle ilman mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minne seuraavaksi mentäisiin. Huoli oli onneksi turha, sillä porukkaa ei tammikuisessa Venetsiassa ollut ruuhkaksi asti.

Tuomio: Tarua (ainakin talviaikaan). Toki kaikkein kapeimmilla kaduilla jouduimme hetkittäin kulkemaan väkijoukon mukana, mutta lukuisat sivukadut mahdollistivat poistumisen ryysiksestä. Pyhän Markuksen tori oli myös lähes autio, ja luulimme pitkään, että olimme väärällä aukiolla!

VÄITE 5: VENETSIA ON KALLIS

Tästä on tulossa oma postauksensa, mutta disclaimerina kerrottakoon, että emme kokeneet Venetsiaa mitenkään erityisen kalliina paikkana. Ruokien osalta kaupunki oli Suomen tasoa, mutta viini taas oli huomattavasti halvempaa kuin kotimaassa. Venetsia ei myöskään ole mikään shoppailijan paratiisi, joten senkään puolesta ei tarvinne pelätä, että mopo lähtisi käsistä.

Tuomio: Tarua. Ei ainakaan ylitä Suomen hintatasoa?

Minkälaisiin Venetsiaa koskeviin ennakkoluuloihin te olette törmänneet? Entä mitä mieltä itse olette väitteiden paikkansapitävyydestä?

Italia Venetsia

Buranon värikkäät talot ovat kuin satukirjasta

26.1.2023

Venetsiasta noin seitsemän kilometriä koilliseen, Muranon saariryhmän takana, sijaitsee toinen kaunis saariryhmä nimeltä Burano. Saari tuli tunnetuksi 1500-luvulla, kun paikalliset alkoivat valmistaa pitsiä ja tuotokset levisivät ympäri Eurooppaa. Kuuluisasta pitsistä huolimatta moni matkustaa saarelle ensisijaisesti värikkäiden talojen vuoksi.

Nykyään vain muutama taho valmistaa pitsiä perinteiseen tapaan hitaan ja kalliin valmistusprosessin takia, mutta ehkä juuri siinä piileekin Buranon kauniin pitsin salaisuus. Buranon saarelta löytyy edelleen käsityökauppoja, jotka myyvät pitsiä monessa eri muodossa: löytyy perinteisiä pöytäliinoja ja verhoja, mutta myös varsin muodikkaita ja moderneja asuja ja asusteita niin naisille kuin miehillekin.

Valitettavasti saarelta löytyy myös niin sanottuja turistikrääsäkauppoja, joissa pitsin laatu vaikutti halvalta ja nuhjuiselta tusinatavaralta. Tosin se myös näkyi hinnassa, sillä kunnon pitsistä saa maksaa.

Sateenkaarenväriset talot

Vaikka pitsit eivät kiinnostaisi tippaakaan, ei Buranoa missään nimessä kannata jättää välistä. Moni (me mukaan lukien) nimittäin matkustaa saarelle kirjavien talojen takia. Buranon talot ovat todellinen ympärivuotinen karnevaali, jossa paikasta parrasvaloissa kilpailevat mintunvihreät, vaaleanpunaiset, siniset, liilat ja keltaiset talot.

Värikkäine taloineen Burano on kuin pala sateenkaarta. Alkujaan saaren talot maalattiin erivärisiksi, jotta kotiin palaavat kalastajat löytäisivät kotinsa sankassa sumussakin. Omaan silmään näytti siltä, että asukkaat ovat maalanneet talon lempivärillään, mutta näin ei kuitenkaan ole. Mikäli talonomistaja haluaa maalata talonsa tulee hänen lähettää pyyntö hallinnolle, joka ilmoittaa sallitut värit juuri tuolle tietylle rakennukselle.

Koska miehet saattoivat olla pitkiäkin aikoja merillä, keksivät kotona odottelevat vaimot alkaa odotellessa nyplätä pitsiä. Saaren pitsi olikin kuuluisaa Euroopassa kuningashuoneita myöten. Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV oli kruunajaisasussaan vuonna 1654 hyödyntänyt Buranon pitsiä. Kerrotaan, että pelkästään kuninkaan kauluksen valmistaminen olisi kestänyt kaksi pitkää vuotta.

Valitettavasti ”pitsiala” koki kolauksen pari sataa vuotta myöhemmin ja sen elpyminen kesti vuoteen 1872 asti. 1800-luvun lopulla koettiin pitsin toinen tuleminen ja ala eli kukoistuskauttaan. Tuolloin avattiin oikein koulu, jossa opetettiin oikeaoppista pitsin valmistusta, ja pian Buranon pitsi tunnettiin taas maailmanlaajuisesti.

Kolmen B:n saari: Bora-tuuli, buranelli- ja bussolà-keksit

Burano tuntuu olevan b-kirjainten luvattu paikka! Ja se jos mikä on hyvä, kun miettii taas tämän vuoden matka-aakkosia, joissa kummittelee vuodesta toiseen muutama erikoinen kirjain, joiden kohdalle ei meinaa keksiä mitään sanottavaa. B on ehdottomasti yksi niistä.

Buranon siis kerrotaan saaneen nimensä siellä talvisin puhaltavasta Bora-tuulesta. Se on itäisen Välimeren ja Mustanmeren vuoriseutujen lähellä puhaltava kylmä valumatuuli, jolla tarkoitetaan vuoristosta, kukkulalta tai korkealla olevalta jäätiköltä puhaltavaa kylmää laskutuulta. Tunnetuin on Adrianmeren pohjoisosan bora, joka purkautuu Italian, Slovenian ja Kroatian rajaseudulta merelle. Tuulen nopeus voi olla jopa 28 m/s. Bora esiintyy yleensä talvella, jolloin idästä tuleva kylmä ilma ylittää vuoret ja laskeutuu rannikolle.

Siinä missä Bora-tuuli saattaa mennä vierailijalta täysin ohi, ”b-kekseihin” ei voi olla törmäämättä. Pyöreät ja s:n muotoiset keksit suorastaan pursuavat saaren leipomoista ja niitä myydään varmasti jokaisessa saaren kaupassa ja kahvilassa. Kyseessä ovat buranelli- ja bussola-nimiset keksit. Buranellit ovat venetsialaisia voikeksejä, joiden kultainen väri on saatu aikaan runsaalla voilla ja munankeltuaisella. Kekseistä on saatavilla on kahdenlaisia keksejä: renkaanmallisia bussoloita sekä ”Buranon Essejä”, jotka on muotoiltu s-kirjaimen muotoisiksi.

Vaniljalla, rommilla ja kuorella maustettuja voiisia keksejä on valmistettu saarella vuosisatojen ajan. Ne juontavat juurensa Venetsian tasavallasta, jolloin kalastajien vaimot valmistivat näitä keksejä pitkiä kalastusmatkoja varten. Ne säilyivät hyvin ja olivat tehokas energianlähde pitkien merellä vietettyjen työpäivien jälkeen. Nimi bussola tulee renkaan muodosta, sillä busa tarkoittaa reikää venetsialaisessa murteessa. Essin erottuva muoto taas on ansioitunut saarella asuvalle ravintoloitsijalle, joka pyysi paikallista leipuria tekemään keksit sellaiseen muotoon, joka oli helpompi upottaa makeaan viiniin, jotta ne voisi tarjoilla jälkiruoaksi. Leipuri muotoili ne S-kirjaimen muotoisiksi, jotta ne imeytyivät helposti ja muoto jäi olemaan.

Keksejä nautitaan aamiaisella, mutta parhaimmillaan ne ovat aterian jälkeen passito-viinilasillisen kera. Meiltä jäi tällä kertaa keksit testaamatta, sillä olimme niin täynnä edellisestä ruokailusta, ettemme voineet edes harkita elintarvikkeiden ostoa. Lisäksi olimme liikkeellä varsin myöhään, joten moni liike oli sulkemassa oviaan, kun me vasta astelimme saarelle.

Harmiksemme taistelimme taas aikaa vastaan. Pimeys laskeutui nopeasti ja samalla sammui myös talojen väriloisto. Meidän oli lähdettävä jatkamaan matkaa, ja haikein mielin hyvästelimme sympaattisen Buranon. Jäi olo, että vaikkei Venetsian pääsaari muuten enää tuntuisi uusintareissun arvoiselta, Buranoon voisi palata uudemman kerran ajan kanssa. Jo lyhyessä ajassa saari oli saanut meidät rakastumaan.

bloggaaminen Matkustaminen tapahtuma

Miltä Matkamessut näyttivät ensikertalaisen silmin?

23.1.2023

Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma, Matkamessut, päättyi eilen Helsingin Messukeskuksessa. Ja nyt voin minäkin vihdoin sanoa menettäneeni messuneitsyyden, sillä olin Matkamessuilla ensimmäistä kertaa ikinä!  Osallistuin torstaina ammattilaispäiville, (jotka osaltani loppuivat ennen aikojaan, sillä sain pahan migreenikohtauksen) ja lauantaina olin mukana yleisessä messuhulinassa.

Mitä messut sitten tarjosivat ensikertalaisen näkökulmasta? Tapahtumassa oli mukana yli 850 näytteilleasettajaa lähes 70 maasta, joten reissuinspiraatio oli taattu! Huomasin innostuvani monesta sellaisesta kohteesta, joita en ehkä alunperin ollut edes osannut ajatella. Yhtenä hyvänä esimerkkinä mainittakoon Slovakia. Myös risteilyhuuma iski meihin uudella tavalla, ja itse messuilla käytyjen keskustelujen lisäksi illat kuluivat risteilyesitteitä lukiessa!

Ulkomaista suomalaisille tutut matkailumaat Espanja ja Kreikka olivat hyvin edustettuina. Myös Afrikka tuntui olevan isosti esillä erilaisine safareineen, ja se herättikin kiinnostukseni. Matkaan tarttui kattavasti esitteitä, karttoja ja yhteystietoja, jos herää myöhemmin jotain kysyttävää. Australian kohdalla meinasi mopoa lähteä ihan kokonaan käsistä, kun pysähdyin hetkeksi ideoimaan näytteilleasettajien kanssa, minkälainen olisi unelmieni loma. Kukaan tuskin yllättyy, jos kerron, että Australian kohdalla siihen sisältyisi muun muassa koalia, kenguruita ja merivettä.

Oli kiva huomata, miten hyvin edustettuna Suomi oli! Erityismaininnan (joskin hieman puolueellisen sellaisen) ansaitsee mielestäni Iisalmi & tienoot -osasto, joka oli kiva väripilkku monen maltillisemman osaston seassa! Myös monet Lapin kohteet olivat hyvin esillä. Hieman meinasi nousta tunteet pintaan, sillä harmittaa niin paljon, ettemme nyt alkuvuodesta taida päästä jokavuotiselle Lapin reissullemme… Haluan kuitenkin (ainakin yrittää) olla optimistinen ja ajatella, että tuleehan niitä uusiakin talvia – ja ainakin ruskaretkiä.

Törmäsin useammalla somekanavalla kritiikkiin siitä, oliko Suomi jollain tapaa jopa ”yliedustettuna”. Itse en kokenut asiaa noin, vaan ajattelin ennemminkin, että on hienoa, miten pienemmätkin suomalaiset kunnat olivat lähteneet ylpeydellä mainostamaan tarjontaansa. Eikä Messukeskuksesta tilakaan tuntunut loppuvan kesken, joten en myöskään allekirjoita väitettä, että suomalaisten osastot olisivat ryövänneet tilaa potentiaalisilta ulkomaisilta näytteilleasettajilta.

Asuntoautokuume iski kovempaa kuin migreeni

Samaan aikaan Matkamessujen kanssa järjestettiin myös Caravan-messut. Ja voi jestas, ei olisi pitänyt mennä koko messuille ollenkaan, sillä nyt olen saanut päähäni (jälleen kerran), että tarvitsemme asuntoauton. Se tuntuu suorastaan välttämättömyydeltä. Ja arvatkaa vaan, kun on viikonlopun tuijotellut toinen toistaan hienompia menopelejä, että riittääkö mikään ”ihan tavallinen” tai vähän vanhempi versio. Ehei.. 

Instagramin puolella kävinkin seuraajien kanssa aiheesta keskustelua. Voi olla, että karavaanarielämä lähtee liikkeelle auton vuokrauksesta. Jos vaikka sen avulla saisi hieman järkeä päähän? Tai sitten sekoan lopullisesti ja haluan aina vaan enemmän (kuulostaisi ihan meikäläiseltä)

Taidanpa laittaa Eurojackpotin vetämään.

Mahdollisuus verkostoitua matkailualan ammattilaisten kanssa

Reissuinspiraation lisäksi odotin kovasti pääseväni tapaamaan muita matkailuvaikuttajia sekä potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Torstai oli verkostoitumisen suhteen huomattavasti parempi päivä, sillä paikalla oli nimensä mukaisesti vain alan väkeä.

Veera Bianca on kirjoittanut mielestäni hyvät ”ohjeet” Matkamessuille suuntaaville vaikuttajille. Postaus on muutaman vuoden takaa, mutta pitää varsin hyvin paikkansa edelleen!

Torstain migreenikohtaus jäi harmittamaan, sillä minulta vesittyi mahdollisuus tavata matkabloggaajia livenä, kun en päässyt illalla paikalle. Onneksi ehdin muutaman kanssa kuitenkin lounaalle aiemmin päivällä! Suurkiitos seurasta, vinkeistä ja vertaistuesta Katri ja Ilkka (Ne Tammelat), Teija (Lähdetään taas) ja Elina (Vaihda vapaalle) – oli kiva nähdä ihan oikeat tyypit somekanavien takaa! Elinan (Elinan matkalaukussa) kanssa viestittelimme tiiviisti koko viikonlopun, mutta emme edes vahingossa onnistuneet törmäämään, vaan mentiin aina jotenkin hassusti ristiin. Toivottavasti saadaan jotkut treffit sovittua jonnekin muualle!

Messuilta kotiinviemisiksi tarttui hurjan monta reissuhaavetta sekä kassikaupalla esitteitä. Lueskelimme niitä sitten aina iltaisin ja yritimme pähkäillä, mitkä olisivat (edes) top 5 -matkakohteet tänä vuonna. Tuntui, että kiinnostavien paikkojen määrä vain lisääntyi sitä mukaa, kun saimme esitteitä käytyä läpi. 

Joko saa alkaa laskea päiviä ensi vuoden messuihin?

Kävitkö messuilla? Löysitkö inspiraatiota tai hyviä tarjouksia? Entä muuttuivatko matkasuunnitelmat messujen myötä?

Postauksen kuvat: Messukeskus (keskityin itse storyihin Instagramin puolella).

Italia Venetsia

Murano – lasinpuhaltajien saari Venetsiassa

16.1.2023

Murano on Venetsian ulkosaarista tunnetuin. Sitä kutsutaan lasinpuhaltajien saareksi, sillä lasinpuhalluksella on saarella pitkä historia – vuodesta 1291 lähtien. Vielä tänäkin päivänä Muranossa on yli sata lasia valmistavaa tehdasta ja -studiota, joissa monissa on mahdollisuus myös seurata lasinpuhallusta.

Hyppäsimme vesibussista Murano Colonna -pysäkillä ja lähdimme tutkimaan saarta ja sen tarjontaa. Olimme etukäteen lukeneet, että lasi olisi täällä se juttu, mutta muuta tietoa meillä ei paikasta ollut. Heti veneestä loikattuamme meille selvisi, että lasia todellakin tultaisiin tyrkyttämään jokaisen kulman takaa: ensimmäiset kojut olivat vastassa heti laiturin päässä, ja kaksi mummelia koetti kovasti saada meitä ostoksille. Myös jonkinlainen sisäänheittäjä roikkui mieheni käsipuolessa koettaen väkisin saada häntä lähtemään katsomaan lasinpuhallusta aidan toiselle puolelle.

Jatkoimme matkaa. Pikkuruisia kivijalkaliikkeitä oli vieri vieressä ja jokaisessa myytiin lasia: turisteja koetettiin houkutella sisään erilaisilla alennuksilla sekä ylistyssanoilla. Osassa liikkeistä myytiin halpaa pikkutavaraa, kuten koruja ja pieniä koriste-esineitä, osa taas oli keskittynyt suurempiin tuotteisiin, kuten pelkkiin valaisimiin.

Vaikka lasitaide kai ainakin jollain mittarilla on aina uniikkia, samanlaista taidetta tuli vastaan monessakin liikkeessä. Kuitenkin taso niin laadun kuin hinnankin suhteen vaihteli suuresti riippuen siitä, missä milloinkin vierailimme. Kannattaa siis hieman katsoa, mitä ostaa, jos haluaa viedä jotain kotiin. Muranossa hinta ja laatu tuntuivat useimmissa lasiliikkeissä kulkevan käsi kädessä: halvemmissa lasi oli usein enemmän tai vähemmän epätasaisata ja väri huolimattomasti levitetty, kun taas kalliimpien liikkeiden laatukin oli priimaa.

Miten Muranosta tuli lasinpuhaltajien saari?

Lasia on puhallettu Muranossa vuodesta 1291 alkaen. Venetsiassa on itse asiassa ollut teollisuutta jo 900-luvulta lähtien, mutta lasin valmistuksessa käytettyjä avouuneja pidettiin liian suurena palovaarana, joten lasitehtaat siirrettiin 1200-luvun loppupuolella Muranon saarelle.

Muranon kristalli on ja on ollut hyvin arvostettua tavaraa ja vanhat, muranolaiset lasimestarit varjelivatkin lasinpuhallustaitojaan salaisuutena 1800-luvulle asti. Salaisuuksia varjeltiin jopa niin tarkkaan, etteivät lasinpuhaltajat saaneet poistua saarelta kuolemanrangaistuksen uhalla. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja nykyään joihinkin tehtaisiin tosiaan pääsee sisälle katsomaan valmistusprosessia.

Perinteinen venetsialainen lasi on tavallisesti vapaasti puhallettua. Ne ovat käsityötaidon ja vuosisataisen perinteen taidonnäytteitä. Yleisesti puhutaan, että muranolainen lasinpuhaltajamestari haluaa tehdä aina teknisesti vaikeampia ja monimutkaisempia töitä kuin kollegansa tai isänsä, jolta hän on oppinut ammatin. Tämä tietynlainen kilpailuhenkisyys ja tarve olla aina vaan parempi ovat Muranon lasin ainutlaatuisuuden takana.

Myös suomalaiset taiteilijat ovat löytäneet vuosien saatossa Muranon saarelle. Vuonna 1965 Tapio Wirkkala tuli Muranoon kuuluisalle Veinin lasitehtaalle. Wirkkalan lisäksi myös Timo SarpanevaHarri Koskinen ja Oiva Toikka ovat luoneet lasitaidetta Muranossa.

Päätimme Murano-kierroksen hieman vahingossa lasikatedraaliin, jossa jäimme seuraamaan lasinpuhallusta prosecco-lasit käsissämme. Pääsimme seuraamaan lähietäisyydeltä, kun lasimestari taiteili alusta alkaen suuren maljakon sekä hieman pienemmän kalafiguurin. Esitys oli hauskasti ja mielenkiintoisesti toteutettu ja sitä jaksoi seurata. Tykkäsin erityisesti myös musiikista, jota käytettiin esityksen tukena.

Mutta vaikka esitys kuinka oli mieleemme, päätimme sen jälkeen lähteä jatkamaan matkaa ja suunnistimme kohti laituria. Luulen, että olimme tässä vaiheessa saaneet vähintäänkin yliannostuksen lasiesineistä ja lasista ylipäätään!

Onko Muranon saari entuudestaan tuttu? Tai oletko kenties törmännyt jossain Muranon lasin tuotteisiin?