EVELIINA / REISSUKUUME

Iisalmi & tienoot kaupallinen yhteistyö Pohjois-Savo vinkit

Syyslomavinkit Pohjois-Savoon

27.9.2022

Mitä jos tänä vuonna suuntaisitkin syyslomalla monien mahdollisuuksien Pohjois-Savoon? Alueelta löytyy taatusti jokaiselle jotakin: vauhdikkaista aktiviteeteista rauhallisempiin museovierailuihin sekä perinneruuista monipuolisiin luontokohteisiin. Ja vaikkei Pohjois-Savo olisikaan reissun varsinainen määränpää, voi se toimia myös lyhyempänä levähdyspaikkana.

Kokosin tähän postaukseen omat vinkkini syyslomailijoille mahdollisimman monipuolisesti. Toivottavasti joku saa näistä vinkkejä omaan lomaansa tai ylipäätään rohkaistuu suuntaamaan Itä-Suomeen, vaikkei se ehkä alun perin suunnitelmissa ollutkaan!

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

1. Majoitu persoonallisesti

Jos kaipaat ketjuhotellien rinnalle jotain uutta ja erilaista, on pohjoissavolainen tarjonta varmasti mieleesi. Valittavana on monia persoonallisia elämysmajoitusvaihtoehtoja, kuten kirkkovenemajoitus Hanhenlennon kotieläinpihalla, yö riippumatossa Jokiniemen matkailussa sekä erähotellimajoitus Rautavaaralla. Hotellien puolelta suosittelen tutustumaan iisalmelaiseen Golden Domeen, jossa ortodoksinen kulttuuri näkyy ja kuuluu. Rauhaa ja kauniita maisemia rakastavien kannattaa taas suunnata Kiuruvedelle Siniseen Helmeen. Hotelli sijaitsee kauniilla paikalla järven rannalla, ja maisemia pääsee ihailemaan oman huoneen lisäksi kätevästi savusaunasta ja paljusta käsin.

Olen esitellyt Iisalmen persoonallisia majoitusvaihtoehtoja aiemmin tässä postauksessa.

2. Valloita kansallispuisto

Pohjois-Savostakin löytyy oma kansallispuisto, Tiilikkajärvi, joka juhlii tänä vuonna 40-vuotista olemassaoloaan! Jo pelkästään juhlavuosi on mainio syy vierailulle, mutta sen lisäksi vaaleat hiekkarannat, kumpuilevat mäntyharjut sekä kirkasvetisten järvien läsnäolo lumoavat taatusti jokaisen vierailijan.

Puiston alueella on kaikkiaan 21 kilometritä merkittyjä reittejä. Myös ympyräreittejä löytyy: Uiton kierto (7 km), Autien kierto (3,4 km) ja pidempi Tiilikan kierto (18 km). Tiilikkajärvellä on myös mahdollista kokea paljon: siellä pääsee tekemään ylityksen veneellä, ihailemaan erilaisia siltoja ja nauttimaan kauniista järvimaisemista. Lisäksi alueelta löytyy muutamia telttapaikkoja sekä tupia, joissa voi yöpyä.

3. Kulttuuria kaikenikäisille

Vaikka syysloma tunnetusti vietetäänkin ulkoilmassa, saattaa sadepäivä kuitenkin yllättää. Kulttuurin ystäville on tarjolla useita eri museovaihtoehtoja, ja aiheeetkin vaihtelevat laidasta laitaan. Esimerkiksi Iisalmessa sijaitseva Olvin Panimomuseo on todella mielenkiintoinen käyntikohde. Siellä pääsee aikamatkalle Olvin ja ylipäätään panimomaailman historiaan. Museossa pyörivät ikivanhat mainosvideot, joista tuskin yksikään täyttäisi nykypäivän alkoholimainontaan liittyviä kriteerejä. Lisäksi nähtävillä on erilaisia pulloja etiketteineen. Panimomuseon yhteydessä toimii myös lounasravintola, jonka ruoka ja sisustus tekivät ainakin minuun vaikutuksen.

Lapinlahdella sijaitseva Taidemuseo Eemil tutustuttaa kävijät Halosten taiteilijasukuun sekä veistosten että maalausten kautta. Lisäksi museossa on pari vaihtuvaa näyttelyä, joissa on syksyn aikana päässyt tutustumaan ikoneihin sekä Aarne Paldaniuksen kokoelmanäyttelyyn. Sonkajärven puolelta taas löytyy Kansainvälinen Pullomuseo, jonka kokoelmissa on noin 6500 eri puolilta maailmaa kerättyä ja kortistoitua pulloa. Pullokokoelmat tarjoavat värikkään katsauksen sekä Suomen että ulkomaiden kulttuurihistoriaan. Kiuruveden puolella sijaitsee kompakti Rukajärvikeskus, joka johdattaa kävijän sota-ajan tunnelmaan. Keskuksessa on nähtävillä muun muassa veteraanien rintamalla valmistamia puhdetyöesineitä ja taideteoksia sekä veteraanien luovuttamia valokuvia.

4. Liiku luonnossa

Tiilikkajärven kansallispuiston lisäksi Pohjois-Savossa on hurjan paljon mielenkiintoisia ja monipuolisia luontokohteita. Tarjonnasta löytyy koko perheelle sopivia, helposti saavutettavia kohteita, mutta myös paikkoja, jotka ovat hieman vaativampia eivätkä kaikkien kuljettavissa. Jyrkässä sijaitsevat Uuranholin rotkolaakso ja Hankalammen lintutorni sekä lapinlahtelainen, historiaa huokuva Väisälänmäki ovat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja. Rautavaaran puolelta voisin vinkata Pumpulikirkosta, mikä on luonnon muovaama näyttävä kalliomuodostuma sekä Kiparin ulkoilualueesta.

Pidempien patikoiden ystäville löytyy 30 kilometrin pituinen Volokinpolku, joka on Itä-Sonkajärven vaihtelevassa maastossa kulkeva erävaellusreitti. Reitin varrelta löytyy useita laavuja nukkumista varten. Tarjolla on myös Ruukin tuvalta lähteviä melontavaelluksia: toinen on noin 30 kilometrin mittainen koskivaellus ja toinen vaellus, jossa melotaan 15 kilometriä kalakämpälle ja sieltä takaisin.

5. Elämyksiä eläinten kanssa

Miltä porojen paijaus, laamojen lenkitys tai suomenhevosten silittely kuulostaisi? Iisalmen ja tienoiden alueella on ihailtavan monipuolisesti tarjolla erilaisia eläimiin liittyviä aktiviteetteja. Hanhenlennon kotieläinpiha tarjoaa perinteisen vierailun lisäksi elämyksellisiä eläinkävelyjä, joihin voi lenkkiseuraksi napata mukaan joko poron tai laaman.

Hevosten ystävillekin löytyy palveluja! Talli Taitavat Kaviot taas tarjoaa perinteisten hevospalveluiden lisäksi metsäpaimennusta, jossa nimensä mukaisesti pääsee ohjaajan kanssa paimentamaan lampaita sekä ohjaamaan koiraa. Iloluontosesta löytyy sieltäkin ratsastuspalveluja, ja maastoratsastuksesta on tarjolla useita eri variaatioita ratsastajan tason mukaan.

6. Herkuttele paikallisilla tuotteilla

Onko mitään savolaisempaa kuin karjalanpiirakat? Varmasti monikin asia, mutta itse ainakin yhdistän piirakat ja savolaisuuden vahvasti toisiinsa. Hotelli Golden Domessa on mahdollisuus päästä osallistumaan Piirakkapajaan, jossa esitellään perinteisen karjalanpiirakan historiaa ja valmistusta paikallisen piirakkamestarin opastuksella sekä päästään itse rypyttämään ja paistamaan karjanlanpiirakoita. Samaisessa hotellissa pääsee myös makumatkalle lähiruokamenun mukana.

Täysi-ikäiset taas voivat käydä tutustumassa Olvin Olut-tastingiin, jossa on mahdollista tutustua panimon erikoisuuksiin sekä niille suunnatuille, jopa hieman yllättäville, makupareille. Pakko myös vinkata kahvila-ravintola Iltalypsystä, josta saa ehkä jopa maailman parasta sienikeittoa! Myös paikan persoonallinen sisustus sekä samassa rakennuksessa sijaitseva, sympaattinen pikkukauppa ovat jo itsessään näkemisen arvoisia!

7. Rentoudu ja nauti hemmottelusta

Koska loman ei ole tarkoitus olla mitään suorittamista, kannattaa panostaa myös rentoutumiseen ja itsensä hemmotteluun. Tarjolla on turvehoitoa johon on yhdistetty imukuppihierontaa. Lapinlahdella taas on mahdollista yhdistää samaan reissuun joogaa, saunaelämys yrttikylpyineen sekä sointukylpyjä äänimaljoilla ja gongilla.

Perinteistä savusaunaa taas on tarjolla useammassakin paikassa: se kuuluu tarjontaan esimerkiksi Kirmakka lomamökeillä sekä Haapaniemen matkailutilalla.

8. Vuokraa välineet

Eikö olisikin kiva, jos pakkauslistalta voisi jättää kokonaan pois esimerkiksi teltan tai retkikeittimen? Autoon jäisi tilaa esimerkiksi tuliaisille eikä junassa tarvitsisi raahata tavaravuorta mukanaan. Pääsin testaamaan edellisellä somelähettiläs-reissullani HR Sportsin välinevuokrauspalvelua, ja voin kyllä suositella sitä lämpimästi! Oli todella näppärää, kun teltta ja retkikeitin tuotiin lähtöaamuna suoraan Tiilikkajärven kansallispuiston parkkipaikalle.

Retkeilyvarusteiden lisäksi kannattaa miettiä myös kanootin tai kajakin vuokraamista, sillä ruska näyttäytyy aivan eri tavalla vedestä käsin. Esimerkiksi Ruukin tupa Jyrkässä sekä Metsäkartano Rautavaaralla vuokraavat kajakkeja ja kanootteja.

Siinä oli meikäläisen kootut vinkit monipuoliseen syyslomaan Pohjois-Savossa. Mikäli suuntaat autosi Pohjois-Savoon tai mietit syyslomaretkeä alueelle, kannattaa käydä kurkkaamassa Iisalmi & tienoot -sivusto, johon on kerätty kattavasti alueen tarjontaa niin majoitusten, aktiviteettien kuin luontokohteidenkin osalta.

0 Kommenttia

erikoispostaus haaste Matkustaminen

Kolme kertaa -blogihaaste matkabloggaajille

19.9.2022

Jos vielä on jäänyt jollekin epäselväksi, niin rakastan kaikenlaisia kiertäviä haasteita sekä blogin että Instagramin puolella ja odotankin aina innolla, että minutkin haastettaisiin mukaan. Nyt haaste-rintamalla on kuitenkin ollut hiljaisempaa, joten päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

Aloin googlettaa matkablogeissa kiertäneitä haasteita, ja törmäsin Kolme kertaa -haasteeseen, josta Unelmatripin Jenni oli loihtinut matkabloggaajaversion jo vuonna 2017. Vaikkei haaste olekaan uusi, se on kestänyt hyvin aikaa ja siksi päätinkin tarttua siihen myös täällä omassa blogissani.

3 x paha matkatapa

Pakkaamisen jättäminen viime tippaan. Vaikka olisin miten innoissani reissuun lähtemisestä, niin pakkaaminen tuntuu aina vaan tosi vaikealta. Raapustan kyllä pakkauslistoja valmiiksi, mutta varsinainen pakkaaminen jää aina viime tippaan. Muutaman kerran olen sullonut tavaroita rinkkaan automatkalla, kun olen vain heittänyt kyytiin epämääräisen vaatekasan ja toivonut, että sieltä löytyisi matkalle jotain sopivaa.

Yliaikatauluttaminen. Kalenteritetris on minulla arjessa jokapäiväistä, ja koen olevani siinä melko hyvä. Mutta aina, kun lähdetään reissuun, kuvittelen kai, että vuorokauteen ilmestyy 48 tuntia, ja meno on sen mukaista. Tungen päivät täyteen ohjelmaa, sillä haluan nähdä ja kokea niin hurjan paljon. Monesti varsinainen oleilu jää minimiin ja usein olenkin matkan jälkeen väsyneempi kuin kiireisessä arjessa muuten.

Huolettomuus. Huolettomuus itsessään ei ole mitenkään huono juttu, mutta reissussa otan usein liiankin löysin rantein – ainakin mitä tulee turvallisuuteen. Saatan uteliaisuuksissani seikkailla pimeän tullen juuri niillä kaduilla, joista turisteja varoitettiin. Tai saatan liian helposti lähteä ihan kenen tahansa paikallisen matkaan, koska haluan nähdä, mitä hänellä on näytettävänään.

3 x outo matkatapa

Rumien sukkien osto. Meillä on siskoni kanssa hassu tapa ostaa toisillemme mahdollisimman rumat sukat jokaisesta maasta, jossa käymme. Siskon sukkalaatikossa asustaa aikamoinen arsenaali toinen toistaan rumempia sukkia, mutta itse olen päässyt huomattavasti vähemmällä! Avaan sukka-asiaa paremmin tässä postauksessa.

En varaa majoitusta ennakkoon. Olen aina reissussakin nuuskamuikkustelija, enkä oikein tiedä, kauanko viihdyn yhdessä paikassa. Siksi tuntuisi oudolta varata majoitus etukäteen. Tämä on tietenkin aiheuttanut monia vähintäänkin mielenkiintoisia tilanteita, mutta kaikesta on selvitty!

Paikallisissa ruokakaupoissa oleskelu. Vaikka listasinkin tämän outoihin matkatapoihini niin tiedän monta muuta, jotka myös harrastavat tätä. Minusta on todella mielenkiintoista kierrellä paikallisissa ruokakaupoissa ja tutkiskella, mitä kaikkea hyllyistä löytyy! Suomessa vihaan kaupassa käyntiä (ja suosinkin usein kauppakassipalvelua), mutta ulkomailla kaupassa saattaa vierähtää helposti useampikin tunti ihan muuten vaan – enkä välttämättä aina edes osta mitään! Vaatekaupoissa taas tulee reissuissa käytyä todella harvoin. Outoa(ko?)!

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Islanti. Maa, johon matkustaisin milloin tahansa uudestaan ja jonne muuttamista harkitsin myös pitkään. Elämä kuitenkin yllätti, ja nyt voin haaveilla pelkistä lomamatkoista. Islannissa tuli uitua kuumissa lähteissä, laukattua laavakentillä islanninhevosilla ja koettua elämäni ensimmäinen maanjäristys.

Norja. Maa, jonka kauneus ja rosoisuus yllättää kerta toisensa jälkeen. Harvoin haluan matkustaa samaan maahan useaan kertaan, mutta Norjaan olisin valmis lähtemään vaikka joka kuukausi uudestaan. Tuntuu, että varsinkaan Pohjois-Norjasta ei voi saada tarpeekseen, ja aina ilmestyy uusi vuori valloitettavaksi tai vuono koluttavaksi.

Kroatia. Piti oikein tsempata, etten laittanut listaan kolmattakin Pohjoismaata, haha. Kroatiasta tykkäsin kovasti, vaikka Split (jonne siis alunperin suuntasimme) ei tehnytkään kummoista vaikutusta. Sen sijaan luonto, turkoosi merivesi ja huikeat snorklausreissut luoliin hurmasivat.

3 x paikka, johon haluaisin (mutta jossa en ole vielä käynyt)

Tästä saisi hurjan pitkän listan, koska yleisesti kaikki kiinnostaa. Jos kuitenkin nyt saisin päättää, suuntaisin mieluiten joko Australiaan, jonnekin päin Afrikkaa tai Portugaliin. Juuri nyt kaipaisin lämpöä, eläinsafareita, erilaista kulttuuria ja kauniita maisemia, ja uskon että jokainen näistä kolmesta kohteesta tämän vaatimuslistan täyttäisi – kuten toki moni muukin paikka.

3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Inhokkipaikkoja on mielestäni hieman haastava listata, sillä monesti niihin (ainakin omassa listauksessa) nousee sellaisia paikkoja, joissa on sattunut ja tapahtunut jotain ikävää tai homma ei yleisesti ole pelittänyt. Olen matkustanut Puolaan ja Latviaan useamman kerran, mutta jotenkin kumpikaan näistä maista ei erityisemmin sytytä. Syynä on se, että kummassakin maassa meidät on yritetty ryöstää ja olemme muutenkin törmänneet vähintäänkin epäilyttävään meininkiin. Myöskään Turkin Alanya ei tehnyt (yllätysyllätys) vaikutusta, kuten ehkä huhtikuisista postauksista muistatte.

3 x eniten matkalla ärsyttää

Ihmiset, jotka eivät ota muita huomioon. Jokainen varmaan tunnistaa ihmistyypin, joka ei huomioi kanssaeläjiä ollenkaan? En siedä tällaisia otuksia yhtään missään, mutta erityisesti ne kismittävät aina reissussa. Esimerkiksi jossain nähtävyydellä kekkaloidaan ikuisuus eikä lainkaan mietitä, että joku muukin saattaisi ehkä haluta päästä näkemään kohteen tai kuvata sitä. Ei saisi yleistää, mutta monesti brittituristit saavat verenpaineen nousemaan käytöksellään…

Lentokoneessa penkin selkänojaa potkivat ja hakkaavat ihmiset sekä vessassa ravaajat. Jaksan aina ihmetellä, miten muutaman tunnin lennolla pitää käydä vessassa monen monta kertaa. Ja totta kai nämä vessaseikkailijat istuvat aina ikkunan vieressä, joten koko rivi saa harrastaa pakotettua taukoliikuntaa loikkiessaan pois tieltä. Myös sankarit, jotka potkivat ja hakkaavat selkänojaa aiheuttavat minulle hampaiden kiristystä! Lapset ehkä vielä jotenkin ymmärrän (mutta en heidän vanhempiaan, jos eivät puutu asiaan), mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös aikuisia…

Jonottaminen iholle tunkevien kanssaihmisten kanssa. Tämä alkaa yleensä jo lentokentällä ja jatkuu heti lennon laskeuduttua. Ahdas käytävä, kaikki tönivät ja tuuppivat, ihmiset tulevat iholle. Hrrrr, painajainen.

3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta (unohdetaan passit, rahat ym. itsestäänselvyydet)

Aurinkolasit. Näin migreenistä enemmän ja vähemmän kärsivänä olen oppinut arvostamaan aurinkolaseja. Saan liiasta auringosta helposti migreenin, mutta olen huomannut aurinkolasien estävän (tai ainakin viivyttävän) kohtausta. Viiletänkin usein ihan koti-Suomessakin aurinkolasit päässä kevättalven ensimmäisistä aurinkoisista päivistä lokakuun pimeyteen saakka!

Vastamelukuulokkeet. Tykkään kotonakin nukahtaa kuunnellen murhamysteereitä, ja sama meno jatkuu reissussa. Lisäksi on ihan kiva, että lennoilla voi blokata muun maailman ympäriltään kuulokkeiden avulla.

Pikkusakset. Ei ole tainnut olla yhtäkään reissua, joille näillä ei olisi ollut käyttöä? Aina tulee tilanteita, että joku pitää saada auki tai revennyt kynsi pitää päästä leikkaamaan. Onpa näillä joskus nyrhitty itselle jonkinlainen otsis kesken reissun, kun jollain vastaantulijalla se näytti hyvältä. Itselläni ei niinkään…

3 x turhin matkatavara

Kolmijalka. Aina kotona kuvittelen, että jaksan raahata kolmijalkaa kaikkialle mukana, mutta totuus on kovin usein ollut jotain muuta. Lisäksi olen hieman arka jättämään kameraani minnekään yksinään (käyttäisin kolmijalkaa lähinnä itseni tai meidän kuvaamiseen), joten vaikka jaksaisinkin raahata kolmijalkaa mukana, niin harvoinpa sitä tulee kuitenkaan käytettyä.

Vaatteet, jotka vaativat silitystä. Jos jotain kotityötä vihaan, niin silitystä. Vielä vähemmän nautin siitä reissusta. Siksipä kaiken maailman ruttuun menevät vaatehärpäkkeet ovat laukussani vain turhaan viemässä tilaa.

Hattuarmeija. Rakastan päähineitä; hattuja, pipoja ja lippiksiä, mutta olen kuitenkin todella huono käyttämään niitä. Saatan kotona suunnitella ottavani kivoja kuvia lierihattu päässä tai pipo silmillä, mutta harvoin jaksan kohteessa kuitenkaan vetää mitään päähäni. Niinpä minulla saattaa olla matkalaukussa useampikin päähine viemässä ihan turhaan tilaa..

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Paikallisten mummojen luona asuminen Splitissä ja Dubrovnikissa. Tätä muistelen edelleen lämmöllä! Matkustimme Kroatiaan pahimpana sesonkiaikana, emmekä olleet varanneet majoitusta etukäteen. Ensimmäisen päivän yritimme löytää majoitusta, mutta kaikkialla myytiin eioota. Olin jo varma, että vietämme viikon rannalla nukkuen, mutta kuinka ollakaan, törmäsimme paikalliseen mummoon, joka oli halukas majoittamaan meidät, kunhan koirat eivät olisi ongelma. Ja noh, jos tunnette yhtään meikäläistä, niin minähän elän ja hengitän koiria, joten mahdollisimman korrektein riemunkiljauksin lähdettiin mummon matkaan (tämä on taas hyvä esimerkki huolettomuudesta ja sinisilmäisyydestä). Mummo oli ihana, koirat vielä ihanampia. Myöhemmin, kun halusimme jatkaa matkaa Dubrovnikiin, mummo vinkkasi meille ystävästään, jonka luokse pääsimme majoittumaan. Samainen mummo kertoi meille myös salareitistä Dubrovnikin linnan muurille ja ”pakotti” meidät maistelemaan kaikkia paikallisia herkkuja.

Eroaminen Kööpenhaminassa. Jos ihmettelet, miten ihmeessä ero voi löytyä ihanimpien kokemusten listalta, kannattaa lukea aiemmin kirjoittamani ”Kööpenhaminassa jopa eroaminen on kauniimpaa” -postaus. Oli ihanaa, että vihdoin sain tehtyä isoja ja ehdottoman oikeita päätöksiä monen kuukauden jahkaamisen jälkeen. Ja vielä ihanampaa oli se, että reissun jälkeen, oman asunnon myötä, aloin vihdoin löytää sitä kauan kadoksissa ollutta minääni.

Baltian roadtrip. Tämä oli ensimmäinen pidempi autolla tehty reissu ulkomaille. Matkalla sattui ja tapahtui – ja välillä jopa pelotti, mutta kaikesta selvittiin. Kotiin tultiin satasia köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana! Ennen tätä reissua en myöskään ollut varma, olisiko automatkailu mun juttu, mutta niin vain innostuin!

Olisi hauska herättää haaste uudestaan henkiin muissakin matkablogeissa! Tai jos olette mahdollisesti osallistuneet tähän jo aikaisemmin, niin olisi mielenkiintoista päästä lukemaan teidän ”kolmosianne”!

6 Kommenttia

esteetön Kanta-Häme luontopolku

Luulionvuoren lintutorni ja Hyvänmielen reitti

14.9.2022

Monen pää lyö ihan tyhjää, kun alan puhumaan Tervakoskesta. Yleensä kuitenkin siinä vaiheessa, kun mainitsen Puuhamaan, monen ilme kirkastuu. On Tervassa paljon muutakin kuin lippispäisen nallen teemapuisto, kuten mahtavan monipuolinen luonto järvineen, soineen ja vuorineen. Erityisesti Tammirannan alueella kiertää kivoja reittejä, joiden monipuolisuus jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen.

Matkaan kannattaa lähteä Suruttoman uimarannan parkkipaikalta (Suruton 11, 12400 Janakkala). Uimarannasta löytyy laituri ja tulistelupaikka, joita molempia kannattaa hyödyntää vaikkapa lenkin päätteeksi. Reitti jatkaa järvenrantaa pitkin. Polun yllä roikkuvat tammien oksat ja vieressä liplattava järvi ovat paitsi kaunista katseltavaa, myös jotenkin hurjan rentouttava yhtälö.

Matka jatkuu rantareittiä Luulionvuoren lintutornille. Reitiltä pitää hetkeksi poiketa, sillä torni sijaitsee lyhyen pitkospuuosuuden päässä. Kaikki on uutta ja siistiä. Pitkospuuosuudelta ja tornilta löytyy myös riistakamerat, jotka valvovat, että paikka pysyykin siistinä. Tornista näkee kauas: suoalueen, metsää, järveä ja taustalla kohoavan Luulionvuoren, jonne suuntaamme seuraavaksi. Lintuja ei tällä kertaa näy, mutta jossain kauempaa kuuluu muuttopuuhia suunnittelevien kurkien ääni. Haikeus puristaa rintaa. Taas on yksi kesä takana. Taas minun rakkauslintuni lähtevät.

Lintutornin jälkeen alkaa reitin mäkisempi osuus. Yritän ikuistaa jyrkimpiä nousuja ja laskuja kameraan, mutta se osoittautuu yllättävän haastavaksi: kaikki näyttää tasapaksulta pannukakulta, vaikka kuinka koetan saada maaston muotoja taltioitua eri kuvakulmista.

151 metrin korkeuteen kohoava Luulionvuori houkuttelee paikalle retkeilijöiden lisäksi myös kuntoilijoita, sillä jyrkät nousut saavat kenen tahansa sykkeen kohoamaan. Tänäkin syksyisenä aamuna mäessä on useampi treenaaja, joka kiduttaa itseään kipuamalla mäkeä ylöspäin yhä uudelleen ja uudelleen. Meille riittää (jälleen kerran) vain yksi nousu.

Luulionvuoren pohjoisrinteestä löytyy jättimäinen, noin kahdeksan metrin korkuinen kivenmurikka. Erikoislaatuinen siirtolohkare on nimeltään Paimenkivi, ja sitä pidetään entisaikojen tarinapaikkana. Nimensä lohkare on kansan kertoman mukaan saanut siitä, että paimenet ovat aikoinaan kavunneet kiven päälle susia pakoon.

Jostain syystä Hyvänmielen reitistä on vaikea kirjoittaa. Siitäkin huolimatta, että se on kovin monipuolinen ja äärettömän kaunis kaikkine yksityiskohtineen. Kai tämä on taas sellainen ”täytyy itse kokea” -kohde, jota suosittelen kyllä lämpimästi! Mäkisistä osuuksistaan huolimatta kohde sopii kaikenikäisille kulkijoille, ja on myös kuljettavissa lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa.

8 Kommenttia

Kanta-Häme luontopolku

Kaksi lyhyttä luontopolkua Riihimäellä

4.9.2022

Kuten parina edellisenäkin vuonna, yritän taas saada kasaan 50 luontopolkua. Vaikeaa on ollut, enkä rehellisesti usko, että pääsen tavoitteeseen tänäkään vuonna, mutta pakko on ainakin yrittää. Kesän sairaalajakso, toipuminen ja heinäkuussa ostettu talo ovat pitäneet kiireisinä, eikä retkille ole tullut lähettyä entiseen tapaan. Tuntuu hassulta asua jossain, missä viihtyy niin hyvin, ettei mieli koko aikaa haikaile muualle.

Kesän viimeinen helteinen viikonloppu oli kuitenkin niin kaunis sinisine taivaineen ja keltaisine viljapeltoineen, että olisi ollut suorastaan rikos jäädä kotiin. Niinpä nappasin auton alle ja lähdin kiertämään Riihimäen luontopolkuja. Ajankäytöllisistä syistä jouduin tällä kertaa valitsemaan luontopolut niiden lyhyyden ja helpon saavutettavuuden perusteella. Vaikken itse olekaan näiden miniluontopolkujen suurin ystävä, ajattelin kuitenkin jakaa kokemukseni täällä blogin puolella. Voihan olla, että joku etsii helppoa ja nopeaa luontopolkua esimerkiksi lasten kanssa kierrettäväksi.

Vuoden 2022 uutuus: Sammaliston kosteikon luontopolku on lintubongareiden unelma

Riihimäelle on tänä vuonna avattu uusi luontopolku Sammalistonsuon kosteikolle. Minun piti osallistua avajaisiin kesäkuun alussa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, kesän sairastelut verottivat vointia sen verran, että pääsin vasta nyt paikalle. Vaikka luontopolku onkin upouusi, 30 hehtaarin kokoinen Sammalistonsuon kosteikko on perustettu jo vuonna 2013. Nykyään alue palvelee monenlaisia kävijöitä, sillä siellä pääsee tutustumaan niin lintuharrastukseen, luonnonsuijeluun, metsästykseen, riistanhoitoon kuin vastuulliseen turvetuotantoonkin.

Luontopolku sijaitsee neljän kilometrin päässä Riihimäen keskustasta, ja uusi, pienehkö parkkipaikka on sijoitettu pellon viereen. Paikalla ei ollut muita autoja, mutta iloinen puheensorina kuului jostain kauempaa. Lämpömittari näytti lähemmäs 30 astetta, ja alue tuntui suorastaan hehkuvan kuumuutta. Lueskelin hetken infotaulua ja lähdin sitten jatkamaan matkaa. Polku oli paikoitellen melko heinittynyttä, ja jostain syystä olin varma, että törmäisin jossain kohtaa käärmeeseen. En törmännyt, mutta pusikoista lehahtelevat pikkulinnut saivat sydämen pomppaamaan kurkkuun muutaman kerran.

Heinittyneellä tiepohjalla ei aina muistanut olevansa luontopolulla. Ennemminkin ajattelin kulkevani mökkitiellä tai minkä tahansa pellon pientareella. Näin ei kuitenkaan ollut, sillä Sammaliston kosteikolla on turvetuotannon vesienkäsittelyn lisäksi äärettömän tärkeä tehtävä luonnon moninaisuuden tukemisessa. Vesistöineen ja rehevine kasvillisuuksineen kosteikko on täydellinen elinympäristö monelle eläimelle tarjoamalla suojaa, pesimis- ja lisääntymismahdollisuuksia. Infotaulujen mukaan kosteikolla onkin useita vesieliöitä, hyönteisiä, perhosia, sammakkoja ja vesikasveja. Lisäksi se tarjoaa varsinaisen buffet-pöydän monille linnuille ja nisäkkäille.

Kosteikot ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisia, monimuotoisia elinympäristöjä. Ne ovat äärettömän tärkeitä, sillä kosteikot ovat vesilintujen välttämättömiä pesimä- ruokailu- levähdys- ja sulkimisalueita. Vesilintujen lisäksi kosteikoilla elää suuri joukko muitakin eläin- ja kasvilajeja.

Muutaman kymmenen metrin jälkeen tullaan t-risteykseen. Vasemmalta löytyy jonkinlainen lintujen tarkkailulava ja oikealta taas piilokoju. Päätän lähteä vasemmalle, sillä reitti näyttää siellä hieman vähemmän umpeenkasvaneelta. Näen lintujen tarkkailulavan oikealla ja huomaan, että paikka suorastaan kuhisee ihmisiä kaukoputkineen ja kameroineen. Ennen kuin saavun lavalle, bongaan vielä useita linnunpönttöjä, jotka on asetettu koivikkoon. Nappaan niistä muutaman kuvan ja jatkan sitten lintubongareiden luo. Yritän olla mahdollisimman huomaamaton, etten häiritsisi ketään. Ohimennen kuulen keskustelua tuulihaukasta ja kattohaikaroista, mutta harmikseni en itse näe mitään. Pitäisi olla kiikarit.

Sammalistonsuo on linnustollisesti yksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista alueista ja valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä lintujen levähdysalueista sisämaassa: suolla on tavattu tähän mennessä 245 eri lintulajia, ja erityisesti keväisin ja syksyisin siellä pysähtyy tuhansia muuttavia lintuja. Kosteikolle on asennettu 250 erilaista pesärakennelmaa, kuten pönttöjä, sotkalaatikoita ja tuulihaukan pesälaatikoita tukemaan lintujen pesintää. Nokikanoille ja lokeille taas on rakennettu katkottujen pajujen päälle pesämaljoja. Lisäksi alueelle on pystytetty toistakymmentä pesäputkea sorsille ja tekopesiä kattohaikaroille. Erittäin uhanalaisten törmäpääskyjen pesintää on helpotettu rakentamalla niille hiekasta pesäpenkka, johon pääskyt ovat jo muuttaneet. Kosteikkolajien lisäksi aluetta ympäröivillä puustoisilla pensaikkoalueilla pesii runsaasti useita lintulajeja varpuslinnuista tikkoihin.

Otan nopeasti pari kuvaa ja jatkan sitten matkaani. Palaan takaisin t-risteykseen ja lähden jatkamaan piilokojulle. Kasvillisuus lisääntyy. Vastaan tulee infotaulu, jossa on kuva häkkiin loukkuun jääneestä supikoirasta. Vaikka ymmärrän riistanhoidollisen tehtävän tärkeyden, kurkkua silti kuristaa.

Entä oliko Sammaliston kosteikon luontopolku käymisen arvoinen? Tulisinko sinne uudestaan? Kyllä ja ei. En usko, että enää varta vasten lähtisin vierailemaan kyseisessä paikassa, mutta jos se jostain syystä sattuisi ajoreitille esimerkiksi lintujen kevätmuuton aikaan, saattaisin piipahtaa tarkkailulavalla vielä kerran (ja mielelläni nappaisin mukaan myös kiikarit). Lintubongareille paikka on oikea unelmakohde ja uskon myös, että lapset viihtyisivät paikassa sen viidakkomaisen tunnelman ja runsaan linnuston ansiosta.

Pitkospuiden ystäville: Hatlamminsuon arvokas suoluonto

Sammalistonsuon jälkeen päätin suunnata Hatlamminsuolle, jota on kutsuttu yhdeksi Kanta-Hämeen arvokkaimmista luontokohteista. Noin 60 hehtaarin kokoiselta suojelualueelta löytyy vajaan 1,5 km pituinen luontopolku, joka etenee suurimmalta osin pitkospuita pitkin luonnontilaisella keidassuolla.

Helteinen päivä on houkutellut paikalle porukkaa, ja parkkipaikan löytyminen tuottaa haasteita – suuresta parkkipaikasta huolimatta. Ruuhka näkyy myöhemmin myös pitkospuilla, joilla saa olla koko ajan siirtymässä sivuun vastaantulijoiden tieltä. Suolla kaikuu myös elämisen ääniä: naurua, puhetta ja lapsen itkua. Kokemus on todella erilainen kuin talvella, jolloin sain liikkua alueella itsekseni.

Luontopolku kulkee suurimmaksi osaksi pitkoksia pitkin. Ainoastaan alussa ja lopussa liikutaan hetken aikaa kuusikossa. Pitkospuut ovat paikoitellen melko kapeat, joka tuottaa haasteita ohitustilanteissa. Muutaman kerran jään jumittamaan isojen ryhmien taakse, mutta päätän käyttää matelun hyödykseni ja räpsiä kuvia. Luontopolun yhteydessä on pari pysähdyspaikkaa, jotka mahdollistavat istuskelun tai vaikkapa evästauon myös suoalueella. Ruuhkaisena päivvänä ne toimivat myös eräänlaisena pakopaikkana, jossa saa hetken aikaa olla rauhassa.

Hatlamminsuosta olen kirjoittanut kattavammin täällä. Kuten silloinkin, Hatlamminsuo tuntui (ruuhkasta huolimatta) hyvältä retkikohteelta: se tarjoaa lyhyen pyrähdyksen kauniiseen suoluontoon, antaa mahdollisuuden tallustaa pitkoksilla ja lisäksi tarjoilee innokkaimmille myös makkaranpaistomahdollisuuden. Jälleen kerran kohde, jonka uskoisin kiinnostavan lapsiperheitä. Sunnuntai-iltapäivänä alueella liikkui myös todella paljon vanhuksia, ja helppoutensa takia Hatlamminsuo houkutteleekin paikalle monenlaista porukkaa.

Löytyykö sieltä joku, joka tykkää näistä lyhyistä luontopoluista? Itse hakeudun luontoon rentoutumaan, enkä oikein ehdi rentoutua muutaman kilometrin aikana. Tykkään myös, että luonnossa liikkumisen jälkeen olisi hieman väsynyt ja ylipäätään kropassa tuntuisi, että jotain on tehty. Näillä minipoluilla sellainen jää kokonaan, ja lähinnä ärsyynnyn, kun parkkipaikka tuleekin niin nopeasti nokan eteen. Mutta kuten aina, näillekin on varmasti kohderyhmänsä.

12 Kommenttia

Older Posts