EVELIINA / REISSUKUUME

Venetsiasta noin seitsemän kilometriä koilliseen, Muranon saariryhmän takana, sijaitsee toinen kaunis saariryhmä nimeltä Burano. Saari tuli tunnetuksi 1500-luvulla, kun paikalliset alkoivat valmistaa pitsiä ja tuotokset levisivät ympäri Eurooppaa. Kuuluisasta pitsistä huolimatta moni matkustaa saarelle ensisijaisesti värikkäiden talojen vuoksi.

Nykyään vain muutama taho valmistaa pitsiä perinteiseen tapaan hitaan ja kalliin valmistusprosessin takia, mutta ehkä juuri siinä piileekin Buranon kauniin pitsin salaisuus. Buranon saarelta löytyy edelleen käsityökauppoja, jotka myyvät pitsiä monessa eri muodossa: löytyy perinteisiä pöytäliinoja ja verhoja, mutta myös varsin muodikkaita ja moderneja asuja ja asusteita niin naisille kuin miehillekin.

Valitettavasti saarelta löytyy myös niin sanottuja turistikrääsäkauppoja, joissa pitsin laatu vaikutti halvalta ja nuhjuiselta tusinatavaralta. Tosin se myös näkyi hinnassa, sillä kunnon pitsistä saa maksaa.

Sateenkaarenväriset talot

Vaikka pitsit eivät kiinnostaisi tippaakaan, ei Buranoa missään nimessä kannata jättää välistä. Moni (me mukaan lukien) nimittäin matkustaa saarelle kirjavien talojen takia. Buranon talot ovat todellinen ympärivuotinen karnevaali, jossa paikasta parrasvaloissa kilpailevat mintunvihreät, vaaleanpunaiset, siniset, liilat ja keltaiset talot.

Värikkäine taloineen Burano on kuin pala sateenkaarta. Alkujaan saaren talot maalattiin erivärisiksi, jotta kotiin palaavat kalastajat löytäisivät kotinsa sankassa sumussakin. Omaan silmään näytti siltä, että asukkaat ovat maalanneet talon lempivärillään, mutta näin ei kuitenkaan ole. Mikäli talonomistaja haluaa maalata talonsa tulee hänen lähettää pyyntö hallinnolle, joka ilmoittaa sallitut värit juuri tuolle tietylle rakennukselle.

Koska miehet saattoivat olla pitkiäkin aikoja merillä, keksivät kotona odottelevat vaimot alkaa odotellessa nyplätä pitsiä. Saaren pitsi olikin kuuluisaa Euroopassa kuningashuoneita myöten. Esimerkiksi Ranskan kuningas Ludvig XIV oli kruunajaisasussaan vuonna 1654 hyödyntänyt Buranon pitsiä. Kerrotaan, että pelkästään kuninkaan kauluksen valmistaminen olisi kestänyt kaksi pitkää vuotta.

Valitettavasti ”pitsiala” koki kolauksen pari sataa vuotta myöhemmin ja sen elpyminen kesti vuoteen 1872 asti. 1800-luvun lopulla koettiin pitsin toinen tuleminen ja ala eli kukoistuskauttaan. Tuolloin avattiin oikein koulu, jossa opetettiin oikeaoppista pitsin valmistusta, ja pian Buranon pitsi tunnettiin taas maailmanlaajuisesti.

Kolmen B:n saari: Bora-tuuli, buranelli- ja bussolà-keksit

Burano tuntuu olevan b-kirjainten luvattu paikka! Ja se jos mikä on hyvä, kun miettii taas tämän vuoden matka-aakkosia, joissa kummittelee vuodesta toiseen muutama erikoinen kirjain, joiden kohdalle ei meinaa keksiä mitään sanottavaa. B on ehdottomasti yksi niistä.

Buranon siis kerrotaan saaneen nimensä siellä talvisin puhaltavasta Bora-tuulesta. Se on itäisen Välimeren ja Mustanmeren vuoriseutujen lähellä puhaltava kylmä valumatuuli, jolla tarkoitetaan vuoristosta, kukkulalta tai korkealla olevalta jäätiköltä puhaltavaa kylmää laskutuulta. Tunnetuin on Adrianmeren pohjoisosan bora, joka purkautuu Italian, Slovenian ja Kroatian rajaseudulta merelle. Tuulen nopeus voi olla jopa 28 m/s. Bora esiintyy yleensä talvella, jolloin idästä tuleva kylmä ilma ylittää vuoret ja laskeutuu rannikolle.

Siinä missä Bora-tuuli saattaa mennä vierailijalta täysin ohi, ”b-kekseihin” ei voi olla törmäämättä. Pyöreät ja s:n muotoiset keksit suorastaan pursuavat saaren leipomoista ja niitä myydään varmasti jokaisessa saaren kaupassa ja kahvilassa. Kyseessä ovat buranelli- ja bussola-nimiset keksit. Buranellit ovat venetsialaisia voikeksejä, joiden kultainen väri on saatu aikaan runsaalla voilla ja munankeltuaisella. Kekseistä on saatavilla on kahdenlaisia keksejä: renkaanmallisia bussoloita sekä ”Buranon Essejä”, jotka on muotoiltu s-kirjaimen muotoisiksi.

Vaniljalla, rommilla ja kuorella maustettuja voiisia keksejä on valmistettu saarella vuosisatojen ajan. Ne juontavat juurensa Venetsian tasavallasta, jolloin kalastajien vaimot valmistivat näitä keksejä pitkiä kalastusmatkoja varten. Ne säilyivät hyvin ja olivat tehokas energianlähde pitkien merellä vietettyjen työpäivien jälkeen. Nimi bussola tulee renkaan muodosta, sillä busa tarkoittaa reikää venetsialaisessa murteessa. Essin erottuva muoto taas on ansioitunut saarella asuvalle ravintoloitsijalle, joka pyysi paikallista leipuria tekemään keksit sellaiseen muotoon, joka oli helpompi upottaa makeaan viiniin, jotta ne voisi tarjoilla jälkiruoaksi. Leipuri muotoili ne S-kirjaimen muotoisiksi, jotta ne imeytyivät helposti ja muoto jäi olemaan.

Keksejä nautitaan aamiaisella, mutta parhaimmillaan ne ovat aterian jälkeen passito-viinilasillisen kera. Meiltä jäi tällä kertaa keksit testaamatta, sillä olimme niin täynnä edellisestä ruokailusta, ettemme voineet edes harkita elintarvikkeiden ostoa. Lisäksi olimme liikkeellä varsin myöhään, joten moni liike oli sulkemassa oviaan, kun me vasta astelimme saarelle.

Harmiksemme taistelimme taas aikaa vastaan. Pimeys laskeutui nopeasti ja samalla sammui myös talojen väriloisto. Meidän oli lähdettävä jatkamaan matkaa, ja haikein mielin hyvästelimme sympaattisen Buranon. Jäi olo, että vaikkei Venetsian pääsaari muuten enää tuntuisi uusintareissun arvoiselta, Buranoon voisi palata uudemman kerran ajan kanssa. Jo lyhyessä ajassa saari oli saanut meidät rakastumaan.