Färsaarten nähtävyydet ja tarinat niiden takaa

Satumaiset Färsaaret on täynnä toinen toistaan upeampia maisemia ja käyntikohteita. Lukuisat vesiputoukset, jyrkät kallionkielekkeet, jylhänä pauhaava meri ja veikeännäköiset lunnit lumoavat takuuvarmasti jokaisen kävijän. Saarilla saisi kulutettua viikkoja, kuukausiakin, helposti. Koetin kuitenkin koota postaukseen omat lempparikohteeni saarilta, vaikka vaikeaa se olikin.

Olisi ollut helpompaa todeta, että Färsaaret pitää päästä kokemaan ja koluamaan kaikkialta, eikä yksittäisiä kohdenostoja voi oikein tehdä. Turisteilla aika on kuitenkin rajallinen, joten koetin koostaa tähän postaukseen helposti saavutettavia kohteita, jotka on mahdollista käydä katsastamassa lyhyemmälläkin visiitillä.

Vieraile vesiputouksilla

Sateisia päiviä (ja hetkiä) on Färsaarilla paljon, mutta se ei onneksi haittaa – päinvastoin: sillä mitä sateisempi keli, sitä enemmän näkyy vuolaina kohisevia vesiputouksia! Jos Färsaarten lukuisasta valikoimasta pitäisi mainita pari must see -vesiputousta, olisivat ne varmasti Fossá ja Múlafossur.

Färsaarten komein ja varmasti myös vierailluin putous on vuoristojärvestä vetensä saava Fossá. Se sijaitsee pääsaari Streymoyn pohjoispuolella ja pauhaa 140 metrin matkalla kahdessa osassa. Alempi putous on helposti saavutettavissa, sillä se sijaitsee heti ajotien vieressä, mutta yläputoukselle joutuu hieman kiipeämään.

Toinen suosittu putous on Múlafossur, joka löytyy noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Múlafossur on sekin helposti saavutettavissa muutaman sadan metrin päässä parkkipaikalta, ja reissun tälle vesiputoukselle voi helposti yhdistää tulo- tai lähtöpäivään. Putousta kannattaa ihastella näköalapaikalta, joka sijaitsee lähellä parkkipaikkaa, sillä silloin se näyttäytyy koko komeudessaan. Putous itsessään on (ainakin Färsaarten mittapuulla) melko vaatimaton, mutta yhdistettynä turkoosiin mereen, rosoisiin kallioihin ja muuhun ympärillä avautuvaan maisemaan sen kauneus ja ainutlaatuisuus alkaa paljastua.

Tórshavn – sympaattinen pääkaupunki

Färsaarten pääkaupunki Tórshavn on mainio tukikohta niin majoitusten kuin ruokailujenkin suhteen. Lisäksi sieltä on helppo tehdä päiväretkiä muille saarille. Kyseessä on myös Färsaarten ainoa paikka, jossa on edes jonkinlaista valikoimaa kahviloiden, ravintoloiden ja kauppojen osalta; ainakin turistikrääsää sekä villa- ja ulkoiluvaatteita on jonkin verran saatavilla.

Vinkki: Ihastuimme Tórshavnissa Panama Cafe -nimiseen kahvilaan, joka sijaitsee ydinkeskustassa vanhassa puutalossa. Kahvilassa on ihana sisustus ja tunnelma sekä erittäin maittava valikoima pikkusuolaista ja -makeaa sekä erikoiskahveja.

Ja vaikkei pääkaupungissa majoittuisikaan, kannattaa Tórshavniin suunnata jo pelkästään kaupungin söpöyden ja eriväristen, ruohokattoisten pikkutalojen takia. Vanhastakaupungista löytyy herttainen puutaloalue, joka muuten sijaitsee tismalleen samalla paikalla, jossa viikingit kokoontuivat muinoin käräjöimään. Saimme myös selville, että punaisissa taloissa, jotka ovat ennen toimineet varastoina, työskentelee nykyään Färsaarten hallinnollisten toimistojen ja virastojen väkeä. Mustiksi tervatuissa taloissa taas asuu paikallisia ja ruskeista taloista löytyy laadukkaita ravintoloita.

Vestmannan lintukalliot

Vestmannan lintukallioille ei nimestään huolimatta kannata lähteä lunniretkelle. Kahden tunnin veneretkellä lintuja kyllä näkyy, mutta niin kaukana, ettei niitä voi tarkkailla ilman kunnollisia kiikareita. Myös kuvaaminen aallokossa on hankalaa, ja mukana pitäisi olla oikeasti ammattilaisvehkeet.

Se, miksi reissu Vestmannan lintukallioille kuitenkin kannattaa, on upeat maisemat komeine ja pystysuorine rantajyrkänteineen, joista korkeimmat nousevat yli 600 metrin korkeuteen. Hieman loivemmat rinteet ovat nurmen peittämiä – ja totta kai nurmilänteillä taituroi myös lampaita.

Kelluva järvi Leitisvatn

Yksi Färsaarten helpoimmista kävelyreiteistä löytyy muutaman minuutin ajomatkan päässä lentokentältä! Vajaan neljän kilometrin pituinen reitti mukailee kirkasvetisen Leitisvatn-järven rantamia ja nousee hiljalleen ylös mereen viettävälle jylhälle kallionkielekkeelle. Kerrotaan, että juuri tämä kallionkieleke on ollut paikka, jossa viikingit työnsivät orjansa alas mereen.

Huipulta näkee yhdellä silmäyksellä sekä meren että jyrkänteiden päällä lepäävän järven. Jos katsoo järveä tietystä kulmasta, näyttää siltä kuin se leijuisi ilmassa. Kuten kuvitella saattaa, paikka on somettajien suosikkikohde Färsaarilla. Täydellinen kuvakulma vaatii kuitenkin aikamoista taiteilua vaarallisen jyrkänteen reunalla (jossa on muuten tuulivaroituskin!), joten jos ei halua leikkiä hengellään, kannattaa suosiolla tyytyä hieman ”arkisempaan” kuvaan.

Saksun

Saapuessa pieneen Saksun-kylään tuntuu kuin olisi matkustanut ajassa taaksepäin. Kauniilla paikalla, syvällä vuonossa löytyy rykelmä pukkuruisia kivitaloja, joiden katolla kasvaa ruohoa. Laskuveden aikaan rannalla voi kävellä lahtea pitkin aina merelle asti!

Saksunin kauneus ja sympaattisuus ovat tehneet siitä erittäin suositun matkailukohteen, ja tämä näkyy kylässä hieman negatiivisella tavalla. Kylästä löytyy useita kovasanaisia kieltokylttejä (joihin emme törmänneet missään muualla), jotka käskevät pysymään poissa milloin mistäkin. Myös autoilua ja dronen lennätystä on rajoitettu kieltokyltein.

Luimme myös Saksunissa asuvasta erakosta, jonka kerrotaan vihaavan turisteja ja ajavan heitä pois milloin minkäkinlaisin keinoin. Onneksi emme itse törmänneet häneen.

Tjørnuvík: jättiläisen ja noidan kivipatsaat

Tjørnuvíkin edustalla on mustahiekkainen ranta, josta on näkymät naapurisaari Eysturoyn edustalla sijaitseville Risin og Kellingin -nimiselle (suom. Jättiläinen ja Noita-akka), noin 70 metriä korkeille kivipatsaille. Legendan mukaan Islannin jättiläiset olivat mustasukkaisia ​​Färsaarten kauneudelle ja siksi he päättivätkin lähettää kaksi jättiläistä, Risinin ja Kellinginin, vetämään saaren lähemmäs Islantia.

Noita-akka oli jo ehtinyt sitoa köyden saaren ympärille, ja olivat juuri aikeissa nostaa Eysturoyn jättiläisen selkään, kun aurinko alkoi nousta. Jättiläinen tai noita eivät kumpikaan huomanneet aamunkoittoa ajoissa, joten auringon säteet muuttivat heidät kiveksi.

Juuri ennen kuin saavut Tjørnuvíkin kaupunkiin, voit nähdä saaren korkeimman vesiputouksen tien varressa. Sitä kutsutaan Fóssaksi, joka kirjaimellisesti tarkoittaa Färsaarten vesiputousta.

Luonnonsatama Gjógv ja Färsaarten korkein vuori

Automatka Gjógvin kylään on yksi Färsaarten kauneimmista. Kun kaikki kiharistakin kiharimmat korkkiruuvimutkat on selätetty, on aika laskeutua itse kylään, värikkäiden pikkutalojen sekaan.

Gjógv tarkoittaa fääriksi rotkoa. Alle 50 asukkaan kylä on saanut nimensä mereen syntyneestä 200 metriä pitkästä rotkomaisesta luonnonsatamasta. Kalastusveneet voidaan ajaa alas rotkon pohjalle, josta ne vedetään liuskaa pitkin tyrskyiltä suojaan.

Kylän luonnonsatama on uskomattoman kaunis, ja sitä voi ihailla paitsi maantasalta myös hieman korkeammalta, sillä satamasta nousee polku näköalapaikalle, josta voi ihailla myös Kalsoyn saarta. Kun James Bond -elokuva ”No Time to Die” ilmestyi, Kalsoyn matkailu lisääntyi huomattavasti, sillä saari on elokuvan yhden keskeisen kohtauksen kuvauspaikka. Kylän lounaispuolella sijaitsee Färsaarten korkein kohta, 882-metrinen Slættaratindur.

Upean luonnonsataman ja Färsaarten korkeimman vuoren lisäksi Gjógvista löytyy myös valkoiseksi ja vihreäksi maalattu kirkko, jolla on tärkeä paikka saaren asukkaiden historiassa. Se on nimittäin Färsaarten ensimmäinen kirkko, jossa alettiin pitää kirkollisia toimituksia fäärin kielellä. Tämä oli huikea askel fäärin hyväksymisessä saariryhmän kansalliskieleksi tanskan sijaan. Kirkon takana on pieni puutarha-alue, josta löytyy äitiä ja tämän kahta lasta esittävä veistos, joka tuijottaa merelle. Veistoksen yhteydessä olevassa laatassa on kaiverrettuna kaikkien niiden kalastajien nimet, jotka menettivät merellä henkensä. Esimerkiksi vuonna 1870 puolet Gjógvin aikuisikäisestä miesväestöstä hukkui, kun kaksi kahdeksan hengen venettä kaatui.

Kalsoyn hyljenainen

Färsaarilla on sanonta, että mikäli ei ole käynyt Färsaarten pohjoissaarilla (Norđoyggjar), ei ole nähnyt koko saarten monimuotoisuutta. Siinä jo yksi syy, miksi kannattaa suunnata Kalsoyn saarelle, jonka Mikladalur-nimisen kylän rannalta löytyy hylkeennahkapukuisen naisen patsas.

Kaikki färsaarelaiset tuntevat hyljenaisen tarinan. Vaikka hyljenaisen patsaalla on ikää vasta muutama vuosi, legenda neidosta on elänyt jo satoja vuosia. Tarinan mukaan hylkeiden kerrotaan nousevan rannalle ”kahdentenatoista yönä”, täydenkuun valossa ja riisuvan nahkansa, jolloin he muuttuvat ihmisiksi. Ne tanssivat täydenkuun valossa läpi yön ja aamun valjetessa pukeutuvat jälleen nahkoihinsa palatakseen takaisin mereen.

Eräänä kohtalokkaana iltana paikallinen maanviljelijä sattui huomaamaan hyljeihmisten tanssin ja varasti hyljeneidon nahan. Neito ei pystynyt enää palaamaan mereen muiden hylkeiden kanssa, vaan jäi vuosiksi vangiksi maan päälle. Hyljenainen joutui maanviljelijän vaimoksi ja sai myös lapsia tämän kanssa. Varmuuden vuoksi mies vielä lukitsi naisen hylkeennahan suureen kirstuun ja piti avainta aina ketjussa mukanaan varmistaakseen, ettei nainen pääse pakenemaan takaisin mereen.

Vuosien vankina olon jälkeen maanviljelijä lähti jälleen eräänä iltana kalastamaan. Tällä kertaa hän kuitenkin unohti kirstun avaimen kotiin. Hyljenainen näki tilaisuutensa tulleen, varasti nahkansa ja hyppäsi takaisin mereen. Varmuuden vuoksi nainen sammutti talosta tulet ja piilotti kaikki veitset, jotta lapset olisivat turvassa ennen miehen paluuta.

Aikaa kului, ja pian oli käsillä perinteinen hylkeiden metsästysilta, jossa saaren asukkaat lähtivät merelle ja kallioille tarkoituksenaan surmata mahdollisimman monta hyljettä. Metsästysiltaa edeltävänä yönä hyljenainen tuli miehen uneen ja pyysi, ettei tämä surmaisi hyljekallion suojelijahyljettä, joka on naisen aviomies, ja kallioilla leikkiviä pikkuhylkeitä, jotka ovat hänen lapsiaan. Katkera mies ei kuitenkaan raivoltaan suostunut kuuntelemaan hyljenaista, vaan toimi vasten hänen tahtoaan. Seuraavana päivänä surmansa saivat niin suojelijahylje kuin pikkuhylkeetkin.

Hyljenaisen kosto oli hurja: kesken peijaisten hirviö saapui kertomaan maanviljelijälle, että lintukalliolta oli pudonnut mereen niin monta miestä, että jos he pitäisivät toisiaan kädestä, ketju ylettyisi koko Kalsoyn saaren ympäri.

Kiitos osasta kuvia reissukaveri Elina!