Alkuvuodesta sain Instaan varovaisen ehdotuksen Elinan matkalaukussa -blogin Elinalta: olisinko niin rohkea, että lähtisin hänen kanssaan reissuun. Oli kuulemma saanut musta hyvät fiilikset blogin ja Instan välityksellä, ja lisäksi hänellä olisi mielessä kohde, josta uskoi myös minun innostuvan. Hihkuin riemusta ja kiljuin joota ennen kuin edes tiesin määränpäätä tai muitakaan yksityiskohtia.
Määränpääksi paljastui pian Färsaaret, ja ensimmäinen kysymykseni taisi olla, että missä ne on. Saaret kuulosti kuitenkin tällaisen merihihhulin mielestä loistavalta kohteelta, ja kun Elina vielä mainitsi lunnit ja lampaat sekä mielettömän luonnon, olin viimeistään myyty. Siitä alkoi yhteisen matkan suunnittelu.
Muistan, miten mieheni katsoi ihmeissään, kun merkkasin reissua kalenteriin:
”Kenen kanssa oot lähdössä?”
”Yhden Elinan.”
”Siis kuka Elina? Mistä te tunnette?”
”Se asuu kai jossain Pohjanmaalla ja kirjottaa matkablogia. En tiedä enempää, kun ei oo koskaan nähty tai juteltu.”
Meidän piti nähdä Elinan kanssa ennen reissua. Ensimmäinen sopiva ajankohta olisi ollut Matkamessuilla, mutta menimme koko päivän ristiin. Siis ihan oikeasti: kun toinen käyskenteli osastoilla, oli toinen jollain luennolla ja toisinpäin. Kun toinen oli juuri siirtymässä paikkaan X, toinen oli juuri istuutunut ruoka-annoksen kanssa pöytään. Sovittiin sitten, että nähtäisiin joku toinen kerta ennen reissua. Mutta kuinka ollakaan, kummankin kiireet ja sairastelut tekivät sen, ettemme lopulta koskaan nähneet ennen reissua. Emmekä kyllä jutelleet puhelimessakaan – paitsi sen kerran, kun katsoimme lentoja.
Ja ihan todella, Elina oli reissun suunnittelu- ja valmisteluvaiheen kantava voima. Hän hoiti lentoliput, majoitukset ja auton vuokraukset, kun itse lähinnä vastailin (hävettävän pitkällä viiveellä) vaan ”joo” tai ”kiitos”. Olin koko alkuvuoden niin kiireinen töiden kanssa, etten rehellisesti aina edes tiennyt tai muistanut, missä puhelimeni oli. Välillä se löytyi vessasta (kun olin vastaillut työsähköposteihin sieltä), välillä taas sängynpatjan välistä, kun olin tunkenut sen sinne ennen nukahtamista.
Kuukaudet ja viikot tuntuivat menevän hirveän nopeasti. Katselin välillä öisin videoita Färsaarista ja yritin päästä tunnelmaan. Tuntui, että koko ajan omassa elämässä tapahtui niin paljon, että se vei tilaa haaveilulta ja suunnittelulta. Raivostuttavaa!
Pian koitti lähtöpäivä, ja pakko myöntää, että hieman jännitti. Mielessä painoi per*eelleen mennyt Portugalin reissu, josta toipuminen oli henkisesti kestänyt useamman viikon. Mielessä kaihersi ajatus siitä, että mitä jos taaskin on yhtä kamalaa. Mitä jos emme tule Elinan kanssa ollenkaan toimeen? Minne pääsen karkuun, jos alkaa ahdistaa?
Mutta kaikki meni lopulta ihan loistavasti. Näimme ensimmäisen kerran lentokentän kahvilassa. ”En nähnyt kunnolla, kuka oot, mutta ajattelin, että sä oot Eve, kun sulla oli läppäri auki näin aikaisin”, taisivat olla Elinan ensimmäiset sanat. Ja itse taisin huikata, että ”Oota hetki, lähetän nää vikat kuitit kirjanpitäjälle ja sitten voin keskittyä.”
Ja sen jälkeen ei kovin montaa hiljaista hetkeä tullutkaan, sillä juteltavaa riitti reissun alusta loppuun saakka. Muutenkin kaikki meni hyvin yksiin: halusimme käydä samoissa kohteissa, herätä ja nousta samaan aikaan (nukuimme muuten kapeassa parisängyssä vierekkäin!), olimme energiatasoiltamme samanlaisia ja yllättävissä paikoissa (kuten autoilussa ja navigoinnissa) täydensimme hyvin toisiamme! Jossain vaiheessa reissua totesimmekin, että tunnemme toisemme paremmin kuin monet pitkäaikaiset ystävämme – niin paljon ehdimme reissussa puhua!
Reissusta palasin siis yhtä kokemusta ja ystävää rikkaampana – sekä sydämeni täysin Färsaarille menettäneenä. Innolla odotan meidän seuraavia reissuja Elinan kanssa sekä yllättäviä reissuehdotuksia tuntemattomilta Instassa, haha!
Miten on, lähtisitkö reissuun täysin tuntemattoman kanssa?
28 Comments
Aaaaawwww, ihanasti kirjoitettu <3 nauratti taas niin moni kohta. Olipa vaan hauska reissu! 😀 Evehän sai ensialkajaisiksi vielä Färsaarten lentokentällä opettaa mulle, mikä on kytkin, jarru ja kaasu kun automaattiauton jälkeen olin täysin unohtanut miten manuaalivaihteisella autolla ajetaan. Reissu alkoi heti hauskasti 😀 kiitos! <3 seuraavia reissuja odotellessa!
Kiitos! Ja oli kyllä hauska reissu, jota tulee varmasti musiteltua vielä pitkään 😀 Myös sun ajotaidot lentokentällä jaksaa naurattaa vieläkin! ♥
Kuulosti kyllä todella mukavalta reissulta! Tuntemattoman kanssa reissuun lähteminen olisi kyllä jännittävää, mutta voisin kyllä lähteä, todennäköisesti siitä tulee varmasti hyvä reissu. Ja varsinkin, jos kohde on noinkin upea kuin Färsaaret, itsekin haluaisin päästä siellä käymään!
Kyllä kohteella oli suuri merkitys! Färsaaret tuntui molemmista heti loistavalta idealta, ja me molemmat Elinan kanssa tykätään luontokohteista, joten sikälikin oikea valinta. Toki myös yhteinen kiinnostus matkailuun helpottaa 🙂 Mutta huikea reissu oli, ja voin kyllä lämpimästi suositella reissaamista tuntemattoman kanssa! 🙂
Kuulostaa reseptiltä katastrofille, mutta hyvä, että meni putkeen teillä. Yleensä ongelmat alkavat viinasten kanssa. Harvempi nyt mainostaa julkisesti juomisiaan, mutta jos on matkablogi, niin siitä voi ehkä saada jotain osviittaa. Oma blogini kertoo paljon, koska en ole puhunut varmaan mitään viinistä enkä oluestakaan paljon. Niistä voi päätellä että olen selvin päin reissussa.
Haha, en tiedä viittasitko matkaseuraan mutta itse kirjoitan blogissa esim. tislaamoista puhtaasti mieheni kiinnostuksen vuoksi. Se ei tarkoita sitä, että itse olisin lomalla koko ajan humalassa eikä ole kyllä miehenikään 😀 https://www.elinanmatkalaukussa.fi/tag/panimot-ja-tislaamot/
En usko, että Stacy puhui susta, vaan kommentoi ihan yleisesti 🙂
Toi on ihan totta, että blogin avulla voi suorittaa ainakin jonkinlaista tausta- ja salapoliisityötä, vaikka toki onhan se niinkin, että jokainen voi lopulta rajata aiheita niin paljon kuin haluaa. Tuo olisi kyllä ihan kamalaa, että reissukaveri olisi humalassa koko ajan… Onneksi en ole sellaisessa seurassa joutunut reissuillani olemaan 🙂
Vitsit miten hyvän mielen juttu. 🤗 Ihanaa, että reissunne onnistui, vaikka kieltämättä katastrofin ainekset olivat täydellisesti kasassa. Täytyy myöntää, että itse en lähtisi tuntemattoman kanssa reissuun – ajatus ei vain tuntuisi mukavalta, täysin henkilöstä riippumatta.
Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta! 🙂 Ja ymmärrän täysin myös tuon, että vieraan kanssa matkustaminen ei tunnu yhtään omalta jutulta – ja se on ihan okei. Itse olen tällainen, että lähden (vähän liiankin) helposti kaikkeen mukaan 😀
Kivasti kirjoitettu tarina uudesta ystävyydestä. Itse en ole koskaan kyllä täysin tuntemattoman kanssa lähtenyt reissuun, mutta muutaman kerran sellaisen kanssa, jonka on nähnyt kerran tai kaksi. Kun on samanlaiset harrastukset, niin on aika paljon helpompaa lähteä yhteiseen reissuun, kun on molemmilla tärkeä yhteinen asia kuten teillä matkailu.
Tuo on ihan totta, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet helpottaa kyllä reissua kuin reissua! 🙂 Ja onhan se ihan tuttujenkin kanssa kivempi matkata, jos on jotain yhteistä 🙂
Kokemusta on: https://www.rantapallo.fi/kodinvaihtaja/2020/07/13/viisi-ventovierasta-naista-viikon-eramaassa-mita-tasta-sopasta-tuli/
Vaikka kokemus ristiriitainen, niin edelleen lähtisin😍
Täytyypä käydä heti lukemassa sun kokemuksia! 🙂
Olen lähtenyt tuntemattoman kanssa kahdesti kaukomatkalle pariksi viikkoa. Ensimmäinen onnistui mainiosti – toisella kertaa ei sittenj niin hyvin. Nyt tiedän syyn. Ensimmäisellä kerralla minä valitisin matkakumppanin useammasta ehdokkaasta. Lähetin heille listan kysymyksiä , osa niistä oli huumoripitoisia ja sitten juttelimme vatauksista puhelimessa, kertoen itse stäni jokaiseen kysymykseen myös vastauksen ja intuition pohjalta ja parin muun ilmoittaessa esteestä valitsin sitten toisen. Ja meistä tuli ystäviä matkan aikana, vaikka emme ole lainkaan samanlaisia.
Toisella kertaa tämä toisiin tutustuminen ja kysymyksien läpikäyminen jäi pois, niin siinä matkanvarrella huomasi, ettei kemiamme todellakaan kohdanneet. Onneksi meillä oli omat huoneet.
Harmi, että toisella kerralla ei ollut yhtä hyvä tuuri (tai taustatyöt) kuin ensimmäisellä! Oma huone olisi varmaan varsinkin tuollaisessa seurassa hyvä. Toki muutenkin oma tila helpottaa varmasti aina, oli sitten kenen tahansa kanssa reissussa 🙂
Olen lähtenyt tuntemattoman kanssa kahdesti kaukomatkalle pariksi viikkoa. Ensimmäinen onnistui mainiosti – toisella kertaa ei sittenj niin hyvin. Nyt tiedän syyn. Ensimmäisellä kerralla minä valitisin matkakumppanin useammasta ehdokkaasta. Lähetin heille listan kysymyksiä , osa niistä oli huumoripitoisia ja sitten juttelimme vatauksista puhelimessa, kertoen itse stäni jokaiseen kysymykseen myös vastauksen ja intuition pohjalta ja parin muun ilmoittaessa esteestä valitsin sitten toisen. Ja meistä tuli ystäviä matkan aikana, vaikka emme ole lainkaan samanlaisia.
Toisella kertaa tämä toisiin tutustuminen ja kysymyksien läpikäyminen jäi pois, niin siinä matkanvarrella huomasi, ettei kemiamme todellakaan kohdanneet. Onneksi meillä oli omat huoneet.
Harmi, että toisella kerralla ei ollut yhtä hyvä tuuri (tai taustatyöt) kuin ensimmäisellä! Oma huone olisi varmaan varsinkin tuollaisessa seurassa hyvä. Toki muutenkin oma tila helpottaa varmasti aina, oli sitten kenen tahansa kanssa reissussa 🙂
Seurasin teidän reissua somessa ja mietin vaan, että ihanaa kun lähditte. Kyyyyllä ehkä itsekin lähtisin. 🙂 Olen lähtenyt kahden viikon reissulle henkilön kanssa, jonka tunsin vain aika pintapuolisesti. Meillä meni niin hyvin, että tehtiin sen jälkeen reissu jos toinenkin. Jos kemiat kohtaa, niin reissusta tulee ihan huippu. Jos ei, niin sitten voi olla painajaista, mutta kannattaa kokeilla.
Kiva, että seurailit menoamme myös Instan puolella 🙂 Kiva kuulla, että sullakin on hyviä kokemuksia (ainakin melko) vieraan kanssa matkustamisesta 🙂
Kiva, että reissun e meni hienosti!
Joskus voi osua juurikin noin nappiin ja ihan vieraastakin voi saada hyvän reissukaverin.
Se on juuri näin! 🙂
Voisinpa ehkä lähteäkin, vaikka asia on aika vieras. Enpä ole juuri koskaan matkustanut ilman miestäni. Kerran tehnyt ystävän kanssa onnistuneen matkan Ateenaan ja kerran parin viikon Kenian matkan Opettajat ilman rajoja -ryhmän kanssa. Mutta siinäpä ne sitten ovat. Joitain työtovereiden kanssa tehtyjä matkoja, mutta sehän on ihan eri juttu. En tiedä, lähtisinkö noin kauas tai pitkälle matkalle, mutta esim. päiväretket olisivat ilman muuta kivoja. Tai viikonlopunkin. Aila
Mullakin usein mies reissukaverina, joten tuntuihan tämä aluksi oudolta! 😀 Mutta kuten postauksestakin käy ilmi, niin todellakin kannatti lähteä!
Jos kiinnostuksen kohteet kohtaavat, niin ainakin lyhyemmällä reissulla tuolla on ihan hyvät edellytykset. Itse olemme pariinkin kertaan lähteneet purhjehdusreissulle siten, että samaan veneeseen on tullut ehkä tyypillisesti 4 muuta ihmistä ja kyllä ne viikon, vähän ylikin ovat suunnilleen toimineet. Vähän välillä pitää tietysti sovitella, mutta kun kaikilla pääasiana oli kuitenkin purjehdus, niin yhteisiäkin juttuja löytyi riittävästi.
Näinhän se on, että kun on jotain yhteistä reissukaverin kanssa, niin kaikki on helpompaa 🙂 ja voin kuvitella, että nimenomaan pidemmillä reissuilla tulee tuollaisia sovittelutilanteitakin.
Kyllä varmaan toisen matkabloggaajan kanssa voisi lähteä, jos on samanmoiset mieltymykset, mutta ikioma hotellihuone olisi hyvä olla.
Me luultiin, että on erilliset vuoteet ja vähän enemmän tilaa (keittiö yms.), mutta meillä ei sitten loppupeleissä toden totta ollut käytössä kuin se oma huone sekä minimaalinen oleskelutila, jossa oli koko ajan isäntäperheen väkeä. Täysin omaa rauhaa ei siis missään vaiheessa ollut, mutta ainakaan noin lyhyellä reissulla se ei onneksi haitannut 🙂