Suomen suurin matkablogiyhteisö
Iisalmi & tienoot kaupallinen yhteistyö Pohjois-Savo yö ulkona

Savisaaren kalakämppä – vaihtoehto telttayölle

18.10.2022

Retkeily ei aina tarkoita telttailua – eikä toki telttailukaan aina retkeilyä. Olipa kyse sitten kummasta tahansa, hommaan sisältyy aina seikkailun mahdollisuus. Ja koska seikkailuille ei koskaan kuulu sanoa ei, päätimme lähteä tutustumaan Savisaaren kalakämppään. Aluksi tarkoituksemme oli meloa saareen, jossa kämppä sijaitsee, mutta suunnitelmat menivät viime hetkellä uusiksi.

Kaupallinen yhteistyö: Iisalmi & tienoot

Heti alkuun sanottakoon, että odotin Savisaaren kalakämppää melontavaelluksineen todella paljon. Siksi tuntuikin todella kurjalta, että jouduimme aikataulu- ja sääsyistä jättämään melonnan väliin. Hieman noloina suunnistimme kohti Ruukin tupaa, jossa paikan yrittäjä, Henkka, meitä jo odottelikin. Kahvittelun lomassa totesimme, että tuulee ihan liikaa suhteessa melontataitoihimme ja syysmyrskyn uhkakin oli todellinen. Melontamatka olisi ollut pitkä, 15 kilometriä suuntaansa, joten emme halunneet ottaa riskiä, että jäisimme myrskynsilmään tai hyytyisimme kesken reitin. Onneksi oli kuitenkin vaihtoehtoja, ja Henkka tarjosikin meille mahdollisuutta soutaa saarelle. Soutumatka olisi huomattavasti lyhyempi, vain noin 300 metriä. Siitä suoriutuisimme pahemmassakin tuulessa.

Päädyimme valitsemaan soutuveneen, mutta ennen kuin lähdimme veneelle, pääsimme tutustumaan Ruukin tupaan paremmin.

Ruukin tupa on tunnelmallinen ”monitoimikeskus” Jyrkässä, Pohjois-Savossa. Sieltä löytyy kahvila, josta voi perus kahvilatuotteiden lisäksi ostaa myös elintarvikkeita ja kalastuslupia. Me saimme loistavasti täydennettyä retkiruokavarastoamme. Tuvan sijainti on loistava myös retkeilyn kannalta, sillä sieltä on suora yhteys 30 kilometrin pituiselle Volokinpolulle sekä mahdollisuus lähteä myös eripituisille melontavaelluksille.

Itse Ruukin tupakin on ihana. Siellä viettää mielellään aikaa, ja voin kuvitella, miten ruuhkaista terassilla on kesäisin, kun porukka kerääntyy ihailemaan maisemia ja kuuntelemaan kosken pauhua. Yläkerrassa on symppis kahvila, josta saa myös lounasta. Alakerrasta taas löytyy A-oikeuksilla varusteltu pubi ja terassi. Kaksikerroksisessa museossa taas voi tutustua Ruukin historiaan sekä vaihtuvaan taidenäyttelyyn. Paikassa on mahdollista järjestää myös juhlia.

Ruukin tupa vuokraa myös kalakämppää edulliseen 35 euron vuorokausihintaan. Ruukin tuvalta voi halutessaan meloa kämpälle (kanootti- tai kajakkivuokra erikseen hinnoiteltu), tai sitten voi ajaa Rehvontien varteen, kävellä pienen pätkän metsässä ja soutaa noin 300 metriä järven yli saareen. Me olimme tosiaan suunnitelleet melontavaellusta, mutta 15 kilometrin yhdensuuntainen matka, raivokas syystuuli ja varsin tiukka aikataulu eivät oikein puoltaneet päätöstämme. Onneksi Henkka ehdotti soutuvenettä.

Ilman melontaa emme kuitenkaan jääneet, sillä saimme testata sekä kanoottia että kajakkeja tuvalla ennen lähtöä. Pitkää reissua emme kanootilla tehneet, kunhan hetken fiilistelimme. Huomioni vei koiravauva Sumu, jonka olisin mieluusti pakannut rinkan kyytiin ja vienyt kotiin. En ymmärrä, miksei Henkka innostunut ajatuksesta…

Melontakokeilun jälkeen lähdimme ajamaan Rehvontielle, jonka varrelle auto on tarkoitus jättää. Samaisen tien varressa sijaitsee myös Hankalammen lintutorni sekä Uuranholin rotko, jotka molemmat kävimme katsastamassa. Mielettömiä kohteita, joissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa, jos alueella liikkuu! Erityisesti Uuranholi on sellainen, että joutuu hetken miettimään, missä sitä onkaan: maisema on nimittäin kuin Lapissa. Lintutornilta taas aukeaa näkymät nuolihaukan, kurjen, pikkulokkien ja laulujoutsenen kotilammelle. Ja mikäli harrastaa lintubongausta, niin vinkkinä kerrottakoon, että alueella on tavattu myös luhtahuitti!

Mutta takaisin Savisaaren kalakämppään, jota kohti olimme vauhdilla menossa. Lyhyen metsäosuuden jälkeen pääsimme soutuveneelle. Edessä oli lyhyt soutumatka, joka onnistui varsin mallikkaasti. Vesi ei onneksi ollut yhtä matalalla kuin Tiilikkajärvellä, emmekä jääneet jumiin rantakivikkoon.

Savisaari avautui edessämme. Se oli pieni ja kodikas. Juuri sellainen, johon olisi pitkän patikan jälkeen ihana pysähtyä. Ja toki se vaikutti kutsuvalta ihan ilman vaellustakin. Mökin lisäksi saaresta löytyi puucee, nuotiopaikka sekä maailman sympaattisin, kahden henkilön minisauna.

Kiiruhdimme sisälle mökkiin, tutkimme paikkoja ja mietimme, mitä kaikkea ehtisimme touhuta vielä ennen pimeän tuloa. Aloitimme tietenkin tärkeimmällä eli ruuanlaitolla. Meinasimme ensin jäädä sisälle mökkiin, mutta hiljalleen horisonttiin laskeutuva aurinko houkutteli meidät mökin portaille kokkaustouhuihin.

Ilta saarella eteni vauhdikkaasti. Koska olemme tunnetusti multitaskauksen ammattilaisia, ehdimme kalastamisen, saunomisen ja makkaranpaiston lomassa myös ottamaan mainoskuvia Nean kauniille korvakoruille. Miljöö sopi täydellisesti niiden kuvaamiseen, joten olihan mahdollisuus hyödynnettävä.

Saunan jälkeen (montako tulitikkurasiaa voikaan tarvita yhden saunan sytyttämiseen?) olo oli ihanan raukea. Kömmimmekin makuupusseihimme jo ennen yhdeksää. Ilta hämärtyi, ja me laitoimme murhapodcasit tulille. Joku voisi tietenkin ajatella, ettei vanha ja nitisevä kalastajakämppä välttämättä ole se, missä murhatarinoita kannattaa kuunnella, mutta samalla reseptillä olemme rauhoittuneet iltaunille Norjan reissusta asti.

Vaikka kuinka ajattelimme olevamme rohkeita retkeilijöitä, niin siinä kohtaa oli sydänkohtaus lähellä, kun mökin ovi yhtäkkiä avautui pimeyteen. Jälkeenpäin ajateltuna on selvää, että olimme vetäneet oven huolimattomasti kiinni, mutta siinä hetkessä olimme varmoja, että kaikki pohjoissavolaiset murhanhimoiset tyypit olivat (luonnollisesti) lähteneet peräämme saareen. Kun murhaajaa ei kuitenkaan kuulunut, uskaltauduimme puskapissalle puukot toisessa ja taskulamput toisessa kädessä. En edes halua ajatella, miten koomisilta mahdoimme näyttää varvikossa kyykätessämme…

Lopulta väsymys vei kuitenkin voiton, ja nukuimme ihan mielettömän hyvin aamuun asti. Herätessämme saari kylpi auringonvalossa ja illan kauhukuvat tuntuivat todella kaukaisilta. Nautimme rauhassa vielä aamupalan, ennen kuin lähdimme taas jatkamaan matkaa. Kieltämättä harmitti, että aika saaressa jäi kovin lyhyeksi. Siellä olisi mielellään ollut pidempäänkin. Kotimatkalla puhuimmekin siitä, että olisi hienoa päästä tekemään melontavaellus ensi keväänä tai kesänä. Sitä odotellessa!

Kiitos osasta kuvista Nea Liljalle!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 19.10.2022 at 09:34

    Onpa kauniita ruskan värejä! Harmi, että melonta ei toteutunut, mutta mukavalta retkipäivältä tuo kuitenkin kuulostaa. Täytyypä itsekin pitää mielessä jatkon kannalta tuo melontavaellus, kuulostaa todella hienolta!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 31.10.2022 at 10:18

      Kerrankin meillä oli ajoitus kohdallaan ja oltiin paikalla kauneimpaan ruska-aikaan 🙂 Ja tuo melontavaellus jäi kyllä kaivelemaan sen verran, että kesällä täytyy päästä se testaamaan! Ehkä ollaan samaan aikaan reissussa 🙂

  • Reply Anne | Elämää Nomadina 25.10.2022 at 09:59

    Kivalta näyttää tuo kämppä, ja melontareissu sinne olisi varmasti hieno kokemus! Voin hyvin kuvitella että tuo yllättävä oven avautuminen on aiheuttanut sydämentykytyksiä, ehkä jopa ilmankin mitään murhajuttujen kuuntelemista 😀

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 31.10.2022 at 10:19

      Melko pitkään oli meilläkin sykkeet korkealla, eikä nukkumisesta oikein meinannut tulla mitään 😀

    Leave a Reply