Suomen suurin matkablogiyhteisö
Alanya Turkki

Cüceler-tippukiviluola – kurkistus kääpiön kotiin

25.4.2022

Cüceler-tippukiviluola ja Sapadere-kanjoni sijaitsevat lähekkäin, vain noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä toisistaan. Luola on avattu matkailijoille vasta vuonna 2012, mutta paikallisten keskuudessa se on erikoisine tarinoineen tunnettu jo pitkään. Luolaa kutsutaan myös sateenkaariluolaksi sen värikkäiden stalaktiittimuodostelmien vuoksi. Yhdistimme vierailut kanjonissa ja tippukiviluolassa samalle päivälle, sillä olisi tuntunut oudolta seikkailla niissä erikseen.

Kuski painaa jälleen tallan lattiaan, jotta pääsemme nousemaan viimeisen nyppylän päälle. Saavumme Cüceler-tippukiviluolan parkkipaikalle, josta lähtee noin 180 metriä pitkä, kallion viertä mutkitteleva puinen kävelysilta. Odotus kutkuttaa vatsanpohjassa, kun kiiruhdamme eteenpäin sillalla. Askel on kevyt ja havupuiden tähdittämä maisema tuntuu virkistävältä vaihtelulta palmupuihin. Puiden oksilla roikkuu perhosten toukkapusseja, joita hätäisimmät luulevat hämähäkeiksi. Ennen kuin huomaammekaan, olemme jo luolan suulla.

Emme oikein tienneet, mitä odottaa, kun astelimme sisään luolaan. Yhtäkkiä edessämme kuitenkin aukeni yllättävän suuri, avoin ja valoisa tila. Jo ensi silmäykseltä pystyi sanomaan, että luola oli paljon kookkaampi kuin Damlatasin luola, jossa olimme aiemmin vierailleet. Emme kuitenkaan olleet kaksin liikkeellä, joten melko paljon saimme odotella. Harmitti, sillä luolan tutkimiseen oli varattu aikaa vain vaivaiset 20 minuuttia. Kamera lauloi, ja yritimme parhaamme mukaan rajata innokkaat turistit pois kuvista.

Noin 150 metriä pitkässä luolassa on ihanan viileää. Lämpötila pysyy vuoden ympäri noin 20 asteessa ja aivan kuten Damlataskin, myös Cüceler-luola on tunnettu terveysvaikutuksistaan. Luolailman sanotaan tekevän hyvää astmasta tai muista hengitysvaikeuksista kärsiville ihmisille. Lisäksi luolaa ympäröivä maaseutuympäristö ja vuoristonäkymät toimivat loistavina hoitokeinoina stressiin ja masennukseen. En epäile väitteitä yhtään, sillä vuoristo, lämpö ja turkkilaisten letkeä elämänasenne ovat saaneet minunkin ylikierroksilla käyneet aivoni rauhoittumaan. Pitkästä aikaa pystyn keskittymään meneillään olevaan hetkeen, enkä mieti liiaksi eteenpäin.

Teemme nopeita pistoja luolan kuuteen eri huoneeseen sitä mukaa, kun ne tyhjenevät enimmistä kävijöistä. Välillä tungemme itseämme myös pieniin koloihin, joihin ei ehkä ole tarkoitus sen kummemmin mennä. Harmiksemme emme ehdi jäädä tutkailemaan tippukivien muodostelmia tarkemmin, sillä takaraivossa jyskyttää koko ajan tieto siitä, että kohta pitäisi palata takaisin parkkipaikalle. Välillä niskaamme tippuu katosta vesipisaroita ja se saa meidät kiiruhtamaan askeleitamme entisestään.

Luolan huoneita ja nurkkia on valaistu erivärisin valoin, enkä oikein tiedä, mitä mieltä niistä olisin. Toisaalta valaistus on erittäin hyvä lisä jo ihan vaan kuvaustakin ajatellen, mutta toisaalta taas vihreät ja lilat valot sotivat luonnollisuutta ja luonnontilaisuutta vastaan. Huomaan törmääväni Turkissa jatkuvasti ristiriitaisuuksiin, ja tämä on siitä yksi esimerkki.

Viimeisessä huoneessa haisee vahvasti jokin mentholin kaltainen. Brittipariskunnan on ollut pakko polttaa sähkötupakkaa ahtaassa huoneessa, ja savu on jäänyt leijailemaan. Yksi suomalaisista yrittää antaa pariskunnalle palautetta, mutta he vain kohauttavat olkapäitään ja puhaltavat lisää savua ilmaan. Myöhemmin törmäämme vielä vauvan täyteen vaippaan, joka on hylätty erään suuaukon pieleen.

Kello kulkee armotta eteenpäin, ja meidän on aika lähteä kiiruhtamaan parkkipaikalle, jossa kuskimme jo odottaa kärsimättömänä ja tivaa, syömmekö päivällisellä kanaa vai kalaa. Kiire loppuu, kun brittien auto ei käynnisty. Kuskimme lähtee työntämään sitä, ja me istua nökötämme autossa. Kun kuski palaa, alkaa meidänkin automme temppuilla. Se ei halua pysyä käynnissä, ja sammuukin pariin kertaan ajon aikana. Kun kaikkien syke on tasaantunut ja kotimatka päässyt kunnolla vauhtiin, kuski kertoo hieman luolan historiasta välttävällä englannillaan.

Cücelerissa on piileskelty niin verottajaa kuin ilkeää veljeäkin

Luolalla on ainakin tarinoiden mukaan ollut varsin värikäs historia. Luolan virallinen nimi, Cüceler Mağarası tarkoittaa kääpiön luolaa. Yhden tarinan mukaan läheisessä kylässä olisi 1900-luvulla asunut kääpiö, jota tämän normaalikokoinen veli alituiseen kiusasi ja hakkasi. Kääpiö päätti paeta ja keksi, että lähellä sijaitseva luola voisi olla pakopaikkana sellainen, josta häntä ei ainakaan heti löydettäisi. Valitettavasti paikallinen lammaspaimen kuitenkin näki kääpiön piileskelemässä luolassa ja päätti kertoa havainnostaan pojan perheelle. Perhe haki pojan pian takaisin kotiin, mutta Kääpiön luola -nimi jäi elämään ja olemaan.

Toisen tarinan mukaan luolaa taas oltiin aikoinaan käytetty verojen kiertämiseen. Verotus on aikoinaan perustunut siihen, montako lammasta tai vuohta kukin omisti: mitä enemmän elukoita, sitä enemmän maksettavaa veroa. Niinpä, kun verontarkastajien oli määrä saapua laskemaan verotuksen suuruus, näppärät paikalliset piilottivat elukoitaan luolan uumeniin.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 2.5.2022 at 00:05

    Heh, minä tykkäänkovasti tuollaisista tarinoista, jotka liittyvät johonkin kohteeseen. Aina ei edes ole olennaista, onko tarina lopulta totta. Itse en muuten olisi varmaankaan välittänyt noista erivärisistä valoista, tykkään ilman muuta nähdä luolat mahdollisimman luonnollisina.

    Ilmeisesti ketään ei ollut valvomassa toimintaa, kun brittipariskunta poltti luolassa sähkötupakkaa?

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 2.5.2022 at 09:49

      Joo, mä oon kanssa kaikkien tällaisten tarinoiden ystävä – oli ne sitten totta tai ei 😀 Ja olihan nuo värilliset valot ehkä hieman liikaa, yksivärisillä ja mahdollisimman luonnollisilla(!) olisi pärjätty loistavasti.

      Ei siellä ollut ketään valvomassa tai opastamassa. Kuskitkin jäivät autoilleen, eivätkä tulleet mukaan luolaan.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 8.5.2022 at 14:40

    Paikkahan on sellainen, että mielelläni itsekin tuollaisen retken tekisi. Mukavaa vaihtelua Turkin rantoihin ja kaupungissa kiertelyyn. Saa tällä tavalla kokonaisvaltaisesti kiinnostavamman loman, ja palautusjuomana on Efes maistuu 🙂

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 8.5.2022 at 20:23

      ”Pako” vuorille toi kyllä erittäin hyvää vaihtelua lomaan 🙂

    Leave a Reply