Suomen suurin matkablogiyhteisö
luontopolku talviretkeily Uusimaa

Kaksi luontopolkua Nurmijärven Myllykoskella

12.3.2022

Nurmijärvellä sijaitseva Myllykoski on paitsi vaikuttava näky myös erinomainen päiväretkikohde mihin vuodenaikaan tahansa. Kosken pituus on noin 400 metriä ja pudotusta matkalla on 11 metriä. Mielettömien maisemien lisäksi Myllykosken suosioon vaikuttaa ehdottomasti myös helppo saavutettavuus. Kohde nimittäin sijaitsee loistavien liikenneyhteyksien päässä aivan moottoritien varrella. Ja jos omaa autoa ei omista, paikalle pääsee näppärästi myös julkisilla: sekä Helsingistä että Hämeenlinnasta bussilla saapuvat jäävät Nurmijärven th:n pysäkillä pois ja kävelevät noin 300 metriä Myllykoskelle.

Olemme ajelleet Myllykosken ohi useita kertoja viimeisen vuoden aikana, mutta emme ole koskaan päässeet tutustumaan paikkaan tarkemmin, sillä parkkipaikka ja tien vierustat ovat aina olleet täyteen ahdettuja. Jopa maaliskuisena lauantaiaamuna parkkipaikka on varsin ruuhkainen. Useampi auto odottaa pienehkön parkkipaikan suulla, että autojensa luona parveilevat ihmiset lähtisivät ja vapauttaisivat tilaa parkkipaikalta. Vaihtuvuus onkin suurta ja parkkipaikalla tuntuu käyvän taukoamatta melkoinen kuhina. Joukossa on paljon lapsiperheitä – rattailla ja ilman, ja se antaa toivoa siitä, että paikka soveltuu loistavasti myös tappijalkaisen Dodon kanssa tallattavaksi.

Myllykosken lyhyt historia

Myllykoski on aikoinaan ollut Nurmijärven parhaita myllypaikkoja. Kosken partaalla on 1500-luvulta lähtien komeillut useita myllyjä ja niiden jäänteitä on edelleen koskessa nähtävissä. 1700-luvulta lähtien Vantaanjoki on toiminut erittäin tärkeänä uittoväylänä, ja puutavaraa kuljetettiin joen varrella oleville sahoille. Talvisin kosken rannalle kuljetettiin tukkeja lähialueen metsistä, ja varsinainen uitto alkoi keväällä heti jäiden lähdettyä.

Vielä 1910-luvulla Vantaan vesi oli niin hyvälaatuista, että myllärin perhe pystyi ottamaan siitä talvisin talousvetensä. Lähialueen talolliset taas varustautuivat kesän helteisiin varastoimalla jäätä koskesta. Jäät varastoitiin esimerkiksi maakellariin tai sahanpurujen alle ja niitä käytettiin kesäisin voin kuljetukseen Helsingin torille.

Aikaa kului ja tekniikka kehittyi suurin harppauksin. Monen vuoden valmistelun jälkeen Palojoen puoleiselle rannalle rakennettiin tiilinen voimalaitos vuonna 1920, ja Nurmijärven sähköistäminen pääsi vihdoin käyntiin. Voima-aseman yläpuolinen pato oli putouskorkeudeltaan aluksi noin 11 metriä, mutta muutaman vuoden kuluttua se korotettiin 13 metriin. Nykyään padon päällä on kävelysilta. Voimalaitos lopetti kannattamattomana toimintansa 1970, ja vuonna 1982 se purettiin, mutta laitoksen rakenteet näkyvät yhä selvästi maastossa.

1920-luvulta lähtien Myllykosken ranta on toiminut myös kesäjuhlien viettopaikkana. Myllykoskelle veti aluksi erityisesti musiikki, kun torvisoittokunta kokoontui 1920-luvulla voimalaitokselle harjoittelemaan. Soitto kuului kauas, ja nuorisoa kerääntyi sillalle kuuntelemaan harjoituksia. Parhaimmillaan Myllykosken juhlat olivat kuitenkin 1940-50-luvuilla. Silloin ohjelmaan kuului yleensä puhe, musiikkia, tarjoilua, pelejä ja leikkejä. Juhannusjuhlat näytelmineen olivat myös joka kesäinen ohjelma Myllykoskella.

En tiedä, järjestetäänkö Myllykoskella vielä nykyäänkin juhannusjuhlia, mutta olen varma, että se on säilynyt mieluisana ajanviettopaikkana päiviin saakka. Varsinkin kesällä joen rannoilla saattaa olla jopa ruuhkaa, kun kalastajat ja eväsretkeilijät ovat siellä nauttimassa päivästä.

Kaksi luontopolkua

Palataanpa kuitenkin takaisin nykypäivään. Parkkipaikan yhteydestä löytyy hyvä ja selkeä infotaulu, jossa kerrotaan alueen reiteistä. Myllykoskella kulkee kaksi 1,5 km pituista luontopolkua, joista Koskikaran luontopolulla on opasteita ranta-alueen linnuista ja Myllykosken puulajipolulla taas pääsee nimensä mukaisesti tutustumaan alueen puustoon. Polkujen varrella on useita tulistelupaikkoja (, joista osa oli melko hyvin hautautunut hankeen), joten alue sopii loistavasti koko perheen retkikohteeksi.

Päätin kävellä luontopolun ympäri ja lähdin kulkemaan Koskikaran luontopolkua myötäpäivään, sillä halusin päästä heti ihailemaan kosken kuohuja. Polku oli juuri sellainen kuin tällaisessa suositussa ja helposti saavutettavissa olevassa paikassa voi odottaakin, eli hyvin tamppautunut. Ainoastaan siltojen alla ja kaikkein jyrkimmissä rinteissä sai olla liukkauden kanssa tarkkana. Omissa kengissäni on nastat, mutta silti jouduin välillä ottamaan polun varrella kasvavista puista tukea, jotta pysyin pystyssä. Sykkeen sai nopeasti kohoamaan korkealle, kun stressasin kaatumisen ja kaulassa killuvan kameran puolesta. Olen todella laiska käyttämään kameralaukkua ja lähes jokaisella retkellä pelkään, että se kostautuu… Onni on kuitenkin koiruus, joka on opetettu pysähtymään ja odottamaan vaikka maailman tappiin asti, joten sain rauhassa liukastella perässä.

Saavuin Myllykoskelle muutamassa minuutissa. Näky oli vaikuttava ja jotenkin kotoinen. Ja kaikesta mahtipontisuudesta ja suuruudesta huolimatta jotenkin todella rauhoittava. Parhaimmillaan kosken kuohut olisivat varmaankin olleet keväämmällä, mutta eivätpä ne nytkään huonoilta näyttäneet valkoista lumi- ja jääpeitettä vasten. Käyskentelin silloilla, kävin ottamassa kuvia ja nautin siitä, että kosken pauhu peitti muiden retkeilijöiden äänet alleen. Yritin myös tiirailla alas siinä toivossa, että onnistuisin bongaamaan saukon. Muutamat ”luistelujäljet” olin näkevinäni sulapaikkojen liepeillä, mutta voi olla, että mielikuvitus ja turha optimistisuus tekivät tepposet.

Jatkoin koskelta hieman takaisinpäin ja lähdin laskeutumaan joen varteen. Portaat ja pitkospuut vievät rinnettä ylös, kunnes saavuin mäen päälle, jossa polku jälleen haarautui. Käännyin ensimmäisestä oikealle, joka vei lepakoiden saalistusalueelle. Kyseessä oli puolentoista kilometrin luontopolun kääntöpaikka, joten kun parkkipaikka alkoi näkyä, palasin takaisin haarakohtaan ja jatkoin Koskikaran luontopolun loppuun päätyen lopulta takaisin parkkipaikalle.

Kaunis kaikkina vuodenaikoina

Vaikka Myllykosken kulta-aikaa eletään varmasti keväällä ja kesällä, oli myös talvisessa päiväretkessä oma taikansa. Näin talvisaikaan koskien reunoja komistavat luonnon muovaamat jäätaideteokset, ja valkoisen talven ihmemaan ja kosken tummien värien kontrasti pistävät kaikki aistit valppaiksi.

Alue on mainio retkeilykohde myös näin talviaikaan, vaikkei Myllykoski korkeuserojen ja porrasosuuksien puolesta kaikilta osin sovellukaan rattaille tai liikuntarajoitteisille henkilöille. Väittäisin kuitenkin, että koskesta on mahdollista saada paljon irti jo ihan vaan siltojen ja tulistelupaikkojen luona liikkumalla. Alueella risteilee useita eri polkuja, joista jokainen varmasti löytää mieleisensä.

Mikäli luonnonvoimat kuitenkin haluaa kokea mahtavimmillaan, Myllykoskelle kannattaa suunnata keväällä, kun vesimassat syöksyvät valtoimenaan ja luonto heräilee talviunestaan. Näin talviaikaan tunnelma on huomattavasti rauhallisempi ja uneliaampi, vaikka silloilta tippuvat vesipisarat, auringonpaiste ja lintujen laulu antoivatkin varovaisia lupauksia keväästä.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 12.3.2022 at 15:27

    Nurmijärven Myllykoski on itselleni ihan vieras kohde. Olen kuitenkin muutaman viime vuoden aikana käynyt ihailemassa useita Suomen vesiputous- ja koskimaisemia. Aiemmin pyrin käymään näissä kohteissa juuri keväisin, mutta olen huomannut, että paikat tosiaan näyttävät kauniilta eri vuodenaikoina niin talvella, kesällä ja syksylläkin kevään lisäksi.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 12.3.2022 at 23:29

      Kannattaa ehdottomasti suunnata Nurmijärven Myllykoskelle, jos/kun lähistöllä liikkuu! 🙂 Koskia pääsee ihailemaan jo ihan muutaman minuutin kävelyllä, joten retki on mahdollista yhdistää hieman tiiviimpäänkin aikatauluun sopivaksi.

      Ja olen ihan samaa mieltä! Moni paikka on aina kaunis, vuodenajasta riippumatta. Ehkä hieman erinäköinen, mutta kaunis kuitenkin.

  • Reply Teija | Lähdetään taas 14.3.2022 at 10:05

    Oi, miten kaunista! Nyt onkin taas ihana vuodenaika retkeillä – tai ainahan kyllä on – mutta nyt etenkin, kun aurinko jo vähän lämmittää ja kaikki näyttää taas niin tosi kauniilta. Jäistä toki on, mutta kauneus peittoaa senkin heittämällä 🙂
    Minullekin tämä Myllykoski on ihan uusi tuttavuus.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.3.2022 at 07:55

      Jep, auringolla on kyllä iso vaikutus ihan kaikkeen! Ei edes haittaa (niin paljoa) liukastella, kun aurinko paistaa ja linnut laulaa 😀

  • Reply Margit 14.3.2022 at 20:01

    Ainakin sulan aikaan löytyy myös toinen parkkipaikka, sinne pääsee Kylmäojantieltä, ja siitä hyvin lyhyt matka koskialueen alaosaan. Oletko käynyt jo Nukarinkoskella, sekin upea 👍

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.3.2022 at 07:56

      Oi, kiitos näistä vinkeistä! 🙂 Nukarinkoskella en ole vielä käynyt, mutta tarkoitus olisi piipahtaa sielläkin! Osaatko sanoa, onko se näin talviaikaan millaisessa kunnossa?

  • Reply Raija / Kohti avaraa maailmaa 15.3.2022 at 12:05

    Kiitos muistutuksesta! Tänne on pitänyt mennä vaikka kuinka monta kertaa, mutta on jäänyt vielä käymättä. Meiltä on vajaan puolen tunnin matka tuonne, voisi hyvin käydä lapsenlasten kanssa katselemassa vähän luontoa ja vaikka paistamassa makkaraa. Täytyy varmaan kuitenkin jättää kesään, kirjoituksestasi päätellen silloin onnistuu paremmin pienemminkin jaloin 🙂

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.3.2022 at 07:57

      Kannattaa ehdottomasti käydä 🙂 Ja joo, kesä lienee parempi ajankohta koko perheen reissulle. Silloin ei ainakaan tarvitse liukastella tai kaivaa tulistelupaikkaa lumesta 😀

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 15.3.2022 at 23:57

    Kosket on kyllä aina tosi vaikutavia! Ihanaa, ku kevät tekee tuloaan <3 ja musta se on aina yllättävän piristävää käydä jossain kohteessa, jonka ohi on ajanut lukuisia kertoja ja joka kerta miettinyt "tuolla pitäisi joskus käydä", kunnes seuraavalla kerralla muistaa taas saman lauseen. Sitten kun sinne viimein pääsee, niin ihmettelee, miksei oo aiemmin tullut käytyä ja olipa vaan taas kiva käydä uudessa paikassa lähistölläkin. Pitäis itekin nyt herätä enemmän retkeilemään lähiympäristössä, jotenkin sitä on koko talven ollu jossain talvihorroksessa vaan kotona.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.3.2022 at 07:58

      Samanlaista talvihorrosta havaittavissa täälläkin! On pitänyt oikein tsempata, että saa itsensä johonkin uuteen paikkaan (tai ylipäätään lähipaikkoja kauemmas) retkelle 😀 Mutta ehkä tää tästä vielä lähtee! Mulla ainakin vaikuttaa aurinko ihan kaikkeen: heti kun on valoisampaa, niin alkaa retkeilykin kiinnostaa ihan uudella tavalla! 🙂

  • Reply Martta / Martan matkassa 16.3.2022 at 23:28

    Siitä on kulunut jo tovi, kun kävin tuolla, tykkäsin kovasti ja kivalta näyttää myös talvella. Olen odotellut kesää, jotta pääsen käymään lähistön museoissa, mutta korona taisi pitää ne kiinni. Ehkä ensi kesänä!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 18.3.2022 at 01:32

      Kesää odotellessa! Tuonne on nimittäin pakko suunnata myös silloin 🙂 Ja jep, toivottavasti tänä kesänä päästäisiin jo takaisin normaaliin, eikä enää olisi mitään ylimääräisiä rajoituksia missään.

  • Reply Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning 18.3.2022 at 17:12

    Oi, onpa kauniita kuvia ja ihanan tunnelmallinen paikka. Tulee lämmin olo noista valoisista kuvista 🙂 Ei ollut minullekaan tuttu paikka tuo, mutta kiva lukea näistä tuntemattomammista paikoistakin ja saada reissuvinkkejä kotimaahan. Pääasiassa tulee vaan täällä Savon seudulla koluttua luontopolkuja.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 21.3.2022 at 00:56

      Joo, musta on kiva lukea matkablogeista myös suomalaisista kohteista – ne kun ovat (ainakin yleensä) vähän helpommin saavutettavissa kuin ulkomaiset kohteet 🙂 Kiva siis kuulla, että tästä postauksesta oli apua!

  • Reply anmariencfc 20.3.2022 at 21:17

    Pääkaupunkiseudun läheisyydessä olevia retkipaikkoja tulee aina kartoitettua, joten tämä oli kiva vinkki! Ehkäpä pitää yrittää suunnata tänne vaikka viikolla ajoissa etätöistä lähtien, jotta pääsee parkkiin ja kävelylle.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 21.3.2022 at 00:56

      Suosittelen lämpimästi! Ja jään odottelemaan raporttia reissusta blogiisi 😉

    Leave a Reply