Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

kansallispuisto luonnonpuisto luontopolku Suomi

50 luontopolkua vuonna 2021: miten onnistuin?

29.12.2021

Niin vaan lähestyy loppuaan tämäkin vuosi. Osa teistä ehkä muistaa, miten viime vuonna yritin ehtiä seikkailemaan 50 luontopolulla ympäri Suomen? Ja sen, miten epäonnistuin (saaden kasaan vaivaiset 28 kohdetta), mutta sisuuntuneena päätin kokeilla haastetta tänä vuonna uusiksi?

Uusimaa

1.Ikkalan luontopolku
2. Piilolammin luontopolku
3. Sipoonkorven kansallispuisto: Kalkinpolttajan polku
4. Suomiehen luontopolku

Varsinais-Suomi

5. Haunistenallas
6. Hierkonpolku
7. Katariinanlaakson luontopolku
8. Pomponrahka
9. Vaarniemen – Rauvonlahden luontopolku

Kanta-Häme

10. Ahveniston luontopolku
11. Aulangon luontopolku
12. Evo: Niemisjärven luontopolku
13. Evo: Niemis-Koukkunen
14. Hatlamminsuon luontopolku
15. Heinisuon luontopolku
16. Iso-Melkuttimen kierto
17. Käräjäkosken luontopolku
18. Laurinmäen luontopolku
19. Liesjärven kansallispuisto: Peukalolammin-Kaksvetisen esteetön reitti
20. Liesjärven kansallispuisto: Punatulkun kierros
21. Mantereenlinna
22. Pääjärven virkistysalue: Kynnysniemen lenkki
23. Raimansuo
24. Saaren kansanpuisto: Harjureitti
25. Suurisuo
26. Unikonlinna

Päijät-Häme

27. Päijänteen kansallispuisto: Päijätsalon ympyräreitti

Keski-Suomi

28. Nyrölän luontopolku

Kymenlaakso

29. Repoveden kansallispuisto: Ketunlenkki

Etelä-Savo

30. Haukiveden reitti

Lappi

31. Urho Kekkosen kansallispuisto: Aurorapolku

Pirkanmaa

32. Pukalan virkistysmetsä: Majalahti – Pukala – Iililammi – Iso-Musturi – Neejärvi – Majalahti
33. Rapolanharjun luontopolku

Kuten näette, en tänäkään vuonna onnistunut haasteessa. Toki tulos on parempi kuin viime vuonna, mutta silti liian kaukana asettamastani tavoitteesta. Oikeastaan ainoa asia, mistä olen ylpeä, on se, että olen saanut kerättyä polkuja lähes kaikista maakunnista. Viime vuonna retkeily kun jumittui lähinnä Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen alueelle. Ja joo, ihan kivasti olen jaksanut ikuistaa reissujani myös tänne blogin puolelle, sillä lähes jokaisesta luontopolusta löytyy myös blogipostaus (Varsinais-Suomen reiteistä löytyy postauksia viime vuodelta, mutta selvyyden vuoksi en linkittänyt niitä tähän).

Marraskuussa minulle iski pienoinen paniikki tämän haasteen kanssa, mutta samalla totesin, etten jaksaisi pitkien työpäivien päätteeksi lähteä otsalampun kanssa katsastamaan uusia kohteita. Mieluummin teen sen päivänvalossa, omassa aikataulussani. Jospa ensi vuonna reippailisin kesällä kaikki 50 polkua, niin ei aina vuoden lopussa oltaisi tässä tilanteessa? Jatkoa tähän haasteeseen on siis luvassa!

Oliko teillä jotain matka- tai retkeilyaiheisia tavoitteita vuodelle 2020? Miten suoriuduitte niistä? Entä oletteko asettaneet ensi vuodelle jotain teemaan sopivia tavoitteita?

erikoispostaus Matkustaminen

Varovaisia matkahaaveita ensi vuodelle

26.12.2021

Kuva: Adobe Stock

Olen useamman kerran kuluvan kuukauden aikana saanut itseni kiinni haaveilemasta reissuista jonnekin kauemmas – ulkomaille asti. Tämä on ehkä hieman uutta, sillä korona on pitänyt huolen siitä, että matkailu on tapahtunut Suomen rajojen sisäpuolella. Nyt olen kuitenkin päässyt lukemaan monen matkabloggaajakollegan kirjoituksista ympäri maailmaa, joten olen itsekin alkanut suunnata katsetta varovaisesti ulkomaille. Miltä ensi vuoden matkasuunnitelmat tai oikeastaan matkahaaveet tällä hetkellä näyttävät?

1. Makedonia

Sattumaa tai ei, mutta olen nyt törmännyt useamman kerran Makedoniaa (tark. Skopjea) koskeviin blogipostauksiin. Ehkä kaikki se hämmennys, mitä kaupunki tuntuu vierailijoissa aiheuttaneen jollain tapaa kiehtoo minua. Lisäksi lennot Turusta ovat pelkkää plussaa! Olisi hauska päästä näkemään, millaisia fiiliksiä ja hämmennystä kaupunki aiheuttaa. Haaveilen samalla reissulla pääseväni myös Matka-kanjoniin melomaan, nousemaan Vodno-vuorelle ihailemaan näköaloja ja Millenium-ristiä sekä käyskentelemään Ohridjärven rantaan.

2. Portugali

Portugaliin piti matkata jo vuonna 2020, mutta matkan peruuntumisen syytä tuskin tarvitsee erikseen edes sanoa? Olin tässä koronakaaoksessa ehtinyt jo unohtaa koko maan, mutta päädyimme eräänä iltana katsomaan Avara luontoa, jossa aiheena oli Portugali. Huokailimme sohvalla kilpaa ja hoimme koko ajan toisillemme, että tuonne on pakko päästä. Luonto näyttäytyi ohjelmassa ihanan monipuolisena (ja pakko näin heppatyttönä sanoa, että viimeistään siinä vaiheessa, kun ruudulle tärähti villihevoslauma, niin meikäläinen oli myyty).

3. Norja

Maa, joka tuskin erityisemmin esittelyjä tai perusteluja kaipaa? Norjassa tuli käytyä viime vuonna, ja maa vei minut täysin mukanaan. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitellusti, tarkoituksena olisi lähteä Norjaan samoilemaan ja huiputtamaan vuoria loppukesästä tai alkusyksystä. En malta odottaa, että pääsen näyttämään maan miehelleni, joka ei ole Norjassa vielä koskaan käynyt!

4. Viro

Maan päätyminen tälle listalle saattaa johtua siitä, että elättelin toiveita sen suhteen, että ehtisin Tallinnan joulutorille ennen jouluaattoa… En ehtinyt, mutta ehkäpä ensi jouluna? Muuten Viro alkaa olla maana jo melko hyvin koluttu, mutta itäosassa on vielä kohteita, joissa haluaisin päästä käymään. Lisäksi haluaisin päästä päivittämään muutamia vanhoja kuvia Viron reissuilta.

5. Kotimaan kohteet: Ruka & Ahvenanmaa

Ahvenanmaalla piti käydä jo kesällä, mutta jotenkin alkoi ahdistaa se some-hypetyksen määrä. Päätimme lykätä reissua syksymmälle, mutta niin siinä taas kävi, että syksyn työkiireet veivät mennessään, emmekä koskaan päässeet Ahvenanmaalle asti. Ajattelin ensin, että reissumme Ahvenanmaalle ajoittuisi ehdottomasti keväälle tai kesälle, mutta olen alkanut hiljalleen lämmetä myös talviseikkailulle – se kun on Ahvenanmaalla vielä kokematta. Rukalle taas olisi tarkoitus suunnata heti alkuvuodesta, ja tämä onkin listan ainoa melko varmasti toteutuva reissu. Ainakin mökki on jo varattu ja maksettu, joten toivoa sopii, että pääsemme pelipaikalle asti!

Miltäs teidän matkahaaveet tai -suunnitelmat ensi vuodelle näyttävät?

Hämeenlinna Kanta-Häme

Suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta

19.12.2021

Kun lähtee Hämeenlinnassa Tuomaan markkinoille, saattaa vahingossa päätyä vankilaan. Meille kävi näin eilen, ja voin vaan todeta, että olipa mielenkiintoinen reissu!

Vankilamuseo on Hämeenlinnassa sijaitseva museo, joka esittelee Suomen vankeinhoidon ja vankilaelämän historiaa. Se sijaitsee vanhassa lääninvankilassa, josta viimeiset vangit siirrettiin uusiin tiloihin Kylmäkosken vankilaan vuonna 1993.

Museoon saavutaan samaa reittiä kuin vangit aikoinaan. Ensimmäisestä asuinkerroksesta aukeaa komea keskushalli, jossa äänet ja askeleet kaikuvat aavemaisesti. Joulutunnelman lisäämiseksi kaiteisiin on kiedottu valonauhaa ja tarkkasilmäisimmät saattavat huomata pieniä tonttuovia siellä täällä museota. Ylemmissä kerroksissa taas sijaitsevat sairaanhoitajan ja lääkärin vastaanottohuoneet sekä kirjasto ja koululuokat, jotka on entisöity vanhaa aikaa kunnioittaen.

Suomen ensimmäinen sellivankila

Hämeen linnan alueella on virunut vankeja jo keskiajasta lähtien, sillä vanhaa linnaa alettiin käyttää vankien säilytyspaikkana jo 1300-luvulla. Mahtiaikoinaan vankila-alueeseen kuului lähes neljäkymmentä rakennusta.

Valmistumisvuonnaan (1871) rakennus oli Suomen ensimmäinen sellivankila. Hämeenlinnan kuritushuoneeksikin kutsun Vankilan esikuvana olivat amerikkalaisvankilat, joissa sellit ryhmiteltiin keskikäytävän molemmin puolin. Aiemmin suomalaisissa vankiloissa oli ollut niin sanottuja yhteismakuusaleja, joissa kaikki vangit nukkuivat samassa tilassa. Aluksi sellivankila toimi miesten kuritushuoneena, mutta myöhemmin viereisessä linnassa sijainnut lääninvankila laajeni rakennukseen.

Uuden vankilafilosofian mukaan rangaistukset kärsittiin yhteiskammioiden sijasta pienissä selleissä.

Ajateltiin, että yhteiskunnasta eritäminen, opetus, kuri ja työ olisivat parhaita keinoja, kun rikollisia yritettiin saada pois pahoilta tavoilta. Yksinäisyydessä vanki katuisi ja pääsisi irti huonoista tavoistaan, kun hänelle tarjottaisiin sopivasti opetusta, hengellistä kasvatusta ja työtä. Vangit myös jaettiin luokkiin, jolloin vankiin kohdistetiin alemmissa luokissa ankarampia kasvatuskeinoja ja hänen osoittaessaan edistystä, hän saattoi edetä ylempiin luokkiin, jolloin kuria lievennettiin ja vangille annettiin enemmän vapauksia.

Vanhaan linnaan oli rakennettu naisvangeille erillinen sellivankila ja ”ojennuslaitos”, joka toimi vuodesta 1883 aina vuoteen 1972 asti. 1920-luvulla alueen vankilat yhdistettiin hallinnollisesti Hämeenlinnan keskus- ja lääninvankilaksi. Viimeiset vangit lähtivät linnasta 1950-luvulla, ja tämän jälkeen vanhaa linnaa ryhdyttiin muuttamaan museoksi.

Ankeista oloista edistykselliseen vankeinhoitoon

Vuosisatojen kuluessa vankeinhoito on kokenut todellisia mullistuksia, ja alun epäinhimillisistä oloista on siirrytty koko ajan parempaan.

Vuoden 1734 rikoslain mukaan vankilan tehtävänä oli lähinnä säilyttää vankeja. 1700-1800-luvuilla annettiin raipparangaistuksia, joiden aikana vankia roikotettiin niin sanotussa kaakinpuussa. ”Raipparallin” tarkoitus oli pelotella rötöstelyyn taipuvaisia kansalaisia ja nolata varkaat yhteiskunnan edessä. Tämä rangaistustapa poistui käytöstä vuonna 1870.

Kuolemanrangaistuksesta luovuttiin vuonna 1826. 1800-luvun lopun lainsäädännön muutokset asettivat vapausrangaistuksen ensisijaiseksi rangaistusmuodoksi. Vapausrangaistus jaettiin edelleen kuritushuonevankeuteen, normaaliin vankeuteen ja vesileipärangaistukseen. Rangaistusten täytäntöönpanouudistusten myötä vuonna 1975 siirryttiin yksilajiseen vapausrangaistukseen.

Ajanjaksosta riippumatta vankilan tarkoitus on ollut edistää vangin palaamista yhteiskuntaan. Keinot ovat kuitenkin olleet monet ja vaihdelleet suuresti eri aikoina.

Perusnäyttely

Museossa on pääsee tutustumaan Suomen vankeinhoidon vaiheisiin. Näyttely kertoo vankilan arjesta esineiden ja kuvien avulla, joiden lisäksi vankilaan on mahdollista tutustua myös äänitteitä kuunnellen. Alkuperäiskuntoon entisöidyt sellit, vankien tekemät seinäkirjoitukset ja työtoiminnan tuotokset tarjoavat kurkistusikkunan suljettuun ja paikoin myös salattuun maailmaan.

Museossa on myös muutamia sellejä jätetty siihen kuntoon, kuin ne olivat viimeisten vankien aikana vuonna 1993. Lisäksi esillä on myös sellit vuosilta 1871, 1910 ja 1955, ja niissä kaikissa on nähtävillä aito ja alkuperäinen sisustus. Esimerkkiselleihin ostettiin niissä pitkään istuneiden vankien irtaimisto. Vanhimmassa sellissä on kalustuksena puupalli, pöytä ja öljylamppu. Moniin muihin selleihin verrattuna se näyttää todella karulta. Sänky oli kääntyvää mallia ja se nostettiin päivisin ylös seinään kiinni, ettei vanki pääsisi laiskottelemaan. Vessanpöntön virkaa selleissä taas toimitti pienehkö potta, joka oli sijoitettu kaappiin.

Matkaselleissä, joissa vangit yöpyivät vankilaan tullessa ja sieltä lähtiessä, on säilytettynä vankien tekemiä seinäpiirroksia ja mietelauseita, jotka ovat paikoin melko karuakin luettavaa. Näyttelyssä esitellään myös entisiä rangaistusmenetelmiä, ja näytteillä on myös karut eristyssellit sekä yksi pelkääjän selli, jollainen on kaikissa vankiloissa.

Pelkääjien selli ja eristysselli

Pelkääjien selli on muista erillään oleva selli, johon voidaan sijoittaa vankeja, jotka pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta. Pelkääjien selliin saattoi päästä paitsi omasta tahdosta myös henkilökunnan arvioinnin perusteella. Tällaisia syitä saattoivat olla esimerkiksi etnisyys tai jengiriidat. Lisäksi erityisvaarassa vankilassa olivat usein seksuaalirikolliset, vasikat ja huumehommissa velkaantuneet.

Mikäli vanki ilmoittautui tai joutui pelkääjäksi, ei hän sen jälkeen enää saanut mainettaan puhdistettua vaan leima oli ikuinen. Pelkääjiä nimitettiinkin vankien keskuudessa yleisesti sisiliskoiksi, jotka vaaran uhatessa luikkivat piiloon koloihinsa. Jotain maineen menetyksen merkityksestä kertonee se, että joissain tapauksissa vangit jopa mieluummin anoivat siirtoa toiseen vankilaan kuin ottivat pelkääjän leiman.

Eristysselliin taas saattoi joutua, mikäli rikkoi vankilan tiukkoja sääntöjä. Vankilanjohtaja pystyi määräämään eristysselliin enimmillään seitsemäksi päiväksi ja vankilan johtokunta jopa kahdeksikymmeneksi päiväksi. Yleisimmät sääntörikkomukset liittyivät usein lomilta palaamiseen: mikäli vanki saapui myöhässä tai humalassa, oli seurauksena usein kolme vuorokautta eristystä.

Yösellit olivat kooltaan n. 4m2. Vangit työskentelivät päivät työhuoneilla ja palasivat selliin nukkumaan. Yösellit jäivät käytöstä 1970-luvulla.

Kahleita ja haureutta

Museossa on näytillä erilaisia kahleita, jotka nähdessään mielikuvitus alkaa laukata villisti. Ennen 1890-lukua miesvangeilla käytettiin usein jalkarautoja, joiden kanssa he saattoivat jopa työskennellä. Useimmiten kahleita kuitenkin käytettiin kuljetuksissa, jolloin kädet, jalat, kaula ja vyötärö oli yhdistetty toisiinsa paksulla ketjulla. Painavimmat kahleet eli niin sanotut liiviraudat painoivat jopa 31 kiloa. Siinä, missä miesten kahlitseminen oli arkipäivää, naisia kahlittiin vain erikoistapauksissa. Jalkakahleiden käyttö lopetettiin vuonna 1981, ja tämän jälkeen kahlehtimiseen on saanut käyttää vain käsirautoja.

Kuritusvälineiden lisäksi museossa pääsee myös lukemaan muutamien vankien tarinat. Yhdessä sellissä oli esimerkiksi majaillut henkilö, joka oli tuomittu samansukupuolisesta haureudesta. Se oli rikosnimikkeenä Suomen ensimmäisessä rikoslaissa vuodesta 1894 vuoteen 1971. Noina vuosina Suomessa tuomittiin haureuspykälän nojalla 1074 ihmistä seksuaalisista teoista samaa sukupuolta olevan kanssa. Tuomituista 1034 kappaletta oli miehiä. Rangaistus oli korkeintaan kaksi vuotta vankeutta.

Toisessa sellissä pääsee taas kurkistamaan niin sanotun ”vakioasukkaan” selliin: 29-vuotiaalla vangilla oli taustallaan pitkä rikoshistoria, joka sisälsi muun muassa ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja liikenne rikkomuksia. Seinällä olevista korttien ja kirjeiden määrästä voi päätellä, että sellissä on vietetty aikaa jo pidempään – ja että muurien toisella puolella oli joku tai jotkut, jotka selvästi odottivat vangin vapautumista.

Kuuluisia vankeja

Keitä Hämeenlinnan vankilassa on sitten lusinut? Varmasti monia vähemmän tunnettuja rikollisia, mutta myös useita tunnettuja murhamiehiä ja taitavia karkureita:

  • Uskonnollisen liikkeen johtaja Maria Åkerblom on yksi tunnetuimmista mestaripakenijoista. Hänen kissa ja hiiri -leikki viranomaisten kanssa herätti suurta huomiota julkisuudessa. Hämeenkoskella on edelleen silta, jota kutsutaan Maria Åkerblomin sillaksi sen muistoksi, että eräs naisen pakomatkoista Hämeenlinnan naisvankilasta katkesi, kun häntä kuljettanut auto törmäsi sillan kaiteeseen.
  • Vankilan tunnetuin murhamies lienee Matti Haapoja, josta tuli jo 1870-luvulla legenda. Hän oli eteläpohjalainen murhaaja ja puukkojunkkari, jonka tiedetään varmasti tehneen kolme murhaa. Niitä on kuitenkin väitetty olleen jopa 22-25, ja Haapoja saikin aikoinaan paljon palstatilaa lehdistä.
  • Lisäksi kuuluisat puukkojunkkarit ja häjyt Iso-Antti ja Rannanjärvi ovat myös lusineet Hämeenlinnassa. He johtivat Isoo-joukko-nimistä puukkojunkkarijoukkoa vuosina 1856–1867. Iso-Anttia on usein pidetty koko Härmän seudun puukkojunkkareiden kiistattomana johtajana, niin sanottuna rosvopäällikkönä, joka oli myös todennäköisesti aikansa tunnetuin eteläpohjalainen.

Hurjasti nähtävää ja koettavaa

Vankilakierros oli hurjan kiinnostava. Oli hauskaa päästä hetkeksi tirkistelemään paikkaan, joka muuten on usein kovin suljettu ja salainenkin. Vankiloihin ja vankilaoloihin liittyy paljon tarinoita, joista ainakin jotkut paljastuivat todeksi. Vankien välinen hierarkia, erilaiset kirjoitukset ja vaikkapa tatuointeihin liittyvät kirjoittamattomat säännöt tulivat ainakin osittain yllätyksenä.

Vietimme omatoimikierroksella aikaa reilun tunnin verran. Olisin varmasti viihtynyt paikassa pidempään, mutta väkimäärä alkoi puolenpäivän aikoihin kasvaa sen verran suureksi, että halusimme antaa uusille tulijoille tilaa. Itsehän olisin voinut jäädä tutkailemaan yksityiskohtia (ja bongailemaan tonttuovia) vaikka koko päiväksi, mutta näinkin oli hyvä. Jäin kuitenkin haaveilemaan vielä opastetusta kierroksesta, joka varmasti avaisi enemmän vankilamaailmaa ja vankien oloja. Ehkäpä suuntaan sellaiselle kesällä?

Onko Hämeenlinnan vankilamuseo teille tuttu paikka? Entä oletteko käyneet muualla tutustumassa entisiin vankiloihin? Mitä tykkäsitte?

Lappi Raha Saariselkä

Saariselkä ja budjettimatkailu – mahdoton yhdistelmä?

11.12.2021

Nyt, kun Rukan reissuun on enää muutama viikko jäljellä on lienee paikoillaan tehdä vihdoin ja viimein yhteenvetoa tammikuun Saariselän kuluista. Kuten blogin lukijat tietävät, minulla on ollut tapana tehdä jokaisen reissun jälkeen budjettipostaus, josta näkee, paljonko reissu on kokonaisuudessaan kustantanut. Sanon aina, että raha on aiheena super kiinnostava (ja se on myös olennainen osa matkailua), joten mielelläni luen myös muiden postauksia samasta aiheesta.

Mutta pidemmittä alkulätinöittä, tässä tulee erittelyä siitä, mitä Saariselän reissu maksoi tammikuussa 2021. Onneksi tuli orjallisesti raapusteltua kuluja ylös, niin voi vielä näinkin pitkän ajan päästä kertoa tarkat summat!

Liikkuminen: 168,50 e / hlö

Olimme päättäneet, että menomatkalla ajaisimme koko matkan Hämeenlinnasta Saariselälle, mutta takaisin tulisimme autojunalla (Rovaniemi-Tampere). Autojunan idea oli toki säästää meitä turhalta ajamiselta, mutta myös tarjota mahdollisuus kunnon yöuniin. Noh, nukkumisen sijaan kuuntelimme kahden pohjanpystykorvan haukkukonserttia ja naapurihytin kolistelua läpi yön. Tankkiin meni dieseliä koko reissun aikana yhteensä 120 eurolla, ja autojuna makuuhytteineen maksoi yhteensä 217 euroa. Nämä kun jakaa kahdelle, loppusumma on tosiaan 168,5 euroa / henkilö.

Majoitus: 485,32 e / hlö

Majoituimme viikon reissumme aikana kolmessa hyvin erilaisessa (ja eri hintaisessa) paikassa. Yhden yön yövyimme Rovaniemen keskustassa, Nordica Design Residencessä (72,44 e). Saariselällä majoituimme ensin Polar Aurora Cabins -mökkikylässä (477,00 e / 3 yötä), jonka jälkeen suuntasimme vielä pariksi yöksi aivan Saariselän ytimeen, uuteen Star Arctic Hoteliin (421,20 / 2 yötä).

Lue myös: Kolme erilaista majoitusta Lapissa – plussat ja miinukset

Ruokailu: 126,28 e / hlö

Meistä kumpikaan ei ole mikään erityinen ruokahifistelijä, eivätkä huippuravintolat ole koskaan kuuluneet matkasuunnitelmiimme. Oikeastaan ainoa ruoka-aiheinen juttu, josta haaveilimme Lapin reissullamme, oli kunnon poronkäristys ja perunamuussi. Tätä pääsimme syömään Star Arctic Hotellissa (voi juku, miten hyvää se olikaan!) hintaan 26 euroa / henkilö. Poronkäristystä ja Rovaniemen heikkoa hetkeä (eli aamupalan woltitusta suoraan huoneistolle) lukuun ottamatta teimme ruuat itse tai kävimme laavulla paistamassa makkaraa. Woltitus maksoi yhteensä 44,76 euroa ja koko viikon ruokaostokset (, joista tosin osan kuljetimme takaisin kotiin) 155,80 euroa.

Aktiviteetit: 122,50 e / hlö

Ainoat maksulliset aktiviteetit kok reissulla olivat pulkkamäki (31 e/hlö), moottorikelkkailu (vuokra + uralupa 72,5 e/hlö) sekä vierailu Arctic Snow Hotellilla (19 e/hlö). Harmiksemme pakkasta oli tammikuun alussa niin paljon, ettemme päässeet laskettelemaan eikä ajatus huskyajelusta -30 asteen pakkasessa myöskään suuremmin kiehtonut. Keksimme tilalle kuitenkin useita ilmaisia aktiviteetteja, ja viikon aikana tulikin käveltyä kilometritolkulla.

Lue myös: Mitä tehdä Saariselällä? Vinkit joka budjetille 
Lue myös: Vierailulla Rovaniemen lumihotellissa

YHTEENSÄ: 902,6 e / hlö

Ei kai ne Lapin omat hinnat ihan tuulesta temmattuja ole? 900 euron loppulasku tuntuu nimittäin melko isolta summalta, varsinkin kun emme juuri maksullisia aktiviteetteja edes harrastaneet. Lisäksi matkustimme pohjoiseen selkeästi sesongin ulkopuolella, mutta hinnoissa se ei tuntunut silti näkyvän?

Kauhulla odottelen muutaman viikon päässä siintävää Rukan aktiivilomaa, jonne on suunniteltu kaikenlaista ohjelmaa. Toisaalta tiedän jo nyt, että majoituksissa pääsemme huomattavasti halvemmalla, sillä meitä on lähdössä isompi porukka, jolloin asumiskulutkin luonnollisesti jakaantuvat useamman kesken. Nähtäväksi jää, tyhjentääkö reissu pankkitilin ihan kokonaan.