”Pitäiskö käydä pimppiluolassa, kun kerran ollaan täällä?”
”Ai missä?”
”Semmosessa pilluluolassa. Se näyttää vähän vaginalta!”
”Mennään!”
Näin helppoa on ylipuhua kaveri mukaan retkelle! Olimme ajelemassa Kirkkonummella, kun yhtäkkiä muistin Högbergetin luolan, josta olin lukenut jo aiemmin ja jonne olisin halunnut päästä käymään jo kesällä. Epämääräiset sairastelut ja kiireet kuitenkin pitivät huolen siitä, etten päässyt koluamaan luolaa kuin vasta lokakuussa. Kieltämättä aurinkoinen kesäpäivä olisi saattanut olla mielekkäämpi kuin sateen jälkeinen kosteus, joka teki kallioisesta maastosta vähintäänkin haastavan…
Vähintään yhtä paljon kuin itse luolasta, olin lukenut myös äkäisestä tallinpitäjästä, jolta tulisi huutia, mikäli autot jättäisi väärään paikkaan. Ilmeisesti Google Maps ohjaa parkkeeraamaan juuri tallin pihalle, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Kieltämättä hieman jännitti, löytäisimmekö virallisen parkkipaikan. Sovimme kaverini kanssa, että mikäli parkkipaikkaa ei löytyisi helposti, jättäisimme reissun kokonaan väliin.
Pelko oli kuitenkin turha, sillä luolavieraita varten tehty erillinen parkkipaikka löytyi Porkkalantien varrelta (Porkkalantie n. 160), ja se erottui kyltteineen niin hyvin, ettei pelkoa ohiajamisesta ollut. Parkkipaikan tunnistaa puomista sekä yllä olevasta luola-merkistä. Paikalla on merkintä 5 euron pysäköintimaksusta, jonka voi maksaa tilisiirrolla tai Mobile Pay -sovelluksella.
Reitin alkuosa kulkee leveää hiekkatietä pitkin, mutta pian polku kääntyy metsään ja muuttuu kapeammaksi. Polku nouseekalliota pitkin Högbergetin laelle, josta aukeaa mahtavat näköalat alueen ylle. Myös Wiknerin tallit näkyvä kallion laelta.
Itse luola sijaitsee Högbergetin alarinteessä, mäen vastakkaisella puolella parkkipaikalta katsoen. Kallion laelle asti polku on suhteellisen helppokulkuista, mutta muuttuu hankalammaksi, kun aletaan laskeutumaan toiselta puolelta alas. Varsinkin märällä kelillä jyrkimmissä kohdissa sai olla tarkkana. Sateinen sää ei selvästikään ollut paras mahdollinen luolareissua ajatellen, sillä sileiksi tallotut kalliot ja jyrkät mäet olivat kosteudessaan todella liukkaita. Kaverini onnistui kaatumaan laskeutuessaan jyrkkää kallionreunaa alas, eikä se itsellänikään ollut kaukana.
Reitti on tiiviisti merkitty ruskeilla luola-kylteillä, joita on reitillä runsaasti – eksymisvaaraa ei siis ole. Ainoastaan aivan reitin loppuosa oli hivenen haastavahko, ja meillä meni aikaa ennen kuin löysimme luolan suulle. Luolaa ei tosiaan ylärinteeltä laskeutuessa näe ollenkaan, ja polkuja risteilee alueella todella paljon. Ehkä paras vinkki on, että kannattaa etsiä maastosta mäntyä, joka kasvaa kiinni kalliossa. Kun sen löytää, on käytännössä perillä!
Suomen ainoa vaakasuora hiidenkirnu?
Ulkoapäin luola näyttää melko tavanomaiselta ja aiheutti ehkä jopa pienen pettymyksen kaiken lukemani hehkutuksen jälkeen. Mutta luolan hauska malli paljastuu vasta, kun kurkistaa suuaukosta sisään. Luolassa on yksi sipulinmuotoinen käytävä, jonka seinämät ovat hioutuneet kauniiksi ja sileiks. En ihmettele yhtään, että luolaa on kirjoituksissa kuvailtu vaginaksi, maaemon kohduksi, luontoäidin hameenaluseksi ja vaikka miksi. En tiedä olenko ainoa, jolle tuli luolasta mieleen myös vanhan miehen roikkuvat kivekset..?
Högbergetin luola on virtauseroosion muokkaama ja syntynyt viimeisen jääkauden vesimassojen voimasta. Itse asiassa tämä on ilmeisesti Suomen ainoa luola, joka on samalla vaakasuora hiidenkirnu. Luola on reilut kuusi metriä pitkä, pari metriä korkea ja leveyttä sillä on noin metrin verran. Aikuinenkin mahtuu siis helposti seisomaan tilavimmissa kohdissa. Luolaan tulee valoa sekä suuaukosta että katon kautta kivenlohkareiden välistä, joten erillistä valonlähdettä ei ainakaan päiväaikaan tarvita.
Luolan erikoisesta muodosta voi myös päätellä, että se on aikoinaan toiminut pyhänä paikkana esimerkiksi hedelmällisyysriittejä varten. Myös ulkomaisilla verkkosivustoilla on kirjoitettu Suomen erikoisesta vaginaluolasta. Iltalehden mukaan kohtuluola on päässyt jutunaiheeksi maailman erikoisia nähtävyyksiä esittelevälle Atlas Obscura -sivustolla, ja ulkomaiset matkailijat ovat käyneet ihmettelemässä sen feminiinisiä muotoja.
Lokakuisena arkipäivänä luolalla ei ollut ruuhkaa, mutta meininki on ilmeisesti ollut ihan toista kesäaikaan. Muistan, miten itse ainakin keväällä törmäsin moneen Högbergetiä koskevaan blogipostaukseen ja lehtiartikkeliin.
Oli kiva päästä ruksimaan kauan omalla ”Käy täällä!” -listallanikin roikkunut kohde. Vaikken ehkä eksykään Kirkkonummen pilluluolaan enää uudelleen, innostuin kyllä luolista ylipäätään. Olisi kiva päästä ryömimään johonkin isompaan ja pidempään luolaan. Eli jos on tiedossa jotain sellaisia Etelä- tai Länsi-Suomesta, niin kertokaa ihmeessä minullekin!
22 Comments
Tuolla olisi joskus kiva päästä käymään! On itselle sellainen kohde, että vartavasten ei kylläkään tule lähdettyä, mutta jos lähialueella olen, niin ilman muuta tulisi käytyä! Tuosta parkkeerauksen haastavuudesta olenkin lukenut, tästä sai hyvät vinkit siihen, miten se tulee oikeaoppisesti tehdä.
Voisin vinkata sinulle Torholan luolan Lohjalta. Se tosin vaatii reippaasti seikkailuhenkeä, että sen sisällä lähtee ryömimään!
Kiva, jos paikka vaikutti kiinnostavalta! 🙂 Ja jes, otan kopin tosta Torholan luolasta! Ihan uusi tuttavuus, jota lähden mielelläni tutkimaan 🙂
Ihanat luolakuvat. Ehkä juuri hyvä, että keli ei ollut upeampi, saitte hyvät kuvat ja rauhaa
Kiitos! 🙂 Ja niinhän se on, että pilvisellä säällä saa usein parhaat kuvat, ja rauhassa on kiva liikkua 😉
Tätä sulla jo instassa ihmettelinkin, niin pitihän tämä koko postauskin tulla lukemaan! Mielenkiintoisen oloinen paikka, kävisin kyllä jos olisin kulmilla. Mutta onpa suolaisen kuuloinen hinta pysäköinnille. Ilmeisesti tuo parkkipaikka on yksityisellä maalla?
Joo, tää on kyllä mielenkiintoinen ja jotenkin todella ei-suomalainen – siksi se varmaan kiinnostaakin monia 🙂 Ja juu, onhan se viisi euroa aika paljon, mutta mieluummin maksan sen kuin otan ratsutallin omistajan vihat niskoilleni 😉 Ja jep, se on yksityisellä maalla, ja juurikin tuon omistajan rakentama.
Seniorina, ehkä, vierastan kirjallisessa esityksessä tuota nimeä 🙂 – mutta itse luola on kyllä hyvinkin yhden retken arvoinen! Myös tien varteen voi tuolla kohdin pysäköidä, sitä ei liene erityisesti kielletty.
Heh, tarkoituksella kirjoitin hieman raflaavasti ja näköjään onnistuin! 😀 Mietittiin myös tuota tienvarsipysäköintiä, mutta koska olin tosiaan lukenut kiukkuisesta omistajasta useammastakin paikasta, niin ei uskallettu ottaa riskiä.
Mulla on hyvin samanlaiset kokemukset vierailusta luolalla. Me vierailtiin siellä sateisena lokakuun päivänä, jolloin kalliot olivat todella liukkaat. Pari pyllähdystä saatiin mekin aikaan. Ihanaa, että löysitte tuon oikean parkkipaikan. Vaikka hinta tuntuu ensin kalliilta, mun mielestä kannattaa muistaa, että maanomistaja on sen rakentanut ja pitää kunnossa ihan omalla kustannuksellaan. Mun sympatiat on ihan täysin äkäisen tallinomistajan puolella, kun etenkin kesäisin massat vyöryvät hevostilan polkujen läpi luolalle. Minä siis maksoin pysäköinnin oikein mielelläni.
Heh, ilmeisesti ei olla ainoita, jotka on noilla liukkailla kallioilla onnistuneet pyllähtelemään 😉
Ja joo, just näin! Oon itsekin heppaillut käytännössä koko elämäni, joten tiedostan kyllä, minkälaiset riskit tuollaiseen ratsastuskoulu + (tahattomasti) äänekkäät ja äkkiliikkeiset turistit -yhdistelmään voi pahimmillaan liittyä :/ Eli erinomaisesta syystä on tuo oma parkkipaikka ja kulku luolalle tehty! 🙂
Noh, ymmärrän että ystäväsi oli helppo ylipuhua mukaan, koska itsekin tulin lukemaan jutun ”raflaavan” nimen innoittamana. Kiinnostava paikka 😀 Jos koskaan syystä tai toisesta olen Kirkkonummella, täytyy pitää paikka mielessä.
Hahhah, selkeästi tuo tyyli siis toimii 😉 Ja jep, pidä ihmeessä tämä mielessä mahdollisia Kirkkonummi-vierailuja varten! 😀
Pilluluola kuulostaa hirveeltä, mut toisaalta onhan suomen kielessä ollu iät ja ajat tollasia erikoisempia luontopaikkojen nimiä 😀 Mitä niitä on, Mulkkusaari, Pillulampi, Hevonperse ja Persesilmänlampi nyt esimerkiks. Mut olishan tuo luola ihan mielenkiintoista nähdä joskus.
No näinpä – eihän tää ole edes hirveimmästä päästä 😀
Polku luolalle kuulostaa siksi haastavalta että mieluummin vierailisin paikalla kuivalla säällä, jos siis vierailisin. Hauska kohde joka tapauksessa.
Mikäli luolia kaipaa niin Laitilasta löytyy Hautvuoren toorit, parkkipaikka on ja se on ilmainen eikä polku perillekään ole mikään paha kuljettava.
Jos voi valita, niin kannattaa suunnata tänne kuivalla kelillä. Säästyy ylimääräisiltä kirosanoilta ja pyllähtelyiltä 😀
Ja suurkiitos luolavinkistä! Kirjoitin tämän vihkooni ylös 🙂 Toivottavasti ehtisin ennen lumien tuloa (vai mahtaako niitä näille leveyksille tulla ikinä?) piipahtamaan Laitilassa!
Ihan pakko oli klikata tämä postaus auki 🙂 Sarjassa erikoisia luontokohteita. No kyllähän tuo paikka kieltämättä on nimensä mukainen 🙂
Heh, erikoinen nimenomaan 😀 Ja hyvä, että klikkiotsikko toimii 😉
Ihan uusi kohde itselleni. Hauska ja voisihan tuolla piipahtaa jos joku päivä olisi lähistöllä liikenteessä 🙂
Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, jos tuolla päin liikkuu! 🙂
Pimppiluola pisti silmään tuossa kesällä lehdistä ja olin unohtanut koko paikan. Kiitos muistutuksesta, täällä voisi joskus päiväreissulla käydä. 🙂
Joo, tästä paikasta kirjoitettiin kesällä tosi paljon! 🙂