Suomen suurin matkablogiyhteisö
kansallispuisto luontopolku Päijät-Häme Suomi

Päijänteen kansallispuisto – Päijät-Hämeen paratiisi

10.10.2021

Kauniita harjumaisemia ja vettä molemmin puolin tietä. Kauas horisonttiin jääviä, viipyileviä katseita, ilmassa tuoksuva talvi, muuttolinnut ja auringon viimeiset säteet. Niistä koostui meidän lokakuinen syysretkemme Päijänteen kansallispuistoon. Vaikka olin kuvitellut sydämeni sykkivän pohjoisen tai merien kansallispuistoille, tuntui myös Päijät-Hämeen luonnossa ihmeen kotoisalta. Oli hurjan helppoa hengittää ja mieli oli utelias. Olisin halunnut kiivetä jokaiselle nyppylälle ja jatkaa mutkittelevia polkuja aina vain pidemmälle. Harjumaisemat lumosivat minut kilometri toisensa jälkeen, emmekä meinanneet päästä määränpäähämme, sillä koko ajan oli pysähdyttävä ihastelemaan edessä aukeavia näkymiä.

Joutsenet ja kanadanhanhet olivat kokoontuneet läheiselle lammelle tekemään muuttoa. Samalla kun katselin niiden lähtemistä, kurkkua kuristi. Siinä hetkessä, kirpeän syystuulen puhaltaessa ja auringon maalatessa maisemaa viimeisillä säteillään, olisin niin kovasti halunnut lähteä lintujen mukaan. Levittää käteni, nousta taivaalle ja jatkaa kohti valoa ja lämpöä. Hetken aikaa tuntui äärettömän epäreilulta, että toiset saavat lähteä ja minun pitää jäädä. Jäädä, vaikka jokainen solu minussa huutaa, että on päästävä pois. Jonnekin muualle. Palata vasta sitten, kun ilmassa on taas lupaus keväästä ja valosta.

Päijätsalon ympyräreitillä pääsee kiipeämään

Olin kovasti miettinyt säästäväni Päijänteen kansallispuistoa kesälle, sillä olisin halunnut päästä tutustumaan puistoon meloen, mutta niin me vain suunnistimme sinne edellisenä viikonloppuna. Päätimme kiertää Päijätsalon ympyräreitin, sillä sen varrelta löytyi kiinnostavan oloinen näköalatorni, jota on sotavuosina (1939-1944) käytetty myös lennonvalvontatehtävissä.

Mutta palataanpas lähtöpisteesen eli parkkipaikkaan, joka sijaitsee Sorolantiellä. Parkkipaikan opastetaulussa kerrotaan Päijätsalon alueesta, ja kartasta näkee hyvin kansallispuiston puolelle kulkevat polut välimatkoineen. Päijätsalon ympyräreitti ei siis kokonaan kulje kansallispuiston alueella, vaan sinne pääsee pujahtamaan vasta hetken metsässä talsittuaan. Lyhyin reitti pysäköintipaikalta Päijätsalon näkötornille on noin puolentoista kilometrin mittainen, mutta halutessaan tornille voi kiertää rantamaisemien ja Pyydysniemen tulipaikan kautta. Tällöin menomatkalle tulee mittaa reilut pari kilometriä. Koska nälkä kurni pitkän ajomatkan päätteeksi, päätimme suunnata lyhintä reittiä näkötornille, jossa olimme suunnitelleet syövämme retkieväät.

Näkötornin polku on samalla luontopolku, jonka varrella kerrotaan kasveista ja eläimistöstä, ja mahtuipa reitille muutama kysymystaulukin, jotka ovat osa Suomen Ladun Hyvinvointia luonnosta -työryhmän tuottamaa materiaalia, joka johdattelee kulkijaa herättelevillä kysymyksillä mielen ja hyvinvoinnin maisemiin. Reitin ensimmäiset metrit kuljettiin valoisassa kangasmetsässä, josta löytyy myös sadan linnunpöntön muodostama Pömpelikylä. Kyseessä on tempaus, jossa Päijätsalon vakituiset asukkaat ja lomailijat pystyttivät metsään eräänlaisen lintujen lomakylän saaren sirkuttajille. Maasto oli melko juurakkoista, ja polulle oli kaatunut muutama kuusikin. Luin Luontoon.fi-sivustolta, että reitti olisi merkattu punaisin ja sinisin merkein, mutta ne menivät itseltäni täysin ohi. Maasto on kuitenkin niin hyvin tallattu, ettei eksymisvaaraa ole. Ehkä tästä syystä omakin huomio kiinnittyi kaikkeen muuhun, paitsi merkintöihin…

Hetken metsässä tallusteltuamme aloimme ihmetellä, miksi ihmeessä reitti oli luokiteltu keskivaativaksi. Mietimme virnistellen, voisiko pelkkä juurakkoisuus aiheuttaa sen, ettei reitti ollutkaan vaativuudeltaan se kaikista helpoin. Hetken päästä hymy kuitenkin hyytyi, sillä tasaisen kangasmetsäosuuden jälkeen reitti lähtee kohoamaan jyrkästi ja pitkästi. Samalla astuimme myös kansallispuiston puolelle. Mäessä sykkeet kohosivat mukavan korkeiksi, ja olikin ihan kiva jäädä välillä keräilemään mustikoita ja katselemaan metsämaisemaa ihan muuten vaan (ja samalla yrittää saada läähätystä laantumaan).

Kiipeäminen kuitenkin kannatti, sillä mäen päällä pääsimme vihdoin näkemään monien hehkuttaman näköalatornin. Kapusimme tornin huipulle varovasti, sillä askelmat olivat kapeat ja jyrkät. Pariin otteeseen jäimme myös isoine reppuinemme kiinni portaikkoon, joten mikään tilaihme ei ole kyseessä. Tornin huipulla ollaan 180 metrin korkeudessa, ja kun vihdoin pääsimme kaikki ylös asti (pidimme kunnon välimatkat kiivetessä, sillä emme halunneet pudota toistemme syliin), aukesi edessämme huikeat näkymät Päijänteen suurimmalle selälle, Tehinselälle. Päätimme lennättää tornista myös dronea, sillä tuuli oli juuri sopivasti hetkeksi tyyntynyt.

Retkikeitin testissä

Olin ottanut matkalle mukaan uuden retkikeittimen, jonka testausta odotin vähintään yhtä innoissani kuin Päijänteen maisemiakin. Norjassa meillä oli mukana kaverini keitin, ja olenkin siitä asti aina enemmän ja vähemmän vakavissani harkinnut kapistuksen ostoa itsellenikin. Nyt kesän pitkään jatkuneet maastopalovaroitukset ja toisaalta myös monituntisiksi venyneet ruuanlaittoyritykset nuotiolla olivat tehneet oman tehtävänsä, ja raaskin vihdoin ostaa oman retkikeittimen.

Olinkin lapsellisen innoissani, kun levittäydyimme kallioille tornin juureen ja aloitimme ruuanlaiton. Lähdimme liikkeille maailman helpoimmista retkieväistä eli tuunatusta pussicarbonarasta sekä kaikkien retkeilijöiden hehkuttamasta leipäjuustosta kinuskikastikkeella. Tuntui oudolta ja jotenkin väärältä, kun sapuskat valmistuivat niin vaivattomasti ja nopeasti – eivätkä vaatteet haisseet reissun jälkeen savulta. Toki nuotiolla istuskelussa on oma tunnelmansa, mutta näin nopeahkolla päiväretkellä (olimmehan lähteneet reissuun ihan liian myöhään) keitin vei ehdottomasti voiton.

Innostuimme touhusta melkoisesti, ja uskonkin, että keittimelle tulee paljon käyttöä retkillä. Enää pitäisi löytää kivoja ja helppoja ohjeita! Tarkoituksena on siis jatkossa tehdä retkiruuat alusta asti itse ja jättää pussipastat kaupan hyllylle. Toivotaan, että tämä into kantaa paria seuraavaa reissua pidemmälle, haha.

Luontopolku lumosi

Päijätsalon luontopolku oli positiivinen yllätys, ja me kaikki olimme siitä innoissamme. Vaikka metsäosiot eivät olleetkaan kovin vaihtelevia tai erikoisia, näkötorni ja sen maisemat olivat huikeat. Reitillä riitti nousua ja laskua, mutta ehkä juuri se teki polusta mielenkiintoisen. Oli myös kivaa, ettei polulla ollut ruuhkaa, vaikka parkkipaikka olikin lähtiessämme ollut täynnä autoja. En tiedä, minne autoilijat olivat piiloutuneet, mutta me emme retkemme aikana törmänneet kuin muutamaan ulkoilijaan.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 10.10.2021 at 20:03

    Päijätsalon ympyräreitillä varsinkin se kansallispuistoon kuuluva osio on oikein hieno ja metsä on selvästi ympäristöään vanhempaa. Tuo näkötorni on näköjään kunnostettu (tai ainakin maalattu) sitten viime vuoden ja lopputulos on mielestäni varsin hieno! Meidänkin tuolla ollessamme reitti oli oikein rauhallinen.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 11.10.2021 at 08:32

      Kyllä vain, juuri kansallispuisto-osa oli meidänkin lemppari! 🙂 Näin mekin arvelimme, että tuskinpa torni on aivan tuon näköinen ollut kaikki nämä vuodet 😀 Ainakin maali näytti varsin tuoreelta siinä mielessä, ettei se ollut pahasti halkeillut.

  • Reply Katariina / Ekomatkaajat.fi 11.10.2021 at 10:58

    Tosi symppis tuo Pömpelikylä! Hauska idea ja ihanat kirkkaanväriset linnunpöntöt. Kiva, että reitillä oli tilaa. Viime aikoina kansallispuistoista on tullut niin suosittuja, että välillä on tosi ruuhkaista. Toki mahtavaa, että ihmiset ovat löytäneet ne, mutta pitää tarkasti valita kohde ja aika, jos haluaa rauhassa nauttia 🙂

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 11.10.2021 at 21:43

      Kieltämättä itseänikin aina hieman jännittää, miten ruuhkaista kohteessa mahtaa olla! Esimerkiksi Repovedellä meinasi oikeasti iskeä ahdistus, kun autoja tuli vaan koko ajan lisää jo valmiiksi ruuhkaiselle parkkipaikalle 😀 Onneksi porukka kuitenkin hajaantui ja kulki eri vauhtia, sillä reitillä ei ollut ruuhkaa.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 13.10.2021 at 07:26

    Minä kävin reilu vuosi sitten Päijänteen kansallispuistossa Kelventeen saarella, jonne menimme venekyydillä. Päijänne onkin parhaimmillaan juuri vedestä käsin katsottuna, mutta kyllä noita polkujakin on mukava tallata. Ihana kuva muuten tuo drone-kuva teistä tornissa.
    Ja jos haluat hyviä reseptejä keittimelle, niin kannattaa käydä meidän 100 retkireseptiä tilillä Instassa. Kaikki ohjeet ei ole ihan helppoja, koska aina välillä mopo karkaa käsistä, mutta joukossa on myös paljon nopeasti toteutettavia ruokia.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.10.2021 at 21:59

      Jep, kesää odotellessa! Silloin on tarkoitus vuokrata kajakit ja meloa juurikin Kelventeen saarelle 🙂

      Kiitos vinkistä, täytyy käydä kurkkaamassa teidän tili 🙂 Sieltä löytyisi varmasti inspiraatiota omiin retkieväisiin!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 13.10.2021 at 18:15

    Itsellä Päijänteen kansallispuisto on tuttu vain Pukkilanharjun osalta eli sinne pitää mennä tutkimaan kokonaisuutta veneellä. Tästä olen haaveillut jo pidempään eikä tämäkään postaus mielihaluja vähentänyt. Mukava retkitunnelma ollut teillä matkassa!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.10.2021 at 22:03

      Olisi mahtavaa päästä tutustumaan Päijänteen kansallispuistoon myös vesiteitse 🙂 Ehkäpä ensi kesänä vihdoin!

      Ja eikun päiväreppua pakkaamaan ja matkaan vaan! Kyllä kannattaa 🙂

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa 13.10.2021 at 22:37

    Kiva ku pääs lukemaan tästä toisesta reitistä, olin ihan unohtanut tämän! Me kierrettiin kesällä Pulkkilanharjun luontopolku (tms? ei muista, enkä jaksa tarkistaa :D), just maastoltaan se ei ollut mitenkään erikoinen ollakseen kansallispuiston aluetta. Musta Päijänteellä on just se juttu tuo järvi ja maisema ja varsinkin tuo ihana maisematie. Tämä pitää joskus käydä kans kiertämässä, kun tuolla päin joskus taas liikkuu 🙂 Ihanat nuo linnunpöntöt! 🙂

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 13.10.2021 at 23:16

      Päijänteen kansallispuistossa on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa! Innolla odotan kesää, jolloin tosiaan olisi tarkoitus tutustua paikkaan vesiteitse 🙂

  • Reply Ne Tammelat 14.10.2021 at 20:24

    Pulkkilanharjun upeaa maisemareittiä on tullut itsekin ajettua, mutta en ollut aiemmin perehtynyt syvemmin tähän kansallispuistoon, joten kiitos hyvistä vinkeistä! Täytyy vihjata ystävälle tuosta retkikeittimestä, kun hän haaveilee sellaisesta myös.

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.10.2021 at 04:24

      Kiva, jos saitte postauksesta inspiraatiota! 🙂 Ja suosittelen retkikeitintä lämpimästi! Niin paljon nopeampi ja simppelimpi kuin nuotio!

  • Reply Pirkko / Meriharakka 16.10.2021 at 10:02

    Meidän tämän syksyn viimeiseksi kansallispuistoksi taisi jäädä Kurjenrahka, jossa kävimme eilen. Päijännekin on kyllä kelvollisella etäisyydellä Etelä-Suomesta, joten ehkä ensi kesänä sitten tänne!

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 16.10.2021 at 13:48

      Kurjenrahka on ihana! ♥ Ja joo, veikkaan että Päijänne(kin) on parhaimmillaan juuri kesällä! 🙂

  • Reply Emilia/Merkintöjä maailmasta 16.10.2021 at 19:11

    Oli kiva lukea tätä, teksti imaisi mukaansa heti alussa ja samaistuin, kun kirjoitit pois liihottavista linnuista. Kauniita ja tunnelmallisia kuvia myös 🙂

    Täälläkin Päijänteen kansallispuisto tuttu muutaman vuoden takaa. En vaan yhtään muista reittien nimiä. Ainakin Kelventeen saarella käytiin. Myös nuo harjumaisemat ja järvet hurmasivat

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 17.10.2021 at 15:35

      Kiitos kauniista sanoista Emilia ♥

      Kelventeen saareen pääsen toivottavasti itsekin tutustumaan ensi kesänä 🙂 Näin syystuulen puhaltaessa tuntui kivemmalta tutustua näihin kävellen saavutettaviin kohteisiin 🙂

  • Reply Nadine 17.10.2021 at 23:09

    Upea näköalapaikka!

    Keitin on kyllä näppärä kapistus, mutta itse tykkään silti tehdä nuotion. On siitä kyllä vaivaa, mutta se ei juuri minua haittaa. Eikä savun haju vaatteissa 🙂

    • Reply EVELIINA / REISSUKUUME 25.10.2021 at 18:36

      On nuotiossa tietenkin oma tunnelmansa, sitä ei voi kiistää 🙂 Mutta jos on vähääkään kiire, nuotiopaikalla ruuhka tai metsäpalovaroitus päällä, niin keitin on oiva valinta 😉

    Leave a Reply